Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko 50-60-vuotiaat oikeasti niitä ruuhkavuosiaan viettäviä?
22.07.2019 |
He hoitavat lapsenlapsiaan, vanhentuvia ja heikentyviä vanhempiaan, raivaavat kuolinpesiä, auttavat aikuisia lapsiaan rakennusprojekteissa, kestitsevät kesämökillään lapsiaan perheineen, järjestävät sukujoulut, töissä yrittävät sinnitellä mukana kehityksessä...!
Hehän vasta joutuvatkin venymään joka suuntaan.
Samaa vai eri mieltä?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.
Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!
Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.
Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.
3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.
Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms
Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.
Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??
n59v
Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika.
Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse.
Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina.
Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti.
Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja.
Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.
En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.
Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi
Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.
En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.
Erikoista. Minun 17-v meni wkend festareille 200km päästä ihan itse. Ei saanut töitä mutta hän käy mummoa auttamassa ja saa vähän rahaa. Minä annan kuukausirahan kuten ennenkin.
Muuten minä käyn sitä mummoa hoitamassa kerran viikossa. Kesän olen vapaalla kun teini houtaa. Kaikki mitä voi tekee kotihoito ja siivouspalvelu. Ei missään nimessä kannata alkaa lääkkeitä jakaa, kotihoito hoitaa samalla lääkäriasiat ja seurannan. Eikä mitään taloudellista apua tarvitse antaa.
Hämmästyttää tosiaan ettei ihminen ehfi käydä töissä, kun kotona on yksi iso teini. Kaikki muu oli täysin valinnaista.
Kuten mainitsin mukana oli paniikkihäiriöinen ystävä, siinä on ihan sama onko matkaa 1 vai 200km.
Kotihoitoa on haettu jo vuosi sitten mutta sekään ei ole automatiikka täällä pk seudulla. Ja sekin pitää jonkun maksaa, anopilla pieni eläke. Sen verran kuitenkin ettei asumistukea tms saa. Meniköhän 5e rajan yli.
En mä teinin takia kotona ole😂 Elämässä on vain niin paljon kaikkea muuta kivaa. Ihana puutarha, matkustelu, ne lapsenlapsetkin
Sinun lapsi siis OSAISI sen 30min matkan kulkea? Ekassa viestissä ei osannut. Miten se paniikkihäiriöinen ystävä pärjää festareilla, kun 1km julkisilla on liikaa?
Ihan varmasti apua tarvitseva saa kotihoitoa Helsingissäkin. Täysin varmasti. Jos on pieni eläke, maksutnin on pienet. Ja toimeentulotukea saa näihin menoihin.
Eli sinulla ei ole ruuhkavuodet. Olet vaan valinnut tehdä kaikkea kivaa, kun me muut käymme töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako tuosta vääntää, kenen lapset ja mummot on itsenäisimpiä ja kuka on eniten tai vähiten hoitanut lapsenlapsia tms.
Me olemme kaikki niin erilaisia. Minä olen itse hössöttävä mamma ja huolehtinut paljon asioita, joita muut olisi voineet tehdä itse. Huolehdin äidistänikin. Ystäväni taas on täysin erilainen. Hän ihmettelee, miten minulla ei ollut aikaa kahvitella ja shoppailla, kun lapset oli pienempiä. Hän taas luotti siihen, että lapset saa kyydin jostain ja osaa kulkea yksin ja pärjäävät. Ja kas kummaa, kummankin lapsista tuli ihan kelpoisia ja itsenäisiä ja hyvät välit kotiin.
Minä vain olen sellainen, että huolehdin kaikista ja olen vastuunkantaja. Luonnettaan ei voi enää tässä iässä toiseksi muuttaa. Toisaalta en ole tästä sen kummemmin kärsinytkään, kun tiedostan oman luonteeni. Kun väsyttää, lyön hanskat tiskiin ja lepään. Mutta taas huomaan ihan itse miettiväni, miten voin auttaa aikuisia lapsiani ja äitiäni.
Joten jokainen luonteellaan ja tavallaan. Kummankinlaisia tarvitaan maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Omat 5-kymppiset vanhemmat ovat kasvattaneet lapset jo aikuisiksi. Isäni lähinnä matkustelee, urheilee ja tekee töitä. Äiti seukkailee ja tekee töitä jos ei saikuta. Isän molemmat vanhemmat kuolleet, äiti käy välillä omilla piipahtamassa. Kumpikaan ei auta lastenhoidossa, eikä muissakaan hommissa. Ollaan ihan totaalisen yksin oltu aina lasten kanssa.
Äitini muisti sen x2 synnytettyäni muistuttaa, että hän on sitten omst velvollisuutensa jo hoitanut. Ei kiinnosta suhteet omiin lapsiin tai lapsenlapsiin.
Että ei, en näe heidän ruuhkavuosia. Omani kyllä kun yritän saada tehtyä työt, opinnot ja hoidettua lapset. Tai kun puoliso istuu verkkopalaverissa päällensä oksentanut lapsi sylissä kun olen itse kiinni töissä.
Ikävä tilanne, mutta teknisesti äitisi on oikeassa, hän on velvollisuutensa hoitanut. Toki tämä on kaikille naisille hyvä muistutus siitä, että lapsia vain sen verran, kuin ehtii ja jaksaa yksin hoitaa. Lähtökohtaisesti puolisoa lukuunottamatta kaiken avun kannattaa ajatella olevan bonusta, ei itsestäänselvyys, niin välttyy pettymyksiltä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Ehkä vielä enemmän n 60 v. Kovat vaatimukset ja velvoitteet järjestää niitä sukujouluja, kaikkien ruokakotkotuksien ja väriteemojen mukaisesti. Mökillä sama juttu. Sitten vielä se kaikki pitää maksaa. Apua remonttiin, lastenhoitoon. Jos ei kaikki ole viimeisen päälle, sitten ei tulla ollenkaan. Mummo kelpaa vain laskun maksajaksi. Aina pitää olla hälytysvalmiudessa.
Kenenkään ei tarvitse tällaiseen suostua. Jos suostuu, niin sitten ihan oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.
Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!
Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.
Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.
3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.
Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms
Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.
Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??
n59v
Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika.
Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse.
Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina.
Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti.
Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja.
Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.
En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.
Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi
Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.
En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.
Aivan, mutta tosiaan teet tuon kaiken ihan omasta halustasi ja vapaaehtoisesti. Ei olisi mikään pakko, mutta haluat tehdä niin. Omat lapseni ovat jo teineinä osanneet matkustaa paikkakunnille, joissa eivät ole ikinä edes käyneet. Esikoinen oli 15 v, kun kerran hätäpäissään soitti mulle junasta, että on mennyt väärään junaan (oli matkalla Tampereelle), kun kuulutus oli kertonut junan olevan matkalla Ouluun. Joku toinen matkustaja ehtikin jo siinä puhelun aikana sanoa hänelle, että juna pysähtyy kyllä Tampereellakin.
Ja se, että haluat tarjota 13:lle hengelle ruuat on ihan oma valintasi. Nykyisin kun on ihan soveliasta sekin, että ihmiset maksavat ravintolassa itse omat pöperönsä eivätkä maksata kaikkea seurueen vanhimmalla ja myös nuorempi sukupolvi voi tarjota sapuskat vanhemmilleen.
Ja mä olen vähän eri mieltä tuosta, että lapsenlapsiin ei voisi luoda hyvää suhdetta muuten kuin tapaamalla heitä joka viikko tai peräti monta kertaa viikossa. Mun lapsillani on oikein hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiini, vaikka eivät tavanneet kuin ehkä kerran kuukaudessa.
No joo, turha vääntää. Mun lapset ei ole mitään tollukoita ja selviävät oikein hyvin maailmallakin, matkustaneet 3kk lähtien. Tuo festari oli yksi esimerkki jolloin kyytiä toivottiin varsinkin kun mukana oli tyttären paniikkihäiriöinen ystävä joka ei selviä julkisissa.
Mä olen saanut perhe- ja sukukeskeisen kasvatuksen, siksi varmaan tapaamiset on niin tärkeitä. Eikä tuota 80v anoppiakaan voi heitteille jättää vaikka haluaisi. Laitoksiin ei ihan niin vaan päästä enää, kaverin dementikkoäiti odotti paikkaa muutaman vuoden vaikka oli täysin autettava.
Onneksi mulla on ollut varaa downsiftata oman haluni mukaan ja keskittyä tärkeisiin asioihin. Työ oli mahtavaa mutta vain työtä.
Äsken se oli sinun teini, joka ei ollut Kalasatamassa käynyt.
Ja äskön et ehtinyt käydä töissä. Nyt se onkin vaan ihan downsiftaamista. Eli et vaan halua käydä töissä. Haluat puuttua kaikkien asioihin.
Totta, ei ollut hänkään käynyt siellä. Ei halunnut ottaa mitään riskiä tuon kaverinsa kanssa.
Kirjoitin että ihmettelin miten ikinä ennen pystyin käymään töissä kun päivät on nyt niin täynnä kaikkea muuta. 5v sitten siirryin freelanceriksi ja vuosi sitten lopetin nekin työt ainakin toistaiseksi. Kuitenkin 39v ehti tulla työvuosia (- 4x perus äitiyslomat). Aika harva voi sanoa samaa.
En puutu kenenkään asioihin, mitä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.
Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!
Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.
Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.
3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.
Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms
Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.
Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??
n59v
Ei ehkä koskaan. On hyvin mahdollista, että kun sinä et enää jaksa järjestää jouluja ja kuukausittaisia päivällisiä, lapsesi alkavat viettää joulunsa omien perheidensä kanssa eivätkä enää kokoonnu kerran kuukaudessa saman päivällispöydän ääreen. On ihan mahdollista, ettei heillä ole varaa järjestää moisia juttuja, ei varaa auttaa teitä taloudellisesti kuten te appiksiasi, muutenkaan eivät välttämättä ole sellaisessa elämäntilanteessa, että voisitte juoksuttaa heitä oman mielenne mukaan tai että juuri he kävisivät jakamassa lääkkeet dosetteihinne ja hoitamassa pankkiasianne yms. He saattavat erota tai sairastua. Joku saattaa kuollakin ennen sinua.
Mitä jos jo nyt laittaisit aikuiset lapsesi osallistumaan vähän enemmän itsekin? Voit tarjota jouluksi kotianne yhteiseen joulunviettoon, mutta lapsesi hoitavat niin joulusiivoukset kuin tarjottavatkin. Oletko edes jutellut lastesi kanssa, miten he olivat ajatelleet sukujoulujen järjestyvän sitten, kun sinä et enää jaksa järjestää? He varmasti voivat myös käydä katsomassa välillä isovanhempiaan? Ja varmaan he jo nyt ovat myös apuna teidän autotallinrakennuksessa, jos tekin olette auttaneet heitä?
Tarkoitukseni ei ole arvostella sinua ja tapaasi toimia, josta mitä ilmeisimmin tykkäät. Olet kuitenkin vapaaehtoisesti ottanut itsellesi eräänlaisen suvun matriarkan roolin ja on mahdollista, että kun itse et enää jaksa (saatathan vaikka jo tänä vuonna sairastua) , ei sitä roolia ota kukaan lapsistasikaan. Asia on tietysti ihan ok, jos näiden perinteiden jatkaminen ei ole mitenkään tärkeää enää sen jälkeen, kun itse et jaksa tai pysty niitä vaalimaan. Toivon, että et joudu pettymään tuossa "koskahan tulee meidän vuoro?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.
Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!
Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.
Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.
3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.
Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms
Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.
Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??
n59v
Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika.
Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse.
Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina.
Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti.
Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja.
Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.
En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.
Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi
Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.
En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.
Aivan, mutta tosiaan teet tuon kaiken ihan omasta halustasi ja vapaaehtoisesti. Ei olisi mikään pakko, mutta haluat tehdä niin. Omat lapseni ovat jo teineinä osanneet matkustaa paikkakunnille, joissa eivät ole ikinä edes käyneet. Esikoinen oli 15 v, kun kerran hätäpäissään soitti mulle junasta, että on mennyt väärään junaan (oli matkalla Tampereelle), kun kuulutus oli kertonut junan olevan matkalla Ouluun. Joku toinen matkustaja ehtikin jo siinä puhelun aikana sanoa hänelle, että juna pysähtyy kyllä Tampereellakin.
Ja se, että haluat tarjota 13:lle hengelle ruuat on ihan oma valintasi. Nykyisin kun on ihan soveliasta sekin, että ihmiset maksavat ravintolassa itse omat pöperönsä eivätkä maksata kaikkea seurueen vanhimmalla ja myös nuorempi sukupolvi voi tarjota sapuskat vanhemmilleen.
Ja mä olen vähän eri mieltä tuosta, että lapsenlapsiin ei voisi luoda hyvää suhdetta muuten kuin tapaamalla heitä joka viikko tai peräti monta kertaa viikossa. Mun lapsillani on oikein hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiini, vaikka eivät tavanneet kuin ehkä kerran kuukaudessa.
No joo, turha vääntää. Mun lapset ei ole mitään tollukoita ja selviävät oikein hyvin maailmallakin, matkustaneet 3kk lähtien. Tuo festari oli yksi esimerkki jolloin kyytiä toivottiin varsinkin kun mukana oli tyttären paniikkihäiriöinen ystävä joka ei selviä julkisissa.
Mä olen saanut perhe- ja sukukeskeisen kasvatuksen, siksi varmaan tapaamiset on niin tärkeitä. Eikä tuota 80v anoppiakaan voi heitteille jättää vaikka haluaisi. Laitoksiin ei ihan niin vaan päästä enää, kaverin dementikkoäiti odotti paikkaa muutaman vuoden vaikka oli täysin autettava.
Onneksi mulla on ollut varaa downsiftata oman haluni mukaan ja keskittyä tärkeisiin asioihin. Työ oli mahtavaa mutta vain työtä.
Äsken se oli sinun teini, joka ei ollut Kalasatamassa käynyt.
Ja äskön et ehtinyt käydä töissä. Nyt se onkin vaan ihan downsiftaamista. Eli et vaan halua käydä töissä. Haluat puuttua kaikkien asioihin.
Totta, ei ollut hänkään käynyt siellä. Ei halunnut ottaa mitään riskiä tuon kaverinsa kanssa.
Kirjoitin että ihmettelin miten ikinä ennen pystyin käymään töissä kun päivät on nyt niin täynnä kaikkea muuta. 5v sitten siirryin freelanceriksi ja vuosi sitten lopetin nekin työt ainakin toistaiseksi. Kuitenkin 39v ehti tulla työvuosia (- 4x perus äitiyslomat). Aika harva voi sanoa samaa.
En puutu kenenkään asioihin, mitä tarkoitat?
Myönnä pois, että haluat puuttua kaikkien asipihin, se on syysi ettet käy töissä.
Aluksi sanoit näin:
Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.
Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on 55-vuotias. Hän peri pari vuotta sitten vanhempansa ja maksoi perinnöllä asuntolainansa. Me lapset asumme omillamme. Äidillä on vakaa työpaikka ja kova palkka, jolla elää varsin mukavaa elämää. Väittäisin äitini elävän tällä hetkellä parasta elämäänsä niin kauan kun ei mitään pahempia terveysongelmia tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.
Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!
Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.
Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.
3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.
Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms
Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.
Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??
n59v
Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika.
Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse.
Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina.
Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti.
Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja.
Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.
En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.
Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi
Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.
En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.
Aivan, mutta tosiaan teet tuon kaiken ihan omasta halustasi ja vapaaehtoisesti. Ei olisi mikään pakko, mutta haluat tehdä niin. Omat lapseni ovat jo teineinä osanneet matkustaa paikkakunnille, joissa eivät ole ikinä edes käyneet. Esikoinen oli 15 v, kun kerran hätäpäissään soitti mulle junasta, että on mennyt väärään junaan (oli matkalla Tampereelle), kun kuulutus oli kertonut junan olevan matkalla Ouluun. Joku toinen matkustaja ehtikin jo siinä puhelun aikana sanoa hänelle, että juna pysähtyy kyllä Tampereellakin.
Ja se, että haluat tarjota 13:lle hengelle ruuat on ihan oma valintasi. Nykyisin kun on ihan soveliasta sekin, että ihmiset maksavat ravintolassa itse omat pöperönsä eivätkä maksata kaikkea seurueen vanhimmalla ja myös nuorempi sukupolvi voi tarjota sapuskat vanhemmilleen.
Ja mä olen vähän eri mieltä tuosta, että lapsenlapsiin ei voisi luoda hyvää suhdetta muuten kuin tapaamalla heitä joka viikko tai peräti monta kertaa viikossa. Mun lapsillani on oikein hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiini, vaikka eivät tavanneet kuin ehkä kerran kuukaudessa.
No joo, turha vääntää. Mun lapset ei ole mitään tollukoita ja selviävät oikein hyvin maailmallakin, matkustaneet 3kk lähtien. Tuo festari oli yksi esimerkki jolloin kyytiä toivottiin varsinkin kun mukana oli tyttären paniikkihäiriöinen ystävä joka ei selviä julkisissa.
Mä olen saanut perhe- ja sukukeskeisen kasvatuksen, siksi varmaan tapaamiset on niin tärkeitä. Eikä tuota 80v anoppiakaan voi heitteille jättää vaikka haluaisi. Laitoksiin ei ihan niin vaan päästä enää, kaverin dementikkoäiti odotti paikkaa muutaman vuoden vaikka oli täysin autettava.
Onneksi mulla on ollut varaa downsiftata oman haluni mukaan ja keskittyä tärkeisiin asioihin. Työ oli mahtavaa mutta vain työtä.
Äsken se oli sinun teini, joka ei ollut Kalasatamassa käynyt.
Ja äskön et ehtinyt käydä töissä. Nyt se onkin vaan ihan downsiftaamista. Eli et vaan halua käydä töissä. Haluat puuttua kaikkien asioihin.
Totta, ei ollut hänkään käynyt siellä. Ei halunnut ottaa mitään riskiä tuon kaverinsa kanssa.
Kirjoitin että ihmettelin miten ikinä ennen pystyin käymään töissä kun päivät on nyt niin täynnä kaikkea muuta. 5v sitten siirryin freelanceriksi ja vuosi sitten lopetin nekin työt ainakin toistaiseksi. Kuitenkin 39v ehti tulla työvuosia (- 4x perus äitiyslomat). Aika harva voi sanoa samaa.
En puutu kenenkään asioihin, mitä tarkoitat?
Eikö siellä ole aika hyvä sovellus julkisille, haluan tästä tuonne. Muistaakseni on. Ja kuitenkin teinisi olisi tarvinnut neuvoja. 17-v ja pääkaupunkiseudulta. 25min Kampista? Luulisi olevan paljon kokemusta kulkemisesta.
"Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa"
Alue: Aihe vapaa
Olen 70 ja mulla on juuri tuo ap:n mainitsema tilanne.
Miehen äiti täysin holhottava ja autettava ja minulla lapseton seniili eno, jota en voi hylätä. Lapsenlapset ovat alakoululaisia, joita olen jatkuvasi hoitanut ja lasten perheitä kaikin tavoin jouduttu auttamaan.
Rakentamista ja remppaa tehtävä siellä sun täällä.
Olisi nuorena pitänyt heittäytyä osaamattomaksi ja tietämättömäksi.