Anoppi ja mies murskaa minut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en kyllä tiedä miten se on sun koti ja sulla mitään päätäntävaltaa jos mies omistaa 50 % ja anoppi 50 %.

Josko ap on vaikka kirjoilla asunnossa.

Jopa vuokra-asunto on siinä asuvan koti, vaikkei sitä omistaisi kukaan läheinen ihminen tai ihminen laisinkaan. Ajatella, kyllä maailma on ihmeellinen.

No ei sitä vuokra-asuntoakaan saa vuokralainen mennä mieleisekseen remontoimaan. Ap ei käsittääkseni maksa asumisestaan yhtään mitään, ei osallistu juokseviin kuluihinkaan?

Palkkaa sisustussuunnittelija niin saat kauniin kodin ja muutokset " määrää" puolueeton taho.Ja rantasaunaa ei tietenkään saa purkaa koska siihen kohtaan/ niin lähelle rantaa ei enää saa rakennuslupaa.Remppa on ainut oikea tapa.

Olen miettinyt sitä yksiöön muuttoa aina vihaisena, mutta en ehkä oikeasti olisi siellä onnellisempi kuin nyt.

Anopista huolimatta tykkään talosta ja pihapiiristä todella paljon. Tässä olisi hirveästi potentiaalia jos vain saisin tuon konfliktiahdistuksen pois, ja anopin omistajuuden. En siis ole sellainen perinteinen myötäilijä, mutta en voi toisen omaisuutta muuttaa omien halujeni mukaan.

Ärsyttää suunnattomasti myös kauppojen teossa hidasteleva mies, mutta siitä en voi hänelle enää valittaa (aiheesta miljoona riitaa.. vetoaa siihen mitä 30k saa, hänestä anoppi on ahne ja arvioi kaiken yläkanttiin; oikeasti anopin pyytämä osuus vastaa tingattua markkinahintaa..) Vi##ttaa asua näin.

Ap

Muutat yksiöösi ja sanot miehelle että voitte edelleen olla yhdessä ja tehdä asioita parina, mutta yhteenmuutto onnistuu vasta sitten kun kaupat on selvät. Että suostut kyllä hänen kanssaan asumaan yhdessä, mutta et hänen + anopin.

Eli kysessä on anopin ja perikunnan kiinteistöstä? Onko miehesi hänen ainoa perillisensä? Jos kyseessä on anopin ja hänen edesmenneen miehensä asunnosta, anopilla on hallintaoikeus. Ei siis riitä hänen osuutensa ostaminen vaan on kirjattava hallintaoikeuden päättyminen silloin myös. Ositus lienee tehty, koska sanot miehen omistavan 50%? Hän ei sitä virallisesti omista, jos ositusta ei ole tehty, vaikka olisikin ainoa lapsi. Nämä on hankalia tilanteita. Ihmettelen, että miksi anoppi ei hyväksy hiljaista pernnön siirtoa pojalleen hyväksymällä alemman hinnan. Olisiko järkevää, että muuttaisitte muualle, ja jättäisitte anopin yksin hoitamaan paikkaa?

Onko teillä käynyt siellä asiantuntijoita tekemässä kiinteisöarvion?

Vierailija kirjoitti:

No en kyllä tiedä miten se on sun koti ja sulla mitään päätäntävaltaa jos mies omistaa 50 % ja anoppi 50 %.

Tämä on se pointti. Ei omista mitään, mutta silti se todellakin on koti. On puhdasta kpäisyyttä sekä mieheltä, että anopilta olla huomioimatta ihmistä omassa kodissaan.

Niin, en voikaan tehdä muutoksia kinaten vain miehen kanssa, sehän tässä ketuttaa.

Asun täällä kirjoilla, ollaan naimisissa, ja kuluihin tietenkin osallistun, joten kyllä pidän myös kotinani.

Saunasta saisi ihan hienon remontoimalla, mutta siihen mies kommentoi että saankin maksaa koko lystin ja saunoa jatkossa anopin kanssa. Remontti tulisi oikeasti maksamaan aika paljon, ja uudelle saisi rakennusluvan vähän kauemmas rannasta. Ärsyttää ettei appikaan saa suutaan auki, vaikka hänen puolelta koko tila on alunperin tullutkin, ja on samaa mieltä saunan purun kanssa kuin mies..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Muutat yksiöösi ja sanot miehelle että voitte edelleen olla yhdessä ja tehdä asioita parina, mutta yhteenmuutto onnistuu vasta sitten kun kaupat on selvät. Että suostut kyllä hänen kanssaan asumaan yhdessä, mutta et hänen + anopin.

Tämä !

En yleensä puolla näin radikaaleja liikkeitä, mutta nyt suosittelen. Ongelma tietenkin ettei järjesty tyyliin mä lähden nyt kun ensin pitää saada vuokralainen pellolle. Olisi ollut hyvä keino saada vähän vauhtia asioihin ja muut ehkä huomaamaan , että sinutkin pitää huomioida.

Tässä tapauksessa ennustan kuitenkin, että anopin väärät verhot sanomiset eivät lopu vaikka ei omistaisi neliösenttiäkään.

Ja ei minusta sen puolison tarvitse omistaa asumuksesta yhtään saadakseen maalata jotain seiniä, kunhan ei tee sitä ilman yhteisymmärrystä.

Kummallinen ajatus, että pitää omistaa xx% seinistä, katosta jne. voidakseen ehdottaa remonttia. Asuntomme on 100% minun, miehelläni ei saa olla mielipidettä keittiönkaapeista tai makuuhuoneen tapetista kun hän ei omista niitä ?

Asutte siis ns mukavalla maapaikalla rantoineen ja rantasaunoineen. Tuo on kovin tyypillinen tilanne anoppi ja poika vaimoinen. Miniän osa on ollut kautta maailman ikävä. Tuosta se ei teidänkään tapauksessa tule paranemaan, pikemminkin päinvastoin ,kun anoppi vanhenee, jos ei satu kuukahtamaan pois.joudut kyllä kärsimään lopun ikää.

Vierailija kirjoitti:

En voi ostaa anoppia pihalle, koska he vääntävät miehen kanssa jostain 30 tuhannesta ja ikivanhan rantasaunan kuulumisesta kauppaan. Mies on mielestäni sauna-asiassa oikeassa, mutta ei suostu mihinkään kompromissiin. Nyt saunaa ei käytä kukaan, koska mies haluaisi räjäyttää sen ja anoppi remontoida.

Ihan sairas äiti-poikasuhde. Kun tästä sanon, niin mies ei kestä. Käskee minun asioida anopin kanssa, kun olen siinä niin taitava, ei silti suostu mihinkään mitä ehdotan, joten vaikea asioida ilman päätösvaltaa.

Ap

Olen sitä mieltä, ettei anopin pitäisi puuttua asioihinne, mutta tuossa sauna-asiassa kannattaa kuunnellä häntä. Nykyään ei saa enää rakentaa saunaa rantaan, mutta jo olemassa olevien rantasaunojen kunnostus on sallittua. Jos puratte vanhan saunan, niin ette enää saa koskaan rakentaa saunaa yhtä hyvään paikkaan rannan viereen.

Maalaa vain huone sillä värillä kuin alunperin halusit, äläkä välitä miehen tokaisusta. Hän tuli sinua vastaan ja ihan oikein se on, koska sinäkin olet varmasti tehnyt useimmissa asioissa hänen mielensä mukaan. Hyvä, että osaat pitää pääsi. Jatka samaan malliin. Tämä oli vasta ensimmäinen askel siihen suuntaan, että talosta tulee myös sinun kotisi. Vaadi, että sinun pitää saada päättää puolet kotisi asioista ja pidä kiinni päätöksistäsi ja nauti niistä hyvällä omallatunnolla.

Meillä oli aikoinaan melkoinen taistelu keittiönpöydästä. Mies ei olisi halunnut valkoista pöytää, mutta se oli minulle todella tärkeä. Hänelle taas melko merkityksetön asia. Pitkän jankkaamisen jälkeen sain lopulta tahtoni läpi ja tulen joka kerta hyvälle tuulelle, nähdessäni ihanan keittiöni, johon pöytä sopii täydellisesti. Mielestäni lopputulos oli koko perheelle hyvä asia, vaikka kyse olikin näin pienestä jutusta.

On tehty kiinteistöarvio, mies ainoa lapsi, ja tila aikanaan apen perimä josta 50% suoraan miehelle (en ymmärrä miksi vain 50 😧). Appi ja anoppi molemmat hengissä ja heillä oma erillinen koti ja maat (luojan kiitos!) Mutta lähekkäin asutaan.

Terkkuja vaan tutuille, mutta kaikki, jopa anoppi tietää fiilikseni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ostaa anoppia pihalle, koska he vääntävät miehen kanssa jostain 30 tuhannesta ja ikivanhan rantasaunan kuulumisesta kauppaan. Mies on mielestäni sauna-asiassa oikeassa, mutta ei suostu mihinkään kompromissiin. Nyt saunaa ei käytä kukaan, koska mies haluaisi räjäyttää sen ja anoppi remontoida.

Ihan sairas äiti-poikasuhde. Kun tästä sanon, niin mies ei kestä. Käskee minun asioida anopin kanssa, kun olen siinä niin taitava, ei silti suostu mihinkään mitä ehdotan, joten vaikea asioida ilman päätösvaltaa.

Ap

Olen sitä mieltä, ettei anopin pitäisi puuttua asioihinne, mutta tuossa sauna-asiassa kannattaa kuunnellä häntä. Nykyään ei saa enää rakentaa saunaa rantaan, mutta jo olemassa olevien rantasaunojen kunnostus on sallittua. Jos puratte vanhan saunan, niin ette enää saa koskaan rakentaa saunaa yhtä hyvään paikkaan rannan viereen.

Maalaa vain huone sillä värillä kuin alunperin halusit, äläkä välitä miehen tokaisusta. Hän tuli sinua vastaan ja ihan oikein se on, koska sinäkin olet varmasti tehnyt useimmissa asioissa hänen mielensä mukaan. Hyvä, että osaat pitää pääsi. Jatka samaan malliin. Tämä oli vasta ensimmäinen askel siihen suuntaan, että talosta tulee myös sinun kotisi. Vaadi, että sinun pitää saada päättää puolet kotisi asioista ja pidä kiinni päätöksistäsi ja nauti niistä hyvällä omallatunnolla.

Meillä oli aikoinaan melkoinen taistelu keittiönpöydästä. Mies ei olisi halunnut valkoista pöytää, mutta se oli minulle todella tärkeä. Hänelle taas melko merkityksetön asia. Pitkän jankkaamisen jälkeen sain lopulta tahtoni läpi ja tulen joka kerta hyvälle tuulelle, nähdessäni ihanan keittiöni, johon pöytä sopii täydellisesti. Mielestäni lopputulos oli koko perheelle hyvä asia, vaikka kyse olikin näin pienestä jutusta.

Kiitos vastauksesta! Uskonkin olevani iloinen jos vain nyt maalaisin ja pääsisin tästä itsesäälistä eroon.

Valitettavasti verhoja ja mattoja ym katsoessa tulee välillä mieleen anopin kommentit. Tosin hänen kotinsa ei miellytä omaa silmääni, joten pitäisi osata olla antamatta arvoa arvostelulle. Vaikeaa vaan kun en ole tuollaiseen haukkumiseen tottunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi ostaa anoppia pihalle, koska he vääntävät miehen kanssa jostain 30 tuhannesta ja ikivanhan rantasaunan kuulumisesta kauppaan. Mies on mielestäni sauna-asiassa oikeassa, mutta ei suostu mihinkään kompromissiin. Nyt saunaa ei käytä kukaan, koska mies haluaisi räjäyttää sen ja anoppi remontoida.

Ihan sairas äiti-poikasuhde. Kun tästä sanon, niin mies ei kestä. Käskee minun asioida anopin kanssa, kun olen siinä niin taitava, ei silti suostu mihinkään mitä ehdotan, joten vaikea asioida ilman päätösvaltaa.

Ap

Olen sitä mieltä, ettei anopin pitäisi puuttua asioihinne, mutta tuossa sauna-asiassa kannattaa kuunnellä häntä. Nykyään ei saa enää rakentaa saunaa rantaan, mutta jo olemassa olevien rantasaunojen kunnostus on sallittua. Jos puratte vanhan saunan, niin ette enää saa koskaan rakentaa saunaa yhtä hyvään paikkaan rannan viereen.

Maalaa vain huone sillä värillä kuin alunperin halusit, äläkä välitä miehen tokaisusta. Hän tuli sinua vastaan ja ihan oikein se on, koska sinäkin olet varmasti tehnyt useimmissa asioissa hänen mielensä mukaan. Hyvä, että osaat pitää pääsi. Jatka samaan malliin. Tämä oli vasta ensimmäinen askel siihen suuntaan, että talosta tulee myös sinun kotisi. Vaadi, että sinun pitää saada päättää puolet kotisi asioista ja pidä kiinni päätöksistäsi ja nauti niistä hyvällä omallatunnolla.

Meillä oli aikoinaan melkoinen taistelu keittiönpöydästä. Mies ei olisi halunnut valkoista pöytää, mutta se oli minulle todella tärkeä. Hänelle taas melko merkityksetön asia. Pitkän jankkaamisen jälkeen sain lopulta tahtoni läpi ja tulen joka kerta hyvälle tuulelle, nähdessäni ihanan keittiöni, johon pöytä sopii täydellisesti. Mielestäni lopputulos oli koko perheelle hyvä asia, vaikka kyse olikin näin pienestä jutusta.

Kiitos vastauksesta! Uskonkin olevani iloinen jos vain nyt maalaisin ja pääsisin tästä itsesäälistä eroon.

Valitettavasti verhoja ja mattoja ym katsoessa tulee välillä mieleen anopin kommentit. Tosin hänen kotinsa ei miellytä omaa silmääni, joten pitäisi osata olla antamatta arvoa arvostelulle. Vaikeaa vaan kun en ole tuollaiseen haukkumiseen tottunut.

Ap

Anopillasi ei ole käytöstapoja. Seuraavaksi kun hän arvostelee jotain valintaa, sano hänelle suoraan, että peruskäytöstapoihin kuuluu kunnioittaa toisen kotia ja valintoja.

Ja että jatkossa oletat, että hänen ikäisensä ihminen osaa käyttäytyä toisten kotona. Ja jos jatkossa ei osaa, niin ei ole tervetullut.

Miehen kanssa kannattaa myös pitää vakava keskustelu. Kerro, että tilanne on kestämätön ja olet jopa harkinnut yksilön muuttamista siksi aikaa, kunnes mies saa tilanteen selväksi. Et uhkaile, vaan kerrot, että tällaistakin olet miettinyt.

Hemmetin autocorrect! Yksiöön, ei yksilön muuttamista!

Minä asuin vuosi kodissa, jonka mieheni omisti. Aluksi ajattelin, että teen tästä kodin myös itselleni, vaikken sitä omistakaan. Aloitin varovasti siirtämällä nojatuolin paikkaa- mies siirsi sen takaisin ”oikealle” paikalle. Halusin vaihtaa verhot, muttei se sopinut (’nykyisissä ei ole mitään vikaa”). Kuulin, että käytin liikaa vettä suihkussa, olin sotkuinen. En tunnistanut itseäni näistä kommenteista enää, tilanne meni kannaltani murheelliseksi. Neuvoni on, älkää muutako toisen omistamaan kotiin, tai jos sen teette, katsokaa, että asunto on sellainen että voitte ostaa siitä puolikkaan itsellenne & asunnon omistaja tähän suostuu. Kun ensihuuma häviää, tilalle tulee vallankäyttö, tavalla tai toisella.

Älä ainakaan lapsia tee tuohon suhteeseen!

Laita siihen yksiöön oma kotisi. Tee siitä täsmälleen sellainen kiva pikkukoti, jossa saat olla ihan oma itsesi ja elää oman mielesi mukaan. Toivon mukaan saat siellä itseluottamusta. 

Tee samalla miehelle selväksi, että hänen on itselleen selvitettävä se, onko hänellä yhteinen koti sinun vai äitisi kanssa. Jospa asuminen omassa yksiössäsi helpottaisi päätöksentekoa.

Muista se, että kotirauha koskee sinun asuntoasi myös silloin, kun asut miehen luona. Etkä sinä todellisuudessa omista siitä yhtään mitään niin kauan kuin miehesi on elossa tai ette ole eronneet, etkä tule omistamaan sen jälkeenkään, jos miehelläsi on rintaperillinen= lapsi ja sinun oma omaisuutesi on suurempi kuin miehen. Avioliitossa kumpikin omistaa itse oman omaisuutensa, ja sinäkin omistat oman yksiösi itse, et puoliksi miehesi kanssa.

Harmi, kun minä en voi luovuttaa osaa omastani. Mutta kerronpa muutaman vinkin anopin ynnä hänen sukunsa kanssa toimeen tulemiseen: " Ei minun tarvitse" oli vastaukseni, kun anoppi nuhteli mitääntekemättömyyttäni (=laiskuuttani). " Laitapa nyt mieleesi, että nyt näit/ kuulit, että tämän jälkeen ei enää tarvitse koskaan sanoa ..." tilanteessa, jossa anoppi taivasteli edesottamuksiani sanoilla " En ole koskaan ennen nähnyt / kuullut kenenkään tekevän noin:"   "MINÄ olen aina tehnyt näin ja tulen aina tekemään, kun juuri näin on minusta hyvä" kun tein jotain anopin mielestä aivan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Laita siihen yksiöön oma kotisi. Tee siitä täsmälleen sellainen kiva pikkukoti, jossa saat olla ihan oma itsesi ja elää oman mielesi mukaan. Toivon mukaan saat siellä itseluottamusta. 

Tee samalla miehelle selväksi, että hänen on itselleen selvitettävä se, onko hänellä yhteinen koti sinun vai äitisi kanssa. Jospa asuminen omassa yksiössäsi helpottaisi päätöksentekoa.

Muista se, että kotirauha koskee sinun asuntoasi myös silloin, kun asut miehen luona. Etkä sinä todellisuudessa omista siitä yhtään mitään niin kauan kuin miehesi on elossa tai ette ole eronneet, etkä tule omistamaan sen jälkeenkään, jos miehelläsi on rintaperillinen= lapsi ja sinun oma omaisuutesi on suurempi kuin miehen. Avioliitossa kumpikin omistaa itse oman omaisuutensa, ja sinäkin omistat oman yksiösi itse, et puoliksi miehesi kanssa.

Harmi, kun minä en voi luovuttaa osaa omastani. Mutta kerronpa muutaman vinkin anopin ynnä hänen sukunsa kanssa toimeen tulemiseen: " Ei minun tarvitse" oli vastaukseni, kun anoppi nuhteli mitääntekemättömyyttäni (=laiskuuttani). " Laitapa nyt mieleesi, että nyt näit/ kuulit, että tämän jälkeen ei enää tarvitse koskaan sanoa ..." tilanteessa, jossa anoppi taivasteli edesottamuksiani sanoilla " En ole koskaan ennen nähnyt / kuullut kenenkään tekevän noin:"   "MINÄ olen aina tehnyt näin ja tulen aina tekemään, kun juuri näin on minusta hyvä" kun tein jotain anopin mielestä aivan väärin.

Millaset välit teillä on nyt? Muuttuiko anoppi?

Oletko se karjalaistyttö jota mies kuttuu pikkumyyksi? Suklaanruskea tukka nutturalla ja astetta liian lyhyt mekko päällä? Viuhot menemään ja hutkimaan viikatteen kanssa kun rantaheinät "ketuttaa"? Jos olet niin ei siulla hätää ole.