Jatkaisitko puolisosi kanssa jos tämä alkaisi vegaaniksi?
Olettaen että olet itse kaikkiruokainen ja saisit syödä itse mitä haluat - hän ei vain maksaisi eläinperäisiä tuotteita tai kokkaisi niitä.
Kommentit (64)
Vastaan, vaikka en kuulu kysymyksen kohderyhmään:
Olisin ikionnellinen, jos puolisonikin ryhtyisi vegaaniksi. Nyt hän on sekasyöjä. Molempien ruoat ostetaan yhteiseltä taloustililtä ja minä laitan meillä ruoan. Sellaisia ruokia en valmista, missä pitää osata leikata lihaa, mutta se ei johdu veganismistani vaan siitä, etten ole koskaan moista taitoa oppinut.
Ilman muuta jatkaisin. Syön lounaan kotona ja silloin kokkaisin omat pöperöt ja ihan mielelläni voisin syödä vegaanisti sitten illallisen puolison kokkaamana.
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta, voisin kokeilla itsekin niitä pöperöitä. Ilon päiväkin olisi, sen verran paljon mies lihaa rakastaa. Itse periaatteessa syön lihaa, mut käytännössä eniten kaikkea muuta.
ps. Miten ihmeen pienistä te pistätte suhteenne poikki kun tällaista kysytään? Peilikuvanko kanssa haluatte olla? Ei tarvinne ihmetellä miksi niin moni on sinkku...
Ei vegaanius ole mikään pikkujuttu, se vahingoittaa terveyttä. Niin fyysistä kuin psyykkistäkin, ihan ravinnon puutteesta johtuen.
Hyvin voisimme jatkaa yhteiseloa. - Miksi tuosta vegaaniksi ryhymisestä pitäisi tehdä kynnyskysymys parisuheen jatkumiselle, ellei siitä sitten tee sellaista.
Toki jatkaisin, kunhan ei vaatisi mun olevan vegaani.
Meillä mies on lihansyöjä ja minä kasvissyöjä. Kunnioitan mieheni ruokavaliota, enkä yritä muuttaa hänen ruokavaliota. Meillä kumpikin kokkaa mielellään. Minä kokkaan kasvisruokia, ja jos ei miehelle kelpaa niin hän osaa laittaa itse ruokansa. Jos grillataan, niin mies huolehtii, että grillissä on lihaa tai kanaa, minä huolehdin halloumit ja kasvikset grilliin. Mies grillaa makkaraa ja minä kasvismakkaraa.
Jos mies käskee tuoda kaupasta Oivariinia, niin voin sen hänelle ostaa. Itselleni ostan Keiju margariinia. Samoin itse ostan mieluummin kauramaitoa, mutta miehelleni voin ostaa lehmänmaitoa.
Voin vakuuttaa, että arki toimii oikein hyvin, vaikka toinen on lihansyöjä ja toinen vegaani tai kasvissyöjä.
jos hän aiheuttaisi kohtauksia rafloissa niin joo
rakkautta ei mitata ruualla - teoriassa
En jättäisi mutta en sitten tiedä kauanko tuo katsoisi meikän pihvejä
No tulisi uutta haastetta arkeen kun hoidan itse kauppa-asiat enkä tajua pupujen päälle kuin lihaosastolla. Mutta yrittänyttä ei laiteta.
Mikä siitä tekisi hankalaa? Kivasti täällä on pärjätty!
Ei lihaa niin kohta ei seksiäkään. Sitten tippuu rakkaus.
Jos mies alkaisi vegaaniksi ottaisin avioeron, sais sekoilla sit itsekseen.
Itse kasvisruoka ei olisi ongelma, mutta ajatteluna veganismi on häiriintyneiden trendi, eli vaikea kuvitella eläväni sellaisen kanssa
Jos ei tarvitse kuunnella mitään yökkäilykommentteja eikä ole naurettavia sääntöjä eläinperäisten tuotteiden säilytys- tai ruokanlaittotavoissa. Eli jos hän suhtautuu normaalisti ja kunnioittavasti mun ruokavalioon, niin eihän se ole ongelma eikä mikään.
Jatkaisin ja itseasiassa olisin todella iloinen. Meidän taloudessa onkin jo yhdessätuumin lopetettu lihansyönti (kalaa tosin syömme) ja maitotuotteiden käyttöä on vähennetty melko roimasti. Tarpeeksi kun lukee kasvisruokailuun liittyviä tutkimuksia sekä tutkimuksia lihan (varsinkin punaisen ja prosessoidun lihan) sekä maitotuotteiden yhteyksistä kaikkiin kansansairauksiin ja muutenkin terveyteen niin aukeaa silmät kyllä omankin ruokailuiden suhteen. Omilla elintavoilla ja valinnoilla sitä terveyttä edistetään ja sairauksia ennaltaehkäistään, ei kukaan muu tee sitä meidän puolesta.
Oisin iloinen koska oon itse vegaani! Ei oo ees vaikeeta näinkään.
Rakas vegaanimies, mene naimisiin kanssani ja tee koko perheen ruoat <3 <3 <3
Olen siksi kasvissyöjä (maidoilla ja munilla), koska en jaksa vääntää niiden korvaavien liotusmössöjen jne. kanssa.
Miksi vegaanius on joillekkin kynnyskysymys??
Minä en olisikaan se jättävä osapuoli. AP