Miksi se urbaani elämäntapa ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Puhtaat urbaani-ihmiset ovat aivan avuttomia ja kädettömiä.

Taidot rajoittuvat viinipullon avaamiseen ja joukkoliikenteen kuukausilipun lataamiseen.

En ole koskaan osannut arvostaa aikuisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua kaikkeen hehkulampun vaihtoa vaikeampiin juttuihin. Ja siihen kaiketi urbaanit asukkaat pyrkivätkin, ettei elämässä tulisi vastaan mitään, missä pitäisi osata tehdä jotain muutakin, kuin puhua englantilaisesta filologiasta ja emansipaatiosta. Sen 10 euron lattekupin äärellä toisten avuttomien seurassa.

So what? Oletko joku hullu maailmanlopun odottaja vai miksi tämä muiden ihmisten "taidottomuus" on sinulle ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?

No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!

Kommentoit minut tekstiäni ja kyllä, harrastan käsitöitä. Sen sijaan en todellakaan harrasta taimikon raivausta enkä keksi ainuttakaan syytä miksi kaltaiseni keski-ikäinen nainen harrastaisi taimikon raivausta tai jäisi jotenkin jostain elämässä pois, jos tätä ei harrastaisi. Mieheni ei myöskään harrasta autojen tuunausta, koska meillä ei ole autoa, eikä sille tarvetta. Vuokraamme autoa muuataman kerran vuodessa ja tuolloin käytössä on aina uusi hyväkuntoinen auto. Talonmaalaukset ostamme ammattilaislta mikäli on tarvetta. Vastavuoroisesti voisi kysellä maalaiselta miten kykenee elämään täysiarvoista elämää, jos ei harrasta niinkin oleellisia asioita kuten taidenäyttelyitä, leikkipuistoja, merenrantakävelyjä tai vaikkapa työväenopiston kieltenopiskelua?

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun synti on ihanaa.

Kunnioitan oikeuttasi olls tuollaista mieltä. Mutta koska en ole koskaan tavannut kaltaistasi ihmistä, niin olen utelias tietämään, millainen ihminen siellä toisessa päässä kirjoittelee. Minkä iköinen olet, entä sukupuoli, koulutus ja työ jne? Olisi tosi kiinnostavaa kuulla, millainen olet, mitä harrastat jne.

Minä olen 45 v syntyperäinen helsinkiläinen nainen, akateeminen ja töissä järjestössä, naimisissa oleva uusperheellinen ja kahden lapsen äiti. Harrastan kuntosalia ja golfia, pidän myös käsitöistä ja hoidan parvekekasveja. En käy kulttuuritapahtumissa, matkustan kerran vuodessa etelään. Äänestän Kokoomusta, kerran äänestin Rkp:ta. En voi käsittää noita kaupunkeja paheksuvia kommentteja tässä ketjussa.

Millainen sinä olet? Tehdään tästä keskustelu, jossa kurkataan toistemme kupliin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?

No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!

yksi ihminen ei tee näitä=kukaan kaupungissa asuva ei tee?

Ja vaikka ei tekisikään, niin mitä sitten? mitä sä menetät siinä että joku haluaa elää elämänsä ilman näitä ah niin tärkeitä asioita?

Tämän yhden urbaanin kertomustahan tässä kommentoitiin.

Ei ole oleellista menetänkö minä henkilökohtaisesti jotain. Oleellista on se että kun isompi osa tällä tavalla yksipuolistaa elämänsä niin se tarkoittaa että me suomalaiset (ja monet muunmaalaiset) menetetään taitoja, osaamista ja ymmärrystä sellaisista asioista jotka voi hyvinkin olla tärkeitä taas tulevaisuudessa. Eli tämä tyhmentää ja heikentää kansaa ja siitä on syytä olla huolissaan! Ei siitä onko tämä jonkin yksittäisen ihmisen mielestä hyvä tai huono asia.

Eikös tuo ole vain hyvä niiden kannalta, jotka eivät halua olla urbaaneja? Jos jonain päivänä tulee akuutti tarve tarkoittamillesi taidoille, näistä taitajista tulee rikkaita. He kun voivat laskuttaa urbaaneilta ihan miten suuren summan vain haluavat. Kysynnän ja tarjonnan laki. 

Se on taas osaoptimointia. Kokonaisuuden kannalta huonoa että kansakunta on heikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?

No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!

En kyllä ymmärrä miksi noita luettelemiasi juttuja pitäisi kaikkien tehdä? Kaiken luettelemiasi saa ostettua ja mhy järjestää miehen raivaamaan taimikkoja. Kaikkea ei ole pakko nykyaikana itse tehdä. Toki saa tehdä jos kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?

No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!

Kommentoit minut tekstiäni ja kyllä, harrastan käsitöitä. Sen sijaan en todellakaan harrasta taimikon raivausta enkä keksi ainuttakaan syytä miksi kaltaiseni keski-ikäinen nainen harrastaisi taimikon raivausta tai jäisi jotenkin jostain elämässä pois, jos tätä ei harrastaisi. Mieheni ei myöskään harrasta autojen tuunausta, koska meillä ei ole autoa, eikä sille tarvetta. Vuokraamme autoa muuataman kerran vuodessa ja tuolloin käytössä on aina uusi hyväkuntoinen auto. Talonmaalaukset ostamme ammattilaislta mikäli on tarvetta. Vastavuoroisesti voisi kysellä maalaiselta miten kykenee elämään täysiarvoista elämää, jos ei harrasta niinkin oleellisia asioita kuten taidenäyttelyitä, leikkipuistoja, merenrantakävelyjä tai vaikkapa työväenopiston kieltenopiskelua?

Ja tähän voi maalaisena vastata että kyllä näitä harrastetaankin, mutta kohtuullisesti. Sen lisäksi raivataan taimikkoa, leivotaan, korjataan autoa. Kaikkea, mutta kohtuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?

No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!

En kyllä ymmärrä miksi noita luettelemiasi juttuja pitäisi kaikkien tehdä? Kaiken luettelemiasi saa ostettua ja mhy järjestää miehen raivaamaan taimikkoja. Kaikkea ei ole pakko nykyaikana itse tehdä. Toki saa tehdä jos kiinnostaa.

Ei niitä kaikkea tarvitsekkaan tehdä kaikkien, mutta kun jokainen tekisi edes muutama juttua, niin kummasti taito säilyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhtaat urbaani-ihmiset ovat aivan avuttomia ja kädettömiä.

Taidot rajoittuvat viinipullon avaamiseen ja joukkoliikenteen kuukausilipun lataamiseen.

En ole koskaan osannut arvostaa aikuisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua kaikkeen hehkulampun vaihtoa vaikeampiin juttuihin. Ja siihen kaiketi urbaanit asukkaat pyrkivätkin, ettei elämässä tulisi vastaan mitään, missä pitäisi osata tehdä jotain muutakin, kuin puhua englantilaisesta filologiasta ja emansipaatiosta. Sen 10 euron lattekupin äärellä toisten avuttomien seurassa.

So what? Oletko joku hullu maailmanlopun odottaja vai miksi tämä muiden ihmisten "taidottomuus" on sinulle ongelma?

Kyse ei ole yksittäisen ihmisen osaamisesta, vaan koko kansakunnan. Kun yhä isompi osa urbanisoituu, niin ongelma kasvaa koko ajan. Ja ikävä kyllä urbaanit vanhemmat usein tuottavat myös urbaaneita lapsia. -> Taidottomuus lisääntyy sukupolvita toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Urbaani elämä = sex and the city (sinkkuelämää) lifestyle. Kalliita illallisia, taidegallerioita, kaupungin puistossa taapertelua, matkustelua, paljon seksiä yms.

Tällainen mielleyhtymä minullekin tulee.

Ja Liisasta tuli mieleen, että ehkä hänen rahankäyttönsä ei ole ihan järkevällä pohjalla?

Rahat menee kalliin Töölössä sijaitsevan asunnon vuokraan, ravintoloihin ja matkusteluun.

Eläkkeellä sitten ihmetellään, kun sukan varteen ei ole jäänyt mitään...

Se että urbaanissa ympäristössä kaikki on saatavilla helposti tekee juurikin ihmisistä laiskoja ja ajan kanssa tyhmiä kun menetetään osaaminen erilaisiin asioihin. 92-vuotiaalle mummolle se on hyväksyttävää, mutta ei nuorille ihmisille. Pitäisi ymmärtää varautua paljon hankalampiin aikoihin jolloin se Alepa ei ole 5minuutin päässä tai lasten koulu 10minuutin päässä tai asuntoa joutuu ihan itse lämmittämään yms... Tämä kaikki osaaminen menetetään tällä urbaanilla-elämäntavalla ja se on huonoa niin yksilöiden kuin yhteiskunnan kannalta.[/quote]

Tämä on huvittava kommentti, sillä omaan silmääni nimenomaan maalaiset ovat hirveän laiskoja :)

Olen parhaillaan lomamatkalla maaseudulla ja eniten kiinnittää huomiota maalaisten hitaus. He puhuvat hitaasti, kävelevät hitaasti ja ajavat autoa hitaasti. Lisäksi he näyttävät kaikki ylipainoisilta. Tulee vaikutelma, että elämä maalla on aika hidastempoista löysäilyä. Selkeästi kaupungissa elämä on kiireisempää ja ihmiset tekevät enemmän asioita. Kyllä se on maaseutu, jossa ollasn huomattavasti laiskempia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?

No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!

En kyllä ymmärrä miksi noita luettelemiasi juttuja pitäisi kaikkien tehdä? Kaiken luettelemiasi saa ostettua ja mhy järjestää miehen raivaamaan taimikkoja. Kaikkea ei ole pakko nykyaikana itse tehdä. Toki saa tehdä jos kiinnostaa.

Ei niitä kaikkea tarvitsekkaan tehdä kaikkien, mutta kun jokainen tekisi edes muutama juttua, niin kummasti taito säilyisi.

Edelleen, miksi pitäisi ihmisten tehdä asioita joita he eivät halua välttämättä tehdä? Miksei voi jättää taitojen ylläpitoa niiden ihmisten harteille, jotka asiasta ovat kiinnostuneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?

No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!

yksi ihminen ei tee näitä=kukaan kaupungissa asuva ei tee?

Ja vaikka ei tekisikään, niin mitä sitten? mitä sä menetät siinä että joku haluaa elää elämänsä ilman näitä ah niin tärkeitä asioita?

Tämän yhden urbaanin kertomustahan tässä kommentoitiin.

Ei ole oleellista menetänkö minä henkilökohtaisesti jotain. Oleellista on se että kun isompi osa tällä tavalla yksipuolistaa elämänsä niin se tarkoittaa että me suomalaiset (ja monet muunmaalaiset) menetetään taitoja, osaamista ja ymmärrystä sellaisista asioista jotka voi hyvinkin olla tärkeitä taas tulevaisuudessa. Eli tämä tyhmentää ja heikentää kansaa ja siitä on syytä olla huolissaan! Ei siitä onko tämä jonkin yksittäisen ihmisen mielestä hyvä tai huono asia.

Höpö höpö. Missä tilanteessa mielestäsi hengissä selviytymiselle on olennaista osata rassata autoja tai neuloa villasukkia? Jos tosi huonosti käy niin ihmisillä on suurempiakin murheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?

No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!

Kommentoit minut tekstiäni ja kyllä, harrastan käsitöitä. Sen sijaan en todellakaan harrasta taimikon raivausta enkä keksi ainuttakaan syytä miksi kaltaiseni keski-ikäinen nainen harrastaisi taimikon raivausta tai jäisi jotenkin jostain elämässä pois, jos tätä ei harrastaisi. Mieheni ei myöskään harrasta autojen tuunausta, koska meillä ei ole autoa, eikä sille tarvetta. Vuokraamme autoa muuataman kerran vuodessa ja tuolloin käytössä on aina uusi hyväkuntoinen auto. Talonmaalaukset ostamme ammattilaislta mikäli on tarvetta. Vastavuoroisesti voisi kysellä maalaiselta miten kykenee elämään täysiarvoista elämää, jos ei harrasta niinkin oleellisia asioita kuten taidenäyttelyitä, leikkipuistoja, merenrantakävelyjä tai vaikkapa työväenopiston kieltenopiskelua?

Ja tähän voi maalaisena vastata että kyllä näitä harrastetaankin, mutta kohtuullisesti. Sen lisäksi raivataan taimikkoa, leivotaan, korjataan autoa. Kaikkea, mutta kohtuudella.

Osaatko liikkua Helsingissä autolla, julkisilla liikkumavälineillä? Tiedätkö miten lipunosto toimii ja millaiset vyöhykkeet kullekin alueelle on? Osaatko löytää viikonloppuna kivalle uimarannalle? Tiedätkö millaisia ravintoloita kaupungista löytää? Osaavatko lapsesi syödä monipuolisesti etnisiä ruokia? Harrastaako lapsesi viulunsoittoa tai vaikkapa miekkailua? Pystytkö keskustelemaan naapurissasi asuvan ulkomaalaistaustaisen perheen kanssa normaalisti? Pystytkö maksamaan Helsingissä asumisen kulut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhtaat urbaani-ihmiset ovat aivan avuttomia ja kädettömiä.

Taidot rajoittuvat viinipullon avaamiseen ja joukkoliikenteen kuukausilipun lataamiseen.

En ole koskaan osannut arvostaa aikuisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua kaikkeen hehkulampun vaihtoa vaikeampiin juttuihin. Ja siihen kaiketi urbaanit asukkaat pyrkivätkin, ettei elämässä tulisi vastaan mitään, missä pitäisi osata tehdä jotain muutakin, kuin puhua englantilaisesta filologiasta ja emansipaatiosta. Sen 10 euron lattekupin äärellä toisten avuttomien seurassa.

So what? Oletko joku hullu maailmanlopun odottaja vai miksi tämä muiden ihmisten "taidottomuus" on sinulle ongelma?

En ole, mutta aikuisista on tullut kaupungistumisen myötä avuttomia lapsia. Lapsia jotka joutuvat ostamaan kaikkeen apua palkallaan, jota tienaavat monta kertaa ihan tyhjänpäiväisillä, kaupungistumisen myötä tulleilla ammateillaan.

Selityksetkin tekemättömyydelle ja osaamattomuudelle on kuin lapsilla: Ei kiinnosta, en halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhtaat urbaani-ihmiset ovat aivan avuttomia ja kädettömiä.

Taidot rajoittuvat viinipullon avaamiseen ja joukkoliikenteen kuukausilipun lataamiseen.

En ole koskaan osannut arvostaa aikuisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua kaikkeen hehkulampun vaihtoa vaikeampiin juttuihin. Ja siihen kaiketi urbaanit asukkaat pyrkivätkin, ettei elämässä tulisi vastaan mitään, missä pitäisi osata tehdä jotain muutakin, kuin puhua englantilaisesta filologiasta ja emansipaatiosta. Sen 10 euron lattekupin äärellä toisten avuttomien seurassa.

So what? Oletko joku hullu maailmanlopun odottaja vai miksi tämä muiden ihmisten "taidottomuus" on sinulle ongelma?

En ole, mutta aikuisista on tullut kaupungistumisen myötä avuttomia lapsia. Lapsia jotka joutuvat ostamaan kaikkeen apua palkallaan, jota tienaavat monta kertaa ihan tyhjänpäiväisillä, kaupungistumisen myötä tulleilla ammateillaan.

Selityksetkin tekemättömyydelle ja osaamattomuudelle on kuin lapsilla: Ei kiinnosta, en halua.

Jos näin olisikin, niin miksi se on huono asia? Miksi pitäisi tehdä asioita jotka eivät kiinnosta ja joita ei halua tehdä jos asiat voi suorittaa toisilla tavoilla?

Kaupungistumisen myötä tulleet ammatit on tyhjänpäiväisiä? Mikä ammatti susta sitten on oikeanlainen? Paistaa tää sun asenne aika pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhtaat urbaani-ihmiset ovat aivan avuttomia ja kädettömiä.

Taidot rajoittuvat viinipullon avaamiseen ja joukkoliikenteen kuukausilipun lataamiseen.

En ole koskaan osannut arvostaa aikuisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua kaikkeen hehkulampun vaihtoa vaikeampiin juttuihin. Ja siihen kaiketi urbaanit asukkaat pyrkivätkin, ettei elämässä tulisi vastaan mitään, missä pitäisi osata tehdä jotain muutakin, kuin puhua englantilaisesta filologiasta ja emansipaatiosta. Sen 10 euron lattekupin äärellä toisten avuttomien seurassa.

So what? Oletko joku hullu maailmanlopun odottaja vai miksi tämä muiden ihmisten "taidottomuus" on sinulle ongelma?

Kyse ei ole yksittäisen ihmisen osaamisesta, vaan koko kansakunnan. Kun yhä isompi osa urbanisoituu, niin ongelma kasvaa koko ajan. Ja ikävä kyllä urbaanit vanhemmat usein tuottavat myös urbaaneita lapsia. -> Taidottomuus lisääntyy sukupolvita toiseen.

Sinun mielestäsi vain sinun taitosi hyödyttää kansakuntaa. Että osaat rassata autoa, neuloa sukan ja haravoida pihan. Onko koskaan tullut mieleen, että myös kaupunkilaisille on taitoja joita sinulla ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?

No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!

Kommentoit minut tekstiäni ja kyllä, harrastan käsitöitä. Sen sijaan en todellakaan harrasta taimikon raivausta enkä keksi ainuttakaan syytä miksi kaltaiseni keski-ikäinen nainen harrastaisi taimikon raivausta tai jäisi jotenkin jostain elämässä pois, jos tätä ei harrastaisi. Mieheni ei myöskään harrasta autojen tuunausta, koska meillä ei ole autoa, eikä sille tarvetta. Vuokraamme autoa muuataman kerran vuodessa ja tuolloin käytössä on aina uusi hyväkuntoinen auto. Talonmaalaukset ostamme ammattilaislta mikäli on tarvetta. Vastavuoroisesti voisi kysellä maalaiselta miten kykenee elämään täysiarvoista elämää, jos ei harrasta niinkin oleellisia asioita kuten taidenäyttelyitä, leikkipuistoja, merenrantakävelyjä tai vaikkapa työväenopiston kieltenopiskelua?

Ja tähän voi maalaisena vastata että kyllä näitä harrastetaankin, mutta kohtuullisesti. Sen lisäksi raivataan taimikkoa, leivotaan, korjataan autoa. Kaikkea, mutta kohtuudella.

Osaatko liikkua Helsingissä autolla, julkisilla liikkumavälineillä? Tiedätkö miten lipunosto toimii ja millaiset vyöhykkeet kullekin alueelle on? Osaatko löytää viikonloppuna kivalle uimarannalle? Tiedätkö millaisia ravintoloita kaupungista löytää? Osaavatko lapsesi syödä monipuolisesti etnisiä ruokia? Harrastaako lapsesi viulunsoittoa tai vaikkapa miekkailua? Pystytkö keskustelemaan naapurissasi asuvan ulkomaalaistaustaisen perheen kanssa normaalisti? Pystytkö maksamaan Helsingissä asumisen kulut?

Mihinkäs nämä taas liittyi? Ei liene oleellista osata jotain Helsinki-specifisiä asioita, jotka ei sitten toimikkaan missään muualla. Mutta joo, noin puoleen voin vastata kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhtaat urbaani-ihmiset ovat aivan avuttomia ja kädettömiä.

Taidot rajoittuvat viinipullon avaamiseen ja joukkoliikenteen kuukausilipun lataamiseen.

En ole koskaan osannut arvostaa aikuisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua kaikkeen hehkulampun vaihtoa vaikeampiin juttuihin. Ja siihen kaiketi urbaanit asukkaat pyrkivätkin, ettei elämässä tulisi vastaan mitään, missä pitäisi osata tehdä jotain muutakin, kuin puhua englantilaisesta filologiasta ja emansipaatiosta. Sen 10 euron lattekupin äärellä toisten avuttomien seurassa.

So what? Oletko joku hullu maailmanlopun odottaja vai miksi tämä muiden ihmisten "taidottomuus" on sinulle ongelma?

En ole, mutta aikuisista on tullut kaupungistumisen myötä avuttomia lapsia. Lapsia jotka joutuvat ostamaan kaikkeen apua palkallaan, jota tienaavat monta kertaa ihan tyhjänpäiväisillä, kaupungistumisen myötä tulleilla ammateillaan.

Selityksetkin tekemättömyydelle ja osaamattomuudelle on kuin lapsilla: Ei kiinnosta, en halua.

Sehän pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä, että kukin erikoistuu omalle alalleen ja sitten ostetaan ja myydään valmistettuja tavaroita ja palveluja. Minkä ihmeen takerrut a jokaisen pitäisi omat virsunsa punoa?

Tämä kaupunkien vastustaja on heikosti koulutettu, eikä.ole lukenut ainakaan taloustiedettä. Työnjaon eriytyminen on nimittäin se seikka, joka mahdollisti ihmiskunnan kehityksen kivikaudelta eteenpäin. Kun yksi erikoistuu yhteen ja toinen toiseen, niin saadaan enemmän hyvää. Nöiden taitojen hedelmiä vaihdetaan sitten keskenään ja vsihdannan välineet ovat olleet aluksi oravannahkoja, nykyään rahaa. Erikoistuminen mahdollistaa hyvinvoinnin lisääntymisen. Kun yksi opiskelee esim sydänkirurgiksi ja hoitaa kaikki muutkin, niin joku toinen voi ryhtyä leipuriksi ja toinen mekaanikoksi jne. Jos tuo kaupunkien vastustaja yrittäisi pärjätä yksinään ilman erikoistunutta yhteiskuntaa, niin hännjoutuisinitse rakentamaan talot, hoitamaan sairaudet, viljelemään ja tekrmään ruuat, ompelemaan vaatteet, tekemään siis kaiken itse alusta. Se ei ole kehittynyt yhteiskunta vaan päinvastoin paluu kivikaudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhtaat urbaani-ihmiset ovat aivan avuttomia ja kädettömiä.

Taidot rajoittuvat viinipullon avaamiseen ja joukkoliikenteen kuukausilipun lataamiseen.

En ole koskaan osannut arvostaa aikuisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua kaikkeen hehkulampun vaihtoa vaikeampiin juttuihin. Ja siihen kaiketi urbaanit asukkaat pyrkivätkin, ettei elämässä tulisi vastaan mitään, missä pitäisi osata tehdä jotain muutakin, kuin puhua englantilaisesta filologiasta ja emansipaatiosta. Sen 10 euron lattekupin äärellä toisten avuttomien seurassa.

So what? Oletko joku hullu maailmanlopun odottaja vai miksi tämä muiden ihmisten "taidottomuus" on sinulle ongelma?

Kyse ei ole yksittäisen ihmisen osaamisesta, vaan koko kansakunnan. Kun yhä isompi osa urbanisoituu, niin ongelma kasvaa koko ajan. Ja ikävä kyllä urbaanit vanhemmat usein tuottavat myös urbaaneita lapsia. -> Taidottomuus lisääntyy sukupolvita toiseen.

Sinun mielestäsi vain sinun taitosi hyödyttää kansakuntaa. Että osaat rassata autoa, neuloa sukan ja haravoida pihan. Onko koskaan tullut mieleen, että myös kaupunkilaisille on taitoja joita sinulla ei ole?

Ei, kuulostaa taas ääri-ihmisen ajattelulta.

Ei tarvitse osata kaikkia ruumiillisia taitoja eikä kaikkia henkisiä kykyjä. Mutta on hyvä osata kumpiakin kohtuu tasapuolisesti. Urbaanipuolella tuntuu painottuvan kovin paljon yksipuoliseen osaamiseen. Se on huono.