Ystävä suuttui kun kerroin raskaudesta vasta rv 12

Miksi muka kaiken maailman kumminkaimoille ynnä muille pitäisi heti ilmoittaa, että nyt tärppäsi. Ei se niille kuulu pätkän vertaa.

Ja hei, ei puoli vuotta ole pitkä aika yrittää raskautta. Monet yrittävät jopa vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muka kaiken maailman kumminkaimoille ynnä muille pitäisi heti ilmoittaa, että nyt tärppäsi. Ei se niille kuulu pätkän vertaa.

Ja hei, ei puoli vuotta ole pitkä aika yrittää raskautta. Monet yrittävät jopa vuosia.

Mistä revit puolen vuoden? Puolitoista vuotta on melko pitkä aika joten ymmärrän ap:ta ettei halua heti kertoa asiasta.

Viisasta kertoa vasta rv 12. Ennen sitä on suuri riski keskenmenoon. Itsekin kerroin raskaudesta vasta kun oltiin päästä vaaravyöhykkeen ohi.

Kerroin muutamalle hyvälle ystävälle jo heti alkuraskaudessa, mutta vanhemmille ja muille vasta lähempänä rakenneultraa ja sen jälkeen.

Ja muuten olen ystävilleni kertonut vasta kun on ollut "pakko", eli joko vatsa on paljastanut tai joku muu syy. Juuri viestittelin yhden kaverini kanssa, mutta koska jutut ei mitenkään liittyneet asiaan, en kertonut raskaudestani.

Ehkä joku on loukkaantunut asiasta, mutta ei ole sitä ainakaan minulle sanonut.

Tee siis ihan miten itse haluat :)

Kaikesta aikuiset ihmiset jaksaakin suuttua. Elämä pyörii minä-minä-ihmisillä oman navan ympärillä ja jos kaikki ei tee niinkuin tällainen ihminen haluaa niin tulee itkupotkuraivarit. Edes yksityiselämää ei saa olla kun "ystävälle" pitää kertoa kaikki ja heti. NOT!

Minäkin olen ollut 4 kertaa raskaana mutta on vain 2 lasta. Juu ihan heti ei tule plussasta huudeltua.

Jos ystävä kertoo raskaudesta heti niin se ei tarkoita että minunkin olisi pakko tehdä niin.

Sitä paitsi raskaus ei ole vain minun vaan yhteinen asia mieheni kanssa ja päätös koska siitä muille kerrotaan tehdään yhdessä. Me kerroimme muille rv 12.

Ystäväsi on ilmeisesti kokenut olevan kanssasi hyvin läheinen ja itse on jakanut elämänsä tärkeimmät asiat kanssasi. On nyt pettynyt, kun et ole ajatellutkaan hänestä samoin, vaikka hän on luullut niin.

Tosin asiasta on aika turha sinänsä suuttua. Tuntee ehkä silti tulleensa ikäänkuin vähän "petetyksi". On antanut ehkäpä itsestään enemmän kuin sinä.

Ystäväni ei kertonut minulle raskaudestaan lainkaan. Vasta kun vauva oli parin kuukauden ikäinen, hän kertoi saaneensa vauvan. Ei ilmeisesti oltukaan niin läheisiä kun luulin. Asumme eri paikkakunnilla. Olemme tunteneet noin 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa vaikuttaa vähän myös miten aiemmin on toimittu. Onko ystävä elänyt paljon yrityksessäsi mukana - tsempannut sinua?

On tietenkin kurjaa jos on tsempannut sinua kuukausitolkulla (tai lähemmäs vuoden) ja sitten nyt toteaa että kun on vaikka 1kk sitten kysynyt ”onko uutisia” niin olet valehdellut päin naamaa että ”ei ole” vaikka olet ollut jo raskaana.

Jokainen saa tehdä päätöksen itse milloin kertoo raskaudestaan toisille (itse kerroin vasta monelle rakenneultran jälkeen kun takana oli 4v lapsettomuus) mutta mielestäni jos ottaa paljon tukea joltain vastaan lapsettomuustaipaleella niin sitten on ihan kivaa tälle henkilölle myös kertoa onnistumisesta.

Kyllähän se kurjan maun jättää suuhun jos toinen on suoraan kysynyt onko uutisia ja siihen on valehdeltu.

Ei saa olla myöskään liian utelias. Pitää olla hienotunteinen. Se joka on raskaana, kertoo kun se hänelle sopii. Jos sellaisesta suuttuu, on hölmö.

Mulla on sellainen kokemus, että ihmiset, jotka tulevat helposti raskaaksi, eivät välttämättä ymmärrä raskauden salassapitoa niin hyvin. Heille raskaaksi tuleminen on itsestäänselvyys eikä välttämättä ymmärretä, ettei se kaikilla onnistu ensinnäkään niin helposti, saati sitten ole takeita että raskaus jatkuu normaalisti loppuun saakka. Voisiko tällaisesta olla kyse myös tässä tapauksessa?

Ystäväsi suuttui turhasta. Vaikka hän on kertonut omista raskauksistaan heti sinulle, ei sinulla ole mitään velvollusuutta toimia samoin. Itsekin olen nyt rv 12 ja tiedän hyvin, miltä tuo keskenmenon pelko tuntuu. En itsekään ole kertonut vielä edes omille vanhemmilleni.

Mistä näitä itsekeskeisiä aikuis-pissiksiä sikiää, jotka tulkitsevat maailmaa pää P€rseessä Minäminän kautta?

Kypsä aikuinen ihminen ymmärtää, että jotkut asiat ovat niin henkilökohtaisia, intiimejä ja kipeitä, että ymmärtävät antaa toiselle tilaa jakaa näitä asioita parhaaksi katsomallaan tavalla.

Olisit kertonu rv. 15, olisi toivottavasti katkaissut välit kokonaan ja kätevästi päässyt eroon tyypistä.

Höh, sanon minä.  Eihän tuo ole aikuisen ihmisen käytöstä. Itse kerroimme sukulaisille ja ystäville joskus rv16 paikkeilla. Se on ihan tasan oma asiasi, milloin kerrot raskaudestasi eikä siihen pitäisi olla kenelläkään nokan koputtamista.

Vierailija kirjoitti:

Kuule ei sitä yhtä ystävää ole mihinkään ulkopuolelle jätetty kun KENELLEKÄÄN ei ole kerrottu ennen rv 12.

Meilläkin vain minä ja mieheni tiesimme ja emme kertoneet edes omille vanhemmille kuin vasta rv 12 koska oli vaikeuksia yleensäkin tulla raskaaksi ja rv 6 alkoi vielä verenvuotokin niin ei ollut mitään takeita mistään. Oma henkilökohtainen asia kertooko muille vai ei. No meilläkin siis onneksi vain yksi ystävä suuttui. Kaikki muut läheiset ilahtui ja ymmärsi täysin ettei kerrottu aikaisemmin.

Niinpä. Meilläkin oli riskiraskaus. Meidän vanhemmat ja sisarukset tiesi, muille ei kerrottu. Jos joku kysyi oonko raskaana en valehdellut, mutta en erikseen huudellut, että oon paksuna. Moni sai tietää asiasta vasta, kun kerrottiin, että meille syntyi tyttö mitoilla x ja y aikaan se ja se kun saatiin tyttö kotiin sairaalajakson jälkeen. Meillä oli ihan loppumetreille asti riski, että menee kesken. Lopulta syntyi keskosena just silleen, että selvisi tehohoidossa. Pari ihmistä suuttui, mutta ei voi mitään. Me ei haluttu ensin kertoa, että tulee lapsi ja sen jälkeen kertoa, että ei synnykään tai, että syntyi mutta joudumme hautaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista! Mukava huomata, etten ole ihan yksin tällaisen toimintatavan ja ajatusteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa vaikuttaa vähän myös miten aiemmin on toimittu. Onko ystävä elänyt paljon yrityksessäsi mukana - tsempannut sinua?

On tietenkin kurjaa jos on tsempannut sinua kuukausitolkulla (tai lähemmäs vuoden) ja sitten nyt toteaa että kun on vaikka 1kk sitten kysynyt ”onko uutisia” niin olet valehdellut päin naamaa että ”ei ole” vaikka olet ollut jo raskaana.

Jokainen saa tehdä päätöksen itse milloin kertoo raskaudestaan toisille (itse kerroin vasta monelle rakenneultran jälkeen kun takana oli 4v lapsettomuus) mutta mielestäni jos ottaa paljon tukea joltain vastaan lapsettomuustaipaleella niin sitten on ihan kivaa tälle henkilölle myös kertoa onnistumisesta.

Kyllähän se kurjan maun jättää suuhun jos toinen on suoraan kysynyt onko uutisia ja siihen on valehdeltu.

En ole raskaana ollessani juurikaan ollut ystävän kanssa tekemisissä, lisäksi aiemmin aiheesta (että siis ylipäätään yritämme saada lasta) on puhuttu ehkä max pari, kolme kertaa. Plus sitten ne muutamat kerrat, kun ystävä on kysynyt, että joko on tärpännyt (johon olen vastannut että kerron kun on kerrottavaa, tällöin en siis ole ollut vielä raskaana). Viimeiseen puoleen vuoteen ennen raskautumistani aiheesta ei puhuttu ollenkaan. Jos olisi kysynyt asiasta sen jälkeen kun plussasin, olisin voinutkin kertoa suoraan. Jotenkin en vain halunnut asiasta huudella ennen kuin riskiviikot ovat takana.

Et ole raskaana ollessasi juurikaan ollut tekemisissä ja nyt kyselee lähes tauotta? Miten tämä on mahdollista?

Mitä ihmettä, kuka aikuinen ihminen voi tuollaisesta suuttua!?!Et ole velvollinen kertomaan asioistasi kenellekään ja tuollainen käytös kertoo vain asianomaisen henkisestä keskenkasvuisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule ei sitä yhtä ystävää ole mihinkään ulkopuolelle jätetty kun KENELLEKÄÄN ei ole kerrottu ennen rv 12.

Meilläkin vain minä ja mieheni tiesimme ja emme kertoneet edes omille vanhemmille kuin vasta rv 12 koska oli vaikeuksia yleensäkin tulla raskaaksi ja rv 6 alkoi vielä verenvuotokin niin ei ollut mitään takeita mistään. Oma henkilökohtainen asia kertooko muille vai ei. No meilläkin siis onneksi vain yksi ystävä suuttui. Kaikki muut läheiset ilahtui ja ymmärsi täysin ettei kerrottu aikaisemmin.

Niinpä. Meilläkin oli riskiraskaus. Meidän vanhemmat ja sisarukset tiesi, muille ei kerrottu. Jos joku kysyi oonko raskaana en valehdellut, mutta en erikseen huudellut, että oon paksuna. Moni sai tietää asiasta vasta, kun kerrottiin, että meille syntyi tyttö mitoilla x ja y aikaan se ja se kun saatiin tyttö kotiin sairaalajakson jälkeen. Meillä oli ihan loppumetreille asti riski, että menee kesken. Lopulta syntyi keskosena just silleen, että selvisi tehohoidossa. Pari ihmistä suuttui, mutta ei voi mitään. Me ei haluttu ensin kertoa, että tulee lapsi ja sen jälkeen kertoa, että ei synnykään tai, että syntyi mutta joudumme hautaamaan.

Minä olen ihan vakehdellutkin, jos joku on kysynyt suoraan, olenko raskaana. Tällainen tilanne oli, kun en juonut illanistujaisissa alkoholia. Katson, että raskaud on minun ja puolisoni yksityisasia, eikä minulla ole siitä mitään tilivelvollisuutta ulkopuolisille.

Minusta tuon asian utelu on vähän tyylitöntä juurikin noiden alkuraskauden riskien takia. Monet haluavat myös odottaa sikiöseulontatulokset ja tehdä päätöksen raskauden jatkumisesta niiden tulosten mukaan. Tähän heillä on Suomen lain mukaan oikeus, eikä sen oikeuden käyttämisen takia tarvitse altistaa itseään naapurien ja kylänmiesten moraalisaarnoille.