Muuttaisitko hesaa loppuelämäksi jos saisit sieltä töitä
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä! Pelkkä visiitti Helsingissä nostaa verenpaineeni pilviin.
Puhut Helsingin keskustasta vai millä alueella kävit? Helsinki on paaaaljon muutakin kuin Rautatientori.
No shit detective? 😂 En tiennytkään! Käyn itse vain Rautatientorilla sukuloimassa ja kavereita tapaamassa, koska oletin että se kattaa koko Helsingin! Hyvät rippijuhlat tuli vietettyä siinä Rautatientorilla, seuraavaksi siellä vietetäänkin kaverin häitä.
Meinaatko että ihmiset jotka eivät pidä Helsingistä, ovat vain seisseet siinä Rautatientorilla ja muodostaneet sen perusteella mielipiteensä? 😅
En muuttaisi Turkuunkaan. Johtunee siitä että olen vain seissyt Turun linja-autoasemalla, olettaen että se kattaa koko Turun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen 3. polven stadilainen mutta en kaipaa sinne takaisin.
Asun 25 min ajomatkan päässä kehyskunnassa. On mustikkametsät, meren- ja järvenrannat, pihalla kukkia ja hedelmäpuita. Mulla on täällä kaikki.
23 vasunut poissa Helsingistä ja työmatkat voin tehdä autolla tai junalla. Bussi/metro ei toimi, matka-aika tuplaantuidi
Meilläkin on mustikkametsät. Merenranta. No, järvi puuttuu. Okt. Pihalla kukkia ja hedelmäpuita. Työmatka autolla. Ja tämä kaikki Helsingissä.
Toki.
Mulle Helsinki vain on keskusta, Kallio, Sörkka ja muut lapsuuden hoodit.
Jos asuu lähiössä voi samalla asua sitten muuallakin.
En. Vain jos mistään muualta en saisi töitä, ja eläkkeelle päästyä muuttaisin takaisin kotiseudulle.
Saisin kyllä töitä sieltä, mutta en halua sinne. Tampereen seudulla paras.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin pikkukaupungista ja asunut Helsingissä kohta 30 vuotta. Minulla on täällä kaikki, pari asuntoa, perhe, vakivirka kaupungilla. En todellakaan lähtisi täältä minnekään. Kiinnostaa kuitenkin kysyä miksi täällä asuminen herättää noin vahvoja mielikuvia kuten tässäkin ketjussa on tullut? Mikä tässä kauniissa, rauhallisessa ja suhteellisen pienessä pääkaupungissa voi olla noin pahaa?
Varmaan jos olisikin aikanaan lähtenyt sinne opiskelemaan ja juurtunut. Nyt kun perhe, vakivirka ja talo on muualla, Helsinkiin muutto olisi kuin karkoitus. Siellä ei ole minulle mitään eikä ketään. Muutamasta museosta ja ravintolasta ei ole iloa kovin pitkäksi aikaa, kun ihmiseltä viedään koko sosiaalinen ympäristö.
Minä taas en mistään hinnasta voisi asua Suomessa muualla kuin Helsingissä. Koko Helsingin ulkopuolinen Suomi suorastaan kammottaa minua. Mutta jokainen tyylillään.
En hesaa muuttaisi, mutta niitä siellä asuvia ihmisiä muuttaisin jos voisin.
Pidän pohjoisen luonnosta ja keskikokoisista kaupungeista. En pidä Helsinkiä ollenkaan miellyttävänä, ja muutenkaan en esim ulkomailla pidä suurkaupungeista kun kaupunkia vaan riittää loputtomiin. Vantaa ja Espookaan eivät tunnu omilta. Tottakai ymmärrän että moni näistä tykkää mutta itse en haluaisi muuttaa enkä muuttaisi työn perässä.
Vierailija kirjoitti:
Muuttaisin kyllä Helsinkiä loppuelämäksi jos saisin töitä kaupunginjohtajana tms.
Olisihan siellä isoja valtion virkojakin tiedossa kuten jonkun ministeriön kansliapäälikkönä eläkeikään asti. Erittäin paljon pitäisi laittaa euroja pöytään ennen kuin minut saisi elävänä ja vapaaehtoisesti Helsinkiin muuttamaan.
En muuttaisi. Olisin mieluummin vaikka työtön. Omat syyni liittyvät helsinkiläisiin ihmisiin, kaupungin yleisilmeeseen, kalliiseen asumiseen ja sekavaan ja ruuhkaiseen liikenteeseen liian ahtailla kaduilla.
Kyllä! Helsinkin on paratiisi Tampereeseen verrattuna. Täällä ei ole mitään, ei akateemisia ihmisiä, ei töitä, pelkkiä narkkareita koko mesta täynnä. Ei miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin pikkukaupungista ja asunut Helsingissä kohta 30 vuotta. Minulla on täällä kaikki, pari asuntoa, perhe, vakivirka kaupungilla. En todellakaan lähtisi täältä minnekään. Kiinnostaa kuitenkin kysyä miksi täällä asuminen herättää noin vahvoja mielikuvia kuten tässäkin ketjussa on tullut? Mikä tässä kauniissa, rauhallisessa ja suhteellisen pienessä pääkaupungissa voi olla noin pahaa?
Varmaan jos olisikin aikanaan lähtenyt sinne opiskelemaan ja juurtunut. Nyt kun perhe, vakivirka ja talo on muualla, Helsinkiin muutto olisi kuin karkoitus. Siellä ei ole minulle mitään eikä ketään. Muutamasta museosta ja ravintolasta ei ole iloa kovin pitkäksi aikaa, kun ihmiseltä viedään koko sosiaalinen ympäristö.
Varmaan monen "kotoutumiseen" vaikuttaa juuri se missä kaupungissa on ollut opiskelemassa lukion jälkeen. Onneksi Suomessa on monta yliopistoa eikä kaikkien ole pakko muuttaa Helsinkiin opiskelemaan 5-10 vuodeksi. minkä jälkeen voisi olla vähän vaikeaa irtautua tutuista sosiaalisista kuvioista. Tuon hajautetun järjestelmän ansiosta täällä löytyy hyvinkoulutettua porukkaa eri puolilta maalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen 3. polven stadilainen mutta en kaipaa sinne takaisin.
Asun 25 min ajomatkan päässä kehyskunnassa. On mustikkametsät, meren- ja järvenrannat, pihalla kukkia ja hedelmäpuita. Mulla on täällä kaikki.
23 vasunut poissa Helsingistä ja työmatkat voin tehdä autolla tai junalla. Bussi/metro ei toimi, matka-aika tuplaantuidi
Meilläkin on mustikkametsät. Merenranta. No, järvi puuttuu. Okt. Pihalla kukkia ja hedelmäpuita. Työmatka autolla. Ja tämä kaikki Helsingissä.
Toki.
Mulle Helsinki vain on keskusta, Kallio, Sörkka ja muut lapsuuden hoodit.
Jos asuu lähiössä voi samalla asua sitten muuallakin.
Mulle taas Hki on koko kaupunki. Olen asunut itse Itä-ja länsipuolella ja myös Kalliossa. Vaikka asun nyt lähiössä niin en voisi kuvitella asuvani missään muualla kuin Stadissa. Olen asunut myös Ruotsissa muutaman vuoden.
Mä oon ollut jotain kolme vuotta Helsingissä töissä enkä ole edes harkinnut muuttavani sinne. T. Vantaalainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin pikkukaupungista ja asunut Helsingissä kohta 30 vuotta. Minulla on täällä kaikki, pari asuntoa, perhe, vakivirka kaupungilla. En todellakaan lähtisi täältä minnekään. Kiinnostaa kuitenkin kysyä miksi täällä asuminen herättää noin vahvoja mielikuvia kuten tässäkin ketjussa on tullut? Mikä tässä kauniissa, rauhallisessa ja suhteellisen pienessä pääkaupungissa voi olla noin pahaa?
Varmaan jos olisikin aikanaan lähtenyt sinne opiskelemaan ja juurtunut. Nyt kun perhe, vakivirka ja talo on muualla, Helsinkiin muutto olisi kuin karkoitus. Siellä ei ole minulle mitään eikä ketään. Muutamasta museosta ja ravintolasta ei ole iloa kovin pitkäksi aikaa, kun ihmiseltä viedään koko sosiaalinen ympäristö.
Varmaan monen "kotoutumiseen" vaikuttaa juuri se missä kaupungissa on ollut opiskelemassa lukion jälkeen. Onneksi Suomessa on monta yliopistoa eikä kaikkien ole pakko muuttaa Helsinkiin opiskelemaan 5-10 vuodeksi. minkä jälkeen voisi olla vähän vaikeaa irtautua tutuista sosiaalisista kuvioista. Tuon hajautetun järjestelmän ansiosta täällä löytyy hyvinkoulutettua porukkaa eri puolilta maalta.
Lopuilla varmaan sitten on kyse on rahasta. Ei ole tietotaitoa, jota myydä sillä hinnalla, että saisi säällisen kokoisen asunnon mukavasta kaupunginosasta. Harvapa kai silloin tännen tuloa valitsee.
Ei minkään näköistä mielenkiintoa. Olen usein käynyt, mutta jostain syystä näen vain kaikki miinuspuolet. Eihän siellä voi käydä edes julkisissa vessoissa esim. Itiksessä kun on kuset ja paskat ympäri seiniä, ja siitäkin käynnistä joutuu maksamaan euron. Jäätävät aamu- ja iltapäivä ruuhkat. HIrveät vuokrat. Kansalaisuuksia enemmän kuin turistirysissä.
Jos palkka olisi sellainen, että sillä pystyy Helsingin hinnoilla asumaan mielekkäästi, niin toki. En mitenkään hirveästi Helsingistä tykkää, mutta kai siellä asua voisi. Huonopalkkaista työtä riittää kyllä täälläkin.
Olen kotoisin pikkukaupungista ja asunut Helsingissä kohta 30 vuotta. Minulla on täällä kaikki, pari asuntoa, perhe, vakivirka kaupungilla. En todellakaan lähtisi täältä minnekään. Kiinnostaa kuitenkin kysyä miksi täällä asuminen herättää noin vahvoja mielikuvia kuten tässäkin ketjussa on tullut? Mikä tässä kauniissa, rauhallisessa ja suhteellisen pienessä pääkaupungissa voi olla noin pahaa?