Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies "unohtaa" joka kesä että lomallakin on hoidettava lapsia.
19.07.2019 |
Mua vituttaa suoraan sanoen niin paljon taas. Joka jumalan kesä sama juttu. Arkena hän on ihan oikeasti todella hyvä ja osallistuva isä, vie lapsia ulos ja leikkii, tekee kotitöitä jnejne. Ja joka vuosi tottakai kesälomaa odotetaan kieli pitkällään. Sitten kun se loma alkaa, ehkä ensimmäinen viikko menee mukavasti, kunnes alkaa se märinä ja vinkuminen kuinka "loma menee hukkaan" "mä en oo saanu mitään tehtyä ja lomaa on jo menny viikko" jnejne. Hän siis ilmeisesti kuvittelee mielessään kuinka kesälomalla voi sitten nukkua aamuisin kymmeneen ja sitten heräillä rauhassa valmiiseen kahvin tuoksuun. Lähteä extempore reissuun kun siltä tuntuu ja puuhailla rauhassa päivät pitkät omia asioitaan. Tämähän kuulostaa varsin mukavalta, MUTTA meillä on kaksi pientä lasta ja heitä on hoidettava ja otettava huomioon lomalla aivan samanlailla kuin arkenakin! Ei lapset ymmärrä että nyt on loma ja nuku yhtäkkiä kymmeneen, vaan heräävät ihan samaan aikaan kuin aina muulloinkin. Toki on tehty jo tänäkin kesänä reissuja, mutta tottakai ne on hieman erilaisia lasten kanssa, kuin pelkästään aikuisporukalla.
Eilen sitten tilanne taas eskaloitui ihan hirveäksi riidaksi ja nyt mietin oikeasti jopa eron ottamista. Tuntuu että mies taantuu lomalla 5-vuotiaan kitisijän tasolle.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on oikeassa. Lomalla aikuisen nimenomaan pitäisi saada nukkua pitkään ja levätä.
Okei, no tuletko sinä sitten hoitamaan noita lapsia jos kerran aikuisten täytyy saada nukkua pitkään ja levätä?
Onko teillä joku tuttu nuori, joka haluaisi tienata ekstraa vahtimalla lapsianne osan aikaa kesästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Muuten on ihana mies, ei polta, ei juo paljoa, koulutettu ja varakas, komea, uskollinen ja hyväsydäminen. Kaikkea ei voi saada.
Kyllä voi. Se on itsestä kiinni.
Mitäs jos nämäkin asiat käytäis läpi ennenkun niitä pentuja toosasta ulos tungetaan!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on oikeassa. Lomalla aikuisen nimenomaan pitäisi saada nukkua pitkään ja levätä.
Okei, no tuletko sinä sitten hoitamaan noita lapsia jos kerran aikuisten täytyy saada nukkua pitkään ja levätä?
No moni laittaa kyllä lapset hoitoon joksikin aikaa myös kesällä. Jotkut päiväkodit on auki, on kesäleirejä, mummo ottaa hoitoon yms.
Voiko lapset laittaa kesällä semmoiseen vuoropäiväkotiin, jossa lapset voivat olla yötä, niin vanhemmat saa nukkua aamulla pitkään? Olisi kätevää, kun voisi viedä lapset sinne illalla ja ehtisi vielä terasillekin iltaoluella.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos nämäkin asiat käytäis läpi ennenkun niitä pentuja toosasta ulos tungetaan!?
Kuvitelmat ja teoria ovat yleensä ihan eri asia mitä käytäntö. Lopputulosta ei tiedä ennen kuin on siinä tilanteessa, mistä aiemmin sovittiin. Miehen on helppo perua puheitaan ja laistaa vastuusta lasten syntymän jälkeen. Jos ekan helpon lapsen kanssa vielä sujui, niin toisen jälkeen ehkä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan ymmärrän. Lomaan kohdistuu valtavasti odotuksia ja toiveita ja suunnitelmia, jotka murenevat yksi kerrallaan sitä mukaa kun tosielämä iskee vasten. Huomaa että loma valuu sormien läpi, kun lasten hoito 24/7 on raskaampaa kuin töissä käyminen, koska ihan koko ajan olet vastuussa ja hälytysvalmiudessa. Omaa rentoa aikuisten aikaa ei vaan ole: jos ei ole lasten ruoka-aika, niin on nukkuma-aika, tai pitää jotenkin muuten huoltaa ja viihdyttää. Ei vastaa niitä odotuksia joita lomalle oli ladattu, ja sekös kiukuttaa ja ärsyttää. Osa sopeutuu tähän tilaan nopeammin kuin toinen, ja osa ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja ilmeisesti sinä taannut joka kesäloma 40-v nalkuttajan tasolle? Kai sitä nyt saa pyrkiä parempaan elämässään edes loma-aikoina.
Ja tässä tarinassa mies ei nalkuta?
alkaa se märinä ja vinkuminen kuinka "loma menee hukkaan" "mä en oo saanu mitään tehtyä ja lomaa on jo menny viikko" jnejne.
Ai niin vikahan on aina NALKUTTAVASSA naisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ap on aamuvirkku niin ap hoitaa aamut ja mies hoitaa sitten iltapalat, pesut ja sadut.
Mies nukkuu aamulla ja ap saa omaa aikaa illalla. Avaruustiedettä?
Vai käykö niin että illalla mies haluaa omaa aikaa ja ap käytännössä hoitaa arjen 24/7?
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän. Lomaan kohdistuu valtavasti odotuksia ja toiveita ja suunnitelmia, jotka murenevat yksi kerrallaan sitä mukaa kun tosielämä iskee vasten. Huomaa että loma valuu sormien läpi, kun lasten hoito 24/7 on raskaampaa kuin töissä käyminen, koska ihan koko ajan olet vastuussa ja hälytysvalmiudessa. Omaa rentoa aikuisten aikaa ei vaan ole: jos ei ole lasten ruoka-aika, niin on nukkuma-aika, tai pitää jotenkin muuten huoltaa ja viihdyttää. Ei vastaa niitä odotuksia joita lomalle oli ladattu, ja sekös kiukuttaa ja ärsyttää. Osa sopeutuu tähän tilaan nopeammin kuin toinen, ja osa ei koskaan.
Niin, jospa niille kotiäideillekin annettaisiin vihdoin arvostusta kun elävät tuota 24/7 lapsista vastuussa kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen. Sen sijaan että haukuttaisi loisiksi kotona makaajiksi kun tottakai se on helpompaa olla lasten kanssa kotona kuin käydä töissä. Ihan näin ohiksena vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on mieheltä vastuun pakoilua. Selvät säännöt teille molemmille. Esimerkiksi meillä on niin että luemme vuorotellen iltasadun lapselle päivittäin. Teilläkin voisi olla niin että vuorottelette noissa aamuheräämisissä. Molemmille siis vastuu tasapuolisesti.
Jos on yöheräilyä (lapsi 1v), niin ei välttämättä ole noin yksinkertaista. Meillä yleensä minä valvon yöt, ei ole ollenkaan kohtuutonta, että se on mies joka herää klo 7, kun on saanut nukkua koko yön. Meillä mies on nukkunut joka ikinen päivä päiväunetkin nyt lomalla.
Silti sama virsi meilläkin: on ihan epäreilua kun minä saan nyt "apua" kotona (olen kotona vauvan ja 2v:n kanssa), mutta hänellä on puolestaan raskaampaa täällä kotona ollessa kuin töissä. Eli kotona lastenhoito 50/50 on hänen mielestään raskaampaa kuin kokopäivätyö. Voi hyvin ollakin näin pienten kanssa, mutta ironia mielestäni on siinä, että mies itkee kuinka HÄN ei ole saanut "lomaansa" vaan joutuu olemaan lasten kanssa. Ei ilmeisesti käy sitten mielessä, kuinka minäkin kaipaisin lomaa, jos tämä on kerta kahdenkin ihmisen voimin raskaampaa kuin töissäolo. Jos tuon otan esille, niin hän sanoo, että onhan sinulla nyt lomaa kun minä olen apuna?! :D
Ei mahda mitään, se on kai sitten sitä miehen logiikkaa. Itse esim. aina kysyn sopiiko jos on jokin meno ja aina miehelle sopii. Mies sitten parin päivän päästä kiukuttelee, että hän ei ikinä pääse mihinkään. Sanon että pääset vain kun kysyt ajoissa, ei kuulemma onnistu sellainen minun kanssa, koska suutun kuitenkin. Sitten sanon, no mitä jos nyt lähtisit lenkille/salille/kaverin kanssa kaljalle. No eihän hän nyt jaksa. Ja ei voi kun kuitenkin suutut, no en suutu kun itse ehdotan.. Vetoaa johonkin kun olen vuonna xxxx ennen lapsia suuttunut yllättävästä ryyppy reissusta kun meillä on ollut suunnitelmia illalle, niin tällaisten kokemusten vuoksi mies ei nyt vaan voi sinne salille mennä. Mies siis projisoi täysin omat negatiiviset tunteensa minulle, eikä itse tajua sitä lainkaan. Mies myös ulkoistaa hyvinvointinsa kulmakivet minulle, eli minun tulisi ikään kuin lukea häntä kuin pikkulasta ja kysellä: haluatko nyt lenkille? Kaipaatko päiväunia? Haluaisitko tehdä yön yli reissun jonnekin? Ja joskus teenkin noin, mutta ei. Ei hän kuulemma voi mennä, kun viikko sitten pyysin apua väsyneenä ja kiukkuisena yöheräilyjen kanssa. Koska olin silloin kiukkuinen, niin ei mies nyt vaan voi ottaa omaa aikaansa. Mieheni ei todellakaan tajua, että kiukkuni on minun tunne, ei hänen tunne, ja se ei johdu hänestä. Se johtuu siitä kun olen valvonut keskellä yötä pari tuntia, ja oloni on jo sellainen etten vain enää hallitse äänensävyäni kunnolla klo 4 yöllä. Ei auta että pyydän anteeksi, ei hän nyt vaan voi mennä mihinkään etten taas kiukkua.
Kyllä tämä on meillä ihan arjessakin ongelma, joten nauttikaa te joilla rajoittuu kesään vain. Meillä on varmaan pariterapiatkin edessä, jos mies ei opi lasten kasvaessa ottamaan yhtään vastuuta omista tarpeistaan ja tunteistaan. Jostain lapsuuden vaille jäämisestähän tuo kumpuaa, sen olen jo ynnännyt yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajankin on hoidettava lapsia.
Toki, mutta saa esim joka toisen viikon kokonaan lomaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on mieheltä vastuun pakoilua. Selvät säännöt teille molemmille. Esimerkiksi meillä on niin että luemme vuorotellen iltasadun lapselle päivittäin. Teilläkin voisi olla niin että vuorottelette noissa aamuheräämisissä. Molemmille siis vastuu tasapuolisesti.
Jos on yöheräilyä (lapsi 1v), niin ei välttämättä ole noin yksinkertaista. Meillä yleensä minä valvon yöt, ei ole ollenkaan kohtuutonta, että se on mies joka herää klo 7, kun on saanut nukkua koko yön. Meillä mies on nukkunut joka ikinen päivä päiväunetkin nyt lomalla.
Silti sama virsi meilläkin: on ihan epäreilua kun minä saan nyt "apua" kotona (olen kotona vauvan ja 2v:n kanssa), mutta hänellä on puolestaan raskaampaa täällä kotona ollessa kuin töissä. Eli kotona lastenhoito 50/50 on hänen mielestään raskaampaa kuin kokopäivätyö. Voi hyvin ollakin näin pienten kanssa, mutta ironia mielestäni on siinä, että mies itkee kuinka HÄN ei ole saanut "lomaansa" vaan joutuu olemaan lasten kanssa. Ei ilmeisesti käy sitten mielessä, kuinka minäkin kaipaisin lomaa, jos tämä on kerta kahdenkin ihmisen voimin raskaampaa kuin töissäolo. Jos tuon otan esille, niin hän sanoo, että onhan sinulla nyt lomaa kun minä olen apuna?! :D
Ei mahda mitään, se on kai sitten sitä miehen logiikkaa. Itse esim. aina kysyn sopiiko jos on jokin meno ja aina miehelle sopii. Mies sitten parin päivän päästä kiukuttelee, että hän ei ikinä pääse mihinkään. Sanon että pääset vain kun kysyt ajoissa, ei kuulemma onnistu sellainen minun kanssa, koska suutun kuitenkin. Sitten sanon, no mitä jos nyt lähtisit lenkille/salille/kaverin kanssa kaljalle. No eihän hän nyt jaksa. Ja ei voi kun kuitenkin suutut, no en suutu kun itse ehdotan.. Vetoaa johonkin kun olen vuonna xxxx ennen lapsia suuttunut yllättävästä ryyppy reissusta kun meillä on ollut suunnitelmia illalle, niin tällaisten kokemusten vuoksi mies ei nyt vaan voi sinne salille mennä. Mies siis projisoi täysin omat negatiiviset tunteensa minulle, eikä itse tajua sitä lainkaan. Mies myös ulkoistaa hyvinvointinsa kulmakivet minulle, eli minun tulisi ikään kuin lukea häntä kuin pikkulasta ja kysellä: haluatko nyt lenkille? Kaipaatko päiväunia? Haluaisitko tehdä yön yli reissun jonnekin? Ja joskus teenkin noin, mutta ei. Ei hän kuulemma voi mennä, kun viikko sitten pyysin apua väsyneenä ja kiukkuisena yöheräilyjen kanssa. Koska olin silloin kiukkuinen, niin ei mies nyt vaan voi ottaa omaa aikaansa. Mieheni ei todellakaan tajua, että kiukkuni on minun tunne, ei hänen tunne, ja se ei johdu hänestä. Se johtuu siitä kun olen valvonut keskellä yötä pari tuntia, ja oloni on jo sellainen etten vain enää hallitse äänensävyäni kunnolla klo 4 yöllä. Ei auta että pyydän anteeksi, ei hän nyt vaan voi mennä mihinkään etten taas kiukkua.
Kyllä tämä on meillä ihan arjessakin ongelma, joten nauttikaa te joilla rajoittuu kesään vain. Meillä on varmaan pariterapiatkin edessä, jos mies ei opi lasten kasvaessa ottamaan yhtään vastuuta omista tarpeistaan ja tunteistaan. Jostain lapsuuden vaille jäämisestähän tuo kumpuaa, sen olen jo ynnännyt yhteen.
Miehesi kuulostaa adhd:ltä. Selvittäkääpä asiaa ja menkää todellakin pariterapiaan! Muuten tulee varmuudella ero parin vuoden sisään, sillä ei mies muuten opi perhe-elämään. T. Adhd, joka on tehnyt hirveästi töitä itsensä kanssa, jotta pystyy suoriutumaan sekä töistä että perhe-elämästä
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkä aika siitä, kun tämä sama valitus on käyty täällä viimeksi. Aamuvirkku on opettanut lapsensakin heräämään kuudelta ja sitten vaatii että myös puolison pitää herätä samaan aikaan koska muuten tällä olisi liian mukava loma. Ja sehän ei käy päinsä.
Miten vuoden ikäinen lapsi opetetaan heräämään ja nukahtamaan aikuisen toiveen mukaan? Sinusta tulee rikas, jos alat myydä toimivaa ohjetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkä aika siitä, kun tämä sama valitus on käyty täällä viimeksi. Aamuvirkku on opettanut lapsensakin heräämään kuudelta ja sitten vaatii että myös puolison pitää herätä samaan aikaan koska muuten tällä olisi liian mukava loma. Ja sehän ei käy päinsä.
Miten vuoden ikäinen lapsi opetetaan heräämään ja nukahtamaan aikuisen toiveen mukaan? Sinusta tulee rikas, jos alat myydä toimivaa ohjetta.
Todellako? En ole tuo aiempi, mutta tiedän myös toimivan ohjeen. Rahaa en tällä hetkellä tarvitse, joten voin kertoa sen ihan ilmaiseksi: herätään itse tiettyyn aikaan, esim. kuudelta ja jos lapsi itse ei herää kolisteluun, niin järeämpiä herättämiskeinoja tuskin tarvitsee neuvoa. Siitä se lapsenkin unirytmi alkaa muodostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajankin on hoidettava lapsia.
Toki, mutta saa esim joka toisen viikon kokonaan lomaa!
Ai? Mistä sellaista lomaa voi hakea?
t. Kahden pienen lapsen yh, leski
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän. Lomaan kohdistuu valtavasti odotuksia ja toiveita ja suunnitelmia, jotka murenevat yksi kerrallaan sitä mukaa kun tosielämä iskee vasten. Huomaa että loma valuu sormien läpi, kun lasten hoito 24/7 on raskaampaa kuin töissä käyminen, koska ihan koko ajan olet vastuussa ja hälytysvalmiudessa. Omaa rentoa aikuisten aikaa ei vaan ole: jos ei ole lasten ruoka-aika, niin on nukkuma-aika, tai pitää jotenkin muuten huoltaa ja viihdyttää. Ei vastaa niitä odotuksia joita lomalle oli ladattu, ja sekös kiukuttaa ja ärsyttää. Osa sopeutuu tähän tilaan nopeammin kuin toinen, ja osa ei koskaan.
Mä en ymmärrä tätä puhetta jostain mystisen raskaasta lapsiperhearjesta. Kai juuri omien lasten kanssa olla rennosti ja vietetään yhteistä aikaa, eikä olla missään hälytysvalmiudessa? Ei meillä kukaan ole täällä töissä palvelusväkenä, vaan koko perhe taapero mukaan lukien lomailee. Tehdään hyvä aamupala pihapöytään, lueskellaan lehtiä, lapset leikkivät tuttavan lasten kanssa, tiskataan saunalla ja käydään uintireissulla lähirannassa, sitten välipalaksi mansikoita ja oleskelut jatkuu. Ilta ei ole mikään aikataulutettu äkseeraus tai ruuhkainen rähinä vaan saunotaan porukalla, vilvoitellaan ja puuron jälkeen jompi kumpi vanhemmista vie pienimmät petiin. Sieltä kömmitään ylös hetken päästä ja aikuisten seurusteluaika jatkuu grillin ympärillä puolilleöin.
Lapsia ei tarvitse viihdyttää tai ruokkia erikseen kun heidät ottaa mukaan perheen puuhiin. Ja täytyyhän aikuistenkin syödä. Ja jotkut aamut toinen vanhempi herää aikaisemmin ja antaa toisen nukkua. Tänään heräsin puoli yksitoista, mies oli kokannut lasten ja kesävieraan kanssa brunssia ulkona.
Huom. näin voi toimia ympäri vuoden. Ei vain lomilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on oikeassa. Lomalla aikuisen nimenomaan pitäisi saada nukkua pitkään ja levätä.
No jos on tämä asenne niin sitten ei pidä tehdä lapsia. Ap:n miehen kohdalla tämä on myöhäistä koska valinta on jo tehty. Joten viestisi oli turha.
Tämä avaus on täysin turha. Onhan tässä näitä ap:n miehen haukkumisviestejä jo tullutkin, mutta annetaan nyt vielä vähän lisää, kun ap vaatii. No niin ap, sinun miehesi on pska ja sinä olet täydellinen. Tämänhän sä halusit kuulla, joten ole hyvä.
Mä pidän avausta ihan realistisena, koska mulla on esikoinen nyt 11v, ja muistan kun koko kaveripiiri ja siskot ym kävivät aikanaan läpi tuon "järkytyksen", että kesäloma ei olekaan lomaa vaan jatkuvaa vahtimista, leikkimistä ja ruoan hommaamista. Kyllä se sitten meni ohi kun tilanteen tiedosti, ja kesistä muodostui hauskoja, mutta luulen että monet joilla on lapsia tunnistavat tämän ilmiön. Sellaista ei kyllä ollut kellään, että toinen vanhemmista olisi kuvitellut voivansa jättää lapset kokonaan toisen hoidettavaksi.
Miten tämä VOI tulla yllätyksenä (siihen kai järkytys -sana viittaa?)? Missä te ihmiset kuvittelitte että ne lapset lomansa viettävät? Tottakai vanhemmat hoitavat lapsiaan lomalla, tottakai se on jatkuvaa vahtimista jne - ihan samalla lailla kuin perhepäivähoitajan päivät ovat tyotä eivätkä lomailua.
Ovatko ihmiset useinkin näin lyhytnäkoisiä, että tehdään lapsia mutta ei käy mielessäkään että niistä ihan oikeasti ollaan vastuussa 24/7 ainakin ensimmäiset 6-7 vuotta, läpi vuoden? Mulla ei ole lapsia eikä edes lähipiirissä ole lapsia, ja silti tämä on ihan itsestäänselvyys ollut aina. Samalla lailla kuin tiedostan että jos perustaisin navetan, niin en kuvittelisi että lehmät hoitavat itse itsensä kun päätän lomailla ja haluaisin nukkua rauhassa.
Siksipä sulla -ja mulla- ei lapsia olekaan, kun meille on selvää, että vastuu niistä on 24/7. Lasta ei voi tuupata komeroon ja alkaa puuhailla omiaan, lasta ei voi sysätä kokonaan toisen vanhemman niskoille ja häipyä Teneriffalle tai nukkua joka aamu kymmeneen, edes lomalla. Me tiedämme tämän, mutta jostain syystä moni lapsia hankkinut ei tunnu sitä ymmärtäneen ennen kuin on jo myöhäistä.
Miksi? Ajattelevatko ihmiset, että lapsi on kuin patterilelu, jonka voi sammuttaa, kun sen kanssa ei jaksa leikkiä? Laskevatko he omien vanhempiensa tai yhteiskunnan varaan, että kyllä sen lapsen aina saa johonkin hoitoon, kun haluaa omaa aikaa? Miehet tietenkin ajattelevat, että kyllä nainen hoitaa. Ja sitten on vauvapalsta täynnä näitä aloituksia, että otan eron, kun mies ei osallistu tarpeeksi.
Tyhmyydestä sakotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pitkä aika siitä, kun tämä sama valitus on käyty täällä viimeksi. Aamuvirkku on opettanut lapsensakin heräämään kuudelta ja sitten vaatii että myös puolison pitää herätä samaan aikaan koska muuten tällä olisi liian mukava loma. Ja sehän ei käy päinsä.
Miten vuoden ikäinen lapsi opetetaan heräämään ja nukahtamaan aikuisen toiveen mukaan? Sinusta tulee rikas, jos alat myydä toimivaa ohjetta.
Todellako? En ole tuo aiempi, mutta tiedän myös toimivan ohjeen. Rahaa en tällä hetkellä tarvitse, joten voin kertoa sen ihan ilmaiseksi: herätään itse tiettyyn aikaan, esim. kuudelta ja jos lapsi itse ei herää kolisteluun, niin järeämpiä herättämiskeinoja tuskin tarvitsee neuvoa. Siitä se lapsenkin unirytmi alkaa muodostua.
Jos tuo sinun neuvo toimisi, niin kukaan aikuinen ei tarvitsisi herätyskelloa. Itse heräsin vuosikymmeniä töihin aamukuudelta enkä muista kuin muutaman kerran, että olisin herännyt ilman herätyskelloa. Enkä minä edes ole aamutorkku. Jatkuvasti herääminen kesken unien ei ole terveellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on oikeassa. Lomalla aikuisen nimenomaan pitäisi saada nukkua pitkään ja levätä.
Jep, kyllähän ne lapset nyt voivat hiljaa maata sängyssä siihen asti että vanhemmat suvaitsevat herätä!
Ap, oletteko koittaneet esim vuoropäivinä heräämistä, niin saisitte joka toinen päivä nukkua pidempään?
Meillä tehtiin tätä vuoroaamuhommaa kaikki viikonloput ja lomat vuosia kun lapset oli pieniä. Ihan hyvä ratkaisu minusta.
Alue: Aihe vapaa
Te kuulostatte hyviltä, järkeviltä vanhemmilta.
Tietysti lapsillakin on erilaisia unirytmejä, mutta minua ihmetyttää myös, miksi lapset heräävät jo kuudelta. Toki ap:n nuorempi lapsi on pieni ja vaatii huomiota, mutta kyllä vuodenkin ikäisen unirytmille on jotain tehtävissä.
Meillä jätettiin päiväunet pois muistaakseni jossain parivuotiaina kun yöunet alkoivat jäädä liian lyhyiksi aamupuolelta. Silloinkaan eivät erityisemmin mitään hoitoa tarvinneet aamuisin kun köllöttelivät sängyissään tyytyväisenä tai leikkivät hiljaa ennen aamiaista. Tiesivät että voivat aina herättää vanhemmat, mutta tekivät niin todella harkitusti. Kai he olivat oppineet, että toisen unta pitää kunnioittaa. Ap:n perheessä tällaista periaatetta ei selvästikään ole joten eivät lapsetkaan sitä opi.