Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te ajattelette ihmisestä kenellä näkyy viiltelyjälkiä käsissä..?
11.07.2019 |
Tuli tässä mieleen kun omasta käsivarresta löytyy. Isäni pahoinpiteli minua ja sisaruksiani lapsena, ja se heijastui tuollaisena viiltely-oireiluna. Viiltely oli lapsen logiikalla "oiva" kivunsiirto tapa 😞 Nyt aikuisena tietysti harmittaa ja käsivarsi on rujon näköinen. Kuumilla keleillä ei aina voi pitkähihaisia pitää tai uimahallissa/rannalla. Traumani olen jo käsitellyt ja aikuisikä on sen vuoksi ollut mukavaa ja seesteistä, mutta miten on, tuleeko teillä mieleen jos näette jollain viiltelyarpia, että kyseinen ihminen on aivan mielenvikainen ja epästabiili ja sen vuoksi ei kannata tutustua?
Kommentit (85)
En ole kauheasti edes kiinnittänyt huomiota. Yhdellä entisellä luokkatoverilla oli ja muistelisin ajatelleeni jotakin että mitäköhän raskasta hänelle on käynyt. Ehkä jos tuoreita jälkiä olisi niin tulisi enemmänkin huoli. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei paljon mitään, mutta voi olla etten heti lähtisi tutustumaan, liikaa taakkaa.
Juuri tuota meinasin. Harmi kuulla. Itse kuten aloituksessani kerroin, olen traumani käsitellyt, elämäni on ollut seesteistä murrosiän jälkeen, mutta arvista en eroon pääse. En myöskään "kaada" traumaattista lapsuuttani kenenkään niskaan, ei ole tarvetta, käsitelty on käsitelty. Jos joku siitä kyselee niin voin puhua, mutta en oleta tai edes halua, että kenenkään pitäisi joutua tuntitolkulla kuuntelemaan vuodatusta miten kamala isä minulle sattui. Ap
En ajattelisi jälkien kertovan ihmisen persoonasta mitään, vaan arvelisin, että hänellä on takanaan jotain rankkoja aikoja nuoruudessa. Ei herättäisi siis mitään negatiivista, todennäköisimmin vain myötätuntoa.
En ajattele mitään muuta kuin että tuolla on joskus tainnut ollut jotain ongelmia. Riippuu henkilön nykyisestä statuksesta miten suhtaudun, jos vaikuttaa olevansa suht sinut itsensä ja elämänsä kanssa niin hyvä juttu. Jos edelleen masentunut ja itsetuhoinen, niin en ehkä uskaltaisi lähestyä sillä en osaisi auttaa tai sanoa mitään rakentavaa. Oletko ap miettinyt laser-hoitoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen että voi, ei ole tuollakaan ihmisellä ollut helppoa <3 Ehdottomasti voin tutustua, mutta en tuppaudu.
Niinkuin muistakin arvista. Kertovat eletystä elämästä. Jos ihan tuoreita olisi niin saattaisin kysyä niistä mutta haalistuneet ei vaikuttaisi mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei paljon mitään, mutta voi olla etten heti lähtisi tutustumaan, liikaa taakkaa.
Jotenkin tuo "liikaa taakkaa" särähti korvaani. Rikkinäisen lapsuuden elänyt ansaitsisi minusta ehjän aikuisuuden ilman leimaantumista koko aikuisiän ajan oman menneisyytensä vuoksi.
Olen itse elänyt vaikean lapsuuden, joten luultavasti ajattelisin jonkun viiltohaavat nähdessäni, että toivottavasti nykyään kaikki on hänellä hyvin. Ja ehdottomasti tutustuisin, jos olisi mukavanoloinen persoona :)
Itse olen raapinut vuosia naamaani kynsin verille ahdistuksen takia, joten en voi tuomita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset käsittelevät eri tavoin ahdistusta. Minä revin stressaantuneena ihoa sormenpäistäni eikä minulta siksi tahdo saada sormenjälkiä tunnistamista varten.
Itse tapasin juuri erään henkilön, jolla näin arpia käsivarsissa, ja ensimmäinen reaktio oli juuri se, että tuolla on ollut varmaan jotain ongelmia nuorena. Mutta ei se kyllä sen enempää tuonut mitään ajatuksia tai asenteita ihmistä kohtaan. Myöhemmin niistä vähän puhuttiinkin, eikä mitään ongelmaa.
Itselle jäi tosi hyvä kuva ihmisestä ja haluan nähdä uudestaankin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräällä nuorella naisella näin, mutta tiesin että hän oli ollut vuosia kiistakapulana vaikeassa avioerossa, jossa kumpikaan vanhempi ei halunnut lasta luokseen. Asui myöhemmin laitoksessa, kunnes aikuistui. Sääliksi kävi, toivottavasti hänellä menee elämässään nyt paremmin (ilman vanhempia uusperheineen).
Kyllä löytyy. En niitä enää vaivaudu peittelemään. Mitäpä sitä, elettyä elämää. Jos joku vanhoja arpia peittelee niin ehkä ajattelisin että tuo ihminen ei ole ihan sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on molemmat kädet aivan pilalla. Teini-ikäisenä ja parikymppisenä oli todella vaikeaa. Nykyään töissä on pakko pitää aina pitkähihaista oli vaikka kuinka kuuma tahansa ja välillä kolleegat ihmettelevät että miksi mulla on taas neule vaikka lämpötila saatta olla yli 30. Työssäni välillä vähän epäkäytännöllistäkin pitää jatkuvasti pitkähihaisi, mutta kyllä edelleen häpeän jälkiäni todella paljon. Pelkät laserhoidot ei auttaisi. Pitäisi ensin leikata ja niiden arpien kypsymisen jälkeen vielä laseroida ja siltikään niitä ei täysin saisi pois.
Kyllä kaduttaa, mutta omakin elämä onneksi on nykyään suhteellisen hyvää.
ei onnistu edes tuossa, maailman yksinkertaisin asia.
Ajattelisin että siinä taas yksi huomionkipeä raukkaparka.
Wt. Masentunu tai sit luulee et arvet on cool.
Jaiks, olin ehtinyt onnellisesti unohtamaan, että arvet saavat aikaan reaktioita ja että niistä vedetään johtopäätöksiä. Pitänee muistaa jatkossa. Omat arvet ovat jo niin osa minua etten aina muistakaan. Takana ei ole mitään dramaattista, sekava teini-ikä vain melkein 15-20v sitten.
Alue: Aihe vapaa
Ei paljon mitään, mutta voi olla etten heti lähtisi tutustumaan, liikaa taakkaa.