Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te ajattelette ihmisestä kenellä näkyy viiltelyjälkiä käsissä..?
11.07.2019 |
Tuli tässä mieleen kun omasta käsivarresta löytyy. Isäni pahoinpiteli minua ja sisaruksiani lapsena, ja se heijastui tuollaisena viiltely-oireiluna. Viiltely oli lapsen logiikalla "oiva" kivunsiirto tapa 😞 Nyt aikuisena tietysti harmittaa ja käsivarsi on rujon näköinen. Kuumilla keleillä ei aina voi pitkähihaisia pitää tai uimahallissa/rannalla. Traumani olen jo käsitellyt ja aikuisikä on sen vuoksi ollut mukavaa ja seesteistä, mutta miten on, tuleeko teillä mieleen jos näette jollain viiltelyarpia, että kyseinen ihminen on aivan mielenvikainen ja epästabiili ja sen vuoksi ei kannata tutustua?
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiltelin itseäni 18-vuotiaana käsivarteen, kun kärsin pahasta masennuksesta ja olin hämmentynyt. Nykyään opiskelen nuorisotyöntekijäksi ja olen lähemmäs 30-vuotias. Harmittaa kauheasti nuo vaaleat arvet käsivarressa. Pitäisi olla roolimallina teineille, ja käsivarresta paistaa viiltelyarvet. Mutta tavallaan ne kertovat siitä, ettei elämä ole kenelläkään helppoa, ja vaikeuksista voi selvitä voiton puolelle, kuten minulle kävi. Jos kohtaan ihmisen, kenellä on jälkiä käsivarsissa, olivat ne sitten tuoreita tai vanhoja, koen empatiaa ja yritän ymmärtää parhaani mukaan. Elämä ei aina mene, niin kuin haluaisi sen menevän. Tsemppiä kaikille!
Voi kultapieni, meidän viiltelemättömien elämä on ollut aivan yhtä rankkaa. Nuo jäljet eivät millään tavalla viittaa normaalia vaikeampaan elämään.
Mutta ne viittaavat siihen, että henkilö ei osaa käsitellä vastoinkäymisiä tai niiden aiheuttamia kivuliaita tunteita, vaan purkaa ne omaan vartaloonsa veitsenterällä, mikä on epätervettä ja tuskallista, ja usein oire sairaudesta, kuten esimerkiksi vaikeasta masennuksesta, epävakaasta persoonallisuudesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Viilteletkö sinä? Jos et, se tarkoittaa, ettei sinulla ole sairautta muiden tavanomaisten vastoinkäymistesi lisänä, eli voit olla kiitollinen. Joten sinun on paras miettiä ennen kuin avaat suusi seuraavan kerran.
On se sairas, nimittäin sillä ei ole empatiakykyä huonompiosaisia kohtaan. Merkki narsismista, sosiopatiasta tai psykopatiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiltelin itseäni 18-vuotiaana käsivarteen, kun kärsin pahasta masennuksesta ja olin hämmentynyt. Nykyään opiskelen nuorisotyöntekijäksi ja olen lähemmäs 30-vuotias. Harmittaa kauheasti nuo vaaleat arvet käsivarressa. Pitäisi olla roolimallina teineille, ja käsivarresta paistaa viiltelyarvet. Mutta tavallaan ne kertovat siitä, ettei elämä ole kenelläkään helppoa, ja vaikeuksista voi selvitä voiton puolelle, kuten minulle kävi. Jos kohtaan ihmisen, kenellä on jälkiä käsivarsissa, olivat ne sitten tuoreita tai vanhoja, koen empatiaa ja yritän ymmärtää parhaani mukaan. Elämä ei aina mene, niin kuin haluaisi sen menevän. Tsemppiä kaikille!
Voi kultapieni, meidän viiltelemättömien elämä on ollut aivan yhtä rankkaa. Nuo jäljet eivät millään tavalla viittaa normaalia vaikeampaan elämään.
Mutta ne viittaavat siihen, että henkilö ei osaa käsitellä vastoinkäymisiä tai niiden aiheuttamia kivuliaita tunteita, vaan purkaa ne omaan vartaloonsa veitsenterällä, mikä on epätervettä ja tuskallista, ja usein oire sairaudesta, kuten esimerkiksi vaikeasta masennuksesta, epävakaasta persoonallisuudesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Viilteletkö sinä? Jos et, se tarkoittaa, ettei sinulla ole sairautta muiden tavanomaisten vastoinkäymistesi lisänä, eli voit olla kiitollinen. Joten sinun on paras miettiä ennen kuin avaat suusi seuraavan kerran.
On se sairas, nimittäin sillä ei ole empatiakykyä huonompiosaisia kohtaan. Merkki narsismista, sosiopatiasta tai psykopatiasta.
Yhyy, iska ei ostanut mulle autoa 18-v lahjaksi
-viiltelee itseään nyyhkyttäen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiltelin itseäni 18-vuotiaana käsivarteen, kun kärsin pahasta masennuksesta ja olin hämmentynyt. Nykyään opiskelen nuorisotyöntekijäksi ja olen lähemmäs 30-vuotias. Harmittaa kauheasti nuo vaaleat arvet käsivarressa. Pitäisi olla roolimallina teineille, ja käsivarresta paistaa viiltelyarvet. Mutta tavallaan ne kertovat siitä, ettei elämä ole kenelläkään helppoa, ja vaikeuksista voi selvitä voiton puolelle, kuten minulle kävi. Jos kohtaan ihmisen, kenellä on jälkiä käsivarsissa, olivat ne sitten tuoreita tai vanhoja, koen empatiaa ja yritän ymmärtää parhaani mukaan. Elämä ei aina mene, niin kuin haluaisi sen menevän. Tsemppiä kaikille!
Voi kultapieni, meidän viiltelemättömien elämä on ollut aivan yhtä rankkaa. Nuo jäljet eivät millään tavalla viittaa normaalia vaikeampaan elämään.
Mutta ne viittaavat siihen, että henkilö ei osaa käsitellä vastoinkäymisiä tai niiden aiheuttamia kivuliaita tunteita, vaan purkaa ne omaan vartaloonsa veitsenterällä, mikä on epätervettä ja tuskallista, ja usein oire sairaudesta, kuten esimerkiksi vaikeasta masennuksesta, epävakaasta persoonallisuudesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Viilteletkö sinä? Jos et, se tarkoittaa, ettei sinulla ole sairautta muiden tavanomaisten vastoinkäymistesi lisänä, eli voit olla kiitollinen. Joten sinun on paras miettiä ennen kuin avaat suusi seuraavan kerran.
On se sairas, nimittäin sillä ei ole empatiakykyä huonompiosaisia kohtaan. Merkki narsismista, sosiopatiasta tai psykopatiasta.
Yhyy, iska ei ostanut mulle autoa 18-v lahjaksi
-viiltelee itseään nyyhkyttäen
MOT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin 11-vuotiaana, enkä ollut koskaan kuullutkaan mistään viiltelystä, mistä lie pälkähti päähäni. Molemmissa käsissä, toinen on aika sotkua... Molemmissa jaloissa, syvempiä. En enää pahemmin niitä ajattele, enkä ole huomannut että muutkaan tölläisi. Lapseni sanoi käteni olevan ryppyinen, ei onneksi kysellyt enempää. Olin todella koukussa viiltelyyn aikuisiälläkin, sitten aloin seurustelemaan ja se satutti poikaystävääni niin paljon, että lopetin pikkuhiljaa.
Itse kysymykseen, ajattelen että viillellyt henkilö on ollut ahdistunut, masentunut, epätoivoinen, traumatisoitunut tms. Enpä oikeastaan muuta.
Viiltelijän ei kannata hankkia lapsia kuten sinä menit tekemään. On ikävä homma selittää kakaroille (ja kakaroiden kavereille ja niiden vanhemmille) mitä ne rypyt oikein ovat ja mistä ovat tulleet. Miten pokkasi pitää? Ja miten sitä paitsi uskalsit raskautua, kun kerran kärsit vielä aikuisenakin noin vakavista mielenterveyden ongelmista?
Ohiksena vastaan, että mulla on 2 teiniä enkä ole koskaan joutunut selittämään kenellekään arpiani. Johtunee siitä, että seurani on ollut hyvää 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin 11-vuotiaana, enkä ollut koskaan kuullutkaan mistään viiltelystä, mistä lie pälkähti päähäni. Molemmissa käsissä, toinen on aika sotkua... Molemmissa jaloissa, syvempiä. En enää pahemmin niitä ajattele, enkä ole huomannut että muutkaan tölläisi. Lapseni sanoi käteni olevan ryppyinen, ei onneksi kysellyt enempää. Olin todella koukussa viiltelyyn aikuisiälläkin, sitten aloin seurustelemaan ja se satutti poikaystävääni niin paljon, että lopetin pikkuhiljaa.
Itse kysymykseen, ajattelen että viillellyt henkilö on ollut ahdistunut, masentunut, epätoivoinen, traumatisoitunut tms. Enpä oikeastaan muuta.
Viiltelijän ei kannata hankkia lapsia kuten sinä menit tekemään. On ikävä homma selittää kakaroille (ja kakaroiden kavereille ja niiden vanhemmille) mitä ne rypyt oikein ovat ja mistä ovat tulleet. Miten pokkasi pitää? Ja miten sitä paitsi uskalsit raskautua, kun kerran kärsit vielä aikuisenakin noin vakavista mielenterveyden ongelmista?
Ohiksena vastaan, että mulla on 2 teiniä enkä ole koskaan joutunut selittämään kenellekään arpiani. Johtunee siitä, että seurani on ollut hyvää 😊
He tietävät mistä on kyse: wt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaistomaisesti herättää vähän pelkoa ja turvattomuutta että jos ihminen on kyennyt satuttamaan niin helposti aikoinaan itseään, niin miksei muitakin.
Monet ajattelevat varmaan että ne jotka viiltelee tai tulevat riippuvaiseksi alkoholista/päihteistä olisivat joutuneet kokemaan enemmän tuskaa kuin sellaiset jotka eivät tee noita asioita. Mutta itse ajattelen niin että jos ihmistä on todella paljon satutettu ja jos hän kokee kestämätöntä tuskaa, ei hänelle tulisi enää mieleenkään satuttaa itseään lisää. Eli osittain kyllä tossa viiltelyssä on kyse huomionhalusta, miksi muuten suurin osa viiltelisi ranteisiin eikä esim reiden yläosiin tai lantion sivuille joista ei normaalipukeutumisella näkyisi muille arvet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin 11-vuotiaana, enkä ollut koskaan kuullutkaan mistään viiltelystä, mistä lie pälkähti päähäni. Molemmissa käsissä, toinen on aika sotkua... Molemmissa jaloissa, syvempiä. En enää pahemmin niitä ajattele, enkä ole huomannut että muutkaan tölläisi. Lapseni sanoi käteni olevan ryppyinen, ei onneksi kysellyt enempää. Olin todella koukussa viiltelyyn aikuisiälläkin, sitten aloin seurustelemaan ja se satutti poikaystävääni niin paljon, että lopetin pikkuhiljaa.
Itse kysymykseen, ajattelen että viillellyt henkilö on ollut ahdistunut, masentunut, epätoivoinen, traumatisoitunut tms. Enpä oikeastaan muuta.
Viiltelijän ei kannata hankkia lapsia kuten sinä menit tekemään. On ikävä homma selittää kakaroille (ja kakaroiden kavereille ja niiden vanhemmille) mitä ne rypyt oikein ovat ja mistä ovat tulleet. Miten pokkasi pitää? Ja miten sitä paitsi uskalsit raskautua, kun kerran kärsit vielä aikuisenakin noin vakavista mielenterveyden ongelmista?
Ohiksena vastaan, että mulla on 2 teiniä enkä ole koskaan joutunut selittämään kenellekään arpiani. Johtunee siitä, että seurani on ollut hyvää 😊
He tietävät mistä on kyse: wt
Tai sitten he tietävät taustani eivätkä tuomitse. Tai sitten he ovat ennakkoluulottomia. Tai sitten heitä ei kiinnosta. Kaikesta huolimatta toivon sulle kaikkea hyvää. Ehkä joku päivä sun ei tarvitse kirjoitella tällaista vauvalehdellä. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin arvet tytöllä, joka haki lapseni hoitajaksi. En palkannut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaistomaisesti herättää vähän pelkoa ja turvattomuutta että jos ihminen on kyennyt satuttamaan niin helposti aikoinaan itseään, niin miksei muitakin.
Monet ajattelevat varmaan että ne jotka viiltelee tai tulevat riippuvaiseksi alkoholista/päihteistä olisivat joutuneet kokemaan enemmän tuskaa kuin sellaiset jotka eivät tee noita asioita. Mutta itse ajattelen niin että jos ihmistä on todella paljon satutettu ja jos hän kokee kestämätöntä tuskaa, ei hänelle tulisi enää mieleenkään satuttaa itseään lisää. Eli osittain kyllä tossa viiltelyssä on kyse huomionhalusta, miksi muuten suurin osa viiltelisi ranteisiin eikä esim reiden yläosiin tai lantion sivuille joista ei normaalipukeutumisella näkyisi muille arvet.
Hmm, en voi puhua kaikkien suulla, mutta itseäni viiltely nimenomaan helpotti. Ei satuttanut lisää. Eikä itsensä viiltelystä voi vetää sellaista johtopäätöstä, että se liittyisi mitenkään muiden viiltelyyn. Mulla ei käynyt mielessäkään viillellä muuta kuin käsiä. En tiedä miksi. Mutta vasta melkein 10 vuoden päästä kehtasin kulkea lyhythihaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä keskustelussa pyörii selkeästi joku sensaatiohakuinen trolli, joka koettaa saada aikaan suuria tunteita muissa keskustelijoissa. On tajunnut, että tällainen keskusteluketju on varsinainen kultakaivos trollaamiseen, joten tulee tänne kirjoittelemaan huomionhakuisuudesta, WT:stä, lisääntymisen kieltämisestä ym. ikävistä jutuista, jotta saisi muut suuttumaan. Ja kohta se samainen tyyppi vastaa tähän viestiin jollain tosi lapsellisella kommentilla, koska haluaa saada minutkin vihaiseksi :D Noh, juon tässä rauhassa kahvini ja nautin elämästäni lehmänhermojeni kera <3
T. Entinen viiltelijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen, että ihminen on silmittömän ahdistunut.
Ajattelen että hän on joutunut kohtaamaan jotain todella pahaa. Hänelle on tehty jotain sairaan pahaa.
Ihan normaali huomiohu.ora.
Jos on oikeasti tehty jotain ei ole jotain naarmuja ranteissa
Ei kukaan huomiota kaipaava ihminen tee niin.
Ihan todella parempi ettei sinun kaltaisesi ihminen osallistu ollenkaan tähän keskusteluun.
Kolahtiko jossain?
Juu kolahti, nauruhermossa
Oikeasti hei, joko tekee itsarin tai kerjää huomiota kuin koiranpentu. Naarmuja käsissä eli pelkkä huomiohu.ora.
Miten selität viiltelijän, joka tekee kaikkensa peitelläkseen jälkiä? Pukeutuu vain pitkähihaisiin kesälläkin jne., ei missään nimessä halua että kukaan näkisi jälkiä ja pitäisi häntä niiden vuoksi säälittävänä luuserina?
Ollut huomiohuora teininä
Katuuhan moni lastaankin, silti ne on äitejä
Niin mutta siis tarkoitin, että on peitellyt niitä jälkiä aina, myös silloin teininä kun teki niitä? :)
Niin? Sama kun nainen peittelee raskausvatsaansa ja samalla toivoo että joku töissä huomaisi jotain.
Toi on niin naisten tyyli.
Mutta entä jos ei kuitenkaan ihan oikeasti tahdo että kukaan huomaisi? Ei halua huomiota keneltäkään, tekee sitä vain siksi että on täynnä vihaa ja raivoa, jota on purettava jotenkin ettei tule hulluksi? Vähän huono vertaus tuo raskausvatsa kyllä, sillä eiväthän arvet hihojen, housujen tai muiden vaatteiden alta näy ollenkaan toisin kuin raskaus, joka näkyy kilometrin päähän vaikka pukeutuisit jätesäkkiin. Arpia voi sitä paitsi halutessaan piilotella vaikka koko elämänsä, paitsi tietenkin ruumishuoneella ne tulevat väistämättä esille. Kesällä pitää vain runsaasti vaatetta yllä, parisuhdehaaveistakin voi luopua tai ainakin näyttäytyä alasti vain pilkkopimeässä, lääkärissäkin voi kieltäytyä riisumasta jos tulee joku sellainen tilanne että pitää käydä näyttäytymässä jne. Ei se arpien näyttäminen ole mitenkään pakollista kenellekään, jos vain löytyy riittävästi halua piiloutua.
No m utta entä jos... tuo on vain jossittelua
Tekee itsarin tai kerjää huomiota.
Mutta entä jos se ei ole vain jossittelua vaan totisinta totta jonkun elämässä? Aiotko vielä sittenkin väittää, että se on vain kuvitelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin arvet tytöllä, joka haki lapseni hoitajaksi. En palkannut.
Harmi. Nyt se ei voinut tapp aa räkänokkaasi.
Vaikutat hyvin vihaiselta ja katkeralta. Miksi?
Vilpitön halaus sinulle, ystävä hyvä.
Yritit kai sanoa "ihmisellä, jolla"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko ajattelen että hmm... Tuo ihminen on läpikäynyt kovia asioita, tai että hmmm... Onkohan hän kahvila-ravintola alalla ja rasvakeittimistä ja uuneista on tullut tyypillisiä palovammoja käsivarren sisäpinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Joko ajattelen että hmm... Tuo ihminen on läpikäynyt kovia asioita, tai että hmmm... Onkohan hän kahvila-ravintola alalla ja rasvakeittimistä ja uuneista on tullut tyypillisiä palovammoja käsivarren sisäpinnalle.
Minä en yhdistä viiltelyjälkiä vaikeaan nuoruuteen vaan lapselliseen huomiohakuisuuteen teiniangstissaan. OIkeasti vaikean lapsuuden ja nuoruuden kokenut ei lisää taakkaansa viiltelyllä.
Riippuu toisaalta siitäkin mitä 'rankalla nuoruudella' tarkoitetaan. Jotkut käsittävät sen nuoruudeksi joka itse sotketaan päihteillä, rikoksilla ja rajattomalla seksihurjastelulla. Minusta tuo on oma valinta ja jos se tuntuu joskus rankalta, niin mitäs läksit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ajattelen että hmm... Tuo ihminen on läpikäynyt kovia asioita, tai että hmmm... Onkohan hän kahvila-ravintola alalla ja rasvakeittimistä ja uuneista on tullut tyypillisiä palovammoja käsivarren sisäpinnalle.
Minä en yhdistä viiltelyjälkiä vaikeaan nuoruuteen vaan lapselliseen huomiohakuisuuteen teiniangstissaan. OIkeasti vaikean lapsuuden ja nuoruuden kokenut ei lisää taakkaansa viiltelyllä.
Riippuu toisaalta siitäkin mitä 'rankalla nuoruudella' tarkoitetaan. Jotkut käsittävät sen nuoruudeksi joka itse sotketaan päihteillä, rikoksilla ja rajattomalla seksihurjastelulla. Minusta tuo on oma valinta ja jos se tuntuu joskus rankalta, niin mitäs läksit.
En tiedä miksi jankkaat, mutta olet väärässä. Se viiltely nimenomaan helpottaa. Ja kyllä, minulla oli ihan oikeasti raaka lapsuus. Niin raaka, että monet ihmettelee kuinka olen järjissäni.
Näin tänä kesänä huvipuistossa 2 alle parikymppistä tyttöä. Molemmilla lyhythihaiset paidat ja molemmilla viillellyt kädet, varmaan melko tuoreita jälkiä. Mietin, että ovatko yhdessä tehneet ja onko huomionhakuisuutta. Tietenkään kaikki ei ole heillä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en yhdistä viiltelyjälkiä vaikeaan nuoruuteen vaan lapselliseen huomiohakuisuuteen teiniangstissaan. OIkeasti vaikean lapsuuden ja nuoruuden kokenut ei lisää taakkaansa viiltelyllä.
Riippuu toisaalta siitäkin mitä 'rankalla nuoruudella' tarkoitetaan. Jotkut käsittävät sen nuoruudeksi joka itse sotketaan päihteillä, rikoksilla ja rajattomalla seksihurjastelulla. Minusta tuo on oma valinta ja jos se tuntuu joskus rankalta, niin mitäs läksit.
Työskentelen vaikeasti oirehtevien, ns. haastavien nuorten parissa. Viiltelijöilläkin voi olla taustalla hyväksikäyttöä, turvattomuutta yms rankkoja, traumaattisia kokemuksia. Viiltely on yksi tapa pyrkiä tunnehallintaan, kun tunteet ovat muuten ylitsepääsemättömiä.
Kuitenkin yhtä lailla myös n.s. ulospäin oirehtivat (päihteet, rikollisuus, holtiton seksuaalinen käyttäyminen) kertoo ainakin rajattomuudesta ja valitettavan usein traumataustasta. Siihen on syynsä, miksi nuoret tarvitsevat aikuista ohjaamaan ja rajaamaan toimintaansa -omat aivot kun eivät ole vielä kehittäneet siihen tarvittavia taitoja. Myös nuoret ovat mestarillisia syyllistymään valinnoista, joita he ovat tehneet aikuisen tuen puutteessa, niiden taitojen varassa joita heillä on. Tämä saa aikaan viheliäisen häpeän ja itsetuhon kehän.
On tietty olemassa nuoria, joilla on valtava kapinankaipuu eikä kaikki syy aina ole lapsuudessa tai vanhemmuudessa. Ja on itsetuhoisia nuoria, joilla on mielenterveyden kanssa haasteita. Ylipäätään välttäisin yksioikoista "minä tiedän "- ajattelua, ja pyrkisin kohtaamaan kaikki yksilöinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiltelin itseäni 18-vuotiaana käsivarteen, kun kärsin pahasta masennuksesta ja olin hämmentynyt. Nykyään opiskelen nuorisotyöntekijäksi ja olen lähemmäs 30-vuotias. Harmittaa kauheasti nuo vaaleat arvet käsivarressa. Pitäisi olla roolimallina teineille, ja käsivarresta paistaa viiltelyarvet. Mutta tavallaan ne kertovat siitä, ettei elämä ole kenelläkään helppoa, ja vaikeuksista voi selvitä voiton puolelle, kuten minulle kävi. Jos kohtaan ihmisen, kenellä on jälkiä käsivarsissa, olivat ne sitten tuoreita tai vanhoja, koen empatiaa ja yritän ymmärtää parhaani mukaan. Elämä ei aina mene, niin kuin haluaisi sen menevän. Tsemppiä kaikille!
Voi kultapieni, meidän viiltelemättömien elämä on ollut aivan yhtä rankkaa. Nuo jäljet eivät millään tavalla viittaa normaalia vaikeampaan elämään.
Kyllä jollain ihmisillä on rankempaa elämä. Vai meinaatko, että se joka on lapsena raiskattu on samalla viivalla sen kanssa kenen vanhemmat ei kustanna uutta iphonea ja saa itkupotkuraivarit siitä?
Alue: Aihe vapaa
Mutta ne viittaavat siihen, että henkilö ei osaa käsitellä vastoinkäymisiä tai niiden aiheuttamia kivuliaita tunteita, vaan purkaa ne omaan vartaloonsa veitsenterällä, mikä on epätervettä ja tuskallista, ja usein oire sairaudesta, kuten esimerkiksi vaikeasta masennuksesta, epävakaasta persoonallisuudesta tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Viilteletkö sinä? Jos et, se tarkoittaa, ettei sinulla ole sairautta muiden tavanomaisten vastoinkäymistesi lisänä, eli voit olla kiitollinen. Joten sinun on paras miettiä ennen kuin avaat suusi seuraavan kerran.