Lue keskustelun säännöt.
Suurin osa ihmisistä tavoittelee itseään tasokkaampaa kumppania, siksi sinkkuja on niin paljon
19.07.2019 |
Ja myönnän, itsekin olen samanlainen. Huomasin tämän, kun laitoin kuviani treffisivustolle ja otin yhteyttä miehiin, jotka kiinnostivat minua. Suurin osa miehistä ei vastannut minulle mitään ja nekin harvat jotka vastasivat vaikuttivat tekevän sen vain kohteliaisuuttaan. Aloin sitten miettiä, että mikäs ihme tuo on, heillä varmasti on valinnanvaraa enkä minä ole heidän silmissään siellä kärkipäässä.
Minuun kyllä otti yhteyttä useitakin miehiä, mutta he taas olivat selkeästi minua alemmalla tasolla, eli hekin luonnollisesti tavoittelivat itseään tasokkaampaa (ja nämä miehet olivat tosiaan lievästi kehitysvammaisia, tai ainakin kirjoitustensa perusteella vähintään ei niin skarppeja tapauksia). Ajattelin, että tässäkö on se mitä saan? Miksi on niin vaikeaa löytää sitä ns. kultaisen keskitien edustajaa, eli ei mitään menestynyttä komeaa lentäjä-sydänkirurgia eikä myöskään mitään elämänkallua, jonka toinen silmä harittaa itään ja toinen länteen?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vetoa vain laihoihin tai normaalipainoisiin naisiin. Ihan sama mitä ootte mieltä.
Ongelma tuleekin siinä että jos nainen on laiha niin hän vetää tasovaatimukset överiksi.
Siinä vaiheessa vaaditaan huippugeenejä mieheltä pituuden ja naaman ja statuksen ja rahan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miten sen nyt ottaa. Mun mielestä on ihan ok, että ihmisellä on toiveita ja tavoitteita. On ihan ok, että - erityisesti työuransa alussa - ottaa sen työpaikan, minkä saa. Ei kuitenkaan tarkoita, että siinä paikassa pitäisi olla eläkeikään asti. On ihan ok, että katselee myös parempia ja itselleen paremmin sopivia työpaikkoja. Ja jos sellaisen saa, on ihan ok vaihtaa työpaikkaa. Näin voi tehdä useita kertoja. Samoin on ihan ok, että ensiasunnokseen ostaa kerrostaloyksiön, jos rahat toiveiden mukaiseen omakotitaloon ei riitä. Ja on ihan ok, että kun on mahdollista, hankkii isomman asunnon. Ei ehkä koskaan ole varaa toiveiden mukaiseen omakotitaloon ja tyytyminen siihen, mihin enimmillään on ollut, on sekin ihan ok. Jossain kun kuitenkin pitää asua.
Kumppanin suhteen mun mielestä tilanne on toinen. Tiedän toki, että on ihmisiä, jotka toimivat kumppanin valinnassa samalla tavalla. Otetaan se, joka nyt saadaan, mutta samaan aikaan katsellaan aidan toiselle puolellekin. Ja vaihdetaan, jos tilaisuus tulee. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, koska mun mielestä on parempi pysyä sinkkuna kuin ottaa vaan joku, joka ei nyt suoranaisesti oksetakaan, mutta ei kuitenkaan ole se, jonka kanssa haluaisi vanheta. Omat vanhempani ovat toistensa Suuria Rakkauksia (ensiviikolla viettävätkin jo 67-vuotishääpäiväänsä) ja tapa, millä nämä 90+ vanhukset katsovat toisiaan ja pitävät toisiaan kädestä....en tyytyisi vähempään ja sen vuoksi olenkin ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni.
Miksi aina nuo ääripäät? Etkö todella näe mitään tuolta väliltä? Etkä voi koskaan tietää etukäteen, kuinnka kauan suhteesi kestää, vaikka itse päättäisit, että se kestää hautaan saakka.
Ei ollut kyse suhteen kestosta vaan sen laadusta. Parisuhde ei mun elänässäni ole sellainen asia, jota ilmankin en voisi elää ja olla elämääni ihan tyytyväinen. Olen saavuttanut elämässäni kaiken muun toivomani ja haluamani enkä ole katsonut tarpeelliseksi tyytyä sellaiseen parisuhteeseen, millaista en ole edes halunnut.
Jep, ja taaskaan ei ollut kyse siitä, että sun pitäis vastentahtoisesti olla jonkun oksettavan kanssa, mutta varmaan löytyy ihan potentiaalisia, jos vaan on halua ja avoimuutta.
Sama kuin sanoisi, että ottaisin kyllä auton, jos se olisi uusi Ferrari kaikilla lisävarusteilla. En halua mitään oksettavaa romukasaa, joka ei mene edes katsastuksesta läpi, joten olen ilman autoa ja tulen hyvin toimeen ilmankin, kunnes saan sen Ferrarin.
No, en kuitenkaan toimi oikeasti noin, vaan ostin 15 tuhannen arvoisen auton ja olen erittäin tyytyväinen.
Auto kuuluu myös niihin asioihin, joita ilmankin olen tullut erinomaisesti toimeen. Et näyttänyt ymmärtävän mun pointtiani. Parisuhde on mulle sellainen asia, jota ilmankin pystyn elämään. Ja vieläpä oikein tyytyväisenä. Joko haluan mulle täydellisen parisuhteen tai sitten olen kokonaan ilman. Jos haluan pihvini kanssa hyvää punaviiniä eikä mulla ole sellaista, en ota jääkaapista olutta vaan syön pihvini ilman mitään ruokajuomaa.
Mikset voi suoraan sanoa, ettet halua parisuhdetta? Et halua mitään realistisesti saatavaa parisuhdetta. Joskus salaisissa päiväunissasi saatat unelmoida hieman jostain parisuhteen tapaisesta, kunnes taas havahdut ja toteat: "Ei, en edes halua, enkä tule saamaan koskaan parisuhdetta. Olen ikisinkku."
Voin sanoa suoraan, että en halua mitä tahansa parisuhdetta. Elämäni on ollut oikein hyvää ilmankin. Jos kohdalleni osuisi mies, joka olisi mulle Suuri Rakkauteni ja minä hänelle hänen Suuri Rakkautensa, ryhtyisin ihan mielelläni parisuhteeseen. Mulla ei ole koskaan ollut mitään pituus-, paino-, ulkonäkö-, koulutus-, varallisuus- , status- tai muitakaan vastaavia kriteerejä.
Olet ihan oikeassa siinä, että on aika epärealistista toivoa tiettyä syvää tunnetta ja yhteyttä toiseen ihmiseen ja vielä niin, että myös toinen tuntee samalla tavalla. Olen kauan sitten kokenut pienen häivähdyksen tällaisesta (ja mies oli muuten 164 cm pitkä, ammattikoulun käynyt elektroniikka-asentaja ja asui stadissa pienessä yksiössä....ei siis kannata alkaa jauhamaan mistään rikkaista jykeväleukaisista pitkistä lentäjäkirurgeista), mutta valitettavasti hän kuoli yllättäen ennenkuin suhteemme pääsi kunnolla alkamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miten sen nyt ottaa. Mun mielestä on ihan ok, että ihmisellä on toiveita ja tavoitteita. On ihan ok, että - erityisesti työuransa alussa - ottaa sen työpaikan, minkä saa. Ei kuitenkaan tarkoita, että siinä paikassa pitäisi olla eläkeikään asti. On ihan ok, että katselee myös parempia ja itselleen paremmin sopivia työpaikkoja. Ja jos sellaisen saa, on ihan ok vaihtaa työpaikkaa. Näin voi tehdä useita kertoja. Samoin on ihan ok, että ensiasunnokseen ostaa kerrostaloyksiön, jos rahat toiveiden mukaiseen omakotitaloon ei riitä. Ja on ihan ok, että kun on mahdollista, hankkii isomman asunnon. Ei ehkä koskaan ole varaa toiveiden mukaiseen omakotitaloon ja tyytyminen siihen, mihin enimmillään on ollut, on sekin ihan ok. Jossain kun kuitenkin pitää asua.
Kumppanin suhteen mun mielestä tilanne on toinen. Tiedän toki, että on ihmisiä, jotka toimivat kumppanin valinnassa samalla tavalla. Otetaan se, joka nyt saadaan, mutta samaan aikaan katsellaan aidan toiselle puolellekin. Ja vaihdetaan, jos tilaisuus tulee. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, koska mun mielestä on parempi pysyä sinkkuna kuin ottaa vaan joku, joka ei nyt suoranaisesti oksetakaan, mutta ei kuitenkaan ole se, jonka kanssa haluaisi vanheta. Omat vanhempani ovat toistensa Suuria Rakkauksia (ensiviikolla viettävätkin jo 67-vuotishääpäiväänsä) ja tapa, millä nämä 90+ vanhukset katsovat toisiaan ja pitävät toisiaan kädestä....en tyytyisi vähempään ja sen vuoksi olenkin ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni.
Miksi aina nuo ääripäät? Etkö todella näe mitään tuolta väliltä? Etkä voi koskaan tietää etukäteen, kuinnka kauan suhteesi kestää, vaikka itse päättäisit, että se kestää hautaan saakka.
Ei ollut kyse suhteen kestosta vaan sen laadusta. Parisuhde ei mun elänässäni ole sellainen asia, jota ilmankin en voisi elää ja olla elämääni ihan tyytyväinen. Olen saavuttanut elämässäni kaiken muun toivomani ja haluamani enkä ole katsonut tarpeelliseksi tyytyä sellaiseen parisuhteeseen, millaista en ole edes halunnut.
Jep, ja taaskaan ei ollut kyse siitä, että sun pitäis vastentahtoisesti olla jonkun oksettavan kanssa, mutta varmaan löytyy ihan potentiaalisia, jos vaan on halua ja avoimuutta.
Sama kuin sanoisi, että ottaisin kyllä auton, jos se olisi uusi Ferrari kaikilla lisävarusteilla. En halua mitään oksettavaa romukasaa, joka ei mene edes katsastuksesta läpi, joten olen ilman autoa ja tulen hyvin toimeen ilmankin, kunnes saan sen Ferrarin.
No, en kuitenkaan toimi oikeasti noin, vaan ostin 15 tuhannen arvoisen auton ja olen erittäin tyytyväinen.
Ohis...et näköjään ymmärtänyt lukemaasi.
Kannattaa katsoa kadulla ja marketissa pariskuntia, kyllä noin 90 % on aivan perustavallisen näköisiä. En ole koskaan nähnyt tosi kaunista paria, paitsi kerran Lostarissa Ville Valon ja Jonna Nygrenin kun vielä seurustelivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitys on ihan hyvää. Liiaksi tasa-arvohöttöön sotkeutuneet naiset ja syrjäytyneet miehet jäävät yksin tai lapsettomaksi. Ne, jotka päätyvät lisääntymään, ovat terveellä arvopohjalla ja kenties heidän lapsensa alkavat taas hankkimaan lapsia samaan tahtiin kuten Suomessa oli vielä tapana 10-15 vuotta sitten. Annetaan luonnon tehdä mikä luonnon kuuluu eli karsia sairaat oksat pois.
Nykyinen kehitys siivoaa pois myös ne naiset, jotka haluaisivat pysyvään parisuhteeseen ilman äärimmilleen vietyä tasa-arvoa. Osa miehistä on lähtenyt mukaan tähän ihmisten kertakäyttökulttuuriin, ja se jos mikä poistaa parisuhdemarkkinoilta siitä poikkeavat yksilöt.
Olen tuollainen tasa-arvonainen ja olisinko 16:sta ikävuoden jälkeen ollut noin puoli vuotta yhteensä sinkkuna. Minulla on itselläni myös hyvä palkka ja esim. kunnon auto, jonka huolloista sun muista vastaan ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vetoa vain laihoihin tai normaalipainoisiin naisiin. Ihan sama mitä ootte mieltä.
Miksi tuosta pitäisi olla jotain mieltä? Minusta tuo on täysin ymmärrettävää ja todellakin täysin ok.
t. Ylipainoinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vetoa vain laihoihin tai normaalipainoisiin naisiin. Ihan sama mitä ootte mieltä.
Ihan sama. Näin kavennat itsellesi mahdollisten naisten määrää 60 %. Kattaa valmistautua pitkään ja yksinäisen sinkkuuteen. Ei se meitä muita haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama kuin jos menet kauppaan ja näet hyllyssä muropaketin, joka on yhdestä kulmasta mennyt vähän lyttyyn, et sinä sitä pakettia osta, jos virheettömiä pakkauksiakin on tarjolla. Se lyttyreunainen otetaan vasta kun muita vaihtoehtoja ei enää ole ja kun on oikeasti tarve saada kyseinen tuote.
Surkea vertaus. Ne muropaketit on saman hintaisia ja aivan yhtä helposti ostettavissa. Parisuhteissa taas monet asettavat riman niin korkealle, etteivät edes itse usko koskaan sitä rimaa ylitettävän.
Höpö höpö. Rima ei ole korkealla vaan sen kumppanin täytyy olla kyseiselle henkilölle sopiva. Paperilla ok vaan ei sovi kaikille ja sitten kun sen sopivuuden pitäisi olla molemminpuolista ja vieläpä yhtäaikaa. Ne ulkoiset tekijät vaan eivät riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miten sen nyt ottaa. Mun mielestä on ihan ok, että ihmisellä on toiveita ja tavoitteita. On ihan ok, että - erityisesti työuransa alussa - ottaa sen työpaikan, minkä saa. Ei kuitenkaan tarkoita, että siinä paikassa pitäisi olla eläkeikään asti. On ihan ok, että katselee myös parempia ja itselleen paremmin sopivia työpaikkoja. Ja jos sellaisen saa, on ihan ok vaihtaa työpaikkaa. Näin voi tehdä useita kertoja. Samoin on ihan ok, että ensiasunnokseen ostaa kerrostaloyksiön, jos rahat toiveiden mukaiseen omakotitaloon ei riitä. Ja on ihan ok, että kun on mahdollista, hankkii isomman asunnon. Ei ehkä koskaan ole varaa toiveiden mukaiseen omakotitaloon ja tyytyminen siihen, mihin enimmillään on ollut, on sekin ihan ok. Jossain kun kuitenkin pitää asua.
Kumppanin suhteen mun mielestä tilanne on toinen. Tiedän toki, että on ihmisiä, jotka toimivat kumppanin valinnassa samalla tavalla. Otetaan se, joka nyt saadaan, mutta samaan aikaan katsellaan aidan toiselle puolellekin. Ja vaihdetaan, jos tilaisuus tulee. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, koska mun mielestä on parempi pysyä sinkkuna kuin ottaa vaan joku, joka ei nyt suoranaisesti oksetakaan, mutta ei kuitenkaan ole se, jonka kanssa haluaisi vanheta. Omat vanhempani ovat toistensa Suuria Rakkauksia (ensiviikolla viettävätkin jo 67-vuotishääpäiväänsä) ja tapa, millä nämä 90+ vanhukset katsovat toisiaan ja pitävät toisiaan kädestä....en tyytyisi vähempään ja sen vuoksi olenkin ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni.
Miksi aina nuo ääripäät? Etkö todella näe mitään tuolta väliltä? Etkä voi koskaan tietää etukäteen, kuinnka kauan suhteesi kestää, vaikka itse päättäisit, että se kestää hautaan saakka.
Ei ollut kyse suhteen kestosta vaan sen laadusta. Parisuhde ei mun elänässäni ole sellainen asia, jota ilmankin en voisi elää ja olla elämääni ihan tyytyväinen. Olen saavuttanut elämässäni kaiken muun toivomani ja haluamani enkä ole katsonut tarpeelliseksi tyytyä sellaiseen parisuhteeseen, millaista en ole edes halunnut.
Jep, ja taaskaan ei ollut kyse siitä, että sun pitäis vastentahtoisesti olla jonkun oksettavan kanssa, mutta varmaan löytyy ihan potentiaalisia, jos vaan on halua ja avoimuutta.
Sama kuin sanoisi, että ottaisin kyllä auton, jos se olisi uusi Ferrari kaikilla lisävarusteilla. En halua mitään oksettavaa romukasaa, joka ei mene edes katsastuksesta läpi, joten olen ilman autoa ja tulen hyvin toimeen ilmankin, kunnes saan sen Ferrarin.
No, en kuitenkaan toimi oikeasti noin, vaan ostin 15 tuhannen arvoisen auton ja olen erittäin tyytyväinen.
Tässä jälleen kerran malliesimerkki siitä, miksi tietty porukka jää yksin. Ei pienintäkään käryä siitä, mitä eroa on auton valinnassa ja kumppanin valinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ihastu helposti ja seurustelinkin ensimmäisen kerran vasta 25-vuotiaana. Mutta ei kyse ollut siitä, että olisin tavoitellut itseäni tasokkaampia. Ne joihin ihastuin, pitivät myös minua kauniina ja mukavana. Mutta olivat jo varattuja tai eivät halunneet sitoutua vielä vakavasti tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vetoa vain laihoihin tai normaalipainoisiin naisiin. Ihan sama mitä ootte mieltä.
Ihan sama. Näin kavennat itsellesi mahdollisten naisten määrää 60 %. Kattaa valmistautua pitkään ja yksinäisen sinkkuuteen. Ei se meitä muita haittaa.
Minä en ajattele noin. Uskon, että mieltymykset ovat niin syvällä, ettei kyse ole mistään itse asetetusta rimasta. Parisuhteessa pitää kokea toinen osapuoli puoleensavetäväksi ja haluttavaksi. On ihan turha edes yrittää kiinnostua ihmisestä, jota ei sellaiseksi koe.
t. Ylipainoinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen 3 hyvin varakasta ihmistä, kaikki miehiä. 1 on diplomi-insinööri , teki kovalla työllä yrityksen ja 20 v myöhemmin myi sen kovalla rahalla.
Entinen luokkakaveri voitti lotossa. Oli alaikäinen ja hän sai sijoitusneuvojan. Teki tosi hyviä päätöksiä ja jäi eläkkeelle n 30 vuotiaana, kun tajusi rahat eivät tule loppumaan kesken.
Ystäväni mies on sähkömies. Asui Amerikassa ja töissä työnantaja kusetti. Oikeus tuomitsi mittaviin korvauksiin. Osti asunnon Manhattanilta v 2008 ja myi sen n vuosi sitten. Arvo triplaantui. Nyt elää Suomessa vapaaherrana.
Koulutus ei ole tae varallisuudelle.
Yhtenä uutena vuotena päätin nyt riittää ja tein nettiin ilmoituksen. Vastasin kaikille, jotka vastasivat minulle. Kävin n 25% kahvilla ja n 5% toisen kerran kahvilla. Joukkoon mahtui yrittäjistä juoppoihin. Ei tässä iässä koulutus ole tärkeä asia. Työhistoria enemmänkin.
Tällä palstalla kirjoittaja 121212 on jo todennut että pariutumisessa taso menee samankaltaisuuden edelle.
Tästä voin olla täysin samaa mieltä perustuen omiin kokemuksiini.
Harrastan itse intohimoisesti liikuntaa 4-7 kertaa viikossa ja kroppa on tikissä.
Ainoat naiset jotka netissä vastaa viesteihin ovat sellaisia jotka eivät juuri harrasta mitään tai lähinnä "fiilistelee" tai "käy lenkillä silloin kun ehtii".
Jos nainen on liikunnallinen ja hoikka ja vastaa viestiin niin sitten hän on yksinhuoltaja.
Eli tästä voidaan tehdä suora johtopäätös, että jos nainen on lapseton liikunnallinen ja hoikka niin sitten hän vaatii mieheltä komeaa naamaa, 185 pituutta ja statusammattia/rahaa.
Mies edellyttää naiselta asioita joihin voi vaikuttaa, nainen edellyttää mieheltä asioita joihin ei voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tasokkuuus" käy hyvin nopeasti ilmii. Kaikki ihmisen lahjakkkuus ja varallisuuus käy ilmi ihmisen ulkoisesta olemuksestaa, ilmaisun annnista, pääättelykyvystä, looogisesta ajattelustaa jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vetoa vain laihoihin tai normaalipainoisiin naisiin. Ihan sama mitä ootte mieltä.
Ihan sama. Näin kavennat itsellesi mahdollisten naisten määrää 60 %. Kattaa valmistautua pitkään ja yksinäisen sinkkuuteen. Ei se meitä muita haittaa.
Minä en ajattele noin. Uskon, että mieltymykset ovat niin syvällä, ettei kyse ole mistään itse asetetusta rimasta. Parisuhteessa pitää kokea toinen osapuoli puoleensavetäväksi ja haluttavaksi. On ihan turha edes yrittää kiinnostua ihmisestä, jota ei sellaiseksi koe.
t. Ylipainoinen nainen
Tämä. Tätä eivät gilddimiehet tajua. Katkerina syyllistävät naisia siitä, että eivät valitse gilddimiestä VAIKKA gilddimiehellä on (ainakin omasta mielestään) joitakin hyviä luonteenpiirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla kirjoittaja 121212 on jo todennut että pariutumisessa taso menee samankaltaisuuden edelle.
Tästä voin olla täysin samaa mieltä perustuen omiin kokemuksiini.
Harrastan itse intohimoisesti liikuntaa 4-7 kertaa viikossa ja kroppa on tikissä.
Ainoat naiset jotka netissä vastaa viesteihin ovat sellaisia jotka eivät juuri harrasta mitään tai lähinnä "fiilistelee" tai "käy lenkillä silloin kun ehtii".
Jos nainen on liikunnallinen ja hoikka ja vastaa viestiin niin sitten hän on yksinhuoltaja.
Eli tästä voidaan tehdä suora johtopäätös, että jos nainen on lapseton liikunnallinen ja hoikka niin sitten hän vaatii mieheltä komeaa naamaa, 185 pituutta ja statusammattia/rahaa.
Mies edellyttää naiselta asioita joihin voi vaikuttaa, nainen edellyttää mieheltä asioita joihin ei voi vaikuttaa.
Höps. Ne kireät sporttisen näköiset laihat mimmit vaan ovat niin kysyttyjä, että heillä on varaa pyytää samankaltaisuuden päälle vielä muutakin. Paitsi ne yh:t, joille ei riitä yh-miehiä, sillä niitä on vähemmän. Fiilistelijähaahuilijanainen kyllä voisi sopia sinulle, olisite yhdessä harhaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla kirjoittaja 121212 on jo todennut että pariutumisessa taso menee samankaltaisuuden edelle.
Tästä voin olla täysin samaa mieltä perustuen omiin kokemuksiini.
Harrastan itse intohimoisesti liikuntaa 4-7 kertaa viikossa ja kroppa on tikissä.
Ainoat naiset jotka netissä vastaa viesteihin ovat sellaisia jotka eivät juuri harrasta mitään tai lähinnä "fiilistelee" tai "käy lenkillä silloin kun ehtii".
Jos nainen on liikunnallinen ja hoikka ja vastaa viestiin niin sitten hän on yksinhuoltaja.
Eli tästä voidaan tehdä suora johtopäätös, että jos nainen on lapseton liikunnallinen ja hoikka niin sitten hän vaatii mieheltä komeaa naamaa, 185 pituutta ja statusammattia/rahaa.
Mies edellyttää naiselta asioita joihin voi vaikuttaa, nainen edellyttää mieheltä asioita joihin ei voi vaikuttaa.
Höps. Ne kireät sporttisen näköiset laihat mimmit vaan ovat niin kysyttyjä, että heillä on varaa pyytää samankaltaisuuden päälle vielä muutakin. Paitsi ne yh:t, joille ei riitä yh-miehiä, sillä niitä on vähemmän.
Tuota minä juuri tarkoitin tasolla, kysyntä ja tarjonta on ihan sama asia kuin taso.
Käytännössä kirjoitit viestini uudestaan käyttäen eri sanoja.
Melko epäoikeudenmukaista, että naiselle riittää ainoastaan katsoa mitä syö ja harrastaa jotain ja sen jälkeen jo vaaditaan niitä tasokkaimpia geenejä miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla kirjoittaja 121212 on jo todennut että pariutumisessa taso menee samankaltaisuuden edelle.
Tästä voin olla täysin samaa mieltä perustuen omiin kokemuksiini.
Harrastan itse intohimoisesti liikuntaa 4-7 kertaa viikossa ja kroppa on tikissä.
Ainoat naiset jotka netissä vastaa viesteihin ovat sellaisia jotka eivät juuri harrasta mitään tai lähinnä "fiilistelee" tai "käy lenkillä silloin kun ehtii".
Jos nainen on liikunnallinen ja hoikka ja vastaa viestiin niin sitten hän on yksinhuoltaja.
Eli tästä voidaan tehdä suora johtopäätös, että jos nainen on lapseton liikunnallinen ja hoikka niin sitten hän vaatii mieheltä komeaa naamaa, 185 pituutta ja statusammattia/rahaa.
Mies edellyttää naiselta asioita joihin voi vaikuttaa, nainen edellyttää mieheltä asioita joihin ei voi vaikuttaa.
Höps. Ne kireät sporttisen näköiset laihat mimmit vaan ovat niin kysyttyjä, että heillä on varaa pyytää samankaltaisuuden päälle vielä muutakin. Paitsi ne yh:t, joille ei riitä yh-miehiä, sillä niitä on vähemmän.
Tuota minä juuri tarkoitin tasolla, kysyntä ja tarjonta on ihan sama asia kuin taso.
Käytännössä kirjoitit viestini uudestaan käyttäen eri sanoja.
Melko epäoikeudenmukaista, että naiselle riittää ainoastaan katsoa mitä syö ja harrastaa jotain ja sen jälkeen jo vaaditaan niitä tasokkaimpia geenejä miehiltä.
Mitä ihmeen epäoikeudenmukaista siinä on, että jokainen saa itse päättää mitä kumppaniltaan toivoo? Miehet haluavat keskimäärin naisia epätoivoisemmin kuin naiset miehiä, mistä seuraa kaikki parisuhdemarkkinoiden epäsuhta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla kirjoittaja 121212 on jo todennut että pariutumisessa taso menee samankaltaisuuden edelle.
Tästä voin olla täysin samaa mieltä perustuen omiin kokemuksiini.
Harrastan itse intohimoisesti liikuntaa 4-7 kertaa viikossa ja kroppa on tikissä.
Ainoat naiset jotka netissä vastaa viesteihin ovat sellaisia jotka eivät juuri harrasta mitään tai lähinnä "fiilistelee" tai "käy lenkillä silloin kun ehtii".
Jos nainen on liikunnallinen ja hoikka ja vastaa viestiin niin sitten hän on yksinhuoltaja.
Eli tästä voidaan tehdä suora johtopäätös, että jos nainen on lapseton liikunnallinen ja hoikka niin sitten hän vaatii mieheltä komeaa naamaa, 185 pituutta ja statusammattia/rahaa.
Mies edellyttää naiselta asioita joihin voi vaikuttaa, nainen edellyttää mieheltä asioita joihin ei voi vaikuttaa.
Höps. Ne kireät sporttisen näköiset laihat mimmit vaan ovat niin kysyttyjä, että heillä on varaa pyytää samankaltaisuuden päälle vielä muutakin. Paitsi ne yh:t, joille ei riitä yh-miehiä, sillä niitä on vähemmän.
Tuota minä juuri tarkoitin tasolla, kysyntä ja tarjonta on ihan sama asia kuin taso.
Käytännössä kirjoitit viestini uudestaan käyttäen eri sanoja.
Melko epäoikeudenmukaista, että naiselle riittää ainoastaan katsoa mitä syö ja harrastaa jotain ja sen jälkeen jo vaaditaan niitä tasokkaimpia geenejä miehiltä.
Jos se on epäoikeudenmukaista niin ratkaisu ongelmaan on miesten käsissä. Alkakaa vaatia naisilta enemmän. Ei ole naisen syy, jos miehelle riittää hoikka runko.
Tunnen vetoa vain laihoihin tai normaalipainoisiin naisiin. Ihan sama mitä ootte mieltä.