Mitä moukkamaista olet nähnyt tapahtuvan juhlissa?

Pukeutumismokia tulee mieleeni. Kolmisen kuukautta sitten olin enoni hautajaisissa. Noin suurimmalta osalta asut olivat tilaisuuteen sopivia, mutta vainajan edesmenneen sisaren miehellä oli kyllä puku päällä, mutta kukkallinen kirjava paita ilman solmiota näytti aika mauttomalta kaikkien valkoisten paitojen ja solmioiden rinnalla.

Omista lakkiaisissa pahoitin hieman mieltäni, sillä sekä isäpuoleni että velipuoleni vaihtoivat heti koululta kotiin päästyämme juhlavaatteet verkkareihin ja arkiseen paitaan. Kieltämättä ilma oli lämmin, mutta ne pari tuntia, minkä sukulaisten kahvittelu kesti, olisivat voineet olla juhlavaatteissa. Samoissa juhlissa pikkuinen serkkutytöni oli myös aika omituisesti pukeutunut / puettu liian pieneen ja lyhyeen mekkoon ja paksuihin kirkkaanpunaisiin sukkahousuihin. Lienee ollut äitinsä protesti syystä, jota en vieläkään tiedä. Tyttö oli isänsä mukana, äitinsä ei kuulemma ehtinyt mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumismokia tulee mieleeni. Kolmisen kuukautta sitten olin enoni hautajaisissa. Noin suurimmalta osalta asut olivat tilaisuuteen sopivia, mutta vainajan edesmenneen sisaren miehellä oli kyllä puku päällä, mutta kukkallinen kirjava paita ilman solmiota näytti aika mauttomalta kaikkien valkoisten paitojen ja solmioiden rinnalla.

Omista lakkiaisissa pahoitin hieman mieltäni, sillä sekä isäpuoleni että velipuoleni vaihtoivat heti koululta kotiin päästyämme juhlavaatteet verkkareihin ja arkiseen paitaan. Kieltämättä ilma oli lämmin, mutta ne pari tuntia, minkä sukulaisten kahvittelu kesti, olisivat voineet olla juhlavaatteissa. Samoissa juhlissa pikkuinen serkkutytöni oli myös aika omituisesti pukeutunut / puettu liian pieneen ja lyhyeen mekkoon ja paksuihin kirkkaanpunaisiin sukkahousuihin. Lienee ollut äitinsä protesti syystä, jota en vieläkään tiedä. Tyttö oli isänsä mukana, äitinsä ei kuulemma ehtinyt mukaan.

Ottaahan se pattiin, kun joutuu väärän puolen sukulaisten juhlissa käymään. Itsekin mokasin pukeutumisessa kerran juurikin hautajaisissa. Minulla oli kyllä tumma puku ja kravatti, mutta etiketin vastaisesti sinínen paita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumismokia tulee mieleeni. Kolmisen kuukautta sitten olin enoni hautajaisissa. Noin suurimmalta osalta asut olivat tilaisuuteen sopivia, mutta vainajan edesmenneen sisaren miehellä oli kyllä puku päällä, mutta kukkallinen kirjava paita ilman solmiota näytti aika mauttomalta kaikkien valkoisten paitojen ja solmioiden rinnalla.

Omista lakkiaisissa pahoitin hieman mieltäni, sillä sekä isäpuoleni että velipuoleni vaihtoivat heti koululta kotiin päästyämme juhlavaatteet verkkareihin ja arkiseen paitaan. Kieltämättä ilma oli lämmin, mutta ne pari tuntia, minkä sukulaisten kahvittelu kesti, olisivat voineet olla juhlavaatteissa. Samoissa juhlissa pikkuinen serkkutytöni oli myös aika omituisesti pukeutunut / puettu liian pieneen ja lyhyeen mekkoon ja paksuihin kirkkaanpunaisiin sukkahousuihin. Lienee ollut äitinsä protesti syystä, jota en vieläkään tiedä. Tyttö oli isänsä mukana, äitinsä ei kuulemma ehtinyt mukaan.

Ottaahan se pattiin, kun joutuu väärän puolen sukulaisten juhlissa käymään. Itsekin mokasin pukeutumisessa kerran juurikin hautajaisissa. Minulla oli kyllä tumma puku ja kravatti, mutta etiketin vastaisesti sinínen paita.

Tai siis joutuisi ja mies menee kuitenkin sukulaistensa juhliin, vaikka vaimo ei haluaisi hänen menevän. Kyllä siinä on syytäkin protestoida tekemällä vaikka tytär naurunalaiseksi.

Tuliko mieleen nihilisti, että tilaaja maksaa sun hyödyntämisesi. Uskoakseni et ole tilaajan seuraaviin juhliin tervetullut. Aikanaan, kun vanhenet, ihmettelet miksi kukaan ei edes soita.

Vierailija kirjoitti:

Pukeutumismokia tulee mieleeni. Kolmisen kuukautta sitten olin enoni hautajaisissa. Noin suurimmalta osalta asut olivat tilaisuuteen sopivia, mutta vainajan edesmenneen sisaren miehellä oli kyllä puku päällä, mutta kukkallinen kirjava paita ilman solmiota näytti aika mauttomalta kaikkien valkoisten paitojen ja solmioiden rinnalla.

Omista lakkiaisissa pahoitin hieman mieltäni, sillä sekä isäpuoleni että velipuoleni vaihtoivat heti koululta kotiin päästyämme juhlavaatteet verkkareihin ja arkiseen paitaan. Kieltämättä ilma oli lämmin, mutta ne pari tuntia, minkä sukulaisten kahvittelu kesti, olisivat voineet olla juhlavaatteissa. Samoissa juhlissa pikkuinen serkkutytöni oli myös aika omituisesti pukeutunut / puettu liian pieneen ja lyhyeen mekkoon ja paksuihin kirkkaanpunaisiin sukkahousuihin. Lienee ollut äitinsä protesti syystä, jota en vieläkään tiedä. Tyttö oli isänsä mukana, äitinsä ei kuulemma ehtinyt mukaan.

Kuulostaa enemmän siltä, että isä on valinnut vaatteet. Samanlainen kokemus löytyy itseltäni, kun lähdin aikaisin töihin ja lapsen isä oli ollut juhlavastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Omissa häissäni, vieraiden pukeutumista:

Yhdellä farkut ja keltainen huppari. Toisella mustat housut, valkoinen kauluspaita ja musta liivi (samalla ihmisellä edelliskesänä veljensä häissä kaunis juhlamekko). Äitipuolellani housut ja tavallinen tunika, anopilla musta kotelomekko ja siskollani kirkuvan punainen mekko.

Kaikkien näiden olen nähnyt pukeutuvan juhlavasti ja tyylikkäästi, mutta meidän talvihäät oli ilmeisesti liian vähäpätöinen juttu.

Kaikki nuo kuulostaa ihan ok:lta paitsi se jolla oli farkut ja huppari. Ei kai talvihäihin mitään kesämekkoja tarvi pukea, ja jos niitä etikettisääntöjä nyt tuijotetaan niin housupukuhan on senkin mukaan myös naiselle käypä juhla-asu.

Vierailija kirjoitti:

sulhanen oli naamahappana ison osan juhlista, hääkuvissakin naama näkkärillä

Veikkaan että jännitti ja oli vatsa / pää kipeänä.

Tai sitten on niitä kahden ilmeen ihmisiä, kuten minä.

Jos en hymyile koko ajan, moni kysyy "oletsä vihanen" tai "mikä sua harmittaa" - no ei aina jaksa hymyilläkään :)

Saimaasta päivää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummon juhlissa yhdet vieraat kyselivät kovaan ääneen joko sitä kahvia tulee ja eivät voineet odottaa vuoroaan vaikka kahvia oltiin kaatamassa. Nämä ei muutenkaan tajua hyvistä käytöstavoista mitään

Tästä tuli mieleen eräs rouva.  Olin lupautunut laittamaan ruuan isolle porukalle mökissämme. Kerroin eräälle rouvalle, että voit keittää kahvit milloin vaan, jos kahvituttaa. Näytin hänelle keittiöni kaappien sisällöt ja hän oli siitä kiitollinen.

Mutta kun seurue oli syönyt, niin mä en jaksanut lähteä keittämään kahvia, joten "olin vaan ollakseni." Tuttavarouva ei kuitenkaan tehnyt mitään. Istui siinä myös,joten kukaan ei saanut kahvia. Mua nolotti, mut mä en jaksanut.

Sama rouva auttoi ruuanlaitossa, joka  meni heti aivan farssiksi. Kauheaa, miten mun tilanne riistäytyi irti kun tämä rouva alkoi v...maan. Sitten vielä se, että seuraavana päivänä, kun ruokaa lämmiteltiin uudelleen, niin tämä rouva halusi, että nopsaa lämmitellään ja niin siinä sitten kävi, että toinen ruuista paloi pohjaan. Sain kummia ilmeilyjä syöjiltä, kun luulivat minun siellä keittiössäni häärivän.

Mua hävetti, kun juhlat menivät niin pieleen ja mä itse oli vain (henkisesti)väsynyt. Se rouvan sekoilu mun keittiössäni oli mulle liikaa. En jaksanut edes kertoa nuorille, että keittäkää teetä, jos huvittaa. Pieleen meni.  Lopuksi vielä sananen, että mä olisin mieluiten yksin sen ruuan valmistanut. En halunnut rouvaa siihen sähläämään ja kaikki, mitä sitten tapahtui, niin oli tämän rouvan vika. Kaikenhuipuksi, koko lauma ruokailijoita oli toisen perheen sukua. Olin yksin ja siksi pyysin rouvaa avuksi, kun juhlat olivat hänen sukulaisensa juhlat. Joko hän halusi nolata minut tai sitten rouva on tyhmä. 

Ihan kaikki kertomasi tässä oli kyllä sinun vika. 

Vierailija kirjoitti:

Kumarrus lyhyessä mekossa niin, että koko autuas persus levähti juhlakansan nähtäväksi. Ainoa lohtu oli, että oli pukeutunut pikkuhousuihin eivätkä ne, luojan kiitos, olleet stringit.

Tämän vältämiseksi kannattaa peilailla itseään joka suunnassa ja asennossa, jotta tietää miten syviä kumarruksia voi tehdä tai voiko istua ollenkaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin pienen lahjan kiitokseksi isäntäparille kun sain tulla kylään, tyyliin kynttilöitä ja lasisen alustan. Isäntäparin mies vilkaisi lahjapussiin, ojensi sen minulle takaisin ja sanoi että ”ei me tarvita, pidä sä”

Hänen vaimonsa otti ne vastaan, ei kiittäen tai mitään, mutta otti. Kiusallinen tilanne.

Ei mitään hyvää käytöstä mutta kiltit nuoret ihmiset, älkää tuoko kynttilöitä lasisilla alustoilla tms ainakaan vanhemmille ihmisille.

Emme tee niillä mitään.

Voi tulla ilman tuliaisia tai jos ei pysty niin tuokaa hyvää leipää, kahvia, kesällä mansikoita, vadelmia tai mustikoita jne.

näin ruokarajoitteiden kulta-aikana en kyllä mitenkään uskaltaisi viedä syötävää tuliaiseksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.

En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.

Lapsi saisi ikuisen trauman?

No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.

Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.

/6

Pellavavaatteet ovat yleensä juhliin sopivia vaatteita.

Eivät ne mitään oloasuja tai verkkareita ole vaikka näyttäisivät hyvinkin yksinkertaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lukiokaverin ylppäreissä vieraana. Kun halusin vilkaista ylioppilastodistusta, niin juhlakalu ei antanut minun edes koskea siihen, vaan piti todistusta 30cm päässä naamastani pinsettiotteella. Mennessäni ottamaan kakkua (kaupan pakastemutakakku), juhlakalu tölväisi että älä sitten ota isoa palaa, että muillekin jää. En tiedä miksi olin edes kutsuttu, tyyppi oli aina minulle muutenkin töykeä. Yo-juhlat jäivät vikaksi kerraksi kun hänet näin.

Veitkö sattumoisin hänelle lahja(sheki)n vai pelkän onnittelukortin?

Ilmeisesti alapeukuttajat ovat niitä joille ei riitä onnittelukortti?

Vierailija kirjoitti:

Olimme häissä, joissa oli hääparin kavereissa ainakin yksi pariskunta. Tämä pariskunnan mies piti sitten puhetta, josta jäi vain mieleen kuinka he olivat vaimonsa kanssa menneet edellisenä kesänä naimisiin ja nyt sinä vuonna viettivät ensimmäistä hääpäivää. Vähän turn off, olisi nyt pitänyt omat hääpäivämuistelunsa omissa juhlissaan. Aika moni häävieraista tunsi melkoista myötähäpeää.

Mistä päättelit myötähäpeän? Pikainen ovensuu-gallup? Vai kenties sittenkin niin, että projisoit omia ajatuksia myös muille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.

En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.

Lapsi saisi ikuisen trauman?

No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.

Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.

/6

Pellavavaatteet ovat yleensä juhliin sopivia vaatteita.

Eivät ne mitään oloasuja tai verkkareita ole vaikka näyttäisivät hyvinkin yksinkertaisilta.

Tää pellavapöksykeskustelu ei näköjään laannu, joten sanon sitten minäkin jotain.  Joku laittoi kuvan siitä pellava-asusta, mistä suurinpiirtein oli kyse.  Minä olen niitä asuja nähnyt vain noilla svenskaa haastavilla purjehtijamiehillä, joitten asuun samalla kuuluu valkoinen tukka, tummanruskeaksi paahdettu iho, valkoiset isot hampaat ja paljon aurinkoryppyjä silmäkulmissa.  Siihen vielä kaulan ympärille kiedottu valkoinen tai punainen villapaita ja jalkoihin purjehduskengät, niin tyylistä ei puutu mitään.

Sen sijaan jos kyse on ruskeasta asusta ja nimenomaan naisen vaatteesta, niin ehkä sitä on tosiaan voitu myydä jossain putiikissa hienona "pellava-asuna."   Voi sen nyt jollain tavalla määritellä juhla-asuksikin, mutta itse en juhliin laittaisi.  Oloasuna menettelisi.  Ne ei koskaan näytä hyvältä, ei millään vartalomallilla.  Lepattaa ja löksöttää ja ajan myötä rypistyy.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.

En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.

Lapsi saisi ikuisen trauman?

No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.

Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.

/6

Minulta sait alapeukun, koska pellavainen housupuku on aivan hyvä juhlavaate naiselle. Ei tarvitse olla mekko. Ei pellavasta mitään verkkareita tehdä, eikä se jumppavaatteen materiaaliksi sovi.

Ei ole todellista millaisia intohimoja joku hiton pellava voi ihmisissä herättää. :'D

Sanon minäkin nyt sanasen tähän pellavavaate-keskusteluun. Minulla on pellavaolohousut ja -toppi. Ovat kivat olovaatteet, mutta en käytä niitä edes töissä, kun ovat tyylittömät (toimistotyö).

Olen ollut aika monissa häissä ja muissa juhlissa ja nähnyt myös laajan kirjon erilaisia puheita. Mä olen sitä mieltä, että jos et ole ihan varma minkälainen puhe on fiksu ja asiallinen pidettäväksi esim häihin, niin kysy joltakin apua ja mielipidettä, ennen kuin nolaat hääparin ja itsesi ja aiheutat vieraille kamalan myötähäpeän. Esimerkiksi yksissä häissä hääparin ystävä piti lähes puolen tunnin puheen ja suurimman osan ajasta kehui itseään ja kertoi omista saavutuksistaan, mainitsi oman ammattinsa kolmeen kertaan ja jopa mainosti omaa yritystään. Siis puhe ei liittynyt millään tavalla häihin tai hääpariin, oli pelkkää omakehua ja vieraiden ilmeet sen mukaiset.

Tämä tapahtuu lähes kaikissa juhlissa: osa vieraista ei tervehdi. Aivan näin perustavanlaatuisia käyttäytymisvirheitä näkee aivan joka kemuissa. Enkä nyt tarkoita, että siellä edes tarvisi käydä kättelemässä jokainen läpi, mutta ei juhliin vain voi tulla ja pyöriä siellä nurkissa. Tai siis ilmeisesti voi, koska niin moni sitä tekee. 

Mutta tästä jokaiselle introvertillekin muistutuksena: aina sanotaan vaikka pelkästään "moi" kun saavutaan juhliin. Katsotaan silmiin samalla! Sen jälkeen voit pyöriä nurkissa hiljaa ja kiskoa sitä boolia.

Pidimme tuparit. Yksi miehen erittäin hoikka sukulaisnainen totesi siskoni 14 vee tytölle että tämä on liian lihava ja sukulaisnaisesta itsestään pitäisi ottaa mallia miltä naisen tulee näyttää.