TOTUUS ihmisistä, jotka eivät laihdu "millään dieetillä ja liikunnalla"? Kertokaapas miten on mahdollista luoda energiaa tyhjästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen syö liian vähän, keho pitää kiinni kaikista ravinteista ja kaloreista mitä saa, mikä varmasti vähentää laihtumisen mahdollisuutta.

Päteekö tämä myös keskitysleirivankeihin?

No nimenomaan pätee. Läpipaskot kuoli pian, ja ne joilla hitaampi aineenvaihdunta, sinnittelivät hengissä pisimpään. Jotkut myös selvisivät niiltä leireiltä hengissä, tämä kertonee jo jotain.

Miksi puolalaiset ovat laihempia kuin suomalaiset? Eikö puolalaisia näännytetty leirillä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Syön yöllä ja haistatan vitut jos joku alkaa saarnaamaan. Lääkäri koitti painonhallinta ryhmään ja sanoin että älä nyt unta näe sillä hallitsen painoni. Laitan ruokaan kermaa ja voita enkä ala millään porkkanalla elään. Saahan sitä vähän olla porkkanaa. Täytyisi tulla joku sairaus että laihtuisin sillä ruokahaluni on ihan mahdoton ja syön isoja annoksia. Sokeria välttelen ja katson tuoteselosteet aika tarkkaan sen sokerin suhteen ettei tulisi diabetesta. Mitään pitkää elämää en halua enkä pyri sellaiseen kun kaikki on jo nähty mitä tarpeellista on. Parempi onnellinen lyhyt elämä kuin kitulias pitkä. 

Jos joku alkaisi mun ruoka-annoksia arvostelemaan niin saa lähtöpassit heti välittömästi johonkin mistä ei takaisin tulemista ole. Mies ei ole ikinä huomautellut muuta kuin joskus sanonut että eikö olisi helpompaa jos laihduttaisit. Laihduttaa itse vähän väliä ja kaikki tulee takaisin kun ei jaksa sitä kontrollia koko aikaa. Painon jojottelu on tuttua ja mitään pysyviä tuloksia ei ole tullut niin olen lopettanut ikuisen laihduttamisen. Sitten kun tekee liian hyvää ruokaa niin ei voi vaan syödä sitä hiiren annosta mikä pitäisi ettei tulisi liika kiloja. Kaikki pitäisi punnita ja syödä niin vähän ikääntyessä kun aineenvaihdunta hidastuu. Miksi alkaisin itseäni rääkkäämään nyt kun mennään kohti loppuelämää ja hauta häämöttää edessä. 

Minä olen laihduttanut tosiaan elämäni aikana useita kertoja ja "onnistunut", eli laihtunut.

Ne on tulleet aina takaisin, kun ei ole enää kerta kaikkiaan pystynyt elämään sitä elämää, mitä keskitysleiriläinen elää.

Minua raivostuttaa, kun ihmisille toitotetaan, että laihduttakaa laihduttakaa, että kelpaisitte.

Se laihduttaminen on VÄÄRÄ tapa. Se ei TOIMI!

Mitä hyötyä on kiduttaa itseään vuoden ajan, että saa olla muille kelpaava muutaman kuukauden ajan.

Minä en pysty siihen kidutukseen.

Minulla on vain tämä yksi elämä, ja aion elää sen läskinä ihan ITSELLENI, en yhdellekään kuka on niin kusipäinen, että olettaa hänen silmänsä olevan minun joku kohde jonka eteen olen valmis kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottu, asiasta on tehty tutkimuksia ja kyllä niissä on ilmennyt, että ihmiset yliarvioivat kulutuksensa, eivät laske kaikkea syömäänsä tai syövät ihan ajattelematta enemmän kuin piti. Ts. kun ruuan himo iskee, heitetään aivot narikkaan ja käydään tungetaan kakkua naamariin.

JA sitten on sellainenkin, että kun mennään nettiin niin heitetään aivot narikkaan ja ei yhtään mietitä mitä sanotaan. Aletaan oksentamaan paskaa toisten päälle ja komentelemaan keskitysleiri elämään.

Jokaisella ihmisellä tosiaan menee ne aivot joskus narikkaan. Toisilla ruuan kanssa, toisilla juoman, toisilla menee syrjähyppyjen kanssa, toisilla kiusaamisen, toisilla näpistämisen ja toisilla on KOKO ajan ne aivot jossain narikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen on pakko syödä, on ihan eloonjäämisvaisto syödä kun elimistö alkaa kärsiä nälästä. Silloin syömättömyys on lähes yhtä vaikeaa kuin yrittää tappaa itsensä olemalla hengittämätta.

Toisten elimistö kuluttaa perustoimintoihin huomattavan vähän energiaa.

Toisten elimistö osaa säädellä kulutustaan todella tehokkaasti - esim vaikka ihminen ei lihoisi 2000kcal päiväsaannilla, ei hän silti välttämättä laihdu 1500kcal päiväsaannilla. Ts energian määrän "normaali"vähentäminen ei aiheuta energiavajetta, koska elimistö päätyy kuluttamaan vähemmän.

Jos nämä asiat sisäistää, pitäisi ymmärtää miksi joillekin laihtuminen on niin vaikeaa - ihminen ei voi realistisesti olla jollain 200kcal dieetilla, ja henkilön energiamäärä pitäisi tiputttaa paljon alemmas kuin "nälänhätä, laukaise syömishalu" -refleksi sallii. Eli ei se mahdotonta ole jos henkilö on esim vankilaolosuhteissa joissa ei vaan voi syödä vaikka elimistö siihen yrittää pakottaa, mutta siihen itsensä normielämässä pakottaminen voi olla inhimillisesti hyvin vaikeaa. Sitä eivät ne "lopetin maidon lisäämisen kahviin ja laihdun kilon viikossa" -tyyppisen elimistön omaavat ymmärrä millään.

Eiköhän normaaliälyisetkin läpipaskot tajuakin noin yksinkertaisen asian. Nämä keskitysleiri dieettiin toisia käskyttävät henkilöt ovat puhtaasti trolleja, joilla on itsellään paha olla oman itsensä kanssa.

Keksivät sitten typerässä pienessä päässään, että hei alanpa jotain läskejä, masentuneita tai työttömiä vähän kepittämään tässä.

Kukaan ei suosittele keskitysleiridieettiä. Täällä vain huomautetana, että kaikki laihtuvat joskus ja siitä on miljoonilla ihmisillä tehty tutkimusta.

MITÄ SITTEN!

Miksi hoette sitä keskitysleiriä?

Mitä käytännön hyötyä siitä kenellekään on kun se kitudieetti ei ole PYSYVÄ ratkaisu!

Aika moni menee tuohon paskaan ja jojoilee, siinä on sitten kiva kun kroppa menee pilalle.

Kannattaa pitää turpansa kiinni jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.

Ai mitä hyötyä. No terveys haloo ihan oikeasti nyt... Jos ette välitä itsestänne ja väitätte normaalisti syöviä kaiken maailman läpipaskoiksi ja keskityleiriläisiksi sun muiksi tekosyiksi, koska ette ota itseänne niskata kiinni oman terveytenne tähden, niin haloo ihan  aikuisten oikeasti. Lapsellista. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisissä on eroja siinä kuinka heille ruoka maistuu ja kuinka pahasti heitä nälkä vaivaa.

Tästä ei nyt pahinkaan läskivihaaja pääse yhtään mihinkään.

Toisille ei maistu, toisilla on koko ajan ihan tuska, jos ei saa jotain suuhunsa, ja toiset ovat siitä väliltä.

En usko että laihat ihmiset ovat systemaattisesti vahvempia mieleltään ja ylivertaisia älyltään.

On olemassa sellaisia kuin nälkähormooneja.

Jos sellaiset eivät ole riesanasi, niin turhaa nostat itseäsi lihavien yläpuolelle ja viattomasti muka ihmettelet kuinka heikkoja he ovat ja mikseivät vaan ota ja syö 300kcl joka päivä koko loppuelämänsä ajan.

70-luvulla valtaenemmistö oli normaalipainoinen. Ei ne geenit muutu noin nopeasti.

Sovitaan minun puolestani sitten, että jokaisella on tismalleen samat edellytykset laihtua ja pysyä laihana, jos siitä jollekin tuleee hyvä mieli ja omanarvontunto nousee.

Voitteko nyt lopettaa tuon paskan!

Mututiedon sijaan voitaisiin katsella tutkimustietoa.

https://www.healthline.com/nutrition/7-graphs-prove-calories-count

Kuten näemme, väestön painonnousu on tismalleen linjassa saatujen kalorien kanssa. Ihmiset syövät enemmän ja liikkuvat vähemmän -> ovat lihavampia. Eniten on lisääntynyt hiilihydraattien saanti, mikä tuskin selittyy sillä että ihmiset ovat innostuneet syömään enemmän banaaneja tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki jolla alkaa olla eroa laihduttamisen kannalta:

Iso 2-metrinen mies, joka tekee fyysisesti raskasta työtä ja käy työn lisäksi vielä salilla, täyttä lihasta. Hän kyllä kuluttaa enemmän kuin pieni nainen joka tekee päätetyötä, syö hiilihydraattipitoisesti eikä juurikaan urheile. Heillä on eroa kulutuksen kannalta tottakai. Mutta jos puhutaan naisista, about saman kokoisista ja ikäisistä niin eroa ei ole niin paljon, että sillä voisi laiskuuttaan/selkärangattomuuttaan selitellä.

Suosittelen sinua lukemaan tahdonvoima kirjan ennenkuin puhut selkärangattomuudesta. Ihminen ja ihmisen mieli on monimutkainen ja laihan on aina helpompi pysyä laihana kuin ihmisen laihduttaa. Sen moni laiha unohtaa.

Minä laihdutin, kun lopetin tuollaiset tekosyyt. 

-ohis

Minä olen laihtunut elämäni aikana 100 kg. Ja tiedän, että jos nyt tässä lopettaisin "tekosyyt" ja laihduttaisin taas vaikka 20kg, se ei olisi PYSYVÄÄ!!!!

Jos lopettaisit tekosyyt oikeasti se olisi pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottu, asiasta on tehty tutkimuksia ja kyllä niissä on ilmennyt, että ihmiset yliarvioivat kulutuksensa, eivät laske kaikkea syömäänsä tai syövät ihan ajattelematta enemmän kuin piti. Ts. kun ruuan himo iskee, heitetään aivot narikkaan ja käydään tungetaan kakkua naamariin.

Allekirjoitan. Itselleni olen antanut synninpäästön, koska olen aika varma, että valtaosalla ihmisistä ei ole niin hyvää itsekuria, että kestäisivät täysijärkisenä niin matalakalorista ruokavaliota kuin mitä minun hormonihäiriöinen kehoni tarvitsisi ollakseen hoikka. En kertakaikkisesti pysty siihen ja se rajoittaa elämää liikaa. Vaikka silti totuus on tietenkin, että totta kai se olisi mahdollista (huomattavan alhaiset kalorit, seksihalujen katoaminen ja joka kerta räjähtävä akne eivät enää kannusta jatkamaan, en jaksa, vaan olen suosiolla hieman ylipainoinen ja tämäkin vaatii jo paljon työtä, etten olisi huomattavan ylipainoinen). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön yöllä ja haistatan vitut jos joku alkaa saarnaamaan. Lääkäri koitti painonhallinta ryhmään ja sanoin että älä nyt unta näe sillä hallitsen painoni. Laitan ruokaan kermaa ja voita enkä ala millään porkkanalla elään. Saahan sitä vähän olla porkkanaa. Täytyisi tulla joku sairaus että laihtuisin sillä ruokahaluni on ihan mahdoton ja syön isoja annoksia. Sokeria välttelen ja katson tuoteselosteet aika tarkkaan sen sokerin suhteen ettei tulisi diabetesta. Mitään pitkää elämää en halua enkä pyri sellaiseen kun kaikki on jo nähty mitä tarpeellista on. Parempi onnellinen lyhyt elämä kuin kitulias pitkä. 

Jos joku alkaisi mun ruoka-annoksia arvostelemaan niin saa lähtöpassit heti välittömästi johonkin mistä ei takaisin tulemista ole. Mies ei ole ikinä huomautellut muuta kuin joskus sanonut että eikö olisi helpompaa jos laihduttaisit. Laihduttaa itse vähän väliä ja kaikki tulee takaisin kun ei jaksa sitä kontrollia koko aikaa. Painon jojottelu on tuttua ja mitään pysyviä tuloksia ei ole tullut niin olen lopettanut ikuisen laihduttamisen. Sitten kun tekee liian hyvää ruokaa niin ei voi vaan syödä sitä hiiren annosta mikä pitäisi ettei tulisi liika kiloja. Kaikki pitäisi punnita ja syödä niin vähän ikääntyessä kun aineenvaihdunta hidastuu. Miksi alkaisin itseäni rääkkäämään nyt kun mennään kohti loppuelämää ja hauta häämöttää edessä. 

Minä olen laihduttanut tosiaan elämäni aikana useita kertoja ja "onnistunut", eli laihtunut.

Ne on tulleet aina takaisin, kun ei ole enää kerta kaikkiaan pystynyt elämään sitä elämää, mitä keskitysleiriläinen elää.

Minua raivostuttaa, kun ihmisille toitotetaan, että laihduttakaa laihduttakaa, että kelpaisitte.

Se laihduttaminen on VÄÄRÄ tapa. Se ei TOIMI!

Mitä hyötyä on kiduttaa itseään vuoden ajan, että saa olla muille kelpaava muutaman kuukauden ajan.

Minä en pysty siihen kidutukseen.

Minulla on vain tämä yksi elämä, ja aion elää sen läskinä ihan ITSELLENI, en yhdellekään kuka on niin kusipäinen, että olettaa hänen silmänsä olevan minun joku kohde jonka eteen olen valmis kärsimään.

Millään kituutuskuureilla ei kannata laihduttaa vaan muuttamalla ruokalutottumuksia hitaasti niin sitten ne pysyvät jos niitä ei muuta takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen on pakko syödä, on ihan eloonjäämisvaisto syödä kun elimistö alkaa kärsiä nälästä. Silloin syömättömyys on lähes yhtä vaikeaa kuin yrittää tappaa itsensä olemalla hengittämätta.

Toisten elimistö kuluttaa perustoimintoihin huomattavan vähän energiaa.

Toisten elimistö osaa säädellä kulutustaan todella tehokkaasti - esim vaikka ihminen ei lihoisi 2000kcal päiväsaannilla, ei hän silti välttämättä laihdu 1500kcal päiväsaannilla. Ts energian määrän "normaali"vähentäminen ei aiheuta energiavajetta, koska elimistö päätyy kuluttamaan vähemmän.

Jos nämä asiat sisäistää, pitäisi ymmärtää miksi joillekin laihtuminen on niin vaikeaa - ihminen ei voi realistisesti olla jollain 200kcal dieetilla, ja henkilön energiamäärä pitäisi tiputttaa paljon alemmas kuin "nälänhätä, laukaise syömishalu" -refleksi sallii. Eli ei se mahdotonta ole jos henkilö on esim vankilaolosuhteissa joissa ei vaan voi syödä vaikka elimistö siihen yrittää pakottaa, mutta siihen itsensä normielämässä pakottaminen voi olla inhimillisesti hyvin vaikeaa. Sitä eivät ne "lopetin maidon lisäämisen kahviin ja laihdun kilon viikossa" -tyyppisen elimistön omaavat ymmärrä millään.

Eiköhän normaaliälyisetkin läpipaskot tajuakin noin yksinkertaisen asian. Nämä keskitysleiri dieettiin toisia käskyttävät henkilöt ovat puhtaasti trolleja, joilla on itsellään paha olla oman itsensä kanssa.

Keksivät sitten typerässä pienessä päässään, että hei alanpa jotain läskejä, masentuneita tai työttömiä vähän kepittämään tässä.

Kukaan ei suosittele keskitysleiridieettiä. Täällä vain huomautetana, että kaikki laihtuvat joskus ja siitä on miljoonilla ihmisillä tehty tutkimusta.

MITÄ SITTEN!

Miksi hoette sitä keskitysleiriä?

Mitä käytännön hyötyä siitä kenellekään on kun se kitudieetti ei ole PYSYVÄ ratkaisu!

Aika moni menee tuohon paskaan ja jojoilee, siinä on sitten kiva kun kroppa menee pilalle.

Kannattaa pitää turpansa kiinni jos ei ole mitään järkevää sanottavaa.

Ilman kitudieettiä laihtuu ihan hyvin. Pitää muuttaa ruuan määriä ja jättää energiatiheät elintarvikkeet, kuten makeiset ja sipsit pois niin laihtuu ja kun syö joka päivä vain sen mitä kuluttaa niin paino pysyy samana. Ei miinuskaloreilla loputtomiin voi jatkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisissä on eroja siinä kuinka heille ruoka maistuu ja kuinka pahasti heitä nälkä vaivaa.

Tästä ei nyt pahinkaan läskivihaaja pääse yhtään mihinkään.

Toisille ei maistu, toisilla on koko ajan ihan tuska, jos ei saa jotain suuhunsa, ja toiset ovat siitä väliltä.

En usko että laihat ihmiset ovat systemaattisesti vahvempia mieleltään ja ylivertaisia älyltään.

On olemassa sellaisia kuin nälkähormooneja.

Jos sellaiset eivät ole riesanasi, niin turhaa nostat itseäsi lihavien yläpuolelle ja viattomasti muka ihmettelet kuinka heikkoja he ovat ja mikseivät vaan ota ja syö 300kcl joka päivä koko loppuelämänsä ajan.

70-luvulla valtaenemmistö oli normaalipainoinen. Ei ne geenit muutu noin nopeasti.

Kuka on väittäny!

Ruoka on muuttunut ja elämä on stressaavampaa ja vähemmän aktiivisuutta vaativaa.

Mitä sinä oikein haluat. Että eduskunta ja presidentti julistaisivat: Läskit ovat tyhmiä ja heikkoja, ja nyt päätetty että laihat ovat vahvempia ja arvokkaampia ihmisiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottu, asiasta on tehty tutkimuksia ja kyllä niissä on ilmennyt, että ihmiset yliarvioivat kulutuksensa, eivät laske kaikkea syömäänsä tai syövät ihan ajattelematta enemmän kuin piti. Ts. kun ruuan himo iskee, heitetään aivot narikkaan ja käydään tungetaan kakkua naamariin.

Allekirjoitan. Itselleni olen antanut synninpäästön, koska olen aika varma, että valtaosalla ihmisistä ei ole niin hyvää itsekuria, että kestäisivät täysijärkisenä niin matalakalorista ruokavaliota kuin mitä minun hormonihäiriöinen kehoni tarvitsisi ollakseen hoikka. En kertakaikkisesti pysty siihen ja se rajoittaa elämää liikaa. Vaikka silti totuus on tietenkin, että totta kai se olisi mahdollista (huomattavan alhaiset kalorit, seksihalujen katoaminen ja joka kerta räjähtävä akne eivät enää kannusta jatkamaan, en jaksa, vaan olen suosiolla hieman ylipainoinen ja tämäkin vaatii jo paljon työtä, etten olisi huomattavan ylipainoinen). 

70-luvulla riitti lähes kaikilla itsekuri.

"Ihmisiä on tutkittu laboratorio-olosuhteissa ja loputulos on ollut aina sama: fysiikan lakeihin perustuva "kaloriteoria" pätee. Isompi kuluttaa enemmän, lihaksikkaampi kuluttaa enemmän, aktiivisempi kuluttaa enemmän, jne. Kun nämä on eliminoitu, yksilölliset erot ovat vähäisiä."

Kerrotko vielä tarkemmin näiden tutkimuksien nimet?

"Kahdella samaa sukupuolta olevalla, joilla on sama lihasmassa, ei energiankulutua lepotilassa kuitenkaan välttämättä ole yhtä suuri. Aivan "samanlaisilla" ihmisillä voi itse asiassa olla jopa 2,1 MJ:n (500 kcal) ero päivittäisessä perusaineenvaihdunnassa. Osittain tämä on perimän aiheuttamaa: eri tutkimusten mukaan perimä selittää 10-40 % perusaineenvaihdunnan eroista."

(Oppi)kirjasta Liikkujan ravitsemus, joka kirjoitettu jo ajat sitten. Kirjoittajina suomalaisia liikuntaravitsemuksen huippuammattilaisia.

Tuo perusaineenvaihdunta kertoo vieläpä vain välttämättömiin ruumiintoimintoihin kuluvan energiamäärän, eli käytännössä tuo ero voi olla huomattavasti enemmän kuin 500 kcal/vrk, koska sillä on kerroin riippuen todellisesta kulutuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Energian yksikkö on joule. Ja niitäkään ei tarvitse laskea. Jos paino nousee, saanti on suurempi kuin kulutus ja kääntäen.

Energiavajeen vaikutus painoon on todennettu miljoonin ihmiskokein "leireillä". Yhtään poikkeavaa tulosta ei ole koskaan havaittu.

Kyllähän paino tippuu vaikka rasvaimussa tai jopa raajojen poistolla, mutta kun tällä painon poistolla ei ole merkitystä, jos se aiheutta enemmän haittaa tai sen on todella tilapäistä.

Kai sinäkin ymmärrät ettei kukaan voi elää pelkällä salaatinlehdellä loppuelämäänsä tai edes muutamaa viikkoa vaikka nyt niin ehkä sanovatkin. Ruoka on ehkä sama,mutta ihminen ja hänen kehonsa reagointi ruokaan voi muuttua elämän varrella paljonkin ja se voi vaikuttaa siihen kehon painoon paljonkin. Molempiin suuntiin. Nälkä ja syöminen on perustarve ja siihen vaikuttaa myös mieli. Eikä mielikään ole ihmisellä koko ihmisiän sama. Tahdonvoima vaihtelee ja fyysinen liikkuvuus vaihtelee.

Kulutus laskee iän kanssa, mutta silloin kuuluu muuttaa ruokailutottumuksia.

Ei kulutus laske iän kanssa vaan se johtuu elintavoista. Ei treenata tai olla aktiivisia samalla tavalla kuin nuorempana -> lihasmassa pienenee -> kulutus pienenee.

Aika simppeli testi.

Jos ei puhuta laihduttamisesta, vaan normaalipainoisena pysymisestä. Kysyisin itseltäni seuraavat kysymykset:

1. Olenko jättänyt herkut pois? Vähintäänkin siten että juhlissa tms pala kakkua mutta ei joka viikko karkkipussia tai suklaalevyä? Ei voi realistisesti odottaa etteikö 500 - 1 000 kalorin (100-200g) herkut viikottain alkaisi näkymään vyötäröllä.

2. Liikutko vähintään liikuntasuositusten mukaan?

3. Syötkö vain terveellistä perusruokaa ilman herkkulisukkeita / jälkiruokia, ja lopetatko syömisen vähän ennen kuin tunnet itsesi kylläiseksi? Nälkä katoaa viiveellä, koska ruoka laskeutuu.

Jos ei nuo toimi, en automaattisesti usko että olisit 1% poikkeus jolla hormonit sekaisin tms, mutta sitten kannattaa funtsia tarkemmin missä oikein mättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisissä on eroja siinä kuinka heille ruoka maistuu ja kuinka pahasti heitä nälkä vaivaa.

Tästä ei nyt pahinkaan läskivihaaja pääse yhtään mihinkään.

Toisille ei maistu, toisilla on koko ajan ihan tuska, jos ei saa jotain suuhunsa, ja toiset ovat siitä väliltä.

En usko että laihat ihmiset ovat systemaattisesti vahvempia mieleltään ja ylivertaisia älyltään.

On olemassa sellaisia kuin nälkähormooneja.

Jos sellaiset eivät ole riesanasi, niin turhaa nostat itseäsi lihavien yläpuolelle ja viattomasti muka ihmettelet kuinka heikkoja he ovat ja mikseivät vaan ota ja syö 300kcl joka päivä koko loppuelämänsä ajan.

70-luvulla valtaenemmistö oli normaalipainoinen. Ei ne geenit muutu noin nopeasti.

Kuka on väittäny!

Ruoka on muuttunut ja elämä on stressaavampaa ja vähemmän aktiivisuutta vaativaa.

Mitä sinä oikein haluat. Että eduskunta ja presidentti julistaisivat: Läskit ovat tyhmiä ja heikkoja, ja nyt päätetty että laihat ovat vahvempia ja arvokkaampia ihmisiä!

Sinä päätät mitä ruokaa ostat ja stressiin voit vaikuttaa elämänhallinnalla. Liikuntaa voit harrastaa myös halutessasi, vaikka ei ole pakko. Haluan vain, että ihmiset lopettavat tekosyyt geeneistä, koska se ei pidä paikkaansa ja kyllähän tuo kansanterveys vaikuttaa minuun, koska olen nettomaksaja.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki pakko ottaa ihan kirjaimellisesti? Kyse on siitä, että ei ole löydetty sellaista dieettiä, jolla laihtuisi, mutta joka tuntuisi sillä tavalla normaalilta, ettei tarvitse nähdä nälkää. 

Itselläni on tällä hetkellä dieetti reilusti miinuskaloreilla ja sen lisäksi 3 kertaa viikossa salitreenit. Ensimmäiset 10 kiloa lähti helposti, mutta nyt ei tapahdu enää yhtään mitään. Eli ei aina mene niin yksi yhteen, vaikka näsäviisastelijat näin olettavatkin. Todellakin tuntuu, että tästä ei laidu enää "millään", vaikka tottakai tiedän, että vielä pienentämällä kalorimäärää paino ennen pitkää taas lähtee laskuun. Ottaa vain päähän, kun ei tapahdu mitään, vaikka täsmällisesti olen dieettiä noudattanut. 

Et ole tainnut kuulla ketogeenisestä ruokavaliosta? Tieteellisesti todistettua painonhallintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanottu, asiasta on tehty tutkimuksia ja kyllä niissä on ilmennyt, että ihmiset yliarvioivat kulutuksensa, eivät laske kaikkea syömäänsä tai syövät ihan ajattelematta enemmän kuin piti. Ts. kun ruuan himo iskee, heitetään aivot narikkaan ja käydään tungetaan kakkua naamariin.

Allekirjoitan. Itselleni olen antanut synninpäästön, koska olen aika varma, että valtaosalla ihmisistä ei ole niin hyvää itsekuria, että kestäisivät täysijärkisenä niin matalakalorista ruokavaliota kuin mitä minun hormonihäiriöinen kehoni tarvitsisi ollakseen hoikka. En kertakaikkisesti pysty siihen ja se rajoittaa elämää liikaa. Vaikka silti totuus on tietenkin, että totta kai se olisi mahdollista (huomattavan alhaiset kalorit, seksihalujen katoaminen ja joka kerta räjähtävä akne eivät enää kannusta jatkamaan, en jaksa, vaan olen suosiolla hieman ylipainoinen ja tämäkin vaatii jo paljon työtä, etten olisi huomattavan ylipainoinen). 

70-luvulla riitti lähes kaikilla itsekuri.

Niin, niin varmaan minullakin riittäisi ilman hormonihäiriötä. Kuten aiemmin sanoin, samalla logiikalla minä voisin ihmetellä, miten muille naisille lihasmassan ja voiman saaminen on niin vaikeaa kun minulle se on selkeästi helpompaa. Karu totuus on, että treenaamalla sitä tulee, toisilta se voi vain vaatia enemmän kuin toisilta, mutta samaan lopputulokseen on kuitenkin mahdollista päästä. En silti karsasta sitä, jos joku ei jaksa nähdä niin paljoa vaivaa kuin mitä se vaatisi, vaikka itselleni se onkin helppoa.