Koirien inhimillistäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä itsekin ihmettelen maaseudulla kasvaneena, että monelta koiranomistajalta on hämärtynyt käsitys siitä, että koira on vain koira. Onhan siitä seuraa ja osaa se sopeutua johtajansa käytökseen, mutta kun se on vain koira! Pitää olla elämän melko merkityksetöntä jos oikeasti koiran sairastuttua pitää jäädä töistä pois sitä hoitamaan ja pitää sairaslomaa kun koirasta lopulta aika jättää.

Omasta näkökulmastani, myös maalla kasvaneena, tuollainen jako "vain koira" tai "vain eläin" vs. "ihminen" on aika keinotekoinen. Kyllä minunkin lapsuudenkodissani vanhemmat sitä harjoitti, olisi voinut olla se sikalanpitokin vähän hankalaa jos ei olisi jotenkin mielessä kuitattu että ne on vain elukoita.

Itse kuitenkin aloin jo aika pienenä miettiä näitä asioita, että mikä siinä ihmisessä niin erilaista on, kun niin koirat kuin siat kuin ihmisetkin näytti olevan aika samantapaisia syöviä, paskovia ja hengittäviä nisäkkäitä, jotka haluaisivat välttää kipua, haluavat miellyttäviä tuntemuksia ja onnea ja riittävää vapautta jne. En huomannut ihmisessä mitään erityistä mikä oikeuttaisi ihmisen aseman. Ihminen vain oli isompi ja kovempi peto kuin moni muu, ja ei luonnon petojen tapaan vaan tyytynyt saalistamaan ja syömään saalistaan, vaan sen lisäksi halusi kasvattaa saaliit tehotuotantolaitoksissa, ettei tarvitse saalistaa. Vain ylempänä ravintohierarkiassa oleva petoeläin, ei sen ihmeempää.

Pienestä asti minulla oli myös hyvin läheisiä suhteita eläimiin, ja sellainen rikastaa elämää paljon. Se ei myöskään estä sitä, etteikö olisi läheisiä suhteita ihmisiin. Joskus tuntuu, että me herkkikset ollaan usein myös ihmisiä kohtaan lämpimämpiä ja empaattisempia, vaikka toki on niitäkin herkkiksiä jotka ei niin välitä ihmisistä ja ovat mieluummin vain vaikka sen koiransa kanssa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jokainen elää miten tykkää kunhan lakeja noudattaa.

Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.

Joo, en minäkään kyllä ajattele koiralle höpöttäessäni että se ymmärtää sisällön. Tunnesävyn ymmärtää, kuten pikkulapsikin, mutta ei sisältöä.

Mikä on tunnesävy? Ja linkkejä tutkimuksiin, kitoooos!

Tunnesävyllä tarkoitin, että koira kyllä ymmärtää olenko vihainen, iloinen, surullinen tms. Tämä on ihan tutkittukin asia että kesykoirat ymmärtää ihmisten eleitä ja äänensävyjä ja osaavat reagoida niihin, mutta en kyllä jaksa alkaa nyt lähdeviitteitä etsimään. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin koiran hierojalle tai osteopaatille vie iän. Varsinkin kun on perinnöllisiä lonkkavikoja yms.

Se ei mielestäni ole koiran inhimillistämistä.

Mutta minä en ymmärrä, miksi monet eivät tajua koitan olevan koira ja sillä olevan koiran tarpeet ja vaistot. Koira pakotetaan ihmisen iloksi ja unohdetaan koiran oikeat tarpeet. Esim. Liikunta ja lauma. Koira joutuu olemaan yksin sisällä "nukkumassa" päivän. Eläin joka luontaisesti jolkottaa laumassa todella pitkiä matkoja pakotetaan erakko sohvaperunan rooliin.

Ei koirat ole mitään susia, on niin pitkä jalostushistoria takana. Eri rotuja on jalostettu erilaisiin käyttöihin, eikä kaikki rodut ole ollenkaan luonteeltaan pitkän matkan jolkottajia. Esim. itselläni on terrierejä, ja nämä on jalostettu kissan kaltaiseen käyttöön: nappaamaan rottia talleista ja pihapiireistä jne. Seurakoiratkaan eivät usein ilahtuisi jokapäiväisestä pitkänmatkan jolkotuksesta. 

Koira ei muuten ole ollenkaan niin laumaeläin kuin susi. Maailmallahan on paljonkin villiintyneitä koirapopulaatioita, ja niissä on tavallista että koirat ei elä laumoina vaan itsekseen tai emä/pentuja laumoina kunnes pennut lopulta lähtee omilleen. Koska koirat ei laumaannu tiiviiksi laumoiksi edes villeinä, niillä ei ole myöskään sen kaltaista hierarkista laumajärjestystä kuin susilla.

Kesykoiralle yleensä riittää laumaksi ihan hyvin ihminen/ihmiset. Muita koiria se varmasti näkee lenkeillä. On paljonkin koiria jotka ovat onnellisempia hemmoteltuna ainoana koirana kuin kaverin kanssa. Liikuntaa toki jokainen koira tarvitsee, mutta luonnossakin koiraeläimet nukkuu paljon, se työpäivän ajan kotona odottelu ei ole siinä mielessä mitenkään tavatonta. Kunhan sitten pääsee kunnon lenkille sen jälkeen.

Olen ihan viime vuosina alkanut inhoamaan naispuolisia koiranomistajia, jotka lässyttävät koiralle koko ajan mahdollisimman imelästi. Se on niin oksettavan kuuloista. Eikä se tee koiraa onnelliseksi. Lässytyksestä kuulee, ettei ne naiset oikein käsitä, millainen eläin koira on. Pahimmillaan se lässytys voi olla sellaista kimeää vinkumista, joka kuulostaa koiran korvissa siltä, että omistajalla on koko ajan jokin hätä ja joku asia pahasti vialla. Ei ihme, että sellaiset koirat ärisee heti ohikulkijoille, kun ne yrittävät löytää jonkin keinon saada omistajansa rauhoittumaan ja luulevat omistajan pelkäävän muita ulkoilijoita.

Ja muutenkin, mikä siinä koirassa on elämää suurempaa ja tärkeämpää? Koira on ihan onnellinen ilman jatkuvaa huomiota ja lässytystä. Olen ollut tekemisissä koirien kanssa ja osoittanut niille arvostusta antamalla niiden olla koiria sekä toteuttaa itseään luonnollisilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran hierojalla käyttö kun se oikeasti tarpeen, ei liene inhimillistämistä. Mutta tunnen useitakin lapsettomia naisia, jotka kutsuu itseään koiriensa "äipäksi" tai jotain vastaavaa, ja ovat jutuissaan hemmetin rasittavia. Tää äippä ottaa nyt lapset viekkuun ja käydään nukkumaan. Piski ei syönyt ja Rakki-sisko kattoi sitä ihan kummissaan. (No tuskin, Rakki taisi vaan haluta Piskin ruuat). Yksi näistä emännistä käy usein baarista tilaamassa ruokaa ja "lapsi" kulkee mukana. Ja suuttuu verisesti, kun joku viittii kyseenalaistaa eläimen tuomisen sisään. Kun eihän se mitään pahaa tee ja on niin söpö ja diipadaapa. Se tilaa sille oman nakin ja syöttää sen ja kehuu, että pitäähän senkin saada. No ei minusta koiran tarvitse saada omaa nakkia baarissa. Kaikkea tälläistä idiotismia. Mullakin on koira ja tykkään siitä enemmän kuin monesta ihmisestä, mutta se silti on koira ja sillä on koiran rooli perheessä.

Miksi sinua kiusaa noin paljon se, että muut elää koirineen eri tavalla kuin sinä? Mulla nukkuu koirat sängyssä, koirat tulee mukaan kaikkialle mihin saa luvalla koiran ottaa, koirat saa maistiaisia kaikesta mitä syön (tai tosiaan: voin tilata vaikka oman nakinkin ;) ). En mitenkään ymmärrä miten tämä on keltään pois tai ketään häiritsevää, että omassa taloudessani elän kuten haluan. Koirat nauttii ja minä nautin tästä läheisestä suhteesta.

Mistä tiedät, että koira nauttii? Ja vaikka voisit jotenkin objektiivisesti osoittaa sen nauttivan, en silti tajua miksi joku käyttäisi elämänsä koiran nautintojen tuottamiseen, kun omasta mielestäni parempiakin kohteita hellyydelle olisi, mutta makuasioitahan nämä. Ei minua haittaa ihmisten koiraharrastus ollenkaan, kaikkia se leipä elättää, paljon oudompiakin tyyppejä.

Tiedän että koira nauttii sen elekielestä ja käytöksestä. Olen ollut lapsesta asti koirien kanssa tekemisissä ja osaan kyllä lukea aika hyvin niiden eleitä. Nämä OBJEKTIIVISTEN osoitusten vaatimiset on meistä koiraihmisistä vähän hassuja. Onhan niitäkin tehty. Hiljattain oli tulos jossa pitkällisten, varmaan monille koirille paljon kärsimystä aiheuttaneiden eläinkokeiden jälkeen todettiin, että koirat tosiaan kiintyvät omistajiinsa. Tämä pääteltiin leikkelemällä niiden aivoja ja löytämällä sieltä samantapaisia rakkaushormoneja kuin ihmisillä erittyy. Kuitenkin kaikille muille paitsi objektiivisuus-pakkomielteen omaaville on ollut jo satoja vuosia selvää, että koira kiintyy isäntäänsä tai emäntäänsä.

Muutenkin, ajattelen ettei hellyys jakamalla lopu vaan lisääntyy. Mulla ainakin mitä enemmän avaan sydäntäni rakkaudelle ja välittämiselle, sitä enemmän rakastan kaikkea ja kaikkia. Muutenhan sekin olisi jo paha että tekee kaksi lasta yhden sijaan, kun kahden lapsen tapauksessa lapset saa vain 50% mahdollisesta rakkaudesta.

Haluan vain ottaa kantaa tähän, että tässäkin keskustelussa moni perustelee koirien inhimillistämistä sillä, että koirat ovat parempia kumppaneita kuin ihmiset. KAIKKI ihmiset kun ilmeisesti ovat narsisitisia ja itsekkäitö paskoja.... Ehkä parempi tosiaan, että teillä on vaan ne koirat elämässänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä itsekin ihmettelen maaseudulla kasvaneena, että monelta koiranomistajalta on hämärtynyt käsitys siitä, että koira on vain koira. Onhan siitä seuraa ja osaa se sopeutua johtajansa käytökseen, mutta kun se on vain koira! Pitää olla elämän melko merkityksetöntä jos oikeasti koiran sairastuttua pitää jäädä töistä pois sitä hoitamaan ja pitää sairaslomaa kun koirasta lopulta aika jättää.

Omasta näkökulmastani, myös maalla kasvaneena, tuollainen jako "vain koira" tai "vain eläin" vs. "ihminen" on aika keinotekoinen. Kyllä minunkin lapsuudenkodissani vanhemmat sitä harjoitti, olisi voinut olla se sikalanpitokin vähän hankalaa jos ei olisi jotenkin mielessä kuitattu että ne on vain elukoita.

Itse kuitenkin aloin jo aika pienenä miettiä näitä asioita, että mikä siinä ihmisessä niin erilaista on, kun niin koirat kuin siat kuin ihmisetkin näytti olevan aika samantapaisia syöviä, paskovia ja hengittäviä nisäkkäitä, jotka haluaisivat välttää kipua, haluavat miellyttäviä tuntemuksia ja onnea ja riittävää vapautta jne. En huomannut ihmisessä mitään erityistä mikä oikeuttaisi ihmisen aseman. Ihminen vain oli isompi ja kovempi peto kuin moni muu, ja ei luonnon petojen tapaan vaan tyytynyt saalistamaan ja syömään saalistaan, vaan sen lisäksi halusi kasvattaa saaliit tehotuotantolaitoksissa, ettei tarvitse saalistaa. Vain ylempänä ravintohierarkiassa oleva petoeläin, ei sen ihmeempää.

Pienestä asti minulla oli myös hyvin läheisiä suhteita eläimiin, ja sellainen rikastaa elämää paljon. Se ei myöskään estä sitä, etteikö olisi läheisiä suhteita ihmisiin. Joskus tuntuu, että me herkkikset ollaan usein myös ihmisiä kohtaan lämpimämpiä ja empaattisempia, vaikka toki on niitäkin herkkiksiä jotka ei niin välitä ihmisistä ja ovat mieluummin vain vaikka sen koiransa kanssa. Ei siinäkään mitään pahaa ole, jokainen elää miten tykkää kunhan lakeja noudattaa.

Olen tuo ylempi kirjoittaja enkä minäkään syö teollisesti kasvatettua lihaa. Ja pidän koiristakin, mutta en vaan ymmärrä miten joidenkin ihmisten mielestä se koira on sellainen tyyppi, että sille kannattaa jutella tuntikausia päivittäin ja on jotenkin mahtavaa, että koira lähtee yleensä mielellään lenkille ja pitää seuraa. Tietenkin pitää, koska se on KOIRA. Ei se sille koiralle ole mikään temppu käydä lenkillä ja mielistellä laumansa johtajaa, se tulee ihan selkäytimestä. Koiran kiintymys on samanlaista kuin pikkulapsen, ehdotonta. Mutta pikkulapsi kasvaa ja kehittyy, koira ei. Eikä tarvitsekaan, mutta turha sen on kuvitella tajuavan emäntänsä höpinästä mitään.

Joo, en minäkään kyllä ajattele koiralle höpöttäessäni että se ymmärtää sisällön. Tunnesävyn ymmärtää, kuten pikkulapsikin, mutta ei sisältöä.

Mikä on tunnesävy? Ja linkkejä tutkimuksiin, kitoooos!

Tunnesävyllä tarkoitin, että koira kyllä ymmärtää olenko vihainen, iloinen, surullinen tms. Tämä on ihan tutkittukin asia että kesykoirat ymmärtää ihmisten eleitä ja äänensävyjä ja osaavat reagoida niihin, mutta en kyllä jaksa alkaa nyt lähdeviitteitä etsimään. 

Eli keksit omia käsitteitä, joita käsitellään tutkimuksissa. Jepjep!

Vierailija kirjoitti:

Haluan vain ottaa kantaa tähän, että tässäkin keskustelussa moni perustelee koirien inhimillistämistä sillä, että koirat ovat parempia kumppaneita kuin ihmiset. KAIKKI ihmiset kun ilmeisesti ovat narsisitisia ja itsekkäitö paskoja.... Ehkä parempi tosiaan, että teillä on vaan ne koirat elämässänne.

Koirilla ei ole sovittuja menoja. Kun haluan lähteä lenkille, koira on aina valmiina lähtemään mukaani. Ihmisten kanssa taas  pitää sopia ja kysyä, lähteekö lenkille tänään ja jos, niin mihin kellonaikaan kävisi. Tai jos ei sovi tänään, sopisiko huomenna. En sanoisi, että koira on ihmistä parempi, mutta monessa suhteessa se on ihmistä helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran hierojalla käyttö kun se oikeasti tarpeen, ei liene inhimillistämistä. Mutta tunnen useitakin lapsettomia naisia, jotka kutsuu itseään koiriensa "äipäksi" tai jotain vastaavaa, ja ovat jutuissaan hemmetin rasittavia. Tää äippä ottaa nyt lapset viekkuun ja käydään nukkumaan. Piski ei syönyt ja Rakki-sisko kattoi sitä ihan kummissaan. (No tuskin, Rakki taisi vaan haluta Piskin ruuat). Yksi näistä emännistä käy usein baarista tilaamassa ruokaa ja "lapsi" kulkee mukana. Ja suuttuu verisesti, kun joku viittii kyseenalaistaa eläimen tuomisen sisään. Kun eihän se mitään pahaa tee ja on niin söpö ja diipadaapa. Se tilaa sille oman nakin ja syöttää sen ja kehuu, että pitäähän senkin saada. No ei minusta koiran tarvitse saada omaa nakkia baarissa. Kaikkea tälläistä idiotismia. Mullakin on koira ja tykkään siitä enemmän kuin monesta ihmisestä, mutta se silti on koira ja sillä on koiran rooli perheessä.

Miksi sinua kiusaa noin paljon se, että muut elää koirineen eri tavalla kuin sinä? Mulla nukkuu koirat sängyssä, koirat tulee mukaan kaikkialle mihin saa luvalla koiran ottaa, koirat saa maistiaisia kaikesta mitä syön (tai tosiaan: voin tilata vaikka oman nakinkin ;) ). En mitenkään ymmärrä miten tämä on keltään pois tai ketään häiritsevää, että omassa taloudessani elän kuten haluan. Koirat nauttii ja minä nautin tästä läheisestä suhteesta.

Mistä tiedät, että koira nauttii? Ja vaikka voisit jotenkin objektiivisesti osoittaa sen nauttivan, en silti tajua miksi joku käyttäisi elämänsä koiran nautintojen tuottamiseen, kun omasta mielestäni parempiakin kohteita hellyydelle olisi, mutta makuasioitahan nämä. Ei minua haittaa ihmisten koiraharrastus ollenkaan, kaikkia se leipä elättää, paljon oudompiakin tyyppejä.

Tiedän että koira nauttii sen elekielestä ja käytöksestä. Olen ollut lapsesta asti koirien kanssa tekemisissä ja osaan kyllä lukea aika hyvin niiden eleitä. Nämä OBJEKTIIVISTEN osoitusten vaatimiset on meistä koiraihmisistä vähän hassuja. Onhan niitäkin tehty. Hiljattain oli tulos jossa pitkällisten, varmaan monille koirille paljon kärsimystä aiheuttaneiden eläinkokeiden jälkeen todettiin, että koirat tosiaan kiintyvät omistajiinsa. Tämä pääteltiin leikkelemällä niiden aivoja ja löytämällä sieltä samantapaisia rakkaushormoneja kuin ihmisillä erittyy. Kuitenkin kaikille muille paitsi objektiivisuus-pakkomielteen omaaville on ollut jo satoja vuosia selvää, että koira kiintyy isäntäänsä tai emäntäänsä.

Muutenkin, ajattelen ettei hellyys jakamalla lopu vaan lisääntyy. Mulla ainakin mitä enemmän avaan sydäntäni rakkaudelle ja välittämiselle, sitä enemmän rakastan kaikkea ja kaikkia. Muutenhan sekin olisi jo paha että tekee kaksi lasta yhden sijaan, kun kahden lapsen tapauksessa lapset saa vain 50% mahdollisesta rakkaudesta.

Kirjoittamasi on höpinää.

Vierailija kirjoitti:

Lannoitteeksi pitäisi jauhaa 70% koirista. 

Ellei enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koiran hierojalla käyttö kun se oikeasti tarpeen, ei liene inhimillistämistä. Mutta tunnen useitakin lapsettomia naisia, jotka kutsuu itseään koiriensa "äipäksi" tai jotain vastaavaa, ja ovat jutuissaan hemmetin rasittavia. Tää äippä ottaa nyt lapset viekkuun ja käydään nukkumaan. Piski ei syönyt ja Rakki-sisko kattoi sitä ihan kummissaan. (No tuskin, Rakki taisi vaan haluta Piskin ruuat). Yksi näistä emännistä käy usein baarista tilaamassa ruokaa ja "lapsi" kulkee mukana. Ja suuttuu verisesti, kun joku viittii kyseenalaistaa eläimen tuomisen sisään. Kun eihän se mitään pahaa tee ja on niin söpö ja diipadaapa. Se tilaa sille oman nakin ja syöttää sen ja kehuu, että pitäähän senkin saada. No ei minusta koiran tarvitse saada omaa nakkia baarissa. Kaikkea tälläistä idiotismia. Mullakin on koira ja tykkään siitä enemmän kuin monesta ihmisestä, mutta se silti on koira ja sillä on koiran rooli perheessä.

Miksi sinua kiusaa noin paljon se, että muut elää koirineen eri tavalla kuin sinä? Mulla nukkuu koirat sängyssä, koirat tulee mukaan kaikkialle mihin saa luvalla koiran ottaa, koirat saa maistiaisia kaikesta mitä syön (tai tosiaan: voin tilata vaikka oman nakinkin ;) ). En mitenkään ymmärrä miten tämä on keltään pois tai ketään häiritsevää, että omassa taloudessani elän kuten haluan. Koirat nauttii ja minä nautin tästä läheisestä suhteesta.

Mistä tiedät, että koira nauttii? Ja vaikka voisit jotenkin objektiivisesti osoittaa sen nauttivan, en silti tajua miksi joku käyttäisi elämänsä koiran nautintojen tuottamiseen, kun omasta mielestäni parempiakin kohteita hellyydelle olisi, mutta makuasioitahan nämä. Ei minua haittaa ihmisten koiraharrastus ollenkaan, kaikkia se leipä elättää, paljon oudompiakin tyyppejä.

Tiedän että koira nauttii sen elekielestä ja käytöksestä. Olen ollut lapsesta asti koirien kanssa tekemisissä ja osaan kyllä lukea aika hyvin niiden eleitä. Nämä OBJEKTIIVISTEN osoitusten vaatimiset on meistä koiraihmisistä vähän hassuja. Onhan niitäkin tehty. Hiljattain oli tulos jossa pitkällisten, varmaan monille koirille paljon kärsimystä aiheuttaneiden eläinkokeiden jälkeen todettiin, että koirat tosiaan kiintyvät omistajiinsa. Tämä pääteltiin leikkelemällä niiden aivoja ja löytämällä sieltä samantapaisia rakkaushormoneja kuin ihmisillä erittyy. Kuitenkin kaikille muille paitsi objektiivisuus-pakkomielteen omaaville on ollut jo satoja vuosia selvää, että koira kiintyy isäntäänsä tai emäntäänsä.

Muutenkin, ajattelen ettei hellyys jakamalla lopu vaan lisääntyy. Mulla ainakin mitä enemmän avaan sydäntäni rakkaudelle ja välittämiselle, sitä enemmän rakastan kaikkea ja kaikkia. Muutenhan sekin olisi jo paha että tekee kaksi lasta yhden sijaan, kun kahden lapsen tapauksessa lapset saa vain 50% mahdollisesta rakkaudesta.

Kirjoittamasi on höpinää.

Onneksi koiraa ei haittaa. :)

U li u li miehet vauhdissa ja kertoo omia faktojaan koirista ja niiden tarpeista. Kas kumma, yhtään tieteellistä tutkimusta näihin kannanottoihin ei ole antaa. Samaan aikaa vihaa naisia jotka omistautuvat lemmikeilleen, syyn varmaan arvaatte?

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan viime vuosina alkanut inhoamaan naispuolisia koiranomistajia, jotka lässyttävät koiralle koko ajan mahdollisimman imelästi. Se on niin oksettavan kuuloista. Eikä se tee koiraa onnelliseksi. Lässytyksestä kuulee, ettei ne naiset oikein käsitä, millainen eläin koira on. Pahimmillaan se lässytys voi olla sellaista kimeää vinkumista, joka kuulostaa koiran korvissa siltä, että omistajalla on koko ajan jokin hätä ja joku asia pahasti vialla. Ei ihme, että sellaiset koirat ärisee heti ohikulkijoille, kun ne yrittävät löytää jonkin keinon saada omistajansa rauhoittumaan ja luulevat omistajan pelkäävän muita ulkoilijoita.

Ja muutenkin, mikä siinä koirassa on elämää suurempaa ja tärkeämpää? Koira on ihan onnellinen ilman jatkuvaa huomiota ja lässytystä. Olen ollut tekemisissä koirien kanssa ja osoittanut niille arvostusta antamalla niiden olla koiria sekä toteuttaa itseään luonnollisilla tavoilla.

Joo ymmärrän. Mulle tulee ihan sama myötähäpeän tunne kun katson miesten palvovia katseita esim Teemu Selännettä tai Kimi Räikköstä kohtaan. Mikä siinä on että heti kun jääkiekosta puhutaan niin ymmärrys laskee sellasen ameeban tasolle.

Kaikki lemmikit pitäisi kieltää koska ne kärsii vankeudesta. Ne haluaa tehdä omia luonnollisia juttujaan joita ihmisen lemmikkinä oleminen pahasti rajoittaa.