Lue keskustelun säännöt.
Koirien inhimillistäminen
22.07.2019 |
Tänään Hesarissa pitkä juttu siitä miten paljon koiriin nykyään panostetaan. Tuntuu aivan hullulta että koira kiikutetaan hierojalle, ja itse ei välttämättä hoideta omaa kroppaa samoin.
Miksi koiraihmiset panostaa mieluummin koiraansa kuin itseensä tai sosiaalisiin IHMISsuhteisiinsa?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni koiransa paapoja ITSE käy hierojalla hoidattamassa lenkeillä kipeytyneitä lihaksiaan? Sanoisin, ettei kukaan. Koira menee kaiken edelle. Ihmissuhteetkin ollaan valmiit uhraamaan, kunhan on koira.
Kyllä. Juuri näin teen. Ihmiset on rasittavia, koirat yleensä mukavia ja kiinnostavia.
Jokainen etenee tyylillään tässä elämässä. Mun silmään taas päivästä toiseen valkoista palloa kepillä lyövät ihmiset näyttäytyvät hieman outoina, mutta en sitä täällä rupea huutelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni koiransa paapoja ITSE käy hierojalla hoidattamassa lenkeillä kipeytyneitä lihaksiaan? Sanoisin, ettei kukaan. Koira menee kaiken edelle. Ihmissuhteetkin ollaan valmiit uhraamaan, kunhan on koira.
Kyllä. Juuri näin teen. Ihmiset on rasittavia, koirat yleensä mukavia ja kiinnostavia.
Jokainen etenee tyylillään tässä elämässä. Mun silmään taas päivästä toiseen valkoista palloa kepillä lyövät ihmiset näyttäytyvät hieman outoina, mutta en sitä täällä rupea huutelemaan.
Täytyy sanoa, että sinun kannattaisi etsiä parempaa ihmisseuraa jos nykyiseen verrattuna koirat ovat kiinnostavia persoonia. :)
Aika harva koiranomistaja ollenkaan miettii sitä, mitä se koira haluaisi tehdä ja miten se haluaisi elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni koiransa paapoja ITSE käy hierojalla hoidattamassa lenkeillä kipeytyneitä lihaksiaan? Sanoisin, ettei kukaan. Koira menee kaiken edelle. Ihmissuhteetkin ollaan valmiit uhraamaan, kunhan on koira.
Kyllä. Juuri näin teen. Ihmiset on rasittavia, koirat yleensä mukavia ja kiinnostavia.
Jokainen etenee tyylillään tässä elämässä. Mun silmään taas päivästä toiseen valkoista palloa kepillä lyövät ihmiset näyttäytyvät hieman outoina, mutta en sitä täällä rupea huutelemaan.Täytyy sanoa, että sinun kannattaisi etsiä parempaa ihmisseuraa jos nykyiseen verrattuna koirat ovat kiinnostavia persoonia. :)
Täytyy sanoa että ei ole löytynyt. Jos tarkoitat ihmisillä niitä itsekkäitä, kusipäisiä, narsistisia "persoonia" joita nykyään ihmisissä on paljon, niin se ei kumma kyllä kiinnosta. Kusipäisyys ei ikinä ole oikein ollut mun juttu. Mutta kiva jos sä tykkäät, mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koira on itselleni arvokkain omaisuus heti auton ja tietokoneen jälkeen. Hullu olisin, jos en sitä huollattaisi.
Wtf miten joku tietokone tai auto voi mennä elävän olennon edelle sun listassa 😂
Koska puhe oli rahasta. Ei kukaan anna koiraa pennunostajalle iloista mieltä ja rakkautta vastaan. Hintaa käytetään paitsi pennutuskulujen kuittaamiseen, myös sen varmistamiseen että koira ei jää hoitamatta vaikka ell olisikin kallis tikki.
Ja jos johonkin juttuun upottaa tonnin tai kaksi, niin se kertoo asian tärkeydestä jotain niillekin, jotka eivät koiranpidon tunnepuolta ymmärrä.
Ja kyllä se koiraurheilu on statuslaji. Hifistelijämetsästäjän koiralla voi olla niskassaan satojen eurojen edestä rompetta metsäreissuilla. Sen kanssa harrastetaan canicrossia mittatilausvaljailla ja ankaran työ/treenipäivän jälkeen koiralle laitetaan backontracit niskaan, hierotaan ja annetaan acanat kuppiin.
Samoin yhden (1) keskikokoisen koiran omistaja voi laittaa koiransa ruokintaan 300€/kk, ohjattuihin treeneihin 100-200€/kk, näyttelyihin ja kokeisiin muutaman satasen vuodessa ja autot sekä asunnot on upgreidattu koiran suorituskyvyn maksimoimiseksi.
Ei tuo perustu muuhun kuin statuselämiseen :D Ei siinä ainakaan koiran todellisia tai kuviteltuja etuja ajatella :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä itsekin ihmettelen maaseudulla kasvaneena, että monelta koiranomistajalta on hämärtynyt käsitys siitä, että koira on vain koira. Onhan siitä seuraa ja osaa se sopeutua johtajansa käytökseen, mutta kun se on vain koira! Pitää olla elämän melko merkityksetöntä jos oikeasti koiran sairastuttua pitää jäädä töistä pois sitä hoitamaan ja pitää sairaslomaa kun koirasta lopulta aika jättää.
Omasta näkökulmastani, myös maalla kasvaneena, tuollainen jako "vain koira" tai "vain eläin" vs. "ihminen" on aika keinotekoinen. Kyllä minunkin lapsuudenkodissani vanhemmat sitä harjoitti, olisi voinut olla se sikalanpitokin vähän hankalaa jos ei olisi jotenkin mielessä kuitattu että ne on vain elukoita.
Itse kuitenkin aloin jo aika pienenä miettiä näitä asioita, että mikä siinä ihmisessä niin erilaista on, kun niin koirat kuin siat kuin ihmisetkin näytti olevan aika samantapaisia syöviä, paskovia ja hengittäviä nisäkkäitä, jotka haluaisivat välttää kipua, haluavat miellyttäviä tuntemuksia ja onnea ja riittävää vapautta jne. En huomannut ihmisessä mitään erityistä mikä oikeuttaisi ihmisen aseman. Ihminen vain oli isompi ja kovempi peto kuin moni muu, ja ei luonnon petojen tapaan vaan tyytynyt saalistamaan ja syömään saalistaan, vaan sen lisäksi halusi kasvattaa saaliit tehotuotantolaitoksissa, ettei tarvitse saalistaa. Vain ylempänä ravintohierarkiassa oleva petoeläin, ei sen ihmeempää.
Pienestä asti minulla oli myös hyvin läheisiä suhteita eläimiin, ja sellainen rikastaa elämää paljon. Se ei myöskään estä sitä, etteikö olisi läheisiä suhteita ihmisiin. Joskus tuntuu, että me herkkikset ollaan usein myös ihmisiä kohtaan lämpimämpiä ja empaattisempia, vaikka toki on niitäkin herkkiksiä jotka ei niin välitä ihmisistä ja ovat mieluummin vain vaikka sen koiransa kanssa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jokainen elää miten tykkää kunhan lakeja noudattaa.
Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.
Koira ei väitä vastaan. Narsistinen ihminen ei halua aitoa vuorovaikutusta tasa-arvoisten osapuolten kesken, joten koira on turvallinen korvike. Se on aina samaa mieltä eikä haasta narsistin maailmankuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut Hesarin juttua, mutta eihän lemmikkiin panostaminen välttämättä tarkoita että laiminlöisi itsensä? Ja jos eläimen on ottanut vastuulleen ja sillä ilmenee jotain tarpeita jotka vaativat rahallista tai muuta panostusta, niin kyllä niistä silloin pitääkin ensin huolehtia, vaikka se tarkoittaisi tinkimistä jostain muusta. Hieronta esim. voi olla tarpeellista ja hyväksi koiralle. Sellainen on tietysti typerää ja väärin, ettei huolehdita eikä ymmärretä riittävästi niistä ihan koiran perustarpeista (liikunta, ruokinta, koulutus, virikkeet...) mutta shoppaillaan sille kivoja asusteita tai kiikutetaan johonkin luksushoitoihin.
”...sillä ilmenee jotain tarpeita...”
Tämä on se mielikuvituksellinen juttu. Usein ihminen kuvittelee ne tarpeet. Hieronta esimerkiksi on sellainen. Omistajan tarve toimia omaishoitajana koiralleen näkyy selvästi. Useimmat koiranpaapojat ovat naisia. Lemmikistä on tehty vauva ja itseä pyhitetään valtavilla uhrauksilla tämän karvalapsen edessä. Eläimen todellisista tarpeista ei tajuta hölkäsen pölähtämää, ruokinnan ja liikunnan osalta esim.No tuo sinun tekstisi nyt ainakin oli silkkaa mielikuvituksen tuotetta, sinä kuvittelet että asiat on noin.
Miksi liikkuva koira ei tarvitsisi hierontaa, jos ihminen tarvitsee?
Tarvitsee? Olen kahdesti elämässäni käyttänyt hierojaa ja molemmat kerrat olivat pelkästään epämukavia, hyötyä ei ollut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä yleensä pidän enemmän eläimistä kuin ihmisistä. Pystyn ymmärtämään ainakin tiettyyn pisteeseen nämä eläinten inhimillistäjät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä itsekin ihmettelen maaseudulla kasvaneena, että monelta koiranomistajalta on hämärtynyt käsitys siitä, että koira on vain koira. Onhan siitä seuraa ja osaa se sopeutua johtajansa käytökseen, mutta kun se on vain koira! Pitää olla elämän melko merkityksetöntä jos oikeasti koiran sairastuttua pitää jäädä töistä pois sitä hoitamaan ja pitää sairaslomaa kun koirasta lopulta aika jättää.
Omasta näkökulmastani, myös maalla kasvaneena, tuollainen jako "vain koira" tai "vain eläin" vs. "ihminen" on aika keinotekoinen. Kyllä minunkin lapsuudenkodissani vanhemmat sitä harjoitti, olisi voinut olla se sikalanpitokin vähän hankalaa jos ei olisi jotenkin mielessä kuitattu että ne on vain elukoita.
Itse kuitenkin aloin jo aika pienenä miettiä näitä asioita, että mikä siinä ihmisessä niin erilaista on, kun niin koirat kuin siat kuin ihmisetkin näytti olevan aika samantapaisia syöviä, paskovia ja hengittäviä nisäkkäitä, jotka haluaisivat välttää kipua, haluavat miellyttäviä tuntemuksia ja onnea ja riittävää vapautta jne. En huomannut ihmisessä mitään erityistä mikä oikeuttaisi ihmisen aseman. Ihminen vain oli isompi ja kovempi peto kuin moni muu, ja ei luonnon petojen tapaan vaan tyytynyt saalistamaan ja syömään saalistaan, vaan sen lisäksi halusi kasvattaa saaliit tehotuotantolaitoksissa, ettei tarvitse saalistaa. Vain ylempänä ravintohierarkiassa oleva petoeläin, ei sen ihmeempää.
Pienestä asti minulla oli myös hyvin läheisiä suhteita eläimiin, ja sellainen rikastaa elämää paljon. Se ei myöskään estä sitä, etteikö olisi läheisiä suhteita ihmisiin. Joskus tuntuu, että me herkkikset ollaan usein myös ihmisiä kohtaan lämpimämpiä ja empaattisempia, vaikka toki on niitäkin herkkiksiä jotka ei niin välitä ihmisistä ja ovat mieluummin vain vaikka sen koiransa kanssa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jokainen elää miten tykkää kunhan lakeja noudattaa.
Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.
Joo, en minäkään kyllä ajattele koiralle höpöttäessäni että se ymmärtää sisällön. Tunnesävyn ymmärtää, kuten pikkulapsikin, mutta ei sisältöä. Silti tykkään höpötellä koiralle, koska se on minusta itsestäni mukavaa. Olen höpötellyt myös omalle lapselleni aikanaan ennen kuin hän oli iässä jossa ymmärsi siitä mitään (tosin toki ihmisvauvalle höpötystä voidaan perustella tarpeellisena kielen oppimisen kannalta, koiralle höpötys taas ei hyödytä koiraa mitenkään oppimismielessä).
Itsekin tunnen myös yksineläviä ihmisiä joilla on koiria. Toki heillä monella koiran merkitys läheisyyden ja hellyyden antajana on isompi kuin perheellisellä. Mutta en oikein osaa nähdä siinä mitään negatiivista. Osa heistä on erakkoluonteita, jotka ei edes haluaisi toista ihmistä elämäänsä, mutta koira menettelee juuri koska se on vähemmän vaativa kuin itsenäinen aikuinen ihminen parisuhteessa. Jotkut taas kaipaisivat ihmisen seuraa myös, mutta koska sitä on eri syistä vaikea löytää, ehkä sitten koira on enemmänkin ihmisen korvike. Mutta itse ajattelen että parempi että on edes se koira siinä kuin että pullolle tai tyhjille seinille juttelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut Hesarin juttua, mutta eihän lemmikkiin panostaminen välttämättä tarkoita että laiminlöisi itsensä? Ja jos eläimen on ottanut vastuulleen ja sillä ilmenee jotain tarpeita jotka vaativat rahallista tai muuta panostusta, niin kyllä niistä silloin pitääkin ensin huolehtia, vaikka se tarkoittaisi tinkimistä jostain muusta. Hieronta esim. voi olla tarpeellista ja hyväksi koiralle. Sellainen on tietysti typerää ja väärin, ettei huolehdita eikä ymmärretä riittävästi niistä ihan koiran perustarpeista (liikunta, ruokinta, koulutus, virikkeet...) mutta shoppaillaan sille kivoja asusteita tai kiikutetaan johonkin luksushoitoihin.
”...sillä ilmenee jotain tarpeita...”
Tämä on se mielikuvituksellinen juttu. Usein ihminen kuvittelee ne tarpeet. Hieronta esimerkiksi on sellainen. Omistajan tarve toimia omaishoitajana koiralleen näkyy selvästi. Useimmat koiranpaapojat ovat naisia. Lemmikistä on tehty vauva ja itseä pyhitetään valtavilla uhrauksilla tämän karvalapsen edessä. Eläimen todellisista tarpeista ei tajuta hölkäsen pölähtämää, ruokinnan ja liikunnan osalta esim.No tuo sinun tekstisi nyt ainakin oli silkkaa mielikuvituksen tuotetta, sinä kuvittelet että asiat on noin.
Miksi liikkuva koira ei tarvitsisi hierontaa, jos ihminen tarvitsee?
Mikseivät koirat hiero toisiaan luonnossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä itsekin ihmettelen maaseudulla kasvaneena, että monelta koiranomistajalta on hämärtynyt käsitys siitä, että koira on vain koira. Onhan siitä seuraa ja osaa se sopeutua johtajansa käytökseen, mutta kun se on vain koira! Pitää olla elämän melko merkityksetöntä jos oikeasti koiran sairastuttua pitää jäädä töistä pois sitä hoitamaan ja pitää sairaslomaa kun koirasta lopulta aika jättää.
Omasta näkökulmastani, myös maalla kasvaneena, tuollainen jako "vain koira" tai "vain eläin" vs. "ihminen" on aika keinotekoinen. Kyllä minunkin lapsuudenkodissani vanhemmat sitä harjoitti, olisi voinut olla se sikalanpitokin vähän hankalaa jos ei olisi jotenkin mielessä kuitattu että ne on vain elukoita.
Itse kuitenkin aloin jo aika pienenä miettiä näitä asioita, että mikä siinä ihmisessä niin erilaista on, kun niin koirat kuin siat kuin ihmisetkin näytti olevan aika samantapaisia syöviä, paskovia ja hengittäviä nisäkkäitä, jotka haluaisivat välttää kipua, haluavat miellyttäviä tuntemuksia ja onnea ja riittävää vapautta jne. En huomannut ihmisessä mitään erityistä mikä oikeuttaisi ihmisen aseman. Ihminen vain oli isompi ja kovempi peto kuin moni muu, ja ei luonnon petojen tapaan vaan tyytynyt saalistamaan ja syömään saalistaan, vaan sen lisäksi halusi kasvattaa saaliit tehotuotantolaitoksissa, ettei tarvitse saalistaa. Vain ylempänä ravintohierarkiassa oleva petoeläin, ei sen ihmeempää.
Pienestä asti minulla oli myös hyvin läheisiä suhteita eläimiin, ja sellainen rikastaa elämää paljon. Se ei myöskään estä sitä, etteikö olisi läheisiä suhteita ihmisiin. Joskus tuntuu, että me herkkikset ollaan usein myös ihmisiä kohtaan lämpimämpiä ja empaattisempia, vaikka toki on niitäkin herkkiksiä jotka ei niin välitä ihmisistä ja ovat mieluummin vain vaikka sen koiransa kanssa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jokainen elää miten tykkää kunhan lakeja noudattaa.
Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.
Koira ei väitä vastaan. Narsistinen ihminen ei halua aitoa vuorovaikutusta tasa-arvoisten osapuolten kesken, joten koira on turvallinen korvike. Se on aina samaa mieltä eikä haasta narsistin maailmankuvaa.
Se on kyllä käsittämätöntä että koiran, tai muun lemmikin ottamista ihmetellän aina niin, että se olisi jonkun korvike. Ei eläin ole minulle mikään korvike, ei lapsen eikä ihmissuhteen. Eläin ei voi korvata lasta, eikä lapsi voi sen puoleen korvata eläintä. Vaikka minulla on lapsia, haluan ehdottomasti lemmikin, koskaolen kiinnostunut eläimistä yleensäkin. Ihmiset eivät oikein kiinnosta. Nautin lintujen tarkkailusta sekä vuorovaikutuksesta koiran kanssa. Olen vahvasti sitä vastaan, että lemmikin ottamiselle on aina joku erityinen syy, esim ihmissuhteen puute tms. Ei, vaan olen kiinostunut eläimistä, niiden tarkkailusta jne. Lapsi ei voi korvata eläintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harva koiranomistaja ollenkaan miettii sitä, mitä se koira haluaisi tehdä ja miten se haluaisi elää.
Kyllä me nykyajan koiranomistajat mietimme sitä paljonkin. Sinänsä kysymys on vaikea, koska villieläimellähän voidaan sanoa, että se haluaa elää luonnonmukaisissa oloissaan, joihin sen vaistot ja elimistö on kehittyneet. Mutta koira ei ole pitkään aikaan ollut villieläin, koska sitä on tietoisesti jalostettu elämään ihmisen kanssa. Ei ole mitään sellaista luonnon ekosysteemiä, johon kesykoira kuuluisi ja jossa se olisi onnellinen ja pärjäisi. Esim. koirasta on jalostettu tietoisesti tyhmempi kuin susi, niin että se turvautuu ongelmanratkaisutilanteissa ihmiseen: ihminen hoitaa ajattelun, koira nenähommat jne. Koiralla ei myöskään ole enää vaistoja, joilla pärjätä luonnossa.
Parinkymmenen vuoden koirakokemuksen jälkeen minusta tuntuu, että koira on hyvin sopeutuvainen eläin, joka voi olla onnellinen monessa ympäristössä, kunhan sen perustarpeet tyydyttyy: riittävästi ruokaa, liikuntaa, läheisyyttä, virikkeitä. Ei ne tunnu juuri välittävän asuvatko maalla omakotitalossa vai Helsingissä kerrostalossa (olen asunut molemmissa koirien kanssa), ilot on ehkä vähän erilaisia eri ympäristöissä mutta sekä kaupungista että maalta löytyy kyllä kaikkea mikä on tarpeen että koira voi elää tyytyväisenä. Ainakin siis perus seurakoirarotu, ja niitähän suurin osa kaupunkikoirista onkin.
Mikseivät koirat hiero toisiaan luonnossa?
Koska ne eivät osaa eikä pysty. Hyvinkin voi olla että myös luonnon koiraeläimille olisi hyötyä tietyissä tilanteissa esim. hieronnasta. Mutta sellaisia palveluita ei luonnossa ole, joten täytyy pärjätä ilman.
Toki on sekin, että jos ajatellaan luonnollisessa ympäristössä eläviä villieläimiä, niin niiden kroppa on kehittynyt siihen toimintaan mitä ne tekee siellä vuosimiljoonat. Evoluution kulussa on karsiutunut pois sellaiset yksilöt, jotka vähän väliä olisivat rampoina kun taas meni selkä jumiin saalista jahdatessa tms. Mutta asia on ihan eri jos koiraeläin laitetaan elämään elämää, jossa se tekee jotain ihan muuta kuin luonnossa tekisi. Esim. agilityn hyppiminen kisamielessä ja kovat treenit on melko luonnotonta liikuntaa ja voi aiheuttaa lihasjumeja. Samoin asfalttiteiden juokseminen isännän lenkkikaverina 10 km kolme kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiitos koiranaisille. Liian suuri riski, että siellä on joku täysin seonnut tyyppi jolla koira nukkuu samassa sängyssä ja arki pyörii fifin ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset inhimillistää sieluttomia *usipää ihmisiä, jotka ajattelevat vain itseään ja perhettään, samalla iloisesti tuhoten maapallon ja kaikki eläimet. Ihan käsittämätöntä.
Tämä on niin totta. Se ei pidä paikkaansa että jokainen ihminen olisi saman arvoinen. Ihmisen arvo määrittyy sen mukaan kuinka hän toisia elollisia kohtelee. Psykopaattisilla sadisteilla, ei oikeasti ole ihmisarvoa.
Ihmiset tekevät niin paljon ihan sairasta ja järkyttävää pahaa, eläimet eivät. En voi ymmärtää ihmisiä jotka kuvittelevat olevansa eläimiä parempia ja arvokkaampia, vaikka elävät kuin mitkäkin paholaiset.
Koira ei väitä vastaan. Narsistinen ihminen ei halua aitoa vuorovaikutusta tasa-arvoisten osapuolten kesken, joten koira on turvallinen korvike. Se on aina samaa mieltä eikä haasta narsistin maailmankuvaa.
En kyllä usko että koiran omistajissa on erityisen paljon narsisteja. Toki varmaan joku narsisti voisi nauttia esim. erityisen "kovan" koiran omistamisesta tms, mutta suurella osalle narsisteja sellaisen tarvitsevan otuksen päivittäisistä tarpeista jatkuva huolehtiminen olisi sietämätöntä. Ei se haasta maailmankuvaa joo, mutta vaatii hellyyttä, lenkkejä, tekemistä, niin että lopulta omistajasta voi tuntua että hän on koiran viihdytyspalvelu eikä niin että koira on palvelija.
Koiran hierojalla käyttö kun se oikeasti tarpeen, ei liene inhimillistämistä. Mutta tunnen useitakin lapsettomia naisia, jotka kutsuu itseään koiriensa "äipäksi" tai jotain vastaavaa, ja ovat jutuissaan hemmetin rasittavia. Tää äippä ottaa nyt lapset viekkuun ja käydään nukkumaan. Piski ei syönyt ja Rakki-sisko kattoi sitä ihan kummissaan. (No tuskin, Rakki taisi vaan haluta Piskin ruuat). Yksi näistä emännistä käy usein baarista tilaamassa ruokaa ja "lapsi" kulkee mukana. Ja suuttuu verisesti, kun joku viittii kyseenalaistaa eläimen tuomisen sisään. Kun eihän se mitään pahaa tee ja on niin söpö ja diipadaapa. Se tilaa sille oman nakin ja syöttää sen ja kehuu, että pitäähän senkin saada. No ei minusta koiran tarvitse saada omaa nakkia baarissa. Kaikkea tälläistä idiotismia. Mullakin on koira ja tykkään siitä enemmän kuin monesta ihmisestä, mutta se silti on koira ja sillä on koiran rooli perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta mielenterveyden kannalta on tutkitusti hyväksi hoitaa edes koiraa, jos ihmistä ei ole hoivavietin kohteeksi.
Linkkejä tutkimuksiin, kitooooos!
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5800290/
Itse en tosin uskaltaisi suositella lemmikkiä mielenterveysongelmaisille sen takia, että eivät välttämättä jaksa hoitaa eläimiä kunnolla.
Näyttää höpinältä. Miten tuollaista ihan oikeasti edes tutkittaisiinkaan?
Tarjotaankohan koirille myös thaihierontaa oheispalveluineen? Täytyyhän koirienkin tarpeista pitää huolta.
Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.