Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Luonnonkauniiden naisten minimalistinen tyyli
23.07.2019 |
Oletteko huomanneet, että usein kasvoiltaan luonnonkauniilla naisilla (jotka myös hoikkia/normaalipainoisia) on usein pukeutumisessa ja meikissä hyvin minimalistinen tyyli? Esim meikkinä pelkät harjatut kulmat, ripsaria, huulirasvaa tms. Vaattet usein yksivärisiä ja monotonista värimaailmaa, paljon mustaa, harmaata, myös valkoista. Hiukset luonnollisen väriset tai luonnollisesti sävytetyt tai raidoitetut. Tyyli usein epä-glamouri eikä koskaan seksikäs tai paljasteleva. Esimerkki: siniset farkut, musta t-paita, mustat matalakankaiset nahkakengät, musta takki. Tuossa vain siis yksi tyyli esimerkki, mutta pointina siis tavallisuus ja pelkistetty tyyli, ei paljastava tai pröystäilevä.
Olen nähnyt tämän tyylin niin monella luinnonkauniilla naisella, että mietin johtuukohan se siitä, että alitajuisesti tietäväy kauniiden kasvojen riittävän; niiden seuraksi ei tarvita glamour-pukeutumista, zirkonikelloja, glitteriä ja irtoripsiä?
Kommentit (81)
Mitäs jos ei tykkää hillitystä ja tummanvärisistä vaatteista? Tiedän monta vähän meikkaavaa luonnonkaunista naista, jotka käyttävät liehuvia, boheemeja mekkoja sekä boheemeja vaatteita. Meikki ja naama on kutakuinkin sama, mutta luonnonkauniita ovat silti hieman värikkäämmällä ja hipahtavalla tyylillä. Voi olla myös kauniita sekä elegantteja vaatteita, vaikka ne eivät ole mustia/valkoisia tai harmaita. Olennaista on mielestäni hiusten väri sekä muoto ja leikin määrä + luonnollisuus. Toki todella paljastavat ja seksikkäät vaatteet ei tähän sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon kans tuollanen naturelli.En itse pidä itseäni kauniina,mutta monet ovat kehuneet.Pukeudun hyvin yksinkertaisesti.Mulla on tosi vähän vaatteita.En värjää hiuksia.Jos meikkaan,niin taivutan vain ripset ja laitan vähän kajaalia.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Perhetausta vaikuttaa tähän todella paljon.
Hyvistä perheistä olevat suomenruotsalaistytöt ovat mestareita tässä tyylissä. Kannattaa ottaa mallia.
Wt-tytöillä on sitten niitä hiuslisäkkeitä, tekoripsiä ja rakennekynsiä ja kaiken kruunaa kammottava contour-meikki ja halpa seksikkyys.
Hyvistä perheistä? Taidat elää jossain 1800-luvulla?
Kyllä kuule niistä suomenruotsalaisista tytöistä suurin osa on ihan tavallista massaa, eivät mitenkään erotu tyylillään katukuvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on nimenomaan kansainvälinen tyyli, tukholmalaiset ja newyorkilaiset suosivat tällaista meikitöntä ja luonnollista tyyliä.
Kuule kyllä ne meikkaavat. Vaikket sitä huomaakaan.
Olen huomannut saman. Luonnonkauniilla ei tietenkään ole mitään tarvetta kaikille härpäkkeille (ripset, hiuslisäkkeet, huulitäytteet jne.) mutta yleensä he eivät myöskään käytä mitään yliseksikkäitä vaatteita. Monilla on kuitenkin omanlaisensa tyyli, mikä on usein kaukana tylsästä. Mutta ei tyrkky, ehkä koska heidän ei tarvitse.
Sitten myös se, että kun tyttö tai nainen on luonnostaan kaunis, yksinkertainen yksivärinen mekko hillityillä koruilla ja yksinkertaisella kampauksella korostaa sitä sopivasti, antaa tavallaan sen kauneuden loistaa. Meikissäkin vähemmän on enemmän ja luonnollisille piirteille annetaan tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mallien tyyli usein. Sopii varsinkin pitkille, vaaleille ja kauniille naisille. Skandinaaveille hyvin sopiva tyyli.
Oikeastaan -90-luvullahan tuollainen tyyli oli ehkä eniten pinnalla, sillä periaatteessa tuo sama tyyli on ollut olemassa eri vuosikymmenillä hiukan eri maustein, koska on varsin klassinen tyyli kuitenkin. Joillakin tuossa tyylissä on suurempi ripaus graafisuutta, joillain boheemiuttakin pienissä yksityiskohdissa, joillain jopa sporttisuuttakin mukana; sellaista klassista sporttisuutta.
Jo edesmennyt Carolyn Bessette-Kennedy suosi yksinkertaisuutta myös juhlatyylissään.
Olisinpa tällainen nainen. Oma tyylini on sellainen instabeibe ja menin ottamaan huulitäytteetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, mutta meidän lähikaupassa on kesän ollut töissä nuori nainen mikä on todella kaunis, ei meikkaa (tai en pysty ainakaan huomaamaan selvää meikkiä) on hoikka, tiimalasi, 168cm, hiuksissa näyttäisi olevan oma väri ym.
Varmasti meikkaa.
Itsellä tapahtui ajattelussa muutos kolmenkympin hujakoilla. Aloin tuntea oloni parhaimmaksi ilman suurempaa tälläytymistä, lopetin hiusten värjäämisen ym. Pukeudun apn kuvaamaan tapaan, koska tunnen itseni viehättävimmäksi ihan arkivaatteissa enkä mielestäni muutu kauniimmaksi voimakkaalla meikillä tai vastaavilla. Ja kyllä tunnen itseni riittävän hyväksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen lukenut joitain kirjoja eri tyyliteorioista.
karkeasti sanoen, nämä minimalistiset kaunottaret voi olla "classic", eli vartalo on sopusuhtainen, ei erityisen pehmeä ja kurvikas, mutta ei myöskään luiseva tai lihaksikas. kasvonpiirteet säännölliset, ei kulmikkaat eikä pyöreät.
tällaisille henkilöille sopii minimalistinen meikki ja hillityt klassiset jakkupuvut ja juuri nuo mainitsemasi värisävyt. klassisen naisen pitää satsata ajattomiin hyvälaatuisiin vaatteisiin. silkkipuseroihin, kuosiinommeltuihin jakkupukuihin, kashmirvillatakkeihin, väreinä beige, laivastonsininen, ja muut hillityt värit.
sitten on esim dramaattinen naistyyppi. hyvin pitkä ja hoikka ja luonnollisilta väreiltään voimakkaasti kontrastinen. hän näyttää paremmalta voimakkaammissa meikki-ja pukeutumisväreissä. tumma huulipuna, veistokselliset leikkaukset vaatteissa ja hiuksissa. Mieti vaikka Kirsti Paakkanen ja monet marimekon luomat voimakkaanväriset veistokselliset vaatteet.
hän näyttäisi vanhanaikaiselta ja "vanhapiikamaiselta" klassisessa tyylissä.
Myös romanttinen naistyyppi näyttää 5kg lihavammalta ja "tätimäiseltä" klassisessa tyylissä. hänelle sopii liehuvat kukkamekot ja kehoa kevyesti myötäilevät pehmeästi laskeutuvat vaatteet. vyötärö pitää aina olla korostunut. tällä naistyypillä on usein lapsenomaiset pulleahkot kasvonpiirteet, joihin meikki tekee ihmeitä. esim. Marilyn Monroe ei näyttänyt miltään, ilman meikkiä.
voit tosin tarkoittaa "luonnonkauniilla" "natural" tyypin naista. hän näyttää parhaalta kotikutoisissa rennoissa, roikkuvissa vaatteissa. eli löysä "kulahtanut" villapaita, kotikutoinen poncho, jeesussandaalit, simpukka-ja luonnonkivikoruja. hänellä on tuulentuivertamat laineikkaat hiukset ja kulmikkaat kasvot. esim. Jennifer Aniston. meikkinä kevyt rusketus ja pisamia. hän näyttää teennäiseltä meikattuna tai liian "hienostuneessa" tyylissä.
Monella tällaisella naisella on tosiaan ne kauniit kasvot ja sopusuhtainen kroppa, joita ei meikillä tai vaatetuksella tarvitse peitellä, häivyttää tai korostaa. Minimalistinen tyyli ja hillitty meikki antavat tilaa luonnollisille piirteille, eikä ne kaikilla ole niin katseenkestäviä. Itsekin olisin toki mielelläni luonnollinen, eteerinen kaunotar joka liehuu tuolla valkoisessa pellavamekossa hiukset hulmuten ja meikiksi riittää huulirasva.
Olen kuitenkin jo reippaasti kolmenkympin paremmalla puolella eikä ihoni ensi ryppyineen ja ajoittaisine epäpuhtauksineen kestä lähempää tarkastelua ilman meikkiä. Perussuomalainen, halju väritykseni vaatii minua kestovärjäämään kulmiani ja tukkaani luodakseni edes jotain kontrastia naamani väriin. En tykkää överistä meikistä, mutta en osaa myöskään olla ilman kissarajauksia ja ripsaria, jotka tuovat silmäni esiin. Lisäksi käytän silmälaseja, ja ilman meikkiä näytän valehtelematta olmilta. Hiukseni ovat luonnostaan tummanvaaleat ja ohuet, ja koen tumman polkkatukan sopivan itselleni paljon paremmin kuin omanvärisen tukan.
Olen lyhyt ja tanakkuuteen taipuvainen ja näytän typerältä eleettömissä, hillityissä vaatteissa. Tyylini onkin melko graafinen ja värikäs. Ihailen toki näitä keijukais/mallinaisia joille sopii meikitön meikki (ei nyt sentään naiiveja olla, kyllä hekin varmaan vähän meikkaavat), pitkä laineileva tukka ja se laivastonsininen midimekko. Tasan eivät käy kuitenkaan onnen lahjat, emmekä kaikki voi olla samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on juuri tällainen nainen. Meidät on veistetty samasta puusta ja itsekin olen suht nätti, mutta jotenkin hän vain sai kaikkea vähän enemmän. Hänen tukkansa on luonnonvaalea ja paksu, kun omani on tavallisen maantienvärinen. Silmäni ovat outo harmaanvihreä sekoitus, siskoni silmät kunnolla vedenvihreät. Hän on perinyt isämme suuret silmät siinä missä minä en. Molemmilla on äitimme kaunis luusto ja sopusuhtaiset huulet, mutta itse tarvitsen paljon enemmän meikkiä kuin siskoni jotta näyttäisin joltain. Tyylimmekin on kyllä erilainen: itse olen rokahtava, värjään tukkaani tummaksi ja tykkään käyttää näyttävää meikkiä. Siskoni on sellainen elovena ja hän kulkee just niissä kukkamekoissa meikkinä pelkkä vaaleanpunainen huulipuna eikä aina ole edes tietoinen huomiosta jota herättää. Hänellä liika meikki on jotenkin, no, liikaa. Kauneimmillaan kliseisesti saunapuhtaana mökillä.
Minä taidan ainakin jossain määrin kuulua tähän ryhmään. Pukeudun myös just noin kuin kuvauksessa oli. Ja minulla ainakin vahva meikki on ns. aivan liikaa. Tuntuu, että huomiota tulee aivan liikaa, näytän överiltä. Ja se huomio ei ole välttämättä positiivista, vaan ahdistavaa. Tuntuu, että miehet luulee, että olen itse tosi kiinnostunut kaikista seksuaalisesti. Vaikka totuus on ehkä se, että itse kiinnostuvat "liikaa". Ajattelevat, että olen helppo. Jotkut sitten pitävät ehkä ylpeänä. Olen aika arka. Siksi vähän sellainen matala profiili tullut tavaksi vuosien varrella. Ja en nyt kuvittele olevani mikään kauneista kaunein. Onhan se myös katsojan silmässä. Mutta tuntuu, että jos on vahvempi meikki, näytän h:lta. Periaatteessa ehkä kauniimmalta/huomiotaherättävämmältä, mutta en ole sinut sellaisen huomion kanssa enkä halua sellaista. Vaan mieluummin jotain kaunista ja romanttista.
Tunnistan itseni jollain tasolla tästä kuvauksesta. Vaatekaappini täynnä luonnonvalkoista, harmaan eri sävyjä ja mustaa. Rakastan yksinkertaisia, spagettiolkaimisia mekkoja, laadukkaita leikkauksia, isoja huiveja ja luonnonmateriaaleja kuten nahkaa ja silkkiä. Tyyliäni voisi luonnehtia minimalistisen romanttiseksi - lettikampaukset ja Kalevalakorut ovat mieleeni. Liika meikki ei sovi minulle, ja koen jopa ripsivärin tekevän katseestani turhan kovan. Hiukseni ovat pitkät ja vaaleat, enkä ole värjännyt niitä teini-iän jälkeen. Ihmiset ovat sanoneet, että muistutan olemukseltani vähän Pupulandian Jenniä.
Pukeudun ja meikkaan juuri noin, koska en jaksa panostaa, vaikka tuntisin jonkun täysin erilaisen tyylin enemmän omakseni. Lisäksi en ole mielestäni luonnonkaunis, päinvastoin tunnen olevani hieman ruma tai ainakin täysin tavis. Senkään takia en kehtaa edes yrittää mitään tyyliä mistä oikeasti pidän, koska näyttäisin varmaan hölmöltä. Tuntuu ettei tämä koruttomuus korosta liikaa rumuuttani.
Lääkiksessä suunnilleen joka toinen (tai okei, kolmas) naispuolinen luokkakaveri oli tällainen. Silloin tuli vietettyä paljon aikaa opiskelijabileissä ja muissa riennoissa, ja tunnen vieläkin kateuden pistoksen kun muistan, miten niin moni muu valmistautui iltaan avaamalla tukkansa ponnarilta, riisuen kauluspaidan topin päältä ja sipaisten ohimennen vähän huulipunaa huuliin.
Eniten kadehdin tuota helppoutta, koska itse väkersin ja kähersin epävarmuuksissani tuntikausia jotain irtoripsiä ja laineita tukkaan, enkä silti ikinä ollut puoliksikaan yhtä viehättävä. Nyt vanhempana muut asiat ovat korostuneet ulkonäön kustannuksella meillä kaikilla, mutta uskomattoman hyvältä näyttävät vieläkin. (Mistä tiedän? Olemme kollegoita ja facebook-kavereita ja muutaman kanssa ihan oikeitakin kavereita.)
Kaikilla heillä on hyvä luusto ja kauniit silmät - molemmat asioita, jotka säilyvät läpi elämän. Toki hyvää huolta itsestään vaikuttavat pitävän muutenkin.
Alue: Aihe vapaa
Jep. Kaunis on aina kaunis. Yleisesti ottaen kaikki nuoret ovat kauniita, joten he eivät edes meikkiä tarvitse. Rohkaiskaa itsenne!