Pitääkö pettämisestä kertoa?

Up

Vierailija kirjoitti:

Eikös jo ihan lapsille opeteta että jos teet virheen asia täytyy tunnustaa ja virhe korjata. Eikä että nyt mokasit mutta älä vaan kerro ettei muille tule paha mieli?,?

Jos noudatetaan yleistä periaatetta, jonka mukaan petetyn kannattaa jättää pettäjä, miten tämä kasvatusohje siihen vertautuu? Jos teet virheen, äitisi/ isäsi/ paras ystäväsi hylkää sinut ikiajoiksi. Kannattaa vähän miettiä, mitä on vaakakupissa. Tunnustaminen kannattaa vain, jos on todellinen mahdollisuus saada anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat täysin tilannekohtaisia asioita, aina ei kannata kertoa ja joskus taas ehdottomasti kannattaa. Pitkässä parisuhteessa nämä asiat saavat uuden merkityksen ja vaikka toista ei koskaan tietenkään tulisikaan loukata, me kaikki olemme vain ihmisiä, itselleen tulee olla armollinen. Jokaisen omatunto varmaan kertoo oikean vastauksen kysymykseen.

Näin juuri. Lyhyessä suhteessa kertoisin ehdottomasti, mutta jos olisi pitkä historia, lapsia, omaisuutta ym. yhteistä, ei yksi hairahdus olisi välttämättä sen arvoista, että antaisi parisuhteen mennä alas vessasta sen takia. Tietenkään ei kannata pettää alun alkaenkaan, mutta jos näin on käynyt, jotenkin tilanne on ratkaistava, ja vaihtoehdot ovat kertoa tai pitää omana tietonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat täysin tilannekohtaisia asioita, aina ei kannata kertoa ja joskus taas ehdottomasti kannattaa. Pitkässä parisuhteessa nämä asiat saavat uuden merkityksen ja vaikka toista ei koskaan tietenkään tulisikaan loukata, me kaikki olemme vain ihmisiä, itselleen tulee olla armollinen. Jokaisen omatunto varmaan kertoo oikean vastauksen kysymykseen.

Näin juuri. Lyhyessä suhteessa kertoisin ehdottomasti, mutta jos olisi pitkä historia, lapsia, omaisuutta ym. yhteistä, ei yksi hairahdus olisi välttämättä sen arvoista, että antaisi parisuhteen mennä alas vessasta sen takia. Tietenkään ei kannata pettää alun alkaenkaan, mutta jos näin on käynyt, jotenkin tilanne on ratkaistava, ja vaihtoehdot ovat kertoa tai pitää omana tietonaan.

Mikään ei merkitse mitään siinä vaiheessa, kun petos tulee ilmi. Pettäjä itse rikkoo historiansa, lapsensa, omaisuutensa ja kaiken yhteisen. Ehdottomasti pitää kertoa, aina ne suhmuroinnit tulee jotain kautta ilmi. Vuosienkin kuluttua.

Pitää tietenkin. Petetyllä pitää olla oikeus tietää, millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.

no niin

Mitä välii millään. Kerran tääl vaa eletää. Annetaa mennä!

Ei tarvi jos osaat olla uskollinen kumppanillesi. Jokainen tekee virheitä. Jos jatkat tuohon tyyliin niin sitten kerrot. Kannattaa olla uskollinen.

Eihän se ole mitään pettämistä jos kertoo.

Kaikki on niin avointa ja sallivaa nykyään. Se on modernia.

ehkä.

Luottamuksen pettäminen, ihan sama miten se tapahtuu, on pettämistä parisuhteessa.

Eli jos on oletus että ei hakeuduta tilanteisiin jossa pettäminen on mahdollista eli ei aloiteta mitään viestittelyjä ihmisten kanssa joihin tuntee vetoa, ei ajauduta humalassa tilanteisiin jossa pettäminen on mahdollista jne.

Tietysti kaikki fyysiset rajat ylittävä on pettämistä mutta se pettäminen on alkanut jo yleensä kauan ennen kuin sänkyyn päädytään.

Ja totta kai pitää kertoa, koska silloin annat kumppanillesi mahdollisuuden päättää omasta elämästään ja suhteen jatkosta sen sijaan että olet salaileva ja valehteleva luuseri.

Vierailija kirjoitti:

Pitää tietenkin. Petetyllä pitää olla oikeus tietää, millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.

Yleensä ne tulee esiin ennemmin tai myöhemmin. 

En tiedä, mutta kyllähän sen näkee kun ihmisen tuntee.

Te moraalipoliisit olette jotenkin niin suloisia :) 

Minäpäs kerron teille pettäjän näkökulman: minä olen viestitellyt tuhmia sekä suudellut ja kosketellut muutaman kaverimiehen kanssa. (Ei yhdyntää tai alastomuutta). Kyseessä ei ole rakkaussuhde vaan yhteisymmärryksessä harjoitettu hupi.

Miksi? Jotta kestän paremmin kotona löhöävää, laiskaa, nettiaddiktoitunutta, haisevaa miestäni, joka ei tule koskaan muuttumaan, yritetty on. Miksi me ei sitten erota? Meillä ei ole siihen varaa, enkä halua rikkoa lapseltani perhettä. Turvaverkkoja ei ole. En ole edes neljäkymmentä enkä todellakaan aio viettää lopun ikääni hiljaisena kodinkoneena. Seksiä sentään saan kerran kuussa kun ovulaatiopanetus käy liian kovaksi, mutta silloinkin täytyy patistaa miestä harjaamaan hampaansa ensin. 

Olin itsekin ennen kova tuomitsemaan pettäjiä, vaan enpä ole enää. Jos on varaa ja mahdollisuus erota, niin erotkaa jos siltä tuntuu. Jos ei, niin mun puolesta tehkää mitä tahansa jolla kestätte tätä karmeaa arkielämää. Kiitos. 

Myönnän, että oli varsin ankeaa saada viimeisenä tietää pettävästä puolisosta.

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä on kaikki se minkä haluat salata puolisoltasi, ja kaikki se mistä sinulle tulee tunne ettei puolisosi pitäisi tekemisestäsi/sanomisestasi, ja se mitä itse et haluaisi toisen tekevän/sanovan.

Nämä sen lisäksi siis mitä olette sopineet suhteen alussa tai edetessä. Eli kyllä, viestittelykin voi olla pettämistä, vaikka kukaan ei olisi nimen omaisesti kieltänyt viestittelyä.  Kaikki tällainen arpominen siitä että mikähän mahtaa olla pettämistä, tarkoittaa vain sitä, että suhteessa ei ole kaikki kunnossa, ja mieli tekisi selitellä itselle mukaepäselviä tekoja ja sanoja että eihän ne ole pettämistä, vaikka todellisuudessa tuossa vain petaa itselle mahdollisuutta muihin naisiin/miehiin. Luonnollisesti kiinni jäädessä sitten selitellään ettei ollut tarkoitus ja se vain tapahtui, vaikka näinhän ei lähemmin tarkisteltuna ole.

Kaikki ne viesteihin vastaamiset(koska eihän viestittäminen ole pettämistä hei!) hiekkalaati

Eli lasten vanukkaiden syöminen on pettämistä?

Yleisesti kai pettämiseksi ymmärretään seksuaalinen kanssakäyminen jonkun muun kuin oman puolison kanssa. Itselleni pettäminen tai petetyksi tuleminen merkitsee kuitenkin paljon enemmän. Se on sitä, että esim. pettää luottamuksen, jättää yksin hädän hetkellä, ei auta mitenkään, ei hoida omaa osuuttaan, esittää muuta kuin on, kertoo luottamuksellisia asioita, juoruilee, haukkuu, syyttää ja laittaa kaiken toisen ihmisen vastuulle. Lista on pitkä ja tällä tavalla ihminen joutuu petetyksi myös suuremman joukon kuin oman puolisonsa taholta. Itse olen joutunut petetyksi liian monta kertaa juurikin kuvailemallani tavalla ja siihen verrattuna se, että joku pettää puolisoaan menemällä sänkyyn jonkun toisen kanssa on pientä. Miehet ovat valehtelevia ja pettäviä sikoja, mutta oikeasti suurin pettäjä ja ihmisten elämän tuhoaja on ihan yhteiskunta, joka ei auta apua tarvitsevia, vaikka sitä apua kuinka paljon tahansa anelisikin.

Vierailija kirjoitti:

Ai pitääkö kertoa petetylle? Oletko itse siis tämä pettäjä?

Asiassa on kaksi puolta, ja vain tuntemalla tilanteen yksityiskohtaisesti ja tarkasti, voi päättää pitääkö kertoa vai ei. 

Petturuus tarkoittaa luottamuksen pettämistä. Luottamuksen voi pettää myös muuten kuin kolmannen pyörän avulla. Pitäisikö kumppanille kertoa siitä että pelasi tulevat lomarahat nettipokerissa, vai antaa hänen huomata se itse joku päivä? Pitäisikö kumppanille kertoa että meni möläyttämään eteenpäin kumppanista asian jota missään nimessä ei saanut kertoa eteenpäin, vai odotella ja toivoa että ehkä hän ei koskaan kuule siitä?

Pettäjähän ei yleensä kerro pettämisistään kahdesta syystä; haluaa päästä helpommalla, tai pelkää että toinen jättää. 

Monesti vedotaan tuohon että pettäjä haluaa päästä helpommalla, jos tunnustaa tekosensa, mutta asiahan ei ole näin yksinkertainen, koska sopimus on toisen to

Olin suhteessa, koskaan ei sovittu ettei saa pettää. Petin. 

Vaikea kysymys. 

Me ollaan aika liberaaleja (varsinkin minä) mutta toisaalta suhde on tuntunut toimivan hyvin siksi että tuntuu että kumpikin voi kertoa mitä vaain ja luottaa 100% toiseen.

Jos puolisoni tuntisi kiusausta, ja kysyisi minulta luvan niin antaisin kyllä. Meillä olisi sitten avoin liitto. 

Jos kerrot tai pyydät jopa luvan, molemmilla on samat oikeudet.

Jos et kerro, tilanne on se että sinulla on avoin liitto mutta puolisolla ei. Sellainen parisuhde ei ole reilu.