Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa nyt ne vaikeat naistentyöt mitä kukaan mies ei opi!
12.07.2019 |
Tokihan toistuvat työt ovat vaikeita miehen aivoille, mutta opin ne kun oli pakko.
Kommentit (140)
Ei ne itse työt/tehtävät ole kummoisia, mutta niiden oma-alotteinen ja omatoiminen suunnittelu, organisointi, toteutus, ennakointi ja tilanteisiin varautuminen jne. on metatyötä, jonka useimmat miehet olettavat tapahtuvan itsestään (=joku muu hoitaa tai ainakin varmistaa ja pelastaa tilanteentullen pulasta.. ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehelle ei sinkkuus sovi. Muistan, kun aloimme seurustella ja menin miehen kämpille. Siellä oli järjettömän sotkuista, pyykinpesukonetta hän ei edes omistanut, vaan pesi vaatteensa muualla, tyyliin 10 säkillistä kerralla. Vaatteet olivat sitten aina mytyssä niissä säkeissä.
Jos autoin häntä siivoamisessa, siinä meni aina koko päivä ja tulos oli kohtalainen. Mies oli kuitenkin muuten niin hyvä, fiksu, huomaavainen ja hyvä tekemään ruokaa, sängyssäkin sujui, niin päätin, että siivottomuus ei ole kynnyskysymys.
Nyt kun yhteiselomme pituuden voi laskea vuosien sijaan jo vuosikymmenissä, voin todeta, ettei se mihinkään ole muuttunut. Tekee yhä hyvää ruokaa, mutta jättää roskat pöydille, odottaa minun siivoavan, tiskaavan ja pesevän pyykit. Lapset auttaa joskus. Pihahommia mies onneksi tekee.
Jos lähden reissuun pariksi päiväksi, poikamiesmoodi palaa välittömästi: roskat on viemättä, sänky petaamatta (tai huonosti pedattu), tiskit pöydillä, astioita siellä täällä jne.
Joskus tuntuu turhauttavalta (väsyneenä ja kiireisenä useinkin), mutta toisaalta koen, ettei hän edes pärjäisi ilman minua. Onneksi siis olen.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kotityöt on sellaisten naisten pätemiskenttä, jotka eivät ole muussa elämässä saavuttaneet oikein mitään. He sitten hiovat ne arjen pyörittämisen taidot tappiinsa, samaan aikaan kun heidän miestensä huomio on paljon kiinnostavimmissa asioissa.
Jos tuollaisella miehellä ei olisi naista pyörittämässä arkea, eipä sillä olisi aikaakaan kiinnittää huomiotaan mihinkään muuhun kuin siihen arjen pyörittämiseen, sillä jonkun on se tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkien kuivumaan laittaminen. Kaikki aina ihan tuhannen rytyssä.
Ja omien jälkien siivoaminen keittiössä. Musta on ihanaa, kun mies tykkää leipoa pullaa, leipää yms. mutta siivoaisi joskus jälkensä kunnolla. Tiskaa kyllä astiat, mutta ei millään ikinä muista pyyhkiä pintoja. Jauhoja löytyi viimeksi kahvinkeittimen kyljestäkin. Ja sekin ärsyttää, kun tiskaamisen jälkeen ei voi pyyhkiä luutulla lavuaarinreunoja, vaikka kaikkialla on tietysti vesiroiskeita.
Ja kyllä, aina sanon noista asioista. "Joo joo, sori." Tai:"No enpä sitten enää pyykkää/leivo/tiskaa, kun en kerran osaa." Argh!
Nainenhan toki puukottaisi miestä heti jos mies tulisi sanomaa kuinka löysi jauhoja keittiön lattialta ja kuinka naisen pitäisi olla tarkempi.
Ei suinkaan. Asiallinen kritiikki otetaan vastaan ja muutetaan toimintaa, aivan kuten työelämässäkin. Ei sielläkään porsastella ja möksähdetä "tee sitten itte".
Ei työelämässäkään huomautella tuolla tavoin. Mun mies toimi ennen noin. Napisi jokaisesta pikkuasiasta ja huomautteli just jostain jauhoista lattialla. Puhuttiin asia selväksi. Omalta osaltani tein selväksi etten tule tuota loputtomiin kuuntelemaan vaan ero tulee jos jatkaa . Nyt menee hyvin.
Meillä töissä seuraava.vuoro jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Jokainen jättää vuoron päättyessä työpisteen siistiksi, eikä niin, että seuraava ensin siivoaa edellisen jäljet ja sitten tekee oman vuoronsa. Todellakin tulisi sanomista jauhoista lattialla, syystäkin.
Mutta kukaan tuskin naputtaa kesken vuoron kenelläkään ja sano että hän hoitaa työnsä väärin. Jatkuva naputus parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Rentoutta ja joustavuutta kannattaa opetella. Pikkutarkat ihmiset ovat työkavereinakin raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen viimeiseen asti yrittänyt olla puuttumatta miehen tapaan tehdä asioita, mutta pienten lasten päivärytmin noudattamisesta joudun usein muistuttamaan. Jos päivärytmi menee metsään, niin täällä on helvetti irti. Sitä huudon ja kiukun määrää ei jaksa kukaan. Kurjaa nalkuttaa samasta, mutta aina se vaan unohtuu, jos mies on ohjaksissa.
Tämä! Meillä on ihan sama tilanne ja lapsiakin jo kolme eli luulisi jo tässä vaiheessa hahmottuneen nämä päivärytmit. Jos isä on päivän lasten kanssa niin päiväunet on nukuttu miten sattuu, jos on edes nukuttu. Ruoka-ajat ovat aivan häränpyllyä. Antaa lasten napostella ties mitä ja ihmettelee kun ruoka ei ole maistunut ja lapset kiukkuisia. Olen pari kertaa jopa kirjoittanut hänelle ihan paperille ohjeet ja tarkat kellon ajat milloin lapset syövät ja milloin nukkuvat päiväunet. Olen jopa kirjoittanut mitä syövät ja mihin aikaan, mutta ei vaan mene jakeluun. Hyvä isä hän on kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kotityöt on sellaisten naisten pätemiskenttä, jotka eivät ole muussa elämässä saavuttaneet oikein mitään. He sitten hiovat ne arjen pyörittämisen taidot tappiinsa, samaan aikaan kun heidän miestensä huomio on paljon kiinnostavimmissa asioissa.
Jos tuollaisella miehellä ei olisi naista pyörittämässä arkea, eipä sillä olisi aikaakaan kiinnittää huomiotaan mihinkään muuhun kuin siihen arjen pyörittämiseen, sillä jonkun on se tehtävä.
No jaa. Mulla ainakin on kotona nyt täysi sekamelska kun mies (joka meillä huushollaa) on lasten kanssa reissussa. Siivoon sit päivää ennen kuin tulee. Mieluummin teen tylsyydet kerralla kuin joka päivä vähän. On ollut mahtava viikko kyllä, kun on saanut elää vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkien kuivumaan laittaminen. Kaikki aina ihan tuhannen rytyssä.
Ja omien jälkien siivoaminen keittiössä. Musta on ihanaa, kun mies tykkää leipoa pullaa, leipää yms. mutta siivoaisi joskus jälkensä kunnolla. Tiskaa kyllä astiat, mutta ei millään ikinä muista pyyhkiä pintoja. Jauhoja löytyi viimeksi kahvinkeittimen kyljestäkin. Ja sekin ärsyttää, kun tiskaamisen jälkeen ei voi pyyhkiä luutulla lavuaarinreunoja, vaikka kaikkialla on tietysti vesiroiskeita.
Ja kyllä, aina sanon noista asioista. "Joo joo, sori." Tai:"No enpä sitten enää pyykkää/leivo/tiskaa, kun en kerran osaa." Argh!
Nainenhan toki puukottaisi miestä heti jos mies tulisi sanomaa kuinka löysi jauhoja keittiön lattialta ja kuinka naisen pitäisi olla tarkempi.
Ei suinkaan. Asiallinen kritiikki otetaan vastaan ja muutetaan toimintaa, aivan kuten työelämässäkin. Ei sielläkään porsastella ja möksähdetä "tee sitten itte".
Ei työelämässäkään huomautella tuolla
Joo, tavoin. Mun mies toimi ennen noin. Napisi jokaisesta pikkuasiasta ja huomautteli just jostain jauhoista lattialla. Puhuttiin asia selväksi. Omalta osaltani tein selväksi etten tule tuota loputtomiin kuuntelemaan vaan ero tulee jos jatkaa . Nyt menee hyvin.
Meillä töissä seuraava.vuoro jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Jokainen jättää vuoron päättyessä työpisteen siistiksi, eikä niin, että seuraava ensin siivoaa edellisen jäljet ja sitten tekee oman vuoronsa. Todellakin tulisi sanomista jauhoista lattialla, syystäkin.
Mutta kukaan tuskin naputtaa kesken vuoron kenelläkään ja sano että hän hoitaa työnsä väärin. Jatkuva naputus parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Rentoutta ja joustavuutta kannattaa opetella. Pikkutarkat ihmiset ovat työkavereinakin raskaita.
Joo ei, kukaan ei sekaannu toisen toimintatapohin, niin kauan kuin hommat on hoidettu asiallisesti. Toisen työkuorman kasvattaminen omalla välinpitämättömyydellä puolestaan ei ole ok, ei töissä eikä kotona. Siksi kannattaa etsiä kumppani, jolla on samankaltainen käsitys arjesta ja sen sujuvuudesta. Välttyy naputukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkien kuivumaan laittaminen. Kaikki aina ihan tuhannen rytyssä.
Ja omien jälkien siivoaminen keittiössä. Musta on ihanaa, kun mies tykkää leipoa pullaa, leipää yms. mutta siivoaisi joskus jälkensä kunnolla. Tiskaa kyllä astiat, mutta ei millään ikinä muista pyyhkiä pintoja. Jauhoja löytyi viimeksi kahvinkeittimen kyljestäkin. Ja sekin ärsyttää, kun tiskaamisen jälkeen ei voi pyyhkiä luutulla lavuaarinreunoja, vaikka kaikkialla on tietysti vesiroiskeita.
Ja kyllä, aina sanon noista asioista. "Joo joo, sori." Tai:"No enpä sitten enää pyykkää/leivo/tiskaa, kun en kerran osaa." Argh!
Nainenhan toki puukottaisi miestä heti jos mies tulisi sanomaa kuinka löysi jauhoja keittiön lattialta ja kuinka naisen pitäisi olla tarkempi.
Ei suinkaan. Asiallinen kritiikki otetaan vastaan ja muutetaan toimintaa, aivan kuten työelämässäkin. Ei sielläkään porsastella ja möksähdetä "tee sitten itte".
Ei työelämässäkään huomautella tuolla
Joo, tavoin. Mun mies toimi ennen noin. Napisi jokaisesta pikkuasiasta ja huomautteli just jostain jauhoista lattialla. Puhuttiin asia selväksi. Omalta osaltani tein selväksi etten tule tuota loputtomiin kuuntelemaan vaan ero tulee jos jatkaa . Nyt menee hyvin.
Meillä töissä seuraava.vuoro jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Jokainen jättää vuoron päättyessä työpisteen siistiksi, eikä niin, että seuraava ensin siivoaa edellisen jäljet ja sitten tekee oman vuoronsa. Todellakin tulisi sanomista jauhoista lattialla, syystäkin.
Mutta kukaan tuskin naputtaa kesken vuoron kenelläkään ja sano että hän hoitaa työnsä väärin. Jatkuva naputus parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Rentoutta ja joustavuutta kannattaa opetella. Pikkutarkat ihmiset ovat työkavereinakin raskaita.
Joo ei, kukaan ei sekaannu toisen toimintatapohin, niin kauan kuin hommat on hoidettu asiallisesti. Toisen työkuorman kasvattaminen omalla välinpitämättömyydellä puolestaan ei ole ok, ei töissä eikä kotona. Siksi kannattaa etsiä kumppani, jolla on samankaltainen käsitys arjesta ja sen sujuvuudesta. Välttyy naputukselta.
No meillä naputus kyllä loppui ihan keskustelujen kautta. Mies totesi että joustaa mieluummin siisteydessä kuin menettää mut. Pitkässä suhteessahan ne asiat joihin ihastuu on niitä joihin myös vihastuu. Mussa mies ihastui kevyeeseen ja rentoon elämänasenteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkien kuivumaan laittaminen. Kaikki aina ihan tuhannen rytyssä.
Ja omien jälkien siivoaminen keittiössä. Musta on ihanaa, kun mies tykkää leipoa pullaa, leipää yms. mutta siivoaisi joskus jälkensä kunnolla. Tiskaa kyllä astiat, mutta ei millään ikinä muista pyyhkiä pintoja. Jauhoja löytyi viimeksi kahvinkeittimen kyljestäkin. Ja sekin ärsyttää, kun tiskaamisen jälkeen ei voi pyyhkiä luutulla lavuaarinreunoja, vaikka kaikkialla on tietysti vesiroiskeita.
Ja kyllä, aina sanon noista asioista. "Joo joo, sori." Tai:"No enpä sitten enää pyykkää/leivo/tiskaa, kun en kerran osaa." Argh!
Nainenhan toki puukottaisi miestä heti jos mies tulisi sanomaa kuinka löysi jauhoja keittiön lattialta ja kuinka naisen pitäisi olla tarkempi.
Ei suinkaan. Asiallinen kritiikki otetaan vastaan ja muutetaan toimintaa, aivan kuten työelämässäkin. Ei sielläkään porsastella ja möksähdetä "tee sitten itte".
Ei työelämässäkään huomautella tuolla
Joo, tavoin. Mun mies toimi ennen noin. Napisi jokaisesta pikkuasiasta ja huomautteli just jostain jauhoista lattialla. Puhuttiin asia selväksi. Omalta osaltani tein selväksi etten tule tuota loputtomiin kuuntelemaan vaan ero tulee jos jatkaa . Nyt menee hyvin.
Meillä töissä seuraava.vuoro jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Jokainen jättää vuoron päättyessä työpisteen siistiksi, eikä niin, että seuraava ensin siivoaa edellisen jäljet ja sitten tekee oman vuoronsa. Todellakin tulisi sanomista jauhoista lattialla, syystäkin.
Mutta kukaan tuskin naputtaa kesken vuoron kenelläkään ja sano että hän hoitaa työnsä väärin. Jatkuva naputus parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Rentoutta ja joustavuutta kannattaa opetella. Pikkutarkat ihmiset ovat työkavereinakin raskaita.
Joo ei, kukaan ei sekaannu toisen toimintatapohin, niin kauan kuin hommat on hoidettu asiallisesti. Toisen työkuorman kasvattaminen omalla välinpitämättömyydellä puolestaan ei ole ok, ei töissä eikä kotona. Siksi kannattaa etsiä kumppani, jolla on samankaltainen käsitys arjesta ja sen sujuvuudesta. Välttyy naputukselta.
On ihmisiä joiden mielestä toisten asiallisen ja riittävä ei koskaan ole heille tarpeeksi hyvin. Kenenkään yksittäisen ihmisen kriteerit ei ole mikään yleinen sääntö, jonka mukaan työt kuuluu tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykkien kuivumaan laittaminen. Kaikki aina ihan tuhannen rytyssä.
Ja omien jälkien siivoaminen keittiössä. Musta on ihanaa, kun mies tykkää leipoa pullaa, leipää yms. mutta siivoaisi joskus jälkensä kunnolla. Tiskaa kyllä astiat, mutta ei millään ikinä muista pyyhkiä pintoja. Jauhoja löytyi viimeksi kahvinkeittimen kyljestäkin. Ja sekin ärsyttää, kun tiskaamisen jälkeen ei voi pyyhkiä luutulla lavuaarinreunoja, vaikka kaikkialla on tietysti vesiroiskeita.
Ja kyllä, aina sanon noista asioista. "Joo joo, sori." Tai:"No enpä sitten enää pyykkää/leivo/tiskaa, kun en kerran osaa." Argh!
Nainenhan toki puukottaisi miestä heti jos mies tulisi sanomaa kuinka löysi jauhoja keittiön lattialta ja kuinka naisen pitäisi olla tarkempi.
Ei suinkaan. Asiallinen kritiikki otetaan vastaan ja muutetaan toimintaa, aivan kuten työelämässäkin. Ei sielläkään porsastella ja möksähdetä "tee sitten itte".
Ei työelämässäkään huomautella tuolla
Joo, tavoin. Mun mies toimi ennen noin. Napisi jokaisesta pikkuasiasta ja huomautteli just jostain jauhoista lattialla. Puhuttiin asia selväksi. Omalta osaltani tein selväksi etten tule tuota loputtomiin kuuntelemaan vaan ero tulee jos jatkaa . Nyt menee hyvin.
Meillä töissä seuraava.vuoro jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Jokainen jättää vuoron päättyessä työpisteen siistiksi, eikä niin, että seuraava ensin siivoaa edellisen jäljet ja sitten tekee oman vuoronsa. Todellakin tulisi sanomista jauhoista lattialla, syystäkin.
Mutta kukaan tuskin naputtaa kesken vuoron kenelläkään ja sano että hän hoitaa työnsä väärin. Jatkuva naputus parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Rentoutta ja joustavuutta kannattaa opetella. Pikkutarkat ihmiset ovat työkavereinakin raskaita.
Joo ei, kukaan ei sekaannu toisen toimintatapohin, niin kauan kuin hommat on hoidettu asiallisesti. Toisen työkuorman kasvattaminen omalla välinpitämättömyydellä puolestaan ei ole ok, ei töissä eikä kotona. Siksi kannattaa etsiä kumppani, jolla on samankaltainen käsitys arjesta ja sen sujuvuudesta. Välttyy naputukselta.
No meillä naputus kyllä loppui ihan keskustelujen kautta. Mies totesi että joustaa mieluummin siisteydessä kuin menettää mut. Pitkässä suhteessahan ne asiat joihin ihastuu on niitä joihin myös vihastuu. Mussa mies ihastui kevyeeseen ja rentoon elämänasenteeseen.
Mussa mies ihastui 20 v sitten järkeen (ja nuorena uuvattina harmitti, ettei kauneuteen. No, nyt se kauneus on mennyttä, järki tallella). Miehessä taas ihastuin hyväsydämisyyteen ja empatiaan, mikä on edelleen ihastuttava piirre. Molempien huonotkin puolet ovat edelleen ihan samoja (taipumus suorittamiseen/aloitekyvyttömyys), joten en allekirjoita tuota väittämää.
Minä kirjoitin tuonne aikaisemmin niistä pirun jauhoista leipomisen jäljiltä ynnä muusta. En siis todellakaan kesken miehen leipomisen tms. mene napisemaan, vaan huomaan itsekin sotkut yleensä vasta myöhemmin, kun toimitus on selkeästi ohi. Leipomukset tulleet ulos uunista ja mieskin lepää sohvalla. Eli hän on siis siinä vaiheessa sitä mieltä, että homma tehty. No kun ei ole! Ne omat jäljet siivotaan, ihan normaalia toimintaa. Ja jos joku sai kuvan, etten tee muuta kuin naputan miehelleni, niin noin ei ole.:D Meillä kotona on nuo pari asiaa, joista sanon, kun ei tunnu menevän perille. Ja jos se nyt tässä mitään painaa, niin meillä mies tiskaa (yleensä) ja pyykkää harvoin, minä teen kaikki muut kotityöt. Kyllä tuo joutaisi tekemään edes nuo kaksi asiaa kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruuan laittaminen, varsinkin lapsille.
Eräänä vapaapäivänä kun tulin kotiin kaupungilta ja miehen vastuulla oli ollut valmistaa lounas niin he olivat syöneet jo lounaan kun tulin kotiin. Kysyin mitä söivät ja oliko hyvää. Mies sanoi, että kävi ostamassa kaupasta 1,2 kg sisäpaistin ja grillasivat sen pihveiksi , kätevästi 300 g per henkilö eli miehelle ja 3 lapselle. Kysyin että mitä söitte lisukkeena. Ei kuulemma mitään, maha tuli täyteen lihasta. No joo varmaan, mutta voisi sitä vähän yrittää jotain suoliystävällisempää laitaa lautaselle lisukkeeksi.
Loistava lounas. Ei ollut pilattu turhilla lisukkeilla.
Piilomerkitysten ruotiminen. Se käy naisille työstä. Miehet eivät moiseen ryhdy ja opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvat miehet oppivat makaamaan lahnana.
Teillä täytyy olla aivan helvetin tyhmiä miehiä. Olen ilmeisesti maailman ainoa äijä, joka osaa myös akkojen työt.
Vierailija kirjoitti:
Teillä täytyy olla aivan helvetin tyhmiä miehiä. Olen ilmeisesti maailman ainoa äijä, joka osaa myös akkojen työt.
Aika typerä täytyy naisenkin olla, jos ottaa äidin ja huolehtijan roolin parisuhteessa.
Kyllä nää kaikki kuulostaa just siltä että kun vaan esittää avutonta niin saa lopulta toisen tekemään kaiken.
Tämän ketjun perusteella suurin osa suomalaisista naisista on parisuhteessa kehitysvammaisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyykin peseminen. Miten se tulee joka kerta yllätyksenä (lue: raivokohtaus) että ne pesuohjeet on edelleen katsottava, punainen vaate edelleen värjää vaaleat.... huoh. Ei onneksi muuta pese kuin omiaan.
Ihmettelen näitän pyykkitietäjiä kun mulla ei oo koskaan mitkään vaatteet värjääntyneet ja aina laitan kaikki samaan koneeseen. Punainen, valkoinen, musta ja aina 60 asteen pesu. Olenko vain niin pro ettei vaatteet ole menneet pilalle 13 vuoden pesukokemuksella?
M32
No sulla ei ole sitten vaatteissa rintsikoita ja vaikkapa silkkiä, joka vaatii vähän hellävaraisemman pesun.
Kannattaako sellaisia vaatteita ostaa jotka eivät kestä normaalia pesua? Jatkuvaa lisävaivaa tosta lajittelusta ja erilläänpesusta joka ikisellä pesukerralla.
Luulen että kotityöt on sellaisten naisten pätemiskenttä, jotka eivät ole muussa elämässä saavuttaneet oikein mitään. He sitten hiovat ne arjen pyörittämisen taidot tappiinsa, samaan aikaan kun heidän miestensä huomio on paljon kiinnostavimmissa asioissa.