Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä asioissa et tee parisuhteessa kompromisseja? Miksi kompromisseja pidetään niin tärkeänä osana parisuhteita?
06.07.2019 |
Minä olen huomannut, etten tee kompromisseja oikein missään ruokapaikan valintaa isommassa asiassa. Mieluummin etsin ratkaisun, joka on kummankin mielestä erinomainen, tai sitten teen asian yksin. Uskon että parisuhteeni ovat tästä syystä parempia: ei tule tehtyä ikinä mitään, mitä en halua tehdä. Kuitenkin kompromissien tekemistä pidetään tärkeänä osana parisuhdetta. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Miten sinun suhteessasi?
Kommentit (72)
Kuorsaamista en siedä. Aika julmaa tavallaan sillä minkäs mies kuorsaamiselle mahtaa. Mutta tiedän itsestäni sen etten siedä tätä piirrettä ihmisessä. Hampaiden narskuttelu on toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuorsaamista en siedä. Aika julmaa tavallaan sillä minkäs mies kuorsaamiselle mahtaa. Mutta tiedän itsestäni sen etten siedä tätä piirrettä ihmisessä. Hampaiden narskuttelu on toinen.
Narskuttelijan kannattaa hommata kisko, säästyy hampaatkin.
En halua lemmikkiä riippakiveksi. En myöskään halua lapsia. Puolison rahankäyttötapojen pitää olla samankaltaisia kanssani, en kestä yltiöpihistelyä tai järjetöntä tuhlailua. En halua isoa taloa ja pihaa, jotka vaativat koko ajan työtä. En halua asua keskellä korpea vaan kaupungissa. En hyväksy väkivaltaa tai pettämistä parisuhteessa.
Näistä en jousta, muissa asioissa olen valmis tekemään paljonkin kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.
En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP
Eikö edes läheisimmän ihmisen kanssa voi puhua asioista? Vähän eri asia kuin ventovieraalta kyseleminen.
Näissä kyselyissä ei vaan ole kyse toisen empaattisesta ymmärtämisestä ja hiljaa kuuntelemisesta vaan suostuttelusta ja kyseenalaistamisesta. Tässäkin lemmikkihaluttomuudesta haluttiin kysellä, koska haluttiin löytää "ongelman ydin", johon haluttiin löytää "hyvä ratkaisu". Tämä on myös minun kokemukseni siitä, miksi lapsiasioista kysellään. En halua noihin kyselyihin osallistua, koska lapsettomuuteni ei ole minulle mikään ongelma enkä tarvitse mitään ratkaisuja. AP
Lapsettomuutesi taas voi olla sille toiselle osapuolelle ongelma jossain vaiheessa ja tulet dumpatuksi sen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.
En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP
Eikö edes läheisimmän ihmisen kanssa voi puhua asioista? Vähän eri asia kuin ventovieraalta kyseleminen.
Näissä kyselyissä ei vaan ole kyse toisen empaattisesta ymmärtämisestä ja hiljaa kuuntelemisesta vaan suostuttelusta ja kyseenalaistamisesta. Tässäkin lemmikkihaluttomuudesta haluttiin kysellä, koska haluttiin löytää "ongelman ydin", johon haluttiin löytää "hyvä ratkaisu". Tämä on myös minun kokemukseni siitä, miksi lapsiasioista kysellään. En halua noihin kyselyihin osallistua, koska lapsettomuuteni ei ole minulle mikään ongelma enkä tarvitse mitään ratkaisuja. AP
Tässä ei nyt varmaan tarkoitettu suostuttelua, vaan sitä että yritetään ymmärtää toista ja selvittää, voidaanko löytää sellainen ratkaisu joka sopii kummallekin.
Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, ei ole olemassa mitään ratkaisua, joka sopisi kummallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Eivät kaikki pysty tekemään seksissä kompromissia. Silloin on mentävä vähemmän halukkan / kyvykkään mukaan. Ennen yhdyntää pitää tapahtua ne seksuaalireaktiot, miehellä erektio ja naisella turpoaminen ja kostuminen. Ilman näitä seksi on ikvävän tuntuista. Kaikki eivät myöskään pysty haluttomaan seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut tarkoittavat "kompromissien tekemisellä" juuri sitä "kumpikin voittaa" -juttua, että yritetään löytää ratkaisu joka sopii molemmille. Useinhan ei edes yritetä miettiä, mikä ratkaisu voisi molemmille sopia, vaan kuvitellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja riidellään siitä kumpi niistä valitaan.
Minulle kompromissi tarkoittaa sitä, että kumpikin saa vain osan siitä, mitä halusi, tai ei mitään. Se on sitä, että ollaan vuorotellen vähän tyytymättömiä tai valitaan kolmas vaihtoehto, joka ei ole oivallinen kummallekaan.
"Kumpikin voittaa" on taas win-win -skenaario, jossa molemmat ovat sitä mieltä, että ratkaisu on tosi hyvä.
Tämä ero on jäänyt mieleeni jostakin markkinoinnin tai neuvottelutaidon oppaasta. Se tuntuu aika oleelliselta etenkin, kun olet täysin oikeassa siinä että harvalle tulee edes mieleen etsiä win-win -ratkaisua näissä tilanteissa. AP
Tällainen elämäntyyli sopii ihan hyvin esim. minulle, koska olen sinkku. Mutta jos olisin parisuhteessa, niin olisihan tuo aika perseilyä olla samaan aikaan kesälomalla ja sitten ilmoittaa, että koska sinulle ei käy tuo kohde ja minulle ei käy tuo kohde, niin mennäänpä eri porukoissa. Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos se perustuu siihen, että oltaispa kuitenkin yksin? Eikö olennaisinta ole kuitenkin se, että saa temmeltää toisen kanssa ja nähdä eri paikkoja ja saada kokemuksia yhdessä.
Toki jos molemmat ovat sillä mielellä parisuhteessa, että yksin tässä oikeastaan ollaan eikä toista varsinaisesti mihinkään kaivata, niin ei kai siinä.
Minusta taas ei ole mitään järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa, jolle matkalle lähteminen yksin tai kaverin kanssa merkitsee sitä, että yhtä hyvin voisi olla sinkku. Minun ei tarvitse tehdä kaikkia asioita kumppanin kanssa yhtenä yksikkönä, eikä mikään viikon reissu voi ola mikään uhka parisuhteelle. AP
Mielenkiintoinen ketju ja herätti paljon ajatuksia omankin elämäni varrelta ja eri ihmissuhteista, joita on ehtinyt olla tähän ikään mennessä jokunen.
Tuo lomaesimerkki oli sitten sellainen, että jaksoin alkaa ajatuksiani nakuttelemaan. Oikein nuorena oli tärkeää, että kyhnätään kainaloikkain koko ajan. Vähän vanhempana olin avoliitossa, missä oli ihan sama, vaikka oltiin koko loma kavereiden kanssa reissussa. Oli sitä vaihettakin, että halusi näyttää itsenäisyytensä ja se oli tärkeää, että ei alistunut kompromisseihin, vaan tehtiin sitä, mitä halusi.
Sitten tuli ikää ja uusi parisuhde, mihin tehtiin lapsia. Sitten olikin uuden opettelemista. Ensinnäkin lomat piti pitää eri aikaan, jotta lapset sai lomaa päiväkodista. Enää ei keskusteltukaan meidän aikuisten kompromisseista ja haluista. Elettiin niillä resursseilla, mitä oli, kun lapsia ei voinut jättää yksin. Välillä riideltiin omasta ajasta, opeteltiin joustamista, taottiin toiselle päähän, mitä kumpikin haluaa. Yritettiin välttää sitä, ettei kumpikaan jäisi katkeraksi, kun ei saa aina omia halujaan periksi, kun lapset oli pieniä.
Ja ennen kaikkea, ettei elettäisi sitä sitku elämää. Sitku lapset on isoja, on minun aika, sitku sitä ja sitku tätä.
Nyt ollaan kohta vanhoja ja lapset muuttaneet pois. Kuinka pieneltä nyt tuntuu ne riidat, kun riideltiin siitä, onko tämä minunminun minun vai sinunsinunsinun aikaa ja toive. Nyt kun on taas kummallakin vapaus mennä ja tulla ja aikaa ja kukaan ei sido, eletään sitä vaihetta, että mietitään, mikä pitää meidät vielä yhdessä. Siksi harvemmin lomaillaan kavereiden kanssa lomia erikseen, koska on luotava sitä liimaa meidän välille uudestaan, mikä pitää meidät yhdessä loppuun asti. Vaikka niissä lomissa joustamisessa. Vaikka en tänä vuonna niin haluaisi lähteä mihinkään (takana raskas vuosi) ja haluaisin loman vain levätä kotona ja kierrellä vain kotiseutua ja nukkua omassa sängyssä, lähden viikon reissuun, kun mies taas haluaa irroittautua arjesta vähäksi aikaa muualla. Tämä ei ole edes kompromissi, vaan asioihin suostutaan toisen mieliksi ja tehdään itselle selväksi, että jälkeen päin ei sitten marttyroida, että sinun takia jouduin tekemään näin, vaikka en halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Mutta aivan noin yksinkertaista se ei tietenkään ole. Esim. jos toinen ei halua yhtään lemmikkiä, täytyy puhua siitä, miksi hän ei niitä halua. Jos ei ole täysin selvää mikä on ongelman ydin, siihen on vaikea keksiä hyvää ratkaisua.
En minä kyllä alkaisi välttämättä grillaamaan toista siitä, miksi hän ei halua lemmikkiä. Ehkä vertaukseni ontuu, mutta eikö tuo ole vähän kuin alkaisi bingota, miksi toinen ei halua lapsia? Minä en halua, että minulta aletaan tivaamaan lapsettomuuteni syitä. Jos toinen ei halua lemmikkiä, sitten hän ei halua, ja sillä hyvä. AP
Eikö edes läheisimmän ihmisen kanssa voi puhua asioista? Vähän eri asia kuin ventovieraalta kyseleminen.
Näissä kyselyissä ei vaan ole kyse toisen empaattisesta ymmärtämisestä ja hiljaa kuuntelemisesta vaan suostuttelusta ja kyseenalaistamisesta. Tässäkin lemmikkihaluttomuudesta haluttiin kysellä, koska haluttiin löytää "ongelman ydin", johon haluttiin löytää "hyvä ratkaisu". Tämä on myös minun kokemukseni siitä, miksi lapsiasioista kysellään. En halua noihin kyselyihin osallistua, koska lapsettomuuteni ei ole minulle mikään ongelma enkä tarvitse mitään ratkaisuja. AP
Lapsettomuutesi taas voi olla sille toiselle osapuolelle ongelma jossain vaiheessa ja tulet dumpatuksi sen vuoksi.
Totta kai. Olen aikoinaan joutunutkin lopettamaan suhteen sen vuoksi, että toinen alkoi haluta lapsia. Näin tietysti pitääkin tehdä, jos toiveet eivät näin isossa asiassa kohtaa. Suhdetta ei pidä väkisin jatkaa, jos ei ole molemmille hyvä. Kyllähän ero siinä tilanteessa suretti kovasti, mutta suhteesta jäi kokonaisuutena oikein hyvät muistot. AP
En harrasta seksiä, jos en ole halukas.
En muuta puolison työn perässä vaan asun sillä paikkunnalla, mistä itse saan työtä.
En käytä hormonaalista ehkäisyä tai kuparikierukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut tarkoittavat "kompromissien tekemisellä" juuri sitä "kumpikin voittaa" -juttua, että yritetään löytää ratkaisu joka sopii molemmille. Useinhan ei edes yritetä miettiä, mikä ratkaisu voisi molemmille sopia, vaan kuvitellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja riidellään siitä kumpi niistä valitaan.
Minulle kompromissi tarkoittaa sitä, että kumpikin saa vain osan siitä, mitä halusi, tai ei mitään. Se on sitä, että ollaan vuorotellen vähän tyytymättömiä tai valitaan kolmas vaihtoehto, joka ei ole oivallinen kummallekaan.
"Kumpikin voittaa" on taas win-win -skenaario, jossa molemmat ovat sitä mieltä, että ratkaisu on tosi hyvä.
Tämä ero on jäänyt mieleeni jostakin markkinoinnin tai neuvottelutaidon oppaasta. Se tuntuu aika oleelliselta etenkin, kun olet täysin oikeassa siinä että harvalle tulee edes mieleen etsiä win-win -ratkaisua näissä tilanteissa. AP
Tällainen elämäntyyli sopii ihan hyvin esim. minulle, koska olen sinkku. Mutta jos olisin parisuhteessa, niin olisihan tuo aika perseilyä olla samaan aikaan kesälomalla ja sitten ilmoittaa, että koska sinulle ei käy tuo kohde ja minulle ei käy tuo kohde, niin mennäänpä eri porukoissa. Mitä järkeä on olla parisuhteessa, jos se perustuu siihen, että oltaispa kuitenkin yksin? Eikö olennaisinta ole kuitenkin se, että saa temmeltää toisen kanssa ja nähdä eri paikkoja ja saada kokemuksia yhdessä.
Toki jos molemmat ovat sillä mielellä parisuhteessa, että yksin tässä oikeastaan ollaan eikä toista varsinaisesti mihinkään kaivata, niin ei kai siinä.
Minusta taas ei ole mitään järkeä olla suhteessa ihmisen kanssa, jolle matkalle lähteminen yksin tai kaverin kanssa merkitsee sitä, että yhtä hyvin voisi olla sinkku. Minun ei tarvitse tehdä kaikkia asioita kumppanin kanssa yhtenä yksikkönä, eikä mikään viikon reissu voi ola mikään uhka parisuhteelle. AP
Mielenkiintoinen ketju ja herätti paljon ajatuksia omankin elämäni varrelta ja eri ihmissuhteista, joita on ehtinyt olla tähän ikään mennessä jokunen.
Tuo lomaesimerkki oli sitten sellainen, että jaksoin alkaa ajatuksiani nakuttelemaan. Oikein nuorena oli tärkeää, että kyhnätään kainaloikkain koko ajan. Vähän vanhempana olin avoliitossa, missä oli ihan sama, vaikka oltiin koko loma kavereiden kanssa reissussa. Oli sitä vaihettakin, että halusi näyttää itsenäisyytensä ja se oli tärkeää, että ei alistunut kompromisseihin, vaan tehtiin sitä, mitä halusi.
Sitten tuli ikää ja uusi parisuhde, mihin tehtiin lapsia. Sitten olikin uuden opettelemista. Ensinnäkin lomat piti pitää eri aikaan, jotta lapset sai lomaa päiväkodista. Enää ei keskusteltukaan meidän aikuisten kompromisseista ja haluista. Elettiin niillä resursseilla, mitä oli, kun lapsia ei voinut jättää yksin. Välillä riideltiin omasta ajasta, opeteltiin joustamista, taottiin toiselle päähän, mitä kumpikin haluaa. Yritettiin välttää sitä, ettei kumpikaan jäisi katkeraksi, kun ei saa aina omia halujaan periksi, kun lapset oli pieniä.
Ja ennen kaikkea, ettei elettäisi sitä sitku elämää. Sitku lapset on isoja, on minun aika, sitku sitä ja sitku tätä.
Nyt ollaan kohta vanhoja ja lapset muuttaneet pois. Kuinka pieneltä nyt tuntuu ne riidat, kun riideltiin siitä, onko tämä minunminun minun vai sinunsinunsinun aikaa ja toive. Nyt kun on taas kummallakin vapaus mennä ja tulla ja aikaa ja kukaan ei sido, eletään sitä vaihetta, että mietitään, mikä pitää meidät vielä yhdessä. Siksi harvemmin lomaillaan kavereiden kanssa lomia erikseen, koska on luotava sitä liimaa meidän välille uudestaan, mikä pitää meidät yhdessä loppuun asti. Vaikka niissä lomissa joustamisessa. Vaikka en tänä vuonna niin haluaisi lähteä mihinkään (takana raskas vuosi) ja haluaisin loman vain levätä kotona ja kierrellä vain kotiseutua ja nukkua omassa sängyssä, lähden viikon reissuun, kun mies taas haluaa irroittautua arjesta vähäksi aikaa muualla. Tämä ei ole edes kompromissi, vaan asioihin suostutaan toisen mieliksi ja tehdään itselle selväksi, että jälkeen päin ei sitten marttyroida, että sinun takia jouduin tekemään näin, vaikka en halunnut.
Kiitos viestistäsi. Omat havaintoni tukevat myös sitä ajatusta, että nuorena halutaan kainalossakyhjäämis- ja pesänrakennussuhdetta, ja useimmat oppivat vasta elämänkokemuksen myötä arvostamaan kahden itsenäisen aikuisen suhdetta, jossa toiselle annetaan oma tila.
Tuo, että mietitään yhdessä, mikä meitä pitää yhdessä, on todella tärkeä juttu. Itse en olisi vielä parikymppisenä osannut tuohon vastata, ei olisi riittänyt itsetuntemus. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Eivät kaikki pysty tekemään seksissä kompromissia. Silloin on mentävä vähemmän halukkan / kyvykkään mukaan.
Tai etsittävä kumppani, jonka kanssa seksimieltymykset osuvat yksiin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on ihan sama esim.missä kaupassa käydään yhdessä.Jos katsotaan elokuvia,niin vaihtoehtoja on monia.En syö mitään mitä en halua,en tee asioita,joista en pidä.en tapaa ihmisiä,joista en pidä.
Juuri näin itsekin ajattelen. Olen monissa asioissa todella joustava, joten jos minulla ei ole vahvaa mielipdiettä suuntaan tai toiseen, olen todennäköisesti tyytyväinen. Kompromissihaluttomuus olisi varmasti ongelmallisempi piirre, jos olisin todella pikkutarkka luonne aivan kaikissa asioissa. AP
Tuota kai sillä kompromissin teolla pääsääntöisesti perusarjessa tarkoitetaan, että on joustava noissa pienissä asioissa, joista ei ole vahvoja näkemyksiä. Jos jokainen pikkusia on kynnyskysymys niin sitte kai pitää elää yksin tai parisuhteessa, jossa toinen on a) joka asiasta täysin samaa mieltä b) onneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Eivät kaikki pysty tekemään seksissä kompromissia. Silloin on mentävä vähemmän halukkan / kyvykkään mukaan.
Tai etsittävä kumppani, jonka kanssa seksimieltymykset osuvat yksiin. AP
On aika epärealistista ajatella, että halut menisivät yhteen suhteessa koko ajan. Voi tulla haluttomia kausia kummallekin osapuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Ei kimppakivoja tai sivusäätöjä. (Kolmannet osapuolet on vaan häiriöksi)
-Molempien pitää saada olla just sitä mitä on ja sanoa se mitä tarkoittaa ja haluaa suoraan.
(Ei jaksa esittää vapaa-ajalla, jotain Kansallisteatterin näytelmää tai miettiä asioiden piilomerkityksiä)
-Miehen pitää haluta mua eli seksiä pitää olla ja sitä ei käytetä aseena (Jos on joku fyysinen sairaus/vamma, niin ootan kyllä paranemista)
-Pitää saada olla tekemisissä ystäviensä kanssa, vaikka ne ois eri sukupuolta ja, vaikka ne ois exiä, koska ne ei oo enää, kuin kavereita (Koskee toki myös miestä)
Tossa nyt muutama, mutta muutoin oon kyllä tosi joustava etsimään molemmille sopivan ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Jännä oletus että parisuhde tarkoittaa yhdessä asumista.
No aika monilla se tarkoittaa jossain vaiheessa, joten ei se mitenkään tuulesta temmattua ole. Ei toki kaikilla ja se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jotkut tarkoittavat "kompromissien tekemisellä" juuri sitä "kumpikin voittaa" -juttua, että yritetään löytää ratkaisu joka sopii molemmille. Useinhan ei edes yritetä miettiä, mikä ratkaisu voisi molemmille sopia, vaan kuvitellaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja riidellään siitä kumpi niistä valitaan.
Minulle kompromissi tarkoittaa sitä, että kumpikin saa vain osan siitä, mitä halusi, tai ei mitään. Se on sitä, että ollaan vuorotellen vähän tyytymättömiä tai valitaan kolmas vaihtoehto, joka ei ole oivallinen kummallekaan.
"Kumpikin voittaa" on taas win-win -skenaario, jossa molemmat ovat sitä mieltä, että ratkaisu on tosi hyvä.
Tämä ero on jäänyt mieleeni jostakin markkinoinnin tai neuvottelutaidon oppaasta. Se tuntuu aika oleelliselta etenkin, kun olet täysin oikeassa siinä että harvalle tulee edes mieleen etsiä win-win -ratkaisua näissä tilanteissa. AP
No mulle ainakin kompromissi tarkoittaa pääsääntöisesti sitä, että etsitään vaihtoehto, johon kumpikin on tyytyväinen. Kyllähän normaalissa onnellisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli haluaa toisen parasta.
Toki voi olla tilanteita, joissa toinen joutuu luopumaan omista eduistaan toisen hyväksi. Esim skenaario, jossa puoliso A käy töissä ja ei tee kotitöitä ja hoida lapsia, kun taas puoliso B käy töissä ja tekee kaikki kotityöt, hoitaa lapset ja on onneton tilanteeseen. Kyllähän tuossa se reilu kompromissi olisi se, että myös puolisi A ottaa puolet kotitöistä ja lapsista harteilleen, jotta kummatkin voi levätä yhtä paljon.
Esim. Seksissä. En suostu harrastamaan seksiä jos en saa siinä mitä haluan. Mies ei voi olla ainoa joka tulee, vaan kumpikin huomioidaan.
Arvoissa. En muuta omia arvojani toisen takia.
Asuinpaikassa. En muuta sinne missä en halua asua. En lähtisi miehen perässä ulkomaille ja luopuisi omasta urastani, jos en saisi siitä jonkinlaista kompensaatiota.
En ryhtyisi kotiäidiksi, jos emme sopisi miten siitä miten se vaikuttaa töihini/eläkkeeseen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Eivät kaikki pysty tekemään seksissä kompromissia. Silloin on mentävä vähemmän halukkan / kyvykkään mukaan.
Tai etsittävä kumppani, jonka kanssa seksimieltymykset osuvat yksiin. AP
On aika epärealistista ajatella, että halut menisivät yhteen suhteessa koko ajan. Voi tulla haluttomia kausia kummallekin osapuolelle.
En usko, että tällaisia kausia tulee ilman vakavia sairauksia tai parisuhdeongelmia. Minulla on esimerkiksi murrosiän päättymisestä lähtien ollut hyvin tasainen libido. En myöskään seurustele sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä kanssani. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteessa oikein voi tehdä mitä tahansa yksin.
Esimerkiksi jos asutte yhdessä, on päätettävä missä ja miten. Sinä haluat vaalean sisustuksen, kumppani tumman. Teidän on päädyttävä johonkin tulokseen. Enkä osa huoneista on tummia, osa vaaleita. Se on kompromissi.
Jos sinä haluat seksiä kolmesti viikossa ja kumppani kerran, niin ettekö saata päätyä harrastamaan sitä esimerkiksi kahdesti? Se on kompromissi.
Sinä haluat monta lemmikkiä, puoliso ei yhtään. Ehkäpä teette kompromissin ja otatte yhden lemmikin. Sama pätee lapsiin.
Kompromissin voi tehdä niinkin, että jos sinä saat päättää sisustuksesta, puoliso päättää auton valinnasta. Tai niin, että tämä vuonna hän päättää matkakohteen ja ensi vuonna on sinun vuorosi.
Toki kaikilla on ne asiat, joissa ei voi joustaa. Mutta jos ei todellakaan osaa tehdä kompromisseja lainkaan, ei pidä olla parisuhteessa.
Eivät kaikki pysty tekemään seksissä kompromissia. Silloin on mentävä vähemmän halukkan / kyvykkään mukaan.
Tai etsittävä kumppani, jonka kanssa seksimieltymykset osuvat yksiin. AP
On aika epärealistista ajatella, että halut menisivät yhteen suhteessa koko ajan. Voi tulla haluttomia kausia kummallekin osapuolelle.
En usko, että tällaisia kausia tulee ilman vakavia sairauksia tai parisuhdeongelmia. Minulla on esimerkiksi murrosiän päättymisestä lähtien ollut hyvin tasainen libido. En myöskään seurustele sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua seksiä kanssani. AP
Useille ihmisille niitä vain tulee. Ja pienemmätkin vaivat voivat estää seksin, esim vulvodynia tai erektio-ongelmat.
Alue: Aihe vapaa
Sanoin aloituksessani, etten tee kompromisseja ruokapaikan valintaa suuremmissa asioissa. Eli voin toisen mieliksi mennä sushipaikkaan syömään, vaikka en sushista välitä, mutta en laittaisi rahojani Kanarian-matkaan vain siksi, että toinen kovasti haluaa Kanarialle. Jos on olemassa ruokapaikka tai matkakohde, josta molemmat ovat innoissaan, en laske tuota kompromissiksi (ks. aikaisempi viestini).
En ala semantiikasta vääntämään sen enempää. Haluan vain, että ymmärrät kantani oikein. AP