Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä? Minä raskaana ja mies käy kaverien kanssa ulkona viikonloppuisin
Yksinkotona
13.07.2019 |
Tulin jokin aika sitten raskaaksi ja luonnollisesti luovuin iltamenoistani.
Mieheni halusi lasta vähintään yhtä paljon, jos ei jopa enemmän kuin minä. Ja ennen raskautta hän oli sitä mieltä, että kaljanjuonti loppuu sitten hänenkin osaltaan, kun minä tulen raskaaksi.
Nyt on sitten kuitenkin käynyt niin, että miehellä on harva se viikonloppu "pakollisia" kestejä ja illanviettoja, missä hän käy. Ymmärrän, ettei hän halua luopua kavereistaan ja iltamenoistaan kuin veitsellä leikaten, ja onhan jokaisella oikeus omaan elämäänsä perhe-elämän ulkopuolella.
Jostain syystä olen silti joka kerta yksin kotona ollessani pohjattoman yksinäinen ja surullinen. Haluaisin kauheasti, että mieheni haluaisi olla kanssani enemmän kahdestaan. Toki en halua pakottaa häntä mihinkään.
Mieheni ei yhtään näe tätä ongelmana. Hänen mielestään hän näkee kavereitaan kohtuullisen harvoin ja minä tietysti valitan turhaan.
En enää tiedä, mikä on ok ja mikä ei. Nyt raskauden aikana mielialani ovat muutenkin vaihdelleet. Siksi kysynkin, mitä mieltä te olette tällaisesta tilanteesta ja oletteko olleey vastaavassa tilanteessa?
En voi sille mitään, mutta minulla on vähän tällainen kotiin hylätty ja yksinäinen olo.
Ps. Omat kaverini ovat kaikki varattuja / perheellisiä. Näemme kyllä paljon, mutta yleensä päiväsaikaan tai alkuillasta ja luonnollisesti emme juo minun raskauteni takia. En sen takia oikein osaa verrata niitä näkemisiä siihen, että mieheni on myöhään yöhön poissa kotoa.
Kommentit (78)
Ainiin ja varmaan kaikki ymmärsivät, että kommentti 44 on mielestään hausla trollailija. Asia on ihan ok :D Onhan näissä raskausongelmissa aika paljon koomisiakin piirteitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lopu miehen juoksut lapsen syntymäänkään ..
Vähentyy kyllä huomattavasti kuten meillä , jos miestä oikeasti kiinnostaa olla isä. Ei illanviettojen tarvi eikä pidä kokonaan loppua siihen, että lapsen saa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoo muut mitä vaan, niin mä olen nykyään sitä mieltä että yhdessä ollaan raskaana jos yhdessä lapsi halutaan, eli kaljottelut loppuu molemmilta. Todella yksinkertaista; jos haluat lapse, et juo kun oletTE raskaana. Jos et halua "luopua", tai jo ajatus selvinpäinolemisesta 9kk on luopumista, niin ÄLÄ TEE lapsia.
Ei ole kyse mistään "enhän minä ole raskaana, voinhan minä hillua menemään" -jutusta, vaan siitä että tuo on vähintä mitä se vauvaa kantamaton voi tehdä.
T:40v aikuisen lapsen äiti
Sosiaalinen elämä siis kielletty mieheltäkin tässä tapauksessa vai?
Mulle ei tulisi mieleenkään vaatia miestä jäämään kotiin, varsinkaan alkuraskauden aikaan. Et ole sairas, joten mene mukaan. Sano, ettei tee mieli nyt juoda, puhu vaikka että syöt antibiootteja.
Sun käytös on passiivisaggressiivista ja määräilevää. Ei sitä siedä kukaan kovin pitkään.
Btw,kuvottavaa selitellä, että miten mies halusi melkein enemmän lasta kuin sinä. Wtf ihan oikeasti, se on sun lapsi!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos asiallisista kommenteista!
38, tavallaan kommenttisi lohdutti minua. Kiitos siitä.
40 ja 58, olen teidän kanssanne samaa mieltä.
Kävin mieheni kanssa lyhyen keskustelun tänä aamuna menojen määrästä. Hän oli pahoillaan ja lupasi vähentää menemistä. Luotan siihen ja katson, pitääkö lupaus.
Kun raskaus etenee ja olemme kertoneet tästä kavereille ja tutuille, on varmasti helpompaa ja mukavaa käydä mukana illanvietoissa. Nyt en jotenkin ole jaksanut sitä selittelyä ja piilottelua. Se on tuntunut raskaalta ajatukselta.
Ei se mielestäni ole niin, että miehellä ei olisi mitään velvollisuutta huolehtia minusta ja onnellisuudestani ison elämänmuutoksen äärellä. Toivoisin, että kukaan raskaana oleva nainen ei joutuisi vuonna 2019 jäädä ulkopuolelle mistään vain sen takia, että hän odottaa vauvaa... Tai sitten että raskaana olevien pitäisi vain mammailla keskenään. Huoh. Ihan naurettava ajatus.
Ethän sinäkään ole jäänyt ulkopuolelle siksi että olet raskaana vaan siksi ettette halua kertoa siitä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista naisvihaa ja aggressiivisuutta tässä keskustelussa. Selittäkää nyt rautalangasta vääntäen, että miksi naisen raskauden ei pitäisi vaikuttaa tulevan isän elämäntapoihin millään tavalla? Ei me eletä 50-luvulla, jolloin naiset yksin oli raskaana ja miehet tienasi työelämässä rahat ja vapaa-ajalla ryyppäsi viskiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei lopu miehen juoksut lapsen syntymäänkään ..
Eli omasta elämästä pitäisi mukamas luopua kokonaan, sekö pitää sit ihmisen onnellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista naisvihaa ja aggressiivisuutta tässä keskustelussa. Selittäkää nyt rautalangasta vääntäen, että miksi naisen raskauden ei pitäisi vaikuttaa tulevan isän elämäntapoihin millään tavalla? Ei me eletä 50-luvulla, jolloin naiset yksin oli raskaana ja miehet tienasi työelämässä rahat ja vapaa-ajalla ryyppäsi viskiä.
Miten on naisvihaa kun ei ole kieltämässä heti alkuraskaudessa miestä menemästä tapaamaan kavereitaan ja tapahtumiin? Tässähän raskaus on aivan aluillaan ja apkin sanoi miehen juovan ehkä kaksi kaljaa. Hui kauheaa.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista naisvihaa ja aggressiivisuutta tässä keskustelussa. Selittäkää nyt rautalangasta vääntäen, että miksi naisen raskauden ei pitäisi vaikuttaa tulevan isän elämäntapoihin millään tavalla? Ei me eletä 50-luvulla, jolloin naiset yksin oli raskaana ja miehet tienasi työelämässä rahat ja vapaa-ajalla ryyppäsi viskiä.
Juuri näin. Naiset tuntuvat oikein kilpailevan tässäkin asiassa: "en MINÄ välittänyt ettei mies ollut koskaan kotona, ei MINUA haitannut miehen jatkuva ryyppääminen ja rellestäminen!" Ihan kuin moni nainen kärsisi jostain cool girl -syndroomasta, jossa yritetään olla sellainen tyttöystävä tai vaimo, joka hyväksyy melkein mitä vaan, ettei vaikuttaisi nipolta. Mielestäni tällainen asenne on haitallista ja osin ylläpitää typerää "pojat on poikia" -ajattelua. Puhutaan kuinka miehellä on niin hankalaa asennoitua tulevaan lapseen, naisen pitää ymmärtää ja auttaa kasvamaan isyyteen jne. EI! Mies on aikuinen ja saa ottaa vastuun siitä mitä on aloittanut, eli seisoo puolisonsa tukena. Molemmat tukevat toisiaan, ei niin että mies menee ja nainen ymmärtää. Ei nainen ole miehen äiti vaan tasavertainen kumppani. Jos aikuinen mies kokee jatkuvasti tärkeämmäksi kavereiden kanssa rellestämisen kuin raskaana olevan vaimon kanssa olemisen, on valitettavasti kyseessä epäkypsä mieslapsi.
"Nokun ei se mies ole raskaana, ei sen tarvi tehdä mitään muutoksia!" Ei niin olekaan raskaana, nainen on, mutta mies on siihen osallinen ja kunnon mies ei taannu teinin asteelle siinä vaiheessa. Ei naisen tarvitse kantaa vastuuta miehen isyyteen kasvamisesta, mies tekee sen ihan itse, niin että molemmat tukevat toisiaan. Yhtä iso, tai no isompi, muutos se naiselle on eikä kukaan kuuluttele miehen vastuuta naisen äitiyteen kasvamisessa.
Ennen kuin joku tulee saivartelemaan, niin en tarkoita ettei elämässä saa olla muuta. Puhun yleisesti tästä asenneilmapiiristä aiheeseen liittyen, en niinkään konkreettisella tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallista naisvihaa ja aggressiivisuutta tässä keskustelussa. Selittäkää nyt rautalangasta vääntäen, että miksi naisen raskauden ei pitäisi vaikuttaa tulevan isän elämäntapoihin millään tavalla? Ei me eletä 50-luvulla, jolloin naiset yksin oli raskaana ja miehet tienasi työelämässä rahat ja vapaa-ajalla ryyppäsi viskiä.
Eihän tässä vaikuta raskaus vaan se että nämä haluaa salailla raskautta. Agressiivisena pitäisin saman tien raskauden alettua että aletaan määrä koska toinen saa mennä ulos, ei kuulosta terveeltä suhteelta sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista naisvihaa ja aggressiivisuutta tässä keskustelussa. Selittäkää nyt rautalangasta vääntäen, että miksi naisen raskauden ei pitäisi vaikuttaa tulevan isän elämäntapoihin millään tavalla? Ei me eletä 50-luvulla, jolloin naiset yksin oli raskaana ja miehet tienasi työelämässä rahat ja vapaa-ajalla ryyppäsi viskiä.
Juuri näin. Naiset tuntuvat oikein kilpailevan tässäkin asiassa: "en MINÄ välittänyt ettei mies ollut koskaan kotona, ei MINUA haitannut miehen jatkuva ryyppääminen ja rellestäminen!" Ihan kuin moni nainen kärsisi jostain cool girl -syndroomasta, jossa yritetään olla sellainen tyttöystävä tai vaimo, joka hyväksyy melkein mitä vaan, ettei vaikuttaisi nipolta. Mielestäni tällainen asenne on haitallista ja osin ylläpitää typerää "pojat on poikia" -ajattelua. Puhutaan kuinka miehellä on niin hankalaa asennoitua tulevaan lapseen, naisen pitää ymmärtää ja auttaa kasvamaan isyyteen jne. EI! Mies on aikuinen ja saa ottaa vastuun siitä mitä on aloittanut, eli seisoo puolisonsa tukena. Molemmat tukevat toisiaan, ei niin että mies menee ja nainen ymmärtää. Ei nainen ole miehen äiti vaan tasavertainen kumppani. Jos aikuinen mies kokee jatkuvasti tärkeämmäksi kavereiden kanssa rellestämisen kuin raskaana olevan vaimon kanssa olemisen, on valitettavasti kyseessä epäkypsä mieslapsi.
"Nokun ei se mies ole raskaana, ei sen tarvi tehdä mitään muutoksia!" Ei niin olekaan raskaana, nainen on, mutta mies on siihen osallinen ja kunnon mies ei taannu teinin asteelle siinä vaiheessa. Ei naisen tarvitse kantaa vastuuta miehen isyyteen kasvamisesta, mies tekee sen ihan itse, niin että molemmat tukevat toisiaan. Yhtä iso, tai no isompi, muutos se naiselle on eikä kukaan kuuluttele miehen vastuuta naisen äitiyteen kasvamisessa.
Ennen kuin joku tulee saivartelemaan, niin en tarkoita ettei elämässä saa olla muuta. Puhun yleisesti tästä asenneilmapiiristä aiheeseen liittyen, en niinkään konkreettisella tasolla.
Taidat aika ennakkoasenteella lukea vietejä jos sait jostain taiottua tuollaista ilmapiiriä.
Toinen haitallinen jengi on tämä joka samantien on määräämässä ettei toisella saisi olla sosiaalista elämää heti kun raskaus alkaa joka näyttäisi saavan täällä enemmän kannatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus ei ole sairaus. Kaveri kävi hiihtämässä vielä 10km lenkinkin pari päivää ennen synnytystä. Itse olet kotiin jäänyt istumaan vankilatuomiotasi. Hei se 18v kakku alkaa vasta lapsen syntymästä!
Mene mukaan illanviettoon äläkä nahjaa kotona. Raskaus ei ole sairaus eikä estä normaalia elämää. Kummaltakaan teistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoo muut mitä vaan, niin mä olen nykyään sitä mieltä että yhdessä ollaan raskaana jos yhdessä lapsi halutaan, eli kaljottelut loppuu molemmilta. Todella yksinkertaista; jos haluat lapse, et juo kun oletTE raskaana. Jos et halua "luopua", tai jo ajatus selvinpäinolemisesta 9kk on luopumista, niin ÄLÄ TEE lapsia.
Ei ole kyse mistään "enhän minä ole raskaana, voinhan minä hillua menemään" -jutusta, vaan siitä että tuo on vähintä mitä se vauvaa kantamaton voi tehdä.
T:40v aikuisen lapsen äiti
Näitä juttuja lukiessa en kovastikasn ihmettele, miksi jotkut miehet juoksevat perhe-elämää karkuun.
Itse jo naisena (joka myös on äiti) ahdistun tuollaisesta meiningistä, että ME ollaan raskaana ja nyhjätään kylki kyljessä koko 9kk.
Mies kävi silloin tällöin kaljalla kun olin raskaana, ja oli ihan ok. Itse ostin silloin kotiin hyvät leffaeväät, katselin jonkun elokuvan ja nautin omasta ajasta. Toisaalta olen kyllä ollut aina hyvin itsenäinen.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista naisvihaa ja aggressiivisuutta tässä keskustelussa. Selittäkää nyt rautalangasta vääntäen, että miksi naisen raskauden ei pitäisi vaikuttaa tulevan isän elämäntapoihin millään tavalla? Ei me eletä 50-luvulla, jolloin naiset yksin oli raskaana ja miehet tienasi työelämässä rahat ja vapaa-ajalla ryyppäsi viskiä.
No ihan näin aluksi, sen isän pari kaljaa ei aiheuta vaaraa sikiölle. Odottavan äidin pari kaljaa taas aiheuttaisi.
On eri asia jos tuleva isä konttaa viiden promillen humalassa kotiin joka viikonloppu, kuin että käy välillä kaveriensa kanssa parilla kaljalla.
Miehellä voi myös olla harrastuksia, joihin menee aikaa viikonloppuna. Olisitko kieltämässä nekin, vai onko ongelma vain niissä ajanvietteissä, joissa otetaan pari kaljaa?
Raskaus ei kuitenkaan ole (normaalisti) mikään vuodepotilaaksi iskevä sairaus, jonka vuoteen vierellä tulisi olla päivystämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista naisvihaa ja aggressiivisuutta tässä keskustelussa. Selittäkää nyt rautalangasta vääntäen, että miksi naisen raskauden ei pitäisi vaikuttaa tulevan isän elämäntapoihin millään tavalla? Ei me eletä 50-luvulla, jolloin naiset yksin oli raskaana ja miehet tienasi työelämässä rahat ja vapaa-ajalla ryyppäsi viskiä.
Juuri näin. Naiset tuntuvat oikein kilpailevan tässäkin asiassa: "en MINÄ välittänyt ettei mies ollut koskaan kotona, ei MINUA haitannut miehen jatkuva ryyppääminen ja rellestäminen!" Ihan kuin moni nainen kärsisi jostain cool girl -syndroomasta, jossa yritetään olla sellainen tyttöystävä tai vaimo, joka hyväksyy melkein mitä vaan, ettei vaikuttaisi nipolta. Mielestäni tällainen asenne on haitallista ja osin ylläpitää typerää "pojat on poikia" -ajattelua. Puhutaan kuinka miehellä on niin hankalaa asennoitua tulevaan lapseen, naisen pitää ymmärtää ja auttaa kasvamaan isyyteen jne. EI! Mies on aikuinen ja saa ottaa vastuun siitä mitä on aloittanut, eli seisoo puolisonsa tukena. Molemmat tukevat toisiaan, ei niin että mies menee ja nainen ymmärtää. Ei nainen ole miehen äiti vaan tasavertainen kumppani. Jos aikuinen mies kokee jatkuvasti tärkeämmäksi kavereiden kanssa rellestämisen kuin raskaana olevan vaimon kanssa olemisen, on valitettavasti kyseessä epäkypsä mieslapsi.
"Nokun ei se mies ole raskaana, ei sen tarvi tehdä mitään muutoksia!" Ei niin olekaan raskaana, nainen on, mutta mies on siihen osallinen ja kunnon mies ei taannu teinin asteelle siinä vaiheessa. Ei naisen tarvitse kantaa vastuuta miehen isyyteen kasvamisesta, mies tekee sen ihan itse, niin että molemmat tukevat toisiaan. Yhtä iso, tai no isompi, muutos se naiselle on eikä kukaan kuuluttele miehen vastuuta naisen äitiyteen kasvamisessa.
Ennen kuin joku tulee saivartelemaan, niin en tarkoita ettei elämässä saa olla muuta. Puhun yleisesti tästä asenneilmapiiristä aiheeseen liittyen, en niinkään konkreettisella tasolla.
Hieman ohis, pahoittelut! 😁 Vaikka olenkin joistakin kohdista eri mieltä niin allekirjoitan täysin tuon "nillitämispelon"! Todella usein monet tuntemani naiset (minä mukaan lukien) iloisesti hymyillen sanoo ettei jokin asia heitä haittaa, sillä ei halua vaikuttaa nalkuttajalta. Itse huomaan tekeväni sitä miehen kavereiden edessä.
Omalle miehelleni olen kyllä avoin mielipiteistäni, mutta on jotenkin vaikeaa sanoa miehen kavereiden edessä etten ehkä sittenkään ole tosi innoissani siitä, että miehelle tilataan strippari polttareihin tai että viikon matka Vegasiin miesporukalla ei haittaisi kun itse olen aina siellä halunnut käydä mutta tyttöystäviä ei huolita mukaan tälle reissulle.
Sitä niin helposti saa naisena nalkuttajan maineen juuri kavereilta, jotka kilpaa naureskelevat toistensa nalkuttaville tyttöystäville. Siitä tulee naisten keskuudessa melkein kilpailu siitä kuka "kestää" eniten ja on rennoin...
(Tosin esimerkiksi strippari-asiaan kommentoin miehelleni ettei minua haittaa jos kaverit sen hänelle tilaavat sillä ei itse ole sitä päätöstä tehnyt, mutta kyllä se silti vähän haittaa!😁 En kuitenkaan halua että miehellä olisi siitä huono omatunto siellä polttareissa tai joutuisi kieltäytymään koska pelkää sitä mitä olen asiasta mieltä. Jos taas olisin TÄYSIN asiaa vastaan niin uskon kyllä että olisin sanonut kavereillekin suoraan ei)
Ihmettelen tätä ap:n salailua, vaikka on vasta raskaus aluillaan.
Eli, ap lopetti menemästä yhteisiin menoihin, kun tuli raskaaksi, koska eivät halua miehensä kanssa kertoa vielä kenellekään asiasta. Ok, teidän päätös. Mutta keskustelusta käy ilmi, että ap:n raskaus on vasta aluillaan ja ei edes näy ulospäin, mutta ei kuitenkaan voi enää tavata "ketään", jotta ei tarvitsisi selitellä juomattomuuttaan tai muuten vaan olotilaansa.
Miksi ihmeessä pitäisi selitellä kenellekään, että ei juo? Jos nyt on tarvetta selitellä, niin aina voi keksiä jonkun selityksen, on dieetillä/detoxilla/muuten vaan ei enää alko maistu.
Palaten alkuun... Eikö työkavereista, ystävistä ole oudompaa nyt se, että ap yht'äkkiä lopetti iltamenot, ilman selitystä? Minä ainakin alkaisin nimenomaan epäilemään raskautta, kun entinen "bilehile" lakkaa tulemasta mukaan. Ap olisi hyvin pitkään voinut hengailla porukassa mukana ja kukaan ei olisi kyseenalaistanut mitään, etenkin kun raskaus ei ilmene mitenkään (tai ap ei ainakaan maininnut mitään erityisiä raskausoireita miksi ei jaksaisi mennä illanviettoihin).
Eikä sitä olisi tarvinnut joka viikonloppu mennä, vaan silloin tällöin näyttäytyä. Omasta mielestäni aika kummallista käytöstä ap:lta.
Alue: Aihe vapaa
No entä sitten jos hän käy ulkona ja nauttii viimeistä vapauden rippeistään ennen kuin saa pallon jalkaansa eli lapsen?