Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies ymmärtämään, että en osaa lukea ajatuksia?
16.07.2019 |
Meidän vakio riitamme syntyy aiheesta, että rakas aviomieheni olettaa minun tietävän jonkun asian. Eli jonkun asian, jonka hän on sopinut jonkun kanssa tai järjestänyt, mutta ei ole muistanut sanoa siitä minulle. Ja koska en ole asiasta kuullutkaan, vaikka hän olettaa jotenkin, että tiedän asian ja olen sovittanut omat asiani siihen, niin se asia menee usein jotenkin pieleen ja mies hermostuu. Ei varsinaisesti suutu minulle, vaan hermostuu, että se asia meni pieleen. Esimerkkejä:
-Mies on kutsunut meille tiistai-illaksi sukulaisiaan käymään. Emme useinkaan tule sanoneeksi toisillemme kaikkia omia menojamme, jotka eivät vaikuta toiseen, joten minä olen sopinut tiistaina töiden jälkeen tapaavani ystävääni kaupungilla. Mies sanoo maanantai-iltana, että siivotaanko vähän kun huomenna ne tulevat. Minä ihmettelen, että "ketkä ne ja tulevat minne". Mies katsoo minua hölmistyneenä, että Pekka ja Raili tietenkin. Mihin minä vastaan että "et ole kyllä minulle asiasta sanonut, olen sopinut huomenna tapaavani kaverini kaupungilla". Ja mies alkaa vänkäämään, että on sanonut, vaikka ei varmasti ole. Ja minä en näissä tilanteissa peru omia menojani, jos mies on unohtanut sanoa minulle jotain. Mies hermostuu tilanteelle ja päättää, että hän peruu Pekan ja Railin tulon meille, koska ei halua tavata heitä meillä yksin ilman minua.
-Mies on sopinut vanhempiensa kanssa, että menemme heille syömään sunnuntaina. Ei ole muistanut mainita siitä minulle. Sunnuntaina päivällä sitten menen suihkuun pesemään hiuksia, ja mies tulee sinne kylpyhuoneeseen sanomaan, että "mitä teet täällä suihkussa kun meidän pitää lähteä viiden minuutin päästä äidille ja isälle?". Mihin minä taas ihmeissäni, että "miten niin, en minä ole sellaisesta tiennyt, minä olen nyt pesemässä hiuksia". Ja pesen ne hiukset kuten aloitinkin. Mies hermostuu tilanteelle ja soittaa äidilleen ja isälleen, että myöhästytään tunti, koska vaimo meni suihkuun ja meikkaa sen jälkeen. Kivakiva, koska oli oma syynsä kun ei kertonut minulle asiasta, mutta nyt vanhempansa hermostuvat, koska ei ollakaan syömässä kun ruoka on valmis.
Ja useita vastaavia tilanteita, varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ollaan näistä saatu riitoja aikaiseksi useampi vuosi, mutta mies ei millään opi, että en osaa lukea hänen ajatuksia. Vaikka tietenkin sanoo, että ei sitä oletakaan. No olettaa kyllä. Miten saada hänet ymmärtämään, että en osaa eikä saa olettaa että osaisin?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että KYSYY sinulta ensin, sopiiko eikä oleta mitään. Siitä on turha keskustella, olettaako hän asioita koska ei varmasti sitä itse näe. Ehkä alkaa nähdä sen, kun opettelee kysymään sinulta ensin.
Se että "sanoo" jostain menosta, ei kelpaa. Pitää kysyä, ei vain ilmoittaa. Ehkä siinä oppii ja lopulta tajuaa ettei ole ok vain ilmoittaa.
Kuulostaa tosin kyllä vähän manipuloinnoiltakin.. onko miehes yhtään sellainen, että estäis sua näkemästä kavereita tai ett pistää kaiken negatiivisen sun piikkiin?
Et oo tehnyt mitään väärää. Just noin, peset hiukset loppuun. Äijällä ei ole oikeutta mutista susta kenellekään mitään negatiivista. Voithan sä jättää vaikk kokonaan menemättäkin jos on vaikk vatsa kipeä tms.. mitäs se siihen sanois?
Jos olemme molemmat paikalla kun vaikkapa miehen isä tai joku muu sukulainen soittaa ja kysyy tulemmeko syömään tai voiko meille tulla käymään jonain tiettynä hetkenä, niin mies tietenkin kysyy siinä heti minulta, että käykö. Mutta nämä tämän ketjun aiheen tilanteet on niitä, että olen jossain muualla kun mies puhuu vaikka isänsä kanssa jostain sunnuntailounaasta, ja mies sitten unohtaa sanoa siitä minulle tai siis yhtä hyvin unohtaa kysyä sitä minulta. Luulen, että hän sanoo esim. isälleen siinä jotain tällaista: "ei meillä varmaan ole sunnuntaina mitään että varmaan voidaan tulla klo 12 lounaalle, mutta en oo kyllä vielä xx:n (eli minun) kanssa sunnuntaista vielä puhunut mutta eiköhän se lounas onnistu". Ja sitten unohtaa minulta kysyä asiaa. Ja isänsä kai olettaa, että asia on sovittu, koska mies ei ilmoita että ei kävisi ja mies mies mielessään pitää sitä sovittuna, kun oli jo isälleen sanonut, että eiköhän se järjesty.
Ei mies estä minua tapaamasta kavereitani eikä yritä urkkia puhelintani tai mitään sellaista. Ap
Tämä vain tuli mieleeni lukiessani aloituksen, en siis lukenut muita viestejä lähettäessäni vastausta.
Tosin kuin joku väittää, narsismi ei ole mitään "muotia".
Olen kasvanut narsistisessa perheessä ja olen vasta aikuisena tähän havahtunut. Narsismi tuli mieleeni siksi, että mies ilmoittaa asioista liian myöhään (= estää sinua "onnistumasta" lähtemään ajoissa) ja pistää myöhästymisen sinun piikkiisi puhelimessa.
Meillä katsos kotona harjoitetaan tuota kans.
Sun mies ei välttämättä ole narsisti, mutta hän on voinut kasvaa sellaisessa perheessä. Ne tavat jää.
Meillä on hyvin tyypillistä, että olisi pitänyt muka lukea ajatuksia, on jo ilmoitettu ett minäkin tulen ja sit soitetaan pettymyspuhelu etten mä tulekaan (saa näyttämään petturilta), jopa annetaan mun verhot multa kysymättä eteenpäin..
Te, jotka haukutte narsismia muotisanaksi, ette useinkaan tiedä siitä mitään ja ette tunnista narsistia vaikka tulis vastaan. Sen sijaan me narsistin uhrit valitettavasti tunnistetaan näitä piirteitä.
Ja juu, toki asperger/autusmi voi liittyä tuohon tai jokin äkillinen mt-häiriö ja todellisuuden hämärtyminen. Onko tämä ollut hänellä aina tapana ja näkyykö muussakin? Ei ole ihan normaalia olla vakuuttunut sanoneensa sinullekin. Joko:
- ei vaan kestä myöntää että unohti kysyä
- luulee oikeasti käyneensä nämä keskustelut kanssasi
- ei hahmota, miten sinulle pitäisi puhua (voi olla eri puhetyyli ollut kotona tai kotona ollut tapana toimia näin) tai tajua että on vaihtoehtoisiakin tapoja ilmaista asioita
- käyttää valtaa
- yrittää viestittää ett haluaisi sinunkin olevan oma-aloitteisempi tapaamaan hänen sukulaisiaan jne
Joku noista ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne on ratkennut hyvin helpolla tavalla: vaimona kysyn ensin mieheltä, että hän ei ole suunnitellut mitään yhteisiä menoja ennenkuin sovin tapaamisia omien kavereitteni kanssa. Samoin edellisenä iltana tai viimeistään aamupalalla kysyn päivän menot ja ohjelman vielä uudestaan. Jos mulla on joku todella tärkeä meno, jota en halua perua viime tingassa, niin lähetän miehelle sähköisen kalenterivarauksen ja muistuttelen asiasta ja varmistelen, että eihän ole mitään muuta menoa suunnitteilla.
Talon ostosta yms: Se on ihan normaalia, että ei tiedä toisen haaveista, jos niistä ei puhuta.
Tekeehän sun miehesi samalla tavalla? Varmistelee sinulta, mitä olet suunnitellut teille?
Vierailija kirjoitti:
Ei miehesi käytöksessä mielestäni mitään narsistista ole. Se on vaan nykyisin muotia sanoa mistä vaan ongelmasta että narsisti tuo on, jssap.
Miehesi on selkeästi ajatuksiinsa uppoutuva ns. hajamielinen professori kuten moni onkin jo sanonut aiemmin. Oikeasti hämmästynyt kun tajuaa että oho miten tässä näin kävi.
Narsistilta kuulisit maailman tappiin asti jos et lopettaisi mitä teetkin vain täyttääksesi miehesi halut. Hän muotoutuisi äärimmäisen aggressiiviseksi kunnes matelisit maassa ja pyytäisit anteeksi kaikkea mahdollista vaikka hänessä olisi vikaa. Vasta kun myöntäisit että kaikki vika on sinussa hän rauhoittuisi. Ja siis tämä aggressiivisuus olisi jotain aivan muualta kuin tästä maailmasta (sanon nyt varmuudeksi). Olisi ”virheesi” (hiusten pesu) kuinka pieni vain niin sinua ja perhettäsi/ystäviäsi/kaikkia valintojasi/työtäsi haukuttaisiin niin pitkään ja niin rajusti kunnes sinut olisi lyöty aivan lyttyyn. Narsisti ei lopeta kesken. Miehesi ei vaikuta ollenkaan tällaiselta. Narsistimies ei kestäisi sekuntiakaan että vaan jatkat hiustenpesua.
Narsisti voi kostaa jälkikäteenkin esim. mykkäkoululla. Ei se sua välttämättä suihkusta revi.
Mut toki ap:lla ois varmastikin paha olla jos mies itse ois narsisti.
Mut vaikka ihminen ei ole narsisti, voi hänellä olla narsistisia piirteitä tai sitten narsistin lähellä omaksuttuja käyttäytymispiirteitä. Esim. narsistiperheissä ne ei-narsistiset perheenjäsenet oppii toimimaan samalla tavalla. Esim. puhutaan muille perheenjäsenille epäsuorasti, ei koskaan suoraan. Just nää palvelukset, lupautumiset tapahtuu usein tuota kautta, samoin selittelyt ym.
Äitini harrastaa kans tätä "lupasin puolestasi"-juttua, vaikka isäni on se joka kontrolloi..
Mun isä tekee tätä samaa. Lapsena se oli pelottavaa koska sai aina karseita huutoraivareita. Nyt aikuisena ärsyttää. Koska se hänen tapansa tehdä pilaa kaiken. Eikä hän pysty joustamaan piiruakaan.
Pari esimerkkiä. Olimme vanhemmillani kylässä ja oli sovittu että lähdemme mökille vanhempieni autolla. Vauvamme oli silloin tosi vähäuninen ja päiväunien kanssa oli tosi tarkkaa että nukahtaa oikeaan aikaan. Selvitin siis tarkkaan etukäteen että mihin aikaan mökille lähdetään ajamaan että hoidan vauvan syötöt ja vaipat oikein. No. Kello kahdelta oli lähtö. Syötin vauvan puoli kaksi, tavarat oli pakattu, vaihdettiin vaippa ja vein vauvaa muutamaa minuuttia vaille kaksi kaukaloon, koska tiesin että isälle on tärkeää lähteä ajoissa. Mitä tekee isäni? Alkaa imuroida. Olin aivan ihmeissäni. Isän selitys sille on se, että myöhemmin illalla on asuntonäyttö, mistä ei oltu aiemmin mainittu sanallakaan, ja isästä oli asiallista imuroida vasta lähtiessä. En kykene ymmärtämään miksei asiaa voinut sanoa mitenkään. Vauvan unet menivät plörinäksi ja hän huusi koko mökilleajomatkan.
Muita tavallispia esimerkkejä on että olemme esim joulun aikaan vierailulla, käymme autolla keskustassa katselemassa alennusmyyntejä. Jossain vaiheessa isä häviää. Menee aikaa kunnes jonkun puhelin soi, isä kysyy että missä viivymme, hän on autolla. Autolle saapuessa hän mököttää ja kiukuttelee koska olisi ollut lähdössä kotiin jo 40 min sitten ja me vain viivyttelemme siskojeni kanssa. Niin, isä ei vain sanonut että haluaa lähteä, luulimme että hän meni vessaan tms.
Nyt aikuisena tämä on vain johtanut siihen etten enää sovi mitään menoa missä joutuisin hänen kyydillään menemään tai muuten olemaan hänen varassaan. Siinä kun tulee näitä että hän OLETTAA että tiedän jonkun jutun sen perusteella mikä fiilis hänellä on. Hän ei koskaan ota asiaa itse puheeksi. Ennen tuota suuttumista.
En tajua mikä hänellä on. Tuo kuvio on niin toistuva.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä tekee tätä samaa. Lapsena se oli pelottavaa koska sai aina karseita huutoraivareita. Nyt aikuisena ärsyttää. Koska se hänen tapansa tehdä pilaa kaiken. Eikä hän pysty joustamaan piiruakaan.
Pari esimerkkiä. Olimme vanhemmillani kylässä ja oli sovittu että lähdemme mökille vanhempieni autolla. Vauvamme oli silloin tosi vähäuninen ja päiväunien kanssa oli tosi tarkkaa että nukahtaa oikeaan aikaan. Selvitin siis tarkkaan etukäteen että mihin aikaan mökille lähdetään ajamaan että hoidan vauvan syötöt ja vaipat oikein. No. Kello kahdelta oli lähtö. Syötin vauvan puoli kaksi, tavarat oli pakattu, vaihdettiin vaippa ja vein vauvaa muutamaa minuuttia vaille kaksi kaukaloon, koska tiesin että isälle on tärkeää lähteä ajoissa. Mitä tekee isäni? Alkaa imuroida. Olin aivan ihmeissäni. Isän selitys sille on se, että myöhemmin illalla on asuntonäyttö, mistä ei oltu aiemmin mainittu sanallakaan, ja isästä oli asiallista imuroida vasta lähtiessä. En kykene ymmärtämään miksei asiaa voinut sanoa mitenkään. Vauvan unet menivät plörinäksi ja hän huusi koko mökilleajomatkan.
Muita tavallispia esimerkkejä on että olemme esim joulun aikaan vierailulla, käymme autolla keskustassa katselemassa alennusmyyntejä. Jossain vaiheessa isä häviää. Menee aikaa kunnes jonkun puhelin soi, isä kysyy että missä viivymme, hän on autolla. Autolle saapuessa hän mököttää ja kiukuttelee koska olisi ollut lähdössä kotiin jo 40 min sitten ja me vain viivyttelemme siskojeni kanssa. Niin, isä ei vain sanonut että haluaa lähteä, luulimme että hän meni vessaan tms.
Nyt aikuisena tämä on vain johtanut siihen etten enää sovi mitään menoa missä joutuisin hänen kyydillään menemään tai muuten olemaan hänen varassaan. Siinä kun tulee näitä että hän OLETTAA että tiedän jonkun jutun sen perusteella mikä fiilis hänellä on. Hän ei koskaan ota asiaa itse puheeksi. Ennen tuota suuttumista.
En tajua mikä hänellä on. Tuo kuvio on niin toistuva.
Häiriö kiintymyssuhteessa. Tällainen henkilö luulee vilpittömästi, että muut lukevat hänen ajatuksiaan samalla tapaa kuin imettävä äiti arvailee lapsensa tarpeita tämän elkeistä. Yksilöllisyyden kehittyminen on jäänyt kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtunee siitä että naiset olettavat miehen lukevan ajatuksia joten miehille on jäänyt luulo että se osaatte sen, me emme.
Mulle käy tätä välillä. On tosi hämmentävää kun oon satavarma, että oon jonkun asian sanonut miehelle ja selviää, etten olekaan. Ei tästä onneks riitoja ole tullut. Päinvastoin heitän nykyään läppää, että nyt lue mun ajatukset tai luitko mun ajatukset eilen illalla.
Itellä toi liittyy jotenkin siihen, että käyn mielessä läpi asiat joita haluan miehelle sanoa ja sitten joskus ilmeisesti oma ajatus on liian todentuntuinen. Olen muutenkin haaveilija ja omiin ajatuksiin hautautuvaa sorttia.
En kyllä tiedä mikä auttaisi. Itsellä vaan se, että tiedän tekeväni tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että ketjun runsastunut vastausten määrä hämmentää. Miksi et vaikka tutustuisi esitettyihin vaihtoehtoihin netissä ja sen kautta miettisi mikä sopii miehen / teidän tilanteeseen?
Mielestäni keskustelu on jakautunut kolmeen ”koulukuntaan”. Ensinnäkin ajatukseen siitä että mies ei tee tuota ilkeyttään vaan koska todennäköisesti on jokin / joitakin neurologisia erityispiirteitä ja sitä kautta ongelmia toiminnan ohjauksessa. Tämän LISÄKSI miehen käytös epäonnistumistilanteissa on kohtuutonta sinua kohtaan ja voi olla tai olla olematta narsistista ja / tai kertoa muusta kesken jääneestä kasvusta. Nuo ei sulje toisiaan pois vaan on hyvin mahdollista ellei jopa todennäköistä että neurologiset erityispiirteet on tuonut haasteita minän kehitykseen.
Toiseksi jotkut ajattelevat että mies tekee tuon tahallaan tai hallitakseen. Voi olla noinkin, mutta näissä ehkä mielestäni hieman näkyy ymmärtämättömyys siitä että jos on neurologisia erityispiirteitä on haluamattaankin hieman pihalla.
Kolmanneksi on sitten ne hyväntahtoiset ratkaisijat jotka ajattelee että kyse on arjen normaaleista kommunikaation ongelmista ja tarjoaa niihin ratkaisuita.
Voisko ajatella tilannetta niin päin, että mies tosiaan unohtaa eikä sitä itse tiedosta. Varmasti myös harmistuu ja tuntee pahaa mieltä kun toilailee koko ajan.
Auttasko semmoinen, että tulisit asiassa vastaan, niin että itse kysyt vaikka sunnuntaina, olisko meillä suunnitelmia tulevalle viikolle. Tai vaikka viikolla juttelet, että aattelin työkaverin kanssa käydä joku päivä kahvilla, oliko meillä tiedossa jotakin menoja. Minusta ainakin on normaalia parisuhteessa, että menoista sovitaan tai ainakin mainitaan.
Uskon että sulla tympäsee miehen toiminta, mutta voishan sitä aina välillä joustaakki, jos mies on jotaki sopinu ja unohtanu mainita. Ei aina mutta joskus.
Toista on vaikea muuttaa, mutta omaa tapaa toimia tai suhtautua on mahdollista muokata niin että se vaikuttaa mieheenki myönteisesti 😊
Minusta kuulostaa, että teidän pitäisi puhua enemmän ja opetella kyseleen toiselta ihan arkisista asioista haaveisiin ja myös kuunnella, mitä toinen ajattelee. Vaikkapa asunnon vaihto, jos sellaista on mietitty, yhdessä voi pohtia mitä kumpainenkin toivoo uudelta asunnolta, mikä olisi hyvä sijainti, millainen asunto voisi olla.
Ja muutenkin yhdessä miettiä miten tätä asiaa voisi muuttaa niin, että se on molemmille ok. Eiköhän molemmissa ole vikaa kun asiat menee tuommoiseen jamaan 😊 puhuminen ja kuuntelu on se juttu, jolla parisuhdetta voi viedä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, teethän sinäkin ihan samaa. Sovit omia menojasi etkä kerro niistä miehelle. Etkä jousta omista menoistasi tai hiustesi pesusta piiruakaan, vaikka rakentavampi olet siinä, että et suutu.
Teidän täytyy alkaa merkitä menot yhteisesti jonnekin, että tällaisia yhteentörmäyksiä ei satu.
Anteeksi mutta ap:stä tulisi ennen pitkää hermoraunio ilman omaa sosiaalista elämää jos hän joka kerta muuttaisi suunnitelmiaan kun mies on unohtanut kertoa hänelle suunnitelmistaan.
Ongelma kun on selkeästi tässä tapauksessa miehen tavassa toimia niin mitä hän on ap miettinyt asiaan ratkaisuksi?
Vai onko tilanne hänelle ok ja koitat ratkoa sitä hänen puolestaan ilman hänen panosta? Jos niin niin älä.
Toistaisin joka kerta kun hermostuu samat asiat: ”harmi että tässä kävi näin kulta mutta teen tämän asian x nyt, jos tarvitset apua sen miettimiseen miten tämä tilanne ensi kertaa ajatellen ratkaistaan niin kerrothan. Ethän syyllistä minua tästä asiasta muille vaan kerrot heille että itse unohdit kertoa, eikö se ole sinustakin kuitenkin niin? Ymmärrän että harmittaa mutta se ei ole kyllä nyt vikani.”
Vuorovaikutus ei tpimi näin. Tässä viesti on liikaa että minä olen oikeassa ja voin neuvoa. Se ei koskaan toimi
Jos luet oman aloituksesi, teette molemmat samaa. Esim. tuo, kun jäät töiden jålkeen tapaamaan ystävääsi. Ethän sinäkään siitä kertonut miehellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko syököön keittämänsä sopat, sinä menet omille asioillesi. Kyllä se muutaman kerran mokattuaan oppii.
Jos olet itse varattu hänen sovittuaan vieraista, tietenkin hän siivoaa, järjestää ja isännöi yksin. Niinhän kai sinäkin teet?
Ja sinä sanot, että toimit kuten on sovittu, eli hoidat omat menosi, ja että jatkossa vieraiden tulosta on syytä etukäteen sopia sinunkin kanssasi, jos sinun oletetaan olevan paikalla ja osallistuvan.
Älkää hankkiko lapsia. Toi paletti pettää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Google perhekalenteri. Mitä ei lue siellä, ei ole tapahtunut.
Entä kaikki muut asiat kuin menot? Koska tämä ongelma ei tosiaan koske vain menoja, vaan vähän kaikkea, kuten tuon asunnonostamis-erimerkin kirjoitin. Tai esimerkiksi saatan mennä vuorollani ruokakauppaan, ja ostaa sieltä sitten vaikka jauhenlihaa ja perunoita ruoaksi. Ja alkaa laittamaan ruokaa. Mies tulee keittiöön ja katsoo ihmeissään minua ja sanoo, että miksi keität perunoita? Mehän puhuttiin, että tilataan pizzat. No ei puhuttu, hän oli vain ajatellut, että tilataan pizzat ja kuvitteli, että minä tiedän, että tänään tilataankin ruokaa kotiin. Ap
JAUHENLIHAA??
Vierailija kirjoitti:
Jos luet oman aloituksesi, teette molemmat samaa. Esim. tuo, kun jäät töiden jålkeen tapaamaan ystävääsi. Ethän sinäkään siitä kertonut miehellesi.
Luepa itse: omat menot ovat yksityisasia, mutta yhteiset eivät. Mies ei kerro niistä yhteisistä. Vaimonko pitäisi sitten liian lyhyellä varoitusajalla perua menonsa, siivota ja järjestää? Olet kuzipääainesta kuten ap:n mies.
En jaksaisi olla tuollaisen miehen kanssa päivääkään.
Pitäähän miehenkin osata lukea naisen ajatuksia ja mieliala-arpajaisia. Se on vaan tasa-arvoa, että naisiltakin aletaan edellyttää yliluonnollisia kykyjä ajatustenlukuun.
Narsisti ei koskaan myöntäisi olevansa väärässä, ei myöskään jättäisi kostamatta. Tekisi elämästä muutenkin sietämätöntä.
Mies kuulostaa muuten ihan symppikseltä, mutta molempien turhautuminen kuvatussa ristiriitatilanteessa purkautuu ap:ta (ja varmaan miestäkin) stressaavalla tavalla. Ratkaisua pitää etsiä joko mekanismin alkupäästä (miten vältetään ennakolta ristiriitatilanteet) tai sitten loppupäästä (miten saataisiin kriisitilanteen eteneminen kääntymään toiseen suuntaan kuin mihin nyt ollaan jumiuduttu). Koska alkupään mekanismia on vaikeampi muuttaa, panostaisin ainakin aluksi siihen tapahtumaketjun loppupäähän. Keksisitkö ap yhdessä miehen kanssa sopivan toimintatavan, jos mies itsekin on ongelman sekä tapahtumaketjun syyt ja seuraukset tiedostanut?
Omalla miehelläni on vähän samaa vikaa, hän ei kylläkään pura turhautumistaan minuun. Selviän vastailemalla niin outoja, että mies itsekin huomaa taas jättäneensä kolme neljännestä ajatuksesta lausumatta ääneen.
Sori vaan, mutta miehesi on vajaa.