Lue keskustelun säännöt.
Emäntäkoulu
22.07.2019 |
Oma äitini on käynyt aikanaan emäntäkoulun.
Jotenkin aika järkyttävä koulutus, vaikken mikään feministi olekaan.
Siellä oli opetettu ruuan tekoa, puutarhan hoitoa, kotitöiden tekoa ja muita naisille suunnattuja töitä.
Onkohan miehille ollut vastaavaa? Isätäkoulu. Opetettu metsästystä, kalastusta, metsänhoitoa ja puutöitä. Tietysti nurmikonleikkaus ja lumen kolaaminen kuuluu miehien osata.
Paitsi puolustukseksi täytyy sanoa että nykyaikana tuollainen joku kodintaitojen koulu olisi erittäin hyvä ihan kaikille lukion/amiksen jälkeen. Kestäisi vaikka puoli vuotta ja siellä opetettaisiin ihan rahan käyttöä, ruuan tekemistä, pyykkien pesua ja kodin siisteydestä huolehtimista.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Sun täytyy olla todella vanha, jos oma äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten.
Ei ole, on syntynyt 1947. Siihen aikaan vielä maaseudulla oli paljonkin tuollaista vanhoillista ajattelua, varsinkin köyhien piirissä, joissa ei ollut tosiaan edes koko lapsilaumaa varaa kouluttaa pakollista oppikoulua pidemmälle. Joten se jako sitten usein meni että yritetään pojista lahjakkain/lahjakkaimmat saada kouluihin, tytöiltä jätetään koulut pois.
Trollaat tahallasi, v 1947 syntyneet ovat käyneet kansakoulun. Kansakoulun jälkeen (6-7 vuotta )mentiin ammattikouluun tai vaihtoehtoisesti pyrittiin neljännen tai viidennen luokan jälkeen oppikouluun. Oppikoulu tarkoitti viisi luokkaa keskikoulua ja sen jälkeen kolme luokkaa lukiota. Keskikoulusta sai jo "päästötodistuksen", millä saattoi pyrkiä jatkokoulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin isäntäkoulun ihan kotioloissa.
Näyttää siltä, että nämä nykyajan naikkoset harrastavat lähinnä vapaata seksiä ja itsekeskeistä omakuvien esittelyä. Emäntäkoulu kunniaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Sun täytyy olla todella vanha, jos oma äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten.
Ei ole, on syntynyt 1947. Siihen aikaan vielä maaseudulla oli paljonkin tuollaista vanhoillista ajattelua, varsinkin köyhien piirissä, joissa ei ollut tosiaan edes koko lapsilaumaa varaa kouluttaa pakollista oppikoulua pidemmälle. Joten se jako sitten usein meni että yritetään pojista lahjakkain/lahjakkaimmat saada kouluihin, tytöiltä jätetään koulut pois.
Mun äitini on samana vuonna syntynyt, eikä ole ymmärtääkseni koskaan käynyt kuin kansakoulun, joka siis vastaa nykyistä alakoulua. Haaveensa hänelläkin oli, olisi tahtonut lähikaupunkiin jatkamaan opintoja, mutta päätyikin pitämään kotitilaa. Katkeroitui tästä iäkseen ja yritti myöhemmin toteuttaa unelmiaan minun, nuorimman lapsensa ja siten viimeisen toivonsa, kautta. Ei ymmärtänyt, että minulla oli omat unelmani, ja jos olisin lähtenyt niiden sijaan tavoittelemaan hänen haaveitaan, olisi katkeruuden jatkumo ollut valmis.
Olen muuten käynyt talouskoulun vuosituhannen alussa, lähinnä käytännön pakosta. Alle 25-vuotiaana oli pakko hakea jokaisessa yhteishaussa, kevään haussa ei ollut opiskelupaikkaa hölmön mokan takia irronnut ja syksyn haussa ei juuri ollut kuin noita talouskoululinjoja. Mitään uutta en siellä tainnut oppia, mutta tulipahan käytyä. Samankaltainen kurssi (joskin lyhyempikin riittäisi, omani kesti lukukauden) voisi kieltämättä olla monelle itsenäistyvälle nuorelle tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Sun täytyy olla todella vanha, jos oma äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten.
Ei ole, on syntynyt 1947. Siihen aikaan vielä maaseudulla oli paljonkin tuollaista vanhoillista ajattelua, varsinkin köyhien piirissä, joissa ei ollut tosiaan edes koko lapsilaumaa varaa kouluttaa pakollista oppikoulua pidemmälle. Joten se jako sitten usein meni että yritetään pojista lahjakkain/lahjakkaimmat saada kouluihin, tytöiltä jätetään koulut pois.
Ei maaseudulla oppikouluja ollut, eikä ne olleet pakollisia. Harva köyhä lapsi pääsi oppikouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Sun täytyy olla todella vanha, jos oma äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten.
Ei ole, on syntynyt 1947. Siihen aikaan vielä maaseudulla oli paljonkin tuollaista vanhoillista ajattelua, varsinkin köyhien piirissä, joissa ei ollut tosiaan edes koko lapsilaumaa varaa kouluttaa pakollista oppikoulua pidemmälle. Joten se jako sitten usein meni että yritetään pojista lahjakkain/lahjakkaimmat saada kouluihin, tytöiltä jätetään koulut pois.
Ei maaseudulla oppikouluja ollut, eikä ne olleet pakollisia. Harva köyhä lapsi pääsi oppikouluun.
Riippui kyllä siitäkin, miten koulutusmyönteisiä vanhemmat olivat ja myös siitä, oliko koulumahdollisuus esim omalla paikkakunnalla. Itse pääsin oppikouluun, kun vanhemmat kovasti tukivat sitä, vaikka perheeni oli köyhä. Varattomat, mutta lahjakkaat lapset saattoivat saada ns vapaaoppilaspaikan ts. oppilas vapautui lukukausimaksuista. Sisaralennus oli myös käytössä, joten lukukausimaksu laski, jos perheessä oli samaan aikaan monta tuossa maksullisessa koulussa. Pitkät matkat ja ns kortteerissa asuminen ja pakollinen maataloustyö kotona katkaisivat kyllä monen halukkaankin koulutien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Sun täytyy olla todella vanha, jos oma äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten.
Ei ole, on syntynyt 1947. Siihen aikaan vielä maaseudulla oli paljonkin tuollaista vanhoillista ajattelua, varsinkin köyhien piirissä, joissa ei ollut tosiaan edes koko lapsilaumaa varaa kouluttaa pakollista oppikoulua pidemmälle. Joten se jako sitten usein meni että yritetään pojista lahjakkain/lahjakkaimmat saada kouluihin, tytöiltä jätetään koulut pois.
Trollaat tahallasi, v 1947 syntyneet ovat käyneet kansakoulun. Kansakoulun jälkeen (6-7 vuotta )mentiin ammattikouluun tai vaihtoehtoisesti pyrittiin neljännen tai viidennen luokan jälkeen oppikouluun. Oppikoulu tarkoitti viisi luokkaa keskikoulua ja sen jälkeen kolme luokkaa lukiota. Keskikoulusta sai jo "päästötodistuksen", millä saattoi pyrkiä jatkokoulutukseen.
No en trollaa, ilmeisesti muistin vaan tuon koulun nimen väärin. Eli se oli sitten se kansakoulu minkä hän kävi, se minimi joka oli pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se koulutus pitäisi uudistaa tähän päivään sopivaksi. Kodinhoitoa, lasten kasvatusta, talouden hallintaa, pienimuotoista puutarhanhoitoa. Sopisi ihan kaikille. Lastenhoito voisi olla valinnainen jos ei halua lapsia. Puolen vuoden tehokurssi voisi jo riittää.
Talouskoulu kestää nykyään 5 kk, ja siellä opitaan lähes kaikkia noita. Olen käynyt talouskoulun 2012. Lastenhoito on valinnaisaine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emäntäkoulusta valmistui seuraaviin ammatteihin: siivooja,perhepäivähoitaja,maatalouslomittaja,kokki,puutarha apulainen.Tämä koulutus oli monille tuleville kodinhoitajille ja perushoitajille ja sen jälkeen lähihoitajillekin pohjakoulutusta.Myös moni nykypäivän laitoshoitaja on käynyt emäntäkoulun,lomittajista nyt puhumattakaan. Miehille oli maamieskoulu.
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Oppikouluun ei köyhemmillä ollut varaa! Jos oli tarkoitettu, että tytär menee emännäksi, niin ei todellakaan maksettu mitään kalliita oppikoulumaksuja, kansakoulu riitti vallan hyvin.
Äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten, kuten joku jo kirjoitti. Jopa ehkäisy oli keksitty viime vuosisadan alussa, joten lapsia ei ollut pakko väsätä joka vuosi eikä pientilallisten vaimoilla ollut kaikilla edes sitä 1926 voimaan tulleen kansakoululain suomaa osaamista.
Emäntäkoulu oli muuten ihan toimiva oppilaitos monessa eri mielessä. Sieltä sai tiedot ja taidot tarkkaan taloudenpitoon, kodin- ja puutarhanhoitoon, maataloustöihin, lastenkasvatukseen jne. joten se toimi ponnahduslautana niin seuraaviin opintoihin kuin tulevaan ammattiin maatilan emäntänä.
Naiset muuten meni yliopistoon jo 1800-luvulla hankkimaan ihan "oikeita ammatteja", ei haihattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan.
Eihän köyhän perheen lapsi päässyt edes sinne oppikouluun, sai käydä vain kansakoulun. Niin kuin oma äitini. 15-vuotiaana oli työelämässä jo.
mummu kirjoitti:
Emäntäkoulusta valmistui seuraaviin ammatteihin: siivooja,perhepäivähoitaja,maatalouslomittaja,kokki,puutarha apulainen.Tämä koulutus oli monille tuleville kodinhoitajille ja perushoitajille ja sen jälkeen lähihoitajillekin pohjakoulutusta.Myös moni nykypäivän laitoshoitaja on käynyt emäntäkoulun,lomittajista nyt puhumattakaan. Miehille oli maamieskoulu.
Emäntäkoulusta ei valmistunut kertomiisi ammatteihin, toki hyviä perusvalmiuksia sai, mutta kokit ja perhepäivähoitajat on koulutettu muualla maatalouslomittajasta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Oppikouluun ei köyhemmillä ollut varaa! Jos oli tarkoitettu, että tytär menee emännäksi, niin ei todellakaan maksettu mitään kalliita oppikoulumaksuja, kansakoulu riitti vallan hyvin.
Äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten, kuten joku jo kirjoitti. Jopa ehkäisy oli keksitty viime vuosisadan alussa, joten lapsia ei ollut pakko väsätä joka vuosi eikä pientilallisten vaimoilla ollut kaikilla edes sitä 1926 voimaan tulleen kansakoululain suomaa osaamista.
Emäntäkoulu oli muuten ihan toimiva oppilaitos monessa eri mielessä. Sieltä sai tiedot ja taidot tarkkaan taloudenpitoon, kodin- ja puutarhanhoitoon, maataloustöihin, lastenkasvatukseen jne. joten se toimi ponnahduslautana niin seuraaviin opintoihin kuin tulevaan ammattiin maatilan emäntänä.
Naiset muuten meni yliopistoon jo 1800-luvulla hankkimaan ihan "oikeita ammatteja", ei haihattelemaan.
Viime vuosisadan alun ehkäisy 😀 Luuletko ihan oikeasti että se oli ensinnäkään toimivaa ja toisekseen edes saatavilla jossain maaseudulla? Tutustupa ehkäisyn historiaan. Vielä 50-luvullakin se oli marginaalista.
Oon käynyt 90-luvun lopussa talouskoulun. Oli ihan ok just omilleen muuttavalle nuorelle. Tais kestää 5 kk. Lähinnä menin sinne siks, kun en tiennyt vielä mihin kouluun hakisin, sai puoli vuotta lisäaikaa miettiä. Eipä musta taitava kokkaaja siellä tullut, mutta jotain hyödyllisiä juttuja oli kuten ea1 kurssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Sun täytyy olla todella vanha, jos oma äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten.
Ei ole, on syntynyt 1947. Siihen aikaan vielä maaseudulla oli paljonkin tuollaista vanhoillista ajattelua, varsinkin köyhien piirissä, joissa ei ollut tosiaan edes koko lapsilaumaa varaa kouluttaa pakollista oppikoulua pidemmälle. Joten se jako sitten usein meni että yritetään pojista lahjakkain/lahjakkaimmat saada kouluihin, tytöiltä jätetään koulut pois.
Isoisäni syntyi 1926. Hänellä oli 5 sisarusta, jotka kaikki kävivät oppikoulun, vaikka perhe asui maalla. Sama oli naapuriperheessä, siellä oli 4 tyttöä, jotka kaikki "koulutettiin".
Ei pidä ajatella vain oman perheensä kautta, että kaikki köyhät oli sekä laiskoja että tyhmiä, heistä ei ollut koulutukseen. Vanhoillinen ajattelu tuntuu olleen sama asia kuin surkeat geenit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Oppikouluun ei köyhemmillä ollut varaa! Jos oli tarkoitettu, että tytär menee emännäksi, niin ei todellakaan maksettu mitään kalliita oppikoulumaksuja, kansakoulu riitti vallan hyvin.
Äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten, kuten joku jo kirjoitti. Jopa ehkäisy oli keksitty viime vuosisadan alussa, joten lapsia ei ollut pakko väsätä joka vuosi eikä pientilallisten vaimoilla ollut kaikilla edes sitä 1926 voimaan tulleen kansakoululain suomaa osaamista.
Emäntäkoulu oli muuten ihan toimiva oppilaitos monessa eri mielessä. Sieltä sai tiedot ja taidot tarkkaan taloudenpitoon, kodin- ja puutarhanhoitoon, maataloustöihin, lastenkasvatukseen jne. joten se toimi ponnahduslautana niin seuraaviin opintoihin kuin tulevaan ammattiin maatilan emäntänä.
Naiset muuten meni yliopistoon jo 1800-luvulla hankkimaan ihan "oikeita ammatteja", ei haihattelemaan.
Viime vuosisadan alun ehkäisy 😀 Luuletko ihan oikeasti että se oli ensinnäkään toimivaa ja toisekseen edes saatavilla jossain maaseudulla? Tutustupa ehkäisyn historiaan. Vielä 50-luvullakin se oli marginaalista.
Olen tehnyt muutamankin esseen aiheesta opiskellessani terveydenhoitajaksi, joten voin kertoa salaisuuden: ehkäisy on keksitty jo kauan ennen 1950-lukua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Sun täytyy olla todella vanha, jos oma äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten.
Ei ole, on syntynyt 1947. Siihen aikaan vielä maaseudulla oli paljonkin tuollaista vanhoillista ajattelua, varsinkin köyhien piirissä, joissa ei ollut tosiaan edes koko lapsilaumaa varaa kouluttaa pakollista oppikoulua pidemmälle. Joten se jako sitten usein meni että yritetään pojista lahjakkain/lahjakkaimmat saada kouluihin, tytöiltä jätetään koulut pois.
Trollaat tahallasi, v 1947 syntyneet ovat käyneet kansakoulun. Kansakoulun jälkeen (6-7 vuotta )mentiin ammattikouluun tai vaihtoehtoisesti pyrittiin neljännen tai viidennen luokan jälkeen oppikouluun. Oppikoulu tarkoitti viisi luokkaa keskikoulua ja sen jälkeen kolme luokkaa lukiota. Keskikoulusta sai jo "päästötodistuksen", millä saattoi pyrkiä jatkokoulutukseen.
50-luvulla tuli 2-vuotinen kansalaiskoulu kansakoulun jatkeeksi, koulua siis käytiin yht. 8 vuotta jos ei mennyt oppikouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Oppikouluun ei köyhemmillä ollut varaa! Jos oli tarkoitettu, että tytär menee emännäksi, niin ei todellakaan maksettu mitään kalliita oppikoulumaksuja, kansakoulu riitti vallan hyvin.
Äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten, kuten joku jo kirjoitti. Jopa ehkäisy oli keksitty viime vuosisadan alussa, joten lapsia ei ollut pakko väsätä joka vuosi eikä pientilallisten vaimoilla ollut kaikilla edes sitä 1926 voimaan tulleen kansakoululain suomaa osaamista.
Emäntäkoulu oli muuten ihan toimiva oppilaitos monessa eri mielessä. Sieltä sai tiedot ja taidot tarkkaan taloudenpitoon, kodin- ja puutarhanhoitoon, maataloustöihin, lastenkasvatukseen jne. joten se toimi ponnahduslautana niin seuraaviin opintoihin kuin tulevaan ammattiin maatilan emäntänä.
Naiset muuten meni yliopistoon jo 1800-luvulla hankkimaan ihan "oikeita ammatteja", ei haihattelemaan.
Viime vuosisadan alun ehkäisy 😀 Luuletko ihan oikeasti että se oli ensinnäkään toimivaa ja toisekseen edes saatavilla jossain maaseudulla? Tutustupa ehkäisyn historiaan. Vielä 50-luvullakin se oli marginaalista.
Olen tehnyt muutamankin esseen aiheesta opiskellessani terveydenhoitajaksi, joten voin kertoa salaisuuden: ehkäisy on keksitty jo kauan ennen 1950-lukua!
Niin on keksitty mutta se ei ollut yleisessä käytössä 🤦♀️
Minä kävisin mielelläni emäntäkoulun, ihan vaan omaksi hyödykseni. Oppisi paremmin ruoanlaittoa, kodin- ja puutarhanhoitoa, kun nämä jäi kerta kotona oppimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan varsinkin maalla naisen ylivoimaisesti yleisin ammatti oli olla emäntä. Joten ihan luonnollista ja hyödyllistä, että on ollut kouluja, missä nuoret tytöt voivat oppia päteviksi emänniksi, jotka osaavat vastata hyötypuutarhasta, eläimistä, ison porukan ruoasta taloudellisesti jne. Emäntäkoulussa sinänsä siis ei ollut mitään vikaa, se oli vastaus oikeaan koulutustarpeeseen.
Se sen sijaan oli surullista, että niihin aikoihin maalaisnaisen ei nähty voivan olla kuin emäntä, opettaja tai sairaanhoitaja. Ja opettaja- tai hoitajakouluihin oli rahaa lähettää vain rikkailla perheillä. Köyhemmän perheen tytön piti käydä vain oppikoulu ja sitten nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Eikä se emännöintikään ollut minkään kartanotilan pyörittämistä (mikä nyt olisikin jo lähes toimitusjohtajan työtä) vaan yritystä repiä pikkupirtin tonttia viljelemällä ja jotain elukkaa pitämällä niukka elanto ehkäisyn puuttuessa vuosi vuodelta kasvavalle lapsilaumalle.
Oma äitini oikein katkeroitui tuosta aikoinaan. Hän oli hyvin lahjakas kuvataiteellisesti, ja olisi halunnut mennä graafikkokouluun Helsinkiin. Mutta isänsä jyrähti, että tytöille hän ei semmoisia kouluja maksa, siellä vaan laiskistuu ja perse leviää ja mitä niillä kouluilla tekee, kun pian jo menee naimisiin ja muuttuu "soossin sekoittajaksi". Ei hänen isänsä ymmärtänyt miten rajusti maailma oli muuttumassa, että siinä maailmassa mihin äiti lopulta kasvoi, nainenkin olisi tarvinnut koulutuksen.
Oppikouluun ei köyhemmillä ollut varaa! Jos oli tarkoitettu, että tytär menee emännäksi, niin ei todellakaan maksettu mitään kalliita oppikoulumaksuja, kansakoulu riitti vallan hyvin.
Äitisi on syntynyt noin 120 vuotta sitten, kuten joku jo kirjoitti. Jopa ehkäisy oli keksitty viime vuosisadan alussa, joten lapsia ei ollut pakko väsätä joka vuosi eikä pientilallisten vaimoilla ollut kaikilla edes sitä 1926 voimaan tulleen kansakoululain suomaa osaamista.
Emäntäkoulu oli muuten ihan toimiva oppilaitos monessa eri mielessä. Sieltä sai tiedot ja taidot tarkkaan taloudenpitoon, kodin- ja puutarhanhoitoon, maataloustöihin, lastenkasvatukseen jne. joten se toimi ponnahduslautana niin seuraaviin opintoihin kuin tulevaan ammattiin maatilan emäntänä.
Naiset muuten meni yliopistoon jo 1800-luvulla hankkimaan ihan "oikeita ammatteja", ei haihattelemaan.
Viime vuosisadan alun ehkäisy 😀 Luuletko ihan oikeasti että se oli ensinnäkään toimivaa ja toisekseen edes saatavilla jossain maaseudulla? Tutustupa ehkäisyn historiaan. Vielä 50-luvullakin se oli marginaalista.
Olen tehnyt muutamankin esseen aiheesta opiskellessani terveydenhoitajaksi, joten voin kertoa salaisuuden: ehkäisy on keksitty jo kauan ennen 1950-lukua!
No etkös sitten muista että ne kalliit ja kehnot kondomit ja jonkin sortin pessaarin tapaiset eivät mitenkään olleet valtavirran käytössä esim. jossain köyhässä torpassa. Lapsia tuli niin paljon kuin tuli.
Ei tarvinnut, kuoli ennen vaimoaan, joka kyllä hoisi miehensä loppuun asti, vaikka oli hänkin vähän katkera siitä millaiseksi elämä oli muodostunut, kun lapsia oli vaan tullut joka vuosi lisää vaikkei entisiäkään olisi varaa ruokkia, kun oli väkivaltaiseen mieheen "vatsasta kiinni" eikä voinut lasten takia lähteä. Isoäiti vaan totesi että sellainen on naisen osa tässä maailmassa ja kesti. Kun oikein kirkossa on luvannut olla myötä- ja vastamäessä, kunnes kuolema erottaa, niin teki sitten osansa.
Äitini tuskin olisi enää ollut noin tunnollista sukupolvea että olisi hoitanut loputtomiin vaikka oli väärinkohdeltu. Kun siihen aikaan sentään jo oli kunnalliskotejakin olemassa eli omaishoito ei ollut pakko. Äidilläni kävi vielä siinä huono tuuri, että tosiaan sitten aika nuorena pariutui, sai meidät lapset, ja lapsia jokusen vuoden kotona hoidettuaan päätti, että eipä mitään, hän hankkii jonkun koulutuksen nyt. Ei hän enää Helsinkiin kouluihin haikaillut, mutta meinasi että jos lastenhoitajaksi kouluttautuisi. Oppilaitoksesta ihan naurettiin, että eihän sinne pian kolmekymppinen voi opiskelemaan tulla, nuorten sekaan! Kymmenen vuotta myöhemmin kun olisi ollut tuossa tilanteessa, niin olisi ollutkin jo aika tavallista opiskella ammatti kolmekymppisenä. Äiti sitten teki kaupanmyyjänä eläkeikään asti duunia.