Ovatko 50-60-vuotiaat oikeasti niitä ruuhkavuosiaan viettäviä?

No olen pian 50 ja kuolinpesät on raivattu ja lapsi helpossa iässä alakoulun viimeisellä.

Kiirettä piti 10 vuotta sitten kun lapsi oli taapero, omat vanhemmat eri hoitokodeissa ja miehen suku 500 km päässä.

Isäni kuoli kun olin 31, äiti kun olin 38. Tässä on saanut jo päälle 10 vuotta olla aika rauhassa. Nyt on miehen appivanhemmat siinä kunnossa että eivät ihan pärjää, mutta eivät älyä hankkia tarpeeksi apua itselleen. En aio tuosta murhetta kantaa eikä mieskään näytä siitä itsellensä taakkaa ottavan, siskonsa käy useammin appivanhempien luona. (Onko se aina näin, että tyttölapset kokevat velvollisuudeksi?) Meillä on vain yksi lapsi, joten kauheaa lapsilaumaa tuskin on tulossa kaitsettavaksikaan. Joulunvietossakin ollaan huonoja, tytär on alkanut käydä poikaystävän sukujouluissa joten sekin homma on näppärästi ulkoistettu ja vietetään joulua kahdestaan vähemmällä hössäyksellä. 

Tsemppiä teille, joiden vanhemmat ovat vielä hengissä! Nykyaikana ei ole vanhainkotipaikasta toivoakaan niin kuin aiemmin. Minun äitini sentään muistisairaana laitettiin lukkojen taakse turvaan, mutta nykyisin nuokin jätetään omaan kotiinsa heitteille ja löytyvät sitten ties mistä hangesta kuolleena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika. 

Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse. 

Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina. 

Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti. 

Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja. 

Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.

En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.

Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi

Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.

En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika. 

Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse. 

Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina. 

Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti. 

Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja. 

Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.

En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.

Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi

Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.

En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.

Aivan, mutta tosiaan teet tuon kaiken ihan omasta halustasi ja vapaaehtoisesti. Ei olisi mikään pakko, mutta haluat tehdä niin.  Omat lapseni ovat jo teineinä osanneet matkustaa paikkakunnille, joissa eivät ole ikinä edes käyneet. Esikoinen oli 15 v, kun kerran hätäpäissään soitti mulle junasta, että on mennyt väärään junaan (oli matkalla Tampereelle), kun kuulutus oli kertonut junan olevan matkalla Ouluun. Joku toinen matkustaja ehtikin jo siinä puhelun aikana sanoa hänelle, että juna pysähtyy kyllä Tampereellakin. 

Ja se, että haluat tarjota 13:lle hengelle ruuat on ihan oma valintasi. Nykyisin kun on ihan soveliasta sekin, että ihmiset maksavat ravintolassa itse omat pöperönsä eivätkä maksata kaikkea seurueen vanhimmalla ja myös nuorempi sukupolvi voi tarjota sapuskat vanhemmilleen. 

Ja mä olen vähän eri mieltä tuosta, että lapsenlapsiin ei voisi luoda hyvää suhdetta muuten kuin tapaamalla heitä joka viikko tai peräti monta kertaa viikossa. Mun lapsillani on oikein hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiini, vaikka eivät tavanneet kuin ehkä kerran kuukaudessa. 

En elä tuota aikaa, mutta luulen että ajan raskaus riippuu paljolti siitä, osaako asettaa rajoja toisten toiveille ja vaatimuksille. Sekin vaikuttaa, onko sisaruksia jakamassa vanhempien asioiden hoitoa ja toki sekin, asuvatko lapsenlapset samalla paikkakunnalla.

Meidän kummankaan puolen isovanhemmilla (+60) ei ole tuollainen tilanne. Omat vanhempani hoitavat lapsenlapsia jokusen kerran vuodessa (eli kukaan ei käytä ns. arkisena apuna), ja heidän omista vanhemmistaan yhden asioita on joutunut enemmän hoitamaan, mutta ei sekään vielä työstä käy ja rehellisesti sanottuna osa niistäkin olisi pitänyt ulkoistaa. Työelämä tuossa iässä on varmasti raskasta, ja siksipä yksikään meistä aikuisista lapsista ei kyllä kovin usein kehtaisi pyytää lastenhoitoapua saati sitten kodin remppaajaksi.

Tiedän kyllä sellaisia kuusikymppisiä, jotka hoitavat viikottain lapsenlapsia, käyvät vanhemmilleen viikottain kaupassa ja osallistuvat remppoihin ym. isompiin juttuihin. Sanoisin, että kyllä työssäkäyvänä varsinkin on jo oikeus sanoa omalle vanhemmalle, että ottaa osan ruokaostoksista ostopalveluna/tarpeen mukaan harkitaan palvelukotia ja en ymmärrä kyllä miksi joku uhraa elämänsä aikuisille lapsille niin totaalisti. Vähempikin voisi riittää.

Perunkirjoituksille ja vanhusten palvelukotiselvittelyille tai vaikkapa muistisairauden alkuvaiheen selvituksille nyt ei mitään mahda, ne vain pitää hoitaa vaikka kuinka olisi rankka työviikko takana. Mutta esim. rempat ja lastenlasten hoidot, kyllä kaikilla on oikeus myös nauttia omasta vapaa-ajastaan.

Vierailija kirjoitti:

En elä ruuhkavuosia, päinvastoin! Äitini sai minut nuorena ja omat lapset sain myös nuorena eikä lapsenlapsia kuulemma ole tulossa. Eli ei tarvitse hoitaa lapsenlapsia, ei vanhoja vanhuksia ja jotenkin olemme onnistuneet kasvattamaan ja kouluttamaan lapsistamme menestyviä aikuisia, jotka pärjäävät hienosti elämässään. Sen verran hyvin tuli myös hoidettua oma taloudellinen puoli, ettei enää tarvitse olla töissä, vaikka alla kuusikymppisiä olemmekin.

Ainoa ruuhka syntyy siitä, että matkustelemme paljon ja ollaan aina menossa johonkin suuntaan, mutta se on täysin oma vapaaehtoinen valintamme.

Entä sitten, kun olet kuusikymppinen ja se nuori äitisi on 80v ja oma lapsesi 40v ja keksinyt, että juuri nyt on lasten aika. Siinä sitten mietit, että jos matkustelen, niin lapsenlapset eivät ikinä luo minuun mitään suhdetta ja jos olen lastenlasten kanssa, niin mihin laitan vähän raihnaiset vanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Olisikohan aika laittaa appivanhemmat palvelukotiin ja niiden aikuisten lasten vähän laajentaa sitä lastenhoitorinkiään. Tai mikäs siinä jos tykkäätte. En tiedä minkä ikäinen kuopus on, mutta jos saa festareilla kulkea, niin eiköhän osaa joukkoliikennettä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50 v ja lapseni on ala-asteella... Vanhempani eivät vielä tarvitse apua. Ehkä 55- 60 v pitää jo auttaa vanhempiani, mutta silloin lapseni on muuttanut pois kotoa ja aloittaa opintojaan.

5v päästä jo muuttanut pois kotoa? Aika erikoista

Vierailija kirjoitti:

No höpöhöpö. Noista vielä puolet oli sellaista ettei edes ole pakollista. Jokainen tuhtaa kesämökeillä, juhannuksena ja jouluna just sen minkä jaksaa. Saatikka sitten lasten rakennuksilla..

Jos on tehnyt lapset kovin vanhana, eli +40-vuotiaana, niin toki jonkinlaiset ruuhkavuodet voi niiden omien teinien kanssa silloin ajoittua tuohon ajanjaksoon. 

Onneksi aina voi todella sanoa ei!

En hoida lastenlapsia koskaan, meillä saa käydä kylässä, mutta hoitovastuu on vanhemmilla.

Omia vanhempia ei tarvitse hoitaa, asuvat senioritalossa ja minulta riittää se, että käy kyläilemässä.

Sekä lapset että omat vanhemmat protestoivat aika lailla, mutta tämä on minun elämäni. Jos miniä ei jaksa valvoa lastensa kanssa, niin asia ei kuulu minulle pätkääkään. Tässä iässä saa ja pitää sanoa ei ja nauttia elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika. 

Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse. 

Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina. 

Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti. 

Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja. 

Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.

En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.

Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi

Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.

En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.

Aivan, mutta tosiaan teet tuon kaiken ihan omasta halustasi ja vapaaehtoisesti. Ei olisi mikään pakko, mutta haluat tehdä niin.  Omat lapseni ovat jo teineinä osanneet matkustaa paikkakunnille, joissa eivät ole ikinä edes käyneet. Esikoinen oli 15 v, kun kerran hätäpäissään soitti mulle junasta, että on mennyt väärään junaan (oli matkalla Tampereelle), kun kuulutus oli kertonut junan olevan matkalla Ouluun. Joku toinen matkustaja ehtikin jo siinä puhelun aikana sanoa hänelle, että juna pysähtyy kyllä Tampereellakin. 

Ja se, että haluat tarjota 13:lle hengelle ruuat on ihan oma valintasi. Nykyisin kun on ihan soveliasta sekin, että ihmiset maksavat ravintolassa itse omat pöperönsä eivätkä maksata kaikkea seurueen vanhimmalla ja myös nuorempi sukupolvi voi tarjota sapuskat vanhemmilleen. 

Ja mä olen vähän eri mieltä tuosta, että lapsenlapsiin ei voisi luoda hyvää suhdetta muuten kuin tapaamalla heitä joka viikko tai peräti monta kertaa viikossa. Mun lapsillani on oikein hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiini, vaikka eivät tavanneet kuin ehkä kerran kuukaudessa. 

No joo, turha vääntää. Mun lapset ei ole mitään tollukoita ja selviävät oikein hyvin maailmallakin, matkustaneet 3kk lähtien. Tuo festari oli yksi esimerkki jolloin kyytiä toivottiin varsinkin kun mukana oli tyttären paniikkihäiriöinen ystävä joka ei selviä julkisissa.

Mä olen saanut perhe- ja sukukeskeisen kasvatuksen, siksi varmaan tapaamiset on niin tärkeitä. Eikä tuota 80v anoppiakaan voi heitteille jättää vaikka haluaisi. Laitoksiin ei ihan niin vaan päästä enää, kaverin dementikkoäiti odotti paikkaa muutaman vuoden vaikka oli täysin autettava.

Onneksi mulla on ollut varaa downsiftata oman haluni mukaan ja keskittyä tärkeisiin asioihin. Työ oli mahtavaa mutta vain työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Olisikohan aika laittaa appivanhemmat palvelukotiin ja niiden aikuisten lasten vähän laajentaa sitä lastenhoitorinkiään. Tai mikäs siinä jos tykkäätte. En tiedä minkä ikäinen kuopus on, mutta jos saa festareilla kulkea, niin eiköhän osaa joukkoliikennettä käyttää.

Miten laitetaan appivanhemmat palvelukotiin? Yksityisissä kuukausi maksaa 4000 e ja kunnallisiin pitää täyttää tietyt kriteerit. Jos appuvanhemmat asuvat vuokralla, niin millä rahalla ne maksaa 8000 e/kk?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika. 

Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse. 

Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina. 

Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti. 

Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja. 

Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.

En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.

Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi

Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.

En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.

Aivan, mutta tosiaan teet tuon kaiken ihan omasta halustasi ja vapaaehtoisesti. Ei olisi mikään pakko, mutta haluat tehdä niin.  Omat lapseni ovat jo teineinä osanneet matkustaa paikkakunnille, joissa eivät ole ikinä edes käyneet. Esikoinen oli 15 v, kun kerran hätäpäissään soitti mulle junasta, että on mennyt väärään junaan (oli matkalla Tampereelle), kun kuulutus oli kertonut junan olevan matkalla Ouluun. Joku toinen matkustaja ehtikin jo siinä puhelun aikana sanoa hänelle, että juna pysähtyy kyllä Tampereellakin. 

Ja se, että haluat tarjota 13:lle hengelle ruuat on ihan oma valintasi. Nykyisin kun on ihan soveliasta sekin, että ihmiset maksavat ravintolassa itse omat pöperönsä eivätkä maksata kaikkea seurueen vanhimmalla ja myös nuorempi sukupolvi voi tarjota sapuskat vanhemmilleen. 

Ja mä olen vähän eri mieltä tuosta, että lapsenlapsiin ei voisi luoda hyvää suhdetta muuten kuin tapaamalla heitä joka viikko tai peräti monta kertaa viikossa. Mun lapsillani on oikein hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiini, vaikka eivät tavanneet kuin ehkä kerran kuukaudessa. 

No joo, turha vääntää. Mun lapset ei ole mitään tollukoita ja selviävät oikein hyvin maailmallakin, matkustaneet 3kk lähtien. Tuo festari oli yksi esimerkki jolloin kyytiä toivottiin varsinkin kun mukana oli tyttären paniikkihäiriöinen ystävä joka ei selviä julkisissa.

Mä olen saanut perhe- ja sukukeskeisen kasvatuksen, siksi varmaan tapaamiset on niin tärkeitä. Eikä tuota 80v anoppiakaan voi heitteille jättää vaikka haluaisi. Laitoksiin ei ihan niin vaan päästä enää, kaverin dementikkoäiti odotti paikkaa muutaman vuoden vaikka oli täysin autettava.

Onneksi mulla on ollut varaa downsiftata oman haluni mukaan ja keskittyä tärkeisiin asioihin. Työ oli mahtavaa mutta vain työtä.

Mä ymmärrän kyllä sua ihan hyvin. Jotkut tykkäävät tuollaisesta elämästä ja se heille suotakoon. Minäkin olen saanut perhe- ja sukukeskeisen kasvatuksen, mutta se ei suinkaan tarkoita, että minä olisin ainoa tässä suvussa, joka pystyy hoitamaan asioita ja tapaamaan sukulaisiaan. Myös mun lapseni käyvät isovanhempiensa luona, en minä suinkaan ole ainoa, joka siellä saa käydä. Jos on jotain fyysisesti raskaampia juttuja, on itsestään selvää, että nuorempi sukupolvi hoitaa ne hommat. Olipa avun tarvitsija sitten mun vanhempani, minä, mun lapseni tai lasteni serkut. Sisarukset siis auttavat myös toinen toisiaan eikä aina ensimmäisenä huudeta äitiä apuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Olisikohan aika laittaa appivanhemmat palvelukotiin ja niiden aikuisten lasten vähän laajentaa sitä lastenhoitorinkiään. Tai mikäs siinä jos tykkäätte. En tiedä minkä ikäinen kuopus on, mutta jos saa festareilla kulkea, niin eiköhän osaa joukkoliikennettä käyttää.

Uskokaa nyt , että ketään ei tässä maassa noin vain laiteta mihinkään palvelukotiin . Ei todellakaan ! Äitiäni oltiin kotiuttamassa vaikka ei pystynyt ilman apua edes kääntymään tai nousemaan istumaan. Kotona rollaattorilla hiihtävä aviomies. Onneksi kuoli ennen toteutusta .Palvelutaloon tai mikä lie ei pääse, jos silmät liikkuu .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika. 

Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse. 

Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina. 

Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti. 

Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja. 

Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.

En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.

Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi

Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.

En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.

Erikoista. Minun 17-v meni wkend festareille 200km päästä ihan itse. Ei saanut töitä mutta hän käy mummoa auttamassa ja saa vähän rahaa. Minä annan kuukausirahan kuten ennenkin.

Muuten minä käyn sitä mummoa hoitamassa kerran viikossa. Kesän olen vapaalla kun teini houtaa. Kaikki mitä voi tekee kotihoito ja siivouspalvelu. Ei missään nimessä kannata alkaa lääkkeitä jakaa, kotihoito hoitaa samalla lääkäriasiat ja seurannan. Eikä mitään taloudellista apua tarvitse antaa.

Hämmästyttää tosiaan ettei ihminen ehfi käydä töissä, kun kotona on yksi iso teini. Kaikki muu oli täysin valinnaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika. 

Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse. 

Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina. 

Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti. 

Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja. 

Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.

En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.

Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi

Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.

En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.

Aivan, mutta tosiaan teet tuon kaiken ihan omasta halustasi ja vapaaehtoisesti. Ei olisi mikään pakko, mutta haluat tehdä niin.  Omat lapseni ovat jo teineinä osanneet matkustaa paikkakunnille, joissa eivät ole ikinä edes käyneet. Esikoinen oli 15 v, kun kerran hätäpäissään soitti mulle junasta, että on mennyt väärään junaan (oli matkalla Tampereelle), kun kuulutus oli kertonut junan olevan matkalla Ouluun. Joku toinen matkustaja ehtikin jo siinä puhelun aikana sanoa hänelle, että juna pysähtyy kyllä Tampereellakin. 

Ja se, että haluat tarjota 13:lle hengelle ruuat on ihan oma valintasi. Nykyisin kun on ihan soveliasta sekin, että ihmiset maksavat ravintolassa itse omat pöperönsä eivätkä maksata kaikkea seurueen vanhimmalla ja myös nuorempi sukupolvi voi tarjota sapuskat vanhemmilleen. 

Ja mä olen vähän eri mieltä tuosta, että lapsenlapsiin ei voisi luoda hyvää suhdetta muuten kuin tapaamalla heitä joka viikko tai peräti monta kertaa viikossa. Mun lapsillani on oikein hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiini, vaikka eivät tavanneet kuin ehkä kerran kuukaudessa. 

No joo, turha vääntää. Mun lapset ei ole mitään tollukoita ja selviävät oikein hyvin maailmallakin, matkustaneet 3kk lähtien. Tuo festari oli yksi esimerkki jolloin kyytiä toivottiin varsinkin kun mukana oli tyttären paniikkihäiriöinen ystävä joka ei selviä julkisissa.

Mä olen saanut perhe- ja sukukeskeisen kasvatuksen, siksi varmaan tapaamiset on niin tärkeitä. Eikä tuota 80v anoppiakaan voi heitteille jättää vaikka haluaisi. Laitoksiin ei ihan niin vaan päästä enää, kaverin dementikkoäiti odotti paikkaa muutaman vuoden vaikka oli täysin autettava.

Onneksi mulla on ollut varaa downsiftata oman haluni mukaan ja keskittyä tärkeisiin asioihin. Työ oli mahtavaa mutta vain työtä.

Mutta eivät selviä joulun laittamisesta vaan sun pitää aina järestää joulu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Olisikohan aika laittaa appivanhemmat palvelukotiin ja niiden aikuisten lasten vähän laajentaa sitä lastenhoitorinkiään. Tai mikäs siinä jos tykkäätte. En tiedä minkä ikäinen kuopus on, mutta jos saa festareilla kulkea, niin eiköhän osaa joukkoliikennettä käyttää.

Kai ne teinit osaa julkisia käyttää vaikka ihan vieraassa kaupungissa. Kännykän sovellus auttaa.

Ja anopille kotihoito ihan heti. Kauppapalvelu tuo ruuat tai voi kerran viikossa käydä kaupassa kuten minä käyn äidilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika. 

Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse. 

Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina. 

Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti. 

Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja. 

Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.

En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.

Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi

Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.

En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.

Erikoista. Minun 17-v meni wkend festareille 200km päästä ihan itse. Ei saanut töitä mutta hän käy mummoa auttamassa ja saa vähän rahaa. Minä annan kuukausirahan kuten ennenkin.

Muuten minä käyn sitä mummoa hoitamassa kerran viikossa. Kesän olen vapaalla kun teini houtaa. Kaikki mitä voi tekee kotihoito ja siivouspalvelu. Ei missään nimessä kannata alkaa lääkkeitä jakaa, kotihoito hoitaa samalla lääkäriasiat ja seurannan. Eikä mitään taloudellista apua tarvitse antaa.

Hämmästyttää tosiaan ettei ihminen ehfi käydä töissä, kun kotona on yksi iso teini. Kaikki muu oli täysin valinnaista.

Kuten mainitsin mukana oli paniikkihäiriöinen ystävä, siinä on ihan sama onko matkaa 1 vai 200km.

Kotihoitoa on haettu jo vuosi sitten mutta sekään ei ole automatiikka täällä pk seudulla. Ja sekin pitää jonkun maksaa, anopilla pieni eläke. Sen verran kuitenkin ettei asumistukea tms saa. Meniköhän 5e rajan yli.

En mä teinin takia kotona ole😂 Elämässä on vain niin paljon kaikkea muuta kivaa. Ihana puutarha, matkustelu, ne lapsenlapsetkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme juuri tuollaisia kuin ap kirjoitti.

Todellakin on tekemistä enemmän kuin tarpeeksi. Helppoa oli 30v 3 lapsen äitinä kun ei tarvinnut huolehtia kuin omasta pesueesta!

Reilu 20v on elätetty ja huolehdittu appiksista taloudellisesti ja muutenkin, nykyään anoppi juoksuttaa parin päivän välein kauppaan jne. Dosetti käydään täyttämässä viikoittain ja hoidetaan lääkärit, pankkiasiat yms.

Lapsista 4. asuu vielä ainakin pari vuotta kotona. On kyydityksiä (esim wknd festareille vienti ja haku 2 pv yms) kylälle ja kauemmas, lompakko levällään koko ajan jne.

3 aikuista lasta perheineen asuu kivan lähellä, 3 lastenlasta olen hoitanut vähintään kerran viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa tulevat meille kaikki syömään ja joulut olen järjestänyt perheelle jo 39v. Ystäviäkin yritetään tavata, käydään n kerran kuukaudessa puolin ja toisin syömässä toistemme luona.

Parhaillaan rakennamme autotallia ja uutta pihaa kaiken hässäkän keskellä (2 taloa rakennettu aiemmin). Parisuhdettakin pitäisi huomioida jos olisimme edes joskus kaksin. Ja tiety normi kodinhoito ja ruuanlaitto yms

Mä en lopulta enää ehtinyt edes käymään töissä, ihmettelen miten selvisimme tästä kaikesta kun vielä olin töissä.

Koskahan tulee meidän vuoro? Jos ei tämä lle ruuhkavuodia niin mikä on??

n59v

Mutta te tykkäätte asua omakotitalossa, rakentaa autotallia ja pihaa jne. Olen samanikäinen kuin sinäkin, mutta mun elämäni ei ole tuollaista. Tosin asunkin kaupungissa, joten ei tarvitse rakennella yhtään mitään. Ei edes hoitaa pihaa. Lapsiani en ole koskaan kyydinnyt yhtään minnekään, koska mulla ei ole koskaan ollut autoakaan. Kun oppivat kulkemaan julkisilla itsenäisesti, eivät tarvinneet mua enää saattajakseenkaan. Ja kotitöihin osallistuivat pienestä pitäen eli en ole koskaan ollut lapsilleni mikään piika. 

Kuukausirahaa aloin maksaa lapsilleni, kun menivät 7. luokalle kouluun. Ei ole tarvinnut olla lompakko levällään koko ajan, koska ovat itse säästäneet rahoistaan huvituksiinsa. Luonnollisesti ole kustantanut kotona asuville lapsilleni ruuan, vaatteet yms sekä opiskelut, mutta huvituksensa ovat maksaneet itse. 

Myös vanhempani asuvat kaupungissa jo puolisen vuotta sitten opetin vanhemmilleni, miten tilaavat päivittäistavaransa Cittarista kotiinkuljetuksella. Taksilla pääsevät kulkemaan lääkäriin ja apteekkiin. Tulevat taloudellisesti omillaan toimeen. Multa eivät luonnollisestikaan edes pyydä kyytiä, koska mulla ei ole autoa. Asuvat sen verran lähellä, että voin käydä tarpeen mukaan katsomassa, mikä on hätänä. Muussa tapauksessa käyn ihan omaksi ilokseni juomassa kahvit noin kerran viikossa. Pankkiasiat hoituvat siinä samalla eivätkä vie montaa minuuttia, koska lähes kaikkiin laskuihin on valmis maksupohja. Oikeastaan voisi jo laittaa kaikki juoksevat laskut tulemaan e-laskuina. 

Lapseni eivät käy joka kuukausi mun luonani syömässä vaan välillä saatetaan käydä ihan ravintolassakin. Jos olen esimerkiksi menossa johonkun kauppakeskukseen, sovitaan tapaaminen siellä ja käydään syömässä. Joskus toki tulevat meillekin syömään, mutta ei joka kuukausi. Eivät myöskään pidä mua automaattisena hoitoapuna vaan suunnittelevat menonsa siten, että kysyvät multa ensin ja jos mulle ei sovi tai en jaksa, toimivat sen mukaisesti. 

Jaksan oikein hyvin käydä töissä ja mulla on runsaasti vapaa-aikaakin. Mutta tämä vain siksi, että en ole täyttänyt elämääni hirveällä määrällä erilaisia projekteja. 

Kyllä, okt on oma unelma ja valinta. Vaikka tästä on Kamppiin vain 25 min niin tuonne festareille oli turhan hankala neuvoa reittiä sellaiselle joka ei ole koskaan käynyt Kalasatamassa. Ex paljasjalkaisena stadilaisena en ikinä enää halua kaupunkiin ja kerrostaloon.

En ole koskaan ollut piika minäkään, kaikki ovat aina hoitaneet osuutensa. Vanhemmat lapset aloittivat kesätyöt ja tuntityöt koulun ohella 15v:nä mutta ajat on muuttuneet. 17v ei saanutkaan töitä vaikka haki n 11 paikkaan. Pojille sentään on raksahommia yms mutta tyttöjä ei oteta niihinkään. Siksi joudumme sponssaamaan tätä nuorinta.

Miten loisin hyvän isovanhemmuuden lapsenlapsiin tapaamatta heitä? Kerran viikossa on kuitenkin tosi vöhän. Nyt sekin vähenee kun kaikki ovat tarhassa. Koskaan ei ole tarvinnut luopua omista menoista vaan aina on sovitettu kaikille sopivaksi

Tällä porukalla ei ole varaa mennä ravintolaan enää edes kerran vuodessa! Mihinkään Raxiin en halua ja 13 hengen päivällinen maksaa melkein tonnin juomineen! Kahvilla toki käydään eri kokoonpanoilla.

En siis valita vaan totean että revitäänhän tässä joka suuntaan, kaikesta ei voi kieltäytyä.

Aivan, mutta tosiaan teet tuon kaiken ihan omasta halustasi ja vapaaehtoisesti. Ei olisi mikään pakko, mutta haluat tehdä niin.  Omat lapseni ovat jo teineinä osanneet matkustaa paikkakunnille, joissa eivät ole ikinä edes käyneet. Esikoinen oli 15 v, kun kerran hätäpäissään soitti mulle junasta, että on mennyt väärään junaan (oli matkalla Tampereelle), kun kuulutus oli kertonut junan olevan matkalla Ouluun. Joku toinen matkustaja ehtikin jo siinä puhelun aikana sanoa hänelle, että juna pysähtyy kyllä Tampereellakin. 

Ja se, että haluat tarjota 13:lle hengelle ruuat on ihan oma valintasi. Nykyisin kun on ihan soveliasta sekin, että ihmiset maksavat ravintolassa itse omat pöperönsä eivätkä maksata kaikkea seurueen vanhimmalla ja myös nuorempi sukupolvi voi tarjota sapuskat vanhemmilleen. 

Ja mä olen vähän eri mieltä tuosta, että lapsenlapsiin ei voisi luoda hyvää suhdetta muuten kuin tapaamalla heitä joka viikko tai peräti monta kertaa viikossa. Mun lapsillani on oikein hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiini, vaikka eivät tavanneet kuin ehkä kerran kuukaudessa. 

No joo, turha vääntää. Mun lapset ei ole mitään tollukoita ja selviävät oikein hyvin maailmallakin, matkustaneet 3kk lähtien. Tuo festari oli yksi esimerkki jolloin kyytiä toivottiin varsinkin kun mukana oli tyttären paniikkihäiriöinen ystävä joka ei selviä julkisissa.

Mä olen saanut perhe- ja sukukeskeisen kasvatuksen, siksi varmaan tapaamiset on niin tärkeitä. Eikä tuota 80v anoppiakaan voi heitteille jättää vaikka haluaisi. Laitoksiin ei ihan niin vaan päästä enää, kaverin dementikkoäiti odotti paikkaa muutaman vuoden vaikka oli täysin autettava.

Onneksi mulla on ollut varaa downsiftata oman haluni mukaan ja keskittyä tärkeisiin asioihin. Työ oli mahtavaa mutta vain työtä.

Äsken se oli sinun teini, joka ei ollut Kalasatamassa käynyt.

Ja äskön et ehtinyt käydä töissä. Nyt se onkin vaan ihan downsiftaamista. Eli et vaan halua käydä töissä. Haluat puuttua kaikkien asioihin.

Monesti tuollaisilla ihmisillä on valtava halu tuntea itsensä tarpeelliseksi. Monia asioita ei olis mikään pakko tehdä, mutta he haluavat tehdä. He voisivat oikein hyvin laittaa aikuiset lapsensa tekemään puolestaan, jos haluaisivat. Mutta ei, koska silloin he eivät tuntisi itseään enää niin tarpeellisiksi. 

Omat 5-kymppiset vanhemmat ovat kasvattaneet lapset jo aikuisiksi. Isäni lähinnä matkustelee, urheilee ja tekee töitä. Äiti seukkailee ja tekee töitä jos ei saikuta. Isän molemmat vanhemmat kuolleet, äiti käy välillä omilla piipahtamassa. Kumpikaan ei auta lastenhoidossa, eikä muissakaan hommissa. Ollaan ihan totaalisen yksin oltu aina lasten kanssa.

Äitini muisti sen x2 synnytettyäni muistuttaa, että hän on sitten omst velvollisuutensa jo hoitanut. Ei kiinnosta suhteet omiin lapsiin tai lapsenlapsiin.

Että ei, en näe heidän ruuhkavuosia. Omani kyllä kun yritän saada tehtyä työt, opinnot ja hoidettua lapset. Tai kun puoliso istuu verkkopalaverissa päällensä oksentanut lapsi sylissä kun olen itse kiinni töissä.