Miksi se urbaani elämäntapa ärsyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Kyllä siellä Helsingissäkin melko paljon äänestetään persuja. Ettei vain olisi joku urbaanin elämäntavan kannattajakin joukossa, vaikka naapurisi.

Taisi olla 6% asuinaluellamme viime vaaleissa. 

Vierailija kirjoitti:

Monet mielestään urbaanit luulevat, että se ärsyttää muita. Ei se oikeasti ärsytä vannesarja teeskentely ja kuvitelma jostain omasta paremmuudesta ärsyttävät.

Korjaus .....vannesarja, po vaan se

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Kyllä siellä Helsingissäkin melko paljon äänestetään persuja. Ettei vain olisi joku urbaanin elämäntavan kannattajakin joukossa, vaikka naapurisi.

Taisi olla 6% asuinaluellamme viime vaaleissa. 

Koko kaupungissa 12,3%

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko avata asiaa? En lukenut toista ketjua.

Töölössä asuva Liisa haki siellä elämänkumppania elämään, jossa molemmilla on korkeakoulutus ja ihan kohtuu tulot. Rahaa sitten käytetään matkailuun ja ravintolaillallisiin, välillä kalliimminkin, Mökkeily, omakotielämä tai lapsiperhe-elämä ei kiinnostanut ja persuja äänestäminen toi pitkän miinuksen. Puolison toivottiin priorisoivan parisuhde kavereiden kanssa vietetyn ajan edelle ja makuuhuone-elämä oli vilkasta. 

Tämän Liisan ilmoitus oli muutenkin täynnä ristiriitaisuuksia. Itsehän hän oli kotoisin Ilomantsista tms.

Ihan ymmärrettävää. Kovimmat survivalistit ja luomuilijat tulevat varmaan kaupungeista ja lähiöistä. Kovimmat kaupunkilaiset maalta. Monia kun vastakohdat viehättävät. Jos on viettänyt 20 ensimmäistä vuottaan kirkonkylällä, ei välttämättä halua koskaan Keskuspuistoa metsempään mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Millä tavalla kukkapenkin kuopsuttelu on elämän perusasia? Minä ymmärrän elämän perusasioiksi perheen, lapset, parisuhteen ja kodin. Sinulla ilmeisesti kukkapenkit menee näiden edelle. Aika tylyä mielenmaisemaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Me asumme pienemmässä kaupungissa ja juomme viiniä. Molemmilla on ylempi korkeakoulututkinto. Matkustelemme jonkin verran. Parissa viime vaaleissa olemme äänestäneet molemmat juurikin persuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Vierailija kirjoitti:

Koska se on keinotekoinen elämäntapa jonka ei pitäisi olla edes elämäntapa, korkeintaan hetkellinen kokeilu.

Miksi? Länsimaissa suurin osa väestöstä asuu urbaanisti kaupungeissa. Ja kaupungistuminen on kiihtyvä ilmiö. Samalla tähän elämäntapaan liittyvät ilmiöt yleistyvät. Ihmiset haluavat asua kerrostaloissa ja mökkejä ei osta kuin eläkeläiset. Lisääntymisikäisistä miehistä lapsia haluaa vain 35% ja sitä vähemmän lisääntyminen kiinnostaa mitä korkeampi sosioekonominen asema. Halutaan matkustella ja syödä hyvin ulkona.

Itse en elä noin, mutta ymmärrän tämän elämäntavan viehätyksen.

Urbaani elämäntapa on sitä että eletään kolmannen linjan kerrostaloyksiössä (max kaksio). Siinä alakerrassa on Alepa, mistä haetaan tofua ja kasviksia. Niillä ihminen elää. Sporalla, eli raitsikalla käydään muutaman sadan metrin päässä ostamassa jotain isompaa tai kahvilla. Tai siis moccafrappechinolla, jossa vaahtoon on piirretty se sydän. Samalla nautitaan joku fetajuusto-sändäri, eli voikkulileipä suomeksi. Vapaapäivinä käydään 100m pidemmällä Kiasmassa katsomassa sotkettua seinää, eli siis taidetta. Voidaan käydä myös 50m pidemmällä Oodin kirjastossa hakemassa joku kiva dostojevskin klassikko lainaan, mitä on kiva lueskella siinä suokin, eli Suomenlinnan, rannalla kun ottaa aurinkoa. Illalla käydään jossain Ulan Batorilaisessa eksoottisessa ravintolassa syömässä pieni heinäkasa, eli siis joku "Bhuna Korma" tai jotain muuta sellaista outoa kieltä oleva nimi.

Sitä on urbaani elämäntapa!

Tämä on ihan hämärä ketju.

Fakta on, että väestö keskittyy yhä selvemmin kaupunkeihin sekä Suomessa että muualla maailmassa ja maaseutu tyhjenee. Maaseudulla asuminen on siis se poikkeava ja erilainen elämäntapa.

En kyllä ole koskaan tiennyt tuollaisista asenteista ennen tätä ketjua. Ihmettelin myös, että miksi treffi-ilmoituksessa pitää korostaa urbaania elämäntapaa. Nyt alan ymmärtää. Ovathan nuo tähän kirjoittaneet kaupunkien paheksujat ihan oma ihmislajinsa ja varmaan en itsekään haluaisi niin ahdasmielisen kanssa suhteeseen.

Olen syntyperäinen helsinkiläinen ja oma mieheni on kotoisin Keski-Suomesta maalta, mutta hän on normaali, eikä ajattele tuollalailla kuin nuo hassut kommentoijat tässä ketjussa. Asumme siis Helsingissä, mies on asunit useassa eri paikassa ja eri maassakin ja viihtyy täällä kuulemma parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko avata asiaa? En lukenut toista ketjua.

Töölössä asuva Liisa haki siellä elämänkumppania elämään, jossa molemmilla on korkeakoulutus ja ihan kohtuu tulot. Rahaa sitten käytetään matkailuun ja ravintolaillallisiin, välillä kalliimminkin, Mökkeily, omakotielämä tai lapsiperhe-elämä ei kiinnostanut ja persuja äänestäminen toi pitkän miinuksen. Puolison toivottiin priorisoivan parisuhde kavereiden kanssa vietetyn ajan edelle ja makuuhuone-elämä oli vilkasta. 

Tämän Liisan ilmoitus oli muutenkin täynnä ristiriitaisuuksia. Itsehän hän oli kotoisin Ilomantsista tms.

Niinpä hän tietää millaista on elämä tuppukylässä ,eikä halua sitä. Mitä sitten? Ihminen ei saa mielestäsi kouluttautua ja muuttaa kaupunkiin ja elää mukavammin?

Vierailija kirjoitti:

Urbaani elämäntapa on sitä että eletään kolmannen linjan kerrostaloyksiössä (max kaksio). Siinä alakerrassa on Alepa, mistä haetaan tofua ja kasviksia. Niillä ihminen elää. Sporalla, eli raitsikalla käydään muutaman sadan metrin päässä ostamassa jotain isompaa tai kahvilla. Tai siis moccafrappechinolla, jossa vaahtoon on piirretty se sydän. Samalla nautitaan joku fetajuusto-sändäri, eli voikkulileipä suomeksi. Vapaapäivinä käydään 100m pidemmällä Kiasmassa katsomassa sotkettua seinää, eli siis taidetta. Voidaan käydä myös 50m pidemmällä Oodin kirjastossa hakemassa joku kiva dostojevskin klassikko lainaan, mitä on kiva lueskella siinä suokin, eli Suomenlinnan, rannalla kun ottaa aurinkoa. Illalla käydään jossain Ulan Batorilaisessa eksoottisessa ravintolassa syömässä pieni heinäkasa, eli siis joku "Bhuna Korma" tai jotain muuta sellaista outoa kieltä oleva nimi.

Sitä on urbaani elämäntapa!

Ja mikä tuossa on niin pahaa/ärsyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Kukaan ei kiistä sinun oikeuttaisi asua ränsistyneessä hökkelissä ja raapia puutarhassa ihan niin paljon kuin haluat. Mitä käy siis toisten valitsemassa elämäntavasta niin pahasti kutsui? Ei ole mitenkään sinulta pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko avata asiaa? En lukenut toista ketjua.

Töölössä asuva Liisa haki siellä elämänkumppania elämään, jossa molemmilla on korkeakoulutus ja ihan kohtuu tulot. Rahaa sitten käytetään matkailuun ja ravintolaillallisiin, välillä kalliimminkin, Mökkeily, omakotielämä tai lapsiperhe-elämä ei kiinnostanut ja persuja äänestäminen toi pitkän miinuksen. Puolison toivottiin priorisoivan parisuhde kavereiden kanssa vietetyn ajan edelle ja makuuhuone-elämä oli vilkasta. 

Tämän Liisan ilmoitus oli muutenkin täynnä ristiriitaisuuksia. Itsehän hän oli kotoisin Ilomantsista tms.

Niin? Eikä näköjään todellakaan kaivannut sinne enää takaisin. Lukiko ilmoituksessa, ettei miehen saa olla kotoisin Ilomantsista vai missä on ristiriita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Kukaan ei kiistä sinun oikeuttaisi asua ränsistyneessä hökkelissä ja raapia puutarhassa ihan niin paljon kuin haluat. Mitä käy siis toisten valitsemassa elämäntavasta niin pahasti kutsui? Ei ole mitenkään sinulta pois?

Ääriajattelu on paha, urbaanius on sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Missä kohti on sanottu että nämä "urbaania" elämäntapaa elävät ihmiset ei harrasta mitään ruumillisia taitoja? Erilaiset käsityöt on ollu jo monta vuotta suosittuja, neulominen jne., miestenkin keskuudessa. Erilaiset urheilujututkin on suosittuja. Olisiko isompi ongelma tässä nyt taas vaan se, ettei voi hyväksyä sitä että ihmiset tosiaan elää eri tavoilla elämäänsä ja nauttii siitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Kukaan ei kiistä sinun oikeuttaisi asua ränsistyneessä hökkelissä ja raapia puutarhassa ihan niin paljon kuin haluat. Mitä käy siis toisten valitsemassa elämäntavasta niin pahasti kutsui? Ei ole mitenkään sinulta pois?

Ääriajattelu on paha, urbaanius on sitä.

Eikö ääriajattelua ole myös se, että kaikkien pitää elää siellä maalla omakotitalossa ja tehdä muutenkin kaikki asiat kuten "aina ennenkin" on tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun itse Helsingin kantakaupungissa, omistamme asunnon. Työpaikalle kävelen vartissa. Lapsen päiväkotiin on kotoa viiden minuutin matka. Ruokakauppaan on 3min kotoa. Meillä on kaikki palvelut lähellä ja luontoonkin pääsee puolessa tunnissa. Merenrantaan pääsee kävelemään tai vaikka Keskuspuistoon lenkkeilemään. Meillä on molemmilla korkeakoulutus, kuten myös kaikilla ystävillämmekin. Puhumme useita kieliä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Mökkejä tai omakotitaloja emme kaipaa. Tarvittaessa saamme maailmaa parannettua aina viinipullon siivittämänä eikä kukaan äänestä persuja. Miehelleni perhe ja parisuhde menee aina ykköseksi eikä kaipaa mitään miessakkijuttuja. Omaa aikaa saa, kun menee uimaan. Millä tavalla elämäntyylimme on jotenkin epäaidompaa kuin elämä vaikkapa Lieksan taajaman ulkopuolella?

Tässä niitä tulee oikein tiivistetysti urbaaniuden haittapuolia.. Kaikkialle pitää päästä kävellen muutamassa minuutissa. Paitsi sitten...matkustetaan ympäri maailmaa useamman kerran vuodessa. Parannetaan maailmaa viinipullon ääressä ja uidaan. Mutta mitkään pihan laittelu-hommat tai talon remontointi yms... ei kiinnosta. Liian etääntynyttä elämää perusasioista.

Erikseen muistetaan vielä mainita korkeakoulutus, kuten myös ystävillä ja että persuja ei äänestetä.

Miksi on ongelmallista haluta palveluiden olevan kävelymatkan päässä? Ja ihanko tosissaan sulle elämän perusasioita on pihan laittelu ja remontointi? Miten voi olla vaika ymmärtää että eri ihmiset haluaa eri asioita elämältään?

Tämä urbaanius on juuri sitä äärimmilleen vietyä kaupunkilaisuutta, äärijutut ei ole hyvästä. Voi ihminen asia toki kaupungissa, mutta jos kaikki on optimoitu vaan että palvelut on (lyhyen) kävelymatkan päässä ja sitten ollaan valmiita matkustelemaan ympärimaailmaa, niin siinä on iso ristiriita. Jos halutaan vaan "hengen sivistystä", mutta ei ruumiillisia taitoja niin taas ollaan äärilaidassa. Ei se korkeakoulutus tarkoita etteikö voisi harrastaa vaikkapa puusepän töitä tai kutoa mattoja tai laitella pihaa tai korjata autoa. Kaikkea voi tehdä tasapuolisesti, myös siellä ulkomailla voi käydä joskus. Mutta ei liian usein ihan ilmastonkaan takia. Tämä vaan on eräs ääripään "elämäntapa" ja siksi pahasta.

Vai oikein "äärimmäistä". 

Varmaankin se kukkapenkin kuoputtelija-auton rassaaja-polttopuiden hakkaajatyyppi myös arvostaa kirjallisuutta, musiikkia ja taidetta ihan tasakätisesti... tai sitten ei. 

Todella, niinkuin joku toinen jo totesi: aivan hämärä ketju.