Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä? Minä raskaana ja mies käy kaverien kanssa ulkona viikonloppuisin
Yksinkotona
13.07.2019 |
Tulin jokin aika sitten raskaaksi ja luonnollisesti luovuin iltamenoistani.
Mieheni halusi lasta vähintään yhtä paljon, jos ei jopa enemmän kuin minä. Ja ennen raskautta hän oli sitä mieltä, että kaljanjuonti loppuu sitten hänenkin osaltaan, kun minä tulen raskaaksi.
Nyt on sitten kuitenkin käynyt niin, että miehellä on harva se viikonloppu "pakollisia" kestejä ja illanviettoja, missä hän käy. Ymmärrän, ettei hän halua luopua kavereistaan ja iltamenoistaan kuin veitsellä leikaten, ja onhan jokaisella oikeus omaan elämäänsä perhe-elämän ulkopuolella.
Jostain syystä olen silti joka kerta yksin kotona ollessani pohjattoman yksinäinen ja surullinen. Haluaisin kauheasti, että mieheni haluaisi olla kanssani enemmän kahdestaan. Toki en halua pakottaa häntä mihinkään.
Mieheni ei yhtään näe tätä ongelmana. Hänen mielestään hän näkee kavereitaan kohtuullisen harvoin ja minä tietysti valitan turhaan.
En enää tiedä, mikä on ok ja mikä ei. Nyt raskauden aikana mielialani ovat muutenkin vaihdelleet. Siksi kysynkin, mitä mieltä te olette tällaisesta tilanteesta ja oletteko olleey vastaavassa tilanteessa?
En voi sille mitään, mutta minulla on vähän tällainen kotiin hylätty ja yksinäinen olo.
Ps. Omat kaverini ovat kaikki varattuja / perheellisiä. Näemme kyllä paljon, mutta yleensä päiväsaikaan tai alkuillasta ja luonnollisesti emme juo minun raskauteni takia. En sen takia oikein osaa verrata niitä näkemisiä siihen, että mieheni on myöhään yöhön poissa kotoa.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon ap sun fiilikset johtuu nyt ihan hormooneistakin, tahtomatta vähätellä tunteitasi. Se hormoonimyrsky voi joskus saada vallan, mutta koita myös ajatella järjellä =)
Tsemppiä <3
Me kaikki ihmiset olemme hormonien luomaa sekä niiden koko ajan ohjaamia. Ei raskausaika ole jotain mikå aiheuttaa jotain tunteita joita ei muuten olisi tai tulisi.
Apn miehen viikonloppumenomäärä saa kenet tahansa puolison loukkaantuneeksi ja hämilleen. Minkä ihmeen vuoksi on parisuhteessa kun ns kavereitten kanssa kännäily ja oleminen on tärkeintä ja vielä haluaa isäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä siis nyt ongelmana se ettei aloittaja voi käydä ulkona juomatta? Jos tämä siis alkoi raskauden myötä. Kannattaisi aikuisena ihmisenä opetella että iltaa voi viettää myös ilman alkoholia.
Ap kertoi miksi ei voi lähteä mukaan, ei liittynyt alkoholiin.
"Tulin jokin aika sitten raskaaksi ja luonnollisesti luovuin iltamenoistani."
Miksi luopui sitten raskauden takia iltamenoista jos ei liity alkoholiin? Ei ainakaan minun mielestä lue aloituksessa.
Haistakaa te kommentoijat Pa**a, aion vetää tämän lapsen vaikka vessasta alas!
Ap
Ranskassa juodaan viiniä raskaana, voit ihan hyvin mennä tyttöjen kanssa vaikka munmotunneliin.
Vierailija kirjoitti:
Haistakaa te kommentoijat Pa**a, aion vetää tämän lapsen vaikka vessasta alas!
Ap
Surullisia nämä naiset, joiden koko elämä on miehestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuossa vähän särähtää korvaan se, että miehesi lupasi luopua kaljoittelusta, kun tulet raskaaksi.
Nyt lupailee, että luopuu kaljoittelusta, kun vauva syntyy.
Mikähän on seuraava lupaus?
Koita sopeutua... ja luovia jollain tavalla välimaastossa. Miehen pitää antaa aikaa sulle, mutta myös kavereita hän tarvitsee. Nimimerkillä 20 vuotta yhdessä, lapset on jo 10 ja 12, ja edelleen välillä sama fiilis... 🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, mun mieheni lopetti tupakoinnin kun tulin raskaaksi. Lupas lopettaa nikotiinipurukumit siihen mennessä kun vauva syntyy... tulos: tosiaan ne muksut on jo 10 ja 12 ja edelleen purukumit käytössä. 😂
Mut hei, kuka meistä on täydellinen. Ja liika ehdottomuus on mielestäni huonosta. Ei joko - tai, vaan jotain siltä väliltä.
Sanot, että on aika todistaa, että hän on valmis isyyteen. Säästäkööt kaljarahat lapsensa kuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On OK. Raskautesi ei vaikuta mieheen mitenkään. Miksi miehen pitäisi luopua menoistaan sinun raskautesi vuoksi?
"Tulin jokin aika sitten raskaaksi ja luonnollisesti luovuin iltamenoistani"
Raskaus ei tarkoita sitä, että pitää jäädä kotiin mököttämään. Kyllä itse melkein puoleenväliin saakka olin mukana iltamenoissa ja esim. konserteissa, joihin ei ollut odotettavissa suurta tungosta.
Ei se, ettei juo alkoholia, tarkoita että pitäisi hautautua kotiin. Loppuaikana vietin mieluusti viikonloput lepäillen ja lenkkeillen, mies sai käydä iltariennoissaan kun tiesi, että kohta ei enää niin vain käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pointti on siinä, ettette halua kertoa vielä muille, niin keksi joku muu syy. Ei raskaus ole ainoa syy, miksei alkoholia saa juoda.
Esimerkiksi lääkekuuri, vedonlyönti jne.
Minunkin mieheni kävi toisessa raskaudessa aika paljon kavereiden kanssa viihteellä. Minulle tämä oli ihan ok ja jäi kyllä kotiin jos toivoin näin. Mielialat vaihteli myös aika paljon ja joskus yksin jäädessäni ajattelin että olisi sittenkin kiva jos mies olisi jäänyt kotiin :) menin kyllä silloin tällöin voinnin salliessa itsekin mukaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja btw, kannattaa nyt nauttia ihan siitä lepäilystäkin ja siitä, että SAA olla yksin.
Niitä hetkiä nimittäin tulee kaivattua vauva-aikana paljon.
Ihme kitinää, voisit ihan hyvin itsekin käydä vaikka missä etkä vain hautautua kotiin.
Sanoo muut mitä vaan, niin mä olen nykyään sitä mieltä että yhdessä ollaan raskaana jos yhdessä lapsi halutaan, eli kaljottelut loppuu molemmilta. Todella yksinkertaista; jos haluat lapse, et juo kun oletTE raskaana. Jos et halua "luopua", tai jo ajatus selvinpäinolemisesta 9kk on luopumista, niin ÄLÄ TEE lapsia.
Ei ole kyse mistään "enhän minä ole raskaana, voinhan minä hillua menemään" -jutusta, vaan siitä että tuo on vähintä mitä se vauvaa kantamaton voi tehdä.
T:40v aikuisen lapsen äiti
Mies voi toki käydä iltamenoissa, mutta ilman alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Sanoo muut mitä vaan, niin mä olen nykyään sitä mieltä että yhdessä ollaan raskaana jos yhdessä lapsi halutaan, eli kaljottelut loppuu molemmilta. Todella yksinkertaista; jos haluat lapse, et juo kun oletTE raskaana. Jos et halua "luopua", tai jo ajatus selvinpäinolemisesta 9kk on luopumista, niin ÄLÄ TEE lapsia.
Ei ole kyse mistään "enhän minä ole raskaana, voinhan minä hillua menemään" -jutusta, vaan siitä että tuo on vähintä mitä se vauvaa kantamaton voi tehdä.
T:40v aikuisen lapsen äiti
Tyypillinen Päivi Räsäsmäinen näkökulma, kun minä en voi pitää hauskaa niin et sinäkään saa.
Helppo kieltää toisilta asioita jotka ei itseään kiinnosta.
Katkerasta kateudesta tuollainen ajatusmaailma yleensä kumpuaa.
Kiitos asiallisista kommenteista!
38, tavallaan kommenttisi lohdutti minua. Kiitos siitä.
40 ja 58, olen teidän kanssanne samaa mieltä.
Kävin mieheni kanssa lyhyen keskustelun tänä aamuna menojen määrästä. Hän oli pahoillaan ja lupasi vähentää menemistä. Luotan siihen ja katson, pitääkö lupaus.
Kun raskaus etenee ja olemme kertoneet tästä kavereille ja tutuille, on varmasti helpompaa ja mukavaa käydä mukana illanvietoissa. Nyt en jotenkin ole jaksanut sitä selittelyä ja piilottelua. Se on tuntunut raskaalta ajatukselta.
Ei se mielestäni ole niin, että miehellä ei olisi mitään velvollisuutta huolehtia minusta ja onnellisuudestani ison elämänmuutoksen äärellä. Toivoisin, että kukaan raskaana oleva nainen ei joutuisi vuonna 2019 jäädä ulkopuolelle mistään vain sen takia, että hän odottaa vauvaa... Tai sitten että raskaana olevien pitäisi vain mammailla keskenään. Huoh. Ihan naurettava ajatus.
Alue: Aihe vapaa
Kun odotin esikoistani, olimme juuri menneet naimisiin ja miehelle iski kaiketi joku paniikki, että nyt on nuoruus ja vapaus mennyttä. Riekkui mielestäni ihan liikaa kavereiden kanssa baareissa ja ties missä harrastus- (=ryyppäys) reissuilla. Olin todella huonovointinen ensimmäiset kuukaudet ja koska mies teki vuorotöitä, hän oli usein arki-illat töissä ja minä puolestani menin aikaisin nukkumaan. Siksi harmitti, kun vkoloppuisin hän mieluummin valitsi kaverit kuin minut, kun kerrankin olisin jaksanut vähän valvoa. Olin mustasukkainen ajasta, jonka hän vietti mieluummin juhlimassa kuin minun kanssani. Laskettu aikani oli 28.12. mutta lapsi ei syntynyt vielä silloin, joten isä oli uudenvuoden aatonkin juhlimassa. Onneksi lapsi syntyi vasta tammikuun alussa. Ymmärrän sinua ap, ensimmäinen raskaus on niin ainutkertaista ja uniikkia, että sitä haluaisi yhdessä lapsen isän kanssa fiilistellä, vaikkei haluakaan kaikkia miehen menoja kieltää. Me saimme kaikkiaan kolme yhteistä lasta, eikä isä kyllä kenenkään odotusaikaan yhtään sen enempää osallistunut, mutta ensimmäisen kohdalla se kirpaisi eniten.