Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies ymmärtämään, että en osaa lukea ajatuksia?
16.07.2019 |
Meidän vakio riitamme syntyy aiheesta, että rakas aviomieheni olettaa minun tietävän jonkun asian. Eli jonkun asian, jonka hän on sopinut jonkun kanssa tai järjestänyt, mutta ei ole muistanut sanoa siitä minulle. Ja koska en ole asiasta kuullutkaan, vaikka hän olettaa jotenkin, että tiedän asian ja olen sovittanut omat asiani siihen, niin se asia menee usein jotenkin pieleen ja mies hermostuu. Ei varsinaisesti suutu minulle, vaan hermostuu, että se asia meni pieleen. Esimerkkejä:
-Mies on kutsunut meille tiistai-illaksi sukulaisiaan käymään. Emme useinkaan tule sanoneeksi toisillemme kaikkia omia menojamme, jotka eivät vaikuta toiseen, joten minä olen sopinut tiistaina töiden jälkeen tapaavani ystävääni kaupungilla. Mies sanoo maanantai-iltana, että siivotaanko vähän kun huomenna ne tulevat. Minä ihmettelen, että "ketkä ne ja tulevat minne". Mies katsoo minua hölmistyneenä, että Pekka ja Raili tietenkin. Mihin minä vastaan että "et ole kyllä minulle asiasta sanonut, olen sopinut huomenna tapaavani kaverini kaupungilla". Ja mies alkaa vänkäämään, että on sanonut, vaikka ei varmasti ole. Ja minä en näissä tilanteissa peru omia menojani, jos mies on unohtanut sanoa minulle jotain. Mies hermostuu tilanteelle ja päättää, että hän peruu Pekan ja Railin tulon meille, koska ei halua tavata heitä meillä yksin ilman minua.
-Mies on sopinut vanhempiensa kanssa, että menemme heille syömään sunnuntaina. Ei ole muistanut mainita siitä minulle. Sunnuntaina päivällä sitten menen suihkuun pesemään hiuksia, ja mies tulee sinne kylpyhuoneeseen sanomaan, että "mitä teet täällä suihkussa kun meidän pitää lähteä viiden minuutin päästä äidille ja isälle?". Mihin minä taas ihmeissäni, että "miten niin, en minä ole sellaisesta tiennyt, minä olen nyt pesemässä hiuksia". Ja pesen ne hiukset kuten aloitinkin. Mies hermostuu tilanteelle ja soittaa äidilleen ja isälleen, että myöhästytään tunti, koska vaimo meni suihkuun ja meikkaa sen jälkeen. Kivakiva, koska oli oma syynsä kun ei kertonut minulle asiasta, mutta nyt vanhempansa hermostuvat, koska ei ollakaan syömässä kun ruoka on valmis.
Ja useita vastaavia tilanteita, varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ollaan näistä saatu riitoja aikaiseksi useampi vuosi, mutta mies ei millään opi, että en osaa lukea hänen ajatuksia. Vaikka tietenkin sanoo, että ei sitä oletakaan. No olettaa kyllä. Miten saada hänet ymmärtämään, että en osaa eikä saa olettaa että osaisin?
Kommentit (139)
Ohis, mutta mun ex-miehellä oli mystinen taito lukea mun ajatuksia: joskus piti päivien mykkäkoulua, kun olin mielestään ajatellut jotain pahaa hänestä :D Itselläni ei ollut mitään havaintoa, mistä aloitti mykkäilyn ja sitä kristallipalloa olisin kyllä kovasti kaivannut, että olisin edes joskus ollut kartalla, mikä sitä milloinkin viirasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon kaksi über kliseeltä:
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
How is that working for you? (by Dr Phil) eli miten nykyinen toimintamallisi toimii sinulle?
Ja nämä siis osoitan sinulle ap kaikella (oikeasti) ystävällisyyden. Tämä ei ole kettuilua todellakaan.
Mutta siis.
Huomaat itsekin ettei tilanne ole hyvä. Stressannut kun mies onkin suunnitellut jotain vaikkapa tapaamisia jota ei ole muistanut kertoa sinulle ja sitten napisee siitä. No koska et voi muuttaa miestäsi mutta omaa tapaasi toimia kylläkin niin auttaisiko ja kuinka paljon jos rupeat aktiivisesti kysymään esim. pari kertaa viikossa ”ootko muuten sopinut jotain omia tai yhteisiä menoja viikolle/viikonlopulle”. Tämä ei tarkoita että niihin on pakko suostua jos on omaakin menoa tai ei kiinnosta mutta olet näin aktiivisesti estämässä viime tingan yllätysten esiintuloa.
Älä oleta että omilla menoillasi ei olisi vaikutusta sen hajamielisen professorimiehesi näkökannalta vaan ymmärrä että parempi kertoa koska sillä takaat että mies ei suunnittele jotain muuta siihen päälle jonka unohtaa kertoa sinulle. Se ei tarkoita että kysyt lupaa, menosi ovat ilmoitusluontoinen asia, mutta se helpottaa miehesi elämää.
Tee itse elämästäsi helpompaa pienillä muutoksilla.
Muuten hyvä neuvo, että itse kysyisin aina pari kertaa viikossa mieheltä, että onko hän sopinut meille jotain yhteistä menoa, mutta oikeastaan en haluaisi niin tehdä, koska enkö sitten sillä anna hänelle tavallaan lupaa sopia asioita puolestani ja olla kertomatta niitä minulle, jos kerran otan itse vastuun siitä, että aina kysyn onko hän sopinut? Ap
No et anna. Ap sinun ongelmasi on että koet jotain isoa ahdistusta siitä että ei kai vaan miehesi saa ohjata elämääsi mitenkään.
...
Ei kysyminen ja juttelu tarkoita mitään alistumista miehen haluihin. Eikä se että kerrot mitä aiot tehdä tarkoita etteikö sinulla saisi olla muutakin tekemistä ja ettetkö voisi sanoa ei ihan vaan siksi ettei jokin kiinnosta.
Mä kyllä ymmärrän ap:n vastahakoisuuden kyselyyn. Hyvin äkkiä se menisi siihen, että mies syyttää ap:ta "kun sä et kysynyt"! Eli vastuu siirtyisi täysin ap:lle, koska hänen "tehtävänsä" olisi pitää huoli siitä että mies kertoo suunnitelmista. Ei kannata kyllä siihen suuntaan luisua ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon kaksi über kliseeltä:
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
How is that working for you? (by Dr Phil) eli miten nykyinen toimintamallisi toimii sinulle?
Ja nämä siis osoitan sinulle ap kaikella (oikeasti) ystävällisyyden. Tämä ei ole kettuilua todellakaan.
Mutta siis.
Huomaat itsekin ettei tilanne ole hyvä. Stressannut kun mies onkin suunnitellut jotain vaikkapa tapaamisia jota ei ole muistanut kertoa sinulle ja sitten napisee siitä. No koska et voi muuttaa miestäsi mutta omaa tapaasi toimia kylläkin niin auttaisiko ja kuinka paljon jos rupeat aktiivisesti kysymään esim. pari kertaa viikossa ”ootko muuten sopinut jotain omia tai yhteisiä menoja viikolle/viikonlopulle”. Tämä ei tarkoita että niihin on pakko suostua jos on omaakin menoa tai ei kiinnosta mutta olet näin aktiivisesti estämässä viime tingan yllätysten esiintuloa.
Älä oleta että omilla menoillasi ei olisi vaikutusta sen hajamielisen professorimiehesi näkökannalta vaan ymmärrä että parempi kertoa koska sillä takaat että mies ei suunnittele jotain muuta siihen päälle jonka unohtaa kertoa sinulle. Se ei tarkoita että kysyt lupaa, menosi ovat ilmoitusluontoinen asia, mutta se helpottaa miehesi elämää.
Tee itse elämästäsi helpompaa pienillä muutoksilla.
Muuten hyvä neuvo, että itse kysyisin aina pari kertaa viikossa mieheltä, että onko hän sopinut meille jotain yhteistä menoa, mutta oikeastaan en haluaisi niin tehdä, koska enkö sitten sillä anna hänelle tavallaan lupaa sopia asioita puolestani ja olla kertomatta niitä minulle, jos kerran otan itse vastuun siitä, että aina kysyn onko hän sopinut? Ap
No et anna. Ap sinun ongelmasi on että koet jotain isoa ahdistusta siitä että ei kai vaan miehesi saa ohjata elämääsi mitenkään.
Yhdessä voitte keskustella hyvissä ajoin mitä kukin on suunnitellut ja miettinyt ja sitten päätätte yhdessä onko se sellaista jota haluatte tehdä. On helpompi peruuttaa sunnuntain vierailu vanhemmilla jos se tehdään perjantaina kun jos se tehdään sunnuntaina tuntia ennen kun pitäisi olla siellä.
Ja jos tarpeeksi usein istutte alas ja juttelette mitä kumpikin haluaisi tehdä/on miettinyt että olisi kiva tehdä niin miehesi ei ole edes ehtinyt vielä jutella vanhempiensa kanssa siitä että mennään sinne ennen kuin te juttelette keskenänne.
Ei kysyminen ja juttelu tarkoita mitään alistumista miehen haluihin. Eikä se että kerrot mitä aiot tehdä tarkoita etteikö sinulla saisi olla muutakin tekemistä ja ettetkö voisi sanoa ei ihan vaan siksi ettei jokin kiinnosta.
En minä ahdistusta mistään ohjailusta koe, mutta olen luonteeltani hyvin itsenäinen ihminen. Ap
Aidosti pelkästään itsenäiselle ihmiselle ei tuottaisi ongelmaa kertoa toiselle suunnitelmiaan eikä hän pelkäisi että antaa samalla vapauden toiselle tehdä sitten loppuajasta päätöksiä.
Meistä suurin osa voi kertoa suunnitelmansa puolisolleen ilman että pelkää että olisi jotenkin sitten koko loppuajan puolison ”käytettävissä ja suunnitelmien orja”. Tuollainen ajattelu ei ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon kaksi über kliseeltä:
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
How is that working for you? (by Dr Phil) eli miten nykyinen toimintamallisi toimii sinulle?
Ja nämä siis osoitan sinulle ap kaikella (oikeasti) ystävällisyyden. Tämä ei ole kettuilua todellakaan.
Mutta siis.
Huomaat itsekin ettei tilanne ole hyvä. Stressannut kun mies onkin suunnitellut jotain vaikkapa tapaamisia jota ei ole muistanut kertoa sinulle ja sitten napisee siitä. No koska et voi muuttaa miestäsi mutta omaa tapaasi toimia kylläkin niin auttaisiko ja kuinka paljon jos rupeat aktiivisesti kysymään esim. pari kertaa viikossa ”ootko muuten sopinut jotain omia tai yhteisiä menoja viikolle/viikonlopulle”. Tämä ei tarkoita että niihin on pakko suostua jos on omaakin menoa tai ei kiinnosta mutta olet näin aktiivisesti estämässä viime tingan yllätysten esiintuloa.
Älä oleta että omilla menoillasi ei olisi vaikutusta sen hajamielisen professorimiehesi näkökannalta vaan ymmärrä että parempi kertoa koska sillä takaat että mies ei suunnittele jotain muuta siihen päälle jonka unohtaa kertoa sinulle. Se ei tarkoita että kysyt lupaa, menosi ovat ilmoitusluontoinen asia, mutta se helpottaa miehesi elämää.
Tee itse elämästäsi helpompaa pienillä muutoksilla.
Muuten hyvä neuvo, että itse kysyisin aina pari kertaa viikossa mieheltä, että onko hän sopinut meille jotain yhteistä menoa, mutta oikeastaan en haluaisi niin tehdä, koska enkö sitten sillä anna hänelle tavallaan lupaa sopia asioita puolestani ja olla kertomatta niitä minulle, jos kerran otan itse vastuun siitä, että aina kysyn onko hän sopinut? Ap
No et anna. Ap sinun ongelmasi on että koet jotain isoa ahdistusta siitä että ei kai vaan miehesi saa ohjata elämääsi mitenkään.
Yhdessä voitte keskustella hyvissä ajoin mitä kukin on suunnitellut ja miettinyt ja sitten päätätte yhdessä onko se sellaista jota haluatte tehdä. On helpompi peruuttaa sunnuntain vierailu vanhemmilla jos se tehdään perjantaina kun jos se tehdään sunnuntaina tuntia ennen kun pitäisi olla siellä.
Ja jos tarpeeksi usein istutte alas ja juttelette mitä kumpikin haluaisi tehdä/on miettinyt että olisi kiva tehdä niin miehesi ei ole edes ehtinyt vielä jutella vanhempiensa kanssa siitä että mennään sinne ennen kuin te juttelette keskenänne.
Ei kysyminen ja juttelu tarkoita mitään alistumista miehen haluihin. Eikä se että kerrot mitä aiot tehdä tarkoita etteikö sinulla saisi olla muutakin tekemistä ja ettetkö voisi sanoa ei ihan vaan siksi ettei jokin kiinnosta.
Minä tein omassa suhteessani sen virheen, että uskoin voivani omaa käytöstäni muuttamalla parantaa tilannetta. Ei toiminut, vaan miehen typeryydet menivät vain pahempaan suuntaan, mitä enemmän itse joustin ja paikkailin. Yritin siis ratkaista ongelmia tulemalla miestä vastaan kun hän mokaili. Lopputulos oli, että mies ei ilmeisesti itse tajunnut mokailleensa, vaikka olin kyllä antanut selkeästi hänelle palautetta näistä asioista. Totesin että en jaksa kannatella toista loputtomasti, ja aloin asteittain vähentää tekemääni kannattelua. Tämä johti siihen, että mies alkoi syyttää minua itsekkääksi ja huonoksi kumppaniksi, vaikka tein edelleen vähintään sen 50% tarvittavasta emotionaalisesta työstä. Itsetuntoni alkoi kärsiä tässä vaiheessa, ja pahimmillaan myös todellisuudentajuni hämärtyi ja melkein uskoin miehen syytökset. Onneksi minulla oli ystäviä, joille olin kertonut tilanteesta ja jotka auttoivat minua säilyttämään kosketuksen todellisuuteen.
En suosittele vain kritiikittömästi venymään ja sopeutumaan toisen ihmisen oikkuihin, ellei siihen ole ihan oikeaa diagnosoitua syytä, joka on molemmilla osapuolilla selkeästi tiedossa.
17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🙂 Ap miehesi on varmasti älykäs mutta ei viisas. Sillä on vissi ero. Itse asiassa useinkaan hyvin älykkäät ihmiset eivät ole viisaita koska he ovat usein ns. yhteen asiaan kerrallaan keskittyviä henkilöitä.
Vaikuttaa siltä että miehesi ei näe metsää puilta. Hän keskittyy mielessään niin paljon yksityiskohtiin kaikessa suunnittelussaan että se iso kuva - sinulle kertominen - jää miettimättä.
Tuo on hankala tilanne koska mies ei tee tätä varmastikaan tahallaan. Hänelle on aina yhtä suuri yllätys että jotain on jäänyt kertomatta. Ja älykäs kun on niin varmasti miestä itseään ketuttaa suuresti että ”ei helvetti, miten mä nyt taas mokasin, mikä mussa on vikana”. Hän ei ehkä sitä näytä mutta näin hän luultavasti mielessään ajattelee koska on tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen virheensä muuta ei tarpeeksi viisas olemaan tekemättä sitä uudelleen.
Mikä sitten auttaisi? En tiedä. Mutta en usko että mies tuosta muuttuu (sama kun käskisi extroverttiä muuttumaan introvertiksi tai ujoa hyvin uskaliaaksi tuosta vaan sanomalla että hei sun pitää nyt muuttua). Kyse on luultavasti sellaisesta luonteen piirteestä joka ei häviä koskaan. Joten tilanteen helpottaminen on luultavasti se ainoa ratkaisumalli. Tehdä asioita vähän helpommaksi miehelle ja samalla teille kummallekin.
Kerro ne omat menot etukäteen vaikka tuntuu ettei niillä ole miehelle väliä - koska niillä voi olla väliä.
Esimerkkinä tuo vierailu teillä tiistaina. ”Hei menen huomenna xxx kaverin kanssa kaupungille töiden jälkeen”. Miehen vastaus: 1. ”Ai mut mä olin kutsunut xxx:t jo meille, mitäs tehdään”? 2. ”Ok me vaan” (jos mies ei ole vielä kutsunut ketään ja mies tietää alykkäänä että aha nyt ei kannata kutsua ketään vierailulle huomenna kun vaimo on poissa kotoa).
Esimerkkinä se ruoan laitto: ”Hei mä meen kauppaan, ostan perunoita ja jauhelihaa josta teen kastiketta”. Miehen vastaus: ”Ai mut eiks me tilata pizzat”. Josta pääsettekin keskustelemaan onko se pizza vai muu ruoka illalla ennen kuin menet sinne kauppaan.
Esimerkkinä asunnon etsiminen: ”Hei mä rupeen katsomaan niitä asuntoja joista puhuttiin et voitais muuttaa, kattelen rivi- ja paritaloja ja kerrostaloasuntoja”. Miehen vastaus: ”Mut eikö me omakotitaloa nyt ajateltu?” Jolloin taas pääsette pohtimaan asiaa yhdessä ennen kuin olet tehnyt jotain jo itse joka onkin sitten turhan tuntuista kun mies on unohtanut kertoa mitä on itse pohtinut.
Eihän tämä helppoa ole eikä optimaalista mutta meissä on kaikissa omat virheemme ja omituisuutemme. En tosiaan usko että miehesi tuosta vaan muuttuu joten jos haluat tilanteeseen muutosta sinun pitää ap myös muuttaa toimintatapaasi. Toivottavasti aikaa myöden mieskin sitten alykkäänä tajuaa että ai jaa....sitä kannattaa kertoa omassa mielessä olevia asioita enemmänkin vaimolle.
'
Ei mies tee asiaa tosiaan tahallaan eikä ilkeyttään vaan itsekin kärsii siitä että asiat menee sitten pieleen. Voin tietenkin itse yrittää sanoa ääneen kaikki omat menoni jotka ei vaikuta mieheen mitenkään. Pelkään vain että mies alkaa siitä sitten olettamaan, että kerron aina ajoissa aivan kaikki omat pienetkin menoni hänelle (tyyliin käyn huomenna töiden jälkeen heti kioskilla ostamassa itselleni suklaan) ja jos en ole sanonut mistään suihkuun menostani mitään, niin mies sitten olettaa, että minulla ei ole yhtään mitään vaan olen vain häntä varten. En oikein tykkää ajatuksesta, että minun pitäisi ihan kaikki pienetkin liikkeeni hänelle ennakkoon aina sanoa. Ap
Tässä onkin teidän toinen ongelmanne. En tiedä oletko edes huomannut ap. Sinä olet luultavasti spontaani ihminen joka inhoaa sitä että joku toinen voisi millään tavalla määräillä tekemisiäsi - teet päätöksiä nopealla (tai ainakin miestä paljon nopeammalla) aikataululla ja et pidä siitä jos pitää liiaksi suunnitella. Miehesi taas on vastakohtasi suunnittelussa. Suunnittelee paljonkin (mutta unohtaa vaan kertoa sen sinulle 😁).
Mietin tuota ruoanlaittoesimerkkiäsi. Kyllä monessa perheessä puhuttaisiin yhdessä mitä tänään syödään. Ei vaimo vaan juoksisi yksin kauppaa ja rupeaisi tekemään ruokaa. Kummallakin on sanansa sanottavana.
Ja on ihan normaalia jutella parisuhteessa yhdessä vaikka perjantai iltana että hei mitä tehdään viikonloppuna. Ja silloin kuulisi mieheltä että joo olin ajatellut että mennään vanhemmilleni. Siitä voi sitten jutella tehdäänkö niin vaiko ei.
Ja on normaalia että suunnitellaan yhdessä kesälomaa ja kesälomamatkaa jo hyvin hyvissä ajoin. Jolloin ne kummankin preferenssit otetaan huomioon.
Joten minusta teidän keskustelemattomuus on vähintään yhtä iso ongelma kuin varsinainen ongelmanne jossa mies unohtaa kertoa mitä on suunnitellut. Tuntuu että teillä ei pahemmin yhdessä muutenkaan suunnitella. Sinä menet omissa menoissasi ja oletat että niistä ei ole vaikutusta miehelle - mies suunnittelee paljon mutta ei osaa kertoa niistä sinulle. Teiltä puuttuu keskustelun kulttuuri jossa istuttaisiin alas ja suunniteltaisiin yhdessä. Ei niin että mies saa kaiken toivomansa läpi, eikä niin että eikä saisit, vaan yhdessä mietitte kummallekin mieluisia juttuja ja tarvittaessa kompromisseja.
Kyllä meillä puhutaan paljonkin ja suunnitellaan asioita (myös) yhdessä. Mutta elämme aika hektistä arkea, jossa molemmilla on aika paljon joko menoja tai sitten ihan töitä tehtävänä (välillä etähommia iltaisin koneella kotona jne). Ja sen takia ei useinkaan puhuta että mitä syödään tänään, koska ollaan jaettu kauppavuorot ja yleensä se menee niin, että se joka menee kauppaan päättää sieltä mitä ostaa eikä rasita toista kyselemällä ideoita ruokaan. Kun pääasia on se, että on jotain ruokaa. Yleensä kummallekaan ei ole väliä mitä on ruokana, mutta mies välillä haluaa tilata pizzaa.
Kesälomasta oltiin suunniteltu osa yhdessä tietenkin ja ihan ajoissa, mutta tuosta risteilystä mies ei ollut muistanut mainita. Ollaan molemmat aika spontaaneja eikä välttämättä tykätä suunnitella menoja kauan etukäteen. Tuntuu oudolta, että perjantaina puhuttaisiin yhdessä mitä tehdään viikonloppuna, koska yleensä aina ollaan tehty sitä mikä sillä hetkellä esim. la-iltapäivänä innostaa eikä olla sitä vielä perjantaina kumpikaan edes tiedetty mikä innostaa la-iltapäivällä. Ap
Ap, minä en nyt ihan usko että miehesi on myös yhtä spontaani kuin sinä. Sitä vastaan puhuvat jo esimerkissäsi se että hän oli itsekseen suunnitellut mielessään sen päivällisen (pizza), vanhempien ja ystävien/sukulaisten vierailut, omakotitaloasian ja risteilyn.
Teillä eletään luultavasti spontaanisti koska se on sinulle luontevaa ja tuntuu oikealta. Miehesi sen sijaan selkeästi suunnittelee hyvinkin paljon. Nämä olivat oletettavasti vain muutamia esimerkkejä jotka esitit eli tilanteita on ollut paljon enemmänkin. Mies suunnittelee mutta on hiljaa. Sinä olet ihmeissäsi ”kun mehän ollaan niin spontaaneja etten olisi osannut edes ajatella että miten toi on mitään suunnitellut”.
Sinä olet ap spontaani. Miehesi ei. Hän ei vaan syystä tai toisesta saa sitä suunnitteluaan ulos suustaan.
Voi olla että hän ei ole yhtä spontaani kuin minä, mutta ainakin kaikki kaveritapaamisensa hän sopii todella spontaanisti esim. 30 min enne ja oli tällainen jo ennen kuin tapasimme. Ehkä hän suunnittelee paljonkin ennakkoon mutta on siitä hiljaa ja sitten kuitenkin toteuttaa asiat vasta viime hetkellä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap etkö ymmärrä että tuo on miehen tapa saada tahtonsa itsekkäästi läpi keskustelematta suhteen toisen osapuolen kanssa. Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä eikä arvosta sinua tai sinun menojasi sen vertaa että ilmoittaisi sinulle sinuakin koskevia asioita, olettaa sen sijaan sinun olevan aina käytettävissä.
Mies tietää tasan mitä tekee. Ja tuskin hän töissäkään käyttäytyy tuolla tavalla. Kyse ei ole siitä että hän unohtaa mainita.
Kyse on yrityksestä hallita sinua ja sinun ajankäyttöäsi omien tarpeidensa mukaan. Ja kehtaa vielä suuttua ja suorastaan vääristellä mm. Vanhemmilleen myöhästymisen syyn, kääntäen sen sinun viaksesi, vaikka hyvin tietää että oli hänen vastuullaan ilmoittaa sinullekin jos toivoi sinua mukaan vanhemmilleen.
Aika n*rsistimainen piirre kohdella toista kuin esineenä jolta ei tarvitse kysyä mitään.
Toinen vaihtoehto on paranoidi skitsofrenia jossa mies kuvittelee päänsä sisällä käyneensä kanssasi kyseiset keskustelut mutta ei oikeasti ole puhunut kanssasi.
Kumman veikkaat olevan kyseessä? Vaadi arvostusta itsellesi, sinä et ole esine. Sinunkin menosi ja ajankäyttösi on huomioitava, myös sinun mielipidettäsi on kysyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Ap etkö ymmärrä että tuo on miehen tapa saada tahtonsa itsekkäästi läpi keskustelematta suhteen toisen osapuolen kanssa. Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä eikä arvosta sinua tai sinun menojasi sen vertaa että ilmoittaisi sinulle sinuakin koskevia asioita, olettaa sen sijaan sinun olevan aina käytettävissä.
Mies tietää tasan mitä tekee. Ja tuskin hän töissäkään käyttäytyy tuolla tavalla. Kyse ei ole siitä että hän unohtaa mainita.
Kyse on yrityksestä hallita sinua ja sinun ajankäyttöäsi omien tarpeidensa mukaan. Ja kehtaa vielä suuttua ja suorastaan vääristellä mm. Vanhemmilleen myöhästymisen syyn, kääntäen sen sinun viaksesi, vaikka hyvin tietää että oli hänen vastuullaan ilmoittaa sinullekin jos toivoi sinua mukaan vanhemmilleen.
Aika n*rsistimainen piirre kohdella toista kuin esineenä jolta ei tarvitse kysyä mitään.Toinen vaihtoehto on paranoidi skitsofrenia jossa mies kuvittelee päänsä sisällä käyneensä kanssasi kyseiset keskustelut mutta ei oikeasti ole puhunut kanssasi.
Kumman veikkaat olevan kyseessä? Vaadi arvostusta itsellesi, sinä et ole esine. Sinunkin menosi ja ajankäyttösi on huomioitava, myös sinun mielipidettäsi on kysyttävä.
Ei tuossa oikein ole järkeä, koska en ole koskaan perunut menojani tai lopettanut jotain tekemistäni kesken siksi, että mies on päässään sopinut muuta. Olemme olleet vuosia yhdessä, enkä koskaan ollut tuollaisen miehen omassa päässä sopimisen vedätettävissä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon kaksi über kliseeltä:
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
How is that working for you? (by Dr Phil) eli miten nykyinen toimintamallisi toimii sinulle?
Ja nämä siis osoitan sinulle ap kaikella (oikeasti) ystävällisyyden. Tämä ei ole kettuilua todellakaan.
Mutta siis.
Huomaat itsekin ettei tilanne ole hyvä. Stressannut kun mies onkin suunnitellut jotain vaikkapa tapaamisia jota ei ole muistanut kertoa sinulle ja sitten napisee siitä. No koska et voi muuttaa miestäsi mutta omaa tapaasi toimia kylläkin niin auttaisiko ja kuinka paljon jos rupeat aktiivisesti kysymään esim. pari kertaa viikossa ”ootko muuten sopinut jotain omia tai yhteisiä menoja viikolle/viikonlopulle”. Tämä ei tarkoita että niihin on pakko suostua jos on omaakin menoa tai ei kiinnosta mutta olet näin aktiivisesti estämässä viime tingan yllätysten esiintuloa.
Älä oleta että omilla menoillasi ei olisi vaikutusta sen hajamielisen professorimiehesi näkökannalta vaan ymmärrä että parempi kertoa koska sillä takaat että mies ei suunnittele jotain muuta siihen päälle jonka unohtaa kertoa sinulle. Se ei tarkoita että kysyt lupaa, menosi ovat ilmoitusluontoinen asia, mutta se helpottaa miehesi elämää.
Tee itse elämästäsi helpompaa pienillä muutoksilla.
Muuten hyvä neuvo, että itse kysyisin aina pari kertaa viikossa mieheltä, että onko hän sopinut meille jotain yhteistä menoa, mutta oikeastaan en haluaisi niin tehdä, koska enkö sitten sillä anna hänelle tavallaan lupaa sopia asioita puolestani ja olla kertomatta niitä minulle, jos kerran otan itse vastuun siitä, että aina kysyn onko hän sopinut? Ap
No et anna. Ap sinun ongelmasi on että koet jotain isoa ahdistusta siitä että ei kai vaan miehesi saa ohjata elämääsi mitenkään.
Yhdessä voitte keskustella hyvissä ajoin mitä kukin on suunnitellut ja miettinyt ja sitten päätätte yhdessä onko se sellaista jota haluatte tehdä. On helpompi peruuttaa sunnuntain vierailu vanhemmilla jos se tehdään perjantaina kun jos se tehdään sunnuntaina tuntia ennen kun pitäisi olla siellä.
Ja jos tarpeeksi usein istutte alas ja juttelette mitä kumpikin haluaisi tehdä/on miettinyt että olisi kiva tehdä niin miehesi ei ole edes ehtinyt vielä jutella vanhempiensa kanssa siitä että mennään sinne ennen kuin te juttelette keskenänne.
Ei kysyminen ja juttelu tarkoita mitään alistumista miehen haluihin. Eikä se että kerrot mitä aiot tehdä tarkoita etteikö sinulla saisi olla muutakin tekemistä ja ettetkö voisi sanoa ei ihan vaan siksi ettei jokin kiinnosta.
En minä ahdistusta mistään ohjailusta koe, mutta olen luonteeltani hyvin itsenäinen ihminen. Ap
Aidosti pelkästään itsenäiselle ihmiselle ei tuottaisi ongelmaa kertoa toiselle suunnitelmiaan eikä hän pelkäisi että antaa samalla vapauden toiselle tehdä sitten loppuajasta päätöksiä.
Meistä suurin osa voi kertoa suunnitelmansa puolisolleen ilman että pelkää että olisi jotenkin sitten koko loppuajan puolison ”käytettävissä ja suunnitelmien orja”. Tuollainen ajattelu ei ole normaalia.
Ap:n pelko että mies yrittäisi ulkoistaa vastuunsa asioiden sopimisesta, jos hän alkaisi erikseen kyselemään onko miehellä suunnitelmia, on miehen käytöksen realiteetit huomioon ottaen aivan aiheellinen. Se ei johdu puutteista ap:n itsenäisyydessä, vaan on aivan terve reaktio siihen, miten mies on tähän mennessä käyttäytynyt.
Tällä hetkellä ap:n ongelma on, että mies luo kielteistä tunneilmastoa ja altistaa ap:ta sille, olemalla ensin sopimatta haluamistaan yhteisistä menoista ja räjähtelemällä sen jälkeen ap:n silmille kun asiat eivät menekään kuten hän haluaisi. Jos ap toimisi ehdottamallasi tavalla, ongelma olisi, että mies räjähtelee ap:lle kun tämä ei kyselisi miehen menoista täsmälleen oikealla hetkellä tai tavalla (sehän on asiallisesti ottaen täysin mahdoton tehtävä), ja suunnitelmista sopimiseen liittyvät ongelmat jatkuisivat edelleen. Lisäksi mies kokisi nyt olevansa aiempaa enemmän oikeutettu räjähtelemään, koska ap olisi hyväksynyt, että ongelman ratkaiseminen on hänen vastuullaan eikä miehen.
Terveellä itseluottamuksella varustettu henkilö tajuaa, että tällainen systeemi on viritetty epäonnistumaan, eikä osallistu siihen, vaan keskittyy suojelemaan itseään ja omaa hyvinvointiaan miehen vastuuttoman käytöksen myrkylliseltä vaikutukselta. Terve ihminen ei yritä korjata sellaista ongelmaa, joka on toisen ihmisen sisällä kehittynyt, ja jonka ainoastaan tämä toinen ihminen voi korjata.
17
Voisitte jutella joka aamu päivän ohjelmasta ja silloin tulisi ilmi mitä kumpikin on sopinut. Ja vaikka lähipäivien ohjelmat myös. Kysele aktiivisesti esim mitä mies on suunnitellut viiionlopuksi jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisin erojen syy on kommunilaatio-ongelmat, enkä yhtään ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
Voisitte jutella joka aamu päivän ohjelmasta ja silloin tulisi ilmi mitä kumpikin on sopinut. Ja vaikka lähipäivien ohjelmat myös. Kysele aktiivisesti esim mitä mies on suunnitellut viiionlopuksi jne
Minä haluan, että mies oppii oma-aloitteisesti kertomaan asioista, jotka vaikuttaa minuun. En halua alkaa opettaa häntä siihen, että minä kyselen niin hänen ei tarvi edes yrittää itse muistaa kertoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon kaksi über kliseeltä:
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
How is that working for you? (by Dr Phil) eli miten nykyinen toimintamallisi toimii sinulle?
Ja nämä siis osoitan sinulle ap kaikella (oikeasti) ystävällisyyden. Tämä ei ole kettuilua todellakaan.
Mutta siis.
Huomaat itsekin ettei tilanne ole hyvä. Stressannut kun mies onkin suunnitellut jotain vaikkapa tapaamisia jota ei ole muistanut kertoa sinulle ja sitten napisee siitä. No koska et voi muuttaa miestäsi mutta omaa tapaasi toimia kylläkin niin auttaisiko ja kuinka paljon jos rupeat aktiivisesti kysymään esim. pari kertaa viikossa ”ootko muuten sopinut jotain omia tai yhteisiä menoja viikolle/viikonlopulle”. Tämä ei tarkoita että niihin on pakko suostua jos on omaakin menoa tai ei kiinnosta mutta olet näin aktiivisesti estämässä viime tingan yllätysten esiintuloa.
Älä oleta että omilla menoillasi ei olisi vaikutusta sen hajamielisen professorimiehesi näkökannalta vaan ymmärrä että parempi kertoa koska sillä takaat että mies ei suunnittele jotain muuta siihen päälle jonka unohtaa kertoa sinulle. Se ei tarkoita että kysyt lupaa, menosi ovat ilmoitusluontoinen asia, mutta se helpottaa miehesi elämää.
Tee itse elämästäsi helpompaa pienillä muutoksilla.
Muuten hyvä neuvo, että itse kysyisin aina pari kertaa viikossa mieheltä, että onko hän sopinut meille jotain yhteistä menoa, mutta oikeastaan en haluaisi niin tehdä, koska enkö sitten sillä anna hänelle tavallaan lupaa sopia asioita puolestani ja olla kertomatta niitä minulle, jos kerran otan itse vastuun siitä, että aina kysyn onko hän sopinut? Ap
No et anna. Ap sinun ongelmasi on että koet jotain isoa ahdistusta siitä että ei kai vaan miehesi saa ohjata elämääsi mitenkään.
Yhdessä voitte keskustella hyvissä ajoin mitä kukin on suunnitellut ja miettinyt ja sitten päätätte yhdessä onko se sellaista jota haluatte tehdä. On helpompi peruuttaa sunnuntain vierailu vanhemmilla jos se tehdään perjantaina kun jos se tehdään sunnuntaina tuntia ennen kun pitäisi olla siellä.
Ja jos tarpeeksi usein istutte alas ja juttelette mitä kumpikin haluaisi tehdä/on miettinyt että olisi kiva tehdä niin miehesi ei ole edes ehtinyt vielä jutella vanhempiensa kanssa siitä että mennään sinne ennen kuin te juttelette keskenänne.
Ei kysyminen ja juttelu tarkoita mitään alistumista miehen haluihin. Eikä se että kerrot mitä aiot tehdä tarkoita etteikö sinulla saisi olla muutakin tekemistä ja ettetkö voisi sanoa ei ihan vaan siksi ettei jokin kiinnosta.
En minä ahdistusta mistään ohjailusta koe, mutta olen luonteeltani hyvin itsenäinen ihminen. Ap
Aidosti pelkästään itsenäiselle ihmiselle ei tuottaisi ongelmaa kertoa toiselle suunnitelmiaan eikä hän pelkäisi että antaa samalla vapauden toiselle tehdä sitten loppuajasta päätöksiä.
Meistä suurin osa voi kertoa suunnitelmansa puolisolleen ilman että pelkää että olisi jotenkin sitten koko loppuajan puolison ”käytettävissä ja suunnitelmien orja”. Tuollainen ajattelu ei ole normaalia.
Ap:n pelko että mies yrittäisi ulkoistaa vastuunsa asioiden sopimisesta, jos hän alkaisi erikseen kyselemään onko miehellä suunnitelmia, on miehen käytöksen realiteetit huomioon ottaen aivan aiheellinen. Se ei johdu puutteista ap:n itsenäisyydessä, vaan on aivan terve reaktio siihen, miten mies on tähän mennessä käyttäytynyt.
Tällä hetkellä ap:n ongelma on, että mies luo kielteistä tunneilmastoa ja altistaa ap:ta sille, olemalla ensin sopimatta haluamistaan yhteisistä menoista ja räjähtelemällä sen jälkeen ap:n silmille kun asiat eivät menekään kuten hän haluaisi. Jos ap toimisi ehdottamallasi tavalla, ongelma olisi, että mies räjähtelee ap:lle kun tämä ei kyselisi miehen menoista täsmälleen oikealla hetkellä tai tavalla (sehän on asiallisesti ottaen täysin mahdoton tehtävä), ja suunnitelmista sopimiseen liittyvät ongelmat jatkuisivat edelleen. Lisäksi mies kokisi nyt olevansa aiempaa enemmän oikeutettu räjähtelemään, koska ap olisi hyväksynyt, että ongelman ratkaiseminen on hänen vastuullaan eikä miehen.
Terveellä itseluottamuksella varustettu henkilö tajuaa, että tällainen systeemi on viritetty epäonnistumaan, eikä osallistu siihen, vaan keskittyy suojelemaan itseään ja omaa hyvinvointiaan miehen vastuuttoman käytöksen myrkylliseltä vaikutukselta. Terve ihminen ei yritä korjata sellaista ongelmaa, joka on toisen ihmisen sisällä kehittynyt, ja jonka ainoastaan tämä toinen ihminen voi korjata.
17
Kiitos ymmärsit hyvin miten koen tilanteen. Ap
Voi luoja miten vaikeaa!
Oletteko te jotain autisteja molemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🙂 Ap miehesi on varmasti älykäs mutta ei viisas. Sillä on vissi ero. Itse asiassa useinkaan hyvin älykkäät ihmiset eivät ole viisaita koska he ovat usein ns. yhteen asiaan kerrallaan keskittyviä henkilöitä.
Vaikuttaa siltä että miehesi ei näe metsää puilta. Hän keskittyy mielessään niin paljon yksityiskohtiin kaikessa suunnittelussaan että se iso kuva - sinulle kertominen - jää miettimättä.
Tuo on hankala tilanne koska mies ei tee tätä varmastikaan tahallaan. Hänelle on aina yhtä suuri yllätys että jotain on jäänyt kertomatta. Ja älykäs kun on niin varmasti miestä itseään ketuttaa suuresti että ”ei helvetti, miten mä nyt taas mokasin, mikä mussa on vikana”. Hän ei ehkä sitä näytä mutta näin hän luultavasti mielessään ajattelee koska on tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen virheensä muuta ei tarpeeksi viisas olemaan tekemättä sitä uudelleen.
Mikä sitten auttaisi? En tiedä. Mutta en usko että mies tuosta muuttuu (sama kun käskisi extroverttiä muuttumaan introvertiksi tai ujoa hyvin uskaliaaksi tuosta vaan sanomalla että hei sun pitää nyt muuttua). Kyse on luultavasti sellaisesta luonteen piirteestä joka ei häviä koskaan. Joten tilanteen helpottaminen on luultavasti se ainoa ratkaisumalli. Tehdä asioita vähän helpommaksi miehelle ja samalla teille kummallekin.
Kerro ne omat menot etukäteen vaikka tuntuu ettei niillä ole miehelle väliä - koska niillä voi olla väliä.
Esimerkkinä tuo vierailu teillä tiistaina. ”Hei menen huomenna xxx kaverin kanssa kaupungille töiden jälkeen”. Miehen vastaus: 1. ”Ai mut mä olin kutsunut xxx:t jo meille, mitäs tehdään”? 2. ”Ok me vaan” (jos mies ei ole vielä kutsunut ketään ja mies tietää alykkäänä että aha nyt ei kannata kutsua ketään vierailulle huomenna kun vaimo on poissa kotoa).
Esimerkkinä se ruoan laitto: ”Hei mä meen kauppaan, ostan perunoita ja jauhelihaa josta teen kastiketta”. Miehen vastaus: ”Ai mut eiks me tilata pizzat”. Josta pääsettekin keskustelemaan onko se pizza vai muu ruoka illalla ennen kuin menet sinne kauppaan.
Esimerkkinä asunnon etsiminen: ”Hei mä rupeen katsomaan niitä asuntoja joista puhuttiin et voitais muuttaa, kattelen rivi- ja paritaloja ja kerrostaloasuntoja”. Miehen vastaus: ”Mut eikö me omakotitaloa nyt ajateltu?” Jolloin taas pääsette pohtimaan asiaa yhdessä ennen kuin olet tehnyt jotain jo itse joka onkin sitten turhan tuntuista kun mies on unohtanut kertoa mitä on itse pohtinut.
Eihän tämä helppoa ole eikä optimaalista mutta meissä on kaikissa omat virheemme ja omituisuutemme. En tosiaan usko että miehesi tuosta vaan muuttuu joten jos haluat tilanteeseen muutosta sinun pitää ap myös muuttaa toimintatapaasi. Toivottavasti aikaa myöden mieskin sitten alykkäänä tajuaa että ai jaa....sitä kannattaa kertoa omassa mielessä olevia asioita enemmänkin vaimolle.
'
Ei mies tee asiaa tosiaan tahallaan eikä ilkeyttään vaan itsekin kärsii siitä että asiat menee sitten pieleen. Voin tietenkin itse yrittää sanoa ääneen kaikki omat menoni jotka ei vaikuta mieheen mitenkään. Pelkään vain että mies alkaa siitä sitten olettamaan, että kerron aina ajoissa aivan kaikki omat pienetkin menoni hänelle (tyyliin käyn huomenna töiden jälkeen heti kioskilla ostamassa itselleni suklaan) ja jos en ole sanonut mistään suihkuun menostani mitään, niin mies sitten olettaa, että minulla ei ole yhtään mitään vaan olen vain häntä varten. En oikein tykkää ajatuksesta, että minun pitäisi ihan kaikki pienetkin liikkeeni hänelle ennakkoon aina sanoa. Ap
Tässä onkin teidän toinen ongelmanne. En tiedä oletko edes huomannut ap. Sinä olet luultavasti spontaani ihminen joka inhoaa sitä että joku toinen voisi millään tavalla määräillä tekemisiäsi - teet päätöksiä nopealla (tai ainakin miestä paljon nopeammalla) aikataululla ja et pidä siitä jos pitää liiaksi suunnitella. Miehesi taas on vastakohtasi suunnittelussa. Suunnittelee paljonkin (mutta unohtaa vaan kertoa sen sinulle 😁).
Mietin tuota ruoanlaittoesimerkkiäsi. Kyllä monessa perheessä puhuttaisiin yhdessä mitä tänään syödään. Ei vaimo vaan juoksisi yksin kauppaa ja rupeaisi tekemään ruokaa. Kummallakin on sanansa sanottavana.
Ja on ihan normaalia jutella parisuhteessa yhdessä vaikka perjantai iltana että hei mitä tehdään viikonloppuna. Ja silloin kuulisi mieheltä että joo olin ajatellut että mennään vanhemmilleni. Siitä voi sitten jutella tehdäänkö niin vaiko ei.
Ja on normaalia että suunnitellaan yhdessä kesälomaa ja kesälomamatkaa jo hyvin hyvissä ajoin. Jolloin ne kummankin preferenssit otetaan huomioon.
Joten minusta teidän keskustelemattomuus on vähintään yhtä iso ongelma kuin varsinainen ongelmanne jossa mies unohtaa kertoa mitä on suunnitellut. Tuntuu että teillä ei pahemmin yhdessä muutenkaan suunnitella. Sinä menet omissa menoissasi ja oletat että niistä ei ole vaikutusta miehelle - mies suunnittelee paljon mutta ei osaa kertoa niistä sinulle. Teiltä puuttuu keskustelun kulttuuri jossa istuttaisiin alas ja suunniteltaisiin yhdessä. Ei niin että mies saa kaiken toivomansa läpi, eikä niin että eikä saisit, vaan yhdessä mietitte kummallekin mieluisia juttuja ja tarvittaessa kompromisseja.
Kyllä meillä puhutaan paljonkin ja suunnitellaan asioita (myös) yhdessä. Mutta elämme aika hektistä arkea, jossa molemmilla on aika paljon joko menoja tai sitten ihan töitä tehtävänä (välillä etähommia iltaisin koneella kotona jne). Ja sen takia ei useinkaan puhuta että mitä syödään tänään, koska ollaan jaettu kauppavuorot ja yleensä se menee niin, että se joka menee kauppaan päättää sieltä mitä ostaa eikä rasita toista kyselemällä ideoita ruokaan. Kun pääasia on se, että on jotain ruokaa. Yleensä kummallekaan ei ole väliä mitä on ruokana, mutta mies välillä haluaa tilata pizzaa.
Kesälomasta oltiin suunniteltu osa yhdessä tietenkin ja ihan ajoissa, mutta tuosta risteilystä mies ei ollut muistanut mainita. Ollaan molemmat aika spontaaneja eikä välttämättä tykätä suunnitella menoja kauan etukäteen. Tuntuu oudolta, että perjantaina puhuttaisiin yhdessä mitä tehdään viikonloppuna, koska yleensä aina ollaan tehty sitä mikä sillä hetkellä esim. la-iltapäivänä innostaa eikä olla sitä vielä perjantaina kumpikaan edes tiedetty mikä innostaa la-iltapäivällä. Ap
Ap, minä en nyt ihan usko että miehesi on myös yhtä spontaani kuin sinä. Sitä vastaan puhuvat jo esimerkissäsi se että hän oli itsekseen suunnitellut mielessään sen päivällisen (pizza), vanhempien ja ystävien/sukulaisten vierailut, omakotitaloasian ja risteilyn.
Teillä eletään luultavasti spontaanisti koska se on sinulle luontevaa ja tuntuu oikealta. Miehesi sen sijaan selkeästi suunnittelee hyvinkin paljon. Nämä olivat oletettavasti vain muutamia esimerkkejä jotka esitit eli tilanteita on ollut paljon enemmänkin. Mies suunnittelee mutta on hiljaa. Sinä olet ihmeissäsi ”kun mehän ollaan niin spontaaneja etten olisi osannut edes ajatella että miten toi on mitään suunnitellut”.
Sinä olet ap spontaani. Miehesi ei. Hän ei vaan syystä tai toisesta saa sitä suunnitteluaan ulos suustaan.
Voi olla että hän ei ole yhtä spontaani kuin minä, mutta ainakin kaikki kaveritapaamisensa hän sopii todella spontaanisti esim. 30 min enne ja oli tällainen jo ennen kuin tapasimme. Ehkä hän suunnittelee paljonkin ennakkoon mutta on siitä hiljaa ja sitten kuitenkin toteuttaa asiat vasta viime hetkellä. Ap
Ap, onko miehelläsi kavereidensa kanssa näitä samoja ongelmia kuin sinun kanssasi?
Siis valittavatko kaverit hänelle siitä että hän suuttuu heille, kun on olettanut heidän saapuvan johonkin tapaamiseen josta hän ei ole muistanut kavereille mainita? Vai onko hän kavereidensa suuntaan aivan kykenevä sopimaan ja ilmoittamaan asioista normaalisti?
Tässä voi olla avain siihen, puuttuuko häneltä tämä kyky ihan kokonaan, vai onko enemmänkin niin että hän antaa itselleen luvan kohdella sinua huonosti, vaikka valitsee samalla kohdella kavereitaan ja muita ihmisiä asiallisesti.
17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitte jutella joka aamu päivän ohjelmasta ja silloin tulisi ilmi mitä kumpikin on sopinut. Ja vaikka lähipäivien ohjelmat myös. Kysele aktiivisesti esim mitä mies on suunnitellut viiionlopuksi jne
Minä haluan, että mies oppii oma-aloitteisesti kertomaan asioista, jotka vaikuttaa minuun. En halua alkaa opettaa häntä siihen, että minä kyselen niin hänen ei tarvi edes yrittää itse muistaa kertoa. Ap
Olen samaa mieltä kanssasi. Parisuhteen pitää olla kahden tasavertaisen aikuisen vuorovaikutussuhde, ei opettaja-oppilas-suhde tai vanhempi-lapsi-suhde. Ap:n mies on myös kovin naivi luodessaan harminpurkauksillaan negatiivisen ilmapiirin.
61
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon kaksi über kliseeltä:
Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.
How is that working for you? (by Dr Phil) eli miten nykyinen toimintamallisi toimii sinulle?
Ja nämä siis osoitan sinulle ap kaikella (oikeasti) ystävällisyyden. Tämä ei ole kettuilua todellakaan.
Mutta siis.
Huomaat itsekin ettei tilanne ole hyvä. Stressannut kun mies onkin suunnitellut jotain vaikkapa tapaamisia jota ei ole muistanut kertoa sinulle ja sitten napisee siitä. No koska et voi muuttaa miestäsi mutta omaa tapaasi toimia kylläkin niin auttaisiko ja kuinka paljon jos rupeat aktiivisesti kysymään esim. pari kertaa viikossa ”ootko muuten sopinut jotain omia tai yhteisiä menoja viikolle/viikonlopulle”. Tämä ei tarkoita että niihin on pakko suostua jos on omaakin menoa tai ei kiinnosta mutta olet näin aktiivisesti estämässä viime tingan yllätysten esiintuloa.
Älä oleta että omilla menoillasi ei olisi vaikutusta sen hajamielisen professorimiehesi näkökannalta vaan ymmärrä että parempi kertoa koska sillä takaat että mies ei suunnittele jotain muuta siihen päälle jonka unohtaa kertoa sinulle. Se ei tarkoita että kysyt lupaa, menosi ovat ilmoitusluontoinen asia, mutta se helpottaa miehesi elämää.
Tee itse elämästäsi helpompaa pienillä muutoksilla.
Muuten hyvä neuvo, että itse kysyisin aina pari kertaa viikossa mieheltä, että onko hän sopinut meille jotain yhteistä menoa, mutta oikeastaan en haluaisi niin tehdä, koska enkö sitten sillä anna hänelle tavallaan lupaa sopia asioita puolestani ja olla kertomatta niitä minulle, jos kerran otan itse vastuun siitä, että aina kysyn onko hän sopinut? Ap
No et anna. Ap sinun ongelmasi on että koet jotain isoa ahdistusta siitä että ei kai vaan miehesi saa ohjata elämääsi mitenkään.
Yhdessä voitte keskustella hyvissä ajoin mitä kukin on suunnitellut ja miettinyt ja sitten päätätte yhdessä onko se sellaista jota haluatte tehdä. On helpompi peruuttaa sunnuntain vierailu vanhemmilla jos se tehdään perjantaina kun jos se tehdään sunnuntaina tuntia ennen kun pitäisi olla siellä.
Ja jos tarpeeksi usein istutte alas ja juttelette mitä kumpikin haluaisi tehdä/on miettinyt että olisi kiva tehdä niin miehesi ei ole edes ehtinyt vielä jutella vanhempiensa kanssa siitä että mennään sinne ennen kuin te juttelette keskenänne.
Ei kysyminen ja juttelu tarkoita mitään alistumista miehen haluihin. Eikä se että kerrot mitä aiot tehdä tarkoita etteikö sinulla saisi olla muutakin tekemistä ja ettetkö voisi sanoa ei ihan vaan siksi ettei jokin kiinnosta.
En minä ahdistusta mistään ohjailusta koe, mutta olen luonteeltani hyvin itsenäinen ihminen. Ap
Aidosti pelkästään itsenäiselle ihmiselle ei tuottaisi ongelmaa kertoa toiselle suunnitelmiaan eikä hän pelkäisi että antaa samalla vapauden toiselle tehdä sitten loppuajasta päätöksiä.
Meistä suurin osa voi kertoa suunnitelmansa puolisolleen ilman että pelkää että olisi jotenkin sitten koko loppuajan puolison ”käytettävissä ja suunnitelmien orja”. Tuollainen ajattelu ei ole normaalia.
Ap:n pelko että mies yrittäisi ulkoistaa vastuunsa asioiden sopimisesta, jos hän alkaisi erikseen kyselemään onko miehellä suunnitelmia, on miehen käytöksen realiteetit huomioon ottaen aivan aiheellinen. Se ei johdu puutteista ap:n itsenäisyydessä, vaan on aivan terve reaktio siihen, miten mies on tähän mennessä käyttäytynyt.
Tällä hetkellä ap:n ongelma on, että mies luo kielteistä tunneilmastoa ja altistaa ap:ta sille, olemalla ensin sopimatta haluamistaan yhteisistä menoista ja räjähtelemällä sen jälkeen ap:n silmille kun asiat eivät menekään kuten hän haluaisi. Jos ap toimisi ehdottamallasi tavalla, ongelma olisi, että mies räjähtelee ap:lle kun tämä ei kyselisi miehen menoista täsmälleen oikealla hetkellä tai tavalla (sehän on asiallisesti ottaen täysin mahdoton tehtävä), ja suunnitelmista sopimiseen liittyvät ongelmat jatkuisivat edelleen. Lisäksi mies kokisi nyt olevansa aiempaa enemmän oikeutettu räjähtelemään, koska ap olisi hyväksynyt, että ongelman ratkaiseminen on hänen vastuullaan eikä miehen.
Terveellä itseluottamuksella varustettu henkilö tajuaa, että tällainen systeemi on viritetty epäonnistumaan, eikä osallistu siihen, vaan keskittyy suojelemaan itseään ja omaa hyvinvointiaan miehen vastuuttoman käytöksen myrkylliseltä vaikutukselta. Terve ihminen ei yritä korjata sellaista ongelmaa, joka on toisen ihmisen sisällä kehittynyt, ja jonka ainoastaan tämä toinen ihminen voi korjata.
17
Kiitos ymmärsit hyvin miten koen tilanteen. Ap
Ongelma nyt on vaan se että mies ei tule nykyisestä muuttumaan koska hän ei osaa muuttua. Tämä on hänen luonteenpiirteensä, hän ei tee tätä ilkeilläkseen. Ei hänkään haluaisi että on tällaisia ongelmia muttei osaa muuttua.
Ap on ahdistunut nykytilanteeseen.
Eli joko sitten jatkat ahdistuneena oloa ap tai hyväksyt että tällainen nyt miehesi on ja mietit miten itse voit helpottaa tilannetta.
Mitä et voi tehdä (tai voit toki koittaa mutta epäonnistut) on että leikit miehesi äitiä ja koitat kasvattaa hänestä toisenlaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🙂 Ap miehesi on varmasti älykäs mutta ei viisas. Sillä on vissi ero. Itse asiassa useinkaan hyvin älykkäät ihmiset eivät ole viisaita koska he ovat usein ns. yhteen asiaan kerrallaan keskittyviä henkilöitä.
Vaikuttaa siltä että miehesi ei näe metsää puilta. Hän keskittyy mielessään niin paljon yksityiskohtiin kaikessa suunnittelussaan että se iso kuva - sinulle kertominen - jää miettimättä.
Tuo on hankala tilanne koska mies ei tee tätä varmastikaan tahallaan. Hänelle on aina yhtä suuri yllätys että jotain on jäänyt kertomatta. Ja älykäs kun on niin varmasti miestä itseään ketuttaa suuresti että ”ei helvetti, miten mä nyt taas mokasin, mikä mussa on vikana”. Hän ei ehkä sitä näytä mutta näin hän luultavasti mielessään ajattelee koska on tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen virheensä muuta ei tarpeeksi viisas olemaan tekemättä sitä uudelleen.
Mikä sitten auttaisi? En tiedä. Mutta en usko että mies tuosta muuttuu (sama kun käskisi extroverttiä muuttumaan introvertiksi tai ujoa hyvin uskaliaaksi tuosta vaan sanomalla että hei sun pitää nyt muuttua). Kyse on luultavasti sellaisesta luonteen piirteestä joka ei häviä koskaan. Joten tilanteen helpottaminen on luultavasti se ainoa ratkaisumalli. Tehdä asioita vähän helpommaksi miehelle ja samalla teille kummallekin.
Kerro ne omat menot etukäteen vaikka tuntuu ettei niillä ole miehelle väliä - koska niillä voi olla väliä.
Esimerkkinä tuo vierailu teillä tiistaina. ”Hei menen huomenna xxx kaverin kanssa kaupungille töiden jälkeen”. Miehen vastaus: 1. ”Ai mut mä olin kutsunut xxx:t jo meille, mitäs tehdään”? 2. ”Ok me vaan” (jos mies ei ole vielä kutsunut ketään ja mies tietää alykkäänä että aha nyt ei kannata kutsua ketään vierailulle huomenna kun vaimo on poissa kotoa).
Esimerkkinä se ruoan laitto: ”Hei mä meen kauppaan, ostan perunoita ja jauhelihaa josta teen kastiketta”. Miehen vastaus: ”Ai mut eiks me tilata pizzat”. Josta pääsettekin keskustelemaan onko se pizza vai muu ruoka illalla ennen kuin menet sinne kauppaan.
Esimerkkinä asunnon etsiminen: ”Hei mä rupeen katsomaan niitä asuntoja joista puhuttiin et voitais muuttaa, kattelen rivi- ja paritaloja ja kerrostaloasuntoja”. Miehen vastaus: ”Mut eikö me omakotitaloa nyt ajateltu?” Jolloin taas pääsette pohtimaan asiaa yhdessä ennen kuin olet tehnyt jotain jo itse joka onkin sitten turhan tuntuista kun mies on unohtanut kertoa mitä on itse pohtinut.
Eihän tämä helppoa ole eikä optimaalista mutta meissä on kaikissa omat virheemme ja omituisuutemme. En tosiaan usko että miehesi tuosta vaan muuttuu joten jos haluat tilanteeseen muutosta sinun pitää ap myös muuttaa toimintatapaasi. Toivottavasti aikaa myöden mieskin sitten alykkäänä tajuaa että ai jaa....sitä kannattaa kertoa omassa mielessä olevia asioita enemmänkin vaimolle.
'
Ei mies tee asiaa tosiaan tahallaan eikä ilkeyttään vaan itsekin kärsii siitä että asiat menee sitten pieleen. Voin tietenkin itse yrittää sanoa ääneen kaikki omat menoni jotka ei vaikuta mieheen mitenkään. Pelkään vain että mies alkaa siitä sitten olettamaan, että kerron aina ajoissa aivan kaikki omat pienetkin menoni hänelle (tyyliin käyn huomenna töiden jälkeen heti kioskilla ostamassa itselleni suklaan) ja jos en ole sanonut mistään suihkuun menostani mitään, niin mies sitten olettaa, että minulla ei ole yhtään mitään vaan olen vain häntä varten. En oikein tykkää ajatuksesta, että minun pitäisi ihan kaikki pienetkin liikkeeni hänelle ennakkoon aina sanoa. Ap
Tässä onkin teidän toinen ongelmanne. En tiedä oletko edes huomannut ap. Sinä olet luultavasti spontaani ihminen joka inhoaa sitä että joku toinen voisi millään tavalla määräillä tekemisiäsi - teet päätöksiä nopealla (tai ainakin miestä paljon nopeammalla) aikataululla ja et pidä siitä jos pitää liiaksi suunnitella. Miehesi taas on vastakohtasi suunnittelussa. Suunnittelee paljonkin (mutta unohtaa vaan kertoa sen sinulle 😁).
Mietin tuota ruoanlaittoesimerkkiäsi. Kyllä monessa perheessä puhuttaisiin yhdessä mitä tänään syödään. Ei vaimo vaan juoksisi yksin kauppaa ja rupeaisi tekemään ruokaa. Kummallakin on sanansa sanottavana.
Ja on ihan normaalia jutella parisuhteessa yhdessä vaikka perjantai iltana että hei mitä tehdään viikonloppuna. Ja silloin kuulisi mieheltä että joo olin ajatellut että mennään vanhemmilleni. Siitä voi sitten jutella tehdäänkö niin vaiko ei.
Ja on normaalia että suunnitellaan yhdessä kesälomaa ja kesälomamatkaa jo hyvin hyvissä ajoin. Jolloin ne kummankin preferenssit otetaan huomioon.
Joten minusta teidän keskustelemattomuus on vähintään yhtä iso ongelma kuin varsinainen ongelmanne jossa mies unohtaa kertoa mitä on suunnitellut. Tuntuu että teillä ei pahemmin yhdessä muutenkaan suunnitella. Sinä menet omissa menoissasi ja oletat että niistä ei ole vaikutusta miehelle - mies suunnittelee paljon mutta ei osaa kertoa niistä sinulle. Teiltä puuttuu keskustelun kulttuuri jossa istuttaisiin alas ja suunniteltaisiin yhdessä. Ei niin että mies saa kaiken toivomansa läpi, eikä niin että eikä saisit, vaan yhdessä mietitte kummallekin mieluisia juttuja ja tarvittaessa kompromisseja.
Kyllä meillä puhutaan paljonkin ja suunnitellaan asioita (myös) yhdessä. Mutta elämme aika hektistä arkea, jossa molemmilla on aika paljon joko menoja tai sitten ihan töitä tehtävänä (välillä etähommia iltaisin koneella kotona jne). Ja sen takia ei useinkaan puhuta että mitä syödään tänään, koska ollaan jaettu kauppavuorot ja yleensä se menee niin, että se joka menee kauppaan päättää sieltä mitä ostaa eikä rasita toista kyselemällä ideoita ruokaan. Kun pääasia on se, että on jotain ruokaa. Yleensä kummallekaan ei ole väliä mitä on ruokana, mutta mies välillä haluaa tilata pizzaa.
Kesälomasta oltiin suunniteltu osa yhdessä tietenkin ja ihan ajoissa, mutta tuosta risteilystä mies ei ollut muistanut mainita. Ollaan molemmat aika spontaaneja eikä välttämättä tykätä suunnitella menoja kauan etukäteen. Tuntuu oudolta, että perjantaina puhuttaisiin yhdessä mitä tehdään viikonloppuna, koska yleensä aina ollaan tehty sitä mikä sillä hetkellä esim. la-iltapäivänä innostaa eikä olla sitä vielä perjantaina kumpikaan edes tiedetty mikä innostaa la-iltapäivällä. Ap
Ap, minä en nyt ihan usko että miehesi on myös yhtä spontaani kuin sinä. Sitä vastaan puhuvat jo esimerkissäsi se että hän oli itsekseen suunnitellut mielessään sen päivällisen (pizza), vanhempien ja ystävien/sukulaisten vierailut, omakotitaloasian ja risteilyn.
Teillä eletään luultavasti spontaanisti koska se on sinulle luontevaa ja tuntuu oikealta. Miehesi sen sijaan selkeästi suunnittelee hyvinkin paljon. Nämä olivat oletettavasti vain muutamia esimerkkejä jotka esitit eli tilanteita on ollut paljon enemmänkin. Mies suunnittelee mutta on hiljaa. Sinä olet ihmeissäsi ”kun mehän ollaan niin spontaaneja etten olisi osannut edes ajatella että miten toi on mitään suunnitellut”.
Sinä olet ap spontaani. Miehesi ei. Hän ei vaan syystä tai toisesta saa sitä suunnitteluaan ulos suustaan.
Voi olla että hän ei ole yhtä spontaani kuin minä, mutta ainakin kaikki kaveritapaamisensa hän sopii todella spontaanisti esim. 30 min enne ja oli tällainen jo ennen kuin tapasimme. Ehkä hän suunnittelee paljonkin ennakkoon mutta on siitä hiljaa ja sitten kuitenkin toteuttaa asiat vasta viime hetkellä. Ap
Luultavasti juuri näin. On suunnitellut pitempäänkin mitä tekee mutta sinulle se näkyy myöhään.
Miksikö? Keskustelevan ilmapiirin puute parisuhteessa.
Pahoittelut aloittaja, mutta alkoi naurattaa tuo miehesi, jotenkin sympaattinen otus. Ymmärrän toki, ettei tuollainen ole hauskaa pidemmän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap etkö ymmärrä että tuo on miehen tapa saada tahtonsa itsekkäästi läpi keskustelematta suhteen toisen osapuolen kanssa. Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä eikä arvosta sinua tai sinun menojasi sen vertaa että ilmoittaisi sinulle sinuakin koskevia asioita, olettaa sen sijaan sinun olevan aina käytettävissä.
Mies tietää tasan mitä tekee. Ja tuskin hän töissäkään käyttäytyy tuolla tavalla. Kyse ei ole siitä että hän unohtaa mainita.
Kyse on yrityksestä hallita sinua ja sinun ajankäyttöäsi omien tarpeidensa mukaan. Ja kehtaa vielä suuttua ja suorastaan vääristellä mm. Vanhemmilleen myöhästymisen syyn, kääntäen sen sinun viaksesi, vaikka hyvin tietää että oli hänen vastuullaan ilmoittaa sinullekin jos toivoi sinua mukaan vanhemmilleen.
Aika n*rsistimainen piirre kohdella toista kuin esineenä jolta ei tarvitse kysyä mitään.Toinen vaihtoehto on paranoidi skitsofrenia jossa mies kuvittelee päänsä sisällä käyneensä kanssasi kyseiset keskustelut mutta ei oikeasti ole puhunut kanssasi.
Kumman veikkaat olevan kyseessä? Vaadi arvostusta itsellesi, sinä et ole esine. Sinunkin menosi ja ajankäyttösi on huomioitava, myös sinun mielipidettäsi on kysyttävä.Ei tuossa oikein ole järkeä, koska en ole koskaan perunut menojani tai lopettanut jotain tekemistäni kesken siksi, että mies on päässään sopinut muuta. Olemme olleet vuosia yhdessä, enkä koskaan ollut tuollaisen miehen omassa päässä sopimisen vedätettävissä. Ap
Miehellä voi olla jokin muu juttu, joka motivoi häntä jatkamaan tällaista käytöstä. Ehkä hänellä on syystä tai toisesta tarve suuttua sinulle (ja suuttumisen syy on toissijainen, kunhan jokin syy keksitään). Silloin olisi loogista, että hän järjestää tilanteita joissa ns. saa luvan suuttua. Vaikka oikeasti hänellä ei ole aihetta suuttua asiasta, jonka hän itse on aiheuttanut, hänen mielensä sisäisesti tämä voi kuitenkin olla riittävä syy suuttua niin, että hän saa itsekunnioituksensa säilytettyä eikä joudu ajattelemaan olevansa huono ihminen.
Omalla ex-kumppanillani oli taustallaan useita hyvin vaikeita parisuhteita, joissa hän oli vaurioitunut, ja lisäksi lapsuudenperheessä oli ollut myrkylliset olot. Hän räjähteli minulle joskus täysin aiheettomasti ja syytteli/epäili minua kaikenlaisista pahoista asioista, joita en ole koskaan elämäni aikana kenellekään tehnyt. Hänen kohdallaan näytti aika selvältä, että noiden räjähdysten todellinen kohde olisi ollut joku muu ihminen kuin minä - joku hänen menneisyydestään, jolle hän ei ollut pystynyt näyttämään vihaansa asianmukaisesti silloin, kun tämä ihminen kohteli häntä kaltoin. Nyt kun hän oli aiempaa turvallisemmassa suhteessa, hänellä oli kuitenkin edelleen tarvetta ilmaista vihaansa, joten minä jouduin vihan kohteeksi, kun olin kiltti ja ymmärtäväinen, enkä iskenyt takaisin.
Sinulla ei varmaan ole yhtä vaikea tilanne miehesi kanssa, mutta on käsittääkseni aika yleistäkin että ihmiset tulevat kostaneeksi joitakin menneitä vääryyksiä nykyiselle kumppanilleen, jos näitä vääryyksiä ei ole tullut aiemmin käsitelleeksi riittävästi. Voi olla mahdollista, että miehesi tarve olla sinulle vihainen liittyisi johonkin tällaiseen. Muitakin selityksiä voi olla.
17
Miehesi elää ilmeisesti lähinnä omassa päässään eikä hetkessä ja hänellä on kommunikointivaikeuksia. Hänen pitäisi oppia sanoittamaan ajatuksia ja ennakoimaan tilanteita.
En tiedä, voitko sinä auttaa asiaa mitenkään. Ehkä sillä -ja ainakin itseäsi- että kun mies ääneen rähinöi pieleen menneestä suunnitelmasta tai väärinkäsityksestä, sinä sanot, että et aio osallistua siihen. Poistut paikalta tai käsket miehen poistua ja palata, kun on koonnut itsensä. Jos hän on etukäteen hiljaa, pitää hänen olla myös jälkikäteen hiljaa.