Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä asioissa et tee parisuhteessa kompromisseja? Miksi kompromisseja pidetään niin tärkeänä osana parisuhteita?
06.07.2019 |
Minä olen huomannut, etten tee kompromisseja oikein missään ruokapaikan valintaa isommassa asiassa. Mieluummin etsin ratkaisun, joka on kummankin mielestä erinomainen, tai sitten teen asian yksin. Uskon että parisuhteeni ovat tästä syystä parempia: ei tule tehtyä ikinä mitään, mitä en halua tehdä. Kuitenkin kompromissien tekemistä pidetään tärkeänä osana parisuhdetta. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Miten sinun suhteessasi?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.
En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP
No, sanotaan sitten vaikka, että jos toinen ei haluaa ehdottomasti matkustaa Tukholmaan ja sinä et haluaisi sinne, niin kannattaa puhua siitä miksi hän haluaa juuri Tukholmaan. Voihan olla olemassa vaikka jokin toinen matkakohde, joka tyydyttäisi ne samat tarpeet ja johon sinäkin haluaisit matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.
En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP
No, sanotaan sitten vaikka, että jos toinen ei haluaa ehdottomasti matkustaa Tukholmaan ja sinä et haluaisi sinne, niin kannattaa puhua siitä miksi hän haluaa juuri Tukholmaan. Voihan olla olemassa vaikka jokin toinen matkakohde, joka tyydyttäisi ne samat tarpeet ja johon sinäkin haluaisit matkustaa.
Siis: jos toinen haluaa ehdottomasti matkustaa Tukholmaan
Tuota.... jos toista näkee silloin tällöin, on helppo olla tekemättä kompromisseja. En edes pidä sitä kummoisena parisuhteena, ainoastaan seurusteluna.
Mutta mitä tiiviimmin ollaan yhdessä, sitä enemmän tulee koko ajan eteen kompromissien tekoa. Yleensä kompromissia haetaan siten, että haetaan tosiaan molempia miellyttävä vaihtoehto. Mutta se siis ON kompromissin tekoa. Ei kompromissi tarkoita sitä, että toinen myöntyy ja toinen "voittaa", ap!
Katsopa vaikka kielitoimiston sanakirjasta sanakirjamääritelmä.
kompromissi = (taivutus: kompromissi/a t. -ä, -lla t. -llä jne.) ristiriidan ratkaisu molemminpuolisilla myönnytyksillä, sovitteluratkaisu.
Ihan jatkuvaa tuo. Esimerkiksi äsken neuvottelimme miehen kanssa siitä, mitä laitettaisiin ruuaksi. Kompromissi löytyi ja mies lähti kauppaan. Minä lupasin puolestani tehdä ruuan, sekin on siis työnjakoa koskeva kompromissi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en koe oikeastaan tekeväni kompromisseja suhteessani, vaikka asutaan yhdessä ja lapsiakin on. Mutta meillä se ehkä johtuu siitä että arvot ja preferenssit menee aika lailla yhteen.
Minulla on myös ollut tällainen yhdessäasumissuhde, jossa ei tarvinnut tehdä kompromisseja. Muutimme yhteen, koska nuorena ajattelin, että niin nyt kuuluu tehdä, kun on tietty aika seurusteltu. Hyvin harmonista oli kaikki. Jälkeenpäin tuli kyllä mieleen, että kävi uskomaton tuuri, että päätyi yhteen niin samankaltaisen ihmisen kanssa.
Nykyinen suhteeni on monella tapaa parempi ja tyydyttävämpi kuin tuo suhde, mutta eroavaisuuksia on meillä paljon enemmän. Joissakin asioissa olemme täysiä vastakohtia. Mutta kun molemmilla on kykyä pitää kiinni rajoistaan ja kunnioittaa toisen itsenäisyyttä, ei erilaisuudestakaan tunnu olevan haittaa ainakaan, kun ei tarvitse asua yhdessä. AP
Meillä on pieniä lapsia. En oikein ymmärrä miten voisimme elää parisuhteessa, jos emme tekisi kompromisseja. Me molemmat nimittäin haluttaisiin käydä harrastuksessa, joka sattuu molemmilla olemaan juuri tiistai-iltaisin (siis eri harrastus). Jo siitä joudutaan tekemään kompromisseja, että kumpi pääsee ja kumpi ei pääse harrastukseensa (koska toisen on pakko olla lasten kanssa, meillä ei ole mitään valtavaa hoitajaverkostoa käytössä).
Voisiko esim. ap kertoa, että miten onnistuisi lapsiperheen elämä, jos ei tee juurikaan kompromisseja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
En elä avoliitossa, joten saan itse päättää, miltä kotonani näyttää. Voin toki kysyä sisustusideoita, mutta viime kädessä teen päätökset sisustuksestani oman makuni mukaan.
Jos kumppani haluaisi harrastaa seksiä vain kerran viikossa, hän ei olisi kumppanini. Seksissä ei varsinkaan kannata tehdä kompromisseja. Mätsäävät libidot ja seksuaaliset mieltymykset ovat parisuhteessa erittäin tärkeä juttu.
En omista autoa tai lemmikkiä kenenkään kanssa. Kumppanini saa aivan hyvin valita juuri sellaisen auton kuin hän haluaa, jos hän haluaa auton ostaa.
Minun ei ole mikään pakko matkustaa aina kumppanini kanssa. Jos haluan todella kovasti reissata johonkin, mikä ei häntä innosta, voin aivan hyvin mennä yksin tai kaverin kanssa. Ei ole mitään järkeä laittaa rahaa reissuun vain kumppanin vuoksi, kun yhteistä aikaa ja yhteisiä reissuja on varmasti tarpeeksi.
Näistä asioista huolimatta, tai kenties niiden vuoksi, parisuhteet ovat aina olleet minusta tavattoman helppoja ja antoisia. AP
On ihan eri asia tapailla kuin elää oikeasti yhdessä. Eihän tietenkään jonkun seukkailun takia päädykään yleensä tilanteeseen, jossa on joustettava. Mutta siinä vaiheessa kun on yhteinen asuntolaina ja lapset ja todellakin yhteinen elämä, juttu on aivan toinen. Silloin on pakko tehdä kompromisseja.
Sinun ratkaisusi on elää yksin. Se on hieno homma sinulle, mutta elämänkokemuksesi ei pätevöitä sinua sanomaan mitään niiden ihmisten liitoista, jotka jakavat kaiken.
Enhän minä ole muiden "liitoista" mitään sanonutkaan vaan omastani! Olen päinvastoin kysynyt, mitkä muilla ovat sellaisia asioita, joissa ei haluta kompromisseja tehdä. AP
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pieniä lapsia. En oikein ymmärrä miten voisimme elää parisuhteessa, jos emme tekisi kompromisseja. Me molemmat nimittäin haluttaisiin käydä harrastuksessa, joka sattuu molemmilla olemaan juuri tiistai-iltaisin (siis eri harrastus). Jo siitä joudutaan tekemään kompromisseja, että kumpi pääsee ja kumpi ei pääse harrastukseensa (koska toisen on pakko olla lasten kanssa, meillä ei ole mitään valtavaa hoitajaverkostoa käytössä).
Voisiko esim. ap kertoa, että miten onnistuisi lapsiperheen elämä, jos ei tee juurikaan kompromisseja?
Ei aavistustakaan. On ihan mahdollista, että teidän suhteenne ei onnistuisi mitenkään, jos ette molemmat tee jatkuvasti kompromisseja. Mutta on kuitenkin varmasti sellaisia asioita, joissa sinäkään et kompromisseja tee. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.
En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP
Eikö edes läheisimmän ihmisen kanssa voi puhua asioista? Vähän eri asia kuin ventovieraalta kyseleminen.
Näissä kyselyissä ei vaan ole kyse toisen empaattisesta ymmärtämisestä ja hiljaa kuuntelemisesta vaan suostuttelusta ja kyseenalaistamisesta. Tässäkin lemmikkihaluttomuudesta haluttiin kysellä, koska haluttiin löytää "ongelman ydin", johon haluttiin löytää "hyvä ratkaisu". Tämä on myös minun kokemukseni siitä, miksi lapsiasioista kysellään. En halua noihin kyselyihin osallistua, koska lapsettomuuteni ei ole minulle mikään ongelma enkä tarvitse mitään ratkaisuja. AP
Tässä ei nyt varmaan tarkoitettu suostuttelua, vaan sitä että yritetään ymmärtää toista ja selvittää, voidaanko löytää sellainen ratkaisu joka sopii kummallekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut tarkoittavat "kompromissien tekemisellä" juuri sitä "kumpikin voittaa" -juttua, että yritetään löytää ratkaisu joka sopii molemmille. Useinhan ei edes yritetä miettiä, mikä ratkaisu voisi molemmille sopia, vaan kuvitellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja riidellään siitä kumpi niistä valitaan.
Minulle kompromissi tarkoittaa sitä, että kumpikin saa vain osan siitä, mitä halusi, tai ei mitään. Se on sitä, että ollaan vuorotellen vähän tyytymättömiä tai valitaan kolmas vaihtoehto, joka ei ole oivallinen kummallekaan.
"Kumpikin voittaa" on taas win-win -skenaario, jossa molemmat ovat sitä mieltä, että ratkaisu on tosi hyvä.
Tämä ero on jäänyt mieleeni jostakin markkinoinnin tai neuvottelutaidon oppaasta. Se tuntuu aika oleelliselta etenkin, kun olet täysin oikeassa siinä että harvalle tulee edes mieleen etsiä win-win -ratkaisua näissä tilanteissa. AP
Tällainen elämäntyyli sopii ihan hyvin esim. minulle, koska olen sinkku. Mutta jos olisin parisuhteessa, niin olisihan tuo aika perseilyä olla samaan aikaan kesälomalla ja sitten ilmoittaa, että koska sinulle ei käy tuo kohde ja minulle ei käy tuo kohde, niin mennäänpä eri porukoissa. Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos se perustuu siihen, että oltaispa kuitenkin yksin? Eikö olennaisinta ole kuitenkin se, että saa temmeltää toisen kanssa ja nähdä eri paikkoja ja saada kokemuksia yhdessä.
Toki jos molemmat ovat sillä mielellä parisuhteessa, että yksin tässä oikeastaan ollaan eikä toista varsinaisesti mihinkään kaivata, niin ei kai siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.
En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP
No, sanotaan sitten vaikka, että jos toinen ei haluaa ehdottomasti matkustaa Tukholmaan ja sinä et haluaisi sinne, niin kannattaa puhua siitä miksi hän haluaa juuri Tukholmaan. Voihan olla olemassa vaikka jokin toinen matkakohde, joka tyydyttäisi ne samat tarpeet ja johon sinäkin haluaisit matkustaa.
No joo, toki. Kyllä minä matkakohteista voin keskustella. Mutta en kyllä pidä elämäntapavalintoja (haluaako olla lemmikin omistaja tai vanhempi) ja matkakohteen valintaa oikein verrannollisina asioina. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pieniä lapsia. En oikein ymmärrä miten voisimme elää parisuhteessa, jos emme tekisi kompromisseja. Me molemmat nimittäin haluttaisiin käydä harrastuksessa, joka sattuu molemmilla olemaan juuri tiistai-iltaisin (siis eri harrastus). Jo siitä joudutaan tekemään kompromisseja, että kumpi pääsee ja kumpi ei pääse harrastukseensa (koska toisen on pakko olla lasten kanssa, meillä ei ole mitään valtavaa hoitajaverkostoa käytössä).
Voisiko esim. ap kertoa, että miten onnistuisi lapsiperheen elämä, jos ei tee juurikaan kompromisseja?
Ei aavistustakaan. On ihan mahdollista, että teidän suhteenne ei onnistuisi mitenkään, jos ette molemmat tee jatkuvasti kompromisseja. Mutta on kuitenkin varmasti sellaisia asioita, joissa sinäkään et kompromisseja tee. AP
Joo siis minulla on paljonkin asioita, joista en tee kompromisseja. Mutta ne oli sellaisia miehen valintaan liittyviä, jotka oli suhteen alussa olennaisia: en ala suhteeseen miehen kanssa, joka tupakoi tai jolla on ennestään lapsia tai joka juo paljon alkoholia tai joka haluaa olla 24/7 salilla tai vastaavassa harrastuksessa jne jne. Eli minulle kelpasi vain tietynlainen mies, joka elää hyvin samantyyppistä elämää kuin minä. Ja toki edelleen on asioita, joista en tee kompromissia: en hyväksy väkivaltaa jne, ne johtaisi heti eroon.
Mutta mielestäni lapsiperheen arki ei vain onnistu, jos ei tee kompromisseja. Esim. se matkustelu: ennen lapsia lähdin matkalle yksin, jos mies ei halunnut samaan matkakohteeseen kuin minä ja sama päinvastoin. Nyt taas meistä ei kumpikaan voi lähteä matkalle yksin, koska näiden meidän pienten kanssa on liian rankkaa olla yksin viikko kotona ilman toisen apua. Eli pakko tehdä kompromissi matkustelussa ja lähteä paikkaan, joka käy molemmille ja sopii myös pienille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.
En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP
No, sanotaan sitten vaikka, että jos toinen ei haluaa ehdottomasti matkustaa Tukholmaan ja sinä et haluaisi sinne, niin kannattaa puhua siitä miksi hän haluaa juuri Tukholmaan. Voihan olla olemassa vaikka jokin toinen matkakohde, joka tyydyttäisi ne samat tarpeet ja johon sinäkin haluaisit matkustaa.
No joo, toki. Kyllä minä matkakohteista voin keskustella. Mutta en kyllä pidä elämäntapavalintoja (haluaako olla lemmikin omistaja tai vanhempi) ja matkakohteen valintaa oikein verrannollisina asioina. AP
Eivät ne olekaan. Mutta sinä sanoit aloituksessasi, ettet tee lainkaan kompromisseja. Sitä paitsi tosi rakkaus kun osuu kohdalle, ihminen tekee kyllä kompromisseja niissäkin asioissa, joissa ei ikinä olisi uskonut. Moni on seurustellut kerran jos toisenkin ja luullut olevansa rakastunut mutta...
Pil lulla ja seksillä kiristämisen takia on kaks neitiä jääny.
Ja jää seuraavakin, jos siihen lähtee.
Naiseuden alhaisin muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut tarkoittavat "kompromissien tekemisellä" juuri sitä "kumpikin voittaa" -juttua, että yritetään löytää ratkaisu joka sopii molemmille. Useinhan ei edes yritetä miettiä, mikä ratkaisu voisi molemmille sopia, vaan kuvitellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja riidellään siitä kumpi niistä valitaan.
Minulle kompromissi tarkoittaa sitä, että kumpikin saa vain osan siitä, mitä halusi, tai ei mitään. Se on sitä, että ollaan vuorotellen vähän tyytymättömiä tai valitaan kolmas vaihtoehto, joka ei ole oivallinen kummallekaan.
"Kumpikin voittaa" on taas win-win -skenaario, jossa molemmat ovat sitä mieltä, että ratkaisu on tosi hyvä.
Tämä ero on jäänyt mieleeni jostakin markkinoinnin tai neuvottelutaidon oppaasta. Se tuntuu aika oleelliselta etenkin, kun olet täysin oikeassa siinä että harvalle tulee edes mieleen etsiä win-win -ratkaisua näissä tilanteissa. AP
Tällainen elämäntyyli sopii ihan hyvin esim. minulle, koska olen sinkku. Mutta jos olisin parisuhteessa, niin olisihan tuo aika perseilyä olla samaan aikaan kesälomalla ja sitten ilmoittaa, että koska sinulle ei käy tuo kohde ja minulle ei käy tuo kohde, niin mennäänpä eri porukoissa. Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos se perustuu siihen, että oltaispa kuitenkin yksin? Eikö olennaisinta ole kuitenkin se, että saa temmeltää toisen kanssa ja nähdä eri paikkoja ja saada kokemuksia yhdessä.
Toki jos molemmat ovat sillä mielellä parisuhteessa, että yksin tässä oikeastaan ollaan eikä toista varsinaisesti mihinkään kaivata, niin ei kai siinä.
Minusta taas ei ole mitään järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa, jolle matkalle lähteminen yksin tai kaverin kanssa merkitsee sitä, että yhtä hyvin voisi olla sinkku. Minun ei tarvitse tehdä kaikkia asioita kumppanin kanssa yhtenä yksikkönä, eikä mikään viikon reissu voi ola mikään uhka parisuhteelle. AP
Mistä en tee kompromisseja? Olen sinkku, mutta arvoista en niitä juurikaan tee. Tietty kysymyspatteristo täytyy olla kohdillaan.
Yritän opetella myös sitä, että keskinäinen kunnioitus esim. toisen kuuntelemisen muodossa on peruslähtökohta, eikä tarvitse antaa huonon käytöksen jälkeen lukemattomia uusia mahdollisuuksia. Tai jos minä haluan keskustella, toisella ei ole oikeutta syyllistää minua siitä ja suorastaan harrastaa henkistä väkivaltaa kieltäytymällä siitä. Valheidenkin suhteen olen ollut yliymmärtäväinen, mutta opettelen sitäkin, että ensimmäisen valheen jälkeen homma on heti poikki. Itselläni on paljon periaatteita, mutta käytännössä olen helposti liian löperö.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mielestäni lapsiperheen arki ei vain onnistu, jos ei tee kompromisseja. Esim. se matkustelu: ennen lapsia lähdin matkalle yksin, jos mies ei halunnut samaan matkakohteeseen kuin minä ja sama päinvastoin. Nyt taas meistä ei kumpikaan voi lähteä matkalle yksin, koska näiden meidän pienten kanssa on liian rankkaa olla yksin viikko kotona ilman toisen apua. Eli pakko tehdä kompromissi matkustelussa ja lähteä paikkaan, joka käy molemmille ja sopii myös pienille lapsille.
Olet varmaankin oikeassa. Uskon hyvin, että kahden itsenäisen aikuisen suhde on hyvin erilainen kuin perhe-elämä pienten lasten kanssa. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut tarkoittavat "kompromissien tekemisellä" juuri sitä "kumpikin voittaa" -juttua, että yritetään löytää ratkaisu joka sopii molemmille. Useinhan ei edes yritetä miettiä, mikä ratkaisu voisi molemmille sopia, vaan kuvitellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja riidellään siitä kumpi niistä valitaan.
Minulle kompromissi tarkoittaa sitä, että kumpikin saa vain osan siitä, mitä halusi, tai ei mitään. Se on sitä, että ollaan vuorotellen vähän tyytymättömiä tai valitaan kolmas vaihtoehto, joka ei ole oivallinen kummallekaan.
"Kumpikin voittaa" on taas win-win -skenaario, jossa molemmat ovat sitä mieltä, että ratkaisu on tosi hyvä.
Tämä ero on jäänyt mieleeni jostakin markkinoinnin tai neuvottelutaidon oppaasta. Se tuntuu aika oleelliselta etenkin, kun olet täysin oikeassa siinä että harvalle tulee edes mieleen etsiä win-win -ratkaisua näissä tilanteissa. AP
Tällainen elämäntyyli sopii ihan hyvin esim. minulle, koska olen sinkku. Mutta jos olisin parisuhteessa, niin olisihan tuo aika perseilyä olla samaan aikaan kesälomalla ja sitten ilmoittaa, että koska sinulle ei käy tuo kohde ja minulle ei käy tuo kohde, niin mennäänpä eri porukoissa. Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos se perustuu siihen, että oltaispa kuitenkin yksin? Eikö olennaisinta ole kuitenkin se, että saa temmeltää toisen kanssa ja nähdä eri paikkoja ja saada kokemuksia yhdessä.
Toki jos molemmat ovat sillä mielellä parisuhteessa, että yksin tässä oikeastaan ollaan eikä toista varsinaisesti mihinkään kaivata, niin ei kai siinä.
Minusta taas ei ole mitään järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa, jolle matkalle lähteminen yksin tai kaverin kanssa merkitsee sitä, että yhtä hyvin voisi olla sinkku. Minun ei tarvitse tehdä kaikkia asioita kumppanin kanssa yhtenä yksikkönä, eikä mikään viikon reissu voi ola mikään uhka parisuhteelle. AP
Kärjistät liikaa. Totta kai jokainen tarvitsee omaa aikaa, mutta miten sen toteuttaa, on eri asia. Kesälomalla on aikaa tehdä yhteisiä juttuja. Jos ei halua kumppanin kanssa yhteisiä kokemuksia, vaan mieluummin kaverin tai tärkeämpää on jokin tietty matkakohde, niin mistäköhän se oikeastaan kertoo? Onhan tuo muutenkin aika rusinat pullasta -touhua ja eräänlaista näpäyttelyä kumppanille. Että kiäh, sä et halua lähteä, no pidä sitten tunkkis, mä lähden sitten kaverin kanssa JUST sinne mun kohteeseen. Ei kuulosta ihan mukavimmalta ja arvostavimmalta toiminnalta kumppania kohtaan.
Mihin sitten varsinaisesti sitoudut tuollaisessa parisuhteessa? Mitä haluat siltä kumppanilta, jos kuitenkin haluat tehdä vain kaikkea, mitä itse haluat? Silloinhan se on lähinnä kiinni siitä, että mihin kumppanikin suostuu, sillä sinä et aio muuttaa toimintatapojasi yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
En elä avoliitossa, joten saan itse päättää, miltä kotonani näyttää. Voin toki kysyä sisustusideoita, mutta viime kädessä teen päätökset sisustuksestani oman makuni mukaan.
Jos kumppani haluaisi harrastaa seksiä vain kerran viikossa, hän ei olisi kumppanini. Seksissä ei varsinkaan kannata tehdä kompromisseja. Mätsäävät libidot ja seksuaaliset mieltymykset ovat parisuhteessa erittäin tärkeä juttu.
En omista autoa tai lemmikkiä kenenkään kanssa. Kumppanini saa aivan hyvin valita juuri sellaisen auton kuin hän haluaa, jos hän haluaa auton ostaa.
Minun ei ole mikään pakko matkustaa aina kumppanini kanssa. Jos haluan todella kovasti reissata johonkin, mikä ei häntä innosta, voin aivan hyvin mennä yksin tai kaverin kanssa. Ei ole mitään järkeä laittaa rahaa reissuun vain kumppanin vuoksi, kun yhteistä aikaa ja yhteisiä reissuja on varmasti tarpeeksi.
Näistä asioista huolimatta, tai kenties niiden vuoksi, parisuhteet ovat aina olleet minusta tavattoman helppoja ja antoisia. AP
On ihan eri asia tapailla kuin elää oikeasti yhdessä. Eihän tietenkään jonkun seukkailun takia päädykään yleensä tilanteeseen, jossa on joustettava. Mutta siinä vaiheessa kun on yhteinen asuntolaina ja lapset ja todellakin yhteinen elämä, juttu on aivan toinen. Silloin on pakko tehdä kompromisseja.
Sinun ratkaisusi on elää yksin. Se on hieno homma sinulle, mutta elämänkokemuksesi ei pätevöitä sinua sanomaan mitään niiden ihmisten liitoista, jotka jakavat kaiken.
Kyllä erillissuhteessa elävät ovat myös ihan "oikeasti yhdessä". Ei yhdessä asuminen määritä sitä, ollaanko parisuhteessa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut tarkoittavat "kompromissien tekemisellä" juuri sitä "kumpikin voittaa" -juttua, että yritetään löytää ratkaisu joka sopii molemmille. Useinhan ei edes yritetä miettiä, mikä ratkaisu voisi molemmille sopia, vaan kuvitellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja riidellään siitä kumpi niistä valitaan.
Minulle kompromissi tarkoittaa sitä, että kumpikin saa vain osan siitä, mitä halusi, tai ei mitään. Se on sitä, että ollaan vuorotellen vähän tyytymättömiä tai valitaan kolmas vaihtoehto, joka ei ole oivallinen kummallekaan.
"Kumpikin voittaa" on taas win-win -skenaario, jossa molemmat ovat sitä mieltä, että ratkaisu on tosi hyvä.
Tämä ero on jäänyt mieleeni jostakin markkinoinnin tai neuvottelutaidon oppaasta. Se tuntuu aika oleelliselta etenkin, kun olet täysin oikeassa siinä että harvalle tulee edes mieleen etsiä win-win -ratkaisua näissä tilanteissa. AP
Tällainen elämäntyyli sopii ihan hyvin esim. minulle, koska olen sinkku. Mutta jos olisin parisuhteessa, niin olisihan tuo aika perseilyä olla samaan aikaan kesälomalla ja sitten ilmoittaa, että koska sinulle ei käy tuo kohde ja minulle ei käy tuo kohde, niin mennäänpä eri porukoissa. Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos se perustuu siihen, että oltaispa kuitenkin yksin? Eikö olennaisinta ole kuitenkin se, että saa temmeltää toisen kanssa ja nähdä eri paikkoja ja saada kokemuksia yhdessä.
Toki jos molemmat ovat sillä mielellä parisuhteessa, että yksin tässä oikeastaan ollaan eikä toista varsinaisesti mihinkään kaivata, niin ei kai siinä.
Minusta taas ei ole mitään järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa, jolle matkalle lähteminen yksin tai kaverin kanssa merkitsee sitä, että yhtä hyvin voisi olla sinkku. Minun ei tarvitse tehdä kaikkia asioita kumppanin kanssa yhtenä yksikkönä, eikä mikään viikon reissu voi ola mikään uhka parisuhteelle. AP
Kärjistät liikaa. Totta kai jokainen tarvitsee omaa aikaa, mutta miten sen toteuttaa, on eri asia. Kesälomalla on aikaa tehdä yhteisiä juttuja. Jos ei halua kumppanin kanssa yhteisiä kokemuksia, vaan mieluummin kaverin tai tärkeämpää on jokin tietty matkakohde, niin mistäköhän se oikeastaan kertoo? Onhan tuo muutenkin aika rusinat pullasta -touhua ja eräänlaista näpäyttelyä kumppanille. Että kiäh, sä et halua lähteä, no pidä sitten tunkkis, mä lähden sitten kaverin kanssa JUST sinne mun kohteeseen. Ei kuulosta ihan mukavimmalta ja arvostavimmalta toiminnalta kumppania kohtaan.
Mihin sitten varsinaisesti sitoudut tuollaisessa parisuhteessa? Mitä haluat siltä kumppanilta, jos kuitenkin haluat tehdä vain kaikkea, mitä itse haluat? Silloinhan se on lähinnä kiinni siitä, että mihin kumppanikin suostuu, sillä sinä et aio muuttaa toimintatapojasi yhtään.
Tuohan nyt vasta kärjistämistä on, että yksittäinen viikon reissu, jolle toinen ei tule mukaan, olisi jotenkin merkki siitä, ettei halua viettää aikaa kumppanin kanssa.
Jos näkee toista monta kertaa viikossa, käy yhdessä harrastamassa ja vie toista treffeille viikoittain, täytyy minusta olla äärimmäisen takertuva, jos kokee sooloreissun uhaksi parisuhteelle. Itse en todellakaan suostuisi suhteeseen, jossa toinen mököttää, koska reissaan yksin kohteeseen, jonne hän ei halunnut mukaan.AP
Alue: Aihe vapaa
On ihan eri asia tapailla kuin elää oikeasti yhdessä. Eihän tietenkään jonkun seukkailun takia päädykään yleensä tilanteeseen, jossa on joustettava. Mutta siinä vaiheessa kun on yhteinen asuntolaina ja lapset ja todellakin yhteinen elämä, juttu on aivan toinen. Silloin on pakko tehdä kompromisseja.
Sinun ratkaisusi on elää yksin. Se on hieno homma sinulle, mutta elämänkokemuksesi ei pätevöitä sinua sanomaan mitään niiden ihmisten liitoista, jotka jakavat kaiken.