Päättyykö parisuhde huomiseen asunto näyttöön?

Taas on valittu vaimo vain ulkonäön perusteella.

Ota jatkossa opiksesi.

Ole mies, ja laita akkasi kadulle tienaamaan ne asuntorahat. Luulis että akkasi oppii olemaan, kun on muutaman kerran saanut kakkoseen irstailta setämiehiltä.

Yhdyssanaongelmiin se päättyy.

HSEn adonis kirjoitti:

Yhdyssanaongelmiin se päättyy.

"...myötä ja vastoinkäymisissä, kunnes kirjoitusvirheet teidät erottaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki käskevät menemään pankkiin? Jos mies kokee, ettei rahat riitä taloon ja kohtuulliseen elintasoon, niin hänellä on täysi oikeus tähän kokemukseen. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta ottaa pankista tappiin vedettyä lainaa. Meillekin olisi aikanaan annettu tuplasti enemmän kuin itse koin kohtuulliseksi ja järkeväksi. Kyllä jokaisella on velvollisuus arvioida itse se oma maksukyky, eikä tuudittautua siihen että pankki kyllä tietää.

Totta kai, mutta ap:n vaimo (tai siis "naisystävä") ei usko että heillä ei ole varaa ja jos ap sanoo vaan ei käy, niin nainen ilmeisesti jättää hänet, mikä pelottaa ap:ta. Jos pankin täti kertoo saman asian, niin ap:n ei tarvitse olla "bad guy". Voisihan jotain lainalaskuriakin näyttää ja samalla näyttää tyypillistä kuukautista luottokorttilaskua.

Niin, mutta entäs jos se pankin täti myöntää lainan? Esimerkiksi meidän perheen laskennallinen maksukyky olisi pankin mielestä riittänyt jopa 600 000 lainaan, vaikka todellisuudessa on tehnyt tiukkaa tämän 350 000 lainankin kanssa. Ei ne pankin laskemat ole aina kauhean realistisia.

Jos itse olisin mies ja naiseni kiristäisi minua erolla tuollaisessa tilanteessa, niin ero siitä tulisi ilman muuta. Olisi se sen verran törkeää käytöstä, että en sitä kykenisi sulattamaan.

Et ilmeisesti merkitse naisellesi mitään. Hän on kiinnostunut vain rahoistasi. Hän pistää oman "unelmakämppänsä" sinun hyvinvointisi edelle. Hän on siis kanssasi vain saadakseen sen kämpän ja jos se ei onnistu niin heippa!

Lakkaa rahoittamasta häntä. Hän ei ikinä tule aidosti rakastamaan sinua. Rakkautta ei voi ostaa. Älä tyydy lypsylehmän osaan suhteessasi. Tänään hän on mistään piittaamatta valmis romuttamaan taloutenne jonkun kämpän takia. Huomenna hän tekee saman tempun kun hän näkee unelmiensa auton. Sinä tai sinun taloudellinen ahdinkosi ei voisi häntä vähempää kiinnostaa. En ihmettele, vaikka hän jo nyt etsisi uutta tuottoisampaa "lypsylehmää"...

No älä nyt hyvä mies osta liian kallista taloa tuon naisen takia, erouhkailija ei ole sen arvoinen. Hyvän naisen eteen voi panostaakin mutta ei tuollaisen mätämunan. Parempaa onnea seuraavalle kierrokselle.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti näitä tapauksia on ihan elävässä elämässäkin. Yhden neljälapsisen tuttavapariskunnan kotiäiti pakotti miehensä suostumaan unelmakodin hankintaan. Kyseessä oli vanha rapistunut kyläkoulu , jonka nyt vielä suht halvalla sai hankittua, koska sijainti hevonprseessä ja remppaamaton rotisko. Mutta kumminkin mies joutuu tekemään pitkää päivää homman rahoittamiseksi muutenkin ja sitten vielä pitäisi olla aikaa ja rahaa siihen remontointiinkin. Kyllä käy ihan sivullisenkin sääliksi tätä miestä ja lapsia.

Mä en ymmärrä naisia, jotka haluavat täyttä remonttia vaativan talon, mutteivät itse ole valmiita laittamaan tikkua ristiin sen rempan eteen. Olen itsekin nainen, asun ja remontoin vanhaa taloa. Ei olisi missään vaiheessa tullut mieleenkään jättää remonttia yksin miehen vastuulle. Kaikkea teen, mihin ikinä fyysiset rahkeet riittää ja usein sellaistakin, mihin ei oikeastaan riittäisi, mutta sisulla nekin hommat onnistuu. Jos en jotain osaa, opettelen. 

Mutta joo, ap:n vaimo varmaan haluaisi erota joka tapauksessa. Hän ehkä kuvittelee, että se unelmatalo korjaa suhteen ongelmat... Ihan yhtä hyvin toimii kuin lapsen hankkiminen vastaavassa tilanteessa. Iso remontti kaataa suhteen ihan satavarmasti, jollei se ole todella lujalla pohjalla. Ole ap onnellinen, että jos et itse saa vaimolle sanottua, ettei teillä ole siihen taloon varaa, pankki sen kyllä sanoo.

Jos toinen uhkailee erolla, niin on parempi erota nyt kuin asunnon ostamisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti näitä tapauksia on ihan elävässä elämässäkin. Yhden neljälapsisen tuttavapariskunnan kotiäiti pakotti miehensä suostumaan unelmakodin hankintaan. Kyseessä oli vanha rapistunut kyläkoulu , jonka nyt vielä suht halvalla sai hankittua, koska sijainti hevonprseessä ja remppaamaton rotisko. Mutta kumminkin mies joutuu tekemään pitkää päivää homman rahoittamiseksi muutenkin ja sitten vielä pitäisi olla aikaa ja rahaa siihen remontointiinkin. Kyllä käy ihan sivullisenkin sääliksi tätä miestä ja lapsia.

Mä en ymmärrä naisia, jotka haluavat täyttä remonttia vaativan talon, mutteivät itse ole valmiita laittamaan tikkua ristiin sen rempan eteen. Olen itsekin nainen, asun ja remontoin vanhaa taloa. Ei olisi missään vaiheessa tullut mieleenkään jättää remonttia yksin miehen vastuulle. Kaikkea teen, mihin ikinä fyysiset rahkeet riittää ja usein sellaistakin, mihin ei oikeastaan riittäisi, mutta sisulla nekin hommat onnistuu. Jos en jotain osaa, opettelen. 

Mutta joo, ap:n vaimo varmaan haluaisi erota joka tapauksessa. Hän ehkä kuvittelee, että se unelmatalo korjaa suhteen ongelmat... Ihan yhtä hyvin toimii kuin lapsen hankkiminen vastaavassa tilanteessa. Iso remontti kaataa suhteen ihan satavarmasti, jollei se ole todella lujalla pohjalla. Ole ap onnellinen, että jos et itse saa vaimolle sanottua, ettei teillä ole siihen taloon varaa, pankki sen kyllä sanoo.

Onko teillä lapsia, ja jos on, niin minkä ikäisiä? Meillä on kaksi alle 3-v lasta eikä tässä tilanteessa ole todellakaan yksinkertaista remontoida yhdessä. Pienet jutut toinen tekee yksin toisen vahtiessa lapsia, isompia varten hommataan lastenvahti ja kaikkein isoimmat on pakko teettää ammattilaisella. Meillä molemmat siis osallistuu, mutta ymmärrän varsin hyvin jos joku toinen pikkulapsiperhe jakaa työt toisenlaisella mallilla.

Parisuhde ei ole ainakan vielä loppunut, mutta tilanne on se, että nainen ihastui asuntoon niin paljon, että minulta mitään kysymättä on jo tilannut jonkinlaisen  kuntoarvioitsijan paikalle tekemään kosteusmittauksia yms muita toimenpiteitä.,

Meidän nykyinen asunto ei siis ole vielä myynnissä tai mitään sen myymiseksi edes tehty eikä olla oltu pankkiinkaan yhteydessä lisälainan hakemiseksi, jota siis joutuisimme ottamaan aika paljon, koska nykyisestä kerrostalkoasunnosta emme saisi läheskään tuon kohteen hintaa.

No, jokatapauksessa kartoittaja on jo tilattu ja kuulemma välittäjälle on alustava tarjouskin esitetty.

välillä mietin, pitäisikö nainen viedä lääkäriin, kun en saa häntä uskomaan ja lopetamaan hössötystä

ap

Kyllä kannattaa maksaa kosteusmittaajalle hunaja ja ties mistä toimenpiteistä, kun ei ole rahaakaan.

Siinä olet ikävässä asemassa, kun vaimosi unelmat todennäköisesti tulee särkymään rahanpuutteeseen, jota ei siis ole, sinä saat siitä syyt niskoillesi ja lisää erouhkauksia

Hullu nainen sinula ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vielä ole haettu lainaa. Meillä on jo aika tiukka tilanne nykyisen asunnon kanssa ja tämä olisi paljon kalliimpi

Ehkäpä kannattaisi sitten suunnata pankkiin ASAP. Jos siellä saisivat naiselle järkeä päähän?

Ei meilläkään rouva minua usko, mutta asiantuntijaa kyllä. Joten ulkoistan tiettyjen asioiden selittämisen asiantuntijoille.

Onko joku kuullut vaimosta joka uskoo miestään?

Voi sentään, olen pahoillani, Ap, kuullessani, että prosessi on jo menossa sinulta kysymättä ja mahdollista lainaa selvittämättä. Ymmärrän täysin naisystäväsi halua tarttua unelmakohteeseen, mutta kyynisenä naisena en olisi yhtä nopealiikkeinen, hän ei kuulosta nyt aivan realistista vaan todellakin unelmastaan innostuneelta. Jos kohde on sinunkin unelmasi, miettikää ihmeessä yhdessä, millä edellytyksin unelman voisi realistisesti toteuttaa. Mieheni sen sijaan toimisi juuri kuten naisystäväsi, ensin tarjoaisi ja sitten törmäisi perusrealiteetteihin. Meillä on kaksi hyväpalkkaista perheessä, mutta minä huolehdin kululaskennasta, lainoista ja käsirahoista myös vielä köyhänä pätkätyöläisenä äitiyslomilla, mies taas innostuessaan osteli kaikkea ja suuttui "nalkuttamisestani", kun minulla ei vain ollut enää rahaa maksaa arkilaskuja pääosin yksin eikä hän ymmärtänyt tilannetta. Nyttemmin tilanne on tasoittumaan päin, kun olen alkanut sanoa, että tekee velkakirjan lainaamisistaantai maksamatta jättämisistään minulle eikä "maksa luonnossa". En toki nipota ruokaostoista yms, mutta kyllä esim. edellytän yhteistilille kuukausi siirrot lainaan ja keskimääräisiin kk-kuluihin. Nykyään hän myös on oppinut maksamaan laskut vuorollaan ja älyämään, että rahaa menee, kilpailuttaa jo sähkön ym ihan fiksusti. Minulla on kovempi palkka eli sen puoleen olen ollut valmis hoitamaan enemmän menoista, mutta en sen kustannuksella, että hän ostelisi omia juttuja ja minä tai lapset emme voisi.

Nyt harmittelen sitä, että emme jakaneet talon omistussuhdetta maksetun osuuden suhteessa emmekä ottaneet erillisiä lainoja. En ymmärtänyt sen olevan mahdollista. Kun ero nyt kurkkii nurkan takana, voin vain todeta, että oma vikani, maksan sitten varmaan taloa osin tuplasti, kun maksan miehen pois... Hänellä ei ole varaa jäädä, koska ainoa, joka on hätävaraa meillä säästänyt, olen minä. Olen myös huono shoppailemaan turhia, onneksi, joten selvinnen erosta hajoamatta muun lisäksi myös talousvaikeuksiin. Jos ero ei tulekaan vaan saamme asiat kuntoon, opin edes sen, että en enää "lainaa" uuteen autoon yms. ilman kirjallista velkakirjaa ja maksusuunnitelmaa. Suosittelen samaa teillekin, ja niin, että jollet itse ole sitoutumassa unelmataloon, voi omistus- ja lainasuhteen painottaa rouvalle. Ellei sitten ole tiedossa mitään häivy talostani -riitoja, mutta jos on, aika kurjalta velkasitoumuskin kuulostaisi. Tsemiä ja rauhallista harkintamieltä näytölle...

Auts, tsemiä ap. Puolisoni on samanlainen innostuja kuin kuvauksesi perusteella sinun puolisosi, ja eniten ketuttaa, kun hän ns ohittaa minut ja tekee moisia päätöksiä ohitseni, tyyliin tilaa kuntokartoituksen puhumatta kanssani, johonkin kohteeseen, ja sitten väittää, että en ikinä tue häntä vaan estän haaveita... HUAH. Yksi syy, miksi mietin eroa, on tämä: ukko ei vain ole ns turvallisen luotettava vaan liiankin innostuva päähänpäläysten toteuttaja, vaikka tiettyä spontaaniutta arvostankin. Jossain vaiheessa realismi olisi silti upea juttu.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki käskevät menemään pankkiin? Jos mies kokee, ettei rahat riitä taloon ja kohtuulliseen elintasoon, niin hänellä on täysi oikeus tähän kokemukseen. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta ottaa pankista tappiin vedettyä lainaa. Meillekin olisi aikanaan annettu tuplasti enemmän kuin itse koin kohtuulliseksi ja järkeväksi. Kyllä jokaisella on velvollisuus arvioida itse se oma maksukyky, eikä tuudittautua siihen että pankki kyllä tietää.

Totta kai, mutta ap:n vaimo (tai siis "naisystävä") ei usko että heillä ei ole varaa ja jos ap sanoo vaan ei käy, niin nainen ilmeisesti jättää hänet, mikä pelottaa ap:ta. Jos pankin täti kertoo saman asian, niin ap:n ei tarvitse olla "bad guy". Voisihan jotain lainalaskuriakin näyttää ja samalla näyttää tyypillistä kuukautista luottokorttilaskua.

Niin, mutta entäs jos se pankin täti myöntää lainan? Esimerkiksi meidän perheen laskennallinen maksukyky olisi pankin mielestä riittänyt jopa 600 000 lainaan, vaikka todellisuudessa on tehnyt tiukkaa tämän 350 000 lainankin kanssa. Ei ne pankin laskemat ole aina kauhean realistisia.

Pankin tätinä ihmettelen kyllä usein laskureiden päätelmiä mihin ihmisillä muka on varaa. Mutta mutta, tempaset luottohakemukselle vaan pari kolme... Viisi kulutusluottoa ja isot kk-erät, ei heru lisälainaa ja puolison on siihen tyytyminen.