IS.n jatkuvat isovanhempien väkökulmasta kirjoitetut artikkelit välien katkeamisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.

Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.

Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.

Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.

No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.

Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".

No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.

Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.

Ohis: normaalin oloiselle ihmiselle ei tarvitse antaa pitkää ohjelistaa lastenhoitoa varten. Jo tuollaisen listan laatiminen kertoo siitä, että sen kirjoittaja epäilee aiempien havaintojensa perusteella ettei isovanhempi lasten hoitamisesta kunnialla vaikuta itsekseen selviävän.

No silloin on kai parempi, ettei lapsi mene tuollaiseen hoitoon? Ei mikään sukulaisuus ole peruste antaa lastaan hoitoon ihmiselle, johon ei luota.

Niinpä. Sitten itketään kuitenkin että miksei saa olla mummo.

No se on voivoi. Jos ei ole luotettava ja tasapainoinen aikuinen, on tärkeintä miettiä lasten etua.

Mutta silti koen, että joka asian kontrollointi lasten suhteen, vaikka kuinka olisi oikeus tähän, on vanhemman puolelta myös aivan sairasta. Se lapsi kohtaa erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja. On päiväkodit, koulut, harrastukset, kaverien kodit, erilaiset satunnaiset hoitopaikat jne. Vanhemman pitää oppia luottamaan siihen, että muutkin kyllä osaavat, ei jokaista hengenvetoa voi kontrolloida eikä se ole lapsen etu mistään kohtaa.

Pk:n, koulun jne. henkilökunnalla on tarkasti määritelty rooli lapsen elämässä. Vastuut ym. on jopa lakiin kirjattu. He eivät voi yrittää alkaa päsmäröidä lapsen elämää tai tunkea vanhemman rooliin ilman seurauksia. Näin ollen heitä ei ole lähtökohtaisesti tarvetta kontrolloida. Jos taas lapsen kaverin äiti astuisi minun tontilleni, niin sanoisin asiasta ja jos.ei uskoisi, niin en jättäisi lastani enää hänen vastuulleen - tietenkään.

Mun mielestä on myös aika uskaliasta ulkopuolelta sanoa, että vanhempien pitäisi "hellittää" tai välittää vähemmän "pikkuasioista". Ihan oikeasti kukaan ei näe sitä tilannetta, missä toinen on isovanhempien ja lasten suhteen, eikä kukaan toinen voi sanoa, missä se toisen rajan pitäisi näiden asioiden suhteen mennä. On todella tärkeää, että vanhemmat tuntevat olonsa luontevaksi ja hyväksi vanhemmuudessaan, lapsen kannalta paljon tärkeämpää kuin että isovanhemmat tuntevat olonsa luontevaksi isovanhemmuudessaan. Siksi vanhempien ei pitäisi ikinä joutua ajattelemaan, että "no tää ei tunnu minusta hyvältä, mutta olenpa nyt bigger person ja annan mummon tehdä näin" tai vastaavaa. Jos kyse on pikkuasioista, niin miksi isovanhemmat eivät voi antaa niiden yhtä lailla olla ja kestää? Heillä oli aikanaan mahdollisuudet päättää kaikesta omien lastensa suhteen. Lastenlasten suhteen heidän on kunnioitettava vanhempien päätöksiä, vaikka ne olisivat heistä (tai sinusta) pikkumaisia. Jos joku äiti haluaa olla tosi "hands on" lapsensa kanssa ja kontrolloida useimpia pieniäkin juttuja, se on hänen päätöksensä ja oikeutensa. Jos tämä menee liiallisuuksiin, niin se ensisijainen ongelma ei ole se, että äiti suostutellaan antamaan isovanhempien tehdä mitä haluavat, vaan ihan tuki äidin vanhemmuuteen.

No minusta se vaan menee niin, että lapsi annetaan hoitoon vain sellaisille, joihin voi aidosti luottaa. Jos ei luota, ei anneta. Niin yksinkertaista. Jos kokee, että isovanhempi änkee vanhemman tontille, voi hyvin todeta, että lapsi ei ole tämän hoidossa. Ihan kuten sanot että tekisit kaverin äidin kanssa.

Ja jos luottaa, voi sitten oikeasti luottaa, eikä tehdä taistelua pienistä asioista. Määrittelee ne isot tärkeät linjat ja antaa muuten ihmisten hoitaa niitä lapsia niin kuin hyväksi katsoo.

Mutta oikeasti tämä alkaa jo mennä aivan abstraktille tasolle, kun ihmiset alkavat unohtaa lasten edut ollessaan niin epävarmoja omasta vanhemmuudestaan tai vielä lapsen roolissa suhteessa omiin vanhempiin. Lapsi tarvitsee turvallisia, tasapainoisia ja välittäviä aikuisia ympärilleen. Lapsi ei tarvitse aikuisten vääntöä siitä, onko klo 21 vai 21.15 oikea nukkumaanmenoaika vaan sitä, että aikuiset puhaltavat yhteen hiileen.

Joo totta kai, näinhän se juuri menee että niille isovanhemmille ei anneta hoitoon joihin ei voi luottaa. Tässä kai keskusteltiin juuri siitä, että joidenkin mielestä vanhemmat eivät saisi näin tehdä (siis olla antamatta hoitoon, rajata tapaamisia, pitäisi vaan ottaa rennommin).

No se on vähän veteen piirretty viiva kummin kannattaa toimia ja kumpi johtaa lopulta parempaan lopputulemaan. Ja mitä se rennommin ottaminen tarkoittaa.

Toki, mutta mun pointti on koko ajan ollut, että vanhemmat päättää sen mihin se viiva vedetään. On erilaisia vanhempia minkä takia eri perheissä on erilaisia tapoja, kaikki eivät pidä kaikkia hyvinä mutta vanhempien mukaan mennään niissä kuin myös isovanhempien suhteen.

Kyllä, perheissä on tapoja ja sehän tässä onkin oleellista. Onko kohtuullista olettaa, että hoitopaikka (on se isovanhempi tai kaverin koti tai sisarus tai maksettu hoito) muuttaa täysin tapansa vain, koska sinne tulee toisesta perheestä lapsi? Niiden vanhempien täytyy kertoa ne rajat ja oleelliset lapsen hoitoon liittyvät kuviot, mutta muuten antaa talon toimia tavallaan ja lapsen sujahtaa siihen mukaan. Ja jos talon tavat eivät miellytä, ei lasta hoitoon sinne viedä.

Mutta nyt tämä menee jo ihan hiusten halkomiseksi. Koska jos välit ja kunnioitus ovat kunnossa, näin se menee automaattisesti ja jollei, eivät ne kuntoudu siitä, vaikka joka asia menisi pilkulleen kuten on sanottu.

Olen samaa mieltä kanssasi. Jos lapsensa hoitoon vie, pitää hyväksyä hoitavan kodin tapa elää ja olla, eikä yrittää muuttaa sitä. Tai jos mennään kylään vaikka nyt isovanhemman luo, ei päsmäröidä kuinka kaikkien pitää toimia. Vastaavasti tietenkään ne isovanhemmat tms eivät saa tulla aikuisten lastensa koteihin määräilemään. Tai puheissaan syyllistää lapsensa vanhemmuutta.

Valinta tehdään siinä kohdassa, kun päätetään ylipäätänsä, voiko lapsen jonnekin hyvillä mielin viedä.

Toki, kunhan edelleen kunnioitetaan perheen rajoja. Tämä siis siten, ettei tieten tahtoen lähdetä toimimaan tiedettyjen arvojen vastaisesti arjen kysymyksissä.

Meillä esim. on ollut hoidossa naapurin lapsi, perhe on lestadiolaisen. Meistä ei ole mitenkään suuri uhraus pitää telkkari tuolla välin kiinni tai olla kuuntelematta menevänpä musiikkia kun tuo lapsi on meillä. Noita juttuja ehditään tehdä muulloinkin milloin halutaan.

Vähän vastaavia asioita ovat esim. kysymykset ruuasta (kasvissyönti), karkittomuudesta, tai vaikka siitä ettei anneta katsoa epäsopivia ohjelmia.

Nämä tosin ovat mielestäni asioita, joista ei edes erikseen tarvitse sanoa, jos ne tiedossa ovat muutenkin.

Mä taas näen tuon vähän toisin. Jos meillä ainakaan yhtään säännöllisemmin olisi kuvaamasi lapsi hoidossa, emme lähtisi sulkemaan telkkaria vain tämän takia jne. Tai koska olemme kasvissyöjiä, emme tekisi liharuokia jonkun mieliksi kuin korkeintaan ihan yksittäisiä kertoja. No, ehkä harva vaatisikaan, sinänsä hassu esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.

Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.

Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.

Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.

No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.

Sinulla on sairas ajattelumalli. Isovanhempien itselleen "luonteva" tapa, eli millä tavalla he sitten itse HALUAVAT toimia olisi muka parasta lapselle. Tuota kutsutaan narstisisuudeksi. Isovanhemman halu/luontevuus ei ole lapsen etu. Itsekästä isovanhemmalta, jos ei ajattele lasta ja lapsen vanhempia vaan itseään, kun "minä haluan".

No mietitään asiaa sitten niin, että sanellaanko ystävälle kymmenittäin sääntöjä ja ohjeita, jos hän ottaa toisen ystävän lapsen hoitoon? Harva kai niin tekee vaan on tyytyväinen saadessaan hoitopaikan ja luottaa että homma sujuu? Toki jos on jotain oikeasti tärkeää, kuten allergioita ja lääkityksiä, näistä annetaan ohjeet.

Minusta vähän sama pätee isovanhempiin. Annetaan heidän toimia tyylillään, jollei ole syytä epäillä huonoja toimintamalleja ja tuolloin kannattaa ylipäätään miettiä viekö hoitoon, vai mitä? Ja kyllä, tiedän läheltä seuranneena millaisia ovat rajattomat kontrolloijat, ja olen sitä mieltä että sellaisten kanssa ei juuri kannata tekemisissä olla.

Ohis: normaalin oloiselle ihmiselle ei tarvitse antaa pitkää ohjelistaa lastenhoitoa varten. Jo tuollaisen listan laatiminen kertoo siitä, että sen kirjoittaja epäilee aiempien havaintojensa perusteella ettei isovanhempi lasten hoitamisesta kunnialla vaikuta itsekseen selviävän.

No silloin on kai parempi, ettei lapsi mene tuollaiseen hoitoon? Ei mikään sukulaisuus ole peruste antaa lastaan hoitoon ihmiselle, johon ei luota.

Niinpä. Sitten itketään kuitenkin että miksei saa olla mummo.

No se on voivoi. Jos ei ole luotettava ja tasapainoinen aikuinen, on tärkeintä miettiä lasten etua.

Mutta silti koen, että joka asian kontrollointi lasten suhteen, vaikka kuinka olisi oikeus tähän, on vanhemman puolelta myös aivan sairasta. Se lapsi kohtaa erilaisia ihmisiä ja toimintatapoja. On päiväkodit, koulut, harrastukset, kaverien kodit, erilaiset satunnaiset hoitopaikat jne. Vanhemman pitää oppia luottamaan siihen, että muutkin kyllä osaavat, ei jokaista hengenvetoa voi kontrolloida eikä se ole lapsen etu mistään kohtaa.

Pk:n, koulun jne. henkilökunnalla on tarkasti määritelty rooli lapsen elämässä. Vastuut ym. on jopa lakiin kirjattu. He eivät voi yrittää alkaa päsmäröidä lapsen elämää tai tunkea vanhemman rooliin ilman seurauksia. Näin ollen heitä ei ole lähtökohtaisesti tarvetta kontrolloida. Jos taas lapsen kaverin äiti astuisi minun tontilleni, niin sanoisin asiasta ja jos.ei uskoisi, niin en jättäisi lastani enää hänen vastuulleen - tietenkään.

Mun mielestä on myös aika uskaliasta ulkopuolelta sanoa, että vanhempien pitäisi "hellittää" tai välittää vähemmän "pikkuasioista". Ihan oikeasti kukaan ei näe sitä tilannetta, missä toinen on isovanhempien ja lasten suhteen, eikä kukaan toinen voi sanoa, missä se toisen rajan pitäisi näiden asioiden suhteen mennä. On todella tärkeää, että vanhemmat tuntevat olonsa luontevaksi ja hyväksi vanhemmuudessaan, lapsen kannalta paljon tärkeämpää kuin että isovanhemmat tuntevat olonsa luontevaksi isovanhemmuudessaan. Siksi vanhempien ei pitäisi ikinä joutua ajattelemaan, että "no tää ei tunnu minusta hyvältä, mutta olenpa nyt bigger person ja annan mummon tehdä näin" tai vastaavaa. Jos kyse on pikkuasioista, niin miksi isovanhemmat eivät voi antaa niiden yhtä lailla olla ja kestää? Heillä oli aikanaan mahdollisuudet päättää kaikesta omien lastensa suhteen. Lastenlasten suhteen heidän on kunnioitettava vanhempien päätöksiä, vaikka ne olisivat heistä (tai sinusta) pikkumaisia. Jos joku äiti haluaa olla tosi "hands on" lapsensa kanssa ja kontrolloida useimpia pieniäkin juttuja, se on hänen päätöksensä ja oikeutensa. Jos tämä menee liiallisuuksiin, niin se ensisijainen ongelma ei ole se, että äiti suostutellaan antamaan isovanhempien tehdä mitä haluavat, vaan ihan tuki äidin vanhemmuuteen.

No minusta se vaan menee niin, että lapsi annetaan hoitoon vain sellaisille, joihin voi aidosti luottaa. Jos ei luota, ei anneta. Niin yksinkertaista. Jos kokee, että isovanhempi änkee vanhemman tontille, voi hyvin todeta, että lapsi ei ole tämän hoidossa. Ihan kuten sanot että tekisit kaverin äidin kanssa.

Ja jos luottaa, voi sitten oikeasti luottaa, eikä tehdä taistelua pienistä asioista. Määrittelee ne isot tärkeät linjat ja antaa muuten ihmisten hoitaa niitä lapsia niin kuin hyväksi katsoo.

Mutta oikeasti tämä alkaa jo mennä aivan abstraktille tasolle, kun ihmiset alkavat unohtaa lasten edut ollessaan niin epävarmoja omasta vanhemmuudestaan tai vielä lapsen roolissa suhteessa omiin vanhempiin. Lapsi tarvitsee turvallisia, tasapainoisia ja välittäviä aikuisia ympärilleen. Lapsi ei tarvitse aikuisten vääntöä siitä, onko klo 21 vai 21.15 oikea nukkumaanmenoaika vaan sitä, että aikuiset puhaltavat yhteen hiileen.

Joo totta kai, näinhän se juuri menee että niille isovanhemmille ei anneta hoitoon joihin ei voi luottaa. Tässä kai keskusteltiin juuri siitä, että joidenkin mielestä vanhemmat eivät saisi näin tehdä (siis olla antamatta hoitoon, rajata tapaamisia, pitäisi vaan ottaa rennommin).

No se on vähän veteen piirretty viiva kummin kannattaa toimia ja kumpi johtaa lopulta parempaan lopputulemaan. Ja mitä se rennommin ottaminen tarkoittaa.

Toki, mutta mun pointti on koko ajan ollut, että vanhemmat päättää sen mihin se viiva vedetään. On erilaisia vanhempia minkä takia eri perheissä on erilaisia tapoja, kaikki eivät pidä kaikkia hyvinä mutta vanhempien mukaan mennään niissä kuin myös isovanhempien suhteen.

Kyllä, perheissä on tapoja ja sehän tässä onkin oleellista. Onko kohtuullista olettaa, että hoitopaikka (on se isovanhempi tai kaverin koti tai sisarus tai maksettu hoito) muuttaa täysin tapansa vain, koska sinne tulee toisesta perheestä lapsi? Niiden vanhempien täytyy kertoa ne rajat ja oleelliset lapsen hoitoon liittyvät kuviot, mutta muuten antaa talon toimia tavallaan ja lapsen sujahtaa siihen mukaan. Ja jos talon tavat eivät miellytä, ei lasta hoitoon sinne viedä.

Mutta nyt tämä menee jo ihan hiusten halkomiseksi. Koska jos välit ja kunnioitus ovat kunnossa, näin se menee automaattisesti ja jollei, eivät ne kuntoudu siitä, vaikka joka asia menisi pilkulleen kuten on sanottu.

Olen samaa mieltä kanssasi. Jos lapsensa hoitoon vie, pitää hyväksyä hoitavan kodin tapa elää ja olla, eikä yrittää muuttaa sitä. Tai jos mennään kylään vaikka nyt isovanhemman luo, ei päsmäröidä kuinka kaikkien pitää toimia. Vastaavasti tietenkään ne isovanhemmat tms eivät saa tulla aikuisten lastensa koteihin määräilemään. Tai puheissaan syyllistää lapsensa vanhemmuutta.

Valinta tehdään siinä kohdassa, kun päätetään ylipäätänsä, voiko lapsen jonnekin hyvillä mielin viedä.

Toki, kunhan edelleen kunnioitetaan perheen rajoja. Tämä siis siten, ettei tieten tahtoen lähdetä toimimaan tiedettyjen arvojen vastaisesti arjen kysymyksissä.

Meillä esim. on ollut hoidossa naapurin lapsi, perhe on lestadiolaisen. Meistä ei ole mitenkään suuri uhraus pitää telkkari tuolla välin kiinni tai olla kuuntelematta menevänpä musiikkia kun tuo lapsi on meillä. Noita juttuja ehditään tehdä muulloinkin milloin halutaan.

Vähän vastaavia asioita ovat esim. kysymykset ruuasta (kasvissyönti), karkittomuudesta, tai vaikka siitä ettei anneta katsoa epäsopivia ohjelmia.

Nämä tosin ovat mielestäni asioita, joista ei edes erikseen tarvitse sanoa, jos ne tiedossa ovat muutenkin.

Mä taas näen tuon vähän toisin. Jos meillä ainakaan yhtään säännöllisemmin olisi kuvaamasi lapsi hoidossa, emme lähtisi sulkemaan telkkaria vain tämän takia jne. Tai koska olemme kasvissyöjiä, emme tekisi liharuokia jonkun mieliksi kuin korkeintaan ihan yksittäisiä kertoja. No, ehkä harva vaatisikaan, sinänsä hassu esimerkki.

No harvemminhan ne lapset isovanhemmilla hoidossa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että välirikon syynä (niissä tapayksissa, joissa ei ole alkoholismia, mielenterveysongelmia tai muuta selkeää syytä) on liian läheiset välit eli isovanhempien sotkeutuminen perhe-elämään?

Kun luin tämän avauksen, niin mieleeni tuli tuntemani tapaus, jossa isovanhemmat on eroitettu lapsenlastestaan. Alunperin seurasin kateellisena perheen välejä: miniä kiitteli anoppiaan, miten ihana hän on ja kuinka on avuksi lapsen hoidossa. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, miten paljon lapsenapsi oli hoidossa isovanhemmillaan, saattoi olla päiväkausia. Jos miniä oli töissä, saattoi poika lapsensa kanssa olla vanhemmillaan jatkuvasti. Erohan siitä tuli... Mietin, olisiko perheestä tullut yhtenäisempi, jos isovanhemmat olisivat olleet vähemmän läsnä ja olisiko ero voitu välttää.

Muitakin huonosti päättyneitä tapauksia tulee mieleen, kun ajattelen tapauksia, joissa isovanhempien rooli on jyrännyt vanhempien yli. Isovanhempien pitäisi pitää jonkinlaiset rajat, etteivät mene ydinperheen tontille ja antaa perhelle rauha tehdä omat päätöksensä ilman sekaantumista joka asiaan. Silloin olisi varmasti vähemmän näitä äärimmäisyyksiin meneviä tapauksia.

Eiköhän se ero olisi tullut, vaikka lapset ei olisi olleet päivääkään isovanhemmilla hoidossa.

Hassu isovanhempien haukkumisketju. Ero tulee, kun lapset ei saa olla isovanhempien luona päiväkausia hoidossa, että saisi parisuhdeaikaa. Ja ero tulee siitäkin, kun isovanhemmat ottaa lasta mahdollisimman paljon hoitoon, että pari saisi parisuhdeaikaa. 

Varsinkaan miehen vanhempina et voi koskaan voittaa. Kaikki paha, mitä parisuhteessa tapahtuu, saadaan jollain lailla miehen vanhempien syyksi.

Tuskin tässä mitään parisuhdeaikaa oli. Kyllä normaalia puolisoa alkaa v...ttaa, jos puoliso alkaa oleskella enemmän vanhempiensa luona kuin kotonaan.

Ei meillä vain tullut, vaikka hoitovapaalla ollessa vietin vanhempieni luona todella paljon aikaa aina miehen työviikon aikana. 

Kun itse lähdin töihin, olisin toivonut, että miehen vanhemmat olisi olleet elossa, että olisi voinut tehdä samoin toisin päin. Kuinka ihanaa olisi ollut, jos mies olisi voinut viettää vanhempiensa luona aina aikaa, kun minulla oli yövuoroputki meneillään. Joskus tehtiin niin, että mies otti lapset matkaan ja meni sen sijaan minun vanhempieni luo muutamaksi päiväksi, jotta sain levätä rauhassa työvuorojen välillä.

Jos miehesi olisi ollut kotona ja sinä viettäisit lapsen kanssa aikaa vanhempiesi luona tai jossain muualla lapsen ollessa isovanhemmilla, niin se ei ehkä toimisi pitemmän päälle. Tai ainakaan parisuhde ja oma perhe ei olisi kummallekaan kovin tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset  jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi  sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus)  perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne. 

Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.

Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä? 

Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.

Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.

No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem. 

Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia. 

Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.

Voi hyvä päivää taas! Tietenkin noudattaisin lääkärin ohjetta. Mutta vain lääkärin ohjetta. En vanhemman näkemystä siitä, mihin kellonaikaan pitää olla ruoka (paitsi jos on kyse diabeetikosta), montako tuntia saa olla ulkona ja missä, mistä asiosta saa kieltää ja mistä ei, mitä lapsi saa tehdä mummolassa ollessaan, mihin aikaan lapsi pitää laittaa illalla nukkumaan  jne jne.  Mummolassa on mummolan säännöt ja lapsen allergiat kuitenkin huomioidaan, Jos mummolan muut säännöt ei kelpaa, ei tarvitse tuoda lasta mummolaan. Ihan sama kuin lapsen kaveriperheissäkin...talossa talon tavoilla. 

Ajatus nukkumaanmenoajasta - joustovaran puitteissa tietenkin - on kyllä ihan perusteltu asia. Jos lapsi valvoo mummolassa esim. klo 21 saakka vaikka kotioloissa nukahtaa siinä 19.30 aikaan, niin kyllä se kuitenkin jaksamisessa näkyy.

Toki jokainen täysjärkinen osaa katsoa, milloin lasta alkaa väsyttämään tai jos tietää että mihin aikoihin suunnilleen lapsi menee yleensä nukkumaan.. mutta tuskin kukaan oikeasti mitään minuuttiaikataulua vaatiikaan. Tosin sitä en ymmärrä että tuntikausia aletaan (en tarkoita että sinä näin tekisit) poikkeamaan vain siksi, koska niin voi tehdä. Eli jos noin ihan tieten tahtoen toimittaisiin, niin taatusti kyllä jäisi lapset mummolaan viemättä.

Olen eri, mutta tässäkin peräänkuuluttaisin sitä suhteellisuudentajua. Lapsi voi olla ihan erilainen siellä mummolassa. Joko ihan yliväsynyt vieraassa ympäristössä, tai virkeä koska on niin innoissaan kaikesta. Eli jos se nukkumaanmeno venyy tai aikaistuu yhtenä päivänä, koska aikuinen arvioi, että lapsi on tai ei ole väsynyt silloin "tavoiteaikana", onko se nyt niin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset  jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi  sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus)  perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne. 

Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.

Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä? 

Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.

Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.

No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem. 

Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia. 

Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.

Voi hyvä päivää taas! Tietenkin noudattaisin lääkärin ohjetta. Mutta vain lääkärin ohjetta. En vanhemman näkemystä siitä, mihin kellonaikaan pitää olla ruoka (paitsi jos on kyse diabeetikosta), montako tuntia saa olla ulkona ja missä, mistä asiosta saa kieltää ja mistä ei, mitä lapsi saa tehdä mummolassa ollessaan, mihin aikaan lapsi pitää laittaa illalla nukkumaan  jne jne.  Mummolassa on mummolan säännöt ja lapsen allergiat kuitenkin huomioidaan, Jos mummolan muut säännöt ei kelpaa, ei tarvitse tuoda lasta mummolaan. Ihan sama kuin lapsen kaveriperheissäkin...talossa talon tavoilla. 

Ajatus nukkumaanmenoajasta - joustovaran puitteissa tietenkin - on kyllä ihan perusteltu asia. Jos lapsi valvoo mummolassa esim. klo 21 saakka vaikka kotioloissa nukahtaa siinä 19.30 aikaan, niin kyllä se kuitenkin jaksamisessa näkyy.

Toki jokainen täysjärkinen osaa katsoa, milloin lasta alkaa väsyttämään tai jos tietää että mihin aikoihin suunnilleen lapsi menee yleensä nukkumaan.. mutta tuskin kukaan oikeasti mitään minuuttiaikataulua vaatiikaan. Tosin sitä en ymmärrä että tuntikausia aletaan (en tarkoita että sinä näin tekisit) poikkeamaan vain siksi, koska niin voi tehdä. Eli jos noin ihan tieten tahtoen toimittaisiin, niin taatusti kyllä jäisi lapset mummolaan viemättä.

Olen eri, mutta tässäkin peräänkuuluttaisin sitä suhteellisuudentajua. Lapsi voi olla ihan erilainen siellä mummolassa. Joko ihan yliväsynyt vieraassa ympäristössä, tai virkeä koska on niin innoissaan kaikesta. Eli jos se nukkumaanmeno venyy tai aikaistuu yhtenä päivänä, koska aikuinen arvioi, että lapsi on tai ei ole väsynyt silloin "tavoiteaikana", onko se nyt niin kamalaa?

Jos lapsi ylivirittyy noin helposti, sitä tärkeämpi se ona rytmi on.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset  jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi  sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus)  perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne. 

Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.

Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä? 

Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.

Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.

No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem. 

Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia. 

Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.

Voi hyvä päivää taas! Tietenkin noudattaisin lääkärin ohjetta. Mutta vain lääkärin ohjetta. En vanhemman näkemystä siitä, mihin kellonaikaan pitää olla ruoka (paitsi jos on kyse diabeetikosta), montako tuntia saa olla ulkona ja missä, mistä asiosta saa kieltää ja mistä ei, mitä lapsi saa tehdä mummolassa ollessaan, mihin aikaan lapsi pitää laittaa illalla nukkumaan  jne jne.  Mummolassa on mummolan säännöt ja lapsen allergiat kuitenkin huomioidaan, Jos mummolan muut säännöt ei kelpaa, ei tarvitse tuoda lasta mummolaan. Ihan sama kuin lapsen kaveriperheissäkin...talossa talon tavoilla. 

Ajatus nukkumaanmenoajasta - joustovaran puitteissa tietenkin - on kyllä ihan perusteltu asia. Jos lapsi valvoo mummolassa esim. klo 21 saakka vaikka kotioloissa nukahtaa siinä 19.30 aikaan, niin kyllä se kuitenkin jaksamisessa näkyy.

Toki jokainen täysjärkinen osaa katsoa, milloin lasta alkaa väsyttämään tai jos tietää että mihin aikoihin suunnilleen lapsi menee yleensä nukkumaan.. mutta tuskin kukaan oikeasti mitään minuuttiaikataulua vaatiikaan. Tosin sitä en ymmärrä että tuntikausia aletaan (en tarkoita että sinä näin tekisit) poikkeamaan vain siksi, koska niin voi tehdä. Eli jos noin ihan tieten tahtoen toimittaisiin, niin taatusti kyllä jäisi lapset mummolaan viemättä.

Olen eri, mutta tässäkin peräänkuuluttaisin sitä suhteellisuudentajua. Lapsi voi olla ihan erilainen siellä mummolassa. Joko ihan yliväsynyt vieraassa ympäristössä, tai virkeä koska on niin innoissaan kaikesta. Eli jos se nukkumaanmeno venyy tai aikaistuu yhtenä päivänä, koska aikuinen arvioi, että lapsi on tai ei ole väsynyt silloin "tavoiteaikana", onko se nyt niin kamalaa?

Jos lapsi ylivirittyy noin helposti, sitä tärkeämpi se ona rytmi on.

Ohis

Pöh. Meidän lapset ainakin yökylässä ollessaan valvovat paljon pidempään kuin kotona ja hyvin jaksavat. Eivät toki enää ihan taaperoita ole, toinen 4v ja toinen 7v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset  jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi  sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus)  perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne. 

Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.

Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä? 

Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.

Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.

No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem. 

Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia. 

Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.

Voi hyvä päivää taas! Tietenkin noudattaisin lääkärin ohjetta. Mutta vain lääkärin ohjetta. En vanhemman näkemystä siitä, mihin kellonaikaan pitää olla ruoka (paitsi jos on kyse diabeetikosta), montako tuntia saa olla ulkona ja missä, mistä asiosta saa kieltää ja mistä ei, mitä lapsi saa tehdä mummolassa ollessaan, mihin aikaan lapsi pitää laittaa illalla nukkumaan  jne jne.  Mummolassa on mummolan säännöt ja lapsen allergiat kuitenkin huomioidaan, Jos mummolan muut säännöt ei kelpaa, ei tarvitse tuoda lasta mummolaan. Ihan sama kuin lapsen kaveriperheissäkin...talossa talon tavoilla. 

Ajatus nukkumaanmenoajasta - joustovaran puitteissa tietenkin - on kyllä ihan perusteltu asia. Jos lapsi valvoo mummolassa esim. klo 21 saakka vaikka kotioloissa nukahtaa siinä 19.30 aikaan, niin kyllä se kuitenkin jaksamisessa näkyy.

Toki jokainen täysjärkinen osaa katsoa, milloin lasta alkaa väsyttämään tai jos tietää että mihin aikoihin suunnilleen lapsi menee yleensä nukkumaan.. mutta tuskin kukaan oikeasti mitään minuuttiaikataulua vaatiikaan. Tosin sitä en ymmärrä että tuntikausia aletaan (en tarkoita että sinä näin tekisit) poikkeamaan vain siksi, koska niin voi tehdä. Eli jos noin ihan tieten tahtoen toimittaisiin, niin taatusti kyllä jäisi lapset mummolaan viemättä.

Olen eri, mutta tässäkin peräänkuuluttaisin sitä suhteellisuudentajua. Lapsi voi olla ihan erilainen siellä mummolassa. Joko ihan yliväsynyt vieraassa ympäristössä, tai virkeä koska on niin innoissaan kaikesta. Eli jos se nukkumaanmeno venyy tai aikaistuu yhtenä päivänä, koska aikuinen arvioi, että lapsi on tai ei ole väsynyt silloin "tavoiteaikana", onko se nyt niin kamalaa?

Jos lapsi ylivirittyy noin helposti, sitä tärkeämpi se ona rytmi on.

Ohis

Pöh. Meidän lapset ainakin yökylässä ollessaan valvovat paljon pidempään kuin kotona ja hyvin jaksavat. Eivät toki enää ihan taaperoita ole, toinen 4v ja toinen 7v.

Ja hekö ylivirittyvät helposti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset  jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi  sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus)  perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne. 

Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.

Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä? 

Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.

Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.

No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem. 

Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia. 

Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.

Voi hyvä päivää taas! Tietenkin noudattaisin lääkärin ohjetta. Mutta vain lääkärin ohjetta. En vanhemman näkemystä siitä, mihin kellonaikaan pitää olla ruoka (paitsi jos on kyse diabeetikosta), montako tuntia saa olla ulkona ja missä, mistä asiosta saa kieltää ja mistä ei, mitä lapsi saa tehdä mummolassa ollessaan, mihin aikaan lapsi pitää laittaa illalla nukkumaan  jne jne.  Mummolassa on mummolan säännöt ja lapsen allergiat kuitenkin huomioidaan, Jos mummolan muut säännöt ei kelpaa, ei tarvitse tuoda lasta mummolaan. Ihan sama kuin lapsen kaveriperheissäkin...talossa talon tavoilla. 

Ajatus nukkumaanmenoajasta - joustovaran puitteissa tietenkin - on kyllä ihan perusteltu asia. Jos lapsi valvoo mummolassa esim. klo 21 saakka vaikka kotioloissa nukahtaa siinä 19.30 aikaan, niin kyllä se kuitenkin jaksamisessa näkyy.

Toki jokainen täysjärkinen osaa katsoa, milloin lasta alkaa väsyttämään tai jos tietää että mihin aikoihin suunnilleen lapsi menee yleensä nukkumaan.. mutta tuskin kukaan oikeasti mitään minuuttiaikataulua vaatiikaan. Tosin sitä en ymmärrä että tuntikausia aletaan (en tarkoita että sinä näin tekisit) poikkeamaan vain siksi, koska niin voi tehdä. Eli jos noin ihan tieten tahtoen toimittaisiin, niin taatusti kyllä jäisi lapset mummolaan viemättä.

Olen eri, mutta tässäkin peräänkuuluttaisin sitä suhteellisuudentajua. Lapsi voi olla ihan erilainen siellä mummolassa. Joko ihan yliväsynyt vieraassa ympäristössä, tai virkeä koska on niin innoissaan kaikesta. Eli jos se nukkumaanmeno venyy tai aikaistuu yhtenä päivänä, koska aikuinen arvioi, että lapsi on tai ei ole väsynyt silloin "tavoiteaikana", onko se nyt niin kamalaa?

Jos lapsi ylivirittyy noin helposti, sitä tärkeämpi se ona rytmi on.

Ohis

Pöh. Meidän lapset ainakin yökylässä ollessaan valvovat paljon pidempään kuin kotona ja hyvin jaksavat. Eivät toki enää ihan taaperoita ole, toinen 4v ja toinen 7v.

Ja hekö ylivirittyvät helposti?

No nyt en kyllä edes ymmärrä mitä haet tuolla takaa. Itse tarkoitan sitä että niin lapset kuin aikuiset ovat erilaisia kylässä ollessaan. Voivat olla vieraskoreita tai hyperaktiivisia tai peloissaan tai ikävöidä kotiin tai ihan mitä vaan. Ja siksi välttämättä se kodin tapojen orjallinen noudattaminen ei toimi vaan tarvitaan tilannetajua hoitavalta aikuiselta. Toki joskus se kodin tapojen matkiminen voi olla lohdullistakin, yksilöllisiä juttuja nämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset  jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi  sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus)  perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne. 

Miten vanhoilla tiedoilla sinä elät? Esim allergiatietous on kyllä muuttunut 30 vuodessa.

Tämän päivän allergiatiedoilla. Oikeastiko kuvittelet, että sairaanhoitajana ei pidä olla perillä uusimmista asioista vaan 30 vuotta vanha tieto riittää tekemään nykypäivänä töitä? 

Perustelit silti osaamisesi nimenomaan vanhoilla tiedoilla.

Ja kyllä minä esim luotan enemmän allergialääkäriin kuin vanhaan perussairaanhoitajaan.

No sittenhän sä viet lapsesi hoitoon allergialääkärille,. No problem. 

Kuten aiemmin kirjoitin, jos joku ei luota mun kykyyni hoitaa lapsiaan, silloin ei pidä antaa lapsiaan mulle hoitoon. Eikä edes pyytää, että hoitaisin. Hyvin yksinkertainen asia. 

Tietenkin se lapsi on käytetty allergialääkärillä. Mutta sinäkö et noudattaisi lääkärin ohjeita vaan pungertaidit menemään ysärituedoillasi silti? Et ole tosissasi.

Voi hyvä päivää taas! Tietenkin noudattaisin lääkärin ohjetta. Mutta vain lääkärin ohjetta. En vanhemman näkemystä siitä, mihin kellonaikaan pitää olla ruoka (paitsi jos on kyse diabeetikosta), montako tuntia saa olla ulkona ja missä, mistä asiosta saa kieltää ja mistä ei, mitä lapsi saa tehdä mummolassa ollessaan, mihin aikaan lapsi pitää laittaa illalla nukkumaan  jne jne.  Mummolassa on mummolan säännöt ja lapsen allergiat kuitenkin huomioidaan, Jos mummolan muut säännöt ei kelpaa, ei tarvitse tuoda lasta mummolaan. Ihan sama kuin lapsen kaveriperheissäkin...talossa talon tavoilla. 

Ajatus nukkumaanmenoajasta - joustovaran puitteissa tietenkin - on kyllä ihan perusteltu asia. Jos lapsi valvoo mummolassa esim. klo 21 saakka vaikka kotioloissa nukahtaa siinä 19.30 aikaan, niin kyllä se kuitenkin jaksamisessa näkyy.

Toki jokainen täysjärkinen osaa katsoa, milloin lasta alkaa väsyttämään tai jos tietää että mihin aikoihin suunnilleen lapsi menee yleensä nukkumaan.. mutta tuskin kukaan oikeasti mitään minuuttiaikataulua vaatiikaan. Tosin sitä en ymmärrä että tuntikausia aletaan (en tarkoita että sinä näin tekisit) poikkeamaan vain siksi, koska niin voi tehdä. Eli jos noin ihan tieten tahtoen toimittaisiin, niin taatusti kyllä jäisi lapset mummolaan viemättä.

Olen eri, mutta tässäkin peräänkuuluttaisin sitä suhteellisuudentajua. Lapsi voi olla ihan erilainen siellä mummolassa. Joko ihan yliväsynyt vieraassa ympäristössä, tai virkeä koska on niin innoissaan kaikesta. Eli jos se nukkumaanmeno venyy tai aikaistuu yhtenä päivänä, koska aikuinen arvioi, että lapsi on tai ei ole väsynyt silloin "tavoiteaikana", onko se nyt niin kamalaa?

Jos lapsi ylivirittyy noin helposti, sitä tärkeämpi se ona rytmi on.

Ohis

Pöh. Meidän lapset ainakin yökylässä ollessaan valvovat paljon pidempään kuin kotona ja hyvin jaksavat. Eivät toki enää ihan taaperoita ole, toinen 4v ja toinen 7v.

Ja hekö ylivirittyvät helposti?

No nyt en kyllä edes ymmärrä mitä haet tuolla takaa. Itse tarkoitan sitä että niin lapset kuin aikuiset ovat erilaisia kylässä ollessaan. Voivat olla vieraskoreita tai hyperaktiivisia tai peloissaan tai ikävöidä kotiin tai ihan mitä vaan. Ja siksi välttämättä se kodin tapojen orjallinen noudattaminen ei toimi vaan tarvitaan tilannetajua hoitavalta aikuiselta. Toki joskus se kodin tapojen matkiminen voi olla lohdullistakin, yksilöllisiä juttuja nämä.

Lapsen rytmin pitäminen ei ole kodin tapojen matkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.

Tässäkin on sitten se että miksi se on lasten äidin tehtävä niin monessa perheessä pitää yhteyttä myös lasten isän puoleisiin isovanhempiin. Jos mies ei itse vie lapsia vanhemmilleen laiskuuttaan tai muusta syystä, niin voi käydä niin että siellä ei sitten vain käydä. Lasten äiti saa tästä sitten syyt niskoilleen.

Näin voi tietenkin käydä.

Mutta ovatko myös miehen vanhemmat täysin passiivisia eivätkä ota mitään yhteyksiä ja toivo näkevänsä lapsenlastaan?

Ja elleivät ole passiivisia, niin mistä sitten johtuu etteivät silti pääse tapaamaan ?

Ja tulee myös mieleen se että onko lapsen etu se että miniä kohauttaa vaan olkapäitään jos mies on saamaton eikä järjestä tapaamisia vanhempiensa kanssa?

Ilman muuta se olisi isän asia hoitaa mutta ellei hoida niin lapsen parasta ajatellen voi miniäkin pikkuisen auttaa.

Ja juu juu, ei kaikki isovanhemmat ole hyväksi lapselle, se on selvä.

Eikä minulla ole poikia eikä näin ollen miniää eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.

Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.

Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.

No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.

Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.

Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.

Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.

No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?

Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.

Mä olin toi eka, tähän väliin ehti jo muitakin jotka on näköjään mun kanssa samaa mieltä, mutta mä en nyt ihan oikeasti ymmärrä sun pointtia, vaikka ehkä ymmärränkin mitä yrität sanoa. Vanhemmat päättää lastensa asioista ja päättää myös, mikä on heille pikkujuttu ja mikä ei. Isovanhemmat sitten sopeutuvat tähän ja päättävät haluavatko olla hoitoapuna vanhempien päätösten puitteissa vai ei. Vanhemmat eivät voi vaatia hoitoapua.

Jos katkaisee välit, jonkun pikkujutun vuoksi, voi vain katsoa peiliin. Kantaa vastuu siitä, että ei osaa tulla toimeen ihmisten kanssa

Ei kukaan katkaise välejä pikkujutun takia.

Onpa todella naiivi näkemys.

Toisaalta sinä et varmaan itse tee niin kun et usko että kukaan muukaan niin tekisi.

Usko tai ole uskomatta mutta myös vanhemmissa on tavalla tai toisella" kajahtaneita" ja rajattomia eivätkä kaikki vanhemmat ensisijaisesti ajattele lapsen parasta vaan omaa egoaan.

Valta ja vastuu toki on silti heidän.

Ja joskus pelkkä valta , vastuun kanssa saattaa olla vähän niin ja näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.

Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.

Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.

No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.

Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.

Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.

Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.

No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?

Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.

Mä olin toi eka, tähän väliin ehti jo muitakin jotka on näköjään mun kanssa samaa mieltä, mutta mä en nyt ihan oikeasti ymmärrä sun pointtia, vaikka ehkä ymmärränkin mitä yrität sanoa. Vanhemmat päättää lastensa asioista ja päättää myös, mikä on heille pikkujuttu ja mikä ei. Isovanhemmat sitten sopeutuvat tähän ja päättävät haluavatko olla hoitoapuna vanhempien päätösten puitteissa vai ei. Vanhemmat eivät voi vaatia hoitoapua.

Jos katkaisee välit, jonkun pikkujutun vuoksi, voi vain katsoa peiliin. Kantaa vastuu siitä, että ei osaa tulla toimeen ihmisten kanssa

Ei kukaan katkaise välejä pikkujutun takia.

Onpa todella naiivi näkemys.

Toisaalta sinä et varmaan itse tee niin kun et usko että kukaan muukaan niin tekisi.

Usko tai ole uskomatta mutta myös vanhemmissa on tavalla tai toisella" kajahtaneita" ja rajattomia eivätkä kaikki vanhemmat ensisijaisesti ajattele lapsen parasta vaan omaa egoaan.

Valta ja vastuu toki on silti heidän.

Ja joskus pelkkä valta , vastuun kanssa saattaa olla vähän niin ja näin.

Yleensä vanhemmat menee solmuun asti pitääkseen ne välit isovanhempiin. Sietää ja sietää, nielee ja nielee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tämä on helppo asia. Olen hoitanut niin omia lapsiani kuin sisarustenikin lapsia todella paljon. Omiani tietysti aikoinaan lähes koko ajan. Jos he nyt aikuisena katsoisivat, että olen kohdellut heitä joskus huonosti tai muuten mun luonani on ollut turvatonta tai heille vahingollista, eivät he tietenkään pyytäisikään mua sen paremmin hoitamaan lapsiaan kuin antaisivat lapsiaan muutenkaan luokseni. Jos he taas vaatisivat, että mun pitäisi toimia eri tavalla kuin heidän lastensa kanssa, kehottaisin hakemaan hoitoapunsa ja lapsilleen läheiset aikuiset  jostain muualta. Sairaanhoitajana mulla on riittävästi tietoa, osaamista ja vastuuta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kuten allergioista Oli jo silloin, kun he itse olivat vielä lapsia. Jos minä en kelpaisi  sellaisena kuin olen, niin se olisi heidän oma asiansa. Mulle ei kuitenkaan aleta sanella sääntöjä, joille ei ole mitään painavaa (kuten lapsen allergia tai sairaus)  perustetta eikä vetää mitään sukupolvien välistä nokkapokkaa, jossa jonkun pitää voittaa. Mun kodissani on mun sääntöni, päiväkodissa on päiväkodin säännöt, lapset kotona on kodin säännöt jne. 

Eli omassa kodissasi toimisit täysin omien periaatteidesi mukaan, vaikka vanhemmat pyytäisivät jonkun asian kohdalla jotain muuta, täysin toteutettamiskelpoista toimintatapaa jotta säännöt olisivat yhtenäiset? Vain, koska voit ja koska sun säännöt? Entä miten miellät "perustellun" asian - täytyykö asioihin olla lääkärin lausunnot vai riittääkö ihan vain vanhempien toive vaikka siitä että lapselle ei annettaisi karkkia ikävuoteen x saakka?

Kyllä, omassa kodissani on omat sääntöni. Jos on jokin allergia tai sairaus, en tarvitse edes lääkärintodistusta vaan riittää tieto allergiasta tai sairaudesta. Olen oikesti todella tarkka tällaisissa asioissa, joskus jopa tarkempi kuin lapsen omat vanhemmat. 

Tuosta karkkiasiasta kuitenkin huuomaan, että ollaan aika erilaisia ja nähdään asia eri tavalla. Omilla lapsillani ei koskaan ollut karkkipäivää, vaikka hammaslääkäri niin suosittelikin. En vain nähnyt mitään järkeä syöttää joka viikko lapsilleni karkkia. En itsekään syö karkkia ja omatkin lapseni saivat karkkia vain muutaman kerran vuodessa. Mulla on aika usein läheisteni lapsia hoidossa, mutta ei koskaan karkkia kotona. Ei koskaan. Ei myöskään keksejä, pullaa, marjapiirakoita, jäätelöä, perunalastuja, aamiaismuroja yns. Marjoja ja hedelmiä kyllä löytyy. Ja aina porkkanoita ja kukkakaalia. 

En ala muuttamaan muissa kuin lapsen terveyttä koskevissa asioissa omaa päivärytmiäni ja arkeani jonkun toinsen ihmisen toiveiden mukaan. Jos mun tapani ei kelpaa, hoitopaikkoja löytyy muualtakin. En myöskään ole niin takertunut seuraaviin sukupolviin, että mulla olisi jonkinlanen pakko saada heitä elämääni. Arvostan jokaisen vanhemman omaa päätösvaltaa ja jos joku katsoo, että minä olen epäpätevä tai muutoin epäkelpo hänen lapselleen, niin varmasti hän löytää jonkun pätevämmän ja kelvollisemmankin . Kummasti mulla kuitenkin pikkuväkeä vierailee ja useamman kerran kuukaudessa pyydetään lapsenvahdiksikin. 

4 vuoteen ei olla oltu tekemisissä lapsen mummon kanssa.

Liuta mt-diagnooseja, välinpitämättömyys ja pienestäkin asiasta hermostuminen/arvaamattomuus ovat ne isoimmat syyt.

Voisin kuvitella juuri hänen antavan itkuista haastattelua lehdistölle epäreilusta tilanteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.

Tässäkin on sitten se että miksi se on lasten äidin tehtävä niin monessa perheessä pitää yhteyttä myös lasten isän puoleisiin isovanhempiin. Jos mies ei itse vie lapsia vanhemmilleen laiskuuttaan tai muusta syystä, niin voi käydä niin että siellä ei sitten vain käydä. Lasten äiti saa tästä sitten syyt niskoilleen.

Näin voi tietenkin käydä.

Mutta ovatko myös miehen vanhemmat täysin passiivisia eivätkä ota mitään yhteyksiä ja toivo näkevänsä lapsenlastaan?

Ja elleivät ole passiivisia, niin mistä sitten johtuu etteivät silti pääse tapaamaan ?

Ja tulee myös mieleen se että onko lapsen etu se että miniä kohauttaa vaan olkapäitään jos mies on saamaton eikä järjestä tapaamisia vanhempiensa kanssa?

Ilman muuta se olisi isän asia hoitaa mutta ellei hoida niin lapsen parasta ajatellen voi miniäkin pikkuisen auttaa.

Ja juu juu, ei kaikki isovanhemmat ole hyväksi lapselle, se on selvä.

Eikä minulla ole poikia eikä näin ollen miniää eikä tule.

Miniä voi aivan hyvin tulla ilman poikiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.

Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.

Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.

No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.

Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.

Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.

Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.

No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?

Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.

Mä olin toi eka, tähän väliin ehti jo muitakin jotka on näköjään mun kanssa samaa mieltä, mutta mä en nyt ihan oikeasti ymmärrä sun pointtia, vaikka ehkä ymmärränkin mitä yrität sanoa. Vanhemmat päättää lastensa asioista ja päättää myös, mikä on heille pikkujuttu ja mikä ei. Isovanhemmat sitten sopeutuvat tähän ja päättävät haluavatko olla hoitoapuna vanhempien päätösten puitteissa vai ei. Vanhemmat eivät voi vaatia hoitoapua.

Jos katkaisee välit, jonkun pikkujutun vuoksi, voi vain katsoa peiliin. Kantaa vastuu siitä, että ei osaa tulla toimeen ihmisten kanssa

Ei kukaan katkaise välejä pikkujutun takia.

Onpa todella naiivi näkemys.

Toisaalta sinä et varmaan itse tee niin kun et usko että kukaan muukaan niin tekisi.

Usko tai ole uskomatta mutta myös vanhemmissa on tavalla tai toisella" kajahtaneita" ja rajattomia eivätkä kaikki vanhemmat ensisijaisesti ajattele lapsen parasta vaan omaa egoaan.

Valta ja vastuu toki on silti heidän.

Ja joskus pelkkä valta , vastuun kanssa saattaa olla vähän niin ja näin.

Yleensä vanhemmat menee solmuun asti pitääkseen ne välit isovanhempiin. Sietää ja sietää, nielee ja nielee.

Monesti. Mutta on se toisinkin päin monesti. Isovanhemmat yrittävät miellyttää loputtomiin aikuisia lapsiaan, jotta saisivat lapsenlapsia nähdä. Aika usein se on niin, että toinen osapuoli on heikolla itsetunnolla varustettu miellyttäjä ja toinen itsekäs jyrääjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.

Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.

Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.

Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.

No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.

Kylläpä sitä kyökkidiagnosoidaan. Suorastaan ylikävellään, mitätöudään ja holhotaan.

Ei se ole millään tavalla tärkeää mikä on isovanhemmille luontevaa. Sen mukaan mennään mitä vanhemmat pitää tärkeänä.

Pidätkö yhtään tärkeänä sitä mikä on lapselle hyväksi?

Että jos lapsi rakastaa ihan kunnollisia isovanhempiaan mutta nämä ovat erehtyneet jossain äidille tärkeässä pikkuasiassa niin kanssakäymistä on rajoitettava koska äidin tarvetta määrätä pikkuasioista on loukattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.

Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.

Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.

No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.

Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.

Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.

Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.

No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?

Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.

Mä olin toi eka, tähän väliin ehti jo muitakin jotka on näköjään mun kanssa samaa mieltä, mutta mä en nyt ihan oikeasti ymmärrä sun pointtia, vaikka ehkä ymmärränkin mitä yrität sanoa. Vanhemmat päättää lastensa asioista ja päättää myös, mikä on heille pikkujuttu ja mikä ei. Isovanhemmat sitten sopeutuvat tähän ja päättävät haluavatko olla hoitoapuna vanhempien päätösten puitteissa vai ei. Vanhemmat eivät voi vaatia hoitoapua.

Jos katkaisee välit, jonkun pikkujutun vuoksi, voi vain katsoa peiliin. Kantaa vastuu siitä, että ei osaa tulla toimeen ihmisten kanssa

Ei kukaan katkaise välejä pikkujutun takia.

Onpa todella naiivi näkemys.

Toisaalta sinä et varmaan itse tee niin kun et usko että kukaan muukaan niin tekisi.

Usko tai ole uskomatta mutta myös vanhemmissa on tavalla tai toisella" kajahtaneita" ja rajattomia eivätkä kaikki vanhemmat ensisijaisesti ajattele lapsen parasta vaan omaa egoaan.

Valta ja vastuu toki on silti heidän.

Ja joskus pelkkä valta , vastuun kanssa saattaa olla vähän niin ja näin.

Yleensä vanhemmat menee solmuun asti pitääkseen ne välit isovanhempiin. Sietää ja sietää, nielee ja nielee.

Monesti. Mutta on se toisinkin päin monesti. Isovanhemmat yrittävät miellyttää loputtomiin aikuisia lapsiaan, jotta saisivat lapsenlapsia nähdä. Aika usein se on niin, että toinen osapuoli on heikolla itsetunnolla varustettu miellyttäjä ja toinen itsekäs jyrääjä.

Yleisimmin on kyllä kyse narsistista ja tämän jälkeläisistä.

Ja itsehän nuo isovanhemmat aina ovat nuo vanhemmat kasvattaneet eli omien kätten töitä niittävät aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että vanhempi päättää lapsen asioista ei saisi muodostua oman egon pönkittämiseksi myöskään. On paljon asioita, joilla ei ole juurikaan merkitystä miten tehdään. Niistä on turha tehdä kynnyskysymyksiä vain "koska mä voin". Toistuva vanhemman ylikävely taas on eri asia, tai jossain tärkeässä asiassa sooloilu, vaikkapa allergisen lapsen siedättäminen omin luvin tai aivan päättömän arvomaailman tuputtaminen lapselle tms.

Itsellä on alakoululaisia ja aina on menty sillä periaatteella, että mummolassa tehkööt mitä lystää, kunhan pääpiirteissään rytmit pysyvät eivätkä tee mitään vaarallista. Muutamista jutuista on jouduttu neuvottelemaan, tottakai, sitähän ne ihmissuhteet ovat. Ihan hyviä pointteja olen anopiltakin omaksunut, omat vanhemmat ovat jo kuolleet.

Pääasia on kuitenkin kunnioittaa puolin ja toisin ja jos se puuttuu, ne pienetkin asiat toki alkavat saada isompia mittasuhteita. Lapsetkin kärsivät, jos välit ovat kireät ja väkisin silti tavataan. Kokonaisuus ratkaisee.

Se mikä sinusta on pikkuasia voi olla sille toiselle tärkeä. Silloin pitää vaan osata kunnioittaa toista eikä alkaa itse riidellä itselle mitättömästä asiasta. Se se vasta pöllöä on.

No ehkä haen tällä sitä, että monesti niiden mummojen ja vaarien on helpompaa toimia itselleen luontevalla tavalla lasten lastenkin kanssa. Ja silloin kun homma on luontevaa, sillä lapsellakin on loppupeleissä mukavampaa. Jos sanellaan hirveä määrä sääntöjä, se on omiaan juuri aiheuttamaan sitä vastarintaa. Ihmiset ovat lopulta sellaisia, että haluavat tehdä ja toimia omalla tyylillään. Ei se lapsi mene pilalle, jos jonain päivänä ei pääse puistoon tai joskus saa karkkia vaikkei olisi karkkipäivä tai menee paremmilla kengillä ulos tai nukkuu vieressä tai jotain. Mutta huomaan sinullakin olevan tiukka tunneside siihen miten kommentoit, joten ymmärrettävää että olet herkillä.

Kylläpä sitä kyökkidiagnosoidaan. Suorastaan ylikävellään, mitätöudään ja holhotaan.

Ei se ole millään tavalla tärkeää mikä on isovanhemmille luontevaa. Sen mukaan mennään mitä vanhemmat pitää tärkeänä.

Pidätkö yhtään tärkeänä sitä mikä on lapselle hyväksi?

Että jos lapsi rakastaa ihan kunnollisia isovanhempiaan mutta nämä ovat erehtyneet jossain äidille tärkeässä pikkuasiassa niin kanssakäymistä on rajoitettava koska äidin tarvetta määrätä pikkuasioista on loukattu?

Juu, tää on se isovanhempien versio. Että kunnolliset isovanhemmat ihan vaan syyttä suorta jäädytetään.😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin vanhemmat jos on kyseessä, siinä voi olla kyse jostain valtataistelusta, mutta jos omiin vanhempiin on valmis laittamaan välit poikki, kyllä siinä lähes aina on vahvasti aihetta. Se on kuitenkin niin iso asia, hylätä koko lapsuudenperheensä, ettei kukaan tee sitä kevyesti.

Kyllä noissa rajattomien isovanhempien tapauksissa pariskunnan molemmat osapuolet yleensä rajaavat kanssakäymistä tai katkaisevat välit, eli toiselle osapuolelle omat vanhemmat/lapsuudenperhe kyseessä joka tapauksessa.

Ja ei vanhempien ja isovanhempien välillä voi olla mitään "valtataistelua" lapsesta tai perhe-elämästä, koska isovanhemmilla ei ole mitään oikeuksia puuttua noihin.

No anteeksi jos termi on väärä, mutta kyllähän näitä juttuja on, joissa anoppi tekee aina kaiken väärin miniän mielestä (ja toisinpäin). Ihan periaatteesta ollaan tätä mieltä, sitä tarkoitan.

Ja sekö on mahdotonta? Että tekee kaiken väärin? Yleensä on kyllä esim endin pyydetty js pyydetty tekemään oikeun mutta siihen ei suostuta.

Äitihän sen aina määrää miten lasta hoidetaan. Ei isoäiti.

Ei se ole mahdotonta, älä ole niin mustavalkoinen. Mutta ihan oikeasti on myös olemassa ihmisiä, jotka ihan periaatteen vuoksi vääntävät asioista ja ovat valmiita katkomaan välejä, jos lapsen päiväunet myöhästyvät 10 minuuttia. Siksi parasta on, että se oma lapsi viime kädessä vastaa suhteista omiin vanhempiin.

No vanhemmat määrää lapsen asioista. Aina. Piste. Miksi siis venkoilla ja tunkea omia näkemyksiään väkisin? Ja luottaa siihen että oma lapsi nyt vaan rutiinisti nielee öykkäröinnin?

Älä nyt jaksa. On oikeita syitä, joiden vuoksi välejä katkotaan. Ja on pikkumaista nillitystä, jota voi harrastaa ihan yhtä lailla mikä vaan sukupolvi. Vaikka vanhemmat päättävät, ei ole tarkoituksenmukaista vinkua jokaisesta pikkujutusta, jos vaikka hoitoapua haluaa. Niin kauan kun ei tehdä mitään vaarallista, tyhmää, manipuloivaa tai olla sekoittamassa pikkulapsen rytmejä täysin.

Mä olin toi eka, tähän väliin ehti jo muitakin jotka on näköjään mun kanssa samaa mieltä, mutta mä en nyt ihan oikeasti ymmärrä sun pointtia, vaikka ehkä ymmärränkin mitä yrität sanoa. Vanhemmat päättää lastensa asioista ja päättää myös, mikä on heille pikkujuttu ja mikä ei. Isovanhemmat sitten sopeutuvat tähän ja päättävät haluavatko olla hoitoapuna vanhempien päätösten puitteissa vai ei. Vanhemmat eivät voi vaatia hoitoapua.

Jos katkaisee välit, jonkun pikkujutun vuoksi, voi vain katsoa peiliin. Kantaa vastuu siitä, että ei osaa tulla toimeen ihmisten kanssa

Ei kukaan katkaise välejä pikkujutun takia.

Onpa todella naiivi näkemys.

Toisaalta sinä et varmaan itse tee niin kun et usko että kukaan muukaan niin tekisi.

Usko tai ole uskomatta mutta myös vanhemmissa on tavalla tai toisella" kajahtaneita" ja rajattomia eivätkä kaikki vanhemmat ensisijaisesti ajattele lapsen parasta vaan omaa egoaan.

Valta ja vastuu toki on silti heidän.

Ja joskus pelkkä valta , vastuun kanssa saattaa olla vähän niin ja näin.

Yleensä vanhemmat menee solmuun asti pitääkseen ne välit isovanhempiin. Sietää ja sietää, nielee ja nielee.

Monesti. Mutta on se toisinkin päin monesti. Isovanhemmat yrittävät miellyttää loputtomiin aikuisia lapsiaan, jotta saisivat lapsenlapsia nähdä. Aika usein se on niin, että toinen osapuoli on heikolla itsetunnolla varustettu miellyttäjä ja toinen itsekäs jyrääjä.

Yleisimmin on kyllä kyse narsistista ja tämän jälkeläisistä.

Ja itsehän nuo isovanhemmat aina ovat nuo vanhemmat kasvattaneet eli omien kätten töitä niittävät aina.

Kukaan ei varmasti tiedä mikä on yleisin tilanne, kun välit ovat hankalia. Kasvatus toki näyttelee yhtä osaa tässä, mutta ei sekään ole aivan yksiselitteistä. Kukaan meistä ei ole tyhjä taulu joka muovataan täysin halutunlaiseksi tai elä tyhjiössä, jossa vain vanhemmat vaikuttavat persoonan kehitykseen.