Miksi pelaaminen viehättää miehiä?

Ei kyllä konsolipelaamista yli 25 vuotiaana kun jo niin kovin lapsellista.

Itse saan kiittää videopelejä hyvästä englanninkielen taidostani. Aloitin pelaamisen 8-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän voisi kysyä ap:n kaltaisilta ihmisltä, että miksi hyvän ja tarinavetoisen pelin pelaaminen on muka ajan haaskausta, mutta tosi-tv:n katsominen ei?

Tv ei koukuta läheskään yhtä vahvasti. Riski elämänhallinnan menettämiseen on huomattavasti pienempi.

Ja sinulla on tähän kai joku lähde annettavaksi?

Pelaaminen vie joillakin jopa 10 tuntia viikossa. Minä en ainakaan tunne ketään sellaista ihmistä, joka viettäisi tv:n ääressä tuntitolkulla tuosta vaan. Sellainen on määrä on poissa lähes kaikesta muusta tekemisestä.

10 tuntiin viikossa riittää kahden tv-sarjan uskollinen seuraaminen, tai näin kesällä vaikka James Bond ja Uuno Turhapuro -maratonit ja mitä näitä nyt on. Joku niitä big brothereita ja temptation islandejakin seuraa, ja eikö niidenkin jaksot ole tunnin mittaisia tai yli? Käsittääkseni salkkareistakin on jo ainakin yksi spin-off, eli uskolliset salkkarifanitkin varmaan saa kevyesti sen 10 tuntia kasaan.

Ja vaikkei aikaa kuluisikaan television äärellä niin sillä on turha elvistellä jos selaa vauvapalstaa tai fasea vastaavan ajan. Kertomakirjallisuuden lukeminenkin menee viihdekategoriaan eli on yhtä lailla ajanhukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä konsolipelaamista yli 25 vuotiaana kun jo niin kovin lapsellista.

Aivan, kyllä 25-vuotiaan pitää jo osata rakentaa itselleen pelitietokone. Niitä samoja pelejä voi sitten pelata modien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän voisi kysyä ap:n kaltaisilta ihmisltä, että miksi hyvän ja tarinavetoisen pelin pelaaminen on muka ajan haaskausta, mutta tosi-tv:n katsominen ei?

Kirjat ja elokuvat sivistää yleisesti ottaen. Pyssy kourassa juoksevan hahmon ohjaaminen sivistää miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän voisi kysyä ap:n kaltaisilta ihmisltä, että miksi hyvän ja tarinavetoisen pelin pelaaminen on muka ajan haaskausta, mutta tosi-tv:n katsominen ei?

Kirjat ja elokuvat sivistää yleisesti ottaen. Pyssy kourassa juoksevan hahmon ohjaaminen sivistää miten?

Eli kuvittelet kaikkien pelien olevan vain pyssy kourassa juoksevan hahmon ohjaamista? Vain täydellisen tietämätön voi yleistää tuolla tavoin.

Pelit mm. kehittävät kielitaitoa, voivat sisältää hyvän tarinan, ja ovat aktiivista tekemistä ja osallistamista, tosin kuin tv ja elokuvat.

Kerro sinä nyt vastaavasti, miten se Temppareiden ja salkkareiden katsominen sivistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän voisi kysyä ap:n kaltaisilta ihmisltä, että miksi hyvän ja tarinavetoisen pelin pelaaminen on muka ajan haaskausta, mutta tosi-tv:n katsominen ei?

Kirjat ja elokuvat sivistää yleisesti ottaen. Pyssy kourassa juoksevan hahmon ohjaaminen sivistää miten?

Sivistääkö se sitten jotenkin enemmän katsoa kun ruudulla joku näyttelijä juoksee pyssy kourassa? Pelejä kuten elokuviakin on useita eri lajityyppejä.

Peliteollisuudessa liikkuu nykypäivänä enemmän rahaa kuin elokuvateollisuudessa, mikä tarkoittaa myös sitä, että pelejä kehitetään ja resursoidaan enemmän, jolloin ne ovat oikeasti paljon laajempia ja usein reippaasti parempia kuin elokuvat. Itse luen melko paljon, enimmäkseen fantasiaromaaneja. Silti pelaan paljon, lähinnä kolmannen persoonan toimintapelejä, tyyliin Uncharted ja God Of War. Televisiota en katso kovinkaan paljoa, lähinnä luonto-ohjelmia, jotain rikossarjoja ja leffoja. Pelit ovat leffoihin verrattuna paljon aktiivisempaa ajanvietettä, koska joutuu ratkomaan ongelmia, tekemään päätöksiä ja elää ihan eri tavalla siinä tilanteessa (parhaimmillaan) kuin leffassa. Elokuvat yleensä tarkoittaa aivot narikkaan-meininkiä, joka ei sekään toki ole aina huono.

Nokka pystyssä kulkiessa vaan sataa naamalle, ja kun lopulta kattoo eteenpäin, onkin yksin. Kukaan ei jää odottamaan et sä lakkaat olemasta koppava, kun maailma on mukaviakin ihmisiä pullollaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän voisi kysyä ap:n kaltaisilta ihmisltä, että miksi hyvän ja tarinavetoisen pelin pelaaminen on muka ajan haaskausta, mutta tosi-tv:n katsominen ei?

Kirjat ja elokuvat sivistää yleisesti ottaen. Pyssy kourassa juoksevan hahmon ohjaaminen sivistää miten?

Eli kuvittelet kaikkien pelien olevan vain pyssy kourassa juoksevan hahmon ohjaamista? Vain täydellisen tietämätön voi yleistää tuolla tavoin.

Pelit mm. kehittävät kielitaitoa, voivat sisältää hyvän tarinan, ja ovat aktiivista tekemistä ja osallistamista, tosin kuin tv ja elokuvat.

Kerro sinä nyt vastaavasti, miten se Temppareiden ja salkkareiden katsominen sivistää.

Komppi tälle.

Lisään itse vielä sen, että pelaaminen on monille meistä yhdessäoloa ja kavereiden kanssa hengailua. Unohtamatta nyt sitä, että se on älyttömän hauskaa ja viihdyttävää. Parhaimmillaan myös haastavaa ja antaa hienoja kokemuksia ja onnistumisen tunteita.

Itse olen huomannut, että erityisesti nuo fantasia- ja kauhupelit vetää nykyään naisia puoleensa, kuin sokeri kärpäsiä. Youtubessa ja Twitchissä on nykyään paljonkin naispuolisia striimaajia ja lets play-videoiden tekijöitä enemmän kuin aiemmin. Ja monet heistä pelaavat jopa paremmin kuin miehet.

Eli kyllä se pelaaminen on ihan yhtä lailla myös naisten kuin miesten juttu. Ja kuten sanottua, myös viihdyttävää sellaista.

.

.

Sisäänrakennettu kisailuvietti. Kaikki eivät viihdy urheilemassa joten tuo kattaa sen tarpeen.

Ja kuten joku täällä kirjoittikin: tv on ok mutta pelaaminen ei?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen myös tuo asenne, että urheilu- ja autopelit on jotenkin OK mutta muut ei.

Selitys on helppo. Urheilu- ja autopelit ovat aikuismaisempia pelejä, koska ne ovat realistisia. Ne ovat myös fantasiapelejä moraalisempia, kun niissä ei räiskitä örkkejä kuoliaaksi.

Itseäni ainakin viehättää pelin juoni ja sen ympärille luotu maailma lukuisine henkilöineen ja paikkoineen. Pelien tekninen toteutus vastaa monesti kalleimpia elokuvia. Sisällön laajuudeltaan ne menevät reilusti ohi - esim. Red Dead Redemption 2 -pelissä on 500,000 riviä dialogia, kun taas normielokuvassa 1000. Ko. pelin pääjuoni kestää 60 tuntia.

Aikuiselle on lapsellista pelata fantasiapelejä. Naiset ovat yhtälailla lapsellisia niin kuin miehetkin. Säädylliset aikuiset ovat vähemmistö.

Tätä sun täytyy kysyä niiltä kaikilta miehiltä, jotka pelaa. Veikkaisin kuitenkin, että ne kaikki miehet pelaavat samasta syystä kuin naisetkin.

Näin naisena (aikuisena, kohta 40) voin sanoa pelaavani, koska se on hauskaa. On aina ollut. Mikä tässä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen myös tuo asenne, että urheilu- ja autopelit on jotenkin OK mutta muut ei.

Selitys on helppo. Urheilu- ja autopelit ovat aikuismaisempia pelejä, koska ne ovat realistisia. Ne ovat myös fantasiapelejä moraalisempia, kun niissä ei räiskitä örkkejä kuoliaaksi.

Fantasiapeleissä voi monesti itse tehdä moraalisia valintoja, jotka sitten vaikuttavat loppujuoneen. Aina ei tarvitse tappaa, vaan homman voi hoitaa sivistyneemmin.

Pelaaminen on hauskaa. Sama se miten joku vapaa-aikansa käyttää, kaivakoon vaikka nenäänsä 10h putkeen.

Terveisin nelikymppinen mies, joka veivasi rdr2:n 100% läpi. Ja silti on aikaa käydä liikkumassa ja viettää aikaa tenavien ja puolison kanssa.