Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ei kestäkään vaativaa vauvaa?
Ennen lapsen saamista parisuhteemme kesti sairauksia, työttömyyttä ja monenlaista vaikeaa asiaa. Eikä edes natissut liitoksistaan niissä pahemmin. Sitten saatiin vauva, jota yritettiin muutama vuosi (ja tuon yrittämisen ja siihen liittyvät pettymykset ym. parisuhde kesti myös hyvin).
Vauva on nyt 11 kk ja ollaan ihan eron partaalla. Vauva on temperamentiltaan "vaativa" ja ollut myös koliikkia ja refluksia ja muuta joka on lisännyt vaativuutta. Syömiset, nukkumiset ja sellaiset on alusta asti olleet hänelle vaikeita ja lisäksi vauvaa pitää viihdyttää paljon, koska muuten itkee suoraa huutoa koko ajan. Ollaan pyydetty vauvan vaativuuteen apua neuvolasta ja useammalta yksityislääkäriltä (ja selvitetty allergioita, kielijänteitä, reflukseja ym ym ja lopputulos kaikkialla on, että vauva on täysin terve mutta temperamentiltaan vaativa). Kaikkialla käsketään vain hyväksymään, että lapsi on sellainen kuin hän on. Ja olen hyväksynytkin sen, mieheni ei oikein ole vielä.
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken. Minulla on taukoja vauvasta joka päivä, mutta ne ei riitä. Mies käy töissä ja harrastuksissa, joten hänelläkin on taukoja vauvasta, mutta ne ei riitä hänellekään. Olen kotona vauvan kanssa ja lääkärit ovat sanoneet, että tätä vauvaa ei kannata laittaa päiväkotiin aikaisin vaan hänen kanssa pitää tuon vaativuuden kanssa olla pidempään kotona kuin muiden lasten (ja olen samaa mieltä ja mieskin on). Mutta olemme molemmat ihan loppu, ja mies on nyt sanonut että haluaa erota koska ei jaksa tällaista elämää enää.
Muita joilla parisuhde ei kestänytkään vaativaa vauvaa? Tai temperamenttista taaperoa? Miten teillä menee eron jälkeen? Vertaistukea kaipailen..
Kommentit (315)
Vierailija kirjoitti:
Miten mies aikoo jaksaa eron jälkeen vaativaa vauvaa ja vanhempia lapsia ihan yksin monta päivää? Vai aikooko hän jättää lapset sinulle lähes kokonaan? Eihän se todellisuus, että hän on vastuussa vaativasta vauvasta, muutu erolla miksikään. Ja kyllähän hän isänä tietää, että lapset muuttuvat todella paljon vauva-ja taaperoiän jälkeen, eihän nyt väliailaisen tilanteen takia kannata erota.
Ja meillä on päinvastainen kokemus. Esikoinen ei nukkunut öitä 3 vuoteen, osottain valvoi vielä 6-vuotiaaksi. Olimme tosiaan ihan zombikoomassa, lamaantuneina suuren osan ajasta mutta yritimme auttaa toisiamme ja selviytyä yhdessä niin hyvin kuin voimme. Ero ei käynyt mielessäkään.
Miksi tämä on saanut niin paljon tykkäyksiä? Ei ole viitsinyt edes kunnolla lukea siihen mihin vastaa eikä näköjään moni muukaan. Mistä ihmeestä repäisit nämä "vanhemmat lapset"? Ärsyttää oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Näin! Se mitä itse työni puolesta tiedän päiväkodeista, niin ihan pientenkin ryhmässä on paljon lapsia ja ihan liian vähän aikuisia. Osa ei kävele vielä eikä syö itse, mutta koska aikuisia on niin vähän (ei todellakaan koko ajan paikalla edes tuota yksi aikuinen per neljä lasta), niin nämä pienet jää nälkäisiksi, koska heitä ei ehditä syöttämään ja jää vaille syliä, koska heitä ei ehditä sylittelemään. Ja nämä siis on ns. normaaleja lapsia. Suuritarpeinen tai ärsykkeisestä ja hälyisestä ympäristöstä kuormittuva pieni lapsi todellakin lähinnä kärsii päiväkodissa. Ikävä kyllä. Eikä todellakaan saa mitään hyötyä "varhaiskasvatuksesta". Tätä vaan ei haluta sanoa ääneen, mutta todellisuus on tätä.
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Päiväkoti saa pitää suunsa kiinni. Neuvolan kautta lastenlääkärille ja jos lääkäri suosittelee päiväkotia niin päiväkoti ei voi sanoa mitään.
Kokemusta asiasta on.
Yleensä haastaville lapsille suositellaan päiväkotia. Äidin jaksamistani ajatellaan.
Omani meni vajaa 2v. päiväkotiin ja on nyt 17 vuotta.
Hänellä on kehitysvamma.
Diagnoosin sai 5 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies aikoo jaksaa eron jälkeen vaativaa vauvaa ja vanhempia lapsia ihan yksin monta päivää? Vai aikooko hän jättää lapset sinulle lähes kokonaan? Eihän se todellisuus, että hän on vastuussa vaativasta vauvasta, muutu erolla miksikään. Ja kyllähän hän isänä tietää, että lapset muuttuvat todella paljon vauva-ja taaperoiän jälkeen, eihän nyt väliailaisen tilanteen takia kannata erota.
Ja meillä on päinvastainen kokemus. Esikoinen ei nukkunut öitä 3 vuoteen, osottain valvoi vielä 6-vuotiaaksi. Olimme tosiaan ihan zombikoomassa, lamaantuneina suuren osan ajasta mutta yritimme auttaa toisiamme ja selviytyä yhdessä niin hyvin kuin voimme. Ero ei käynyt mielessäkään.
Lapsia meillä on tosiaan vain yksi, tämä 11 kk ikäinen vauva, ja hän on siis molemmille meille ainoa lapsi. En tiedä miten mies aikoo jaksaa vaativaa vauvaa (ja kohta taaperoa) eron jälkeen (varmaan ei ole miettinyt asiaa tai sitten on ajatellut, että ei tarvitse jaksaa, koska vauva jää asumaan minun kanssa). Ap
Suosittelen, että palaat töihin ja lapsi hoitoon. Mikähän diagnoosi on vaativa-vauva. Meillä varmaan oli kans sitten sellainen ja on nykyään mukava teini. Vaativa on kyllä vieläkin, mutta huumorilla pärjätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Päiväkoti saa pitää suunsa kiinni. Neuvolan kautta lastenlääkärille ja jos lääkäri suosittelee päiväkotia niin päiväkoti ei voi sanoa mitään.
Kokemusta asiasta on.
Yleensä haastaville lapsille suositellaan päiväkotia. Äidin jaksamistani ajatellaan.
Omani meni vajaa 2v. päiväkotiin ja on nyt 17 vuotta.
Hänellä on kehitysvamma.
Diagnoosin sai 5 vuotiaana.
Ap on kertonut tässä ketjussa, että heillä lastenlääkärit ovat suositelleet, että lasta ei laiteta aikaisin päivähoitoon vaan että lapsi saisi olla kotona. Haastavia lapsia on erilaisia, ja ilmeisesti ap:n lapsi on sentyyppinen, että lääkärit katsoo että hänelle päiväkotiympäristöstä olisi haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot ap haastavasta vauvasta mutta onko se siltikään ainoa syy tilanteeseenne? Miten vanhemmuus on muuttanut teitä ja käytöstä ne toisianne kohtaan? Pyöriikö puheet vain vauvan, imetyksen tms. ympärillä vai huomioitteko suhdettanne riittävästi? Tuetteko toisianne ruuhkavuosissa tarpeeksi? Vaikka seksi vähenisi vauvan myötä harvemmin sekään eron syy taikka vauvan itkut vaan kaikki se muu rakkauden ylläpito tärkeämpää että ilmapiiri onnellinen
Aphan kirjoitti ihan aloituksessa jo, että hän on niin väsynyt että ei jaksa miehen kanssa parisuhdeaikaa viettäessä edes puhua. Onko sinulla itselläsi lapsia? Osaatko yhtään eläytyä tilanteeseen, että on lapsiarjen pyörittämisestä niin uupunut, että ei ole enää voimia huomioida miestä ja ylläpitää rakkaudellista ja onnellista ilmapiiriä tilanteessa jossa mies puhuu erosta?!
Minulla kaksi päiväkoti-ikäistä lasta sekä vauva joten tiedän mitä ruuhkavuosien väsymys on kiitos kysymästä
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Olen eri, mutta sen verran kommentoin, että esim. perhepäivähoitaja taas ei pysty haastavan lapsen tarpeisiin vastaamaan siksi, että hän on yksin neljän tai viiden kanssa. Eli paikalla ei koskaan ole toista aikuista, joka voisi olla muiden neljän kanssa, kun hän itse on sen haastavan kanssa. Päiväkoti on haastavalle parempi kuin pph, koska siellä resurssit on kuitenkin vähän erilaiset. Mutta monelle haastavalle päiväkoti ei todellakaan sovi ollenkaan. Ainoa sopiva olisi hoitaja kotiin, mutta kellä siihen on rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Päiväkoti saa pitää suunsa kiinni. Neuvolan kautta lastenlääkärille ja jos lääkäri suosittelee päiväkotia niin päiväkoti ei voi sanoa mitään.
Kokemusta asiasta on.
Yleensä haastaville lapsille suositellaan päiväkotia. Äidin jaksamistani ajatellaan.
Omani meni vajaa 2v. päiväkotiin ja on nyt 17 vuotta.
Hänellä on kehitysvamma.
Diagnoosin sai 5 vuotiaana.
Ärsyttää todella tällaiset kommentit. Tämä ketju ja ap:n aloitus ei edes koske äidin jaksamista vaan sitä, että ap:n mies haluaa erota, koska mies ei jaksa sitä vaativaa vauvaa. Ja mies on sentään töissä päivät ja saa käydä harrastuksissaan ja on saanut viikonloppuvapaitakin. Mahdollinen päiväkoti ei liity aloitukseen mitenkään.
Ap en ole lukenut koko ketjua joten sorry mahdolllisesta toistosta. Tiedän, että kaipasit tukea eron jälkeiseen elämään, mutta haluaisin kehottaa teitä vielä miettimään päätöksiänne ja niiden seurauksia. Elämä taaperon yksinhuoltajana ei ole helppoa eikä mieskään pääsee vanhemmuutta pakoilemaan mikäli jatkaisitte yhteishuoltajina, vaan päinvastoin hänen roolinsa isänä korostuisi. Eri asia on tietysti jos mies on päätöksensä epäkypsän jääräpäisesti jo tehnyt. Siinä vaiheessa sinulla on edessäsi voimia vaativia aikoja.
Kenenkään tilanne ei vastaa toisen tilannetta, mutta löysin kertomastasi yhtymäkohtia omaan elämääni. Parisuhteestanne huokui kypsyys ja vahvuus kuvaillessasi mitä kaikkea olette käyneet yhdessä läpi. Itsellänikin on taustalla pitkä parisuhde ja lapsen tulo on mullistanut sitä. Omakin lapsi oli vauvana melko kuvailemasi kaltainen ja olimme puolisoni kanssa puulla päähän lyötyjä. Hoidin suurimman osan öistä enkä muista varsinkaan vauvan ensimmäisestä 6kk lähestulkoon mitään. En siis ihmettele että treffit eivät huvita kun on sekava väsymyksestä. Ehkä nyt on väärä ajankohta kasvattaa romantiikkaa väkisin. Eräs asia minkä nostaisin esiin on siis UNI. Se on kaiken hyvinvoinnin alku ja juuri. Univaje aiheuttaa toivotonta ja suppeutunutta mielialaa. Yrittäkää siis järjestää asiat niin, että lapsi nukkuu omassa huoneessa ja te saatte kunnon yöunet. Meillä tapahtui esim.huudatusunikoulun kaltaisella ohjelmalla.
Toinen asia mitä nostaisin esiin on se, että olkaa armollisia itsellenne ja tehkää ratkaisut pohjautuen omiin voimavaroihinne. Aina ei voi toimia niinkuin pedagogit ihannetilanteessa toimisivat. Mielestäni teidän kannattaa laittaa lapsenne päivähoitoon. Meidän kohdalla tilannetta rauhoittui huomattavasti kun lapsi meni päiväkotiin ja jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut laittaa hänet sinne jo aiemmin eikä kituutella voimavarojen rajoilla.
Kolmas erittäin tärkeä pointti on se, että teidän tulisi päivittäin muistuttaa itseänne siitä että lapsi kehittyy todella nopeasti. Vauvavuosi on kaikista raskain vaihe vaativan vauvan kanssa. Joksaisessa vaiheessa on omat haasteensa, mutta alituinen peräänkatsominen ja vauvan avutomuus tulevat teillä vähenemään viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta. Lapsen temperamenttisuuden kanssa toiminen helpotti meillä huomattavasti kun lapsi alkoi ymmärtää puhetta ja perusteluja. Toki käytämme edelleen kiristystä, uhkailua ja lahjontaa, mutta on siis kuitenkin keinoja joilla saada valtaosin temperamenttia hallintaan.
Meillä erityisesti mies on kipuillut elämää lapsen saannin jälkeen ja kärsii varmasti kroonisesta väsymyksestä mitä lapsen tulo ei ole helpottanut. Itse koen kuitenkin pärjääväni jo leikki-ikäiseni kanssa aika hyvin ja elämä hänen kanssaan ei ole enää niin kuluttavaa. Miehellä taas on omat vahvuutensa ja hän on saanut toteuttaa temmellysviettiään lapsen kasvaessa ja osallistuu omalla panostuksellaan sekä vastuualueellaan. Olemme nämä vastuualueet yhdessä sopineet ja jos niistä on jotain napinaa niin suullisesti rukkaamme niitä uusiksi.
Muistuttakaa myös itseänne siitä, että parisuhteessa saa olla erilaisia vaiheita kaverillisia, etääntyneitä, seksittömiä, isi-äiti ja sitten myös niitä intohimoisia. Meillä ne ovat vuosien mittaan vaihdelleet ja siinäkin on oma suolansa sekä armollisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Päiväkoti saa pitää suunsa kiinni. Neuvolan kautta lastenlääkärille ja jos lääkäri suosittelee päiväkotia niin päiväkoti ei voi sanoa mitään.
Kokemusta asiasta on.
Yleensä haastaville lapsille suositellaan päiväkotia. Äidin jaksamistani ajatellaan.
Omani meni vajaa 2v. päiväkotiin ja on nyt 17 vuotta.
Hänellä on kehitysvamma.
Diagnoosin sai 5 vuotiaana.
Sen lisäksi että ap:n tapauksessa lastenlääkäri on sanonut että lasta ei pitäisi pistää hoitoon niin 15 vuotta sitten ajat olivat kovin erilaiset. Muistan itsekin työskennelleeni sillon ryhmässä jossa oli 3 avustajaa. Nykyään on vaikea saada edes yhtä.
Ja mieti nyt itsekin. Ryhmässä on klo 8 aikaan 2 työntekijää. 1-2 vuotiaita saattaa olla paikalla 12. Ap:n vauva haluaa olla koko ajan sylissä. Joten meinaat että yksi ihminen riittää 11 taaperon hoitamiseen? Eli hän yksin jakaa kaikille ruoat ja syöttää 6 lasta. Lisäksi hän pesee kaikkien 11 lapsen suut ja kädet koska yksi työntekijä keskittyy vain siihen yhteen hoidettavaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken.
Tämä on se syy miksi mies haluaa erota. Ei suoraan vauvan takia.
No mitä ehdotat ratkaisuksi? Jos vaativa vauva on vienyt ap:n voimat eikä ap:lla ole energiaa miehelle, vaikka hän haluaisi, että olisi, niin mitä ap:n pitäisi tehdä?
P*aska mies kun ei ole huolehtinut vaimonsa jaksamisesta osallistumalla enemmän vauva-arkeen. Ja sitten haluaa jättää vaimonsa, koska tämä on väsynyt.
Sinnittelykatsokaa edes lapsen puoleentoista ikävuoteen asti. Lapsi hyvin erilainen siinä vaiheessa verrattuna 11kk sijaan. Jos ei siinä vaiheessa valoa tunnelin päässä eikä suhteeseen lämpöä ja rakkautta riittämiin näyttäisi tulevan parisuhdeterapiaa jollette vielä käyneet. Isovanhemmilta ja kummeilta voi myös rohkeasti hoitoapua kysyä ja sitä saa maksutta myös neuvolan kautta haettua jolloin kotihoitoa saa sovitun tuntimäärän viikoittain vaikkapa äidin päikkäreitä varten. Moni haukkuu miehet lyttyyn vauvaketjuissa mutta lukiessa muitakin ketjuja huomannut että joillakin suhteissa ero-kortti viuhuu riidellessä vaikkei eroa aikoisikaan toteuttaa. Epäkypsä uhkaustapa pistää piste riidalle jolla toivoo saavan muutosta tilanteeseen. Jos ei mikään apu tai aika auta perheessänne ja ilmapiiri lapsen kasvullekin huono niin tervemenoa parisuhteelle. Mutta puhukaa nyt avoimesti keskenänne kaikesta, siitä jaksamisestakin joka vaikuttanut käytökseen, ja tukekaa toisianne jotta teistä tulisi lujempi tiimi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Päiväkoti saa pitää suunsa kiinni. Neuvolan kautta lastenlääkärille ja jos lääkäri suosittelee päiväkotia niin päiväkoti ei voi sanoa mitään.
Kokemusta asiasta on.
Yleensä haastaville lapsille suositellaan päiväkotia. Äidin jaksamistani ajatellaan.
Omani meni vajaa 2v. päiväkotiin ja on nyt 17 vuotta.
Hänellä on kehitysvamma.
Diagnoosin sai 5 vuotiaana.Sen lisäksi että ap:n tapauksessa lastenlääkäri on sanonut että lasta ei pitäisi pistää hoitoon niin 15 vuotta sitten ajat olivat kovin erilaiset. Muistan itsekin työskennelleeni sillon ryhmässä jossa oli 3 avustajaa. Nykyään on vaikea saada edes yhtä.
Ja mieti nyt itsekin. Ryhmässä on klo 8 aikaan 2 työntekijää. 1-2 vuotiaita saattaa olla paikalla 12. Ap:n vauva haluaa olla koko ajan sylissä. Joten meinaat että yksi ihminen riittää 11 taaperon hoitamiseen? Eli hän yksin jakaa kaikille ruoat ja syöttää 6 lasta. Lisäksi hän pesee kaikkien 11 lapsen suut ja kädet koska yksi työntekijä keskittyy vain siihen yhteen hoidettavaan.
Olen eri, mutta lisäänpä vielä senkin, että niitä ap:n vauvan kaltaisia saattaa olla 4 kpl tuosta 12 lapsesta. Eli kaksi aikuista ei riitä edes niille ap:n vauvan kaltaisille, vaan kaksi niistäkin jää aivan heitteille. Ja loput kahdeksan ei saa koskaan yhtään mitään aikaa, syliä, apua, huomiota, pesua, syöttämistä, ei mitään...
Ihmisillä tuntuu olevan utopistisia käsityksiä nykypäiväkotien resursseista.
Meilläkin oli vaikea vaihe kun oli vauva ja taapero. Mies ei erolla uhannut ja puurti osansa, mutta sanoi kyllä myöhemmin, että ero olisi käynyt mielessä, jos hän olisi huonompi ihminen tms.
Se molemminpuolinen väsymys oli vain niin mahdotonta! Onneksi älysimme ennemmin purra hammasta, niin ei tullut sanottua liian pahoja asioita ääneen toiselle. Alle kolmivuotiaiden vanhemmat ovat usein vähän sekaisin, silloin ei kannattaisi erota, vaan sitkutella tuulta vasten ja odottaa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken.
Tämä on se syy miksi mies haluaa erota. Ei suoraan vauvan takia.
No mitä ehdotat ratkaisuksi? Jos vaativa vauva on vienyt ap:n voimat eikä ap:lla ole energiaa miehelle, vaikka hän haluaisi, että olisi, niin mitä ap:n pitäisi tehdä?
P*aska mies kun ei ole huolehtinut vaimonsa jaksamisesta osallistumalla enemmän vauva-arkeen. Ja sitten haluaa jättää vaimonsa, koska tämä on väsynyt.
Sinnittelykatsokaa edes lapsen puoleentoista ikävuoteen asti. Lapsi hyvin erilainen siinä vaiheessa verrattuna 11kk sijaan. Jos ei siinä vaiheessa valoa tunnelin päässä eikä suhteeseen lämpöä ja rakkautta riittämiin näyttäisi tulevan parisuhdeterapiaa jollette vielä käyneet. Isovanhemmilta ja kummeilta voi myös rohkeasti hoitoapua kysyä ja sitä saa maksutta myös neuvolan kautta haettua jolloin kotihoitoa saa sovitun tuntimäärän viikoittain vaikkapa äidin päikkäreitä varten. Moni haukkuu miehet lyttyyn vauvaketjuissa mutta lukiessa muitakin ketjuja huomannut että joillakin suhteissa ero-kortti viuhuu riidellessä vaikkei eroa aikoisikaan toteuttaa. Epäkypsä uhkaustapa pistää piste riidalle jolla toivoo saavan muutosta tilanteeseen. Jos ei mikään apu tai aika auta perheessänne ja ilmapiiri lapsen kasvullekin huono niin tervemenoa parisuhteelle. Mutta puhukaa nyt avoimesti keskenänne kaikesta, siitä jaksamisestakin joka vaikuttanut käytökseen, ja tukekaa toisianne jotta teistä tulisi lujempi tiimi
Joo mutta mitä ehdotat ap:lle ratkaisuksi? Mies on se, joka on jättämässä ap:n. Ap ei ole se erokorttia heilutteleva. Ja tätä ketjua ei se mies ole aloittanut eikä varmaan edes lue, joten ihan turha antaa miehelle neuvoja. Mitä neuvot ap:lle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Päiväkoti saa pitää suunsa kiinni. Neuvolan kautta lastenlääkärille ja jos lääkäri suosittelee päiväkotia niin päiväkoti ei voi sanoa mitään.
Kokemusta asiasta on.
Yleensä haastaville lapsille suositellaan päiväkotia. Äidin jaksamistani ajatellaan.
Omani meni vajaa 2v. päiväkotiin ja on nyt 17 vuotta.
Hänellä on kehitysvamma.
Diagnoosin sai 5 vuotiaana.
Vaikea sanoa, mitä 15 vuotta sitten on suositeltu. Mutta nykyään ammattilaiset ei suosittele päiväkotia, jos lapsella on SI-tyyppinen häiriö tai on muuten "haastava" taapero siten, että kuormittuu isoista ihmisryhmistä tai hälystä tai tarvitsee paljon ohjausta itsesäätelyssä. Päinvastoin kehotetaan hoitamaan lapsi kotona, jos äiti (tai isä) mitenkään jaksaa. Mikäli kyseessä on äidin vakava masennus tms ihan lastensuojelutarpeita aiheuttava äidin/vanhempien ongelma, niin päiväkotia suositellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken.
Tämä on se syy miksi mies haluaa erota. Ei suoraan vauvan takia.
No mitä ehdotat ratkaisuksi? Jos vaativa vauva on vienyt ap:n voimat eikä ap:lla ole energiaa miehelle, vaikka hän haluaisi, että olisi, niin mitä ap:n pitäisi tehdä?
P*aska mies kun ei ole huolehtinut vaimonsa jaksamisesta osallistumalla enemmän vauva-arkeen. Ja sitten haluaa jättää vaimonsa, koska tämä on väsynyt.
Sinnittelykatsokaa edes lapsen puoleentoista ikävuoteen asti. Lapsi hyvin erilainen siinä vaiheessa verrattuna 11kk sijaan. Jos ei siinä vaiheessa valoa tunnelin päässä eikä suhteeseen lämpöä ja rakkautta riittämiin näyttäisi tulevan parisuhdeterapiaa jollette vielä käyneet. Isovanhemmilta ja kummeilta voi myös rohkeasti hoitoapua kysyä ja sitä saa maksutta myös neuvolan kautta haettua jolloin kotihoitoa saa sovitun tuntimäärän viikoittain vaikkapa äidin päikkäreitä varten. Moni haukkuu miehet lyttyyn vauvaketjuissa mutta lukiessa muitakin ketjuja huomannut että joillakin suhteissa ero-kortti viuhuu riidellessä vaikkei eroa aikoisikaan toteuttaa. Epäkypsä uhkaustapa pistää piste riidalle jolla toivoo saavan muutosta tilanteeseen. Jos ei mikään apu tai aika auta perheessänne ja ilmapiiri lapsen kasvullekin huono niin tervemenoa parisuhteelle. Mutta puhukaa nyt avoimesti keskenänne kaikesta, siitä jaksamisestakin joka vaikuttanut käytökseen, ja tukekaa toisianne jotta teistä tulisi lujempi tiimi
Joo mutta mitä ehdotat ap:lle ratkaisuksi? Mies on se, joka on jättämässä ap:n. Ap ei ole se erokorttia heilutteleva. Ja tätä ketjua ei se mies ole aloittanut eikä varmaan edes lue, joten ihan turha antaa miehelle neuvoja. Mitä neuvot ap:lle?
Alkuun voi kuten edellä mainittu keskustella avoimesti kaikesta. Ilman mykkäkoulua. Kysyy esim.toisen jaksamista, mitä parisuhteelta ja perhearjelta toivoo ja oliko tosissaan ero-kortilla uhatessa. Jos se oli riidan aikana möläytys jonka vastapuoli jo unohtanut/lakaisemassa maton alle parempi selvittää ettei vaikuta ilmapiiriin kauaskantoisesti. Hoitoapua voi hakea jo nyt edellämainituista paikoista esimerkiksi. Parisuhdeterapiaan voi mennä jo nyt jos ero näyttäisi tulevan. Vauvan päikkäreillä äidinkin kannattaa tosiaan päikkärit ottaa mikäli mahdollista. Vaikeisiin öihin voi auttaa vauvan unikoulu. Puhuminen tärkeää, se että täysin hiljaa katsoo eteenpäin kommunikoimatta etäännyttää kumppanista. Miehellä voi myös olla uupumusta töiden ja ruuhkavuosien vuoksi joten sopikaa missä hän osallistuu ja auttaa ennalta sen sijaan että heti kotiin tultua lykkäisi vauvan miehen eteen 'hoida tätä, olen ollut vauvan kanssa koko päivän ja sinun vuoro'-tyylillä. Esim. Sopii että isä ruokkii piltin taikka tuttipullollisen päivässä vauvalle/vaihtaa kerran päivässä vaipan/osallistuu vauvannukutukseen tai vastaava.
Jo se että mieheni esimerkiksi töiden jälkeen sitoutunut hoitamaan lasten hampaidenpesun yhdessä ja istumaan viereen kun luen lapsille iltasatuja riittänyt tuomaan energiaa ja lisännyt hyvää ilmapiiriä perheessämme. Vaikka väsyttää arjen huumori auttaa myös kovasti, koti on siellä missä sydän
Jos mies masentunut, lääkäriin. Muuten syytä tosiaan ajatella että vastuu vauvasta jatkuu eron jälkeenkin.
Kyllä kestää jos mies on aikuinen. Osallistuu kotihommiin ja huomio vaimon ja päinvastoin.
Hah, vai ei päiväkotiin. Itse laitoin ainakin samanlaisen jatkuvasti huutavan vauvan/taaperon päiväkotiin heti kun mahdollista. En vain jaksanut sitä huutoa enää, kun olin yksinhuoltaja. Ajattelin että menköön päiväkotiin huutamaan, minä en enää jaksa ja oli hyvä päätös. Päiväkotipaikka irtosi, kun lapsi oli 1v4kk. Tilanne oli tuossa vaiheessa jo puolitoista vuotta huutoa kuunnelleena se, että minulla oli enää hyvin vähän lämpimiä tunteita lasta kohtaan. Siellä sitten päiväkodissa huusi päivät, niin jaksoin sen muutaman tunnin kotona kuunnella ja toki vloput. Jos omat voimat alkaa ehtyä niin ei siinä ole vaihtoehtoja. Päiväkoti pelasti sen, etten antanut lasta pois.
Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Hohhoo, vai että sellaista tällä kertaa. Väität siis, että jos mies hoitaa vaativaa vauvaa kaikki yökaudet ja päivät ja on siksi niin väsynyt, että ei jaksa läheisyyttä eikä seksiä, niin täällä käskettäisiin naista eroamaan. :D . Salli mun nauraa. Jos täällä joskus on joku maininta siitä, että joku mies hoitaa vauvaa todella paljon (ja on vauvan pääasiallisena hoitajana), ja on siksi aivan voimaton ja uupunut, niin täällä kyllä kaikki käskee naista pitämään hyvin kiinni tuollaisesta miehestä, joka on valmis tekemään perheensä ja lapsensa eteen noin paljon!