Minulla on hieman omituinen ongelma: näen tulevaisuuteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meedio kirjoitti:

Siis näetkö tulevaisuuteen vai ihmisten tilanteet? Ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Itsellä oli ongelma tulevaisuuden näkemisen kanssa. Tai ongelma se oli oikeastaan siksi, että näin väärin. Kuvittelin tietäväni asiat, mutta oikeasti ne menivätkin yleensä ihan toisella tavalla. Olen jalostanut tätä ominaisuutta ja kaupannut jo parisen vuotta ympäripyöreitä tulkintoja Astral-TV:ssä. Useimmat soittajat ovat joko niin sekaisin tai masentuneita elämässään tai kännissä, että on ihan sama mitä niille löpisee. Siinä uravinkkiä.

Näen sillä tavalla tulevaisuuteen, että tiedän mihin ihmisten valinnat johtavat. 

En puhu nyt mistään opiskelupaikan valinnasta, mihin aiemmin viitattiin. Sehän on vain hyvä asia kokeilla omia siipiään ja tehdä virheitä tiettyyn psiteeseen asti - sillä tavalla sitä oppii. Jotkut ihmiset tuntuvat olevan tietyssä tilanteessa vuodesta toiseen ja voivat entistä huonommin. eivät ole valmiita katsomaan totuutta silmiin, koska eivät edes ymmärrä, että elävät epärehellisesti.

Ei tällä ole mitään tekemistä tulevaisuuteen näkemisen kanssa. Näet ihmisen tilanteen hänen käytöksestään ja sanoistaan ja osaat päätellä mitä tästä VOI seurata. Ihan perus.

Suosittelen ettet ota itseäsi niin vakavasti

Olen juuri samaa mieltä itsekin. Tuossa aloituksessa ysyin kuitenkin apua. Olisiko sinulla tarjota sitä? En haluaisi ottaa tiseäni vakavasti, mutta toistaiseksi en osaa olla ottamatta.

Lue kirjoja, lähinnä hyviä romaaneja ja laajenna omaa näkökulmaa. Se auttaa siihen, että huomaa olevansa ihan samanlainen kuin muutkin. Opettaa nöyryyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ahdistavalta. En olisi päivääkään tekemisissä ihmisen kanssa, joka kuvittelee tietäväni elämästäni ja valinnoistani jotain enemmän kuin minä. Sulla ei varmaan ole kauhean paljon ystäviä, ap?

Lopeta muiden bisneksissä päsmäröinti ja ala keskittyä omaan elämääsi.

Minulla on yllättävän paljon läheisiä ystäviä. 

Minä mielelläni lopettaisin "muiden bisneksissä päsmäröinnin", mutta en osaa. Ja siihen kysyin apua aloituksessa. Olisiko sinulla vinkkejä?

Terapia, joko ammattilaisen avulla tai sitten erilaisia self help-ohjelmia ja kirjoja hyödyntäen. Niitä löytyy ihan joka lähtöön, varsinkin eglanninkielisinä.

/15

Kuulostaa siltä, että ap ei oikeasti näe tulevaisuuteen eli ole selvänäköinen ja osaa ennustaa. Sen sijaan hänellä on suuruudenhulluja kuvitelmia omista mielipiteistään ja kuvittelee näkemystensä olevan parempia ja oikeampia kuin muiden ihmisten näkemykset.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on taipumus työntää nokkasi muiden asioihin - vaikka tahtomattasi, mielessäsi - niin voisit harkita kouluttautuvasi alalle, jolla saat tehdä sitä ihan työksesi.

Esim. nuortenohjaaja, opinto-ohjaaja, parisuhde- tai perheterapeutti, psykoterapeutti tms. voisivat olla sinulle sopivia ammatteja, miksei myös lääkäri. Näihin ammatteihin liittyy myös etiikan kursseja ja muutamiin oma koulutuspsykoterapia, joka ehkä auttaisi siinä että et käyttäisi lahjojasi väärin, tai myöskään et lähtisi ratsastamaan oman uskomuksesi kanssa eteenpäin, vaan voisit säilyttää mielesi kriittisenä ja avoinna muillekin vaihtoehdoille kuin niillä jotka tulevat ensimmäiseksi mieleen.

Ja mikä parasta, kun saa tehdä (tai joutuu tekemään) tällaista työkseen, niin voin kertoa, että siviilielämässä eivät toisten jutut enää todellakaan niin hirveästi kiinnosta eivätkä vaivaa päätä.

Tässä varteenotettava neuvo!

Vierailija kirjoitti:

tahtoo_rikastua kirjoitti:

Ensi lauantain lottonumerot kiitos :-)

5,6,11,22,27,32,35

Jos nämä sattuisikin olemaan oikeat numerot? Siinä olisi lopulta aika pieni potti, kun moni nappaa nämä numerot kuponkiinsa ihan piruuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on taipumus työntää nokkasi muiden asioihin - vaikka tahtomattasi, mielessäsi - niin voisit harkita kouluttautuvasi alalle, jolla saat tehdä sitä ihan työksesi.

Esim. nuortenohjaaja, opinto-ohjaaja, parisuhde- tai perheterapeutti, psykoterapeutti tms. voisivat olla sinulle sopivia ammatteja, miksei myös lääkäri. Näihin ammatteihin liittyy myös etiikan kursseja ja muutamiin oma koulutuspsykoterapia, joka ehkä auttaisi siinä että et käyttäisi lahjojasi väärin, tai myöskään et lähtisi ratsastamaan oman uskomuksesi kanssa eteenpäin, vaan voisit säilyttää mielesi kriittisenä ja avoinna muillekin vaihtoehdoille kuin niillä jotka tulevat ensimmäiseksi mieleen.

Ja mikä parasta, kun saa tehdä (tai joutuu tekemään) tällaista työkseen, niin voin kertoa, että siviilielämässä eivät toisten jutut enää todellakaan niin hirveästi kiinnosta eivätkä vaivaa päätä.

Tässä varteenotettava neuvo!

Minä en kyllä pidä tuota kovinkaan varteenotettavana. Mitenköhän esimerkiksi nuorisotyöhön soveltuu ihminen, joka kokee olevansa nuorten yläpuolella ja tietävänsä aina paremmin mitä heidän kannattaa tehdä? Tai terapeutti, joka pitää itseään kaikkitietävänä jumalana, ja muita jotenkin holhottavina?

Mielestäni ap ei sovellu tippaakaan töihin joissa joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä (ja vieläpä mahdollisesti haavoittuvaisessa tilassa olevien ihmisten).

/15

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on taipumus työntää nokkasi muiden asioihin - vaikka tahtomattasi, mielessäsi - niin voisit harkita kouluttautuvasi alalle, jolla saat tehdä sitä ihan työksesi.

Esim. nuortenohjaaja, opinto-ohjaaja, parisuhde- tai perheterapeutti, psykoterapeutti tms. voisivat olla sinulle sopivia ammatteja, miksei myös lääkäri. Näihin ammatteihin liittyy myös etiikan kursseja ja muutamiin oma koulutuspsykoterapia, joka ehkä auttaisi siinä että et käyttäisi lahjojasi väärin, tai myöskään et lähtisi ratsastamaan oman uskomuksesi kanssa eteenpäin, vaan voisit säilyttää mielesi kriittisenä ja avoinna muillekin vaihtoehdoille kuin niillä jotka tulevat ensimmäiseksi mieleen.

Ja mikä parasta, kun saa tehdä (tai joutuu tekemään) tällaista työkseen, niin voin kertoa, että siviilielämässä eivät toisten jutut enää todellakaan niin hirveästi kiinnosta eivätkä vaivaa päätä.

Tässä varteenotettava neuvo!

Minä en kyllä pidä tuota kovinkaan varteenotettavana. Mitenköhän esimerkiksi nuorisotyöhön soveltuu ihminen, joka kokee olevansa nuorten yläpuolella ja tietävänsä aina paremmin mitä heidän kannattaa tehdä? Tai terapeutti, joka pitää itseään kaikkitietävänä jumalana, ja muita jotenkin holhottavina?

Mielestäni ap ei sovellu tippaakaan töihin joissa joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä (ja vieläpä mahdollisesti haavoittuvaisessa tilassa olevien ihmisten).

/15

Oletan, että ap on vielä melko nuori.

Tällaista herkkyyttä toisten tilanteille esiintyy, ja kyseessä on tietysti lahja. Jotkut ovat lahjakkaita teknisesti tai musikaalisesti, jotkut visuaalisesti, jotkut tällä tavalla. 

Oikealla koulutuksella ja työnohjauksella tämäkin lahja saadaan oikealla tavalla valjastettua käyttöön. 

Teknisesti lahjakas amatööri voi joskus onnistua, mutta koulutuksen kautta hän saa lahjansa käyttöön. Sosiaalisesti herkkä voi sössiä huolehtivaisena naapurina, mutta lahjansa käyttöön saatuaan hän voi olla sekä lahjakas ja sensitiivinen terapeutti että ihan siedettävä ja huomaamaton naapuri.

Vilkas mielikuvitus ja epärealistinen näkemys omista kyvyistään. Keskity kuule ihan vaan oman elämäsi järjestelyyn, luulen että siinä on ihan riittävästi puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on taipumus työntää nokkasi muiden asioihin - vaikka tahtomattasi, mielessäsi - niin voisit harkita kouluttautuvasi alalle, jolla saat tehdä sitä ihan työksesi.

Esim. nuortenohjaaja, opinto-ohjaaja, parisuhde- tai perheterapeutti, psykoterapeutti tms. voisivat olla sinulle sopivia ammatteja, miksei myös lääkäri. Näihin ammatteihin liittyy myös etiikan kursseja ja muutamiin oma koulutuspsykoterapia, joka ehkä auttaisi siinä että et käyttäisi lahjojasi väärin, tai myöskään et lähtisi ratsastamaan oman uskomuksesi kanssa eteenpäin, vaan voisit säilyttää mielesi kriittisenä ja avoinna muillekin vaihtoehdoille kuin niillä jotka tulevat ensimmäiseksi mieleen.

Ja mikä parasta, kun saa tehdä (tai joutuu tekemään) tällaista työkseen, niin voin kertoa, että siviilielämässä eivät toisten jutut enää todellakaan niin hirveästi kiinnosta eivätkä vaivaa päätä.

Tässä varteenotettava neuvo!

Minä en kyllä pidä tuota kovinkaan varteenotettavana. Mitenköhän esimerkiksi nuorisotyöhön soveltuu ihminen, joka kokee olevansa nuorten yläpuolella ja tietävänsä aina paremmin mitä heidän kannattaa tehdä? Tai terapeutti, joka pitää itseään kaikkitietävänä jumalana, ja muita jotenkin holhottavina?

Mielestäni ap ei sovellu tippaakaan töihin joissa joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä (ja vieläpä mahdollisesti haavoittuvaisessa tilassa olevien ihmisten).

/15

Oletan, että ap on vielä melko nuori.

Tällaista herkkyyttä toisten tilanteille esiintyy, ja kyseessä on tietysti lahja. Jotkut ovat lahjakkaita teknisesti tai musikaalisesti, jotkut visuaalisesti, jotkut tällä tavalla. 

Oikealla koulutuksella ja työnohjauksella tämäkin lahja saadaan oikealla tavalla valjastettua käyttöön. 

Teknisesti lahjakas amatööri voi joskus onnistua, mutta koulutuksen kautta hän saa lahjansa käyttöön. Sosiaalisesti herkkä voi sössiä huolehtivaisena naapurina, mutta lahjansa käyttöön saatuaan hän voi olla sekä lahjakas ja sensitiivinen terapeutti että ihan siedettävä ja huomaamaton naapuri.

No joo, kuulostaa ihan järkevältä mutta minä en usko mihinkään sensitiivisyyden lahjaan. Ap:han itse aloituksessaan kertoo näkevänsä tulevaisuuteen ja tietävänsä toisten asiat paremmin kuin he itse; hänellä on siis grandiooseja ajatuksia itsestään, ei mitään lahjaa.

/15

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on taipumus työntää nokkasi muiden asioihin - vaikka tahtomattasi, mielessäsi - niin voisit harkita kouluttautuvasi alalle, jolla saat tehdä sitä ihan työksesi.

Esim. nuortenohjaaja, opinto-ohjaaja, parisuhde- tai perheterapeutti, psykoterapeutti tms. voisivat olla sinulle sopivia ammatteja, miksei myös lääkäri. Näihin ammatteihin liittyy myös etiikan kursseja ja muutamiin oma koulutuspsykoterapia, joka ehkä auttaisi siinä että et käyttäisi lahjojasi väärin, tai myöskään et lähtisi ratsastamaan oman uskomuksesi kanssa eteenpäin, vaan voisit säilyttää mielesi kriittisenä ja avoinna muillekin vaihtoehdoille kuin niillä jotka tulevat ensimmäiseksi mieleen.

Ja mikä parasta, kun saa tehdä (tai joutuu tekemään) tällaista työkseen, niin voin kertoa, että siviilielämässä eivät toisten jutut enää todellakaan niin hirveästi kiinnosta eivätkä vaivaa päätä.

Tässä varteenotettava neuvo!

Minä en kyllä pidä tuota kovinkaan varteenotettavana. Mitenköhän esimerkiksi nuorisotyöhön soveltuu ihminen, joka kokee olevansa nuorten yläpuolella ja tietävänsä aina paremmin mitä heidän kannattaa tehdä? Tai terapeutti, joka pitää itseään kaikkitietävänä jumalana, ja muita jotenkin holhottavina?

Mielestäni ap ei sovellu tippaakaan töihin joissa joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä (ja vieläpä mahdollisesti haavoittuvaisessa tilassa olevien ihmisten).

/15

Oletan, että ap on vielä melko nuori.

Tällaista herkkyyttä toisten tilanteille esiintyy, ja kyseessä on tietysti lahja. Jotkut ovat lahjakkaita teknisesti tai musikaalisesti, jotkut visuaalisesti, jotkut tällä tavalla. 

Oikealla koulutuksella ja työnohjauksella tämäkin lahja saadaan oikealla tavalla valjastettua käyttöön. 

Teknisesti lahjakas amatööri voi joskus onnistua, mutta koulutuksen kautta hän saa lahjansa käyttöön. Sosiaalisesti herkkä voi sössiä huolehtivaisena naapurina, mutta lahjansa käyttöön saatuaan hän voi olla sekä lahjakas ja sensitiivinen terapeutti että ihan siedettävä ja huomaamaton naapuri.

Ei välttämättä ole nuori. Aika monella naisella tulee tuollaisia juttuja vaihdevuosihörperyyksissä.

Ap sulla on oikea ongelma, ja se on se ettei sinulle ole syntynyt normaalia rajaa toiseen ihmiseen nähden vaan se raja vuotaa ja paljon. Näin käy kun äidin symbioosiksi sanottu suhde vauvaan epäonnistuu ja äiti takertuu narsistisesti vauvaan, silloin oman egon nousemista ei tapahdukaan vaan tilanne muuttuu mössöksi laoselle suhteessa muihin.

Olisi hyvä jos hakisit apua tai ainakin yrittäisit itse selkiinnyttää oman elämän rajat ja sen mitä oikeasti itse olet ja tunnet. Ellei onnistu tiedostaen ja harkaten niin sitten apua.

Eikös ihmiset yleensä katso menneisyyteen? Kaikki se mitä me näemme on tapahtunut menneisyydessä. Toki tyypillisesti vain sekunnin murto-osia sitten, mutta menneisyydessä kuitenkin.

"Mä en ole samanlainen kuin muut, mä olen niin erilainen tapaus."

Mulla on samaa vikaa. Ammattien suhteen saan ihme etiäisiä. esim. yksi työharjoitteluaikojen pomo oli sellainen, että näin hänet aina "sieluni silmillä" puutarhurina hoitamassa kukkia lierihattu päässä. Työpaikka oli kuitenkin toimisto. Näin hänestä 10 vuotta sen jälkeen lehdessä jutun, jossa hän puhui taimien kevätmyynnin takkuievan. Hän oli siirtynyt puutarhurialalle! Eräs jätkä, joka oli lähikiskalla myymässä, näin hänet aina jotenkin poliisin uniformussa. Sitten muutaman vuoden päästä näin hänet tavaratalossa myymälävartijana. Eli saan ihmisistä voimakkaita tunnekuvia, joissain ammateissa. esim. Vappu Pimiä, ennen kuin tiesin hänen ruuanlaittoharrastuksestaan, näin hänet aina jossain keittiössä suurien patojen takana keittäjänä.

Ikävä kyllä, tämä tarkkanäköisyys ei koske mua itseä. Olen taas tilanteessa, että pitää miettiä, mihin ammattiin seuraavaksi suuntaan tai lähden opiskelemaan. Tuntuu, etten kelpaa oikein mihinkään. 

Ne lottonunerot ja viikinglottonumerot kans, srkä keno numerot heti seuraavaan peliin hep.

Vierailija kirjoitti:

tahtoo_rikastua kirjoitti:

Ensi lauantain lottonumerot kiitos :-)

5,6,11,22,27,32,35

Kiitos. Laita vielä YV:nä EuroJäckpot-numerot.

En näe tulevaisuuteen, mutta olevani olevani herkkä ja empaattinen ja näillä avuin ymmärrän ihmisiä. En ole elämässäni tavannut yhtään ihmistä, jota en ymmärtäisi.

Usein minulla tulee intuitiivisia tunteita jostain ihmisten valinnoista, että nyt hän tekee virheen tai nyt menee väärin. Muutaman kerran olen koittanut sanoa ihmiselle, että olet väärän ihmisen kanssa tai nyt teet asian, joka ei ole hyvä. Sitten olen saanut vihat niskaani, kun olen sanonut näin ja se on mennyt kuuroille korville.

Jos haluaisin, voisin kehittää tätä herkkyyttä eteenpäin.

Eli nykyään en sano enää ihmisille mitään, nyökyttelen vain, että tee niinkuin teet.

Olen myös hyvä lukemaan ihmisiä ja löytämään heistä vahvuuksia. Tunnistan herkästi eri tunnetilat ihmisissä ja ryhmädynamiikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on taipumus työntää nokkasi muiden asioihin - vaikka tahtomattasi, mielessäsi - niin voisit harkita kouluttautuvasi alalle, jolla saat tehdä sitä ihan työksesi.

Esim. nuortenohjaaja, opinto-ohjaaja, parisuhde- tai perheterapeutti, psykoterapeutti tms. voisivat olla sinulle sopivia ammatteja, miksei myös lääkäri. Näihin ammatteihin liittyy myös etiikan kursseja ja muutamiin oma koulutuspsykoterapia, joka ehkä auttaisi siinä että et käyttäisi lahjojasi väärin, tai myöskään et lähtisi ratsastamaan oman uskomuksesi kanssa eteenpäin, vaan voisit säilyttää mielesi kriittisenä ja avoinna muillekin vaihtoehdoille kuin niillä jotka tulevat ensimmäiseksi mieleen.

Ja mikä parasta, kun saa tehdä (tai joutuu tekemään) tällaista työkseen, niin voin kertoa, että siviilielämässä eivät toisten jutut enää todellakaan niin hirveästi kiinnosta eivätkä vaivaa päätä.

Tässä varteenotettava neuvo!

Minä en kyllä pidä tuota kovinkaan varteenotettavana. Mitenköhän esimerkiksi nuorisotyöhön soveltuu ihminen, joka kokee olevansa nuorten yläpuolella ja tietävänsä aina paremmin mitä heidän kannattaa tehdä? Tai terapeutti, joka pitää itseään kaikkitietävänä jumalana, ja muita jotenkin holhottavina?

Mielestäni ap ei sovellu tippaakaan töihin joissa joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä (ja vieläpä mahdollisesti haavoittuvaisessa tilassa olevien ihmisten).

/15

Oletan, että ap on vielä melko nuori.

Tällaista herkkyyttä toisten tilanteille esiintyy, ja kyseessä on tietysti lahja. Jotkut ovat lahjakkaita teknisesti tai musikaalisesti, jotkut visuaalisesti, jotkut tällä tavalla. 

Oikealla koulutuksella ja työnohjauksella tämäkin lahja saadaan oikealla tavalla valjastettua käyttöön. 

Teknisesti lahjakas amatööri voi joskus onnistua, mutta koulutuksen kautta hän saa lahjansa käyttöön. Sosiaalisesti herkkä voi sössiä huolehtivaisena naapurina, mutta lahjansa käyttöön saatuaan hän voi olla sekä lahjakas ja sensitiivinen terapeutti että ihan siedettävä ja huomaamaton naapuri.

No joo, kuulostaa ihan järkevältä mutta minä en usko mihinkään sensitiivisyyden lahjaan. Ap:han itse aloituksessaan kertoo näkevänsä tulevaisuuteen ja tietävänsä toisten asiat paremmin kuin he itse; hänellä on siis grandiooseja ajatuksia itsestään, ei mitään lahjaa.

/15

Näin juuri, tällaiset ajatukset eivät sovi hoitotyöhön millään tavalla. Ihmisten hoitotyössähän on ideana kuunnella heitä ja oppia tuntemaan heidän ajatusmaailmaansa sen kautta. Kehottaisin ap:ta hakemaan apua, sillä tuollainen harha omasta kaikkivoipaisuudesta voi olla oire jostain vakavammastakin häiriöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ahdistavalta. En olisi päivääkään tekemisissä ihmisen kanssa, joka kuvittelee tietäväni elämästäni ja valinnoistani jotain enemmän kuin minä. Sulla ei varmaan ole kauhean paljon ystäviä, ap?

Lopeta muiden bisneksissä päsmäröinti ja ala keskittyä omaan elämääsi.

Minulla on yllättävän paljon läheisiä ystäviä. 

Minä mielelläni lopettaisin "muiden bisneksissä päsmäröinnin", mutta en osaa. Ja siihen kysyin apua aloituksessa. Olisiko sinulla vinkkejä?

Olen eri kuin tuo vastannut, mutta vastaan, että psykoterapiasta. 

Lähtisin ap, liikkeelle siitä, että hyvin moni meistä vaistoaa tai näkee, mitä tulevaisuuden reittejä on tiedossa. Monella meistä on ollut etiäisiksi kutsuttavia aistimuksia. Moni meistä kokee myös olevansa vastuussa siitä, että ohjaisi tulevan oikeimmalle reitille. Nuorena varsinkin näin on. Vanhemmiten oppii moni nöyryyttä ja oivaltaa, että toiselle oikea on toiselle väärä, eikä oma tulkinta tai näkemys ole oikeampi kuin muidenkaan. Tai jos on, se on merkityksetön.

Nykyään mietin esimerkkinä työkaveriani, joka sanoo olevansa erityisherkkä ja siksi vaistoavansa tosi herkästi ihmisten tunnetilat. Huah. Kaikkea muuta... Hän on ylianalysoija, joka saa käytettyä tunteja esimiehen kulmakarvan värähdyksen tulkintaam, jättää välittämättä tärkeää informaatiota, koska yli analysoi ihmisten tunteellisuutta "näin, että se pahoittaisi mielensä nyt" ja saa hitosti harmia aikaan sotkiessaan tunneanalyysejään ja tulkintojaan normaaliin työntekoon. Hän on uuvuttava, eikä hän edes aisti kauniisti suoraan sanottaessakaan, että hänen käytöksensä työt toiselle sijalle jättävänä fiilisaistijana on rasite realistiselle työnteolle, vaan hän näkee siinäkin salattua kateutta, valtapeliä, salaliittoja tms. Oppina hänestä, olen opetellut korostetusti kysymään ja puhumaan suoraan, olemaan luulematta ja näkemättä omiani, jättämättä itse selvittämättä todellista tilannetta, ja sen, että toisten näkemys todellisuudesta voi olla yhtä tosi tai puolueellinen kuin minun. Niistä voi keskustella, mutta ylempää viisautta ei kannata luulla juuri itsellä olevan.

Näit tulevaan tai et, muista, että tulevaisuus voi mennä montaa eri tietä. Muista myös, että elämä on nyt, ja se on se hetki, johon tulee vaikuttaa ja keskittyä, luulematta tai näkemättä, aitoudessa pysyen.