Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ei kestäkään vaativaa vauvaa?
Ennen lapsen saamista parisuhteemme kesti sairauksia, työttömyyttä ja monenlaista vaikeaa asiaa. Eikä edes natissut liitoksistaan niissä pahemmin. Sitten saatiin vauva, jota yritettiin muutama vuosi (ja tuon yrittämisen ja siihen liittyvät pettymykset ym. parisuhde kesti myös hyvin).
Vauva on nyt 11 kk ja ollaan ihan eron partaalla. Vauva on temperamentiltaan "vaativa" ja ollut myös koliikkia ja refluksia ja muuta joka on lisännyt vaativuutta. Syömiset, nukkumiset ja sellaiset on alusta asti olleet hänelle vaikeita ja lisäksi vauvaa pitää viihdyttää paljon, koska muuten itkee suoraa huutoa koko ajan. Ollaan pyydetty vauvan vaativuuteen apua neuvolasta ja useammalta yksityislääkäriltä (ja selvitetty allergioita, kielijänteitä, reflukseja ym ym ja lopputulos kaikkialla on, että vauva on täysin terve mutta temperamentiltaan vaativa). Kaikkialla käsketään vain hyväksymään, että lapsi on sellainen kuin hän on. Ja olen hyväksynytkin sen, mieheni ei oikein ole vielä.
Kun meillä on kahdenkeskistä parisuhdeaikaa niin olen niin väsynyt että vain istun tuijottamassa eteeni ja esim. "treffi"ravintolaillallinen on aika turha hetki, koska en jaksa oikein edes jutella miehelle siinä, ja koko se parisuhdeaika menee siinä, että yritän toipua vauvan vaativuudesta ja jatkuvasta tarvitsevuudesta ja itkusta sen hetken. Minulla on taukoja vauvasta joka päivä, mutta ne ei riitä. Mies käy töissä ja harrastuksissa, joten hänelläkin on taukoja vauvasta, mutta ne ei riitä hänellekään. Olen kotona vauvan kanssa ja lääkärit ovat sanoneet, että tätä vauvaa ei kannata laittaa päiväkotiin aikaisin vaan hänen kanssa pitää tuon vaativuuden kanssa olla pidempään kotona kuin muiden lasten (ja olen samaa mieltä ja mieskin on). Mutta olemme molemmat ihan loppu, ja mies on nyt sanonut että haluaa erota koska ei jaksa tällaista elämää enää.
Muita joilla parisuhde ei kestänytkään vaativaa vauvaa? Tai temperamenttista taaperoa? Miten teillä menee eron jälkeen? Vertaistukea kaipailen..
Kommentit (315)
Vierailija kirjoitti:
Hah, vai ei päiväkotiin. Itse laitoin ainakin samanlaisen jatkuvasti huutavan vauvan/taaperon päiväkotiin heti kun mahdollista. En vain jaksanut sitä huutoa enää, kun olin yksinhuoltaja. Ajattelin että menköön päiväkotiin huutamaan, minä en enää jaksa ja oli hyvä päätös. Päiväkotipaikka irtosi, kun lapsi oli 1v4kk. Tilanne oli tuossa vaiheessa jo puolitoista vuotta huutoa kuunnelleena se, että minulla oli enää hyvin vähän lämpimiä tunteita lasta kohtaan. Siellä sitten päiväkodissa huusi päivät, niin jaksoin sen muutaman tunnin kotona kuunnella ja toki vloput. Jos omat voimat alkaa ehtyä niin ei siinä ole vaihtoehtoja. Päiväkoti pelasti sen, etten antanut lasta pois.
Ap:n ongelma on mies, ei se vauva.
Se mies pitäisi laittaa jonnekin kasvatuslaitokseen vähän kehittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli myös todella vaativa vauva, olin masennuksen partaalla ja parisuhde tuossa vaiheessa ihan kuralla. Aika auttaa, lapsi kasvaa ja vaativastakin lapsesta voi kuoriutua mitä ihanin leikki-ikäinen - toki haastavia hetkiä ja taisteluita on lapsen kanssa varmasti vielä luvassa myöhemminkin. :)
Yrittäkää vielä, hakekaa apua, kyllä se helpottaa ajan kansssa - kun yöunetkin paranevat hiljalleen eikä ole koko ajan niin fyysisestikin väsynyt.
Tsemppiä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, vai ei päiväkotiin. Itse laitoin ainakin samanlaisen jatkuvasti huutavan vauvan/taaperon päiväkotiin heti kun mahdollista. En vain jaksanut sitä huutoa enää, kun olin yksinhuoltaja. Ajattelin että menköön päiväkotiin huutamaan, minä en enää jaksa ja oli hyvä päätös. Päiväkotipaikka irtosi, kun lapsi oli 1v4kk. Tilanne oli tuossa vaiheessa jo puolitoista vuotta huutoa kuunnelleena se, että minulla oli enää hyvin vähän lämpimiä tunteita lasta kohtaan. Siellä sitten päiväkodissa huusi päivät, niin jaksoin sen muutaman tunnin kotona kuunnella ja toki vloput. Jos omat voimat alkaa ehtyä niin ei siinä ole vaihtoehtoja. Päiväkoti pelasti sen, etten antanut lasta pois.
Ap:n ongelma on mies, ei se vauva.
Se mies pitäisi laittaa jonnekin kasvatuslaitokseen vähän kehittymään.
Toki, mutta aloituksessa kuvataan myös äidin väsymystä vauvaan eli huutoihin yms. vaativuuteen. Kyllä sekin voi olla ongelma tai tulla sellaiseksi. En ymmärrä miten kukaan voi suositella, että lasta ei laitettaisi päiväkotiin jos äiti on ihan finaalissa. Etenkin jos mieskin vielä lähtee ja jää yksinhuoltajaksi. Äidin hyvinvointi on myös lapsen hyvinvoinnin perusta.
Tuossa iässä vauvalla voi olla ihan normaali eroahdistus, mun lapsella oli myös ensin kova vierastus 4kk alkaen ja eroahdistus 8kk alkaen. En voinut mennä vessaan tai yhtään minnekään ilman lasta. Nyt kun on 1v2kk niin tilanne on jo ihan eri. Lapsi ei välttämättä ole mitenkään outo tai viallinen, voi olla aivan normaalikin.
Öööö, mitkä ihmeen ”lääkärit” tollaista suosittelee että juuri tätä yhtä vauvaa ei voisi laittaa hoitoon? On niitä muitakin vahvatahtoisia hoidossa, ja sitä ei todellakaan voi etukäteen sanoa miten lapsi siihen reagoi. Voi vaikka nauttia (sanoit että hän vaatii koko ajan uutta viihdykettä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rautalisä ja kofeiini voi myös väsymykseen auttaa hetkellisesti
Minusta ei kyllä kuulosta, että olisi temperamentista kyse, vaan sensorisen integraation ongelmista (aistiyliherkkyyksiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Näin! Se mitä itse työni puolesta tiedän päiväkodeista, niin ihan pientenkin ryhmässä on paljon lapsia ja ihan liian vähän aikuisia. Osa ei kävele vielä eikä syö itse, mutta koska aikuisia on niin vähän (ei todellakaan koko ajan paikalla edes tuota yksi aikuinen per neljä lasta), niin nämä pienet jää nälkäisiksi, koska heitä ei ehditä syöttämään ja jää vaille syliä, koska heitä ei ehditä sylittelemään. Ja nämä siis on ns. normaaleja lapsia. Suuritarpeinen tai ärsykkeisestä ja hälyisestä ympäristöstä kuormittuva pieni lapsi todellakin lähinnä kärsii päiväkodissa. Ikävä kyllä. Eikä todellakaan saa mitään hyötyä "varhaiskasvatuksesta". Tätä vaan ei haluta sanoa ääneen, mutta todellisuus on tätä.
Juu aivan, ja kylmä totuus on, että kyse on silloin huonosta päiväkodista. Ikävä kyllä. Voisitteko ”ammattilaiset” mainita missä päiväkodeissa olette töissä, niin ap älyää välttää niitä.
Älä ap välitä ”ammattilaisista” :D hyviä päiväkoteja on olemassa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottaa että ap laittaa lapsen hoitoon. No voin ammattilaisena kertoa teille että joskus vanhemmille joudutaan kertomaan ettei päiväkodin resurssit riitä heidän lapsensa hoitamiseen ja että heidän on mietittävä joku muu vaihtoehto. Ei päiväkodissa kukaan voi omistautua yhden lapsen hoitamiseen. Jokaiselle työntekijälle on mietitty vähintään 4 lasta josta sen pitäisi huolehtia.
Näin! Se mitä itse työni puolesta tiedän päiväkodeista, niin ihan pientenkin ryhmässä on paljon lapsia ja ihan liian vähän aikuisia. Osa ei kävele vielä eikä syö itse, mutta koska aikuisia on niin vähän (ei todellakaan koko ajan paikalla edes tuota yksi aikuinen per neljä lasta), niin nämä pienet jää nälkäisiksi, koska heitä ei ehditä syöttämään ja jää vaille syliä, koska heitä ei ehditä sylittelemään. Ja nämä siis on ns. normaaleja lapsia. Suuritarpeinen tai ärsykkeisestä ja hälyisestä ympäristöstä kuormittuva pieni lapsi todellakin lähinnä kärsii päiväkodissa. Ikävä kyllä. Eikä todellakaan saa mitään hyötyä "varhaiskasvatuksesta". Tätä vaan ei haluta sanoa ääneen, mutta todellisuus on tätä.
Juu aivan, ja kylmä totuus on, että kyse on silloin huonosta päiväkodista. Ikävä kyllä. Voisitteko ”ammattilaiset” mainita missä päiväkodeissa olette töissä, niin ap älyää välttää niitä.
Älä ap välitä ”ammattilaisista” :D hyviä päiväkoteja on olemassa :)
Ai huono päiväkoti siksi että siinä kaupungissa on muitakin kuin ”normaaleja” lapsia? Ai se on sen päiväkodin vika että henkilökuntaa ei saa palkata enempää kuin mitä laki velvoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vauva on kovin paljon ulkopuolisilla hoidossa pienenä, niin se voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja pelkoja, ja siten levottomutta ja itkuisuutta.
Vauvaa pitäisi kuunnella ja opetella tuntemaan. Ja nähdä hänet pienenä tuntevana ja ymmärtävänä ihmisenä.
Parisuhde on tärkeä, mutta pitää ymmärtää, että tärkeintä parisuhteen vaalimisessa on arvostaa ja kunniottaa toista ihan siinä arjessa - kynttiläillalliset on ihan kivoja, mutta jos tuo edellinen puuttuu, niin ihan turhia.
Kannattaa myös opetella nauttimaan ajasta vauvan kanssa, ettei ainoastaan se "oma aika" ole arvokasta.
t. kuuden äiti
En ole lukenut koko ketjua vielä, joten pahoittelen jos joku on jo ehdottanut tätä.
Sanoit, että yritätte viikonloppuisin viettää perheaikaa ja lähdette ulos, mutta se stressaa vauvaa. Älkää lähtekö, vaan viettäkää aikaa kotona vauvan kanssa, keksitte vaikka jotakin uusia leikkejä, joista vauva tykkäisi, riehutte hänen kanssaan, rakennatte majaa, ostakaa lasten pieni allas ja laittakaa vauva pulikoimaan siihen ja istutte itse vieressä vahtimassa ja vietätte samalla aikaa toistenne kanssa siinä. Tai pelatkaa jotakin, vaikka krokettia, sulkapalloa, ristinollaa jne. kunhan samalla vahditte vauvaa. Monet vauvat viihtyvät vedessä vaikka miten kauan ja ovat siellä tyytyväisiä, kannattaa kokeilla.
Mutta älkää lähtekö mihinkään ulos, jos vauva siitä hermostuu kauheasti. Kun vauva kasvaa, kaikki helpottuu. 1,5v on jo aivan erilainen kuin 11kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva on kovin paljon ulkopuolisilla hoidossa pienenä, niin se voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja pelkoja, ja siten levottomutta ja itkuisuutta.
Vauvaa pitäisi kuunnella ja opetella tuntemaan. Ja nähdä hänet pienenä tuntevana ja ymmärtävänä ihmisenä.
Parisuhde on tärkeä, mutta pitää ymmärtää, että tärkeintä parisuhteen vaalimisessa on arvostaa ja kunniottaa toista ihan siinä arjessa - kynttiläillalliset on ihan kivoja, mutta jos tuo edellinen puuttuu, niin ihan turhia.
Kannattaa myös opetella nauttimaan ajasta vauvan kanssa, ettei ainoastaan se "oma aika" ole arvokasta.
t. kuuden äiti
Tuskin ne hetket isovanhempien tai tukiverkon hoidossa ovat sitä vaativuutta aiheuttaneet. Meillä oli vaativat lapset vaikka olin heidän kanssaan 22 tuntia vuorokaudessa (kaksi tuntia unta pienissä pätkissä) ensimmäisen kolme kuukautta. Vielä vuodekin ikäisenä heräili toinen kerran tunnissa. Mitään tukiverkkoja ei ollut, mitä nyt miehen äiti välillä retuutti huutavia vauvoja meillä kotona, ei kuitenkaan ilman meitä vanhempia lähistöllä. Ihanat lapset nyt mutta toista kertaa en kestäisi viittä untetonta vuotta.
Ap kirjoitat aika monta kertaa, että teitä neuvottu ja siksi toimitte jollain tavalla. Ainoa asia mitä kadun esikoiseni vauvavuodesta, on se että en kuunnellut lasta ja uskonut siihen, että osaan toimia oikein.
Esikoiseni oli enemmän vaativa niin että tarvitsi jatkuvaa viihdytystä, läheisyyttä ja virikkeitä. Olisi kannattanut kuunnella sisäistä ääntä ja olla turhaan änkemättä lasta ”normaaliin” rytmiin ja aikatauluihin.
Se on sinun lapsesi, olet vastuullinen äiti ja tiedät mikä on parasta lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos ap:n mies vain etsii tekosyytä erolle vauvasta ja väsymyksestä, mutta todellinen syy on jotain ihan muuta? Tämä on tietty jossittelua, jos ei mies nosta todellista syytä puheeksi. Voin silti hyvin kuvitella tilanteen, että vanhemmuuden vastuun ja tällaisten haasteiden edessä vapaus houkuttelee ja siihen kimmokkeen voisi antaa esim. työpaikan ihastus. Toivottavasti tilanteenne selviää ja mies ottaa vastuun perheestään, mikä hänelle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ap:n mies vain etsii tekosyytä erolle vauvasta ja väsymyksestä, mutta todellinen syy on jotain ihan muuta? Tämä on tietty jossittelua, jos ei mies nosta todellista syytä puheeksi. Voin silti hyvin kuvitella tilanteen, että vanhemmuuden vastuun ja tällaisten haasteiden edessä vapaus houkuttelee ja siihen kimmokkeen voisi antaa esim. työpaikan ihastus. Toivottavasti tilanteenne selviää ja mies ottaa vastuun perheestään, mikä hänelle kuuluu.
No tottakai joku lapseton, energinen ja iloinen työpaikan ihastus (jonka näkee aina vain meikattuna ja parhaimmillaan, sellainen iloisen sosiaalinen työrooli päällä) on houkuttelevampi kuin kotona oleva vaimo, joka ei ole nukkunut kuukausiin, ei jaksa mitään edes puhua ja jonka kaikki aika menee vaativaan vauvaan. Mutta siinä se ihmisen aikuisuus, vastuuntunto, vanhemmuus ja ylipäätään se, että onko hyvä ihminen vai ei, niin punnitaan. Että alkaako miettiä eroa vai alkaako panostaa vaimoon ja vauvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos ap:n mies vain etsii tekosyytä erolle vauvasta ja väsymyksestä, mutta todellinen syy on jotain ihan muuta? Tämä on tietty jossittelua, jos ei mies nosta todellista syytä puheeksi. Voin silti hyvin kuvitella tilanteen, että vanhemmuuden vastuun ja tällaisten haasteiden edessä vapaus houkuttelee ja siihen kimmokkeen voisi antaa esim. työpaikan ihastus. Toivottavasti tilanteenne selviää ja mies ottaa vastuun perheestään, mikä hänelle kuuluu.
No tottakai joku lapseton, energinen ja iloinen työpaikan ihastus (jonka näkee aina vain meikattuna ja parhaimmillaan, sellainen iloisen sosiaalinen työrooli päällä) on houkuttelevampi kuin kotona oleva vaimo, joka ei ole nukkunut kuukausiin, ei jaksa mitään edes puhua ja jonka kaikki aika menee vaativaan vauvaan. Mutta siinä se ihmisen aikuisuus, vastuuntunto, vanhemmuus ja ylipäätään se, että onko hyvä ihminen vai ei, niin punnitaan. Että alkaako miettiä eroa vai alkaako panostaa vaimoon ja vauvaan.
Aivan. Tällaista syytä kuitenkin saattaisin ap:n tapauksessa epäillä ja puuttuisin siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, vai ei päiväkotiin. Itse laitoin ainakin samanlaisen jatkuvasti huutavan vauvan/taaperon päiväkotiin heti kun mahdollista. En vain jaksanut sitä huutoa enää, kun olin yksinhuoltaja. Ajattelin että menköön päiväkotiin huutamaan, minä en enää jaksa ja oli hyvä päätös. Päiväkotipaikka irtosi, kun lapsi oli 1v4kk. Tilanne oli tuossa vaiheessa jo puolitoista vuotta huutoa kuunnelleena se, että minulla oli enää hyvin vähän lämpimiä tunteita lasta kohtaan. Siellä sitten päiväkodissa huusi päivät, niin jaksoin sen muutaman tunnin kotona kuunnella ja toki vloput. Jos omat voimat alkaa ehtyä niin ei siinä ole vaihtoehtoja. Päiväkoti pelasti sen, etten antanut lasta pois.
Ap:n ongelma on mies, ei se vauva.
Se mies pitäisi laittaa jonnekin kasvatuslaitokseen vähän kehittymään.
Toki, mutta aloituksessa kuvataan myös äidin väsymystä vauvaan eli huutoihin yms. vaativuuteen. Kyllä sekin voi olla ongelma tai tulla sellaiseksi. En ymmärrä miten kukaan voi suositella, että lasta ei laitettaisi päiväkotiin jos äiti on ihan finaalissa. Etenkin jos mieskin vielä lähtee ja jää yksinhuoltajaksi. Äidin hyvinvointi on myös lapsen hyvinvoinnin perusta.
Miten kukaan voi suositella, että paljon läheisyyttä kaipaava, suuritarpeinen vauva laitettaisiin päiväkotiin? Ei siellä ole koko ajan aikuista pitämään vain tätä yhtä huutavaa lasta sylissä, siellä se joutuu jossain syöttötuolissa parkumaan keskenään. Tai jos yksi aikuinen sylittelee koko ajan tätä yhtä vauvaa, niin silloin ne 11 muuta ovat yhden tai kahden työntekijän hoidettavana.
Tänne on tullut paljon hyviä kommentteja. Ongelma ei ole vauva eikä AP:n jaksaminen hänen omien sanojensa mukaan, joten niihin on jokseenkin turhaa antaa neuvoja. Jotkut vauvat ovat vaativampia, ja onnellisia ovat ne vauvat joilla äiti ymmärtää tätä vaativuutta. Teet hienoa työtä ap ja olet selvästi sensitiivinen kun ymmärrät, ettei päivähoito ole välttämättä se oikea ratkaisu teidän vauvallenne.
Halusin kuitenkin tuoda jonkin lisän keskusteluun: onko ap miehesi lapsuudessa jotain vaille jäämistä/ongelmia perheessä? Sellainen voi selittää, että jokin lapsen vaativa kehitysvaihe laukaisee vanhemmassa paljon niitä vanhoja tunteita ja selviytymismekanismeja, ja kaikki tämä toimii tavallaan esteenä olla aikuinen ja vanhempi lapselleen. Tällainen voi tapahtua kun vaikkapa lapsi on vauva, mutta myös myöhemmin kun vauva on uhmaikäinen tai vaikkapa koululainen.
Onhan miehesi reaktio tilanteeseen nimittäin todella lapsellinen, eikä ole mielestäni selitettävissä pelkällä väsymyksellä. Voisikohan hän hyötyä esim. keskusteluavusta? Koska tilanne heijastuu niin parisuhteeseen, niin miten olisi perheterapeutti tms?
Meidän ”vaativa vauva” on kohta 2. Hän oli pienenä itkuinen, oli koliikkia ja refluksi, joka nostaa päätään vieläkin jos saa jotain väärää syödäkseen.
Isoin merkitys tuolle esikoisen kitinälle oli väsymys. Hän oli sellainen vauva, joka ei osannut tarpeen tullen sulkeutua ärsykkeiltä vaan tuli täysin ylivirittyneeksi, jolloin alkoi itku ja unet menivät. Esikoisen uupuneena äitinä en osannut tulkita vauvan todella hienoisia väsymyksen merkkejä (todella vaivihkainen silmien/kasvojen hieraisu, sylin kaipuu, pian itkuksi muuttuva vaikerointi...). Muodostettiin alkuun todella tiukka päivärytmi ja siitä asiat alkoivat helpottua. Vauva pääsi nukkumaan ennen kuin meni aivan överiksi. Ja meillä oli ihan turha ajatus, että vauva pitäisi ”totuttaa nukkumaan elämän äänissä päivällä”. Hänen huoneensa ovi oli pakko laittaa kiinni ja kunnon pimennykset ikkunan eteen. Omia ääniä piti päiväunien aikaan madaltaa reilusti.
Kaipaa yhä tiettyyn aikaan päivästä omaa rauhaa, menee huoneeseensa ja pyytää nukkumaan. Nykyään toki pystyy jo joustamaan rutiineista ja vaikka reissata huoletta, mutta reissunkin päällä selvästi kaipaa ruoka- ja lepoaikoja kuten kotona. Mummut arvostelee kun ollaan mukamas niin kaavoihin kangistuneita ja typerän ehdottomia siinä, ettei päikkäriaikaan ole asiaan kylään, mutta tämä toimii meillä ja rajat ovat rakkautta.
Taaperon uhma on perseestä verrattuna känisevään vauvaan, mutta onneksi kohta tulee seuraava vaihe joka painaa vanhempien sydäntä. Elättelen toiveita josko tässä ennen teini-ikää tulisi joku tasainen kausi :D
Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Minäkin suosittelen osittaista hoitoa, esim. kokeneelle perhepäivähoitajalle. Saisit muutakin ajateltavaa.
t. myös haastavan lapsen äiti