Missä asioissa et tee parisuhteessa kompromisseja? Miksi kompromisseja pidetään niin tärkeänä osana parisuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotkut tarkoittavat "kompromissien tekemisellä" juuri sitä "kumpikin voittaa" -juttua, että yritetään löytää ratkaisu joka sopii molemmille. Useinhan ei edes yritetä miettiä, mikä ratkaisu voisi molemmille sopia, vaan kuvitellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja riidellään siitä kumpi niistä valitaan.

Minulle kompromissi tarkoittaa sitä, että kumpikin saa vain osan siitä, mitä halusi, tai ei mitään. Se on sitä, että ollaan vuorotellen vähän tyytymättömiä tai valitaan kolmas vaihtoehto, joka ei ole oivallinen kummallekaan.

"Kumpikin voittaa" on taas win-win -skenaario, jossa molemmat ovat sitä mieltä, että ratkaisu on tosi hyvä.

Tämä ero on jäänyt mieleeni jostakin markkinoinnin tai neuvottelutaidon oppaasta. Se tuntuu aika oleelliselta etenkin, kun olet täysin oikeassa siinä että harvalle tulee edes mieleen etsiä win-win -ratkaisua näissä tilanteissa. AP

Tällainen elämäntyyli sopii ihan hyvin esim. minulle, koska olen sinkku. Mutta jos olisin parisuhteessa, niin olisihan tuo aika perseilyä olla samaan aikaan kesälomalla ja sitten ilmoittaa, että koska sinulle ei käy tuo kohde ja minulle ei käy tuo kohde, niin mennäänpä eri porukoissa. Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos se perustuu siihen, että oltaispa kuitenkin yksin? Eikö olennaisinta ole kuitenkin se, että saa temmeltää toisen kanssa ja nähdä eri paikkoja ja saada kokemuksia yhdessä.

Toki jos molemmat ovat sillä mielellä parisuhteessa, että yksin tässä oikeastaan ollaan eikä toista varsinaisesti mihinkään kaivata, niin ei kai siinä. 

Minusta taas ei ole mitään järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa, jolle matkalle lähteminen yksin tai kaverin kanssa merkitsee sitä, että yhtä hyvin voisi olla sinkku. Minun ei tarvitse tehdä kaikkia asioita kumppanin kanssa yhtenä yksikkönä, eikä mikään viikon reissu voi ola mikään uhka parisuhteelle. AP

Kärjistät liikaa. Totta kai jokainen tarvitsee omaa aikaa, mutta miten sen toteuttaa, on eri asia. Kesälomalla on aikaa tehdä yhteisiä juttuja. Jos ei halua kumppanin kanssa yhteisiä kokemuksia, vaan mieluummin kaverin tai tärkeämpää on jokin tietty matkakohde, niin mistäköhän se oikeastaan kertoo? Onhan tuo muutenkin aika rusinat pullasta -touhua ja eräänlaista näpäyttelyä kumppanille. Että kiäh, sä et halua lähteä, no pidä sitten tunkkis, mä lähden sitten kaverin kanssa JUST sinne mun kohteeseen. Ei kuulosta ihan mukavimmalta ja arvostavimmalta toiminnalta kumppania kohtaan. 

Mihin sitten varsinaisesti sitoudut tuollaisessa parisuhteessa? Mitä haluat siltä kumppanilta, jos kuitenkin haluat tehdä vain kaikkea, mitä itse haluat? Silloinhan se on lähinnä kiinni siitä, että mihin kumppanikin suostuu, sillä sinä et aio muuttaa toimintatapojasi yhtään.

Tuohan nyt vasta kärjistämistä on, että yksittäinen viikon reissu, jolle toinen ei tule mukaan, olisi jotenkin merkki siitä, ettei halua viettää aikaa kumppanin kanssa.

Jos näkee toista monta kertaa viikossa, käy yhdessä harrastamassa ja vie toista treffeille viikoittain, täytyy minusta olla äärimmäisen takertuva, jos kokee sooloreissun uhaksi parisuhteelle. Itse en todellakaan suostuisi suhteeseen, jossa toinen mököttää, koska reissaan yksin kohteeseen, jonne hän ei halunnut mukaan.AP

Miesystäväni oli aika lailla tällainen. Erään viikon hänen lomareissunsa jälkeen kannoin tavarani ulos hänen kämpiltään omalleni ja otin avaimeni matkaan ja jätin omani hänen keittiön pöydälle.  Oli niin hauska viikko ilman miestä, että tajusin, etten oikeastaan kaivannut häntä tippaakaan, joten miksi roikkumaan edes suhteessa.

Joten tällaiset erillään lomailut ovat mieltä avartavia, kun on aikaa huomata yksin, että kaipaako toista vai ei. 

Jos kompromisseilla tarkoitetaan sitä, että tekee toisen mieliksi jotakin, mitä ei halua tehdä, sitten olen ihan samaa mieltä. En tiedä, miten en voisi olla. Tässä ketjussa eri mieltä olevat tuntuvat olevan liikkeellä erilaisen kompromissin määritelmän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.

En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP

Eikö edes läheisimmän ihmisen kanssa voi puhua asioista? Vähän eri asia kuin ventovieraalta kyseleminen.

Näissä kyselyissä ei vaan ole kyse toisen empaattisesta ymmärtämisestä ja hiljaa kuuntelemisesta vaan suostuttelusta ja kyseenalaistamisesta. Tässäkin lemmikkihaluttomuudesta haluttiin kysellä, koska haluttiin löytää "ongelman ydin", johon haluttiin löytää "hyvä ratkaisu". Tämä on myös minun kokemukseni siitä, miksi lapsiasioista kysellään. En halua noihin kyselyihin osallistua, koska lapsettomuuteni ei ole minulle mikään ongelma enkä tarvitse mitään ratkaisuja. AP

Tässä ei nyt varmaan tarkoitettu suostuttelua, vaan sitä että yritetään ymmärtää toista ja selvittää, voidaanko löytää sellainen ratkaisu joka sopii kummallekin.

Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, ei ole olemassa mitään ratkaisua, joka sopisi kummallekin.

Eikö se ole ihan tapauskohtaista, onko olemassa ratkaisua. Lapsen tai lemmikkieläimen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen ei yleensä ole itsetarkoitus, vaan siihen on jokin motiivi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.

En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP

No, sanotaan sitten vaikka, että jos toinen ei haluaa ehdottomasti matkustaa Tukholmaan ja sinä et haluaisi sinne, niin kannattaa puhua siitä miksi hän haluaa juuri Tukholmaan. Voihan olla olemassa vaikka jokin toinen matkakohde, joka tyydyttäisi ne samat tarpeet ja johon sinäkin haluaisit matkustaa.

No joo, toki. Kyllä minä matkakohteista voin keskustella. Mutta en kyllä pidä elämäntapavalintoja (haluaako olla lemmikin omistaja tai vanhempi) ja matkakohteen valintaa oikein verrannollisina asioina. AP

Kyse oli ristiriitojen ratkomisesta yleensä ja nuo kaksi olivat vain esimerkkejä. Erimielisyyksiä voi olla kaikenlaisissa asioissa, pienissä ja suurissa. Ihan samalla tavalla niistä keskustellaan ja mietitään, voisiko tähän löytää jonkin ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Tuota.... jos toista näkee silloin tällöin, on helppo olla tekemättä kompromisseja. En edes pidä sitä kummoisena parisuhteena, ainoastaan seurusteluna.

Mutta mitä tiiviimmin ollaan yhdessä, sitä enemmän tulee koko ajan eteen kompromissien tekoa. Yleensä kompromissia haetaan siten, että haetaan tosiaan molempia miellyttävä vaihtoehto. Mutta se siis ON kompromissin tekoa. Ei kompromissi tarkoita sitä, että toinen myöntyy ja toinen "voittaa", ap!

Katsopa vaikka kielitoimiston sanakirjasta sanakirjamääritelmä.

kompromissi = (taivutus: kompromissi/a t. -ä, -lla t. -llä jne.) ristiriidan ratkaisu molemminpuolisilla myönnytyksillä, sovitteluratkaisu.

Ihan jatkuvaa tuo. Esimerkiksi äsken neuvottelimme miehen kanssa siitä, mitä laitettaisiin ruuaksi. Kompromissi löytyi ja mies lähti kauppaan. Minä lupasin puolestani tehdä ruuan, sekin on siis työnjakoa koskeva kompromissi.

Tuo sanakirjamääritelmä ei oikeastaan ota kantaa siihen, tyydyttääkö ratkaisu täysin molempia osapuolia vai suostutaanko siihen vain pitkin hampain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en koe oikeastaan tekeväni kompromisseja suhteessani, vaikka asutaan yhdessä ja lapsiakin on. Mutta meillä se ehkä johtuu siitä että arvot ja preferenssit menee aika lailla yhteen.

Minulla on myös ollut tällainen yhdessäasumissuhde, jossa ei tarvinnut tehdä kompromisseja. Muutimme yhteen, koska nuorena ajattelin, että niin nyt kuuluu tehdä, kun on tietty aika seurusteltu. Hyvin harmonista oli kaikki. Jälkeenpäin tuli kyllä mieleen, että kävi uskomaton tuuri, että päätyi yhteen niin samankaltaisen ihmisen kanssa.

Nykyinen suhteeni on monella tapaa parempi ja tyydyttävämpi kuin tuo suhde, mutta eroavaisuuksia on meillä paljon enemmän. Joissakin asioissa olemme täysiä vastakohtia. Mutta kun molemmilla on kykyä pitää kiinni rajoistaan ja kunnioittaa toisen itsenäisyyttä, ei erilaisuudestakaan tunnu olevan haittaa ainakaan, kun ei tarvitse asua yhdessä. AP

Joo, mä tajuan kyllä että mulla on käynyt äärimmäisen hyvä tuuri kun olen löytänyt ihmisen jonka kanssa on sekä erittäin palkitseva että erittäin helppo ja kompromissiton suhde.

-edellinen

Ihmiset käsittävät kompromissin eri tavoin. Mulle kompromissivaihtoehdot esim tilanteessa, jossa minä haluan lomalla Lontooseen ja mies Roomaan, olisivat seuraavat:

1. Lähdetään Roomaan, kuten mies halusi. Ts minä annan periksi ja tehdään kuten mies haluaa.

2. Lähdetään Lontooseen, kuten minä halusin. Ts mies antaa periksi ja tehdään kuten minä haluan.

3. Lähdetään Berliiniin, jonne kumpikaan ei halua.

4. Lähdetään tänä vuonna toiseen ja ensi vuonna toiseen.

5- Minä lähden Lontooseen ja mies Roomaan.

6. Kumpikaan ei lähde minnekään. 

Meillä toteutuisi vaihtoehto 5 eli kompromissiratkaisu olisi, että emme lähde lomalle yhdessä vaan erikseen. Ei mulla ole oikeastaan mitään sellaista asiaa, jossa ei jotain kompromissia löytyisi. Tai no lasten lukumäärä voisi olla sellainen, mutta onneksi meistä molemmat halusi 2 lasta. En varmasti olisi edes alkanut suhteeseen miehen kanssa, joka ei halua lainkaan lapsia tai haluaisi suurperheen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset käsittävät kompromissin eri tavoin. Mulle kompromissivaihtoehdot esim tilanteessa, jossa minä haluan lomalla Lontooseen ja mies Roomaan, olisivat seuraavat:

1. Lähdetään Roomaan, kuten mies halusi. Ts minä annan periksi ja tehdään kuten mies haluaa.

2. Lähdetään Lontooseen, kuten minä halusin. Ts mies antaa periksi ja tehdään kuten minä haluan.

3. Lähdetään Berliiniin, jonne kumpikaan ei halua.

4. Lähdetään tänä vuonna toiseen ja ensi vuonna toiseen.

5- Minä lähden Lontooseen ja mies Roomaan.

6. Kumpikaan ei lähde minnekään. 

Meillä toteutuisi vaihtoehto 5 eli kompromissiratkaisu olisi, että emme lähde lomalle yhdessä vaan erikseen. Ei mulla ole oikeastaan mitään sellaista asiaa, jossa ei jotain kompromissia löytyisi. Tai no lasten lukumäärä voisi olla sellainen, mutta onneksi meistä molemmat halusi 2 lasta. En varmasti olisi edes alkanut suhteeseen miehen kanssa, joka ei halua lainkaan lapsia tai haluaisi suurperheen.

Jos nuo kaikki listan vaihtoehdot ovat mielestäsi kompromisseja, niin minkälainen ratkaisu sitten ei ole mielestäsi kompromissi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset käsittävät kompromissin eri tavoin. Mulle kompromissivaihtoehdot esim tilanteessa, jossa minä haluan lomalla Lontooseen ja mies Roomaan, olisivat seuraavat:

1. Lähdetään Roomaan, kuten mies halusi. Ts minä annan periksi ja tehdään kuten mies haluaa.

2. Lähdetään Lontooseen, kuten minä halusin. Ts mies antaa periksi ja tehdään kuten minä haluan.

3. Lähdetään Berliiniin, jonne kumpikaan ei halua.

4. Lähdetään tänä vuonna toiseen ja ensi vuonna toiseen.

5- Minä lähden Lontooseen ja mies Roomaan.

6. Kumpikaan ei lähde minnekään. 

Meillä toteutuisi vaihtoehto 5 eli kompromissiratkaisu olisi, että emme lähde lomalle yhdessä vaan erikseen. Ei mulla ole oikeastaan mitään sellaista asiaa, jossa ei jotain kompromissia löytyisi. Tai no lasten lukumäärä voisi olla sellainen, mutta onneksi meistä molemmat halusi 2 lasta. En varmasti olisi edes alkanut suhteeseen miehen kanssa, joka ei halua lainkaan lapsia tai haluaisi suurperheen.

Jos nuo kaikki listan vaihtoehdot ovat mielestäsi kompromisseja, niin minkälainen ratkaisu sitten ei ole mielestäsi kompromissi?

Kompromissi ei ole sellainen ratkaisu, jossa kesäloma ehtii mennä jo ohi eikä päästy minkäänlaiseen ratkaisuun. Toki se täyttää silloin tuon kohdan 6, mutta ei siksi, että niin olisi päätetty (kompromissi)  vaan siksi, että ,kumpikaan ei antanut tuumaakaan periksi ja loma ehti jo loppua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

En elä avoliitossa, joten saan itse päättää, miltä kotonani näyttää. Voin toki kysyä sisustusideoita, mutta viime kädessä teen päätökset sisustuksestani oman makuni mukaan.

Jos kumppani haluaisi harrastaa seksiä vain kerran viikossa, hän ei olisi kumppanini. Seksissä ei varsinkaan kannata tehdä kompromisseja. Mätsäävät libidot ja seksuaaliset mieltymykset ovat parisuhteessa erittäin tärkeä juttu.

En omista autoa tai lemmikkiä kenenkään kanssa. Kumppanini saa aivan hyvin valita juuri sellaisen auton kuin hän haluaa, jos hän haluaa auton ostaa.

Minun ei ole mikään pakko matkustaa aina kumppanini kanssa. Jos haluan todella kovasti reissata johonkin, mikä ei häntä innosta, voin aivan hyvin mennä yksin tai kaverin kanssa. Ei ole mitään järkeä laittaa rahaa reissuun vain kumppanin vuoksi, kun yhteistä aikaa ja yhteisiä reissuja on varmasti tarpeeksi.

Näistä asioista huolimatta, tai kenties niiden vuoksi, parisuhteet ovat aina olleet minusta tavattoman helppoja ja antoisia. AP

On ihan eri asia tapailla kuin elää oikeasti yhdessä. Eihän tietenkään jonkun seukkailun takia päädykään yleensä tilanteeseen, jossa on joustettava. Mutta siinä vaiheessa kun on yhteinen asuntolaina ja lapset ja todellakin yhteinen elämä, juttu on aivan toinen. Silloin on pakko tehdä kompromisseja.

Sinun ratkaisusi on elää yksin. Se on hieno homma sinulle, mutta elämänkokemuksesi ei pätevöitä sinua sanomaan mitään niiden ihmisten liitoista, jotka jakavat kaiken.

Loistava vastaus ja kiteytti miksi ap vaikutti pohdinnassaan lapselliselta, häneltä kun puuttuu kokemus yhteisestä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset käsittävät kompromissin eri tavoin. Mulle kompromissivaihtoehdot esim tilanteessa, jossa minä haluan lomalla Lontooseen ja mies Roomaan, olisivat seuraavat:

1. Lähdetään Roomaan, kuten mies halusi. Ts minä annan periksi ja tehdään kuten mies haluaa.

2. Lähdetään Lontooseen, kuten minä halusin. Ts mies antaa periksi ja tehdään kuten minä haluan.

3. Lähdetään Berliiniin, jonne kumpikaan ei halua.

4. Lähdetään tänä vuonna toiseen ja ensi vuonna toiseen.

5- Minä lähden Lontooseen ja mies Roomaan.

6. Kumpikaan ei lähde minnekään. 

Meillä toteutuisi vaihtoehto 5 eli kompromissiratkaisu olisi, että emme lähde lomalle yhdessä vaan erikseen. Ei mulla ole oikeastaan mitään sellaista asiaa, jossa ei jotain kompromissia löytyisi. Tai no lasten lukumäärä voisi olla sellainen, mutta onneksi meistä molemmat halusi 2 lasta. En varmasti olisi edes alkanut suhteeseen miehen kanssa, joka ei halua lainkaan lapsia tai haluaisi suurperheen.

Jos nuo kaikki listan vaihtoehdot ovat mielestäsi kompromisseja, niin minkälainen ratkaisu sitten ei ole mielestäsi kompromissi?

Kompromissi ei ole sellainen ratkaisu, jossa kesäloma ehtii mennä jo ohi eikä päästy minkäänlaiseen ratkaisuun. Toki se täyttää silloin tuon kohdan 6, mutta ei siksi, että niin olisi päätetty (kompromissi)  vaan siksi, että ,kumpikaan ei antanut tuumaakaan periksi ja loma ehti jo loppua. 

Eli käytät kaikista päätöksistä sanaa "kompromissi"?

Listasi vaikuttaa oudolta, varsinkin tuo vaihtoehto, että matkustetaan jonnekin minne kumpikaan ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.

Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.

Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.

Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.

Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.

Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.

En elä avoliitossa, joten saan itse päättää, miltä kotonani näyttää. Voin toki kysyä sisustusideoita, mutta viime kädessä teen päätökset sisustuksestani oman makuni mukaan.

Jos kumppani haluaisi harrastaa seksiä vain kerran viikossa, hän ei olisi kumppanini. Seksissä ei varsinkaan kannata tehdä kompromisseja. Mätsäävät libidot ja seksuaaliset mieltymykset ovat parisuhteessa erittäin tärkeä juttu.

En omista autoa tai lemmikkiä kenenkään kanssa. Kumppanini saa aivan hyvin valita juuri sellaisen auton kuin hän haluaa, jos hän haluaa auton ostaa.

Minun ei ole mikään pakko matkustaa aina kumppanini kanssa. Jos haluan todella kovasti reissata johonkin, mikä ei häntä innosta, voin aivan hyvin mennä yksin tai kaverin kanssa. Ei ole mitään järkeä laittaa rahaa reissuun vain kumppanin vuoksi, kun yhteistä aikaa ja yhteisiä reissuja on varmasti tarpeeksi.

Näistä asioista huolimatta, tai kenties niiden vuoksi, parisuhteet ovat aina olleet minusta tavattoman helppoja ja antoisia. AP

On ihan eri asia tapailla kuin elää oikeasti yhdessä. Eihän tietenkään jonkun seukkailun takia päädykään yleensä tilanteeseen, jossa on joustettava. Mutta siinä vaiheessa kun on yhteinen asuntolaina ja lapset ja todellakin yhteinen elämä, juttu on aivan toinen. Silloin on pakko tehdä kompromisseja.

Sinun ratkaisusi on elää yksin. Se on hieno homma sinulle, mutta elämänkokemuksesi ei pätevöitä sinua sanomaan mitään niiden ihmisten liitoista, jotka jakavat kaiken.

Loistava vastaus ja kiteytti miksi ap vaikutti pohdinnassaan lapselliselta, häneltä kun puuttuu kokemus yhteisestä elämästä.

Kuten aikaisemmassa viestissä sanoin, minulla on vuosien kokemus myös yhdessä asumisesta. AP