Lue keskustelun säännöt.
Koirien inhimillistäminen
22.07.2019 |
Tänään Hesarissa pitkä juttu siitä miten paljon koiriin nykyään panostetaan. Tuntuu aivan hullulta että koira kiikutetaan hierojalle, ja itse ei välttämättä hoideta omaa kroppaa samoin.
Miksi koiraihmiset panostaa mieluummin koiraansa kuin itseensä tai sosiaalisiin IHMISsuhteisiinsa?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Koiran hierojalla käyttö kun se oikeasti tarpeen, ei liene inhimillistämistä. Mutta tunnen useitakin lapsettomia naisia, jotka kutsuu itseään koiriensa "äipäksi" tai jotain vastaavaa, ja ovat jutuissaan hemmetin rasittavia. Tää äippä ottaa nyt lapset viekkuun ja käydään nukkumaan. Piski ei syönyt ja Rakki-sisko kattoi sitä ihan kummissaan. (No tuskin, Rakki taisi vaan haluta Piskin ruuat). Yksi näistä emännistä käy usein baarista tilaamassa ruokaa ja "lapsi" kulkee mukana. Ja suuttuu verisesti, kun joku viittii kyseenalaistaa eläimen tuomisen sisään. Kun eihän se mitään pahaa tee ja on niin söpö ja diipadaapa. Se tilaa sille oman nakin ja syöttää sen ja kehuu, että pitäähän senkin saada. No ei minusta koiran tarvitse saada omaa nakkia baarissa. Kaikkea tälläistä idiotismia. Mullakin on koira ja tykkään siitä enemmän kuin monesta ihmisestä, mutta se silti on koira ja sillä on koiran rooli perheessä.
Miksi sinua kiusaa noin paljon se, että muut elää koirineen eri tavalla kuin sinä? Mulla nukkuu koirat sängyssä, koirat tulee mukaan kaikkialle mihin saa luvalla koiran ottaa, koirat saa maistiaisia kaikesta mitä syön (tai tosiaan: voin tilata vaikka oman nakinkin ;) ). En mitenkään ymmärrä miten tämä on keltään pois tai ketään häiritsevää, että omassa taloudessani elän kuten haluan. Koirat nauttii ja minä nautin tästä läheisestä suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä itsekin ihmettelen maaseudulla kasvaneena, että monelta koiranomistajalta on hämärtynyt käsitys siitä, että koira on vain koira. Onhan siitä seuraa ja osaa se sopeutua johtajansa käytökseen, mutta kun se on vain koira! Pitää olla elämän melko merkityksetöntä jos oikeasti koiran sairastuttua pitää jäädä töistä pois sitä hoitamaan ja pitää sairaslomaa kun koirasta lopulta aika jättää.
Omasta näkökulmastani, myös maalla kasvaneena, tuollainen jako "vain koira" tai "vain eläin" vs. "ihminen" on aika keinotekoinen. Kyllä minunkin lapsuudenkodissani vanhemmat sitä harjoitti, olisi voinut olla se sikalanpitokin vähän hankalaa jos ei olisi jotenkin mielessä kuitattu että ne on vain elukoita.
Itse kuitenkin aloin jo aika pienenä miettiä näitä asioita, että mikä siinä ihmisessä niin erilaista on, kun niin koirat kuin siat kuin ihmisetkin näytti olevan aika samantapaisia syöviä, paskovia ja hengittäviä nisäkkäitä, jotka haluaisivat välttää kipua, haluavat miellyttäviä tuntemuksia ja onnea ja riittävää vapautta jne. En huomannut ihmisessä mitään erityistä mikä oikeuttaisi ihmisen aseman. Ihminen vain oli isompi ja kovempi peto kuin moni muu, ja ei luonnon petojen tapaan vaan tyytynyt saalistamaan ja syömään saalistaan, vaan sen lisäksi halusi kasvattaa saaliit tehotuotantolaitoksissa, ettei tarvitse saalistaa. Vain ylempänä ravintohierarkiassa oleva petoeläin, ei sen ihmeempää.
Pienestä asti minulla oli myös hyvin läheisiä suhteita eläimiin, ja sellainen rikastaa elämää paljon. Se ei myöskään estä sitä, etteikö olisi läheisiä suhteita ihmisiin. Joskus tuntuu, että me herkkikset ollaan usein myös ihmisiä kohtaan lämpimämpiä ja empaattisempia, vaikka toki on niitäkin herkkiksiä jotka ei niin välitä ihmisistä ja ovat mieluummin vain vaikka sen koiransa kanssa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jokainen elää miten tykkää kunhan lakeja noudattaa.
Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.
Ohis...en mä kuvittele , että koirani ymmärtäisi mun höpinöitäni. Ei sen tarvitsekaan ymmärtää. Pikkulapset kasvavat, muuttavat aikanaan omilleen eikä niille enää höpötellä mitään. Koiralle voi höpötellä edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Koira ei väitä vastaan. Narsistinen ihminen ei halua aitoa vuorovaikutusta tasa-arvoisten osapuolten kesken, joten koira on turvallinen korvike. Se on aina samaa mieltä eikä haasta narsistin maailmankuvaa.
En kyllä usko että koiran omistajissa on erityisen paljon narsisteja. Toki varmaan joku narsisti voisi nauttia esim. erityisen "kovan" koiran omistamisesta tms, mutta suurella osalle narsisteja sellaisen tarvitsevan otuksen päivittäisistä tarpeista jatkuva huolehtiminen olisi sietämätöntä. Ei se haasta maailmankuvaa joo, mutta vaatii hellyyttä, lenkkejä, tekemistä, niin että lopulta omistajasta voi tuntua että hän on koiran viihdytyspalvelu eikä niin että koira on palvelija.
Itse asiassa sisäänpäinkääntyneisyys johtaa universaalisti lajienvälisten kontaktien hakemiseen. Sama on havaittu ainakin ihmisien ja koirien välisessä vuorovaikutuksessa, mutta myös ihmisen ja hevosen välisessä vuorovaikutuksessa. Prisma: Hevosen tarina -dokumentissa (löytyy Areenasta) kerrottiin, että extrovertit eläimet nauttivat lajitoveriensa seurassa, mutta sisäänpäinkääntyneemmiksi luokitellut yksilöt suosivat ihmistä.
Eli koiraihminen on introvertti. Ei ihme, että koirat ovat niin rakkaita suomalaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä itsekin ihmettelen maaseudulla kasvaneena, että monelta koiranomistajalta on hämärtynyt käsitys siitä, että koira on vain koira. Onhan siitä seuraa ja osaa se sopeutua johtajansa käytökseen, mutta kun se on vain koira! Pitää olla elämän melko merkityksetöntä jos oikeasti koiran sairastuttua pitää jäädä töistä pois sitä hoitamaan ja pitää sairaslomaa kun koirasta lopulta aika jättää.
Omasta näkökulmastani, myös maalla kasvaneena, tuollainen jako "vain koira" tai "vain eläin" vs. "ihminen" on aika keinotekoinen. Kyllä minunkin lapsuudenkodissani vanhemmat sitä harjoitti, olisi voinut olla se sikalanpitokin vähän hankalaa jos ei olisi jotenkin mielessä kuitattu että ne on vain elukoita.
Itse kuitenkin aloin jo aika pienenä miettiä näitä asioita, että mikä siinä ihmisessä niin erilaista on, kun niin koirat kuin siat kuin ihmisetkin näytti olevan aika samantapaisia syöviä, paskovia ja hengittäviä nisäkkäitä, jotka haluaisivat välttää kipua, haluavat miellyttäviä tuntemuksia ja onnea ja riittävää vapautta jne. En huomannut ihmisessä mitään erityistä mikä oikeuttaisi ihmisen aseman. Ihminen vain oli isompi ja kovempi peto kuin moni muu, ja ei luonnon petojen tapaan vaan tyytynyt saalistamaan ja syömään saalistaan, vaan sen lisäksi halusi kasvattaa saaliit tehotuotantolaitoksissa, ettei tarvitse saalistaa. Vain ylempänä ravintohierarkiassa oleva petoeläin, ei sen ihmeempää.
Pienestä asti minulla oli myös hyvin läheisiä suhteita eläimiin, ja sellainen rikastaa elämää paljon. Se ei myöskään estä sitä, etteikö olisi läheisiä suhteita ihmisiin. Joskus tuntuu, että me herkkikset ollaan usein myös ihmisiä kohtaan lämpimämpiä ja empaattisempia, vaikka toki on niitäkin herkkiksiä jotka ei niin välitä ihmisistä ja ovat mieluummin vain vaikka sen koiransa kanssa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jokainen elää miten tykkää kunhan lakeja noudattaa.
Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.
tosin toki ihmisvauvalle höpötystä voidaan perustella tarpeellisena kielen oppimisen kannalta
Linkkejä tutkimuksiin, kitooooos!
Minusta koirien ja lasten kanssa sorrutaan samaan eli käytöstavat ja rooli perheessä unohdetaan. Koiran kuten lapsenkin pitää totella vanhempaansa/omistajaansa, homma ei toimi jos jompikumpi huolehdittavista ottaa vallan jälkimmäisestä.
Ei pitäisi elää lapsen tai koiran ehdoilla vaan niin että se/hän on yksi perheen jäsen ja saa tarvittaessa myös joustaa. Koiran ja lapsen pitäisi aina olla vanhemman /omistajan hallinnassa. Kummankin pitää saada sopivaa ravintoa ja tarpeeksi liikuntaa, kummankin tarpeista on huolehdittava osana perhettä. Rakkaus ja rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä koiraharrastus on halpa laji verrattuna purjehdukseen, hevosurheiluun ja autoiluun. Hevosurheilussa on kauan hoidettu eläinten fyysisiä ongelmia maksamalla isoja summia hoitavalle taholle - hassua kyllä se hevonen toimii paremmin hyvin huollettuna ja kukaan ei kyseenalaista tätä. Sama pätee myös koiraan, kyllä se on paljon parempi esim. metsällä, jos kehonhuolto ja ruokavalio on kunnossa. Osalle metsästäjistä tietty koirat ovat kulutus tavaraa ja päätyvät kuoppaan kun "lakkaavat toimimasta".
Meidän koira käy hierojalla ja samoin käyn minä. Ei se tietääkseni ole keneltäkään pois, paitsi minun pankkitilitäni. Hemmottelu (huhaa)hoidot on sitten ihan oma asiansa ja en näe että koirani niistä mitenkään hyöytyisi tai nauttisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä itsekin ihmettelen maaseudulla kasvaneena, että monelta koiranomistajalta on hämärtynyt käsitys siitä, että koira on vain koira. Onhan siitä seuraa ja osaa se sopeutua johtajansa käytökseen, mutta kun se on vain koira! Pitää olla elämän melko merkityksetöntä jos oikeasti koiran sairastuttua pitää jäädä töistä pois sitä hoitamaan ja pitää sairaslomaa kun koirasta lopulta aika jättää.
Omasta näkökulmastani, myös maalla kasvaneena, tuollainen jako "vain koira" tai "vain eläin" vs. "ihminen" on aika keinotekoinen. Kyllä minunkin lapsuudenkodissani vanhemmat sitä harjoitti, olisi voinut olla se sikalanpitokin vähän hankalaa jos ei olisi jotenkin mielessä kuitattu että ne on vain elukoita.
Itse kuitenkin aloin jo aika pienenä miettiä näitä asioita, että mikä siinä ihmisessä niin erilaista on, kun niin koirat kuin siat kuin ihmisetkin näytti olevan aika samantapaisia syöviä, paskovia ja hengittäviä nisäkkäitä, jotka haluaisivat välttää kipua, haluavat miellyttäviä tuntemuksia ja onnea ja riittävää vapautta jne. En huomannut ihmisessä mitään erityistä mikä oikeuttaisi ihmisen aseman. Ihminen vain oli isompi ja kovempi peto kuin moni muu, ja ei luonnon petojen tapaan vaan tyytynyt saalistamaan ja syömään saalistaan, vaan sen lisäksi halusi kasvattaa saaliit tehotuotantolaitoksissa, ettei tarvitse saalistaa. Vain ylempänä ravintohierarkiassa oleva petoeläin, ei sen ihmeempää.
Pienestä asti minulla oli myös hyvin läheisiä suhteita eläimiin, ja sellainen rikastaa elämää paljon. Se ei myöskään estä sitä, etteikö olisi läheisiä suhteita ihmisiin. Joskus tuntuu, että me herkkikset ollaan usein myös ihmisiä kohtaan lämpimämpiä ja empaattisempia, vaikka toki on niitäkin herkkiksiä jotka ei niin välitä ihmisistä ja ovat mieluummin vain vaikka sen koiransa kanssa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jokainen elää miten tykkää kunhan lakeja noudattaa.
Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.
Joo, en minäkään kyllä ajattele koiralle höpöttäessäni että se ymmärtää sisällön. Tunnesävyn ymmärtää, kuten pikkulapsikin, mutta ei sisältöä.
Mikä on tunnesävy? Ja linkkejä tutkimuksiin, kitoooos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksihän jotkut kokee koiran olevan lapsen korvike? Miksi korvike jollekin, mitä ei halua? Ei minulla ole elefantinkaan korviketta tai vesikidutuksen korviketta.
Jos haluaisin lapsen pyrkisin sellaisen hankkimaan. Jos haluaisin hevosen pyrkisin siihen.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/koira_voi_rakastaa_enemman_kuin_yksikaan_ihminen
ei koira ole pelkkä koira
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/koira_voi_rakastaa_enemman_kuin_yksikaan_ihminen
ei koira ole pelkkä koira
Voi jeesus!
Vierailija kirjoitti:
Minusta koirien ja lasten kanssa sorrutaan samaan eli käytöstavat ja rooli perheessä unohdetaan. Koiran kuten lapsenkin pitää totella vanhempaansa/omistajaansa, homma ei toimi jos jompikumpi huolehdittavista ottaa vallan jälkimmäisestä.
Ei pitäisi elää lapsen tai koiran ehdoilla vaan niin että se/hän on yksi perheen jäsen ja saa tarvittaessa myös joustaa. Koiran ja lapsen pitäisi aina olla vanhemman /omistajan hallinnassa. Kummankin pitää saada sopivaa ravintoa ja tarpeeksi liikuntaa, kummankin tarpeista on huolehdittava osana perhettä. Rakkaus ja rajat.[/quote
Toisaalta voi olla semmoinen ääripaapoja jonka koirat nukkuu pää tyynyllä sängyssä mutta silti koirat on hyväkäytöksisiä ja koulutettuja. Itse olen tällainen. Koirani kilpailevat parissa koiraharrastuslajissa, toinen on tottelevaisuusvaliokin Kennelliiton kokeista, ja osaavat paljon käskyjä ja ovat hyvin motivoituja niitä noudattamaan. Ei tämä mitenkään kärsi siitä että voin tilata ne omat nakit koirille, antaa nuolla mun jäätelöstä maistiaisia tai nukutaan samassa sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/koira_voi_rakastaa_enemman_kuin_yksikaan_ihminen
ei koira ole pelkkä koira
Ei ole ei. Isäni itki koiraani kauemmin kuin minä. Sanoi luulleensa, ettei lopettaminen olisi niin kova paikka, kun koirakaan ei ollut oma vaan minulle hankittu. Itselleen hän ei ollut pystynyt hankkimaan koiraa sen jälkeen, kun hänen Ladynsa (omilla rahoilla 15-vuotiaana ostettu sheltti) kuoli.
Ymmärrän hyvin koiran hierojalle tai osteopaatille vie iän. Varsinkin kun on perinnöllisiä lonkkavikoja yms.
Se ei mielestäni ole koiran inhimillistämistä.
Mutta minä en ymmärrä, miksi monet eivät tajua koitan olevan koira ja sillä olevan koiran tarpeet ja vaistot. Koira pakotetaan ihmisen iloksi ja unohdetaan koiran oikeat tarpeet. Esim. Liikunta ja lauma. Koira joutuu olemaan yksin sisällä "nukkumassa" päivän. Eläin joka luontaisesti jolkottaa laumassa todella pitkiä matkoja pakotetaan erakko sohvaperunan rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin vanha herrasmies kuoli alle kuukauden päästä koiransa kuoltuaan.
Koira todella ei ole vain mikään "piski" verrattavissa materiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiran hierojalla käyttö kun se oikeasti tarpeen, ei liene inhimillistämistä. Mutta tunnen useitakin lapsettomia naisia, jotka kutsuu itseään koiriensa "äipäksi" tai jotain vastaavaa, ja ovat jutuissaan hemmetin rasittavia. Tää äippä ottaa nyt lapset viekkuun ja käydään nukkumaan. Piski ei syönyt ja Rakki-sisko kattoi sitä ihan kummissaan. (No tuskin, Rakki taisi vaan haluta Piskin ruuat). Yksi näistä emännistä käy usein baarista tilaamassa ruokaa ja "lapsi" kulkee mukana. Ja suuttuu verisesti, kun joku viittii kyseenalaistaa eläimen tuomisen sisään. Kun eihän se mitään pahaa tee ja on niin söpö ja diipadaapa. Se tilaa sille oman nakin ja syöttää sen ja kehuu, että pitäähän senkin saada. No ei minusta koiran tarvitse saada omaa nakkia baarissa. Kaikkea tälläistä idiotismia. Mullakin on koira ja tykkään siitä enemmän kuin monesta ihmisestä, mutta se silti on koira ja sillä on koiran rooli perheessä.
Miksi sinua kiusaa noin paljon se, että muut elää koirineen eri tavalla kuin sinä? Mulla nukkuu koirat sängyssä, koirat tulee mukaan kaikkialle mihin saa luvalla koiran ottaa, koirat saa maistiaisia kaikesta mitä syön (tai tosiaan: voin tilata vaikka oman nakinkin ;) ). En mitenkään ymmärrä miten tämä on keltään pois tai ketään häiritsevää, että omassa taloudessani elän kuten haluan. Koirat nauttii ja minä nautin tästä läheisestä suhteesta.
Mistä tiedät, että koira nauttii? Ja vaikka voisit jotenkin objektiivisesti osoittaa sen nauttivan, en silti tajua miksi joku käyttäisi elämänsä koiran nautintojen tuottamiseen, kun omasta mielestäni parempiakin kohteita hellyydelle olisi, mutta makuasioitahan nämä. Ei minua haittaa ihmisten koiraharrastus ollenkaan, kaikkia se leipä elättää, paljon oudompiakin tyyppejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiran hierojalla käyttö kun se oikeasti tarpeen, ei liene inhimillistämistä. Mutta tunnen useitakin lapsettomia naisia, jotka kutsuu itseään koiriensa "äipäksi" tai jotain vastaavaa, ja ovat jutuissaan hemmetin rasittavia. Tää äippä ottaa nyt lapset viekkuun ja käydään nukkumaan. Piski ei syönyt ja Rakki-sisko kattoi sitä ihan kummissaan. (No tuskin, Rakki taisi vaan haluta Piskin ruuat). Yksi näistä emännistä käy usein baarista tilaamassa ruokaa ja "lapsi" kulkee mukana. Ja suuttuu verisesti, kun joku viittii kyseenalaistaa eläimen tuomisen sisään. Kun eihän se mitään pahaa tee ja on niin söpö ja diipadaapa. Se tilaa sille oman nakin ja syöttää sen ja kehuu, että pitäähän senkin saada. No ei minusta koiran tarvitse saada omaa nakkia baarissa. Kaikkea tälläistä idiotismia. Mullakin on koira ja tykkään siitä enemmän kuin monesta ihmisestä, mutta se silti on koira ja sillä on koiran rooli perheessä.
Miksi sinua kiusaa noin paljon se, että muut elää koirineen eri tavalla kuin sinä? Mulla nukkuu koirat sängyssä, koirat tulee mukaan kaikkialle mihin saa luvalla koiran ottaa, koirat saa maistiaisia kaikesta mitä syön (tai tosiaan: voin tilata vaikka oman nakinkin ;) ). En mitenkään ymmärrä miten tämä on keltään pois tai ketään häiritsevää, että omassa taloudessani elän kuten haluan. Koirat nauttii ja minä nautin tästä läheisestä suhteesta.
Mistä tiedät, että koira nauttii? Ja vaikka voisit jotenkin objektiivisesti osoittaa sen nauttivan, en silti tajua miksi joku käyttäisi elämänsä koiran nautintojen tuottamiseen, kun omasta mielestäni parempiakin kohteita hellyydelle olisi, mutta makuasioitahan nämä. Ei minua haittaa ihmisten koiraharrastus ollenkaan, kaikkia se leipä elättää, paljon oudompiakin tyyppejä.
Niin, sinun mielestäsi. Mä kyllä hellin lapsianikin, mutta he sattuvat olemaan jo aikuisia ihmisiä, omillaan asuvia ja parisuhteissakin, joten eivät he kaipaa joka päivä mun hellyyttäni.
- eri -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä itsekin ihmettelen maaseudulla kasvaneena, että monelta koiranomistajalta on hämärtynyt käsitys siitä, että koira on vain koira. Onhan siitä seuraa ja osaa se sopeutua johtajansa käytökseen, mutta kun se on vain koira! Pitää olla elämän melko merkityksetöntä jos oikeasti koiran sairastuttua pitää jäädä töistä pois sitä hoitamaan ja pitää sairaslomaa kun koirasta lopulta aika jättää.
Omasta näkökulmastani, myös maalla kasvaneena, tuollainen jako "vain koira" tai "vain eläin" vs. "ihminen" on aika keinotekoinen. Kyllä minunkin lapsuudenkodissani vanhemmat sitä harjoitti, olisi voinut olla se sikalanpitokin vähän hankalaa jos ei olisi jotenkin mielessä kuitattu että ne on vain elukoita.
Itse kuitenkin aloin jo aika pienenä miettiä näitä asioita, että mikä siinä ihmisessä niin erilaista on, kun niin koirat kuin siat kuin ihmisetkin näytti olevan aika samantapaisia syöviä, paskovia ja hengittäviä nisäkkäitä, jotka haluaisivat välttää kipua, haluavat miellyttäviä tuntemuksia ja onnea ja riittävää vapautta jne. En huomannut ihmisessä mitään erityistä mikä oikeuttaisi ihmisen aseman. Ihminen vain oli isompi ja kovempi peto kuin moni muu, ja ei luonnon petojen tapaan vaan tyytynyt saalistamaan ja syömään saalistaan, vaan sen lisäksi halusi kasvattaa saaliit tehotuotantolaitoksissa, ettei tarvitse saalistaa. Vain ylempänä ravintohierarkiassa oleva petoeläin, ei sen ihmeempää.
Pienestä asti minulla oli myös hyvin läheisiä suhteita eläimiin, ja sellainen rikastaa elämää paljon. Se ei myöskään estä sitä, etteikö olisi läheisiä suhteita ihmisiin. Joskus tuntuu, että me herkkikset ollaan usein myös ihmisiä kohtaan lämpimämpiä ja empaattisempia, vaikka toki on niitäkin herkkiksiä jotka ei niin välitä ihmisistä ja ovat mieluummin vain vaikka sen koiransa kanssa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jokainen elää miten tykkää kunhan lakeja noudattaa.
Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.
Ohis...en mä kuvittele , että koirani ymmärtäisi mun höpinöitäni. Ei sen tarvitsekaan ymmärtää. Pikkulapset kasvavat, muuttavat aikanaan omilleen eikä niille enää höpötellä mitään. Koiralle voi höpötellä edelleenkin.
Aika harvassa kai sellaiset koirat ovat, jotka elävät yli 18 vuotiaiksi. Ja kyllä lapsille voi höpöttää vielä senkin jälkeen kun ovat kasvaneet aikuisiksi. Usein myös veronmaksajiksi. Ja kyllä ihminen muutenkin on hyödyllisempi kuin koira, joten siinä mielessä hyvinkasvatettu ihmisyksilö on merkittävästi parempi sijoitus hoivavietin kohteena kuin eläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä itsekin ihmettelen maaseudulla kasvaneena, että monelta koiranomistajalta on hämärtynyt käsitys siitä, että koira on vain koira. Onhan siitä seuraa ja osaa se sopeutua johtajansa käytökseen, mutta kun se on vain koira! Pitää olla elämän melko merkityksetöntä jos oikeasti koiran sairastuttua pitää jäädä töistä pois sitä hoitamaan ja pitää sairaslomaa kun koirasta lopulta aika jättää.
Omasta näkökulmastani, myös maalla kasvaneena, tuollainen jako "vain koira" tai "vain eläin" vs. "ihminen" on aika keinotekoinen. Kyllä minunkin lapsuudenkodissani vanhemmat sitä harjoitti, olisi voinut olla se sikalanpitokin vähän hankalaa jos ei olisi jotenkin mielessä kuitattu että ne on vain elukoita.
Itse kuitenkin aloin jo aika pienenä miettiä näitä asioita, että mikä siinä ihmisessä niin erilaista on, kun niin koirat kuin siat kuin ihmisetkin näytti olevan aika samantapaisia syöviä, paskovia ja hengittäviä nisäkkäitä, jotka haluaisivat välttää kipua, haluavat miellyttäviä tuntemuksia ja onnea ja riittävää vapautta jne. En huomannut ihmisessä mitään erityistä mikä oikeuttaisi ihmisen aseman. Ihminen vain oli isompi ja kovempi peto kuin moni muu, ja ei luonnon petojen tapaan vaan tyytynyt saalistamaan ja syömään saalistaan, vaan sen lisäksi halusi kasvattaa saaliit tehotuotantolaitoksissa, ettei tarvitse saalistaa. Vain ylempänä ravintohierarkiassa oleva petoeläin, ei sen ihmeempää.
Pienestä asti minulla oli myös hyvin läheisiä suhteita eläimiin, ja sellainen rikastaa elämää paljon. Se ei myöskään estä sitä, etteikö olisi läheisiä suhteita ihmisiin. Joskus tuntuu, että me herkkikset ollaan usein myös ihmisiä kohtaan lämpimämpiä ja empaattisempia, vaikka toki on niitäkin herkkiksiä jotka ei niin välitä ihmisistä ja ovat mieluummin vain vaikka sen koiransa kanssa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jokainen elää miten tykkää kunhan lakeja noudattaa.
Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.
Ohis...en mä kuvittele , että koirani ymmärtäisi mun höpinöitäni. Ei sen tarvitsekaan ymmärtää. Pikkulapset kasvavat, muuttavat aikanaan omilleen eikä niille enää höpötellä mitään. Koiralle voi höpötellä edelleenkin.
Aika harvassa kai sellaiset koirat ovat, jotka elävät yli 18 vuotiaiksi. Ja kyllä lapsille voi höpöttää vielä senkin jälkeen kun ovat kasvaneet aikuisiksi. Usein myös veronmaksajiksi. Ja kyllä ihminen muutenkin on hyödyllisempi kuin koira, joten siinä mielessä hyvinkasvatettu ihmisyksilö on merkittävästi parempi sijoitus hoivavietin kohteena kuin eläin.
Voi hyvää päivää taas! Voi ottaa uuden koiran edellisen jälkeen. Ja tottakai lapsille voi höpöttää aikuisenakin, mutta vaikka sinusta onkin ihanaa, että äitisi höpöttää sulle joka ainoa päivä tuntikausia, niin on olemassa ihmisiä, joille riittää ihan hyvin, että höpöttää äidin kanssa kerran viikossa.
Lannoitteeksi pitäisi jauhaa 70% koirista.
Voi jeesus!