Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies ymmärtämään, että en osaa lukea ajatuksia?
16.07.2019 |
Meidän vakio riitamme syntyy aiheesta, että rakas aviomieheni olettaa minun tietävän jonkun asian. Eli jonkun asian, jonka hän on sopinut jonkun kanssa tai järjestänyt, mutta ei ole muistanut sanoa siitä minulle. Ja koska en ole asiasta kuullutkaan, vaikka hän olettaa jotenkin, että tiedän asian ja olen sovittanut omat asiani siihen, niin se asia menee usein jotenkin pieleen ja mies hermostuu. Ei varsinaisesti suutu minulle, vaan hermostuu, että se asia meni pieleen. Esimerkkejä:
-Mies on kutsunut meille tiistai-illaksi sukulaisiaan käymään. Emme useinkaan tule sanoneeksi toisillemme kaikkia omia menojamme, jotka eivät vaikuta toiseen, joten minä olen sopinut tiistaina töiden jälkeen tapaavani ystävääni kaupungilla. Mies sanoo maanantai-iltana, että siivotaanko vähän kun huomenna ne tulevat. Minä ihmettelen, että "ketkä ne ja tulevat minne". Mies katsoo minua hölmistyneenä, että Pekka ja Raili tietenkin. Mihin minä vastaan että "et ole kyllä minulle asiasta sanonut, olen sopinut huomenna tapaavani kaverini kaupungilla". Ja mies alkaa vänkäämään, että on sanonut, vaikka ei varmasti ole. Ja minä en näissä tilanteissa peru omia menojani, jos mies on unohtanut sanoa minulle jotain. Mies hermostuu tilanteelle ja päättää, että hän peruu Pekan ja Railin tulon meille, koska ei halua tavata heitä meillä yksin ilman minua.
-Mies on sopinut vanhempiensa kanssa, että menemme heille syömään sunnuntaina. Ei ole muistanut mainita siitä minulle. Sunnuntaina päivällä sitten menen suihkuun pesemään hiuksia, ja mies tulee sinne kylpyhuoneeseen sanomaan, että "mitä teet täällä suihkussa kun meidän pitää lähteä viiden minuutin päästä äidille ja isälle?". Mihin minä taas ihmeissäni, että "miten niin, en minä ole sellaisesta tiennyt, minä olen nyt pesemässä hiuksia". Ja pesen ne hiukset kuten aloitinkin. Mies hermostuu tilanteelle ja soittaa äidilleen ja isälleen, että myöhästytään tunti, koska vaimo meni suihkuun ja meikkaa sen jälkeen. Kivakiva, koska oli oma syynsä kun ei kertonut minulle asiasta, mutta nyt vanhempansa hermostuvat, koska ei ollakaan syömässä kun ruoka on valmis.
Ja useita vastaavia tilanteita, varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ollaan näistä saatu riitoja aikaiseksi useampi vuosi, mutta mies ei millään opi, että en osaa lukea hänen ajatuksia. Vaikka tietenkin sanoo, että ei sitä oletakaan. No olettaa kyllä. Miten saada hänet ymmärtämään, että en osaa eikä saa olettaa että osaisin?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitte jutella joka aamu päivän ohjelmasta ja silloin tulisi ilmi mitä kumpikin on sopinut. Ja vaikka lähipäivien ohjelmat myös. Kysele aktiivisesti esim mitä mies on suunnitellut viiionlopuksi jne
Minä haluan, että mies oppii oma-aloitteisesti kertomaan asioista, jotka vaikuttaa minuun. En halua alkaa opettaa häntä siihen, että minä kyselen niin hänen ei tarvi edes yrittää itse muistaa kertoa. Ap
Tämä on ihan ymmärrettävä ajatus, mutta en tiedä onko tilannetta mahdollista korjata ilman että yhtään muutat omaa toimintaasi. Myös jos kokeilisit kyselemistä ja se johtaisi siihen että asiat menevät sujuvammin, niin se voisi lisätä miehesi motivaatiota opetella kertomaan suunnitelmistaan. Ei tarvitse joka päivä kysyä eikä ennakkoilmoittaa jokaista suihkukäyntiä, mutta silloin tällöin voisi käydä läpi sitä, onko jommallakummalla jotain suunnitelmia. Ja vaikka töiden jälkeiseen kaverien tapaamiseen ei tarvita puolison lupaa, niin pitäisin ihan kohteliaana ilmoittaa suunnittelevansa sellaista - eipähän tarvitse toisen sitten murehtia, miksei toista kuulu tavalliseen aikaan kotiin.
Toisen ei tarvitse murehtia, kun ap ilmoittaa vaikka töistä lähtiessään menevänsä tapaamaan kavereita. Ei tämä ole sellainen asia, josta tulisi ilmoittaa jo suunnitteluvaiheessa, ettei vain toisen tarvitsisi murehtia.
Yhteisten suunnitelmien tekijällä on vastuu sopia niistä suunnitelmista yhteisesti. Omien suunnitelmien tekijällä on vastuu ilmoittaa, missä on, jos ei ole totuttuun aikaan kotona.
Meillä ei ole mitenkään säännöllinen elämä, vaan molemmat tulemme töistä välillä 15-19 riippuen päivästä. Ja monesti kumpi vain käy töistä suoraan tapaamassa kaveria tai vaikka vaateostoksilla. Eli ei kumpikaan luule, että toinen tulisi aina kotiin klo 17. Eikä kumpikaan murehdi, että missä se toinen nyt on, jos häntä ei näy klo 17 mennessä. Ja saamme toisemme aina puhelimella kiinni. Ei mieskään minulle ilmoita, että lähtee töistä klo 15 ja menee kaverilleen ja tulee sieltä kotiin klo 17. Enkä sitä odotakaan. Tietenkin jos menee myöhään niin ilmoitamme toisillemme aina. Ap
Toisin sanoen ilmoitatte kumpikin toisillenne jos ette ole totuttuun aikaan kotona. Teillä tämä aika alkaa ehkä myöhemmin kuin muilla, mutta kyllä teilläkin sellainen on. Varmaan vähintään yöaika kuuluu siihen, eli olette yleensä yöt kotona ja voisitte huolestua jos toinen ei tulisi yöksi kotiin eikä ilmoittaisi mitään. Siis tältä osin ei ongelmaa.
17
No siis joo meillä on tapa että jos ei suunnilleen iltakasiin ole kotona niin ilmoitamme ja sitten kyllä jos on suunnitellut oman menon joka kestää yli iltakasin niin siitä ilmoitamme pari päivää etukäteen viimeistään. Mutta ei tähän liittyen ole ollut mitään ongelmaa koskaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon kaksi über kliseeltä:
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
How is that working for you? (by Dr Phil) eli miten nykyinen toimintamallisi toimii sinulle?
Ja nämä siis osoitan sinulle ap kaikella (oikeasti) ystävällisyyden. Tämä ei ole kettuilua todellakaan.
Mutta siis.
Huomaat itsekin ettei tilanne ole hyvä. Stressannut kun mies onkin suunnitellut jotain vaikkapa tapaamisia jota ei ole muistanut kertoa sinulle ja sitten napisee siitä. No koska et voi muuttaa miestäsi mutta omaa tapaasi toimia kylläkin niin auttaisiko ja kuinka paljon jos rupeat aktiivisesti kysymään esim. pari kertaa viikossa ”ootko muuten sopinut jotain omia tai yhteisiä menoja viikolle/viikonlopulle”. Tämä ei tarkoita että niihin on pakko suostua jos on omaakin menoa tai ei kiinnosta mutta olet näin aktiivisesti estämässä viime tingan yllätysten esiintuloa.
Älä oleta että omilla menoillasi ei olisi vaikutusta sen hajamielisen professorimiehesi näkökannalta vaan ymmärrä että parempi kertoa koska sillä takaat että mies ei suunnittele jotain muuta siihen päälle jonka unohtaa kertoa sinulle. Se ei tarkoita että kysyt lupaa, menosi ovat ilmoitusluontoinen asia, mutta se helpottaa miehesi elämää.
Tee itse elämästäsi helpompaa pienillä muutoksilla.
Muuten hyvä neuvo, että itse kysyisin aina pari kertaa viikossa mieheltä, että onko hän sopinut meille jotain yhteistä menoa, mutta oikeastaan en haluaisi niin tehdä, koska enkö sitten sillä anna hänelle tavallaan lupaa sopia asioita puolestani ja olla kertomatta niitä minulle, jos kerran otan itse vastuun siitä, että aina kysyn onko hän sopinut? Ap
No et anna. Ap sinun ongelmasi on että koet jotain isoa ahdistusta siitä että ei kai vaan miehesi saa ohjata elämääsi mitenkään.
Yhdessä voitte keskustella hyvissä ajoin mitä kukin on suunnitellut ja miettinyt ja sitten päätätte yhdessä onko se sellaista jota haluatte tehdä. On helpompi peruuttaa sunnuntain vierailu vanhemmilla jos se tehdään perjantaina kun jos se tehdään sunnuntaina tuntia ennen kun pitäisi olla siellä.
Ja jos tarpeeksi usein istutte alas ja juttelette mitä kumpikin haluaisi tehdä/on miettinyt että olisi kiva tehdä niin miehesi ei ole edes ehtinyt vielä jutella vanhempiensa kanssa siitä että mennään sinne ennen kuin te juttelette keskenänne.
Ei kysyminen ja juttelu tarkoita mitään alistumista miehen haluihin. Eikä se että kerrot mitä aiot tehdä tarkoita etteikö sinulla saisi olla muutakin tekemistä ja ettetkö voisi sanoa ei ihan vaan siksi ettei jokin kiinnosta.
En minä ahdistusta mistään ohjailusta koe, mutta olen luonteeltani hyvin itsenäinen ihminen. Ap
Aidosti pelkästään itsenäiselle ihmiselle ei tuottaisi ongelmaa kertoa toiselle suunnitelmiaan eikä hän pelkäisi että antaa samalla vapauden toiselle tehdä sitten loppuajasta päätöksiä.
Meistä suurin osa voi kertoa suunnitelmansa puolisolleen ilman että pelkää että olisi jotenkin sitten koko loppuajan puolison ”käytettävissä ja suunnitelmien orja”. Tuollainen ajattelu ei ole normaalia.
Ap:n pelko että mies yrittäisi ulkoistaa vastuunsa asioiden sopimisesta, jos hän alkaisi erikseen kyselemään onko miehellä suunnitelmia, on miehen käytöksen realiteetit huomioon ottaen aivan aiheellinen. Se ei johdu puutteista ap:n itsenäisyydessä, vaan on aivan terve reaktio siihen, miten mies on tähän mennessä käyttäytynyt.
Tällä hetkellä ap:n ongelma on, että mies luo kielteistä tunneilmastoa ja altistaa ap:ta sille, olemalla ensin sopimatta haluamistaan yhteisistä menoista ja räjähtelemällä sen jälkeen ap:n silmille kun asiat eivät menekään kuten hän haluaisi. Jos ap toimisi ehdottamallasi tavalla, ongelma olisi, että mies räjähtelee ap:lle kun tämä ei kyselisi miehen menoista täsmälleen oikealla hetkellä tai tavalla (sehän on asiallisesti ottaen täysin mahdoton tehtävä), ja suunnitelmista sopimiseen liittyvät ongelmat jatkuisivat edelleen. Lisäksi mies kokisi nyt olevansa aiempaa enemmän oikeutettu räjähtelemään, koska ap olisi hyväksynyt, että ongelman ratkaiseminen on hänen vastuullaan eikä miehen.
Terveellä itseluottamuksella varustettu henkilö tajuaa, että tällainen systeemi on viritetty epäonnistumaan, eikä osallistu siihen, vaan keskittyy suojelemaan itseään ja omaa hyvinvointiaan miehen vastuuttoman käytöksen myrkylliseltä vaikutukselta. Terve ihminen ei yritä korjata sellaista ongelmaa, joka on toisen ihmisen sisällä kehittynyt, ja jonka ainoastaan tämä toinen ihminen voi korjata.
17
Kiitos ymmärsit hyvin miten koen tilanteen. Ap
Ongelma nyt on vaan se että mies ei tule nykyisestä muuttumaan koska hän ei osaa muuttua. Tämä on hänen luonteenpiirteensä, hän ei tee tätä ilkeilläkseen. Ei hänkään haluaisi että on tällaisia ongelmia muttei osaa muuttua.
Ap on ahdistunut nykytilanteeseen.
Eli joko sitten jatkat ahdistuneena oloa ap tai hyväksyt että tällainen nyt miehesi on ja mietit miten itse voit helpottaa tilannetta.
Mitä et voi tehdä (tai voit toki koittaa mutta epäonnistut) on että leikit miehesi äitiä ja koitat kasvattaa hänestä toisenlaisen.
Mistä tiedät, että kyseessä on luonteenpiirre, jolle mies ei mahda mitään?
Jos hän ei kerta kaikkiaan osaa kohdella ihmisiä kunnioittavasti ja sopia tapaamisista normaalisti, hänellä on varmaan aika kattavia vaikeuksia pärjätä ihmisten kanssa. Työelämässä pärjäämiseen tarvitaan tätä taitoa, kaverisuhteiden ylläpitämiseen tarvitaan sitä, jne. Jos hän osaa ottaa muut ihmiset huomioon muussa elämässään, se ettei hän tee niin parisuhteessaan ei johdu sellaisesta luonteenpiirteestä, jolle mies ei mahda mitään.
17
Toisaalta onko ap kertonut että tällainen toiminta onnistuu sitten muiden kanssa? Ei ole. Olet itse diagnosoinut jo ap:n miehen ilman sen tarkempaa tietoa. Ei hyvä juttu.
Yleisesti ottaen toista ei pysty muuttamaan. Näin ollen ap:lla on kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä ja toimia niin että oma olotila helpottuu tai jättää mies. Tai no on kolmaskin. Olla hyväksymättä ja olla suhteessa surkea.
En osaa sanoa tekeekö kavereidensa kanssa tätä olettamista. Muutaman kerran ottanut johonkin kaveriin etäisyyttä koska tämä kaveri ei ymmärtänyt häntä (siis näin mies sanoi, mutta en tiedä mistä oikeasti oli kyse). Vanhemmilleen jonkun verran ainakin. Ap
Entä onko sinulla vastaavia haasteita muiden ihmisten kanssa? Onko käynyt sellaista, että joku loukkaantuu sinulle, kun et ole pitänyt kiinni jostain yhdessä sovitusta asiasta, ja olet itse sitä mieltä ettet ole ollut mukana sopimassa siitä? Tai onko joku läheinen kaverisi laittanut selittämättömästä syystä välit poikki / lakannut pitämästä yhteyttä?
17
Ei minulla muiden kanssa ole tällaisia ongelmia eikä aiemmissa parisuhteissani ole ollut tällaista ongelmaa. Muistan aina tarkkaan mitä asioista sovitaan ja ollaan sovittu. Ap
Ok. Ongelma on siis miehesi käytöksessä, joka joko on tai ei ole pysyvistä piirteistä johtuvaa.
Kerroit että hän kohtelee ainakin osittain myös vanhempiaan samaan tapaan, ja ehkä mahdollisesti kavereitakin. Voi olla, että yrittämisestä huolimatta hän ei vain pysty parempaan. Suuttuminen tilanteessa, jossa hän tajuaa mokanneensa, voi johtua turhautumisesta omaa epäonnistumista kohtaan ja siitä, että on koko elämänsä ajan epäonnistunut näissä asioissa ja tajuaa aiheuttaneensa sillä paljon harmia läheisilleen, mutta ei pysty tästä huolimatta muuttamaan käytöstään. Jos näin on, voit vaikuttaa riitoihinne ainakin sillä, että et ns. hiero suolaa haavoihin ja ala kerrata epäonnistumisen syitä hänelle päin naamaa, kun hän jo hyvin itsekin tietää mokanneensa ja häntä hävettää se jo valmiiksi.
Miehesi voisi kannattaa käydä psykiatrin juttusilla, jotta hän pääsisi neuropsykiatrisiin tutkimuksiin. Käytös viittaa mielestäni aspergeriin tai muuhun neurokirjon poikkeavuuteen. Neurokirjolaisilla on aika usein lisäksi se AD(H)D, jota olet jo epäillytkin.
Olisi tärkeää sulkea tämä pois ennen kuin ns. laitat kovan kovaa vastaan ja alat "kouluttaa" miestä funktionaaliseksi ihmisyksilöksi kovin keinoin. Kouluttaminen ja onnistumisen vaatiminen sellaisessa asiassa, jota ko. henkilön ei ole mahdollista oppia, voi vaurioittaa henkilön psyykettä. Muista kuitenkin, että olipa käytöksen syy mikä tahansa, se on silti väärin sinua kohtaan. Älä sorru syyllistämään itseäsi tilanteesta (jos et miestäsikään), ja muista kiinnittää aktiivisesti huomiota omiin voimavaroihisi ja jaksamiseesi, jos valitset jatkaa suhteessanne.
17
Sano miehelle, että KYSYY sinulta ensin, sopiiko eikä oleta mitään. Siitä on turha keskustella, olettaako hän asioita koska ei varmasti sitä itse näe. Ehkä alkaa nähdä sen, kun opettelee kysymään sinulta ensin.
Se että "sanoo" jostain menosta, ei kelpaa. Pitää kysyä, ei vain ilmoittaa. Ehkä siinä oppii ja lopulta tajuaa ettei ole ok vain ilmoittaa.
Kuulostaa tosin kyllä vähän manipuloinnoiltakin.. onko miehes yhtään sellainen, että estäis sua näkemästä kavereita tai ett pistää kaiken negatiivisen sun piikkiin?
Et oo tehnyt mitään väärää. Just noin, peset hiukset loppuun. Äijällä ei ole oikeutta mutista susta kenellekään mitään negatiivista. Voithan sä jättää vaikk kokonaan menemättäkin jos on vaikk vatsa kipeä tms.. mitäs se siihen sanois?
Joku jo jossain sivulla 1-2 sanoi että miehen harmistuminen/ärtyminen johtuu luultavasti siitä että fiksu mies tajuaa mokanneensa taas eikä ymmärrä miksi. Komppaan tätä 100% ja yleensäkin sitä kommenttia.
Jos/kun mies siis käyttäytyy näin muitakin kohtaan niin kyseessä on luultavasti autismin kirjoon liittyvä ongelma. Nämä ovat yleensä hyvin älykkäitä ihmisiä mutta katsovat puusilmäisesti asioita yksityiskohtaisesti ja unohtavat kokonaisuudet ja vaikutukset muihin ihmisiin. Sitten oikeasti ihmettelevät miten taas kävi näin hullusti siellä sosiaalisen kanssakäymisen puolella ja ovat hermostuneita itseensä. ”No mitäs teit noin” tuntuu silloin todella pahalta toisen sanomana. Suoraan suolaa haavoille.
Mies saattaa voida oppia jotain psykologin avulla tai sitten ei. Jos saisin heittää arvauksen niin tuskin ei ainakaan niin paljoa että ap olisi yksistään siitä tyytyväinen.
Mielestäni avain tässä on että ap ymmärtää kyseessä olevan mitä luultavimmin neurologinen häiriö ja ongelma myös sosiaalisessa kanssakäymisessä tämän vuoksi ja tekee sitten päätöksen pystyykö hyväksymään miehen sellaisena kuin hän on vaiko ei pysty ja loput päätökset sen perusteella. On kuitenkin luultavasti turha olettaa että mies muuttuisi suuremmin tai että hän tekee tätä tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että KYSYY sinulta ensin, sopiiko eikä oleta mitään. Siitä on turha keskustella, olettaako hän asioita koska ei varmasti sitä itse näe. Ehkä alkaa nähdä sen, kun opettelee kysymään sinulta ensin.
Se että "sanoo" jostain menosta, ei kelpaa. Pitää kysyä, ei vain ilmoittaa. Ehkä siinä oppii ja lopulta tajuaa ettei ole ok vain ilmoittaa.
Kuulostaa tosin kyllä vähän manipuloinnoiltakin.. onko miehes yhtään sellainen, että estäis sua näkemästä kavereita tai ett pistää kaiken negatiivisen sun piikkiin?
Et oo tehnyt mitään väärää. Just noin, peset hiukset loppuun. Äijällä ei ole oikeutta mutista susta kenellekään mitään negatiivista. Voithan sä jättää vaikk kokonaan menemättäkin jos on vaikk vatsa kipeä tms.. mitäs se siihen sanois?
Jos olemme molemmat paikalla kun vaikkapa miehen isä tai joku muu sukulainen soittaa ja kysyy tulemmeko syömään tai voiko meille tulla käymään jonain tiettynä hetkenä, niin mies tietenkin kysyy siinä heti minulta, että käykö. Mutta nämä tämän ketjun aiheen tilanteet on niitä, että olen jossain muualla kun mies puhuu vaikka isänsä kanssa jostain sunnuntailounaasta, ja mies sitten unohtaa sanoa siitä minulle tai siis yhtä hyvin unohtaa kysyä sitä minulta. Luulen, että hän sanoo esim. isälleen siinä jotain tällaista: "ei meillä varmaan ole sunnuntaina mitään että varmaan voidaan tulla klo 12 lounaalle, mutta en oo kyllä vielä xx:n (eli minun) kanssa sunnuntaista vielä puhunut mutta eiköhän se lounas onnistu". Ja sitten unohtaa minulta kysyä asiaa. Ja isänsä kai olettaa, että asia on sovittu, koska mies ei ilmoita että ei kävisi ja mies mies mielessään pitää sitä sovittuna, kun oli jo isälleen sanonut, että eiköhän se järjesty.
Ei mies estä minua tapaamasta kavereitani eikä yritä urkkia puhelintani tai mitään sellaista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku jo jossain sivulla 1-2 sanoi että miehen harmistuminen/ärtyminen johtuu luultavasti siitä että fiksu mies tajuaa mokanneensa taas eikä ymmärrä miksi. Komppaan tätä 100% ja yleensäkin sitä kommenttia.
Jos/kun mies siis käyttäytyy näin muitakin kohtaan niin kyseessä on luultavasti autismin kirjoon liittyvä ongelma. Nämä ovat yleensä hyvin älykkäitä ihmisiä mutta katsovat puusilmäisesti asioita yksityiskohtaisesti ja unohtavat kokonaisuudet ja vaikutukset muihin ihmisiin. Sitten oikeasti ihmettelevät miten taas kävi näin hullusti siellä sosiaalisen kanssakäymisen puolella ja ovat hermostuneita itseensä. ”No mitäs teit noin” tuntuu silloin todella pahalta toisen sanomana. Suoraan suolaa haavoille.
Mies saattaa voida oppia jotain psykologin avulla tai sitten ei. Jos saisin heittää arvauksen niin tuskin ei ainakaan niin paljoa että ap olisi yksistään siitä tyytyväinen.
Mielestäni avain tässä on että ap ymmärtää kyseessä olevan mitä luultavimmin neurologinen häiriö ja ongelma myös sosiaalisessa kanssakäymisessä tämän vuoksi ja tekee sitten päätöksen pystyykö hyväksymään miehen sellaisena kuin hän on vaiko ei pysty ja loput päätökset sen perusteella. On kuitenkin luultavasti turha olettaa että mies muuttuisi suuremmin tai että hän tekee tätä tahallaan.
Tämä on ollut hyvä ja silmiä avaava ketju, mutta toisaalta olen vähän pyörällä päästäni, koska joku täällä kirjoittaa, että miehellä on selvästi joku neurologinen juttu tai on autisti ja joku kirjoittaa että hän on narsisti ja joku kirjoitti että on melkein henkistä väkivaltaa mitä mies tekee minua kohtaan. En tiedä enää mitä ajatella. Ap
Ei miehesi käytöksessä mielestäni mitään narsistista ole. Se on vaan nykyisin muotia sanoa mistä vaan ongelmasta että narsisti tuo on, jssap.
Miehesi on selkeästi ajatuksiinsa uppoutuva ns. hajamielinen professori kuten moni onkin jo sanonut aiemmin. Oikeasti hämmästynyt kun tajuaa että oho miten tässä näin kävi.
Narsistilta kuulisit maailman tappiin asti jos et lopettaisi mitä teetkin vain täyttääksesi miehesi halut. Hän muotoutuisi äärimmäisen aggressiiviseksi kunnes matelisit maassa ja pyytäisit anteeksi kaikkea mahdollista vaikka hänessä olisi vikaa. Vasta kun myöntäisit että kaikki vika on sinussa hän rauhoittuisi. Ja siis tämä aggressiivisuus olisi jotain aivan muualta kuin tästä maailmasta (sanon nyt varmuudeksi). Olisi ”virheesi” (hiusten pesu) kuinka pieni vain niin sinua ja perhettäsi/ystäviäsi/kaikkia valintojasi/työtäsi haukuttaisiin niin pitkään ja niin rajusti kunnes sinut olisi lyöty aivan lyttyyn. Narsisti ei lopeta kesken. Miehesi ei vaikuta ollenkaan tällaiselta. Narsistimies ei kestäisi sekuntiakaan että vaan jatkat hiustenpesua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ratkaisuehdotusta ole mutta eräänlaisen kohtalotoverin osanoton saat.
Mun mies on vähän tuollainen. Kuvittelee puhuneensa mun kanssa asioista tai kertoneensa jotain. Sitten puhuu itsestäänselvyytenä että "meen nyt sinne talkoisiin, tuun huomenna" tai "pitäskö sun laittaa vaatteet päälle kun pitäs alkaa lähtee sinne Xxxx:lle". Ja mä olen ihmeissäni että minne sinne (sanamuoto siis miehellä juuri sellainen että mun pitäisi tietää mistä siitä hän puhuu). Meillä on vaan se ero sun tilanteeseen että meillä mies on täysin varma että on maininnut mulle asiasta. Inttää ja inttää kerta toisensa jälkeen ja suuttuu kun mä kehtaan väittää ettei aiheesta ole puhuttu. -_-
Lopputuloksena meillä on ihmeissään oleva minä ja vihainen sekä tyhmään vaimoon turhautunut mies. Rauhaisaa rinnakkaiseloa.
Tuon vielä yhden näkemyksen tähän keskusteluun. Ydin on tämä: missään nimessä sinun ei mielestäni kannata pelkällä oman käytöksesi muuttamisella yrittää ratkaista asiaa. Ei riitä, että olet johdonmukainen omassa toiminnassasi, koska se ei tule miehesi käytöstä muuttamaan. Mielestäni vaikuttaa ilmiselvältä, että hän ei ymmärrä, miten hänen käytöksensä vaikuttaa sinuun.
Sinun täytyy nostaa kissa pöydälle. Seuraavan kerran, kun mies taas olettaa sinun tietävän jotain mitä et tiedä, toimi suunnilleen kuin nytkin eli älä lähde juttuun mukaan. Tilanteen rauhoituttua nosta asia uudelleen esille ja kerro miehelle, miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu. Yritä saada hänet ymmärtämään, miten epäreilua tuollainen käytös on. Todennäköisesti asia ei näin helposti muutu, vaan kohta edessä on taas vastaavanlainen tilanne, jossa mies olettaa asioita. Toimi taas samalla tavalla eli keskustele asiasta. Välillä keskustelu voi olla riitelyä, välillä rauhallista juttelua. Mutta jatka asiasta puhumista, kunnes jossain vaiheessa, usean riidan ja keskustelun jälkeen, mies alkaa ymmärtää, miltä nämä tilanteet sinusta tuntuvat ja toivottavasti myös, mikä hänen roolinsa tilanteissa on.
Se on rankka ja kivinen tie, mutta niin kauan kuin mies ei ymmärrä, miltä tämä sinusta tuntuu, mikään ei tule kunnolla muuttumaan. Jos siis haluat muutosta asiaan, niin joko sinun pitää olla se henkilö, joka pakottaa miehen asiasta puhumaan tai hankkia tähän joku ulkopuolinen taho. Tai sitten vain luovuttaa: hyväksyä miehen käytös ja joko jatkaa yhdessä tai erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vastaava tilanne on ratkennut hyvin helpolla tavalla: vaimona kysyn ensin mieheltä, että hän ei ole suunnitellut mitään yhteisiä menoja ennenkuin sovin tapaamisia omien kavereitteni kanssa. Samoin edellisenä iltana tai viimeistään aamupalalla kysyn päivän menot ja ohjelman vielä uudestaan. Jos mulla on joku todella tärkeä meno, jota en halua perua viime tingassa, niin lähetän miehelle sähköisen kalenterivarauksen ja muistuttelen asiasta ja varmistelen, että eihän ole mitään muuta menoa suunnitteilla.
Talon ostosta yms: Se on ihan normaalia, että ei tiedä toisen haaveista, jos niistä ei puhuta.
Hei! Tämä aloitus on ihan mun elämästä. Poikkeuksena se, että mies väittää kertoneensa jonkin asian/menon mulle, mutta ei ole kertonutkaan. Väittää kivenkovaan, että olihan siitä puhetta, mutta ei helkkarissa ole ollut!
Se kuvittelee myös, että olen ajatustenlukija :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei miehesi käytöksessä mielestäni mitään narsistista ole. Se on vaan nykyisin muotia sanoa mistä vaan ongelmasta että narsisti tuo on, jssap.
Miehesi on selkeästi ajatuksiinsa uppoutuva ns. hajamielinen professori kuten moni onkin jo sanonut aiemmin. Oikeasti hämmästynyt kun tajuaa että oho miten tässä näin kävi.
Narsistilta kuulisit maailman tappiin asti jos et lopettaisi mitä teetkin vain täyttääksesi miehesi halut. Hän muotoutuisi äärimmäisen aggressiiviseksi kunnes matelisit maassa ja pyytäisit anteeksi kaikkea mahdollista vaikka hänessä olisi vikaa. Vasta kun myöntäisit että kaikki vika on sinussa hän rauhoittuisi. Ja siis tämä aggressiivisuus olisi jotain aivan muualta kuin tästä maailmasta (sanon nyt varmuudeksi). Olisi ”virheesi” (hiusten pesu) kuinka pieni vain niin sinua ja perhettäsi/ystäviäsi/kaikkia valintojasi/työtäsi haukuttaisiin niin pitkään ja niin rajusti kunnes sinut olisi lyöty aivan lyttyyn. Narsisti ei lopeta kesken. Miehesi ei vaikuta ollenkaan tällaiselta. Narsistimies ei kestäisi sekuntiakaan että vaan jatkat hiustenpesua.
Ei se ihan näinkään ole. Narsismia on eri asteista, eikä se kaikilla ilmene noin jyrkästi, mutta silloinkin se voi olla hyvin vahingollista. Varsinkin jos omaa käytöstään alkaa muokkaamaan sillä ajatuksella, että se toisi helpotusta tilanteeseen.
Minun eksäni olisi "kestänyt" tuossa hiustenpesutilanteessa sen, että jatkan hiustenpesua. Mutta pari päivää (tai pari kuukautta!) sen jälkeen hän olisi kostanut asian minulle jotenkin. Vasta 1-2 päivää jatkuneen riidan jälkeen olisi selvinnyt, että hän teki niin koska oli minulle vihainen siitä että jatkoin vain hiustenpesua, vaikka meillä oli kiire hänen vanhempiensa luokse kylään ja hänen mielestään minä nolasin hänet tällä tavalla, ja ansaitsin siis rangaistuksen.
17
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava tilanne on ratkennut hyvin helpolla tavalla: vaimona kysyn ensin mieheltä, että hän ei ole suunnitellut mitään yhteisiä menoja ennenkuin sovin tapaamisia omien kavereitteni kanssa. Samoin edellisenä iltana tai viimeistään aamupalalla kysyn päivän menot ja ohjelman vielä uudestaan. Jos mulla on joku todella tärkeä meno, jota en halua perua viime tingassa, niin lähetän miehelle sähköisen kalenterivarauksen ja muistuttelen asiasta ja varmistelen, että eihän ole mitään muuta menoa suunnitteilla.
Talon ostosta yms: Se on ihan normaalia, että ei tiedä toisen haaveista, jos niistä ei puhuta.
Eli kohtelet puolisoasi kuin äiti pientä lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille ettet osaa lukea ajatuksia. Jos ei kerralla usko, ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku jo jossain sivulla 1-2 sanoi että miehen harmistuminen/ärtyminen johtuu luultavasti siitä että fiksu mies tajuaa mokanneensa taas eikä ymmärrä miksi. Komppaan tätä 100% ja yleensäkin sitä kommenttia.
Jos/kun mies siis käyttäytyy näin muitakin kohtaan niin kyseessä on luultavasti autismin kirjoon liittyvä ongelma. Nämä ovat yleensä hyvin älykkäitä ihmisiä mutta katsovat puusilmäisesti asioita yksityiskohtaisesti ja unohtavat kokonaisuudet ja vaikutukset muihin ihmisiin. Sitten oikeasti ihmettelevät miten taas kävi näin hullusti siellä sosiaalisen kanssakäymisen puolella ja ovat hermostuneita itseensä. ”No mitäs teit noin” tuntuu silloin todella pahalta toisen sanomana. Suoraan suolaa haavoille.
Mies saattaa voida oppia jotain psykologin avulla tai sitten ei. Jos saisin heittää arvauksen niin tuskin ei ainakaan niin paljoa että ap olisi yksistään siitä tyytyväinen.
Mielestäni avain tässä on että ap ymmärtää kyseessä olevan mitä luultavimmin neurologinen häiriö ja ongelma myös sosiaalisessa kanssakäymisessä tämän vuoksi ja tekee sitten päätöksen pystyykö hyväksymään miehen sellaisena kuin hän on vaiko ei pysty ja loput päätökset sen perusteella. On kuitenkin luultavasti turha olettaa että mies muuttuisi suuremmin tai että hän tekee tätä tahallaan.
Tämä on ollut hyvä ja silmiä avaava ketju, mutta toisaalta olen vähän pyörällä päästäni, koska joku täällä kirjoittaa, että miehellä on selvästi joku neurologinen juttu tai on autisti ja joku kirjoittaa että hän on narsisti ja joku kirjoitti että on melkein henkistä väkivaltaa mitä mies tekee minua kohtaan. En tiedä enää mitä ajatella. Ap
Autismin kirjon poikkeavuuksista johtuva käytös voi joskus muodollisesti muistuttaa narsistisesti häiriintyneen ihmisen käytöstä, vaikka se johtuu aivan erilaisista syistä. Siksi on tärkeää selvittää asiaa, eikä vain olettaa että asia on niin tai näin. Jos miehelläsi on asperger-piirteitä tai vastaavaa, käytös todennäköisesti pysyy suunnilleen samanlaisena kun aikaa kuluu. Ei siis muutu pahemmaksi, jos ei kovin paljon paremmaksikaan. Jos taas miehelläsi on narsistisia piirteitä, on riski että ikävä käytös pahenee sitä mukaa, mitä sitoutuneempi olet häneen ja jossain pisteessä alkaa vaurioittaa sinun psyykettäsi. Sellaisesta suhteesta on tärkeää päästä lähtemään ehjin nahoin, koska mitä pahemmin siinä vaurioituu, sitä vähemmän voimia lähtemiseen on. Narsismia on kuitenkin eri asteista, eivätkä kaikki hieman narsistisesti käyttäytyvät ihmiset ole välttämättä peruuttamattomalla tavalla vahingollisia muille. Sekin on hyvä muistaa, että joskus harvoin ihmisellä voi olla molemmat: epätervettä narsismia JA autismin kirjon häiriö.
Jos olette olleet jo pitkään yhdessä, osaat jo varmaan jotain sanoa siitä, onko käytös pahentunut ajan myötä vai jopa hieman helpottanut, kun olet antanut palautetta. Se, mitä kerrot, että hän myöntää itse tehneensä virheen (ei siis syytä sinua näistä tilanteista vaan itseään), viittaa kuitenkin mielestäni siihen ettei mies ole ainakaan vakavasti narsistisesti häiriintynyt.
Kysyn vielä näin päin: jos mies oppisi hallitsemaan vihanpurkauksiaan noissa tilanteissa, olisiko tilanne sinun mielestäsi enemmän tai vähemmän ok? Siis ongelmasi on "vain" se, että on epämukavaa joutua kielteisen tunneviestinnän todistajaksi tilanteissa, joita et ole ollut aiheuttamassa - ei se että sinua syyllistetään tai vihaa kohdistetaan sinuun? Jos vastaat tähän kyllä, niin sinun (tai teidän yhdessä) kannattaa miettiä miten käyttäydyt noissa tilanteissa niin, että autat miestä rauhoittumaan tai jopa olemaan kokonaan suuttumatta. Ja miten mies itse voi opetella olemaan suuttumatta. Hyväksytte, että tällaisia tilanteita tulee toisinaan, ja ne vain hoidetaan pois päiväjärjestyksestä tavalla, joka on reilu ja sillä hetkellä mahdollinen (esim. mies peruu syömisen vanhempiensa kanssa ja kertoo syyksi että hän unohti sopia asiasta kanssasi). Ei tarvetta ahdistua, suuttua eikä syyllistää tai syyllistyä, puolin tai toisin.
17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehesi käytöksessä mielestäni mitään narsistista ole. Se on vaan nykyisin muotia sanoa mistä vaan ongelmasta että narsisti tuo on, jssap.
Miehesi on selkeästi ajatuksiinsa uppoutuva ns. hajamielinen professori kuten moni onkin jo sanonut aiemmin. Oikeasti hämmästynyt kun tajuaa että oho miten tässä näin kävi.
Narsistilta kuulisit maailman tappiin asti jos et lopettaisi mitä teetkin vain täyttääksesi miehesi halut. Hän muotoutuisi äärimmäisen aggressiiviseksi kunnes matelisit maassa ja pyytäisit anteeksi kaikkea mahdollista vaikka hänessä olisi vikaa. Vasta kun myöntäisit että kaikki vika on sinussa hän rauhoittuisi. Ja siis tämä aggressiivisuus olisi jotain aivan muualta kuin tästä maailmasta (sanon nyt varmuudeksi). Olisi ”virheesi” (hiusten pesu) kuinka pieni vain niin sinua ja perhettäsi/ystäviäsi/kaikkia valintojasi/työtäsi haukuttaisiin niin pitkään ja niin rajusti kunnes sinut olisi lyöty aivan lyttyyn. Narsisti ei lopeta kesken. Miehesi ei vaikuta ollenkaan tällaiselta. Narsistimies ei kestäisi sekuntiakaan että vaan jatkat hiustenpesua.
Ei se ihan näinkään ole. Narsismia on eri asteista, eikä se kaikilla ilmene noin jyrkästi, mutta silloinkin se voi olla hyvin vahingollista. Varsinkin jos omaa käytöstään alkaa muokkaamaan sillä ajatuksella, että se toisi helpotusta tilanteeseen.
Minun eksäni olisi "kestänyt" tuossa hiustenpesutilanteessa sen, että jatkan hiustenpesua. Mutta pari päivää (tai pari kuukautta!) sen jälkeen hän olisi kostanut asian minulle jotenkin. Vasta 1-2 päivää jatkuneen riidan jälkeen olisi selvinnyt, että hän teki niin koska oli minulle vihainen siitä että jatkoin vain hiustenpesua, vaikka meillä oli kiire hänen vanhempiensa luokse kylään ja hänen mielestään minä nolasin hänet tällä tavalla, ja ansaitsin siis rangaistuksen.
17
17 - arvostan paljon että vastaat hyvinkin järkevästi täällä ap:lle (ja meille muillekin) mutta huomaathan itsekin että olet jo monessa viestissä peilannut ap:n tilannetta omaan exäsi toimimaan käytökseen. Koitat ehkä huomaamattasi saada ap:n tilanteesta samantyylisen kuin omastasi, saada ap:n miehen samanlaiseksi kuin omasi.
Ap ei ole missään vaiheessa sanonut että miehensä olisi tuollainen kostava kuin sinun, joka kostaisi jälkikäteen. Sen sijaan hän on sanonut kuinka mukava miehensä on lukuunottamatta tätä unohteluaan.
Sinun pitäisi 17 lopettaa nyt oman suhteesi peilaaminen tähän ap:n tilanteeseen. Tarkoitat varmasti hyvää mutta ap:n tilannetta se vaan sekoittaa kun saat hänet pohtimaan ”josko nyt kuitenkin se onkin narsisti” kun miehensä ei kuitenkaan näytä sellainen olevan. Ei edes samanlainen kuin sinun exäsi joka voi olla, tai voi olla olematta, narsisti.
Sinulla on 17 paljon hyviä kommentteja mutta nyt jo useamman kerran esiin tuomasi exä ja exän toiminta ja siksi jonkun asian väittäminen ei ole ap:n tilanteen kannalta järkevää ja avuliasta. Selkeästi sinulla oli itselläsi vaikea tilanne ja et halua toisen kärsivän samasta kuin sinä mutta luot nyt mörköjä sinne missä niitä ei ole kun peilata kaiken oman kokemuksesi kautta.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Tuohon on ihan yksinkertaisen helppo ratkaisu. Hankkikaa semmoinen perinteinen seinakalenteri, johon merkkaatte menot (seka yhteiset etta omat).
Tai googleen teette perhekalenterin, jos digitaalinen alusta toimii teille paremmin.
Nain kumpikin on aina menoista kartalla, eika voi sanoa etta on kertonut menosta mutta toinen ei vaan muista. Kun ne siis nakyy siina kalenterissa.
Ei se auta, koska mies ei merkkaa niitä sinne, meillä on ollut kalenteri kyllä. Tai siis ei muista merkata. Hän kyllä lopulta aina uskoo, kun sanon, että ei ole asiasta minulle kertonut, eli riita ei synny siitä että onko kertonut vai ei ole. Vaan siitä, että hän hermostuu kun joku hänen sopima asia menee pieleen (koska minä en tiennyt koko asiasta). Ap
No sittenhän se on miehen tehtävä selitellä niille vieraille miksi et ole paikalla, kun ei ole merkinnyt asiaa muistiin. Syyttäköön itseään siitä. Oppiipahan kun kerran joutuu selitteleen muille. Sinä voit seuraavan kerran tyynesti ja jämäkästi kysäistä että lukeeko tämä asia siellä kalenterissa? Että on sovittu että menot/lupaukset sinne merkitään, miksi tämä ei ole kalenterissa? Turha siinä on miehenkään sitten nikotella jos ei ole tehnyt omaa osuuttaan sopimuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku jo jossain sivulla 1-2 sanoi että miehen harmistuminen/ärtyminen johtuu luultavasti siitä että fiksu mies tajuaa mokanneensa taas eikä ymmärrä miksi. Komppaan tätä 100% ja yleensäkin sitä kommenttia.
Jos/kun mies siis käyttäytyy näin muitakin kohtaan niin kyseessä on luultavasti autismin kirjoon liittyvä ongelma. Nämä ovat yleensä hyvin älykkäitä ihmisiä mutta katsovat puusilmäisesti asioita yksityiskohtaisesti ja unohtavat kokonaisuudet ja vaikutukset muihin ihmisiin. Sitten oikeasti ihmettelevät miten taas kävi näin hullusti siellä sosiaalisen kanssakäymisen puolella ja ovat hermostuneita itseensä. ”No mitäs teit noin” tuntuu silloin todella pahalta toisen sanomana. Suoraan suolaa haavoille.
Mies saattaa voida oppia jotain psykologin avulla tai sitten ei. Jos saisin heittää arvauksen niin tuskin ei ainakaan niin paljoa että ap olisi yksistään siitä tyytyväinen.
Mielestäni avain tässä on että ap ymmärtää kyseessä olevan mitä luultavimmin neurologinen häiriö ja ongelma myös sosiaalisessa kanssakäymisessä tämän vuoksi ja tekee sitten päätöksen pystyykö hyväksymään miehen sellaisena kuin hän on vaiko ei pysty ja loput päätökset sen perusteella. On kuitenkin luultavasti turha olettaa että mies muuttuisi suuremmin tai että hän tekee tätä tahallaan.
Tämä on ollut hyvä ja silmiä avaava ketju, mutta toisaalta olen vähän pyörällä päästäni, koska joku täällä kirjoittaa, että miehellä on selvästi joku neurologinen juttu tai on autisti ja joku kirjoittaa että hän on narsisti ja joku kirjoitti että on melkein henkistä väkivaltaa mitä mies tekee minua kohtaan. En tiedä enää mitä ajatella. Ap
Eli ihan normaali suomalainen mies, silmiä avaava ja saa pään pyörälle tuuliviiri-ominaisuuksillaan. Älä ajattele liikaa, vaan sanot vain suoraan että laittaa kalenteriin ja jos ei siellä ole menoja merkittynä, turha itkeä kaatunutta maitoa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku jo jossain sivulla 1-2 sanoi että miehen harmistuminen/ärtyminen johtuu luultavasti siitä että fiksu mies tajuaa mokanneensa taas eikä ymmärrä miksi. Komppaan tätä 100% ja yleensäkin sitä kommenttia.
Jos/kun mies siis käyttäytyy näin muitakin kohtaan niin kyseessä on luultavasti autismin kirjoon liittyvä ongelma. Nämä ovat yleensä hyvin älykkäitä ihmisiä mutta katsovat puusilmäisesti asioita yksityiskohtaisesti ja unohtavat kokonaisuudet ja vaikutukset muihin ihmisiin. Sitten oikeasti ihmettelevät miten taas kävi näin hullusti siellä sosiaalisen kanssakäymisen puolella ja ovat hermostuneita itseensä. ”No mitäs teit noin” tuntuu silloin todella pahalta toisen sanomana. Suoraan suolaa haavoille.
Mies saattaa voida oppia jotain psykologin avulla tai sitten ei. Jos saisin heittää arvauksen niin tuskin ei ainakaan niin paljoa että ap olisi yksistään siitä tyytyväinen.
Mielestäni avain tässä on että ap ymmärtää kyseessä olevan mitä luultavimmin neurologinen häiriö ja ongelma myös sosiaalisessa kanssakäymisessä tämän vuoksi ja tekee sitten päätöksen pystyykö hyväksymään miehen sellaisena kuin hän on vaiko ei pysty ja loput päätökset sen perusteella. On kuitenkin luultavasti turha olettaa että mies muuttuisi suuremmin tai että hän tekee tätä tahallaan.
Tämä on ollut hyvä ja silmiä avaava ketju, mutta toisaalta olen vähän pyörällä päästäni, koska joku täällä kirjoittaa, että miehellä on selvästi joku neurologinen juttu tai on autisti ja joku kirjoittaa että hän on narsisti ja joku kirjoitti että on melkein henkistä väkivaltaa mitä mies tekee minua kohtaan. En tiedä enää mitä ajatella. Ap
Mä voisin vielä työntää lusikkani soppaan. Mä en toimi kuten miehesi, mutta tunnistan itsessäni tarpeen/halun/taipumuksen toimia kuten hän. Mulla se johtuu siitä, että mä olen äärettömän päättämätön ja mun on vaikea sitoutua mihinkään suunnitelmiin, koska mieluiten toimisin hetkellisten fiilisten pohjalta. Siksi minusta olisi ihanaa, jos voisin jättää kaikki sopimiset viime tinkaan/toimia spontaanisti ja mies (ja joskus myös ystävät) vaan suostuisi näihin viime hetken suunnitelmiin. EN TOIMI NÄIN mutta ymmärrän hieman miksi joku voi näin toimia. MUTTA sitä suuremmalla syyllä pidän miehesi käytöstä törkeänä, koska itsellä on taipumus siihen mutta taistelen sitä vastaan koska tajuan että se olisi väärin miestäni ja ystäviäni kohtaan.
En tiedä mistä noi mun ongelmat johtuu, olen epäillyt aikuisiän ADHD:ta, piilevää masennusta, identiteettihäiriötä...minäkin olen kuitenkin tohtoriksi väitellyt ja työelämässä aikaansaava, joten silkka tyhmyys tai vakava mt-ongelma tuskin on kyseessä.
Toisin sanoen ilmoitatte kumpikin toisillenne jos ette ole totuttuun aikaan kotona. Teillä tämä aika alkaa ehkä myöhemmin kuin muilla, mutta kyllä teilläkin sellainen on. Varmaan vähintään yöaika kuuluu siihen, eli olette yleensä yöt kotona ja voisitte huolestua jos toinen ei tulisi yöksi kotiin eikä ilmoittaisi mitään. Siis tältä osin ei ongelmaa.
17