Ihastunut varattuun

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. olisi ihan mielenkiintoista tietää, että kuinka moni nainen täällä, joka on jätetty toisen naisen vuoski hyväksyy parisuhteessa pettämisen. Vai onko nämä pettämistä puolustelevat juuri niitä kakkosnaisia.

Näytätkö nyt sitten jokusen viestin, joissa puolustellaan pettämistä?

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. olisi ihan mielenkiintoista tietää, että kuinka moni nainen täällä, joka on jätetty toisen naisen vuoski hyväksyy parisuhteessa pettämisen. Vai onko nämä pettämistä puolustelevat juuri niitä kakkosnaisia.

Minua on petetty joka suhteessa, joten en muusta tiedä. Parisuhteeseen kuuluu pettäminen. Vaikka en itse petä niin miehille se on ollut välttämättömyys...halusin tai en.

Mitä se haittaa vaikka varattu ei muuta kuin iske kiini,elämä on lyhyt.

Nauttikaa elämästä ja rakkaudesta. Jos jonkun kanssa kemiat kohtaa niin ei sitä tarvitse hävetä. Erottu on ennenkin.

Olen tapaillut jo vuoden verran varattua miestä. Tapasimme työn kautta. Suhteemme on syventynyt ja hän ilmoitti nyt kesälomalla perheelleen haluavansa erota.

Meillä on yhteinen asunto katsottuna ja ihana syksy tulossa. Jos ei ota riskejä niin ei voi olettaa saavansakaan mitään❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri ennen kuin tapasin nykyisen mieheni, ja aloimme pikkuhiljaa viihtymään toistemme seurassa tiiviisti, ja siitä sitten lopulta seurustelemaan, kävi mies sutaisemassa naimisissa olevaa työkaveriaan. Sain tietää tämän vasta myöhemmin, koska mies valehteli asiasta. Sutaisu ei minua tietenkään haittaa, koska se on tapahtunut ennen kuin tapasimme, mutta nyt minua on alkanut ällöttää se että tuo nainen muina naisina osallistuu samaan harrastukseen miehensä kanssa, kuin mieheni. Minä olen välillä mukana, välillä en, mutta silloin kun olen, niin tulee ikävä olo naisen miehen puolesta, mies kkun ei aavista mitään. 

MITÄ minun pitäisi tehdä?

Olla hiljaa

Kertoa naisen miehelle

kertoa naiselle että tiedän, että kertoo itse miehelleen

Lopettaa koko harrasteessa käynti koska minua ällöttää

Vai mitä?

Itse asiassa aika aikea tilanne. Periaatteessa olet täysin ulkopuolinen, mutta sinulle on kuitenkin saatettu tämä asia tietoon. Miksi?

Ja ennenkaikkea, mitä miehesi on mieltä kertomisesta?

Mies kertoi itse, kun oli ensin kiistänyt, ja tullut sitten siihen tulokseen että haluaakin kertoa, koska tämä nainen oli lähettänyt hänelle muutamia viestejä, ja pyytänyt facekaveriksi, ja tulut samaan ahrrastukseen mukaan, niin mies ajatteli että haluaa kertoa, koska hänen mielestään tämä ei ollut enää sitä että ei olla missään tekemisissä kännipanojen kanssa. Ja kun kerta sovittu oli, että jos joku ujuttautuu elämäämme jotain kautta, niin sitten kerrotaan. Olen itsekin kertonut paristakin tyypistä, koska he ovat alkaneet lämmitellä uudelleen.

Toiseen kysymykseen: mies on vain yrittänyt olla ajattelematta asiaa, mutta sanoo että ei ole hänelläkään hyvä olla tämän pariskunnan lähettyvillä.

Mitäs jos pistäisit miehe kertomaan tuolle naiselle että miehest tuntuu ikävältä kun he ovat miehensä kanssa samassa harrasteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi leskeksi jääneet naiset eivät hevillä ota uutta miestä vaivoikseen?

Lesket ovat yleensä iäkkäämpi ja leskimiehet haluavat nuoremman naisen. Leskinaisille jää luu käteen.

Itelläs on luu kädessä ja ihan tyytyväinen oot siihen ku et saa naista koskaan.

Siellä taas yksi katkera nainen tilittää. Pelottaa kenties oman miehen hairahtaminen toiseen?

Nainen 25v.

Yess! Ihanaa! Otatko, jos toimitan hänet sinulle?? Anna äkkiä osoite niin kohta näet unelmiesi prinssin!

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut jo vuoden verran varattua miestä. Tapasimme työn kautta. Suhteemme on syventynyt ja hän ilmoitti nyt kesälomalla perheelleen haluavansa erota.

Meillä on yhteinen asunto katsottuna ja ihana syksy tulossa. Jos ei ota riskejä niin ei voi olettaa saavansakaan mitään❤️

Aijai, saattaa olla tulossa jotain ihan muuta kuin ihana syksy :D

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut jo vuoden verran varattua miestä. Tapasimme työn kautta. Suhteemme on syventynyt ja hän ilmoitti nyt kesälomalla perheelleen haluavansa erota.

Meillä on yhteinen asunto katsottuna ja ihana syksy tulossa. Jos ei ota riskejä niin ei voi olettaa saavansakaan mitään❤️

No höh. Mihis laitat ne edellisen hoidon kans tehdyt kolme lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin vuosia sitten varattuun mieheen, tai paremminkin hän ihastui minuun. Minä sinkku, miehellä avopuoliso ja kihlattu, ei lapsia.

Olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja meillä on kolme jo aikuistuvaa lasta. Luoan mieheeni sataprosenttisesti, koskaan ei ole tullut epäilystä pettämisestä.

Tässähän jäi kertomatta, minkä aikaa mies petti exäänsä kanssasi vai oliko suoraselkäinen ihminen ja erosi ensin ja aloitti uuden suhteen vasta sen jälkeen. Eihän täällä muuta paheksuta kuin pettämistä.

Mitä väliä sillä on erosiko ensin? Kaksi toisiinsa ihastunutta saivat toisensa ja yhdelle jäi luu käteen. Miehen ex-avopuolisossa on ollut jotain vikaa kun mies halusi vaihtaa hänet uuteen.

On menetelmäihmisiä ja lopputulosihmisiä. Menetelmäihmiset moittivat väärin sammutetuista tulipaloista. Heille tärkeintä on tapa jolla tehdään, sen on oltava ehdottoman oikein. Säännöt ennenkaikkea! Jos oikea tapa ei johda mihinkään, ei se haittaa, kun tehtiin sentään oikein.

Lopputulosihminen arvostaa sitä, että taloa ei polteta vain periaatteen vuoksi ja että löytyy se elämänsä rakkaus vaikka menisi pari mutkaakin suoraksi samalla.

Puhut siis rehellisistä ja pettäjistä muka kauniilla nimikkeillä.

Pettäjäkin voi olla rehellinen. Täysin uskollinen huonolle puolisolleen siihen saakka, kunnes rakastuu toiseen. Pettää, tunnustaa rehellisesti, ja niin edelleen. Katsos, kun se ei aina ole ennalta suunniteltavissa niin, että eroanpa nyt tässä ensin, ja sitten alan etsiskellä uutta. Se uusi voi tulla ihan yllättäen ja pyytämättä kuin faksi Jäätteenmäelle. Sitä on vielä virallisesti suhteessa yhden kanssa, mutta sydän on jo uuden luona. 

Katsoa kun fiksu pystyy olemaan pettämättä sen aikaa ennen kuin eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ollaan täyttä vauhtia menossa sotkemaan toisten välit / rikkomaan perhe.

Jotain moraalia sentäs... On niitä vapaitakin tarpeeksi, joihin ihastua, miksi helvetissä se varattu on aina herkumpi?

Kyllä se vastuu on sillä varatulla henkilöllä. En minä toisena naisena ole vastuussa siitä jos perhe hajoaa.

Ja hvyässä suhteessa ei ole sitä kolmannen mentävää aukkoa. Joten vastuu on parisuhteen molemmilla osapuolilla.

Kyllä on. Pitkässä suhteessa on ylä- ja alamäkiä. Alamäen aikana voi heikkona hetkenä tapahtua jotain. Kenenkään suhde ei ole vuosikymmeniä pelkkää ilotulitusta.

Eikä tarvitse olla edes suhteessa mitään sen kummempaa kriisiä. Elämässä tulee jokaiselle meille ajanjaksoja, jolloin on kriisissä ihan vaan sen oman itsensä kanssa. Ne jopa toistuvat melko tasasin välein. Jos tämmöisen elämänkriisin aikana siihen tulee joku sivusta pörräämään, niin tilanne voi tehdä varkaan hyvinkin helposti. Jos tuossa vaiheessa pystyy pitämään pään kylmänä ja katseen omassa puolisossa, niin jälestä päin sitä voi sitten vaan ihmetellä, että mitä ihmettä oli tekemäisillään. Loppujenlopuksi on kysymys siitä, että jokainen meistä on täällä yksilönä ja ainoastaan itselleen vastuussa tekemisistään....

Perheellisellä on vastuunsa myös perhettään kohtaan. Kukaan perheellinen ei elä yksilönä ja vain itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin vuosia sitten varattuun mieheen, tai paremminkin hän ihastui minuun. Minä sinkku, miehellä avopuoliso ja kihlattu, ei lapsia.

Olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja meillä on kolme jo aikuistuvaa lasta. Luoan mieheeni sataprosenttisesti, koskaan ei ole tullut epäilystä pettämisestä.

Tässähän jäi kertomatta, minkä aikaa mies petti exäänsä kanssasi vai oliko suoraselkäinen ihminen ja erosi ensin ja aloitti uuden suhteen vasta sen jälkeen. Eihän täällä muuta paheksuta kuin pettämistä.

Mitä väliä sillä on erosiko ensin? Kaksi toisiinsa ihastunutta saivat toisensa ja yhdelle jäi luu käteen. Miehen ex-avopuolisossa on ollut jotain vikaa kun mies halusi vaihtaa hänet uuteen.

On menetelmäihmisiä ja lopputulosihmisiä. Menetelmäihmiset moittivat väärin sammutetuista tulipaloista. Heille tärkeintä on tapa jolla tehdään, sen on oltava ehdottoman oikein. Säännöt ennenkaikkea! Jos oikea tapa ei johda mihinkään, ei se haittaa, kun tehtiin sentään oikein.

Lopputulosihminen arvostaa sitä, että taloa ei polteta vain periaatteen vuoksi ja että löytyy se elämänsä rakkaus vaikka menisi pari mutkaakin suoraksi samalla.

Puhut siis rehellisistä ja pettäjistä muka kauniilla nimikkeillä.

Pettäjäkin voi olla rehellinen. Täysin uskollinen huonolle puolisolleen siihen saakka, kunnes rakastuu toiseen. Pettää, tunnustaa rehellisesti, ja niin edelleen. Katsos, kun se ei aina ole ennalta suunniteltavissa niin, että eroanpa nyt tässä ensin, ja sitten alan etsiskellä uutta. Se uusi voi tulla ihan yllättäen ja pyytämättä kuin faksi Jäätteenmäelle. Sitä on vielä virallisesti suhteessa yhden kanssa, mutta sydän on jo uuden luona. 

Mille huonolle? Pettäjähän se huono puoliso on.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. olisi ihan mielenkiintoista tietää, että kuinka moni nainen täällä, joka on jätetty toisen naisen vuoski hyväksyy parisuhteessa pettämisen. Vai onko nämä pettämistä puolustelevat juuri niitä kakkosnaisia.

Oon nainen, aina itse pettäny aiemmissa suhteissa, nykyinen suhde alkoi kun olin vielä edellisen hoidon kanssa. Olen lopettanut pettämisen enkä hyväksy sitä keneltäkään missään olosuhteissa. Paljon oon saanu tehdä töitä itseni kanssa. Pettäminen on sairaus josta onneksi voi parantua ku tarpeeksi yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi leskeksi jääneet naiset eivät hevillä ota uutta miestä vaivoikseen?

Lesket ovat yleensä iäkkäämpi ja leskimiehet haluavat nuoremman naisen. Leskinaisille jää luu käteen.

Itelläs on luu kädessä ja ihan tyytyväinen oot siihen ku et saa naista koskaan.

Siellä taas yksi katkera nainen tilittää. Pelottaa kenties oman miehen hairahtaminen toiseen?

Nainen 25v.

Hyvä, että näitä nuoria tyttösiä löytyy, kun jonkun on pakko loppusijoittaa se ongelmajäte, josta vanhemmat naiset haluaa lopullisesti eroon. Ei tule ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä tutkia tilastoja? Rakastuuko joku tilastot kädessä?

Täällä on se suoraselkäisrehellinen paremmintietäjä, joka epäilemättä tekee niin. Eräänä aamuna hän miettii kahvipöydässä puolisonsa sänkistä naamaa tuijotellen, että joo ei, kylläpä minä tänään otan eron, kun ei tämä suhde enää toimi. Hän ilmoittaa siinä santsikuppiin maitoa lorotellessaan, että paperit käräjäoikeudelle postitetaan sitten tänään. Ukko jää huuli pyöreänä änkyttämään "mitä, siis mitä?" kun paremmintietäjä jo paplareineen ja aamutakkeineen säntää puutarhatonttujaan keräilemään valmiiksi muuttokuormaan. Tehokas ja suoraselkäinen kesälomapäivä tulossa tästäkin, hän myhäilee mielessään kovin tyytyväisenä itseensä.

Saman päivän iltana uusi asunto onkin jo katsottu valmiiksi. Paremmintietäjä mitoitti sen saman tien sopivaksi tulevan miehensä ja yhteisen lapsen asuttavaksi. Hän kaivelee esiin parisuhteiden vuositilastot VRK:n, THL:n, kirkon, sisäministeriön ja AV-palstan uumenista ja kysyy vielä ystävättäreltään Mirkultakin mielipidettä. Kyllä, nyt juuri on oikea hetki upottaa koukku matoineen järveen. Tässä iässä paremmintietäjä saa todennäköisesti aika hyvin toimeentulevan miehen, jonka kanssa suhde voi kestää 12,5 vuotta. Sinä aikana ehtii jo vaikka mitä. Mökin, veneen - ja sen lapsen. Kymmenvuotiaana lapsi kestää eron ja Paremmintietäjä voi jatkaa YH:n rehellistä uraa, kun mies kuitenkin olisikin pettäjä. 

Viikon kuluttua Paremmintietäjällä on 3-4 pätevää vaihtoehtoa. Nyt hänen on vain valittava, keneen rakastuu. Sitten mennään ihan perinteisellä kaavalla aina siihen hetkeen saakka, kunnes on taas suoraselkäisen eropäätöksen aika, kun tilastopituus suhteelle tulee täyteen. Ja asuntokin on velaton, jolloin mukavat tasingot ja elarit siivittävät jälleen uusiin lemmenseikkailuihin. Tai no, heh, seikkailuihin ja seikkailuihin... vuokaavio on varsin selkeä, yksinkertainen ja suoraviivainen. Niin helppo, että sen toistaminen tuhat kertaa viikossa nettifoorumeilla ei sormia liiemmin rasita, kas näin: Ensin ero, sitten uusi suhde, ensin ero, sitten uusi suhde, ensin ero.... ad infinitum. 

Minä tässäkin on pointti? Halveksia ihmisiä, jotka eivät petä? Kun se on niin kamalan paljon fiksumpaa pettää ensin härskisti sen kumppanin luottamus ja erota vasta sitten ilmiriidoissa?

Niinhän nämä typerykset toimivat. Sitten taistellaan oikeudessa kaikesta mahdollisesta ja lapset kärsivät. Mutta kun minä minä, ei muista kannata piitata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä tutkia tilastoja? Rakastuuko joku tilastot kädessä?

Täällä on se suoraselkäisrehellinen paremmintietäjä, joka epäilemättä tekee niin. Eräänä aamuna hän miettii kahvipöydässä puolisonsa sänkistä naamaa tuijotellen, että joo ei, kylläpä minä tänään otan eron, kun ei tämä suhde enää toimi. Hän ilmoittaa siinä santsikuppiin maitoa lorotellessaan, että paperit käräjäoikeudelle postitetaan sitten tänään. Ukko jää huuli pyöreänä änkyttämään "mitä, siis mitä?" kun paremmintietäjä jo paplareineen ja aamutakkeineen säntää puutarhatonttujaan keräilemään valmiiksi muuttokuormaan. Tehokas ja suoraselkäinen kesälomapäivä tulossa tästäkin, hän myhäilee mielessään kovin tyytyväisenä itseensä.

Saman päivän iltana uusi asunto onkin jo katsottu valmiiksi. Paremmintietäjä mitoitti sen saman tien sopivaksi tulevan miehensä ja yhteisen lapsen asuttavaksi. Hän kaivelee esiin parisuhteiden vuositilastot VRK:n, THL:n, kirkon, sisäministeriön ja AV-palstan uumenista ja kysyy vielä ystävättäreltään Mirkultakin mielipidettä. Kyllä, nyt juuri on oikea hetki upottaa koukku matoineen järveen. Tässä iässä paremmintietäjä saa todennäköisesti aika hyvin toimeentulevan miehen, jonka kanssa suhde voi kestää 12,5 vuotta. Sinä aikana ehtii jo vaikka mitä. Mökin, veneen - ja sen lapsen. Kymmenvuotiaana lapsi kestää eron ja Paremmintietäjä voi jatkaa YH:n rehellistä uraa, kun mies kuitenkin olisikin pettäjä. 

Viikon kuluttua Paremmintietäjällä on 3-4 pätevää vaihtoehtoa. Nyt hänen on vain valittava, keneen rakastuu. Sitten mennään ihan perinteisellä kaavalla aina siihen hetkeen saakka, kunnes on taas suoraselkäisen eropäätöksen aika, kun tilastopituus suhteelle tulee täyteen. Ja asuntokin on velaton, jolloin mukavat tasingot ja elarit siivittävät jälleen uusiin lemmenseikkailuihin. Tai no, heh, seikkailuihin ja seikkailuihin... vuokaavio on varsin selkeä, yksinkertainen ja suoraviivainen. Niin helppo, että sen toistaminen tuhat kertaa viikossa nettifoorumeilla ei sormia liiemmin rasita, kas näin: Ensin ero, sitten uusi suhde, ensin ero, sitten uusi suhde, ensin ero.... ad infinitum. 

Minä tässäkin on pointti? Halveksia ihmisiä, jotka eivät petä? Kun se on niin kamalan paljon fiksumpaa pettää ensin härskisti sen kumppanin luottamus ja erota vasta sitten ilmiriidoissa?

Jos ei se lukemalla aukene, niin tuskin selittämälläkään. En halveksi ketään, mutta yksi täällä innolla halveksii ja tuomitsee muita. Ansaitsee hiukan satirisointia.

Meitä on täällä kylläkin useampia kuten tuntuu teitä pettäjiäkin olevan. Kunhan pysytte tosielämässä kaukana niin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm. olisi ihan mielenkiintoista tietää, että kuinka moni nainen täällä, joka on jätetty toisen naisen vuoski hyväksyy parisuhteessa pettämisen. Vai onko nämä pettämistä puolustelevat juuri niitä kakkosnaisia.

No nehän ovat itse näitä pettäjiä ja juurikin kakkosia. Ykköseksi ei pääse, niin pakko roikkua epätoivon vimmalla kakkosena. Selkärankaa ei ole erota omasta huonosta suhteesta, niin tyhjätaskun täytyy sitten päteä ja näpäyttää edes pettämällä, muutakaan kun ei osaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut jo vuoden verran varattua miestä. Tapasimme työn kautta. Suhteemme on syventynyt ja hän ilmoitti nyt kesälomalla perheelleen haluavansa erota.

Meillä on yhteinen asunto katsottuna ja ihana syksy tulossa. Jos ei ota riskejä niin ei voi olettaa saavansakaan mitään❤️

0/5 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä tutkia tilastoja? Rakastuuko joku tilastot kädessä?

Täällä on se suoraselkäisrehellinen paremmintietäjä, joka epäilemättä tekee niin. Eräänä aamuna hän miettii kahvipöydässä puolisonsa sänkistä naamaa tuijotellen, että joo ei, kylläpä minä tänään otan eron, kun ei tämä suhde enää toimi. Hän ilmoittaa siinä santsikuppiin maitoa lorotellessaan, että paperit käräjäoikeudelle postitetaan sitten tänään. Ukko jää huuli pyöreänä änkyttämään "mitä, siis mitä?" kun paremmintietäjä jo paplareineen ja aamutakkeineen säntää puutarhatonttujaan keräilemään valmiiksi muuttokuormaan. Tehokas ja suoraselkäinen kesälomapäivä tulossa tästäkin, hän myhäilee mielessään kovin tyytyväisenä itseensä.

Saman päivän iltana uusi asunto onkin jo katsottu valmiiksi. Paremmintietäjä mitoitti sen saman tien sopivaksi tulevan miehensä ja yhteisen lapsen asuttavaksi. Hän kaivelee esiin parisuhteiden vuositilastot VRK:n, THL:n, kirkon, sisäministeriön ja AV-palstan uumenista ja kysyy vielä ystävättäreltään Mirkultakin mielipidettä. Kyllä, nyt juuri on oikea hetki upottaa koukku matoineen järveen. Tässä iässä paremmintietäjä saa todennäköisesti aika hyvin toimeentulevan miehen, jonka kanssa suhde voi kestää 12,5 vuotta. Sinä aikana ehtii jo vaikka mitä. Mökin, veneen - ja sen lapsen. Kymmenvuotiaana lapsi kestää eron ja Paremmintietäjä voi jatkaa YH:n rehellistä uraa, kun mies kuitenkin olisikin pettäjä. 

Viikon kuluttua Paremmintietäjällä on 3-4 pätevää vaihtoehtoa. Nyt hänen on vain valittava, keneen rakastuu. Sitten mennään ihan perinteisellä kaavalla aina siihen hetkeen saakka, kunnes on taas suoraselkäisen eropäätöksen aika, kun tilastopituus suhteelle tulee täyteen. Ja asuntokin on velaton, jolloin mukavat tasingot ja elarit siivittävät jälleen uusiin lemmenseikkailuihin. Tai no, heh, seikkailuihin ja seikkailuihin... vuokaavio on varsin selkeä, yksinkertainen ja suoraviivainen. Niin helppo, että sen toistaminen tuhat kertaa viikossa nettifoorumeilla ei sormia liiemmin rasita, kas näin: Ensin ero, sitten uusi suhde, ensin ero, sitten uusi suhde, ensin ero.... ad infinitum. 

Minä tässäkin on pointti? Halveksia ihmisiä, jotka eivät petä? Kun se on niin kamalan paljon fiksumpaa pettää ensin härskisti sen kumppanin luottamus ja erota vasta sitten ilmiriidoissa?

Niinhän nämä typerykset toimivat. Sitten taistellaan oikeudessa kaikesta mahdollisesta ja lapset kärsivät. Mutta kun minä minä, ei muista kannata piitata.

Jokaisella kun on vain se yksi elämä niin sitä ei kannata petturin kanssa tuhlata. Missä kohtaa se petturi ajatteli sitä kumppaniaan pettäessään? Niinpä. Sitä saa , mitä tilaa.