Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä? Minä raskaana ja mies käy kaverien kanssa ulkona viikonloppuisin
Yksinkotona
13.07.2019 |
Tulin jokin aika sitten raskaaksi ja luonnollisesti luovuin iltamenoistani.
Mieheni halusi lasta vähintään yhtä paljon, jos ei jopa enemmän kuin minä. Ja ennen raskautta hän oli sitä mieltä, että kaljanjuonti loppuu sitten hänenkin osaltaan, kun minä tulen raskaaksi.
Nyt on sitten kuitenkin käynyt niin, että miehellä on harva se viikonloppu "pakollisia" kestejä ja illanviettoja, missä hän käy. Ymmärrän, ettei hän halua luopua kavereistaan ja iltamenoistaan kuin veitsellä leikaten, ja onhan jokaisella oikeus omaan elämäänsä perhe-elämän ulkopuolella.
Jostain syystä olen silti joka kerta yksin kotona ollessani pohjattoman yksinäinen ja surullinen. Haluaisin kauheasti, että mieheni haluaisi olla kanssani enemmän kahdestaan. Toki en halua pakottaa häntä mihinkään.
Mieheni ei yhtään näe tätä ongelmana. Hänen mielestään hän näkee kavereitaan kohtuullisen harvoin ja minä tietysti valitan turhaan.
En enää tiedä, mikä on ok ja mikä ei. Nyt raskauden aikana mielialani ovat muutenkin vaihdelleet. Siksi kysynkin, mitä mieltä te olette tällaisesta tilanteesta ja oletteko olleey vastaavassa tilanteessa?
En voi sille mitään, mutta minulla on vähän tällainen kotiin hylätty ja yksinäinen olo.
Ps. Omat kaverini ovat kaikki varattuja / perheellisiä. Näemme kyllä paljon, mutta yleensä päiväsaikaan tai alkuillasta ja luonnollisesti emme juo minun raskauteni takia. En sen takia oikein osaa verrata niitä näkemisiä siihen, että mieheni on myöhään yöhön poissa kotoa.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tämä kommentti on tällä palstalla kuin ampuisi itseään jalkaan, mutta sanon silti. Toivoisin kyllä, että mieheni aidosti haluaisi viettää kanssani leffailtoja ja laittaa ruokaa ja jutella tästä isosta elämänmuutoksestakin. Nyt tuntuu siltä, että häntä huvittaa enemmän panostaa kaverien kanssa oleiluun kuin meidän tulevaan perheeseen. Se harmittaa tosi paljon.
Kai tämä menisi, jos löytyisi kompromissi. Minulle sopisi hyvin, jos hän kävisi kaljailloissaan vaikka kerran tai pari kuukaudessa. Ikävä kyllä nyt hän käy paljon useammin...
Tämä ei vain ole se vaihe parisuhdetta, kun toivoisi mitään kriisiä tulevien vanhempien välille. Toivottavasti tilanne helpottuu raskauden edetessä.
Ap
Keskustelet miehesi kanssa, et syyttäen tai jyräten vaan kerrot omista toiveista. Usko pois teillä tulee olemaan aikaa yhteisille leffailloille, elämäntilanteesta puhuminen taas pitää hoitaa nyt.
Tuolla jo toinen kertoi pitäneensä hemmotteluiltoja itselle, sitä minäkin tein. Nautin siitä rauhasta mikä minulla oli ja juttelut ehdin hoitaa miehen kanssa muina iltoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin ja sekin vielä piti kirjoittaa, että mieheni kaveripiiri koostuu aikuisista pikkupojista. Kaikki ovat 35+ ikäisiä ja heillä on melkein kaikilla lapsia. Silti he viettävät useamman kerran vuodessa "naisvapaita viikonloppuja", jolloin he ryyppäävät kuin sienet ja polttavat tupakkaa (vaikka eivät muuten polta) ja juoksevat yökerhoissa. Kuinkahan monta vuotta he vielä kehtaavat sitä touhua? Minä olen miestäni 8 vuotta nuorempi ja olen taatusti aikuisempi kuin valtaosa niistä miehistä.
Pari miestenreissua vuodessa on ok, mutta enempää ei kyllä tarvitse olla tai tälle naiselle riittää.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että tämä kommentti on tällä palstalla kuin ampuisi itseään jalkaan, mutta sanon silti. Toivoisin kyllä, että mieheni aidosti haluaisi viettää kanssani leffailtoja ja laittaa ruokaa ja jutella tästä isosta elämänmuutoksestakin. Nyt tuntuu siltä, että häntä huvittaa enemmän panostaa kaverien kanssa oleiluun kuin meidän tulevaan perheeseen. Se harmittaa tosi paljon.
Kai tämä menisi, jos löytyisi kompromissi. Minulle sopisi hyvin, jos hän kävisi kaljailloissaan vaikka kerran tai pari kuukaudessa. Ikävä kyllä nyt hän käy paljon useammin...
Tämä ei vain ole se vaihe parisuhdetta, kun toivoisi mitään kriisiä tulevien vanhempien välille. Toivottavasti tilanne helpottuu raskauden edetessä.
Ap
Paljon useammin? Joka viikonloppu vai vielä useammin? Sillä on orastava alkoholiongelma. Toivottavasti ymmärtää jättää leikkimisen kokonaan.
Ihan uteliaisuudesta yleinen kysymys: se tiedetään jo, että lupauksista huolimatta moni mies jatkaa lapsen syntymänkin jälkeen 'poikamieselämää', mutta kuinka moni on noitten 'en mä nyt mutta kyllä mä sitten kun' -lupaustensa mukaan todella tehnyt sen minkä lupaa, sitten kun sen aika on?
Kun vähän nyt tuntuu, että ne jotka eivät muutosta haluakaan hyvin usein lykkäävät sitä kiistatilannetta tuolla sitten-kun-verukkeella hyvitellen ja lupaillen, mutta kun tuo sitten-kun todella tulee keksitään taas uusia 'kyllä mä sit kun' -syitä ja lupauksia poikamieselämän jatkamiselle. Ne jotka muutoksen lopulta tekevät eivät lupaile vaan tekevät.
Varoitan vain ap:ta, että muutosta ei ehkä kannata odottaa sittenkään kun lapsi on maailmassa.
24, sanoisin että varsinkin nyt kesällä noin kerran viikossa on joku juttu, missä hän haluaa olla läsnä. Hän ei välttämättä juo joka kerta kovin paljoa, vaan ehkä vain sen pari kaljaa. Eikä se alkoholi minua niin paljon vaivaa kuin tämä yksinäisyys :( kaipaisin seuraa ja välittämistä enemmän.
22, olet kyllä ihan oikeassa. Keskustelu on käytävä. Kenties sitten huomenna, kun mies on varmaan mitä mainioimmalla juttutuulella pienessä sunnuntaikrapulassaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
24, sanoisin että varsinkin nyt kesällä noin kerran viikossa on joku juttu, missä hän haluaa olla läsnä. Hän ei välttämättä juo joka kerta kovin paljoa, vaan ehkä vain sen pari kaljaa. Eikä se alkoholi minua niin paljon vaivaa kuin tämä yksinäisyys :( kaipaisin seuraa ja välittämistä enemmän.
22, olet kyllä ihan oikeassa. Keskustelu on käytävä. Kenties sitten huomenna, kun mies on varmaan mitä mainioimmalla juttutuulella pienessä sunnuntaikrapulassaan :D
Käperryt haisevan krapulapeikon kainaloon ja kerrot miten olisi ihana viettää aikaa yhdessä :D
Toisaalta ymmärrän miestäsi jos on tapahtumia ja menoja joissa haluaa käydä eikä vaan mennä pelkästään ryyppäämisen perässä. Juu olen kahden raskausen kokenut ja silloin se yksinäisyys tuli siitä ettei enää päässyt mukaan ja sen mukana se ikävä toiseen joka meni.
Vierailija kirjoitti:
24, sanoisin että varsinkin nyt kesällä noin kerran viikossa on joku juttu, missä hän haluaa olla läsnä. Hän ei välttämättä juo joka kerta kovin paljoa, vaan ehkä vain sen pari kaljaa. Eikä se alkoholi minua niin paljon vaivaa kuin tämä yksinäisyys :( kaipaisin seuraa ja välittämistä enemmän.
22, olet kyllä ihan oikeassa. Keskustelu on käytävä. Kenties sitten huomenna, kun mies on varmaan mitä mainioimmalla juttutuulella pienessä sunnuntaikrapulassaan :D
Ap, onko sinusta kerran viikossa iltameno oikeasti liikaa? Jos ei edes aina juo paljoa? Minusta kuusi kertaa viikossa yhteinen ilta on enemmän kuin tarpeeksi, vai johtuuko vain siitä että olen aika itsenäinen ihminen enkä kaipaa sitä että ollaan koko ajan yhdessä.
Kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tässä siis nyt ongelmana se ettei aloittaja voi käydä ulkona juomatta? Jos tämä siis alkoi raskauden myötä. Kannattaisi aikuisena ihmisenä opetella että iltaa voi viettää myös ilman alkoholia.
Aika paljon ap sun fiilikset johtuu nyt ihan hormooneistakin, tahtomatta vähätellä tunteitasi. Se hormoonimyrsky voi joskus saada vallan, mutta koita myös ajatella järjellä =)
Tsemppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kohtuuton ap. Ensinnäkin, raskaus ei ole sairaus. Voit tehdä ihan niitä samoja asioita miehen kanssa tai ilman miestä kuin ennenkin. Sillä erotuksella, ettet vain juo alkoholia. Sun ei todellakaan tarvitse jäädä kotiin murehtimaan, että mies on viihteellä/tekemässä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24, sanoisin että varsinkin nyt kesällä noin kerran viikossa on joku juttu, missä hän haluaa olla läsnä. Hän ei välttämättä juo joka kerta kovin paljoa, vaan ehkä vain sen pari kaljaa. Eikä se alkoholi minua niin paljon vaivaa kuin tämä yksinäisyys :( kaipaisin seuraa ja välittämistä enemmän.
22, olet kyllä ihan oikeassa. Keskustelu on käytävä. Kenties sitten huomenna, kun mies on varmaan mitä mainioimmalla juttutuulella pienessä sunnuntaikrapulassaan :D
Ap, onko sinusta kerran viikossa iltameno oikeasti liikaa? Jos ei edes aina juo paljoa? Minusta kuusi kertaa viikossa yhteinen ilta on enemmän kuin tarpeeksi, vai johtuuko vain siitä että olen aika itsenäinen ihminen enkä kaipaa sitä että ollaan koko ajan yhdessä.
Kolmen äiti
Kerran viikossa tarkoittaa helposti sitä, että lauantai menee bilettäessä ha sunnuntai krapulassa eli viikonlppuvapaa kuluu kavereiden kanssa ei perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenhan miehen toihuissa ei ole mitään vikaa, mutta se kaljan juonti tietysti potää loppua kun olette niin sopineet! Siitä kannattaa mainita! Juokoon sitten kirkkaita ja viskiä, joskus lonkeroa kyytipojaksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä siis nyt ongelmana se ettei aloittaja voi käydä ulkona juomatta? Jos tämä siis alkoi raskauden myötä. Kannattaisi aikuisena ihmisenä opetella että iltaa voi viettää myös ilman alkoholia.
Ap kertoi miksi ei voi lähteä mukaan, ei liittynyt alkoholiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin nimenomaan sitä, että olenko kohtuuton. Olisi helpottavaa kuulla, että olen, koska silloin voisin vain unohtaa tämän koko jutun. En halua rajoittaa toista liikaa.
Tähän vaikuttaa sekin, että olen vuorotyössä ja monesti iltaisin kiinni, kun taas mieheni on päivisin töissä ja iltaisin kotona. Siksi se yhteinen viikonloppu tuntuisi tärkeältä. Eli emme ole kuutta iltaa viikossa yhdessä vaan max pari.
Ja joo, voi olla, että olen vain lapsellisen kateellinen siitä tosiasiasta, että mies pääsee niin helpolla. Ei tarvitse odottaa eikä synnyttää, vaan voi tavalliseen tapaan kaljoitella ja nähdä kavereita. Niin iso elämänmuutos, joka ei sitten olekaan sille toiselle niin iso muutos kuin itselle.
Ap
Yksinkotona kirjoitti:
1, kiitos viestistä <3 noin se varmaankin on, ja siksi en haluaisi olla liian inhottava miehellekään.
2, käytiin aiemmin lähes poikkeuksetta yhdessä menoissa. Nyt minä en ole ollut mukana, koska yhteiseen ystäväpiiriimme kuuluu myös työkavereitani, joille en halua vielä kertoa raskaudesta. En muutenkaan ole vielä halunnut kertoa kaikille, koska raskaus ei vielä näy ulospäin.
On siis miehesi vika, että hän menee viihteelle, kun sinä et halua kertoa raskaudesta? Huoh mitä tyhmyyttä.
36, mies ei itsekään halua vielä kertoa. Hän jopa enemmän haluaa olla kertomatta siltä varalta että sattuisi jotakin kamalaa. Ei ole siis yksin minun valinta, kuten ei tämän lapsen haluaminen muutenkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietin nimenomaan sitä, että olenko kohtuuton. Olisi helpottavaa kuulla, että olen, koska silloin voisin vain unohtaa tämän koko jutun. En halua rajoittaa toista liikaa.
Tähän vaikuttaa sekin, että olen vuorotyössä ja monesti iltaisin kiinni, kun taas mieheni on päivisin töissä ja iltaisin kotona. Siksi se yhteinen viikonloppu tuntuisi tärkeältä. Eli emme ole kuutta iltaa viikossa yhdessä vaan max pari.
Ja joo, voi olla, että olen vain lapsellisen kateellinen siitä tosiasiasta, että mies pääsee niin helpolla. Ei tarvitse odottaa eikä synnyttää, vaan voi tavalliseen tapaan kaljoitella ja nähdä kavereita. Niin iso elämänmuutos, joka ei sitten olekaan sille toiselle niin iso muutos kuin itselle.
Ap
Sanon sen. Olet kohtuuton noista miehen menoista. Etenkin jos tunnistat itsessäsi kateellisuuden.
Se on miehelle myös iso muutos, koko homma on teillä ihan aluillaan mutta totta kai lapsi kasvaa sinun sisälläsi jolloin tuo vaihe vaikuttaa sinuun enemmän. Siitä on turha olla katkera, sille et voi mitään etkä voi tehdä päätelmiä miten suurena asiana mies pitää raskautta. Senkin itse sanoit että hän jopa saattoi olla se joka lasta enemmän halusi.
Pian teillä ei olekaan muuta kuin illat yhdessä toistenne kainalossa nyytin nukkuessa. Ja senkin jäljeen koko loppu elämä.
Sen sijaan jos sinulla todella on tarve keskustella miehesi kanssa niin se pitää tehdä. Tuskin tämä hänelle on yhdentekevää jos hänkin lapsen halusi.
Kannattaa lisääntyä vasta aikuisena ja toisen aikuisen kanssa, niin ei tarvis kenenkään lukea näitä teinien baarijuttuja.
Naisen pitäisi aina vastaavissa tapauksissa ymmärtää, ettei mies ole vielä "henkisesti valmis" ja "käsittelee muutosta juhlimalla" jne. No ei se muutos naisellekaan mikään pieni ole! Ei nainen ole välttämättä heti sinut asian kanssa, vaikka se omassa kehossa tapahtuukin (tai ehkä juuri siksi). Naisenkin pitää saada käsitellä asiaa ja jos naisesta tuntuu yksinäiseltä, kun mies on menoissaan, niin miehen tulisi huomioda tämä. Se kun on monesti osa prosessia, että kaipaa enemmän hellyyttä ja huolenpitoa.
En vähättele isän rooliin kasvamisen haasteita, mutta ei se äidin roolikaan ole mikään, minkä nainen aina ihan kivuitta omaksuu siitä vaan. Että kompromissia suosittelisin. Jos naisen tulee ymmärtää miehen "kriisiä" (niin kuin on hyvä pyrkiä tekemäänkin), niin mies voisi tehdä saman naiselle.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän, että tämä kommentti on tällä palstalla kuin ampuisi itseään jalkaan, mutta sanon silti. Toivoisin kyllä, että mieheni aidosti haluaisi viettää kanssani leffailtoja ja laittaa ruokaa ja jutella tästä isosta elämänmuutoksestakin. Nyt tuntuu siltä, että häntä huvittaa enemmän panostaa kaverien kanssa oleiluun kuin meidän tulevaan perheeseen. Se harmittaa tosi paljon.
Kai tämä menisi, jos löytyisi kompromissi. Minulle sopisi hyvin, jos hän kävisi kaljailloissaan vaikka kerran tai pari kuukaudessa. Ikävä kyllä nyt hän käy paljon useammin...
Tämä ei vain ole se vaihe parisuhdetta, kun toivoisi mitään kriisiä tulevien vanhempien välille. Toivottavasti tilanne helpottuu raskauden edetessä.
Ap