Mitä te ajattelette ihmisestä kenellä näkyy viiltelyjälkiä käsissä..?

Vierailija kirjoitti:

Wt. Masentunu tai sit luulee et arvet on cool.

Opiskelen yliopistossa, kirjoitan kandia juuri. Harrastan kulttuuria, noin 5-8 kertaa vuodessa teatterissa, vakiovieras museoissa ja taidenäyttelyissä. En käytä ollenkaan alkoholia, en tupakoi. Tykkään lukemisesta ja patikoinnista, olen panostanut kunnon välineisiin (pro teltta, makuupussi, vaelluskengät jne :D). En koe olevani masentunut, vaan erittäin kiitollinen, että olen nyt tässä ja elämäni on tällaista. Koen myös, että olen onnellisempi kokemieni vastoinkäymisteni vuoksi, ne ovat tehneet minusta empaattisemman ja empatia lisää pitkäkestoista aitoa hyvinvointia. En pidä arpiani coolina, koska tulee usein mieleen kuinka alentavasti jotkut minusta ajattelevat niiden vuoksi.. :/ No, täytänkö wt- määritelmän? Ap

Vierailija kirjoitti:

En ajattelisi jälkien kertovan ihmisen persoonasta mitään, vaan arvelisin, että hänellä on takanaan jotain rankkoja aikoja nuoruudessa. Ei herättäisi siis mitään negatiivista, todennäköisimmin vain myötätuntoa.

Ihana vastaus. Kaikkea hyvää sinulle ❤️ Ap

Minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen, että ihminen on silmittömän ahdistunut.

Ajattelen että hän on joutunut kohtaamaan jotain todella pahaa. Hänelle on tehty jotain sairaan pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen, että ihminen on silmittömän ahdistunut.

Ajattelen että hän on joutunut kohtaamaan jotain todella pahaa. Hänelle on tehty jotain sairaan pahaa.

Lisään että se herättää syvää myötätuntoa sekä halun auttaa häntä.

En jaksa ajatella toisten ulkonäöstä jne mitään koska oma elämäkin on elettävänä.

En mitään sen kummempaa. Itsellä keho täynnä kaikenlaisia arpia ja sielu täynnä näkymättömiä arpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen, että ihminen on silmittömän ahdistunut.

Ajattelen että hän on joutunut kohtaamaan jotain todella pahaa. Hänelle on tehty jotain sairaan pahaa.

Ihan normaali huomiohu.ora.

Jos on oikeasti tehty jotain ei ole jotain naarmuja ranteissa

Ei kukaan huomiota kaipaava ihminen tee niin.

Ihan todella parempi ettei sinun kaltaisesi ihminen osallistu ollenkaan tähän keskusteluun.

Kolahtiko jossain?

Minulla on. Toisessa käsivarressa tosi ruma ja sotkuinen arpikasa, yritin kännissä aikuisena viiltää siihen ihastukseni nimen (kirjainten ääriviivat ja vielä monta kertaa, että näkyisi). Toisessa on yli puolen sentin paksuinen arpi, viilsin aika syvään. Ja vasemmassa ranteessa vielä pituussuuntaan meneviä arpia, säälittävä yritys vuotaa kunnolla verta (silloisen poikaystävän kämppis heitti minulle vessapaperirullan ja siinä se). Ja lisäksi siellä täällä teinivuosien parin sentin teiniangstiviiltoja.

Menneisyys hävettää, mutta ei vaikuta vaatevalintoihini. En todellakaan kulje lämpimällä säällä pitkähihaisissa. Ehkä työhaastatteluihin valitsen peittävät hihat.

Ei tunnu kivalta, jos minun ajatellaan kerjäävän huomiota arvillani, mutta ymmärrän senkin. Tunnen ihmisen, joka edelleen viiltelee kun asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla, ja syyttää sitten lähipiiriään siitä. Esim. kerran hän uhkasi panna kissani kärsimään, koska minä olin rääkännyt hänen koiraansa: en vastannut hänen samaa asiaa jankuttaviin inhottaviin viesteihinsä, joten hän viilteli niin että joutui lähtemään päivystykseen, eikä koiraa voinut jättää yksin kotiin huutamaan, joten se oli pakko kiinnittää terveyskeskuksen rappuun, mikä on eläinrääkkäystä ja minun syytäni. En ole enää väleissä tämän ihmisen kanssa. Hänen takiaan minullakin on ehkä ennakkoluuloja viiltelyarpisia kohtaan, vaikka itsellänikin on niitä.

En oikeen mitää. Ehkä joku tough life lause saattaisi tulla mieleen.

Itsellä ihan samanlaisia arpia kädessä, joten myötätunto siinä vaan heräisi.

Onhan se semmoista noloa teini-ikään liittyvää angstia. Varmaan joo ahdistaa ja viillellään että tuntuis edes joltain, mutta on kyllä noloa ei voi muuta sanoa. En ole törmännyt kovin moniin aikuisiin ihmisiin jotka viiltelee, aikuisena sitä ehkä on paremmat selviytymiskeinot ahdistuksesta kuin viiltely. Mutta kyllä sitä ajattelee jos näkee aikuisen jolla tuoreet viiltoarvet että on aivan sekaisin ja lapsen tasolla.

Uteliaisuuteni heräisi. Haluaisin kuulla hänen tarinansa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on. Toisessa käsivarressa tosi ruma ja sotkuinen arpikasa, yritin kännissä aikuisena viiltää siihen ihastukseni nimen (kirjainten ääriviivat ja vielä monta kertaa, että näkyisi). Toisessa on yli puolen sentin paksuinen arpi, viilsin aika syvään. Ja vasemmassa ranteessa vielä pituussuuntaan meneviä arpia, säälittävä yritys vuotaa kunnolla verta (silloisen poikaystävän kämppis heitti minulle vessapaperirullan ja siinä se). Ja lisäksi siellä täällä teinivuosien parin sentin teiniangstiviiltoja.

Menneisyys hävettää, mutta ei vaikuta vaatevalintoihini. En todellakaan kulje lämpimällä säällä pitkähihaisissa. Ehkä työhaastatteluihin valitsen peittävät hihat.

Ei tunnu kivalta, jos minun ajatellaan kerjäävän huomiota arvillani, mutta ymmärrän senkin. Tunnen ihmisen, joka edelleen viiltelee kun asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla, ja syyttää sitten lähipiiriään siitä. Esim. kerran hän uhkasi panna kissani kärsimään, koska minä olin rääkännyt hänen koiraansa: en vastannut hänen samaa asiaa jankuttaviin inhottaviin viesteihinsä, joten hän viilteli niin että joutui lähtemään päivystykseen, eikä koiraa voinut jättää yksin kotiin huutamaan, joten se oli pakko kiinnittää terveyskeskuksen rappuun, mikä on eläinrääkkäystä ja minun syytäni. En ole enää väleissä tämän ihmisen kanssa. Hänen takiaan minullakin on ehkä ennakkoluuloja viiltelyarpisia kohtaan, vaikka itsellänikin on niitä.

et kerjää huomiota nykyään, mutta aikoinaan kerjäsit.

Jos olisit itsaria yrittänyt, se ei jäisi yritykseksi.

Sori vaan kaikki kirjoitti:

Onhan se semmoista noloa teini-ikään liittyvää angstia. Varmaan joo ahdistaa ja viillellään että tuntuis edes joltain, mutta on kyllä noloa ei voi muuta sanoa. En ole törmännyt kovin moniin aikuisiin ihmisiin jotka viiltelee, aikuisena sitä ehkä on paremmat selviytymiskeinot ahdistuksesta kuin viiltely. Mutta kyllä sitä ajattelee jos näkee aikuisen jolla tuoreet viiltoarvet että on aivan sekaisin ja lapsen tasolla.

Olen osittain samaa mieltä noloudesta, mutta en välttämättä teiniangstiudesta. Joillakin varmasti puhdasta teini-iän sekoilua, mutta monella myös oire rankasta traumataustasta. Että ei ehkä oikein voi kutsua jotain traumaoireilua teiniangstiksi, mutta helvetin nolojahan ne sellaiset jäljet kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen, että ihminen on silmittömän ahdistunut.

Ajattelen että hän on joutunut kohtaamaan jotain todella pahaa. Hänelle on tehty jotain sairaan pahaa.

Ihan normaali huomiohu.ora.

Jos on oikeasti tehty jotain ei ole jotain naarmuja ranteissa

Ei kukaan huomiota kaipaava ihminen tee niin.

Ihan todella parempi ettei sinun kaltaisesi ihminen osallistu ollenkaan tähän keskusteluun.

Kolahtiko jossain?

Juu kolahti, nauruhermossa

Oikeasti hei, joko tekee itsarin tai kerjää huomiota kuin koiranpentu. Naarmuja käsissä eli pelkkä huomiohu.ora.

Itse aloitin 11-vuotiaana, enkä ollut koskaan kuullutkaan mistään viiltelystä, mistä lie pälkähti päähäni. Molemmissa käsissä, toinen on aika sotkua... Molemmissa jaloissa, syvempiä. En enää pahemmin niitä ajattele, enkä ole huomannut että muutkaan tölläisi. Lapseni sanoi käteni olevan ryppyinen, ei onneksi kysellyt enempää. Olin todella koukussa viiltelyyn aikuisiälläkin, sitten aloin seurustelemaan ja se satutti poikaystävääni niin paljon, että lopetin pikkuhiljaa.

Itse kysymykseen, ajattelen että viillellyt henkilö on ollut ahdistunut, masentunut, epätoivoinen, traumatisoitunut tms. Enpä oikeastaan muuta. 

Minä ajattelisin, että ihanaa kun sinä selvisit.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele mitään muuta kuin että tuolla on joskus tainnut ollut jotain ongelmia. Riippuu henkilön nykyisestä statuksesta miten suhtaudun, jos vaikuttaa olevansa suht sinut itsensä ja elämänsä kanssa niin hyvä juttu. Jos edelleen masentunut ja itsetuhoinen, niin en ehkä uskaltaisi lähestyä sillä en osaisi auttaa tai sanoa mitään rakentavaa. Oletko ap miettinyt laser-hoitoja?

Olen kyllä miettinyt eri optioita. Käsittääkseni tuo laserhoito on useamman kerran kestävä ja siihen menee useampia tuhansia, mutta se voisi olla työelämään päästyäni ihan hyvä vaihtoehto. Toinen mitä olen miettinyt, on ihon pigmentointi tatuoimalla. Ei siis kuvatatuointia, vaan valkoiseen arpikohtaan tummempaa pigmenttiä tatuoimalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen, että ihminen on silmittömän ahdistunut.

Ajattelen että hän on joutunut kohtaamaan jotain todella pahaa. Hänelle on tehty jotain sairaan pahaa.

Ihan normaali huomiohu.ora.

Jos on oikeasti tehty jotain ei ole jotain naarmuja ranteissa

Ei kukaan huomiota kaipaava ihminen tee niin.

Ihan todella parempi ettei sinun kaltaisesi ihminen osallistu ollenkaan tähän keskusteluun.

Kolahtiko jossain?

Juu kolahti, nauruhermossa

Oikeasti hei, joko tekee itsarin tai kerjää huomiota kuin koiranpentu. Naarmuja käsissä eli pelkkä huomiohu.ora.

Miten selität viiltelijän, joka tekee kaikkensa peitelläkseen jälkiä? Pukeutuu vain pitkähihaisiin kesälläkin jne., ei missään nimessä halua että kukaan näkisi jälkiä ja pitäisi häntä niiden vuoksi säälittävänä luuserina? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee aina ensimmäisenä mieleen, että ihminen on silmittömän ahdistunut.

Ajattelen että hän on joutunut kohtaamaan jotain todella pahaa. Hänelle on tehty jotain sairaan pahaa.

Ihan normaali huomiohu.ora.

Jos on oikeasti tehty jotain ei ole jotain naarmuja ranteissa

Ei kukaan huomiota kaipaava ihminen tee niin.

Ihan todella parempi ettei sinun kaltaisesi ihminen osallistu ollenkaan tähän keskusteluun.

Kolahtiko jossain?

Juu kolahti, nauruhermossa

Oikeasti hei, joko tekee itsarin tai kerjää huomiota kuin koiranpentu. Naarmuja käsissä eli pelkkä huomiohu.ora.

Miten selität viiltelijän, joka tekee kaikkensa peitelläkseen jälkiä? Pukeutuu vain pitkähihaisiin kesälläkin jne., ei missään nimessä halua että kukaan näkisi jälkiä ja pitäisi häntä niiden vuoksi säälittävänä luuserina? 

Ollut huomiohuora teininä

Katuuhan moni lastaankin, silti ne on äitejä