Isäksi 50 -vuotiaana?

50 v isä on ihan nykynormaali, 60 v:kin ok, 70 v pidän hieman vanhana. Täällä nyt kirjoittelee lapsensa parikymppisinä saaneet, mutta meitä +35 v äidiksi tulleita on myös (ja hyviä äitejä ollaankin), tämän ikäisillä voi hyvin olla mies sen 50-60 v. Eli siitä vaan, miehesi on ihan sopivassa iässä isäksi. Nyky-70-vuotiaat on ihan eri kunnossa kuin 80-luvulla. Ehtii elää hyvinkin vielä 30 v, parhaassa tapauksessa 40 v. Tietysti jos jo nyt 50 v iässä olisi huonossa fyysisessä kunnossa, sairaalloisen ylipainoinen ja merkittäviä perussairauksia, kannattaisi miettiä. Ja omat muut turvaverkot kartoittaa, mutta niin se on nuorempienkin isien yhteydessä, kenelle vain voi käydä miten vain.

Vierailija kirjoitti:

50 v isä on ihan nykynormaali, 60 v:kin ok, 70 v pidän hieman vanhana. Täällä nyt kirjoittelee lapsensa parikymppisinä saaneet, mutta meitä +35 v äidiksi tulleita on myös (ja hyviä äitejä ollaankin), tämän ikäisillä voi hyvin olla mies sen 50-60 v. Eli siitä vaan, miehesi on ihan sopivassa iässä isäksi. Nyky-70-vuotiaat on ihan eri kunnossa kuin 80-luvulla. Ehtii elää hyvinkin vielä 30 v, parhaassa tapauksessa 40 v. Tietysti jos jo nyt 50 v iässä olisi huonossa fyysisessä kunnossa, sairaalloisen ylipainoinen ja merkittäviä perussairauksia, kannattaisi miettiä. Ja omat muut turvaverkot kartoittaa, mutta niin se on nuorempienkin isien yhteydessä, kenelle vain voi käydä miten vain.

Tämä on kyllä jo harhaista. Nykyseitsemänkymppiset ovat syntyneet 40-50 -lukujen taitteissa, eikä sen ikäisten odotettavissa oleva elinikä (eikä nuorempienkaan) ole sataa saati sataakymmentä vuotta. Jotakin realiteetteja nyt.

Poikkeuksiahan on ja on aina ollut, mutta kyllä jokaisen täytyy myöntää, että 50 v EI OLE mitenkään jaksamisen kannalta 10-20 vuotta nuoremman miehen veroinen.  Henkinen kantti voi olla hyvä eikä 50 isä enää juokse baareissa.... mutta, jaksaako sen ikäinen mies peuhata taaperon kanssa, jaksaako valvoa, hoitaa yhtä lailla äidin kanssa pientä lasta, jaksaako käydä hänen kanssaan puuhamaat, harrastukset, kouluasiat ym.

Sanotaan näin, että kun alatte miettiä lapsen tekemistä, miettikää jaksaisiko SINUN isäsi pienen lapsen kanssa 24/7.  (olettaen tässä tietysti, että äiti on tässä aloituksessa reilusti nuorempi miestään....)

Minusta 50-v on liian vanha isäksi. Ja ihan vain sillä perusteella, että miesten sairastuvuus lisääntyy hurjaa vauhtia viisikymppisten jälkeen. Omassa tuttavapiirissä ei taida olla yhtään tervettä 60-vuotiasta, ikävä kyllä. Viime vuonna tuttavapiiristä kuoli puolenkymmentä kuusikymppistä miestä. Eivätkä nämä tuttavat ole mitään laitapuolen kulkijoita, vaan ihan normaalia elämää eläviä miehiä, monet harrastaa paljonkin liikuntaa, kukaan ei tupakoi eikä käytä runsaasti alkoholia. Tämä on surullista, mutta totta. Ellei olisi pallolaajennuksia ja nykyisenkaltaista ensihoitoa miehiä kuolisi alta kuusikymppisinä lähes entisvahaseen tahtiin.

Siinä jää perheen äidille suuri vastuu lapsesta ja ehkä vielä puolisostakin. Muuten vanha isä voi olla tottakai hyvä siinä missä nuorikin. Ja ainahan on näitä arvoylppöjä ja muita poikkeuksia, mutta ne ovat kyllä aika harvassa. Oma mieheni on viisikymppinen ja vielä terve, mutta missään tapauksessa hän ei jaksaisi enää olla pikkulapsen isä. Ja pitäähän tosiaan ajatella paljon pidemmälle kuin juuri tähän hetkeen, murrosikään ja vielä siitäkin eteenpäin. Tottakai lapsi selviää ilmankin toista vanhempaa, mutta kyllä hän kaipaa menetettyä vanhempaa. Ystäväperheen isä kuoli täysin yllättäen vuosi sitten ja häneltä jäi 10-v poika, poikaressu on edelleen aivan surun murtama, käy kyllä terapiassa ja hänellä on sisaruksia, hyvä äiti ja äidinpuoleiset isovanhemmat, mutta kovalta taakalta isän menetys tuntuu. 

Jokainen tekee tietysti omat ratkaisunsa, mutta kun kysyit, niin mielipiteeni vain kerroin.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kohta 52 ja toista lasta yritetään. Esikoinen nyt 4-vuotta. Tosi hyvä isä on ollu ja jaksaa leikkiä ja touhuta pojan kans.

Missä vaiheessa herää todellisuuteen että eläkeikään 13v. Jos tulee ero niin ei todennäköisesti tule ikinä löytämään uutta kumppania noin pienten lasten kanssa

Vierailija kirjoitti:

50 v isä on ihan nykynormaali, 60 v:kin ok, 70 v pidän hieman vanhana. Täällä nyt kirjoittelee lapsensa parikymppisinä saaneet, mutta meitä +35 v äidiksi tulleita on myös (ja hyviä äitejä ollaankin), tämän ikäisillä voi hyvin olla mies sen 50-60 v. Eli siitä vaan, miehesi on ihan sopivassa iässä isäksi. Nyky-70-vuotiaat on ihan eri kunnossa kuin 80-luvulla. Ehtii elää hyvinkin vielä 30 v, parhaassa tapauksessa 40 v. Tietysti jos jo nyt 50 v iässä olisi huonossa fyysisessä kunnossa, sairaalloisen ylipainoinen ja merkittäviä perussairauksia, kannattaisi miettiä. Ja omat muut turvaverkot kartoittaa, mutta niin se on nuorempienkin isien yhteydessä, kenelle vain voi käydä miten vain.

Höpöhöpö. Veljeni, 64-v on saanut jo kolme sydänkohtausta, nyt on menossa ohitusleikkaukseen. Lisäksi hän on sairastanut munuaiskivet, häneltä on leikattu silmistä kaihi, verenpaine on välillä vaarallisen korkealla. Ja on aina elänyt terveellisesti, harrastaa paljon liikuntaa ja muutenkin viettää liikunnallista elämää (puutarhatöitä, metsätöitä, marjastusta, kalastusta, remppahommia, koiran lenkitystä), on hoikahko ja lihaksiakin on, ei tupakoi eikä käytä alkoa, syö kasvispainotteisesti. Siskon mies, 60-v, sairastaa diabetes kakkosta ja on saanut sydänkohtauksen pari vuotta sitten, aikalailla samat elintavat kuin veljelläni. Ystävän mies myös saanut useita sydäninfarkteja, on korkea verenpaine ja nyt on havaittu muistin heikkenemistä ja on menossa sen takia tutkimuksiin. Naapurin mies, 70-v kuoli viime kesänä yllättäen sydänkohtaukseen kalastusreissulla, miehen työkaveri 58-v kuoli haimasyöpään todella nopeasti, miehen serkku meni vatsasyöpään alle 70-v. 

Ei ole tuossa ikäluokassa ollenkaan normaalia olla todella terve eikä mitenkään sanottua, että elinvuosia olisi edessä vielä kymmeniä. Ei sinne päinkään. Naisilla toki elinvuosia on edessä jonkun verran enemmän ja parempi terveyskin.

Tarvitseeko jokaiseen liittoon tehdä lapsi? Eikö suhde ole ihan yhtä arvokas, vaikka ei ole yhteistä lasta? Itselläni on jo teini-ikäinen edellisestä liitosta, miehelläni ei lapsia, enkä mistään hinnasta tekisi enää lasta,. Eikä mieheni edes halua omaa lasta, vaikka hänkin lapsista pitää. Nautimme tästä aikuisten suhteesta, joka perustuu vain ja ainoastaan siihen, että pidämme toisistamme, ei yhteiseen lapseen.

Miksi aina viitataan Sauliin kun on kuitenkin heidän lapsettomuushistoriansa valossa erittäin todennäköistä että Sauli ei ole bioisä. Jos tarvitaan hoitoja niin silloin ei seitsenkymppisen spermaa käytetä.

Moni 70v mies on paremmassa kunnossa kuin parikymmentä vuotta nuorempi. Molemmilla saattaa olla edessä "vain" se 20-25 vuotta. Keski-ikäiset ovat ylipainoisia ja huonokuntoisia, rouskivat jo verenpainelääkkeitä, mielialalääkkeitä, erektiolääkkeitä jne.

En suosittele. Kun vaan ajattelenkaan omia sukulaismiehiä tai muita tuttavia, jotka on n. 60-70v, niin luojan kiitos, heillä ei ole enää ala-ikäisiä lapsia. Ikämiehillä on ikämiesten vaivat ja sairaudet ja moni on jo kuollutkin. Julkkiksista tulee mieleen esim. Timo T. A. Mikkonen ja hänen poikaparkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 v isä on ihan nykynormaali, 60 v:kin ok, 70 v pidän hieman vanhana. Täällä nyt kirjoittelee lapsensa parikymppisinä saaneet, mutta meitä +35 v äidiksi tulleita on myös (ja hyviä äitejä ollaankin), tämän ikäisillä voi hyvin olla mies sen 50-60 v. Eli siitä vaan, miehesi on ihan sopivassa iässä isäksi. Nyky-70-vuotiaat on ihan eri kunnossa kuin 80-luvulla. Ehtii elää hyvinkin vielä 30 v, parhaassa tapauksessa 40 v. Tietysti jos jo nyt 50 v iässä olisi huonossa fyysisessä kunnossa, sairaalloisen ylipainoinen ja merkittäviä perussairauksia, kannattaisi miettiä. Ja omat muut turvaverkot kartoittaa, mutta niin se on nuorempienkin isien yhteydessä, kenelle vain voi käydä miten vain.

Höpöhöpö. Veljeni, 64-v on saanut jo kolme sydänkohtausta, nyt on menossa ohitusleikkaukseen. Lisäksi hän on sairastanut munuaiskivet, häneltä on leikattu silmistä kaihi, verenpaine on välillä vaarallisen korkealla. Ja on aina elänyt terveellisesti, harrastaa paljon liikuntaa ja muutenkin viettää liikunnallista elämää (puutarhatöitä, metsätöitä, marjastusta, kalastusta, remppahommia, koiran lenkitystä), on hoikahko ja lihaksiakin on, ei tupakoi eikä käytä alkoa, syö kasvispainotteisesti. Siskon mies, 60-v, sairastaa diabetes kakkosta ja on saanut sydänkohtauksen pari vuotta sitten, aikalailla samat elintavat kuin veljelläni. Ystävän mies myös saanut useita sydäninfarkteja, on korkea verenpaine ja nyt on havaittu muistin heikkenemistä ja on menossa sen takia tutkimuksiin. Naapurin mies, 70-v kuoli viime kesänä yllättäen sydänkohtaukseen kalastusreissulla, miehen työkaveri 58-v kuoli haimasyöpään todella nopeasti, miehen serkku meni vatsasyöpään alle 70-v. 

Ei ole tuossa ikäluokassa ollenkaan normaalia olla todella terve eikä mitenkään sanottua, että elinvuosia olisi edessä vielä kymmeniä. Ei sinne päinkään. Naisilla toki elinvuosia on edessä jonkun verran enemmän ja parempi terveyskin.

No olettepas te sairasta sakkia. Omassa tuttavapiirissä 50-60-v ovat kyllä poikkeuksetta urheilullisiaja hyvässä kunnossa. Jollakin on verenpainelääkitys. Naisilla on ollut enemmän kremppoja, syöpää ja sydänkohtauskin 40 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50 v isä on ihan nykynormaali, 60 v:kin ok, 70 v pidän hieman vanhana. Täällä nyt kirjoittelee lapsensa parikymppisinä saaneet, mutta meitä +35 v äidiksi tulleita on myös (ja hyviä äitejä ollaankin), tämän ikäisillä voi hyvin olla mies sen 50-60 v. Eli siitä vaan, miehesi on ihan sopivassa iässä isäksi. Nyky-70-vuotiaat on ihan eri kunnossa kuin 80-luvulla. Ehtii elää hyvinkin vielä 30 v, parhaassa tapauksessa 40 v. Tietysti jos jo nyt 50 v iässä olisi huonossa fyysisessä kunnossa, sairaalloisen ylipainoinen ja merkittäviä perussairauksia, kannattaisi miettiä. Ja omat muut turvaverkot kartoittaa, mutta niin se on nuorempienkin isien yhteydessä, kenelle vain voi käydä miten vain.

Höpöhöpö. Veljeni, 64-v on saanut jo kolme sydänkohtausta, nyt on menossa ohitusleikkaukseen. Lisäksi hän on sairastanut munuaiskivet, häneltä on leikattu silmistä kaihi, verenpaine on välillä vaarallisen korkealla. Ja on aina elänyt terveellisesti, harrastaa paljon liikuntaa ja muutenkin viettää liikunnallista elämää (puutarhatöitä, metsätöitä, marjastusta, kalastusta, remppahommia, koiran lenkitystä), on hoikahko ja lihaksiakin on, ei tupakoi eikä käytä alkoa, syö kasvispainotteisesti. Siskon mies, 60-v, sairastaa diabetes kakkosta ja on saanut sydänkohtauksen pari vuotta sitten, aikalailla samat elintavat kuin veljelläni. Ystävän mies myös saanut useita sydäninfarkteja, on korkea verenpaine ja nyt on havaittu muistin heikkenemistä ja on menossa sen takia tutkimuksiin. Naapurin mies, 70-v kuoli viime kesänä yllättäen sydänkohtaukseen kalastusreissulla, miehen työkaveri 58-v kuoli haimasyöpään todella nopeasti, miehen serkku meni vatsasyöpään alle 70-v. 

Ei ole tuossa ikäluokassa ollenkaan normaalia olla todella terve eikä mitenkään sanottua, että elinvuosia olisi edessä vielä kymmeniä. Ei sinne päinkään. Naisilla toki elinvuosia on edessä jonkun verran enemmän ja parempi terveyskin.

No olettepas te sairasta sakkia. Omassa tuttavapiirissä 50-60-v ovat kyllä poikkeuksetta urheilullisiaja hyvässä kunnossa. Jollakin on verenpainelääkitys. Naisilla on ollut enemmän kremppoja, syöpää ja sydänkohtauskin 40 v.

Ketkä "te"? Minä en ole sairas, ei myöskään mieheni, ei veljen vaimo eikä kumpikaan siskoistani. Äidilläni on verenpainelääkitys, hän on 87-v. Ihan tilastotkin kertoo, että naiset elää vanhemmaksi, ei siitä kannata hernettä vetää nekkuun ja alkaa todistelemaan, että kyllä mun tuttavista naiset sairastaa enemmän. Faktat on faktoja, ei kannata valehdella itselleen. Hienoahan se olisi, miehet eläisivät pidempään ja olisivat terveitä, tottakai! Ei tässä ole kyse mistään kilpailusta, vaan ihan vaan realismista. Aloittaja kysyi, kannattaako viisikymppisen miehen kanssa tehdä lapsia ja vastaus on, että ei. Naisten kohdallahan tätä ei tarvitse miettiä, kun nainen ei luonnollisesti enää lisäänny yleensä viisikymmpisenä, mikä on hyvä asia. 

Te olette kyllä harhaisia, kun neuvotte ap:ta olemaan lisääntymättä 50 v miehen kanssa. Ei mitään estettä, sanon minä. Tuttavapiirissä on useampi 60 v isäksi tullut ja hyvin on mennyt. Kyllä, 50 v tulee kuolemaan tod näk seuraavan 30 v aikana. Mutta normaali 50-v mies jaksaa kyllä lapsen kanssa riittävästi touhuta ja lapsen hoitoon osallistua. Usein asenne (oman havantoni mukaan) 40-60-v isillä lapsen kanssa olemiseen on ihan erilainen kuin 20-30-v isillä. Ei tarvitse enää iltakaudet riekkua baareissa ja omissa harrastuksissa, osallistutaan todella lapsenhoitoon tasaveroisina vanhempina, jäädään pitkille hoitovapaille jne.

Ei kannata, mutta tietysti voi ja moni tekeekin.

Mun sukua: Isäni alkoi sairastella n. 55-v, kuoli 71-v. Isän vanhin veli on sairastanut aika paljon, mutta vasta yli 70-v, on nyt lähes 90-v, asuu palvelutalossa. Isän keskimmäinen veli kuoli 83-v, sitä ennen sairasteli n. 15 v (mm. parkinson, sydänsairaus), nuorin veli on nyt 77-v, sairastellut n. 20 v, pari vuotta sitten todettu alzheimer. Isän isä sensijaan oli terve kuin pukki, kuoli 92-v syöpään. 

Äidin ainoa veli kuoli sydäninfarktiin 58-v, äidin isä samaan 65-v. Äidin siskon mies kuoli sydäninfarktiin 42-v, nykylääketieteen avulla olisi varmaan pelastunut. 

Tuttavapiirissä samanlaista, on joukossa siis aina joku teräsvaarikin. En itse ottaisi riskiä, mutta kukin tyylillään. Pitää miettiä sekin, että jos itse kuolee, niin että isä sitten on kyvykäs huolehtimaan jälkikasvusta parikymmentä vuotta. Ja onhan tässä sekin puoli, että 5-kymppisen omatkin vanhemmat ovat jo iällä, eli heihinkään ei välttämättä voi luottaa avuntarpeessa. 

Me kuolemme kaikki joskus. Ei ole varmaa, että nuorukainen isä elää pitkään. Nyt ovat syövät lisääntyneet myös nuoremmilla. Monilla nuorilla on sokeritauti tai verenpaine, koska ovat ylipainoisia.

Suomessa lapsista pidetään huolta ja varmasti heistä huokehditaan, elää isä sitten tai ei. Eikö Jörn Donnerinkin tullut isäksi lähemmäs 70-vuotiaana. Kaikki lapset ovat tervetulleita mielestäni.

Kaikkien elämä ei mene ikävä kyllä saman kaavan mukaan. Joskus myös tai oikeastaan aika usein vanhemmat eroavat ja lapsi jää äidille. Joissakin tapauksissa tällainen lapsi ei näe omaa biologista isäänsä juuri lainkaan (tässäkin on poikkeuksia).

Minulla on aika paljon itseäni vanhempi miesystävä, mutta en kuitenkaan koe lapsen yrittämistä vielä ajankohtaiseksi. Mies olisi siis luultavasti noin 45-vuotias, kun lapsi syntyisi. Mietityttää kuitenkin, onko se jo liian vanha ikä ja pitäisikö yrittää aikaisemmin. Itseä ei niinkään huolestuta pikkulapsiaika vaan se vaihe, kun lapsi on teini-ikäinen tai nuori aikuinen. Onko kuusikymppinen jo liian vanha jaksamaan kapinoivaa murrosikäistä...

Jos mies ei halua lasta, niin miksi ihmeessä alkaisit painostamaan häntä asiassa? Mies varmasti itse ymmärtää, että elämä on paljon helpompaa ja leppoisampaa ilman lapsia, eikä halua enää siinä iässä sellaista rasitteeksi.

Olen 48 v, enkä ikimaailmassa enää jaksaisi kokea vauva- ja pikkulapsivaihetta. Tiukkaa tekee näiden teinienkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mun sukua: Isäni alkoi sairastella n. 55-v, kuoli 71-v. Isän vanhin veli on sairastanut aika paljon, mutta vasta yli 70-v, on nyt lähes 90-v, asuu palvelutalossa. Isän keskimmäinen veli kuoli 83-v, sitä ennen sairasteli n. 15 v (mm. parkinson, sydänsairaus), nuorin veli on nyt 77-v, sairastellut n. 20 v, pari vuotta sitten todettu alzheimer. Isän isä sensijaan oli terve kuin pukki, kuoli 92-v syöpään. 

Äidin ainoa veli kuoli sydäninfarktiin 58-v, äidin isä samaan 65-v. Äidin siskon mies kuoli sydäninfarktiin 42-v, nykylääketieteen avulla olisi varmaan pelastunut. 

Tuttavapiirissä samanlaista, on joukossa siis aina joku teräsvaarikin. En itse ottaisi riskiä, mutta kukin tyylillään. Pitää miettiä sekin, että jos itse kuolee, niin että isä sitten on kyvykäs huolehtimaan jälkikasvusta parikymmentä vuotta. Ja onhan tässä sekin puoli, että 5-kymppisen omatkin vanhemmat ovat jo iällä, eli heihinkään ei välttämättä voi luottaa avuntarpeessa. 

Minun suvussani: isän puolelta isoisoisä eli yli 90 v (aika harvinaista 70-luvulla), isoisä kuoli 72 v (vaikea astma johon 80-luvullaei ollut hyvää hoitoa). Isän veljet ja isä porskuttavat hyväkuntoisina (80 v, 74 v ja 65 v). Äidin puolelta isoisoisät eläneet myös 80-90 v, isoisä 82 v, oli erittäin hyväkuntoinen 80 v saakka. Äidin veljet kaikki erittäin hyvässä kunnossa (67 v, 65 v, 63 v ja 62 v). Oma isäni, enot ja sedät olisivat 50-60 v olleet ihan isäkunnossa. Yksi serkku on perinyt toiselta suvultaan sepelvaltimotaudin nuorella iällä, mutta hänkin on kyllä hyvässä kunnossa nyt 50 v kahden pallolaajennuksen jälkeen. Muutama miespuolinen serkku on 50 v iässä enkä näkisi heidän isyydelleen estettä.

Kamalaa, kun kaikkien elämä pitäisi mennä tietyn kaavan mukaan. Mua ällötti tällaiset kaikki yleistykset. Kuinka moni perhe yleensä pysyy kasassa. Voi olla, ettei lapsi parka näe isäänsä kuin muutaman kerran elämässään, vaikka kuinka isä olisi oĺlut lapsen syntyessä nuori. Tätäkään en halua yleistää, mutta ei elämä aina mene suunnitelmien mukaisesti.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan!