Pitääkö pettämisestä kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Toista on turha satuttaa, jos erehtyy kerran hairahtumaan ja sitoutuu parisuhteeseensa ja haluaa jatkaa sitä. Kertominen ei siis kannata. Kertomalla voi puhdistaa omantuntonsa ja kipata toisen niskaan melkoisen taakan, myös tavallaan päätösvastuun suhteen jatkosta. Moinen on mielestäni jopa hieman nynnyilyä. Itse pitää kärsiä petollisuuden tuskansa, eikä kiusata toista sillä.

Pettämiselle ei ole yleistä määritelmää ja rajaa. Ystävien kesken voi tehdä vaikka mitä, mutta jos mukana on romanttisia tunteita ja salailua, näennäisesti pienet ja viattomat asiatkin voi jo tulkita pettämiseksi.

Pettämällä päätät, että toimintasi todennäköisesti loukkaa syvästi puolisoasi. Se, jätätkö kertomatta vai et, ei muuta mitenkään tätä faktaa. Sen sijaan jos et kerro, loukkaat ja valehtelet puolisollesi jo toistamiseen, mikä on pelkurimaista ja julmaa. Väärien tekojen seuraukset pitää kohdata.

kyllä kannattaa tunnustaa

toinen kuitenkin vaistoo nää jutut mut epäilee turhaan järkeään jos puoliso ei tunnusta

itse petin nuorena, mutta tunnustin ja sen jälkeen en ole enää halunnut kokea sitä tuskaa ja pettymystä mitä toiselle tuottaa ja kas kummaa, lopetin pettämisen ja lopetin hakeutumisen tilanteisiin, joissa olin aikaisemmin pettänyt

itsekuri on ihan opeteltavissa oleva asia

Up

Vierailija kirjoitti:

Toista on turha satuttaa, jos erehtyy kerran hairahtumaan ja sitoutuu parisuhteeseensa ja haluaa jatkaa sitä. Kertominen ei siis kannata. Kertomalla voi puhdistaa omantuntonsa ja kipata toisen niskaan melkoisen taakan, myös tavallaan päätösvastuun suhteen jatkosta. Moinen on mielestäni jopa hieman nynnyilyä. Itse pitää kärsiä petollisuuden tuskansa, eikä kiusata toista sillä.

Pettämiselle ei ole yleistä määritelmää ja rajaa. Ystävien kesken voi tehdä vaikka mitä, mutta jos mukana on romanttisia tunteita ja salailua, näennäisesti pienet ja viattomat asiatkin voi jo tulkita pettämiseksi.

Tämä kannattaa tehdä jossain vaiheessa suhdetta selväksi sille toiselle osapuolelle. Sanoo ihan reilusti että jos petät minua, niin en halua että kerrot asiasta koska minulle tulee siitä paha mieli. Noin helppoa. Olet varmaan tämän kumppanillesi kertonut? Me muut saamme tehdä toisenlaisia valintoja, ja me haluamme itse valita seurustelemmeko petturin kanssa vai emme. Tällöin pettäjän täytyy kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jokaisen oma asia, ei tarvitse puuttua. Maailmassa on todellista hätääkin.

No siinä tapauksessa jos kaikki aika menee maailman todelliseen hätään puuttumiseen, niin on melkein ymmärrettävää, jos ei siinä sivussa ehdi pettämisestä mainita. Mutta aika epätodennäköinen tilanne.

Toisaalta tuollainen ihminen ei varmaan edes kerkeä pettää...

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä että ei. Koska pettäminen on inhimillistä ja sitä tapahtuu suhteellisen paljon, olisi järjetöntä tuottaa sellainen määrä tuskaa ihmisille vain kertomalla. Sehän ei tekoa tekemättömäksi tee.

En haluaisi itsekään tietää. Tottakai toivon ettemme kumpikaan kumppani tai minä koskaan hairahdu mutta tiedän ihmisen heikkouden ja mulla on niin laaja ystävä- ja tuttavapiiri että kaiken oon nähnyt. Antaisin pettämisen anteeksi mutta elämä olisi takuulla helpompaa jos en tietäisi.

Pitkässä suhteessa tulee niin monenlaisia aikoja ja suurin osa on jotain vailla. Seksiä, ihailua, vaihtelua mitä ikinä. Sitä vaan tapahtuu.

Totean nämä, en ole pettämisen puolesta puhuja.

Minusta viisaita ajatuksia. Ja perspektiivi ja moraaliin liittyvä ajatusmaailma saattaa muuttua oikein pitkässä suhteessa. Mietin, että voiko toista ihmistä kieltää pitämästä jostain vastakkaista sukupuolta olevasta henkilöstä? Jos on syntiä, että pitää jostakusta mitä tästä elämästä oikein tulee ja voiko tehdä yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä että ei. Koska pettäminen on inhimillistä ja sitä tapahtuu suhteellisen paljon, olisi järjetöntä tuottaa sellainen määrä tuskaa ihmisille vain kertomalla. Sehän ei tekoa tekemättömäksi tee.

En haluaisi itsekään tietää. Tottakai toivon ettemme kumpikaan kumppani tai minä koskaan hairahdu mutta tiedän ihmisen heikkouden ja mulla on niin laaja ystävä- ja tuttavapiiri että kaiken oon nähnyt. Antaisin pettämisen anteeksi mutta elämä olisi takuulla helpompaa jos en tietäisi.

Pitkässä suhteessa tulee niin monenlaisia aikoja ja suurin osa on jotain vailla. Seksiä, ihailua, vaihtelua mitä ikinä. Sitä vaan tapahtuu.

Totean nämä, en ole pettämisen puolesta puhuja.

Minusta viisaita ajatuksia. Ja perspektiivi ja moraaliin liittyvä ajatusmaailma saattaa muuttua oikein pitkässä suhteessa. Mietin, että voiko toista ihmistä kieltää pitämästä jostain vastakkaista sukupuolta olevasta henkilöstä? Jos on syntiä, että pitää jostakusta mitä tästä elämästä oikein tulee ja voiko tehdä yhtään mitään?

Onko mielstäsi perspano ja bj "jostain vastakkaista sukupuolta olevasta pitämistä"?

up

Up

Vierailija kirjoitti:

Toista on turha satuttaa, jos erehtyy kerran hairahtumaan ja sitoutuu parisuhteeseensa ja haluaa jatkaa sitä. Kertominen ei siis kannata. Kertomalla voi puhdistaa omantuntonsa ja kipata toisen niskaan melkoisen taakan, myös tavallaan päätösvastuun suhteen jatkosta. Moinen on mielestäni jopa hieman nynnyilyä. Itse pitää kärsiä petollisuuden tuskansa, eikä kiusata toista sillä.

Pettämiselle ei ole yleistä määritelmää ja rajaa. Ystävien kesken voi tehdä vaikka mitä, mutta jos mukana on romanttisia tunteita ja salailua, näennäisesti pienet ja viattomat asiatkin voi jo tulkita pettämiseksi.

Kyse on toisen ihmisen oikeudesta tietää missä suhteessa oikeasti mennään. Jos rehellisyydestä tulee itselle jotenkin helpottunut olo, niin se on vain kiva bonus, ei mikään syy elää valheessa "sankarillisesti" itseään kiduttaen/rankaisten. Itsekästä sekin on, että jättää asioita kertomatta vain siksi, että on itselle muka jotenkin oikeudenmukaisempi rangaistus elää valheessa.

Eikös jo ihan lapsille opeteta että jos teet virheen asia täytyy tunnustaa ja virhe korjata. Eikä että nyt mokasit mutta älä vaan kerro ettei muille tule paha mieli?,?

Nämä ovat täysin tilannekohtaisia asioita, aina ei kannata kertoa ja joskus taas ehdottomasti kannattaa. Pitkässä parisuhteessa nämä asiat saavat uuden merkityksen ja vaikka toista ei koskaan tietenkään tulisikaan loukata, me kaikki olemme vain ihmisiä, itselleen tulee olla armollinen. Jokaisen omatunto varmaan kertoo oikean vastauksen kysymykseen.

Mun hyvä ystävä pettää miestään jatkuvasti. Sillä on yhden yön juttuja paljon sekä pidempiä salasuhteita. Mies autuaan tietämätön. Mä toivon, että ystävä kärähtäis joku kerta pettämisestään.

Itse pitäisin pettämisen rajana sitä, mitä en tekisi jos kumppanini olisi näkemässä. Kyllä on suoraselkäistä kertoa jos on pettänyt, niin toinen voi itse tehdä päätöksensä haluaako olla epäluotettavan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat täysin tilannekohtaisia asioita, aina ei kannata kertoa ja joskus taas ehdottomasti kannattaa. Pitkässä parisuhteessa nämä asiat saavat uuden merkityksen ja vaikka toista ei koskaan tietenkään tulisikaan loukata, me kaikki olemme vain ihmisiä, itselleen tulee olla armollinen. Jokaisen omatunto varmaan kertoo oikean vastauksen kysymykseen.

T: pettäjä

Vierailija kirjoitti:

Itse pitäisin pettämisen rajana sitä, mitä en tekisi jos kumppanini olisi näkemässä. Kyllä on suoraselkäistä kertoa jos on pettänyt, niin toinen voi itse tehdä päätöksensä haluaako olla epäluotettavan ihmisen kanssa.

Mä taas en pidä tuota petämisen rajana. Mä voin hyvin käydä tanssimassa hitaita silloin kun mieheni on paikalla, mutta jälkikäteen kerrottuna tanssiminen voi vaikuttaa joltain muulta(kin). Samoin jos vaikka näen miehen kaverin, ja kaveri kertoo minulle että pääsin töihin heidän firmaansa, niin kivempi se on että oma mies on siinä vieressä näkemässä se nhalauilun ja suukottelun, kuin että joku esim. kertoisi hänelle sitä silminnäkijän roolissa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Eikös jo ihan lapsille opeteta että jos teet virheen asia täytyy tunnustaa ja virhe korjata. Eikä että nyt mokasit mutta älä vaan kerro ettei muille tule paha mieli?,?

Minä olen opettanut lapsilleni, että muiden asioihin ei puututa ja juoruaminen on rumaa. Perheen asioista keskustellaan perheen tai asiantuntijoiden (lääkäri, asianajaja jne.) kanssa. Fiksuja ja kohteliaita aikuisia on lapsista kasvanut.

Up

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä. Jokainen kantakoon oman häpeänsä yksin. Yleensä kerrotaan juuri siksi, kun sitä häpeää ei jaksa itse kantaa.

En haluaisi itsekään kuulla.

Poikkeuksena tilanne, jossa kaikki muut tietävät mitä on tapahtunut tai jos tapahtunut johtaa eroon.

Se mitä ei tiedä, ei satuta. Sillähän sitä nämä kertomatta jättävät aina salailuaan perustelevat.

Eli ei sinullekaan pidä mitään kertoa, kun eihän mikään tapahtunut johda eroon, jos siitä ei tiedä.