Olenko m jotenkin tyhmä kun ajattelen, että ex-mieheni voisi tukea mua äitiydessäni?

Kyllähän se teidän yhteinen lapsi on teidän yhteinen projekti.

Olen koittanut miestäni saada ymmärtämään, että parempi lasten äidin kanssa on koittaa tulla toimeen lasten takia.

On. Olet jo iso tyttö ja itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi.

Minun ex sanoi joskus eron jälkeen, että minun pitäisi tukea hänen isyyttään. En ymmärtänyt yhtään, enkä vieläkään ymmärrä, mitä se ”tukeminen” olisi. En haukkunut häntä lapsille - mitä muuta voi toiselta edes vaatia?

Eli ehkäpä exäsiei vain ymmärrä, mitä haluat?

Jos isä ei ole ollut lapsen elämässä vastuullisena osallistujana voi tuo olla hyvinkin turha toive. Toisaalta myös se jos hän ei ole saanut tukea isyyteensä sinulta joltakin muulta toive on lähes mahdoton.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se teidän yhteinen lapsi on teidän yhteinen projekti.

Olen koittanut miestäni saada ymmärtämään, että parempi lasten äidin kanssa on koittaa tulla toimeen lasten takia.

Mieheni ja hänen ex tulee oikein oivallisesti toimeen. Joka toinen viikko yksi tekstiviesti, jossa kerrotan mistä ja milloin lapsen voi noutaa. Ja näin he ovat pärjänneet jo kuusi vuotta.

Ei oikeastaan ole, mutta sehän riippuu niin paljon ex-miehestäsi ja teidän välisestänne suhteesta.

Minun ja exäni välit ovat todella hyvät, ja olemme aina tukeneet toisiamme vanhempina. Hyvän ystäväni ex taas "tuki" hänen äitiyttään lähinnä haukkumalla, nostamalla oikeusjuttuja joka asiasta ja tekemällä aiheettomia lastensuojeluilmoituksia. Toivon, että sinun exäsi herää huomaamaan, että hän on yhtä lailla lapsenne vanhempi kuin sinäkin, ja osallistuu vanhemmuuteen ja tukee sinua.

Mitä enemmän on sitä valtaa on myös sitä vastuuta. Muualla asuvalla vanhemmalla ei ole velvollisuutta kuin maksaa elatusmaksuja, mutta ei hänellä ole myöskään valtaa vaikuttaa siihen lapsensa päivittäiseen arkeen. Joten organisoi, ota selvää tukitoimista, jne. Olet nyt yksin vastuussa omista arvovalinnoistasi. 

Onko ex-mies ap:n lapsen isä?

Kyllä pitäisi tukea kummankin kumpaakin. Muttamutta, asiassa on myös se toinen puoli aina. Meillä miehen lasten äiti päättää mikä on lasten edun mukaista, ja miten vanhemmuuttta tuetaan, mutta mieheni on asiasta eri mieltä, eikä hän voi toimia mielestään lasten edun vastaisesti, vain koska äidin mielestä se on hyvä.

Äitiyden tukeminen on äidin mielestä sitä että äiti määrittelee miten lasten kanssa ollaan, mitä he saavat meillä ollessaan tehdä, milloin mennä meillä nukkumaan, mitä meillä syödään jne. Äitiyttä tukee myös se että lasten pitää ola mahdollisimman pajon isällään että äiti pääsee uuden miehen kanssa olemaan rauhassa. Miehen pitää maksaa kaikki lasten kulut vielä täysin kohtuullisten elareiden päälle, koska se tukee äitiyttä että äiti pääsee ulkomaille monta kertaa vuodessa uuden miehen kanssa. Äitiyttä tukisi myös  se että äiti saisi päättää mieheni työvuorot, ja että  koko mieheni loman pitää lasten olla meillä,  mutta hän viettää koko lomansa ilman lapsiaan.

Sanomattakin selvää että emme tue äitiyttä näillä keinoin. Mieheni isyyttä myös tuetaan äidin puolelta niin että äiti haukkuu, huutaa, uhkailee, ja kutsuu lastenkin edessä miestäni huonokis isäksi joka ei välitä lapsistaan yhtään.

Että kannattaa tarkkaan miettiä millaista omasta mielestä se oman vanhemmuuden tukeminen on, ettei ole liian suuri luuloja, ja toiveita että saisi määrätä sen ekpuolison elämää ihan kaikessa.

Miksi isä ei ole lähivanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Minun ex sanoi joskus eron jälkeen, että minun pitäisi tukea hänen isyyttään. En ymmärtänyt yhtään, enkä vieläkään ymmärrä, mitä se ”tukeminen” olisi. En haukkunut häntä lapsille - mitä muuta voi toiselta edes vaatia?

Eli ehkäpä exäsiei vain ymmärrä, mitä haluat?

Se taitaa olla niin, kun päätetään kummasta tulee se lähivanhempi yksi kriteeri on kumpi vanhemmista kykenee tukemaan enemmän sitä muualla asuvan vanhemman ja lapsen suhdetta.

Kummallisia vastauksia täällä. Lapsen huoltaja on vastuussa lapsen hyvinvoinnista. Vaikka asuisikin toisessa osoitteessa. Jos ei kiinnosta niin sitten lähivanhempi voi yhtä hyvin hakea yksinhuoltajuutta. Eipä tarvitse sen jälkeen kysellä lupia ja allekirjoituksiakaan mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäisi tukea kummankin kumpaakin. Muttamutta, asiassa on myös se toinen puoli aina. Meillä miehen lasten äiti päättää mikä on lasten edun mukaista, ja miten vanhemmuuttta tuetaan, mutta mieheni on asiasta eri mieltä, eikä hän voi toimia mielestään lasten edun vastaisesti, vain koska äidin mielestä se on hyvä.

Äitiyden tukeminen on äidin mielestä sitä että äiti määrittelee miten lasten kanssa ollaan, mitä he saavat meillä ollessaan tehdä, milloin mennä meillä nukkumaan, mitä meillä syödään jne. Äitiyttä tukee myös se että lasten pitää ola mahdollisimman pajon isällään että äiti pääsee uuden miehen kanssa olemaan rauhassa. Miehen pitää maksaa kaikki lasten kulut vielä täysin kohtuullisten elareiden päälle, koska se tukee äitiyttä että äiti pääsee ulkomaille monta kertaa vuodessa uuden miehen kanssa. Äitiyttä tukisi myös  se että äiti saisi päättää mieheni työvuorot, ja että  koko mieheni loman pitää lasten olla meillä,  mutta hän viettää koko lomansa ilman lapsiaan.

Sanomattakin selvää että emme tue äitiyttä näillä keinoin. Mieheni isyyttä myös tuetaan äidin puolelta niin että äiti haukkuu, huutaa, uhkailee, ja kutsuu lastenkin edessä miestäni huonokis isäksi joka ei välitä lapsistaan yhtään.

Että kannattaa tarkkaan miettiä millaista omasta mielestä se oman vanhemmuuden tukeminen on, ettei ole liian suuri luuloja, ja toiveita että saisi määrätä sen ekpuolison elämää ihan kaikessa.

Tämä nyt ei liity ap:n kysymykseen mitenkään. Tuossa on kyse ihan muusta. Taas joku katkera äitipuoli sai tilaisuuden avautua - olet varmaan tyytyväinen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ex sanoi joskus eron jälkeen, että minun pitäisi tukea hänen isyyttään. En ymmärtänyt yhtään, enkä vieläkään ymmärrä, mitä se ”tukeminen” olisi. En haukkunut häntä lapsille - mitä muuta voi toiselta edes vaatia?

Eli ehkäpä exäsiei vain ymmärrä, mitä haluat?

Se taitaa olla niin, kun päätetään kummasta tulee se lähivanhempi yksi kriteeri on kumpi vanhemmista kykenee tukemaan enemmän sitä muualla asuvan vanhemman ja lapsen suhdetta.

MITEN tuetaan ulkopuolisena kahden ihmisen suhdetta, kun ei itse ole siellä paikalla? Ne kaksi luovat ihan itse oman suhteensa.

”Tukeminen” on ihan sanahelinää.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia vastauksia täällä. Lapsen huoltaja on vastuussa lapsen hyvinvoinnista. Vaikka asuisikin toisessa osoitteessa. Jos ei kiinnosta niin sitten lähivanhempi voi yhtä hyvin hakea yksinhuoltajuutta. Eipä tarvitse sen jälkeen kysellä lupia ja allekirjoituksiakaan mihinkään.

Yksinhuoltajuuden hakeminenhan tietysti parantaa äidin jaksamista, koska sen JÄLKEEN isä varmasti tukee oikee erityysellä lämmöllä äitiyttä.

Aina sama eriskummallinen ohje. Jos et jaksa hoitaa lapsiasi, niin ota ero lasten isästä, niin sitten mystisesti jaksat, vaikka perheessä on sen jälkeen yksi vanhempi vähemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia vastauksia täällä. Lapsen huoltaja on vastuussa lapsen hyvinvoinnista. Vaikka asuisikin toisessa osoitteessa. Jos ei kiinnosta niin sitten lähivanhempi voi yhtä hyvin hakea yksinhuoltajuutta. Eipä tarvitse sen jälkeen kysellä lupia ja allekirjoituksiakaan mihinkään.

Aloitushan ei kerro mitään siitä kuinka toinen vahempi ottaa vastuuta lapsesta. Siinä puhutaan vain äidin auttamisesta ja tukemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia vastauksia täällä. Lapsen huoltaja on vastuussa lapsen hyvinvoinnista. Vaikka asuisikin toisessa osoitteessa. Jos ei kiinnosta niin sitten lähivanhempi voi yhtä hyvin hakea yksinhuoltajuutta. Eipä tarvitse sen jälkeen kysellä lupia ja allekirjoituksiakaan mihinkään.

Ja millä perusteella sitä yksinhuoltajuutta haetaan? Minä en tahdo jaksaa lastani ja haluaisin, että entinen rakas puolisoni tukisi minua, mutta hän ei tue ja nyt haen yksinhuoltajuutta?

Miten sinä ap olet sitä apua isältä pyytänyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäisi tukea kummankin kumpaakin. Muttamutta, asiassa on myös se toinen puoli aina. Meillä miehen lasten äiti päättää mikä on lasten edun mukaista, ja miten vanhemmuuttta tuetaan, mutta mieheni on asiasta eri mieltä, eikä hän voi toimia mielestään lasten edun vastaisesti, vain koska äidin mielestä se on hyvä.

Äitiyden tukeminen on äidin mielestä sitä että äiti määrittelee miten lasten kanssa ollaan, mitä he saavat meillä ollessaan tehdä, milloin mennä meillä nukkumaan, mitä meillä syödään jne. Äitiyttä tukee myös se että lasten pitää ola mahdollisimman pajon isällään että äiti pääsee uuden miehen kanssa olemaan rauhassa. Miehen pitää maksaa kaikki lasten kulut vielä täysin kohtuullisten elareiden päälle, koska se tukee äitiyttä että äiti pääsee ulkomaille monta kertaa vuodessa uuden miehen kanssa. Äitiyttä tukisi myös  se että äiti saisi päättää mieheni työvuorot, ja että  koko mieheni loman pitää lasten olla meillä,  mutta hän viettää koko lomansa ilman lapsiaan.

Sanomattakin selvää että emme tue äitiyttä näillä keinoin. Mieheni isyyttä myös tuetaan äidin puolelta niin että äiti haukkuu, huutaa, uhkailee, ja kutsuu lastenkin edessä miestäni huonokis isäksi joka ei välitä lapsistaan yhtään.

Että kannattaa tarkkaan miettiä millaista omasta mielestä se oman vanhemmuuden tukeminen on, ettei ole liian suuri luuloja, ja toiveita että saisi määrätä sen ekpuolison elämää ihan kaikessa.

Tämä nyt ei liity ap:n kysymykseen mitenkään. Tuossa on kyse ihan muusta. Taas joku katkera äitipuoli sai tilaisuuden avautua - olet varmaan tyytyväinen nyt.

Kyllä liittyy, mitä suuremmissa määrin, toisin kuin oma viestisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se teidän yhteinen lapsi on teidän yhteinen projekti.

Olen koittanut miestäni saada ymmärtämään, että parempi lasten äidin kanssa on koittaa tulla toimeen lasten takia.

Mieheni ja hänen ex tulee oikein oivallisesti toimeen. Joka toinen viikko yksi tekstiviesti, jossa kerrotan mistä ja milloin lapsen voi noutaa. Ja näin he ovat pärjänneet jo kuusi vuotta.

Jotkut äidit vaan kuvittelee, että sitä parisuhdetta voi tavallaan jatkaa niiden lasten kautta. Ja niinhän ap tässä tapauksessa kuvittelee, että hän voi omissa ongelmissaan tukeutua entiseen mieheensä.

Ymmärrän sinua ap. Oma exäni ei ikinä välittänyt ottaa kantaa ja auttaa missään lapsiin liittyvissä kasvatusasioissa eikä koskaan jos on ollut jotain ongelmia tai asioita päätettävänä. Olen aina tehnyt kaikki päätökset yksin ja selvittänyt kaikki ongelmat yksin. Joskus on tullut mieleen, että olisi ihanaa jos voisi jakaa jonkun kanssa noita asioita tai edes keskustella jonkun kanssa, jolla olisi jokin mielipide asiaan. Luulisi että lasten oma vanhempi olisi siihen paras vaihtoehto. Mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. 

Toki olen selvinnyt itse, ei siinä mitään, mutta typerää on se, että exä nyppii  vain rusinat pullasta, eli lasten kanssa tehdään pelkästään kivoja asioita ja postataan someen "hyvä isä"-postauksia lasten kuvien kera. Ja kehuskellaan lasten fiksuudella ja saavutuksilla ympäriinsä, vaikka omalla toiminnalla ja kasvatuksella ei ole niihin mitään osuutta. Todellisesta vanhemmuuden arjesta hänellä ei ole mitään käsitystä.

Nyt lapsista jo nuorempikin on melkein täysi-ikäinen, joten ongelma on jo poistunut ja olen tuen puutteesta huolimatta onnistunut kasvattamaan kaksi järkevää ja fiksua nuorta.