Pitääkö pettämisestä kertoa?

Ei pidä. Jokainen kantakoon oman häpeänsä yksin. Yleensä kerrotaan juuri siksi, kun sitä häpeää ei jaksa itse kantaa.

En haluaisi itsekään kuulla.

Poikkeuksena tilanne, jossa kaikki muut tietävät mitä on tapahtunut tai jos tapahtunut johtaa eroon.

Pitää aina kertoa. Pettämistä on kaikki luettelemasi asiat.

Tavallaan sillä toisella on oikeus tietää millasen ihmisen kans on parisuhteessa mut toisaalta se mitä ei tiedä ei satuta.

Ei pidä. Pidä vain omina tietoinasi.

Se on jokaisen oma asia, ei tarvitse puuttua. Maailmassa on todellista hätääkin.

No se mitä et tekisi äitisi/isäsikään kanssa on yleisestiottaen pettämistä. Halata voit vastakkaista sukupuolta, mutta jos pidemmälle menee on kyl jo pettämistä...

Ei pidä pettää

Ai pitääkö kertoa petetylle? Oletko itse siis tämä pettäjä?

Asiassa on kaksi puolta, ja vain tuntemalla tilanteen yksityiskohtaisesti ja tarkasti, voi päättää pitääkö kertoa vai ei. 

Petturuus tarkoittaa luottamuksen pettämistä. Luottamuksen voi pettää myös muuten kuin kolmannen pyörän avulla. Pitäisikö kumppanille kertoa siitä että pelasi tulevat lomarahat nettipokerissa, vai antaa hänen huomata se itse joku päivä? Pitäisikö kumppanille kertoa että meni möläyttämään eteenpäin kumppanista asian jota missään nimessä ei saanut kertoa eteenpäin, vai odotella ja toivoa että ehkä hän ei koskaan kuule siitä?

Pettäjähän ei yleensä kerro pettämisistään kahdesta syystä; haluaa päästä helpommalla, tai pelkää että toinen jättää. 

Monesti vedotaan tuohon että pettäjä haluaa päästä helpommalla, jos tunnustaa tekosensa, mutta asiahan ei ole näin yksinkertainen, koska sopimus on toisen toimesta rikottu. Sillä peteyllä tulisi olla oikeus tietää millaiseen parisuhteeseen ja millaiseen kumppaniin hän on sitoutunut, ja hänen tulisi saada tieto siitä jos toinen rikkoo sopimusta vastaan. Jos on sovittu yhdessä ettei olla muiden kanssa, niin sopimus koksee molempia, eikä sitä voi yksipuolisesti toiselle kertomatta muuttaa, jolloin tilanne on se että toinen edelleen pitää sopimuksesta kiinni, ja toinen rikkoo sitä selän takana. Se on moraalisesti jo niin väärin, että tälaisen henkilön tulee pysytellä suhteissa joissa tällaisia sopimuksia ei edes alunperin tehdä. Mielestäni ihmisellä on oikeus tietää millaiseen hän elämänsä tuhlaa, jotta hän voi itse valita haluaako suhteen pettäjän kanssa vai ei. Tuossahan se pettäjä päättää petetyn puolesta että suhde jatkuu, ja se on käärmemäinen teko.

Onko pettämistä jos lähestyy naista ja tämä sanoo heti ei?

Itse haluaisin tietää. Kuvottaa ajatuskin, että toinen pimittäisi tuollaisen asian multa enkä voisi itse tehdä päätöstä, haluanko jatkaa ihmisen kanssa, joka on pettänyt luottamukseni.

Pettämistä on kaikki se minkä haluat salata puolisoltasi, ja kaikki se mistä sinulle tulee tunne ettei puolisosi pitäisi tekemisestäsi/sanomisestasi, ja se mitä itse et haluaisi toisen tekevän/sanovan.

Nämä sen lisäksi siis mitä olette sopineet suhteen alussa tai edetessä. Eli kyllä, viestittelykin voi olla pettämistä, vaikka kukaan ei olisi nimen omaisesti kieltänyt viestittelyä.  Kaikki tällainen arpominen siitä että mikähän mahtaa olla pettämistä, tarkoittaa vain sitä, että suhteessa ei ole kaikki kunnossa, ja mieli tekisi selitellä itselle mukaepäselviä tekoja ja sanoja että eihän ne ole pettämistä, vaikka todellisuudessa tuossa vain petaa itselle mahdollisuutta muihin naisiin/miehiin. Luonnollisesti kiinni jäädessä sitten selitellään ettei ollut tarkoitus ja se vain tapahtui, vaikka näinhän ei lähemmin tarkisteltuna ole.

Kaikki ne viesteihin vastaamiset(koska eihän viestittäminen ole pettämistä hei!) hiekkalaatikkotapaamiset(koska eihän se ole pettämistä että ollaan lasten kautta kamuja) iltalenkkeilyt(saahan sitä nyt lenikllä käydä herranjestas!) yökerhossa tanssittu vähän liian intensiivinen viimeinen hidas(tanssi on ok, ei pettämistä!) loppuyön halaaminen ja lusikassa nukkuminen(saa jäädä yöksi jonnekin jos on jo myöhä, ei ole pettämistä kun ei panna!) jaa aamulla vaihdettu pikkupusu(ei ole pikkupusu pettämistä, jotain järkeä nyt tuohon mustasukkaisuuteen!) ovat itselle toisen petaamista, ja itselleen valehtelua, että ollaan muka uskollisia, vaikka koko ajan hivuttaudutaan toista kohti.

Kaikki mainitsemasi asiat ovat pettämistä.

Pitääkö pettämisestä kertoa? Jos kyseessä olisi vain yksi kerta jonkun randomin kanssa, en itse haluaisi koskaan tietää. Se, mitä ei tiedä, ei satuta.

Mutta sivusuhteesta pitää ehdottomasti kertoa, koska ei ole reilua kumppania kohtaan pitää häntä aisankannattajana. Toiselle on annettava mahdollisuus ensin haukkua sinut pystyyn ja sitten heittää sinut pihalle. 

up

Toista on turha satuttaa, jos erehtyy kerran hairahtumaan ja sitoutuu parisuhteeseensa ja haluaa jatkaa sitä. Kertominen ei siis kannata. Kertomalla voi puhdistaa omantuntonsa ja kipata toisen niskaan melkoisen taakan, myös tavallaan päätösvastuun suhteen jatkosta. Moinen on mielestäni jopa hieman nynnyilyä. Itse pitää kärsiä petollisuuden tuskansa, eikä kiusata toista sillä.

Pettämiselle ei ole yleistä määritelmää ja rajaa. Ystävien kesken voi tehdä vaikka mitä, mutta jos mukana on romanttisia tunteita ja salailua, näennäisesti pienet ja viattomat asiatkin voi jo tulkita pettämiseksi.

Mä olen sitä mieltä että ei. Koska pettäminen on inhimillistä ja sitä tapahtuu suhteellisen paljon, olisi järjetöntä tuottaa sellainen määrä tuskaa ihmisille vain kertomalla. Sehän ei tekoa tekemättömäksi tee.

En haluaisi itsekään tietää. Tottakai toivon ettemme kumpikaan kumppani tai minä koskaan hairahdu mutta tiedän ihmisen heikkouden ja mulla on niin laaja ystävä- ja tuttavapiiri että kaiken oon nähnyt. Antaisin pettämisen anteeksi mutta elämä olisi takuulla helpompaa jos en tietäisi.

Pitkässä suhteessa tulee niin monenlaisia aikoja ja suurin osa on jotain vailla. Seksiä, ihailua, vaihtelua mitä ikinä. Sitä vaan tapahtuu.

Totean nämä, en ole pettämisen puolesta puhuja.

Mielestäni pitää. Toista kohtaan tehdyt vääryydet pitää tunnustaa, pyytää niitä anteeksi sekä tehdä parannus.

Ja tosiaan, kaikki mainitsemasi ovat pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Se on jokaisen oma asia, ei tarvitse puuttua. Maailmassa on todellista hätääkin.

No siinä tapauksessa jos kaikki aika menee maailman todelliseen hätään puuttumiseen, niin on melkein ymmärrettävää, jos ei siinä sivussa ehdi pettämisestä mainita. Mutta aika epätodennäköinen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitä mieltä että ei. Koska pettäminen on inhimillistä ja sitä tapahtuu suhteellisen paljon, olisi järjetöntä tuottaa sellainen määrä tuskaa ihmisille vain kertomalla. Sehän ei tekoa tekemättömäksi tee.

En haluaisi itsekään tietää. Tottakai toivon ettemme kumpikaan kumppani tai minä koskaan hairahdu mutta tiedän ihmisen heikkouden ja mulla on niin laaja ystävä- ja tuttavapiiri että kaiken oon nähnyt. Antaisin pettämisen anteeksi mutta elämä olisi takuulla helpompaa jos en tietäisi.

Pitkässä suhteessa tulee niin monenlaisia aikoja ja suurin osa on jotain vailla. Seksiä, ihailua, vaihtelua mitä ikinä. Sitä vaan tapahtuu.

Totean nämä, en ole pettämisen puolesta puhuja.

Mielestäni pettäminen ei ole mitenkään inhimillistä. Se on aina tietoinen päätös. Voihan sitä yrittää selitellä itselleen, että tulisi parempi mieli. Pettäjä löytää aina syyn, kuten alkoholisti juomiselleen.

Itse olen ollut 20- vuotta naimisissa. On ollut huonojakin aikoja, mutta pettänyt en ole.

Todellakin pitää. Kertomatta jättämällä altistaa toisen fyysisen terveyden mahdollisesti elinikäisille sairauksille.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin pitää. Kertomatta jättämällä altistaa toisen fyysisen terveyden mahdollisesti elinikäisille sairauksille.

Miten? Jos on kondomia käytetty...