Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ei kestäkään vaativaa vauvaa?
Ennen lapsen saamista parisuhteemme kesti sairauksia, työttömyyttä ja monenlaista vaikeaa asiaa. Eikä edes natissut liitoksistaan niissä pahemmin. Sitten saatiin vauva, jota yritettiin muutama vuosi (ja tuon yrittämisen ja siihen liittyvät pettymykset ym. parisuhde kesti myös hyvin).
Vauva on nyt 11 kk ja ollaan ihan eron partaalla. Vauva on temperamentiltaan "vaativa" ja ollut myös koliikkia ja refluksia ja muuta joka on lisännyt vaativuutta. Syömiset, nukkumiset ja sellaiset on alusta asti olleet hänelle vaikeita ja lisäksi vauvaa pitää viihdyttää paljon, koska muuten itkee suoraa huutoa koko ajan. Ollaan pyydetty vauvan vaativuuteen apua neuvolasta ja useammalta yksityislääkäriltä (ja selvitetty allergioita, kielijänteitä, reflukseja ym ym ja lopputulos kaikkialla on, että vauva on täysin terve mutta temperamentiltaan vaativa). Kaikkialla käsketään vain hyväksymään, että lapsi on sellainen kuin hän on. Ja olen hyväksynytkin sen, mieheni ei oikein ole vielä.
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken. Minulla on taukoja vauvasta joka päivä, mutta ne ei riitä. Mies käy töissä ja harrastuksissa, joten hänelläkin on taukoja vauvasta, mutta ne ei riitä hänellekään. Olen kotona vauvan kanssa ja lääkärit ovat sanoneet, että tätä vauvaa ei kannata laittaa päiväkotiin aikaisin vaan hänen kanssa pitää tuon vaativuuden kanssa olla pidempään kotona kuin muiden lasten (ja olen samaa mieltä ja mieskin on). Mutta olemme molemmat ihan loppu, ja mies on nyt sanonut että haluaa erota koska ei jaksa tällaista elämää enää.
Muita joilla parisuhde ei kestänytkään vaativaa vauvaa? Tai temperamenttista taaperoa? Miten teillä menee eron jälkeen? Vertaistukea kaipailen..
Kommentit (315)
Meillä vaativasta vauvasta kasvoi vaativa lapsi ja täysin mahdoton murrosikäinen. Sai 16-vuotiaana add-diagnoosin ja ammattiapua, nyt kaksi vuotta myöhemmin muutti omilleen ja sekä arki, työt että opiskelut sujuvat. Tie oli pitkä ja kivinen, joten jäi ainokaiseksi, mutta hyvä tuli lopulta kaikesta huolesta huolimatta. Äitikin pääsee vielä jaloilleen, vähän ränsistyneenä, mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 kk ei juuri viihdykettä tarvitse. Todennäköisesti stressaantuu siitä jos joka päivä pitää yrittää käydä jossain kun viihtyisi vaan kotona.
Pysykää enimmäkseen omalla pihalla, selkeät rutiinit. Aamupala, leikki-aika ulkona omalla pihalla, ruoka ja unta. Sitten välipala ja leikki. Mahdollisimman vähän mitään extraa.
Ei päiväkotiin, saattaa mennä pahemmaksi tuo ja lapsi kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää sellainen järjestely kuin jollakin täällä av:lla oli. Jos taloudellisesti mahdollista, hankkikaa toinen pieni (vuokra-asunto) asunto esim yksiö, jossa vuoroviikoin sovitut päivät toinen vanhempi viettää ”sinkkuelämää” ja palaa sitten viikonlopuksi perheen pariin. Tarkoitus on molempien vanhempien levähtäminen vuorotellen eli vanhemmat vuorottelevat ja kumpikin saa viettää aikaa pikku yksiössä. Rakkaus kukoisti siinä esimerkkiperheessä. Parempi tuo on ehkä kuin ero?
Noin pieni vauva ei voi olla viikkoa erossa vanhemmastaan. Tässä vaiheessa lapselle kehittyy perusturvallisuus. Lapsen täytyy voida luottaa että vanhempi on läsnä. Muuten idea on toki hyvä.
Edelliseen lisäten, sama koskee päivähoitoa. Perusturvallisuus ei isossa ryhmässä parane, jos muutenkin hankalaa
Olen aina ihmetellyt miehiä, jotka vapautuvat vaimostaan ja YHTEISISTÄ lapsistaan eroamalla, koska heidän elämänsä on niiiiiiiiin hankalaa. Niin on vaimonkin - ja usein lastenkin.
Pidän erityisen naurettavana sitä, että kyseisillä miehillä on oikeus harrastaa työnteon ohella, jos vaimolla ei ole vastaavaa oikeutta, vaan loputonta lasten- ja kodinhoitoa.
Ala-arvoista, lapsellista ja vastuutonta käytöstä kyseisiltä miehiltä.
Olen pahoillani, aloittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies luettuaan aloituksen sanoi ettei kukaan normaali aikuinen mies petä tuolla tavoin perhettään vaan tukisi vaimoaan jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on mies, joka haluaa heti erota kun tulee ongelmia. Monella muullakin suomalaisialla on lapsi, joka on vielä vaativampi kuin teidän esim. vammaisuus jne. Ongelma ei siis ole vauva vaan mies. Korjaa otsikko, että mitö tehdä ongelmaisen miehen kanssa.
Voit muuten olla oikeassa, mutta ennen vauvaa meidän elämässä on ollut useampi iso ongelma/vaikea elämäntilanne kuten sairauksia, työttömyyttä ym eikä niissä mies halunnut eroa eikä meidän parisuhde silloin mennyt mitenkään eron partaalle. Ap
Käsittivätkö mainitut ongelmat miestä? Narsistille tärkeintä on omaan itseen kiinnittyvä huomio eli kun saa huomiota ja sääliä tai ihailua osakseen niin pitkään on hyvä.
Anteeksi jo etukäteen eriävästä mielipiteestä joka varmasti saa p*skamyrskyn aikaiseksi, mutta täältä Ranskassa vuosikausia asuneena minulla pistää heti silmään se, että parisuhde on päästetty väljähtymään ja mies jää vaille huomiota. Hän ilmeisesti järjestää treffejä teille mutta miten sinä huomioit hänet? Jos et halua erota niin laita oma naisellisuutesi kuntoon ja pidä miestäsi hyvänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mies olekaan perheen pää? Miksi miehen kiitos sukunimestä on se, että mies jättää perheen johon sen sukunimen asetti? Aika sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jo etukäteen eriävästä mielipiteestä joka varmasti saa p*skamyrskyn aikaiseksi, mutta täältä Ranskassa vuosikausia asuneena minulla pistää heti silmään se, että parisuhde on päästetty väljähtymään ja mies jää vaille huomiota. Hän ilmeisesti järjestää treffejä teille mutta miten sinä huomioit hänet? Jos et halua erota niin laita oma naisellisuutesi kuntoon ja pidä miestäsi hyvänä.
Kukas siellä Ranskassa hoitaa lapset sillä aikaa kun äiti laittaa naisellisuuttaan kuntoon ja pitää miestä hyvänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jo etukäteen eriävästä mielipiteestä joka varmasti saa p*skamyrskyn aikaiseksi, mutta täältä Ranskassa vuosikausia asuneena minulla pistää heti silmään se, että parisuhde on päästetty väljähtymään ja mies jää vaille huomiota. Hän ilmeisesti järjestää treffejä teille mutta miten sinä huomioit hänet? Jos et halua erota niin laita oma naisellisuutesi kuntoon ja pidä miestäsi hyvänä.
Voisiko sieltä Ranskasta tulla myös neuvo siihen, että jos kaikki voimat menee vaativan vauvan hoitamiseen ja yöheräämisiin eikä ole jaksamista edes puhua, niin millä energialla sitä miestä huomioidaan?!
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jo etukäteen eriävästä mielipiteestä joka varmasti saa p*skamyrskyn aikaiseksi, mutta täältä Ranskassa vuosikausia asuneena minulla pistää heti silmään se, että parisuhde on päästetty väljähtymään ja mies jää vaille huomiota. Hän ilmeisesti järjestää treffejä teille mutta miten sinä huomioit hänet? Jos et halua erota niin laita oma naisellisuutesi kuntoon ja pidä miestäsi hyvänä.
Tässä näette suhteen naisvihan. Kaikki pyörii miehen ympärillä. Naisella ei ole mitään väliä. Miehen ei tarvitse palvella tai olla naisen takia olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jo etukäteen eriävästä mielipiteestä joka varmasti saa p*skamyrskyn aikaiseksi, mutta täältä Ranskassa vuosikausia asuneena minulla pistää heti silmään se, että parisuhde on päästetty väljähtymään ja mies jää vaille huomiota. Hän ilmeisesti järjestää treffejä teille mutta miten sinä huomioit hänet? Jos et halua erota niin laita oma naisellisuutesi kuntoon ja pidä miestäsi hyvänä.
Kukas siellä Ranskassa hoitaa lapset sillä aikaa kun äiti laittaa naisellisuuttaan kuntoon ja pitää miestä hyvänä?
Äiti. Kai ne välillä nukkuukin. Se on vain priorisointikysymys, käytänkö 15 minuuttia someen/nukkumiseen/tmv vai mieheen. Ei tarvi tehdä mitään sirkustemppuja vaan arjen pieniä tekoja.
Mutta kukin taaplaa tyylillään. Lähden nyt töihin niin en ehdi vastailemaan enää. T.Ranskasta
Kunnon mies taistelee henkeen ja vereen perheensä puolesta.
Näille nykyajan vätyksille voi hamekankaan ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon mies taistelee henkeen ja vereen perheensä puolesta.
Näille nykyajan vätyksille voi hamekankaan ostaa.
Miksi hamekankaan? Meinaatko että nämä miehet ovat naisellisia ja siksi heidän pitäisi käyttää hametta? Hyvin seksistinen ilmaisu, etenkin kun tässäkin se nainen on ainoa joka kantaa lapsesta vastuuta niinkuin vanhemman kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon mies taistelee henkeen ja vereen perheensä puolesta.
Näille nykyajan vätyksille voi hamekankaan ostaa.
Miksi hamekankaan? Meinaatko että nämä miehet ovat naisellisia ja siksi heidän pitäisi käyttää hametta? Hyvin seksistinen ilmaisu, etenkin kun tässäkin se nainen on ainoa joka kantaa lapsesta vastuuta niinkuin vanhemman kuuluu.
On vanha sanonta😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon mies taistelee henkeen ja vereen perheensä puolesta.
Näille nykyajan vätyksille voi hamekankaan ostaa.
Miksi hamekankaan? Meinaatko että nämä miehet ovat naisellisia ja siksi heidän pitäisi käyttää hametta? Hyvin seksistinen ilmaisu, etenkin kun tässäkin se nainen on ainoa joka kantaa lapsesta vastuuta niinkuin vanhemman kuuluu.
On vanha sanonta😃
Niin, jonka merkitys on se että naiseksi kutsuminen on loukkaus. Eli naiseus on huonompaa kuin mieheys, ja jos mies on heikko/lapsellinen/jotain muuta negatiivista, sanonnan mukaan hän käyttäytyy kuin nainen ja siksi hänen pitäisi käyttää hametta. Eli helvetin seksistinen sanonta jota ei tarvitsisi kenenkään enää viljellä.
Tehkää sellainen järjestely kuin jollakin täällä av:lla oli. Jos taloudellisesti mahdollista, hankkikaa toinen pieni (vuokra-asunto) asunto esim yksiö, jossa vuoroviikoin sovitut päivät toinen vanhempi viettää ”sinkkuelämää” ja palaa sitten viikonlopuksi perheen pariin. Tarkoitus on molempien vanhempien levähtäminen vuorotellen eli vanhemmat vuorottelevat ja kumpikin saa viettää aikaa pikku yksiössä. Rakkaus kukoisti siinä esimerkkiperheessä. Parempi tuo on ehkä kuin ero?