Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se urbaani elämäntapa ärsyttää?
19.07.2019 |
Tuli tuosta treffi-ilmoitusketjusta mieleen. Monille se vaikutti olevan ihan punainen vaate,
Kommentit (90)
41/90
|
19.07.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Urbaani elämä = sex and the city (sinkkuelämää) lifestyle. Kalliita illallisia, taidegallerioita, kaupungin puistossa taapertelua, matkustelua, paljon seksiä yms.
Hä?? Miksi tätä nyt alapeukutettiin?? Sehän vastasi täysin tuota Liisan kuvailua?
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun kaupungissa ja rakasta sitä. Käyn silloin tällöin maalla. Perusasioihini kuuluu sekä sienimetsä että ooppera. En voisi asua maalla, koska siellä ei ole musiikkia. Voisin asua kaupungissa ilman sienimetsää, mutta onneksi on mahdollista aina välillä poistua kaupungista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?
Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.
Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?
No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?
Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.
Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?
No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!
yksi ihminen ei tee näitä=kukaan kaupungissa asuva ei tee?
Ja vaikka ei tekisikään, niin mitä sitten? mitä sä menetät siinä että joku haluaa elää elämänsä ilman näitä ah niin tärkeitä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Kukaan ei kiistä sinun oikeuttaisi asua ränsistyneessä hökkelissä ja raapia puutarhassa ihan niin paljon kuin haluat. Mitä käy siis toisten valitsemassa elämäntavasta niin pahasti kutsui? Ei ole mitenkään sinulta pois?
Ääriajattelu on paha, urbaanius on sitä.
Eikö ääriajattelua ole myös se, että kaikkien pitää elää siellä maalla omakotitalossa ja tehdä muutenkin kaikki asiat kuten "aina ennenkin" on tehty?
Ei, vaan pitää tehdä asioita monipuolisesti. Vaikka asuisi omakotitalossa maalla, niin välillä käydään vaikka siellä oopperassa tai näyttelyissä. Kuka mitäkin. Joskus matkustetaan myös ulkomaille. Mutta mitään ei viedä äärimmäisyyksiin, niin kuin nämä "urbaanit" vievät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Kukaan ei kiistä sinun oikeuttaisi asua ränsistyneessä hökkelissä ja raapia puutarhassa ihan niin paljon kuin haluat. Mitä käy siis toisten valitsemassa elämäntavasta niin pahasti kutsui? Ei ole mitenkään sinulta pois?
Ääriajattelu on paha, urbaanius on sitä.
Eikö ääriajattelua ole myös se, että kaikkien pitää elää siellä maalla omakotitalossa ja tehdä muutenkin kaikki asiat kuten "aina ennenkin" on tehty?
Ei, vaan pitää tehdä asioita monipuolisesti. Vaikka asuisi omakotitalossa maalla, niin välillä käydään vaikka siellä oopperassa tai näyttelyissä. Kuka mitäkin. Joskus matkustetaan myös ulkomaille. Mutta mitään ei viedä äärimmäisyyksiin, niin kuin nämä "urbaanit" vievät.
Niin kaikki ne maalla asuvat käy säännöllisesti oopperassa ja näyttelyissä?
ja miksi pitää tehdä "monipuolisesti" asioita, joista ei välttämättä edes pidä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan hämärä ketju.
Fakta on, että väestö keskittyy yhä selvemmin kaupunkeihin sekä Suomessa että muualla maailmassa ja maaseutu tyhjenee. Maaseudulla asuminen on siis se poikkeava ja erilainen elämäntapa.En kyllä ole koskaan tiennyt tuollaisista asenteista ennen tätä ketjua. Ihmettelin myös, että miksi treffi-ilmoituksessa pitää korostaa urbaania elämäntapaa. Nyt alan ymmärtää. Ovathan nuo tähän kirjoittaneet kaupunkien paheksujat ihan oma ihmislajinsa ja varmaan en itsekään haluaisi niin ahdasmielisen kanssa suhteeseen.
Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja oma mieheni on kotoisin Keski-Suomesta maalta, mutta hän on normaali, eikä ajattele tuollalailla kuin nuo hassut kommentoijat tässä ketjussa. Asumme siis Helsingissä, mies on asunit useassa eri paikassa ja eri maassakin ja viihtyy täällä kuulemma parhaiten.
Hyvin pitkälti puhut asiaa, mutta menet metsään (heh) jos kuvittelet, että ahdasmielisyys on yksisuuntaista. Kyllä kaupunkilaisetkin sitä harrastavat huomattavasti -siis osa heistä.
En ymmärrä. En mitenkään. Miten aikuiset ihmiset saa siitäkin kehitettyä ongelman, että joku muu asuu tyytyväisenä jossain muualla kuin itse ja eri perusteilla kuin itse? Mitä helkkaria taas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?
Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.
Tottakai voi askarrella vaikka mitä korkeakoulutuksesta huolimatta, jos ITSEÄ KIINNOSTAA. Eihän kukaan kieltä harrastamasta omien halujen mukaan. Jos nuo asiat sinua kiinnostaa niin ihan vapaasti voit niitä tehdä, mutta mä KSI sinulle on niin tärkeää, että ihmiset, joita kyseiset harrastukset ei kiinnosta ,niitä joutuisivat tekemään. Nykyään on niin helppoa kun kaikkea saa ostaa valmiina, näin sanoo minun 92 v anoppi. Hän on elänyt puutteessa ja pula-aikana ja nauttii nyt kun tavaraa saa shoppailusta vieläkin. Lähinnä on kiinnostunut kaikista uudesta ja erilaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaupungit ovat vain tämmöinen ohi menevä villitys, niin kuin se teini-iän goottivaihe. Ei ole luonnollista ihmisen asua kaupungissa.
Miksi ei? Minusta on ihan luonnollista asua kaupungissa. Elämä on helppoa ja mukavaa. Voi kävellä töihin, lasten koulu on naapurikorttelissa, lenkkipolut on valaistu, palvelut ja huvit ovat aina käytettävissä. Mitä pahaa tällaisessa elämäntavasta on?
Joku tässä urbaaniudessa nyt vaan haiskahtaa. En osaa sanoa että mikä, mutta ei ole ihmiselle hyväksi kaupungit. Syntiä ja epäluonnollista nyt ainakin, jos ei muuta.
Mutta kun synti on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?
Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.
Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?
No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!
yksi ihminen ei tee näitä=kukaan kaupungissa asuva ei tee?
Ja vaikka ei tekisikään, niin mitä sitten? mitä sä menetät siinä että joku haluaa elää elämänsä ilman näitä ah niin tärkeitä asioita?
Tämän yhden urbaanin kertomustahan tässä kommentoitiin.
Ei ole oleellista menetänkö minä henkilökohtaisesti jotain. Oleellista on se että kun isompi osa tällä tavalla yksipuolistaa elämänsä niin se tarkoittaa että me suomalaiset (ja monet muunmaalaiset) menetetään taitoja, osaamista ja ymmärrystä sellaisista asioista jotka voi hyvinkin olla tärkeitä taas tulevaisuudessa. Eli tämä tyhmentää ja heikentää kansaa ja siitä on syytä olla huolissaan! Ei siitä onko tämä jonkin yksittäisen ihmisen mielestä hyvä tai huono asia.
Liittyy vain löyhästi ketjun sisältöön, mutta. Ainakin Amerikassa urban = black. Eli urbaani musiikki = mustien musiikki, urbaani kulttuuri = mustien kulttuuri, urbaani englani = mustien käyttämä slangi.
Enpä kyllä tätä ole aina itsekään tiennyt, mutta hauskaa kuinka näiden termien merkitys muuttuu, kun ne otetaan suomenkieleen käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhtaat urbaani-ihmiset ovat aivan avuttomia ja kädettömiä.
Taidot rajoittuvat viinipullon avaamiseen ja joukkoliikenteen kuukausilipun lataamiseen.
En ole koskaan osannut arvostaa aikuisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua kaikkeen hehkulampun vaihtoa vaikeampiin juttuihin. Ja siihen kaiketi urbaanit asukkaat pyrkivätkin, ettei elämässä tulisi vastaan mitään, missä pitäisi osata tehdä jotain muutakin, kuin puhua englantilaisesta filologiasta ja emansipaatiosta. Sen 10 euron lattekupin äärellä toisten avuttomien seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Kukaan ei kiistä sinun oikeuttaisi asua ränsistyneessä hökkelissä ja raapia puutarhassa ihan niin paljon kuin haluat. Mitä käy siis toisten valitsemassa elämäntavasta niin pahasti kutsui? Ei ole mitenkään sinulta pois?
Ääriajattelu on paha, urbaanius on sitä.
Eikö ääriajattelua ole myös se, että kaikkien pitää elää siellä maalla omakotitalossa ja tehdä muutenkin kaikki asiat kuten "aina ennenkin" on tehty?
Ei, vaan pitää tehdä asioita monipuolisesti. Vaikka asuisi omakotitalossa maalla, niin välillä käydään vaikka siellä oopperassa tai näyttelyissä. Kuka mitäkin. Joskus matkustetaan myös ulkomaille. Mutta mitään ei viedä äärimmäisyyksiin, niin kuin nämä "urbaanit" vievät.
Niin kaikki ne maalla asuvat käy säännöllisesti oopperassa ja näyttelyissä?
ja miksi pitää tehdä "monipuolisesti" asioita, joista ei välttämättä edes pidä?
Ei tee ja sieltä löytyy se toinen ääripää joka myöskään ei ole hyvä. Pitäisi pyrkiä olemaan siellä ääripäiden välissä ja siitä tulee se monipuolisuuden tarve. Säilyy monenlaiset taidot ja tiedot eikä laiskistuta kun vaan pyritään mahdollisimman helppoon elämään ja tekemään vaan mukavia ja kivoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?
Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.
Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?
No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!
yksi ihminen ei tee näitä=kukaan kaupungissa asuva ei tee?
Ja vaikka ei tekisikään, niin mitä sitten? mitä sä menetät siinä että joku haluaa elää elämänsä ilman näitä ah niin tärkeitä asioita?
Tämän yhden urbaanin kertomustahan tässä kommentoitiin.
Ei ole oleellista menetänkö minä henkilökohtaisesti jotain. Oleellista on se että kun isompi osa tällä tavalla yksipuolistaa elämänsä niin se tarkoittaa että me suomalaiset (ja monet muunmaalaiset) menetetään taitoja, osaamista ja ymmärrystä sellaisista asioista jotka voi hyvinkin olla tärkeitä taas tulevaisuudessa. Eli tämä tyhmentää ja heikentää kansaa ja siitä on syytä olla huolissaan! Ei siitä onko tämä jonkin yksittäisen ihmisen mielestä hyvä tai huono asia.
Jos sun mielestä kantaa heikentää se ettei kaikki joukolla opettele harventamaan taimia tms., niin ongelma on kyllä ihan sinun oma.
Ja tässä on kyllä hyvin rankalla kädellä yleistetty nämä "urbaanit" tavat. Yksi ihminen teki kumppanilistan itselleen, ja siitä on taas vedetty joku vuosisadan yleistys siitä millaisia kaikki kaupungeissa elävät on.
Vierailija kirjoitti:
Puhtaat urbaani-ihmiset ovat aivan avuttomia ja kädettömiä.
Taidot rajoittuvat viinipullon avaamiseen ja joukkoliikenteen kuukausilipun lataamiseen.En ole koskaan osannut arvostaa aikuisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua kaikkeen hehkulampun vaihtoa vaikeampiin juttuihin. Ja siihen kaiketi urbaanit asukkaat pyrkivätkin, ettei elämässä tulisi vastaan mitään, missä pitäisi osata tehdä jotain muutakin, kuin puhua englantilaisesta filologiasta ja emansipaatiosta. Sen 10 euron lattekupin äärellä toisten avuttomien seurassa.
Miksi kaikki pitäisi osata itse jos on mahdollisuus maksaa että joku tekee ne asiat sun puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Kukaan ei kiistä sinun oikeuttaisi asua ränsistyneessä hökkelissä ja raapia puutarhassa ihan niin paljon kuin haluat. Mitä käy siis toisten valitsemassa elämäntavasta niin pahasti kutsui? Ei ole mitenkään sinulta pois?
Ääriajattelu on paha, urbaanius on sitä.
Eikö ääriajattelua ole myös se, että kaikkien pitää elää siellä maalla omakotitalossa ja tehdä muutenkin kaikki asiat kuten "aina ennenkin" on tehty?
Ei, vaan pitää tehdä asioita monipuolisesti. Vaikka asuisi omakotitalossa maalla, niin välillä käydään vaikka siellä oopperassa tai näyttelyissä. Kuka mitäkin. Joskus matkustetaan myös ulkomaille. Mutta mitään ei viedä äärimmäisyyksiin, niin kuin nämä "urbaanit" vievät.
Miksi toisten ihmisten pitäisi tehdä monipuolisesti asioita, joista he eivät ole kiinnostuneita ja jotka ei ole tarpeellisia? Eihän tässä kukaan ole tullut sinullekkaan sanomaan mitä sinun pitäisi tehdä tai jättää tekemättä? Mikä muiden elämäntyylistä niin kovasti ärsyttää. Ihmiset nyt vaan pitävät eri asioista ja järjestävät elämänsä haluamallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?
Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.
Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?
No kun ei sanottu mitään esim. käden taitoja. Lueteltiin: uiminen, viinin juominen, matkustaminen, lenkkeileminen. Ei lueteltu neulomista, autojen tuunaamista, kakkujen leipomista, talon maalaamista, taimikon raivausta. Ei yhtään mitään sen kaltaista. Ai miksikö ei lueteltu? Kun mitään sellaista ei tehdä!
yksi ihminen ei tee näitä=kukaan kaupungissa asuva ei tee?
Ja vaikka ei tekisikään, niin mitä sitten? mitä sä menetät siinä että joku haluaa elää elämänsä ilman näitä ah niin tärkeitä asioita?
Tämän yhden urbaanin kertomustahan tässä kommentoitiin.
Ei ole oleellista menetänkö minä henkilökohtaisesti jotain. Oleellista on se että kun isompi osa tällä tavalla yksipuolistaa elämänsä niin se tarkoittaa että me suomalaiset (ja monet muunmaalaiset) menetetään taitoja, osaamista ja ymmärrystä sellaisista asioista jotka voi hyvinkin olla tärkeitä taas tulevaisuudessa. Eli tämä tyhmentää ja heikentää kansaa ja siitä on syytä olla huolissaan! Ei siitä onko tämä jonkin yksittäisen ihmisen mielestä hyvä tai huono asia.
Eikös tuo ole vain hyvä niiden kannalta, jotka eivät halua olla urbaaneja? Jos jonain päivänä tulee akuutti tarve tarkoittamillesi taidoille, näistä taitajista tulee rikkaita. He kun voivat laskuttaa urbaaneilta ihan miten suuren summan vain haluavat. Kysynnän ja tarjonnan laki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Kukaan ei kiistä sinun oikeuttaisi asua ränsistyneessä hökkelissä ja raapia puutarhassa ihan niin paljon kuin haluat. Mitä käy siis toisten valitsemassa elämäntavasta niin pahasti kutsui? Ei ole mitenkään sinulta pois?
Ääriajattelu on paha, urbaanius on sitä.
Eikö ääriajattelua ole myös se, että kaikkien pitää elää siellä maalla omakotitalossa ja tehdä muutenkin kaikki asiat kuten "aina ennenkin" on tehty?
Ei, vaan pitää tehdä asioita monipuolisesti. Vaikka asuisi omakotitalossa maalla, niin välillä käydään vaikka siellä oopperassa tai näyttelyissä. Kuka mitäkin. Joskus matkustetaan myös ulkomaille. Mutta mitään ei viedä äärimmäisyyksiin, niin kuin nämä "urbaanit" vievät.
Niin kaikki ne maalla asuvat käy säännöllisesti oopperassa ja näyttelyissä?
ja miksi pitää tehdä "monipuolisesti" asioita, joista ei välttämättä edes pidä?
Ei tee ja sieltä löytyy se toinen ääripää joka myöskään ei ole hyvä. Pitäisi pyrkiä olemaan siellä ääripäiden välissä ja siitä tulee se monipuolisuuden tarve. Säilyy monenlaiset taidot ja tiedot eikä laiskistuta kun vaan pyritään mahdollisimman helppoon elämään ja tekemään vaan mukavia ja kivoja asioita.
Miksi pyrkimys mahdollisimman helppoon elämään on huono asia? En halua tehdä kaikkia hommia itse, koska ne on mielestäni ikäviä, joten mielummin palkkaan jonkun tekemään ne puolestani. Tämä on huono juttu miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?
Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.
Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.
Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?
Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.
Tottakai voi askarrella vaikka mitä korkeakoulutuksesta huolimatta, jos ITSEÄ KIINNOSTAA. Eihän kukaan kieltä harrastamasta omien halujen mukaan. Jos nuo asiat sinua kiinnostaa niin ihan vapaasti voit niitä tehdä, mutta mä KSI sinulle on niin tärkeää, että ihmiset, joita kyseiset harrastukset ei kiinnosta ,niitä joutuisivat tekemään. Nykyään on niin helppoa kun kaikkea saa ostaa valmiina, näin sanoo minun 92 v anoppi. Hän on elänyt puutteessa ja pula-aikana ja nauttii nyt kun tavaraa saa shoppailusta vieläkin. Lähinnä on kiinnostunut kaikista uudesta ja erilaisesta.
Se että urbaanissa ympäristössä kaikki on saatavilla helposti tekee juurikin ihmisistä laiskoja ja ajan kanssa tyhmiä kun menetetään osaaminen erilaisiin asioihin. 92-vuotiaalle mummolle se on hyväksyttävää, mutta ei nuorille ihmisille. Pitäisi ymmärtää varautua paljon hankalampiin aikoihin jolloin se Alepa ei ole 5minuutin päässä tai lasten koulu 10minuutin päässä tai asuntoa joutuu ihan itse lämmittämään yms... Tämä kaikki osaaminen menetetään tällä urbaanilla-elämäntavalla ja se on huonoa niin yksilöiden kuin yhteiskunnan kannalta.
Alue: Aihe vapaa