Lue keskustelun säännöt.
Yhtä asiaa oon ihmetellyt terveydenhoidossa
06.07.2019 |
Tosi paljon kuulee juttuja siitä miten mt-ongelmien kanssa ei pääse hoitoon, vaikka kuinka vaatisi. Sitten kuulee myös valitusta siitä miten lääkäri tyrkyttää fyysisiin oireisiin masennusta tai mt-diagnoosia ja lähetettä psykiatrille. Eikö tässä oo pieni ristiriita? Siis ne, jotka kokee olevansa mt-ongelmaisia, ei pääse hoitoon. Sitten ne, jotka ei koe, pääsisi sinne vaikka ei halua.
Mistä tämä johtuu? Siitä että lääkäri haluaa viime kädessä keksiä itse diagnoosin, jota potilas ei ole ehdottanut? Vai että on halvempaa sysätä potilas psykiatrille, kun tutkia haastava fyysinen vaiva kunnolla? Kenties jopa kannattavampaa, jos saa samalla myytyä masennuslääkkeitä vuosia? Sitten kun siellä psykiatrilla on pitkä jono näitä fyysisesti sairaita "mt-ongelmaisia", niin oikeille mt-ongelmaisille ei enää riitäkään resursseja? Vai jostain muusta, mistä? Voisko asialle tehdä jotain?
Kommentit (2)
Näinhän se menee. Jatkotutkimuksiin on vara määrätä vain hyvin pieni prosentti potilaista. Lopuille voi koittaa hommata mt-diagnoosin ja jonkun mt-lääkityksen, niin saa lääketehtaalta sponssia ja potilaan voi käännyttää aina jatkossa kotiin mt-diagnoosin varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mt-diagnoosi on lääkäriltä helppo ratkaisu tilanteeseen, jossa potilas kokee olevansa sairas, mutta syytä ei löydy. Onko kyse lääkärin ammattitaidon puutteesta vai terveydenhuollon resursseista (= ei varaa tutkia kunnolla somaattista vaivaa), en tiedä.
Mt-puoli taas on niin kuormitettu, että esim. osastolle otetaan vain välittömässä hengenvaarassa olevat ihmiset (esim. psykoottiset). Valitettavasti aina ei niitäkään...