Lue keskustelun säännöt.
Suurin osa ihmisistä tavoittelee itseään tasokkaampaa kumppania, siksi sinkkuja on niin paljon
19.07.2019 |
Ja myönnän, itsekin olen samanlainen. Huomasin tämän, kun laitoin kuviani treffisivustolle ja otin yhteyttä miehiin, jotka kiinnostivat minua. Suurin osa miehistä ei vastannut minulle mitään ja nekin harvat jotka vastasivat vaikuttivat tekevän sen vain kohteliaisuuttaan. Aloin sitten miettiä, että mikäs ihme tuo on, heillä varmasti on valinnanvaraa enkä minä ole heidän silmissään siellä kärkipäässä.
Minuun kyllä otti yhteyttä useitakin miehiä, mutta he taas olivat selkeästi minua alemmalla tasolla, eli hekin luonnollisesti tavoittelivat itseään tasokkaampaa (ja nämä miehet olivat tosiaan lievästi kehitysvammaisia, tai ainakin kirjoitustensa perusteella vähintään ei niin skarppeja tapauksia). Ajattelin, että tässäkö on se mitä saan? Miksi on niin vaikeaa löytää sitä ns. kultaisen keskitien edustajaa, eli ei mitään menestynyttä komeaa lentäjä-sydänkirurgia eikä myöskään mitään elämänkallua, jonka toinen silmä harittaa itään ja toinen länteen?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei noilla kaveripohjalta touhuilla saa.pitää osata flirttailla ja vaatia seurustelua
Ei välttämättä pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Osa miehistä tuntuu kiinnostuvan sen takia kun kaveripohjan takia et todellakaan ole jatkuvasti kimpussa roikkumassa. Tai sitten pitävät haasteena, joka "ärsyttää" aina vain enemmän kun et ihastu.
Ja sitten jos lopulta ihastut, miehen kiinnostus lopahtaa välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei noilla kaveripohjalta touhuilla saa.pitää osata flirttailla ja vaatia seurustelua
Ei välttämättä pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Osa miehistä tuntuu kiinnostuvan sen takia kun kaveripohjan takia et todellakaan ole jatkuvasti kimpussa roikkumassa. Tai sitten pitävät haasteena, joka "ärsyttää" aina vain enemmän kun et ihastu.
Ja sitten jos lopulta ihastut, miehen kiinnostus lopahtaa välittömästi.
Paljon mahdollista. Ei oo tullut kokeiltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miten sen nyt ottaa. Mun mielestä on ihan ok, että ihmisellä on toiveita ja tavoitteita. On ihan ok, että - erityisesti työuransa alussa - ottaa sen työpaikan, minkä saa. Ei kuitenkaan tarkoita, että siinä paikassa pitäisi olla eläkeikään asti. On ihan ok, että katselee myös parempia ja itselleen paremmin sopivia työpaikkoja. Ja jos sellaisen saa, on ihan ok vaihtaa työpaikkaa. Näin voi tehdä useita kertoja. Samoin on ihan ok, että ensiasunnokseen ostaa kerrostaloyksiön, jos rahat toiveiden mukaiseen omakotitaloon ei riitä. Ja on ihan ok, että kun on mahdollista, hankkii isomman asunnon. Ei ehkä koskaan ole varaa toiveiden mukaiseen omakotitaloon ja tyytyminen siihen, mihin enimmillään on ollut, on sekin ihan ok. Jossain kun kuitenkin pitää asua.
Kumppanin suhteen mun mielestä tilanne on toinen. Tiedän toki, että on ihmisiä, jotka toimivat kumppanin valinnassa samalla tavalla. Otetaan se, joka nyt saadaan, mutta samaan aikaan katsellaan aidan toiselle puolellekin. Ja vaihdetaan, jos tilaisuus tulee. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, koska mun mielestä on parempi pysyä sinkkuna kuin ottaa vaan joku, joka ei nyt suoranaisesti oksetakaan, mutta ei kuitenkaan ole se, jonka kanssa haluaisi vanheta. Omat vanhempani ovat toistensa Suuria Rakkauksia (ensiviikolla viettävätkin jo 67-vuotishääpäiväänsä) ja tapa, millä nämä 90+ vanhukset katsovat toisiaan ja pitävät toisiaan kädestä....en tyytyisi vähempään ja sen vuoksi olenkin ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni.
Miksi aina nuo ääripäät? Etkö todella näe mitään tuolta väliltä? Etkä voi koskaan tietää etukäteen, kuinnka kauan suhteesi kestää, vaikka itse päättäisit, että se kestää hautaan saakka.
Ei ollut kyse suhteen kestosta vaan sen laadusta. Parisuhde ei mun elänässäni ole sellainen asia, jota ilmankin en voisi elää ja olla elämääni ihan tyytyväinen. Olen saavuttanut elämässäni kaiken muun toivomani ja haluamani enkä ole katsonut tarpeelliseksi tyytyä sellaiseen parisuhteeseen, millaista en ole edes halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja myös minä Jason Sudeikis lookalike tahdon kauniin naisen 25-30. Itse olen 44-v valkoinen heteromies.
T. Jason S
Ja siihen sinulla on täysi oikeus.
Mutta ei realistisia mahdollisuuksia. Kannattaa valmistautua sinkkuna kuolemaan.
Hetki sitten tuli match kaunottaren kanssa, joten äläpäs nyt hätäile. Tietysti nyt ensin pitää sopia treffit ja katsotaan sitten. Kyllä Jason Suidekisin lookalike pääsee treffeille kauniin naisen kanssa, niin ja ikää hänellä on 33-v, mutta joustan tuosta 25-30 iästä, koska olen sentään mies, enkä nainen jotka ei omista vaatimuksistaa jousta. Niin ja arvaa mitä? Hänellä on tatuointeja, jotka on minulle ollut aina turn-off, mutta annan senkin anteeksi, koska kyseessä muuten kuuma kissa.
T. Jason S
Onnea vaan. Tuskin pääset treffeille asti ja jos pääsetkin ne jää ainoaksi. Et vaan voi itsellesi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei noilla kaveripohjalta touhuilla saa.pitää osata flirttailla ja vaatia seurustelua
No itsellä kävi päin vastoin. Mitä enemmän vetäydyin kaveriporukasta pois sitä kovemmin mies yritti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miten sen nyt ottaa. Mun mielestä on ihan ok, että ihmisellä on toiveita ja tavoitteita. On ihan ok, että - erityisesti työuransa alussa - ottaa sen työpaikan, minkä saa. Ei kuitenkaan tarkoita, että siinä paikassa pitäisi olla eläkeikään asti. On ihan ok, että katselee myös parempia ja itselleen paremmin sopivia työpaikkoja. Ja jos sellaisen saa, on ihan ok vaihtaa työpaikkaa. Näin voi tehdä useita kertoja. Samoin on ihan ok, että ensiasunnokseen ostaa kerrostaloyksiön, jos rahat toiveiden mukaiseen omakotitaloon ei riitä. Ja on ihan ok, että kun on mahdollista, hankkii isomman asunnon. Ei ehkä koskaan ole varaa toiveiden mukaiseen omakotitaloon ja tyytyminen siihen, mihin enimmillään on ollut, on sekin ihan ok. Jossain kun kuitenkin pitää asua.
Kumppanin suhteen mun mielestä tilanne on toinen. Tiedän toki, että on ihmisiä, jotka toimivat kumppanin valinnassa samalla tavalla. Otetaan se, joka nyt saadaan, mutta samaan aikaan katsellaan aidan toiselle puolellekin. Ja vaihdetaan, jos tilaisuus tulee. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, koska mun mielestä on parempi pysyä sinkkuna kuin ottaa vaan joku, joka ei nyt suoranaisesti oksetakaan, mutta ei kuitenkaan ole se, jonka kanssa haluaisi vanheta. Omat vanhempani ovat toistensa Suuria Rakkauksia (ensiviikolla viettävätkin jo 67-vuotishääpäiväänsä) ja tapa, millä nämä 90+ vanhukset katsovat toisiaan ja pitävät toisiaan kädestä....en tyytyisi vähempään ja sen vuoksi olenkin ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni.
Miksi aina nuo ääripäät? Etkö todella näe mitään tuolta väliltä? Etkä voi koskaan tietää etukäteen, kuinnka kauan suhteesi kestää, vaikka itse päättäisit, että se kestää hautaan saakka.
Ei ollut kyse suhteen kestosta vaan sen laadusta. Parisuhde ei mun elänässäni ole sellainen asia, jota ilmankin en voisi elää ja olla elämääni ihan tyytyväinen. Olen saavuttanut elämässäni kaiken muun toivomani ja haluamani enkä ole katsonut tarpeelliseksi tyytyä sellaiseen parisuhteeseen, millaista en ole edes halunnut.
Jep, ja taaskaan ei ollut kyse siitä, että sun pitäis vastentahtoisesti olla jonkun oksettavan kanssa, mutta varmaan löytyy ihan potentiaalisia, jos vaan on halua ja avoimuutta.
Sama kuin sanoisi, että ottaisin kyllä auton, jos se olisi uusi Ferrari kaikilla lisävarusteilla. En halua mitään oksettavaa romukasaa, joka ei mene edes katsastuksesta läpi, joten olen ilman autoa ja tulen hyvin toimeen ilmankin, kunnes saan sen Ferrarin.
No, en kuitenkaan toimi oikeasti noin, vaan ostin 15 tuhannen arvoisen auton ja olen erittäin tyytyväinen.
Ihan sama kuin jos menet kauppaan ja näet hyllyssä muropaketin, joka on yhdestä kulmasta mennyt vähän lyttyyn, et sinä sitä pakettia osta, jos virheettömiä pakkauksiakin on tarjolla. Se lyttyreunainen otetaan vasta kun muita vaihtoehtoja ei enää ole ja kun on oikeasti tarve saada kyseinen tuote.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miten sen nyt ottaa. Mun mielestä on ihan ok, että ihmisellä on toiveita ja tavoitteita. On ihan ok, että - erityisesti työuransa alussa - ottaa sen työpaikan, minkä saa. Ei kuitenkaan tarkoita, että siinä paikassa pitäisi olla eläkeikään asti. On ihan ok, että katselee myös parempia ja itselleen paremmin sopivia työpaikkoja. Ja jos sellaisen saa, on ihan ok vaihtaa työpaikkaa. Näin voi tehdä useita kertoja. Samoin on ihan ok, että ensiasunnokseen ostaa kerrostaloyksiön, jos rahat toiveiden mukaiseen omakotitaloon ei riitä. Ja on ihan ok, että kun on mahdollista, hankkii isomman asunnon. Ei ehkä koskaan ole varaa toiveiden mukaiseen omakotitaloon ja tyytyminen siihen, mihin enimmillään on ollut, on sekin ihan ok. Jossain kun kuitenkin pitää asua.
Kumppanin suhteen mun mielestä tilanne on toinen. Tiedän toki, että on ihmisiä, jotka toimivat kumppanin valinnassa samalla tavalla. Otetaan se, joka nyt saadaan, mutta samaan aikaan katsellaan aidan toiselle puolellekin. Ja vaihdetaan, jos tilaisuus tulee. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, koska mun mielestä on parempi pysyä sinkkuna kuin ottaa vaan joku, joka ei nyt suoranaisesti oksetakaan, mutta ei kuitenkaan ole se, jonka kanssa haluaisi vanheta. Omat vanhempani ovat toistensa Suuria Rakkauksia (ensiviikolla viettävätkin jo 67-vuotishääpäiväänsä) ja tapa, millä nämä 90+ vanhukset katsovat toisiaan ja pitävät toisiaan kädestä....en tyytyisi vähempään ja sen vuoksi olenkin ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni.
Miksi aina nuo ääripäät? Etkö todella näe mitään tuolta väliltä? Etkä voi koskaan tietää etukäteen, kuinnka kauan suhteesi kestää, vaikka itse päättäisit, että se kestää hautaan saakka.
Ei ollut kyse suhteen kestosta vaan sen laadusta. Parisuhde ei mun elänässäni ole sellainen asia, jota ilmankin en voisi elää ja olla elämääni ihan tyytyväinen. Olen saavuttanut elämässäni kaiken muun toivomani ja haluamani enkä ole katsonut tarpeelliseksi tyytyä sellaiseen parisuhteeseen, millaista en ole edes halunnut.
Jep, ja taaskaan ei ollut kyse siitä, että sun pitäis vastentahtoisesti olla jonkun oksettavan kanssa, mutta varmaan löytyy ihan potentiaalisia, jos vaan on halua ja avoimuutta.
Sama kuin sanoisi, että ottaisin kyllä auton, jos se olisi uusi Ferrari kaikilla lisävarusteilla. En halua mitään oksettavaa romukasaa, joka ei mene edes katsastuksesta läpi, joten olen ilman autoa ja tulen hyvin toimeen ilmankin, kunnes saan sen Ferrarin.
No, en kuitenkaan toimi oikeasti noin, vaan ostin 15 tuhannen arvoisen auton ja olen erittäin tyytyväinen.
Auto kuuluu myös niihin asioihin, joita ilmankin olen tullut erinomaisesti toimeen. Et näyttänyt ymmärtävän mun pointtiani. Parisuhde on mulle sellainen asia, jota ilmankin pystyn elämään. Ja vieläpä oikein tyytyväisenä. Joko haluan mulle täydellisen parisuhteen tai sitten olen kokonaan ilman. Jos haluan pihvini kanssa hyvää punaviiniä eikä mulla ole sellaista, en ota jääkaapista olutta vaan syön pihvini ilman mitään ruokajuomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miten sen nyt ottaa. Mun mielestä on ihan ok, että ihmisellä on toiveita ja tavoitteita. On ihan ok, että - erityisesti työuransa alussa - ottaa sen työpaikan, minkä saa. Ei kuitenkaan tarkoita, että siinä paikassa pitäisi olla eläkeikään asti. On ihan ok, että katselee myös parempia ja itselleen paremmin sopivia työpaikkoja. Ja jos sellaisen saa, on ihan ok vaihtaa työpaikkaa. Näin voi tehdä useita kertoja. Samoin on ihan ok, että ensiasunnokseen ostaa kerrostaloyksiön, jos rahat toiveiden mukaiseen omakotitaloon ei riitä. Ja on ihan ok, että kun on mahdollista, hankkii isomman asunnon. Ei ehkä koskaan ole varaa toiveiden mukaiseen omakotitaloon ja tyytyminen siihen, mihin enimmillään on ollut, on sekin ihan ok. Jossain kun kuitenkin pitää asua.
Kumppanin suhteen mun mielestä tilanne on toinen. Tiedän toki, että on ihmisiä, jotka toimivat kumppanin valinnassa samalla tavalla. Otetaan se, joka nyt saadaan, mutta samaan aikaan katsellaan aidan toiselle puolellekin. Ja vaihdetaan, jos tilaisuus tulee. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, koska mun mielestä on parempi pysyä sinkkuna kuin ottaa vaan joku, joka ei nyt suoranaisesti oksetakaan, mutta ei kuitenkaan ole se, jonka kanssa haluaisi vanheta. Omat vanhempani ovat toistensa Suuria Rakkauksia (ensiviikolla viettävätkin jo 67-vuotishääpäiväänsä) ja tapa, millä nämä 90+ vanhukset katsovat toisiaan ja pitävät toisiaan kädestä....en tyytyisi vähempään ja sen vuoksi olenkin ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni.
Miksi aina nuo ääripäät? Etkö todella näe mitään tuolta väliltä? Etkä voi koskaan tietää etukäteen, kuinnka kauan suhteesi kestää, vaikka itse päättäisit, että se kestää hautaan saakka.
Ei ollut kyse suhteen kestosta vaan sen laadusta. Parisuhde ei mun elänässäni ole sellainen asia, jota ilmankin en voisi elää ja olla elämääni ihan tyytyväinen. Olen saavuttanut elämässäni kaiken muun toivomani ja haluamani enkä ole katsonut tarpeelliseksi tyytyä sellaiseen parisuhteeseen, millaista en ole edes halunnut.
Jep, ja taaskaan ei ollut kyse siitä, että sun pitäis vastentahtoisesti olla jonkun oksettavan kanssa, mutta varmaan löytyy ihan potentiaalisia, jos vaan on halua ja avoimuutta.
Sama kuin sanoisi, että ottaisin kyllä auton, jos se olisi uusi Ferrari kaikilla lisävarusteilla. En halua mitään oksettavaa romukasaa, joka ei mene edes katsastuksesta läpi, joten olen ilman autoa ja tulen hyvin toimeen ilmankin, kunnes saan sen Ferrarin.
No, en kuitenkaan toimi oikeasti noin, vaan ostin 15 tuhannen arvoisen auton ja olen erittäin tyytyväinen.
Auto kuuluu myös niihin asioihin, joita ilmankin olen tullut erinomaisesti toimeen. Et näyttänyt ymmärtävän mun pointtiani. Parisuhde on mulle sellainen asia, jota ilmankin pystyn elämään. Ja vieläpä oikein tyytyväisenä. Joko haluan mulle täydellisen parisuhteen tai sitten olen kokonaan ilman. Jos haluan pihvini kanssa hyvää punaviiniä eikä mulla ole sellaista, en ota jääkaapista olutta vaan syön pihvini ilman mitään ruokajuomaa.
Mikset voi suoraan sanoa, ettet halua parisuhdetta? Et halua mitään realistisesti saatavaa parisuhdetta. Joskus salaisissa päiväunissasi saatat unelmoida hieman jostain parisuhteen tapaisesta, kunnes taas havahdut ja toteat: "Ei, en edes halua, enkä tule saamaan koskaan parisuhdetta. Olen ikisinkku."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa ihmisen taso, meneekö hieman kastijärjestelmäksi. Mielestäni jokainen ihminen määrittelee itse oman tasonsa ja se minä itseään pitää, on paljon tai kokonaan kiinni omasta asenteesta sekä teoista. Jokaisella on omat käsityksensä siitä kuka on kiinnostava ihminen vaikkapa kumppaniksi, ainakaan minua ei hetkauta koulutustaso, somesuosio, silikonin määrä elimissä ja muita kyllä saa kiinnostaa minun puolestani. Toisin sanoen, jos pidät itseäsi jotenkin huonompana niin se on vain mielesi tapa kertoa, että SINUN pitäisi jotain tehdä asian hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama kuin jos menet kauppaan ja näet hyllyssä muropaketin, joka on yhdestä kulmasta mennyt vähän lyttyyn, et sinä sitä pakettia osta, jos virheettömiä pakkauksiakin on tarjolla. Se lyttyreunainen otetaan vasta kun muita vaihtoehtoja ei enää ole ja kun on oikeasti tarve saada kyseinen tuote.
Surkea vertaus. Ne muropaketit on saman hintaisia ja aivan yhtä helposti ostettavissa. Parisuhteissa taas monet asettavat riman niin korkealle, etteivät edes itse usko koskaan sitä rimaa ylitettävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miten sen nyt ottaa. Mun mielestä on ihan ok, että ihmisellä on toiveita ja tavoitteita. On ihan ok, että - erityisesti työuransa alussa - ottaa sen työpaikan, minkä saa. Ei kuitenkaan tarkoita, että siinä paikassa pitäisi olla eläkeikään asti. On ihan ok, että katselee myös parempia ja itselleen paremmin sopivia työpaikkoja. Ja jos sellaisen saa, on ihan ok vaihtaa työpaikkaa. Näin voi tehdä useita kertoja. Samoin on ihan ok, että ensiasunnokseen ostaa kerrostaloyksiön, jos rahat toiveiden mukaiseen omakotitaloon ei riitä. Ja on ihan ok, että kun on mahdollista, hankkii isomman asunnon. Ei ehkä koskaan ole varaa toiveiden mukaiseen omakotitaloon ja tyytyminen siihen, mihin enimmillään on ollut, on sekin ihan ok. Jossain kun kuitenkin pitää asua.
Kumppanin suhteen mun mielestä tilanne on toinen. Tiedän toki, että on ihmisiä, jotka toimivat kumppanin valinnassa samalla tavalla. Otetaan se, joka nyt saadaan, mutta samaan aikaan katsellaan aidan toiselle puolellekin. Ja vaihdetaan, jos tilaisuus tulee. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, koska mun mielestä on parempi pysyä sinkkuna kuin ottaa vaan joku, joka ei nyt suoranaisesti oksetakaan, mutta ei kuitenkaan ole se, jonka kanssa haluaisi vanheta. Omat vanhempani ovat toistensa Suuria Rakkauksia (ensiviikolla viettävätkin jo 67-vuotishääpäiväänsä) ja tapa, millä nämä 90+ vanhukset katsovat toisiaan ja pitävät toisiaan kädestä....en tyytyisi vähempään ja sen vuoksi olenkin ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni.
Miksi aina nuo ääripäät? Etkö todella näe mitään tuolta väliltä? Etkä voi koskaan tietää etukäteen, kuinnka kauan suhteesi kestää, vaikka itse päättäisit, että se kestää hautaan saakka.
Ei ollut kyse suhteen kestosta vaan sen laadusta. Parisuhde ei mun elänässäni ole sellainen asia, jota ilmankin en voisi elää ja olla elämääni ihan tyytyväinen. Olen saavuttanut elämässäni kaiken muun toivomani ja haluamani enkä ole katsonut tarpeelliseksi tyytyä sellaiseen parisuhteeseen, millaista en ole edes halunnut.
Jep, ja taaskaan ei ollut kyse siitä, että sun pitäis vastentahtoisesti olla jonkun oksettavan kanssa, mutta varmaan löytyy ihan potentiaalisia, jos vaan on halua ja avoimuutta.
Sama kuin sanoisi, että ottaisin kyllä auton, jos se olisi uusi Ferrari kaikilla lisävarusteilla. En halua mitään oksettavaa romukasaa, joka ei mene edes katsastuksesta läpi, joten olen ilman autoa ja tulen hyvin toimeen ilmankin, kunnes saan sen Ferrarin.
No, en kuitenkaan toimi oikeasti noin, vaan ostin 15 tuhannen arvoisen auton ja olen erittäin tyytyväinen.
Auto kuuluu myös niihin asioihin, joita ilmankin olen tullut erinomaisesti toimeen. Et näyttänyt ymmärtävän mun pointtiani. Parisuhde on mulle sellainen asia, jota ilmankin pystyn elämään. Ja vieläpä oikein tyytyväisenä. Joko haluan mulle täydellisen parisuhteen tai sitten olen kokonaan ilman. Jos haluan pihvini kanssa hyvää punaviiniä eikä mulla ole sellaista, en ota jääkaapista olutta vaan syön pihvini ilman mitään ruokajuomaa.
Mikset samantien heitä sitä pihviä roskiin, kun et taaskaan saanut sitä mitä halusit?
Matalatuloisilla miehillä on vaikeinta. Samaa tasoa olevat naiset tietävä heidän rahatilanteensa ja haarukoivat parempituloisia miehiä. Ylempää tasoa olevat naiset elävät taas elämää joihin näillä miehillä ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matalatuloisilla miehillä on vaikeinta. Samaa tasoa olevat naiset tietävä heidän rahatilanteensa ja haarukoivat parempituloisia miehiä. Ylempää tasoa olevat naiset elävät taas elämää joihin näillä miehillä ei ole varaa.
Suomessa rahajutut eivät ole niin oleellisia. Komealla naamalla varustettu sossutatu on paljon kysytympi kuin keskimääräinen työssäkäyvä tietotekniikan DI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalatuloisilla miehillä on vaikeinta. Samaa tasoa olevat naiset tietävä heidän rahatilanteensa ja haarukoivat parempituloisia miehiä. Ylempää tasoa olevat naiset elävät taas elämää joihin näillä miehillä ei ole varaa.
Suomessa rahajutut eivät ole niin oleellisia. Komealla naamalla varustettu sossutatu on paljon kysytympi kuin keskimääräinen työssäkäyvä tietotekniikan DI
Tämä on totta. Pitkällä tähtäimellä se DI usein saa jonkun lopulta, mutta komeilla hulttioilla riittää vientiä läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matalatuloisilla miehillä on vaikeinta. Samaa tasoa olevat naiset tietävä heidän rahatilanteensa ja haarukoivat parempituloisia miehiä. Ylempää tasoa olevat naiset elävät taas elämää joihin näillä miehillä ei ole varaa.
Suomessa rahajutut eivät ole niin oleellisia. Komealla naamalla varustettu sossutatu on paljon kysytympi kuin keskimääräinen työssäkäyvä tietotekniikan DI
Aina joku ylempitasoinen nainen lankeaa "sielukkaaseen" renttuun. Tietotekniikan DI miehellä on kuitenkin tuloja. Mutta jos tuloja on joku 2000€ brutto kk niin jokainen aikuinen tietää miten sillä eletään. Se on todella vaikea tilanne.
eivät kaikki sinkut halua löytää minkääntasoista kumppania, monet viihtyvät sinkkuna mainiosti. ja vapaaehtoinen sinkkuus tulee yhä lisääntymään
Ap:lle suosittelen, että pidä vaan se MTGOW ja pidä suusi kiinni.
Nainen joo, onko pikkukakkonen lähempänä totuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, miten sen nyt ottaa. Mun mielestä on ihan ok, että ihmisellä on toiveita ja tavoitteita. On ihan ok, että - erityisesti työuransa alussa - ottaa sen työpaikan, minkä saa. Ei kuitenkaan tarkoita, että siinä paikassa pitäisi olla eläkeikään asti. On ihan ok, että katselee myös parempia ja itselleen paremmin sopivia työpaikkoja. Ja jos sellaisen saa, on ihan ok vaihtaa työpaikkaa. Näin voi tehdä useita kertoja. Samoin on ihan ok, että ensiasunnokseen ostaa kerrostaloyksiön, jos rahat toiveiden mukaiseen omakotitaloon ei riitä. Ja on ihan ok, että kun on mahdollista, hankkii isomman asunnon. Ei ehkä koskaan ole varaa toiveiden mukaiseen omakotitaloon ja tyytyminen siihen, mihin enimmillään on ollut, on sekin ihan ok. Jossain kun kuitenkin pitää asua.
Kumppanin suhteen mun mielestä tilanne on toinen. Tiedän toki, että on ihmisiä, jotka toimivat kumppanin valinnassa samalla tavalla. Otetaan se, joka nyt saadaan, mutta samaan aikaan katsellaan aidan toiselle puolellekin. Ja vaihdetaan, jos tilaisuus tulee. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, koska mun mielestä on parempi pysyä sinkkuna kuin ottaa vaan joku, joka ei nyt suoranaisesti oksetakaan, mutta ei kuitenkaan ole se, jonka kanssa haluaisi vanheta. Omat vanhempani ovat toistensa Suuria Rakkauksia (ensiviikolla viettävätkin jo 67-vuotishääpäiväänsä) ja tapa, millä nämä 90+ vanhukset katsovat toisiaan ja pitävät toisiaan kädestä....en tyytyisi vähempään ja sen vuoksi olenkin ollut sinkkuna lähes koko aikuisikäni.
Miksi aina nuo ääripäät? Etkö todella näe mitään tuolta väliltä? Etkä voi koskaan tietää etukäteen, kuinnka kauan suhteesi kestää, vaikka itse päättäisit, että se kestää hautaan saakka.
Ei ollut kyse suhteen kestosta vaan sen laadusta. Parisuhde ei mun elänässäni ole sellainen asia, jota ilmankin en voisi elää ja olla elämääni ihan tyytyväinen. Olen saavuttanut elämässäni kaiken muun toivomani ja haluamani enkä ole katsonut tarpeelliseksi tyytyä sellaiseen parisuhteeseen, millaista en ole edes halunnut.
Jep, ja taaskaan ei ollut kyse siitä, että sun pitäis vastentahtoisesti olla jonkun oksettavan kanssa, mutta varmaan löytyy ihan potentiaalisia, jos vaan on halua ja avoimuutta.
Sama kuin sanoisi, että ottaisin kyllä auton, jos se olisi uusi Ferrari kaikilla lisävarusteilla. En halua mitään oksettavaa romukasaa, joka ei mene edes katsastuksesta läpi, joten olen ilman autoa ja tulen hyvin toimeen ilmankin, kunnes saan sen Ferrarin.
No, en kuitenkaan toimi oikeasti noin, vaan ostin 15 tuhannen arvoisen auton ja olen erittäin tyytyväinen.
Auto kuuluu myös niihin asioihin, joita ilmankin olen tullut erinomaisesti toimeen. Et näyttänyt ymmärtävän mun pointtiani. Parisuhde on mulle sellainen asia, jota ilmankin pystyn elämään. Ja vieläpä oikein tyytyväisenä. Joko haluan mulle täydellisen parisuhteen tai sitten olen kokonaan ilman. Jos haluan pihvini kanssa hyvää punaviiniä eikä mulla ole sellaista, en ota jääkaapista olutta vaan syön pihvini ilman mitään ruokajuomaa.
Mikset samantien heitä sitä pihviä roskiin, kun et taaskaan saanut sitä mitä halusit?
Miksi ihmeessä heittäisin pihvin (jonka halusin) roskiin, kun en saanut punaviiniä (jonka halusin)? Kykenen syömään ja nauttimaan pihvistäni ilman punaviiniäkin. Aivan kuten kykenen elmään ja nauttimaan elämästäni ilman parisuhdettakin.
Ei välttämättä pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Osa miehistä tuntuu kiinnostuvan sen takia kun kaveripohjan takia et todellakaan ole jatkuvasti kimpussa roikkumassa. Tai sitten pitävät haasteena, joka "ärsyttää" aina vain enemmän kun et ihastu.