Mies ei halua naimisiin (sillä ollut jo kerran?)

En ole kyllä itse mikään häätyyppi. Olen kyllä naimisissa, mutta niitä, jotka kävi "ruokiksella maistraatissa ja kukaan ei tiennyt"

Mutta ymmärrän toisaalta, jos joku katkeroituu, jos ei saa häitä. Jos siis on haaveillut niistä aina ja ollut ystävien ja sukulaisten häissä ja suunnitellut, että joskus on hänen vuoronsa järjestää sellainen juhla. Kun siihen tulee toinen tokaisemaan, että minä olen jo kerran häät viettänyt, niin ei ne ole sen väärti.

Niin, kun toinen on häät viettänyt, niin se pitää riittää toiselle. Kun häät viettänyt kokee, että yhdet riitti. Toinen ei saa niitä koskaan. Pitää ymmärtää, että toisen kokee, että ei se ole sen arvoista.

En oikein osaa kirjoittaa, mitä tarkoitan. Mutta siis sellaiset ihmiset, jotka ovat unelmahäänsä viettäneet, ovat jäävejä sanomaan kenellekkään, että et sinä niitä tarvitse. Vähän kuin minulla on lapsi ja vauvakuumeessa olevalle kaverille tokaisisin, että ei tää oo kuule sen kummempaa, oo vaan tyytyväinen, kun et tuu raskaaksi, en minä ainakaan enää lapsia tekis lisää.

Eli jos mies sanoo, että hän on jo kerran kokenut nää jutut, että kihlaus, häät ja lapsi, niin eiköhän se meille riitä, ei sun tarvi niitä enää kokea, herättää varmaan katkeruutta.

Antaa ihmisten haaveilla. Paljonhan sitä tehdään asioita, joista ei ole sen kummempaa hyötyä. Kuten avioliitto. Naimisissa olen minäkin, mutta ei kait tästä sen kummempaa hyötyä ole. Tulipahan käytyä ruokiksella siellä maistraatissa. Mutta ei tulisi mieleenkään vähätellä toiselle, että turhaan sinä haluat naimisiin, kun minä koen, ettei tästä nyt niin hyötyä ole. En minä voi toisen haluja vähätellä tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.

Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.

Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D

Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?

Älä laita omia sanojasi muiden suuhun. Missään ei lukenut että exä on hirviö, vaan että täysin epäsopiva miehelleni, joka on herkkä ja ujo, ja maalta, suvusta jossa nuorena otetaan puoliso ja mennään naimisiin ja tehdään lapset. Miehen lapset on jo aikuisia, ja vanhemman lapsen ristiäisissä olimme vasta ihan sulassa sovussa, ja kokkailimme exän kanssa puoliksi tarjottavat sinne. Se että ehkäisy aikoinaan "unohtui", ja että naimisissa olivat muutaman vuoden, vaikka eivät toisilleen sopineetkaan, ei muuta tosiasioita miksikään.

Miksi mies unohti ehkäisyn, jos ei halunnut lapsia tämän naisen kanssa

Mies ei unohtanut ehkäisyä, koska hän oli siinä käsityksessä että nainen ehkäisee raskauden syömällä pillereitä joita ei sitten syönytkään. Kuten jo sanoin, mies oli ujo, herkkä ja maalta kotoisin, ja todella naiivi mitä tuli vastakkaiseen sukupuoleen.

Ujo herkkä mies ei ollut koskaan kuullut, että paneskelusta tulee lapsia? Mahtaa olla unelmamies, kun ei tajua, että aina kun sen pippelin sinne pimppiin työntää ja ruiskaisee mällit, voi tulla lapsi. Jos ei halua lapsia, käyttää kondomia, eikä itke muille naisille, että joutui naimisiin, kun naisen ehkäisy petti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.

Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.

Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D

Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?

Älä laita omia sanojasi muiden suuhun. Missään ei lukenut että exä on hirviö, vaan että täysin epäsopiva miehelleni, joka on herkkä ja ujo, ja maalta, suvusta jossa nuorena otetaan puoliso ja mennään naimisiin ja tehdään lapset. Miehen lapset on jo aikuisia, ja vanhemman lapsen ristiäisissä olimme vasta ihan sulassa sovussa, ja kokkailimme exän kanssa puoliksi tarjottavat sinne. Se että ehkäisy aikoinaan "unohtui", ja että naimisissa olivat muutaman vuoden, vaikka eivät toisilleen sopineetkaan, ei muuta tosiasioita miksikään.

Miksi mies unohti ehkäisyn, jos ei halunnut lapsia tämän naisen kanssa

Ei se unohtunut, vaan mies kerjäsi lapsia, kun ei tiennyt, mitä se todellisuudessa on.

Niin tyypillistä. Sitten on helppo itkeä kapakassa toiselle naiselle, että vaimo jätti salaa ehkäisyn pois ja minä kiltti maalaispoika jouduin väkisin naimisiin. Ja aina löytyy naisia, jotka uskoo tämän ja haluaa pelastaa sen ujon ressukan, jonka vaimo väkisin teki lapsen ja raahasi väkisin alttarille.

Semmoisia tahvoja ne miehet monesti on. Onneksi osasta kasvaa sitten ihan eri kaliiberin miehiä kun ikää ja kokemusta tulee. Oma mieheni ei ole koskaan juopotellut, eikä itkenyt entistä elämäänsä, muutoin kun lapsia ikävöidessään. Aina on ottanut vastuun omasta elämästään, mutta se nyt ei vain poista sitä tosiasiaa että ensimmäinen lapsi tehtiin salaa, ja että mies meni naimisiin koska oli niin naiivi, ja ajatteli että näin asioiden tulee mennä. Ymmärrän sen, että täällä kaikki ovat jo syntymästään olleet viisaita ja nokkelia ja elämänkokeneita, mutta löytyy niitäkin jotka vat virheitä elämässään tehneet, ja jotka pystyvät taaksepäin katsoessaan ymmärtämään oman hölmöytensä ja sinisilmäisyytensä. Siinä on miehen, ja ihmisen mitta, ei turhanlänkyttäjissä jotka saavat sisällön elämäänsä trollailemalla vauvapalstalla ;)

Lapsia. Eli siis ujo ja herkkä maalaispoikasi erehtyi useamman kerran harrastamaan seksiä ilman ehkäisyä ja nainen valehteli useamman kerran käyttävänsä ehkäisyä. Uskomatonta, kun ei kerrasta oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.

Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.

Näin. Olen itsekin rouva kakkonen ja ollut jo 35 vuotta. Puolison ensimmäinen liitto solmittu hyvin nuorena ja kesti muutaman vuoden. Koen olevani kyllä se ykkönen. Hyvät välit on hänen entiseen puolisoon ja lapseenkin.

Mitään kirkkohäitä ei vietetty.

Aikajärjestyksessä toinen, sydämenjärjestyksessä ensimmäinen, ja ainoa iäti :)

Kunnes aikajärjestyksessä kolmas, sydänjärjestyksessä ensimmäinen ja iäti, astuu kuvioon ;)

Se että sinä elät elämäsi jatkuvasti miestä vaihdellen ei tarkoita sitä että kaikki muutkin tekisivät niin :)

Miehesihän on jo rakkauden kiertolainen ja sellaisena pysyy. Sääli sinulle. Minä olen ensimmäistä ja viimeistä kertaa aviossa.

Se että nyt jo tiedät, että miehellesion tulossa vielä toinen ja kolmas ja neljäs ja viides, ei tarkoita sitä että meille muille tulisi. Olisi kannattanut vaita puolisosi paremmin, niin voisit olla yhtä onnellinen kuin me olemme :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä miehelle olisi avioliitosta?

Ehkäpä pariskunta ei sovi yhteen, jos toinen ajattelee vain sitä mitä itse hyötyy suhteesta, ja toinen toimii rakkaudesta, ja odottaa toiselta samaa? Jos toiselle kaikki on vain kätevää helponhakemista, ja toinen pitää perinteistä, joita avioliittokin saattaa edustaa?

Rakkaus ei liity kysymykseeni mihinkään. Avioliitto on juridinen sopimus, jolla on hyvin tietyt seuraukset. Onko itselläsi tapana allekirjoittaa sopimuksia, jotks ovat kannaltasi hyödyttömiä tai jopa haitallisia?

Rakastaa voi ilman avioliittosopimustakin. Kysymys kuuluu, mitä mies sellaisen tekemisestä hyötyisi?

Ei avioliitto itsessään ole haitallinen sopimus, ja jos olisi niin sitä varmaan perusteltaisiin tällä, eikä sanomalla että olen ollut jo?

Kyllä se on haitallinen ihmiselle, jolla on lapsia jo ennestään sekä omaisuutta.

Ei ole haitallinen.

Kyllä se on haitallinen varakkaammalle. Köyhemmälle hyvä hyötysuhde. Mitä etua varakkaampi saa avioliitosta?

Ei se ole, eikä vänkäämiselläsi muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.

Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.

Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D

Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?

Älä laita omia sanojasi muiden suuhun. Missään ei lukenut että exä on hirviö, vaan että täysin epäsopiva miehelleni, joka on herkkä ja ujo, ja maalta, suvusta jossa nuorena otetaan puoliso ja mennään naimisiin ja tehdään lapset. Miehen lapset on jo aikuisia, ja vanhemman lapsen ristiäisissä olimme vasta ihan sulassa sovussa, ja kokkailimme exän kanssa puoliksi tarjottavat sinne. Se että ehkäisy aikoinaan "unohtui", ja että naimisissa olivat muutaman vuoden, vaikka eivät toisilleen sopineetkaan, ei muuta tosiasioita miksikään.

Miksi mies unohti ehkäisyn, jos ei halunnut lapsia tämän naisen kanssa

Mies ei unohtanut ehkäisyä, koska hän oli siinä käsityksessä että nainen ehkäisee raskauden syömällä pillereitä joita ei sitten syönytkään. Kuten jo sanoin, mies oli ujo, herkkä ja maalta kotoisin, ja todella naiivi mitä tuli vastakkaiseen sukupuoleen.

Ujo herkkä mies ei ollut koskaan kuullut, että paneskelusta tulee lapsia? Mahtaa olla unelmamies, kun ei tajua, että aina kun sen pippelin sinne pimppiin työntää ja ruiskaisee mällit, voi tulla lapsi. Jos ei halua lapsia, käyttää kondomia, eikä itke muille naisille, että joutui naimisiin, kun naisen ehkäisy petti.

Ole vain rauhassa typerys mälleinesi ja muinesi, se ei meitä haittaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.

Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.

Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D

Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?

Älä laita omia sanojasi muiden suuhun. Missään ei lukenut että exä on hirviö, vaan että täysin epäsopiva miehelleni, joka on herkkä ja ujo, ja maalta, suvusta jossa nuorena otetaan puoliso ja mennään naimisiin ja tehdään lapset. Miehen lapset on jo aikuisia, ja vanhemman lapsen ristiäisissä olimme vasta ihan sulassa sovussa, ja kokkailimme exän kanssa puoliksi tarjottavat sinne. Se että ehkäisy aikoinaan "unohtui", ja että naimisissa olivat muutaman vuoden, vaikka eivät toisilleen sopineetkaan, ei muuta tosiasioita miksikään.

Miksi mies unohti ehkäisyn, jos ei halunnut lapsia tämän naisen kanssa

Ei se unohtunut, vaan mies kerjäsi lapsia, kun ei tiennyt, mitä se todellisuudessa on.

Niin tyypillistä. Sitten on helppo itkeä kapakassa toiselle naiselle, että vaimo jätti salaa ehkäisyn pois ja minä kiltti maalaispoika jouduin väkisin naimisiin. Ja aina löytyy naisia, jotka uskoo tämän ja haluaa pelastaa sen ujon ressukan, jonka vaimo väkisin teki lapsen ja raahasi väkisin alttarille.

Semmoisia tahvoja ne miehet monesti on. Onneksi osasta kasvaa sitten ihan eri kaliiberin miehiä kun ikää ja kokemusta tulee. Oma mieheni ei ole koskaan juopotellut, eikä itkenyt entistä elämäänsä, muutoin kun lapsia ikävöidessään. Aina on ottanut vastuun omasta elämästään, mutta se nyt ei vain poista sitä tosiasiaa että ensimmäinen lapsi tehtiin salaa, ja että mies meni naimisiin koska oli niin naiivi, ja ajatteli että näin asioiden tulee mennä. Ymmärrän sen, että täällä kaikki ovat jo syntymästään olleet viisaita ja nokkelia ja elämänkokeneita, mutta löytyy niitäkin jotka vat virheitä elämässään tehneet, ja jotka pystyvät taaksepäin katsoessaan ymmärtämään oman hölmöytensä ja sinisilmäisyytensä. Siinä on miehen, ja ihmisen mitta, ei turhanlänkyttäjissä jotka saavat sisällön elämäänsä trollailemalla vauvapalstalla ;)

Lapsia. Eli siis ujo ja herkkä maalaispoikasi erehtyi useamman kerran harrastamaan seksiä ilman ehkäisyä ja nainen valehteli useamman kerran käyttävänsä ehkäisyä. Uskomatonta, kun ei kerrasta oppinut.

Mieluummin ujo ja herkkä, hän sentään osaa lukea, toisin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.

Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.

Näin. Olen itsekin rouva kakkonen ja ollut jo 35 vuotta. Puolison ensimmäinen liitto solmittu hyvin nuorena ja kesti muutaman vuoden. Koen olevani kyllä se ykkönen. Hyvät välit on hänen entiseen puolisoon ja lapseenkin.

Mitään kirkkohäitä ei vietetty.

Aikajärjestyksessä toinen, sydämenjärjestyksessä ensimmäinen, ja ainoa iäti :)

Kunnes aikajärjestyksessä kolmas, sydänjärjestyksessä ensimmäinen ja iäti, astuu kuvioon ;)

Se että sinä elät elämäsi jatkuvasti miestä vaihdellen ei tarkoita sitä että kaikki muutkin tekisivät niin :)

Miehesihän on jo rakkauden kiertolainen ja sellaisena pysyy. Sääli sinulle. Minä olen ensimmäistä ja viimeistä kertaa aviossa.

Se että nyt jo tiedät, että miehellesion tulossa vielä toinen ja kolmas ja neljäs ja viides, ei tarkoita sitä että meille muille tulisi. Olisi kannattanut vaita puolisosi paremmin, niin voisit olla yhtä onnellinen kuin me olemme :)

Tarkoitit kai omalle tämän hetkiselle miehellesi? Omani on myös ensimmäisellä kierroksella kuten fiksut yleensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä miehelle olisi avioliitosta?

Ehkäpä pariskunta ei sovi yhteen, jos toinen ajattelee vain sitä mitä itse hyötyy suhteesta, ja toinen toimii rakkaudesta, ja odottaa toiselta samaa? Jos toiselle kaikki on vain kätevää helponhakemista, ja toinen pitää perinteistä, joita avioliittokin saattaa edustaa?

Rakkaus ei liity kysymykseeni mihinkään. Avioliitto on juridinen sopimus, jolla on hyvin tietyt seuraukset. Onko itselläsi tapana allekirjoittaa sopimuksia, jotks ovat kannaltasi hyödyttömiä tai jopa haitallisia?

Rakastaa voi ilman avioliittosopimustakin. Kysymys kuuluu, mitä mies sellaisen tekemisestä hyötyisi?

Ei avioliitto itsessään ole haitallinen sopimus, ja jos olisi niin sitä varmaan perusteltaisiin tällä, eikä sanomalla että olen ollut jo?

Kyllä se on haitallinen ihmiselle, jolla on lapsia jo ennestään sekä omaisuutta.

Ei ole haitallinen.

Kyllä se on haitallinen varakkaammalle. Köyhemmälle hyvä hyötysuhde. Mitä etua varakkaampi saa avioliitosta?

Ei se ole, eikä vänkäämiselläsi muuksi muutu.

Kyllä se on eikä se vänkäämiselläsi muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tapasin mieheni kanssa ja olimme rakastuneita ensisilmäyksestä, hän puhui useamman kuukauden siitä ettei usko enää haluavansa naimisiin kun oli sen kerran kokenut, tosin 10 vuotta sitten (ja liitto kestikin vain pari vuotta, lapsia kaksi). En minä siinä vaiheessa asiaa edes ajatellut, itsellä ei mitään häähaaveita ollut ja ex ei suostunut muuttamaan edes yhteen 5 vuoden suhteen aikana. Nykyinen mieheni ehdotti että muuttaisin hänen luokseen (omakotitalo jossa oli kyllä ex-vaimon kanssa asunut) alle puolen vuoden seurustelun jälkeen.

Mutta niin vain hänenkin aatoksensa muuttuivat. Hän alkoi yhteenmuuton jälkeen, kun kaikki sujui mukavasti enkä osoittanut ilmeisesti mitään pirttihirmun merkkejä :D puhumaan, että voisi mennä naimisiin ja lapsiakin vielä hankkia. Itse en halunnut lapsia, mutta en ollut lyönyt viimeistä naulaa arkkuun asian suhteen. 1,5 vuoden yhdessäolon jälkeen päätimme mennä yhteisymmärryksessä naimisiin. Itse olisin halunnut maistraattihäät ja jotkut bileet, mies tahtoi ehdottomasti kirkossa papin edessä naimisiin. Ja näin sain minäkin ne prinsessahäät joista en edes tiennyt haaveilevani. Tästä on 8 vuotta, lapsia ei ole enkä ole halunnut edelleenkään. Miehen lapsia nähdään aika usein mutta ovat jo aikuisuuden kynnyksellä.

Joku aiemmin kommentoi että kyllä mies naimisiin haluaa kun löytyy se "oikea". Valitettavasti se sekä oman että tuttavieni kokemuksella tuntuu olevan näin. Tiedän tosin miehiä jotka menevät naimisiin jokaisen kumppanin kanssa omasta aloitteestaan. Viisi avioliittoa 35 vuotiaana tuntuu jotenkin epäaidolta näin ulkopuolisen silmin.

Vai sen oikean kanssa haluaa aina naimisiin? Miksi haluaisin naimisiin, kun en halua edes asua yhdessä kumppanin kanssa?

Sinä et ole tavannut sitä oikeaa etkä ehkä ole ollut koskaan rakastunut. Jotkut eivät koe sitä koko elämänsä aikana. Mutta ei se tarkoita että tapasi elää olisi väärä. Jotkut haluavat olla yksin :)

Olen kyllä ollut rakastunut. Miten rakastuminen liittyy asumisjärjestelyihin?

Kun on oikeasti rakastunut, haluaa jakaa tuon toisen henkilön kanssa elämänsä. Joka ilta nukahtaa hänen viereen ja herätä hänen vierestään. Olla samaa perhettä. Jotkut haluavat jopa naimisiin jotta asia on virallista, toki on monia muitakin syitä haluta naimisiin. Rakkauksiakin on erilaisia. Kuten ihmisiä. Sinä haluat elää yksin. Mutta se tarkoittaa että et ole kokenut sitä samaa rakkautta mitä me monet muut :)

Sellainen rakkaus ei ole oikeaa, jossa ei olla lähesriippuvaisia eikä kaikkea haeta elämään sen parisuhteen kautta?

Ei se ole oikeaa rakkautta :) En allekirjoita läheisriippuvaisuuden kuvaustasi tosin. Miksi et haluaisi viettää elämääsi "rakastamasi" ihmisen kanssa? Onhan meilläkin omat elämämme, mutta yhteinen koti on koti. Voit ihan rauhassa uskoa toisin, mutta tämä on minun mielipiteeni. Rakastanhan minäkin kavereita kenen kanssa en asu. Miestäni rakastan eri tavalla ja enemmän.

Jos tuo on vain sinun mielipiteesi, miksi sitten väität, että ihminen, joka ei halua asua kumppaninsa kanssa, ei ole kokenut oikeaa rakkautta? Oletteko, että kaikilla on samat arvot ja tarpeet kuin sinulla?

En väitä, vaan tiedän. Ja kirjoituksiesi perusteella et ole kokenut sitä "oikeaa" tai "todellista" rakkautta missä ei voi vaan elää ilman toista :D <3 Toivon että koet sen joskus, mutta voit myös elää hyvin onnellisen elämän ilman.

Sitä, ettei voi elää ilman toista, kutsutaan läheisriippuvuudeksi. Todellinen rakkaus kunnioittaa aina toisen itsellisyyttä. Ymmärrän kyllä, että sinulta menevät nämä asiat sekaisin. Se on hyvin tyypillistä, eivätkä kaikki edes pysty todelliseen romanttiseen rakkauteen.

Siis.. Todellinen rakkaus on jotain tällaisten ihmisen luomien fraasien kuten "läheisriippuvaisuus" yläpuolella. Tiedät sen sitten kun koet sen.

Äitini jäi leskeksi 57 vuotiaana, kun väkivaltainen, alkoholisti isäni kuoli kännissä onnettomuudessa. On löytänyt uuden miesystävän ja tiedän hänen rakastavan tätä uutta miestä. Mutta kummatkin asuvat omissa kodeissaan ja eivät aio naimisiin.

Nyt sinun väittämäsi mukaan äidin rakkaus oli tämä alkoholisti-isäni, kenen kanssa oli naimisissa ja asui yhdessä ja tämä hänen miesystävänsä, kenen kanssa ei ole naimisissa ja ei asu yhdessä, on vain joku kaveri, kenen kanssa on seksiä.

Näin kai sitten, vaikka äitini on niin onnellinen tämän miehen kanssa ja kuhertelevat ja ovat niin rakastuneen oloisia. Mutta äiti on väärässä. Hän ei ole rakastunut, vaan hän vielä löytää miehen, kenen kanssa haluaa naimisiin ja saman katon alle asumaan 69 vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Pikkutyttömäisen lapselliset prinsessahaaveet eivät ole mikään syy tai peruste mennä naimisiin. Naiivi alle kolmekymppinen mies, jolla ei ole riittävästi elämänkokemusta yleensä suostuu ja antautuu naisen vietäväksi ja vedätettäväksi jotta naisen omat haaveet ja unelmat saadaan toteutettua hääjuhlilla, naisen pesänrakennusvietti tyydytettyä talohankinnalla ja naisen hoivavietti lasten hankinnalla. Elämänkokemusta ja itsetuntoa omaava mies tietää, ettei moisiin tarvitse lähteä, eikä usein kannata. Parisuhde voi toimia täydellisesti ilman avioliittoa ja uusia asuntolainojakin, ja jos ei toimi niin ei ole sitten sen arvoistakaan. Yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon, toisista avioliitoista vielä useampi ja avioliitto on tyypillisesti miehen henkisen hyvinvoinnin kannalta aivan helvetin huono diili pitkällä tähtäimellä.

Kyllähän se avioliitto on se jossa mies on onnellisimmillaan ja nainen taas ei.

Ja ei ole prinsessaunelmia haaveilla kirkkohäistå ja hääjuhlista, kyllä ne on ihan perinteitä.

Ja jo nuoret tytöt tietåä ettå parisuhde miehen kanssa on naiselle kovaa työtå, ei siinä mitään prinsessahaaveita ole.

Vierailija kirjoitti:

Pikkutyttömäisen lapselliset prinsessahaaveet eivät ole mikään syy tai peruste mennä naimisiin. Naiivi alle kolmekymppinen mies, jolla ei ole riittävästi elämänkokemusta yleensä suostuu ja antautuu naisen vietäväksi ja vedätettäväksi jotta naisen omat haaveet ja unelmat saadaan toteutettua hääjuhlilla, naisen pesänrakennusvietti tyydytettyä talohankinnalla ja naisen hoivavietti lasten hankinnalla. Elämänkokemusta ja itsetuntoa omaava mies tietää, ettei moisiin tarvitse lähteä, eikä usein kannata. Parisuhde voi toimia täydellisesti ilman avioliittoa ja uusia asuntolainojakin, ja jos ei toimi niin ei ole sitten sen arvoistakaan. Yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon, toisista avioliitoista vielä useampi ja avioliitto on tyypillisesti miehen henkisen hyvinvoinnin kannalta aivan helvetin huono diili pitkällä tähtäimellä.

Olen nainen, eikä mulla ole mitään hääjuhlimishalua, ei pesänrakennus- eikä lisääntymisviettiä. Älytöntä yleistystä. Naimisiin voisin kyllä mennä, maistraatissa, tai papin ja todistajien läsnä ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu siltä, että olisi mahtavaa, jos nainen voisi ihan yksikseen pitää kirkkohäät.

Olisi puku, valtava timanttisormus, muhkeat hääjuhlat, upeita valokuvia ja paljon suitsutusta ja ihailevia katseita. Oikea prinsessapäivä.

Ja näitä voisi pitää aina 10 vuoden välein uudelleen. Ei olisi mitään tarvetta erota ja kokea kamalia parisuhdetuskia. Aina vain ihanaa hattaraunelmaa.

En kyllä saanut sitä kuvaa, että ap etsisi mitään hattaraunelmaa.

.[/quote]

Kyllä se on haitallinen varakkaammalle. Köyhemmälle hyvä hyötysuhde. Mitä etua varakkaampi saa avioliitosta?[/quote]

Mitä ihmettä jankkaat. Kuulostat ahneelta ja itsekeskeiseltä, parempi ettet mene kenenkään kanssa naimisiin.

Minä olen varskas, omistan kaiken yksin ja tienaan enemmän kuin mieheni. Teimme naimisiin mennessä avioehdon. Tein lisäksi testamentin, jossa lapseni perii minut yksin.

En häviä avioliitossa mitään. Sen sijaan saan jakaa elämäni rskastamani ihmisen ksnssa ja viihdyn joka päivä hänen kanssaan. Hän antaa minulle tukea ja rohkaisua ja lohdutusta, on läsnä ja hänen kanssaan voi jutella mistä vain. Toivoakseni sama toisinpäin. Uskon mieheni kokevan itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi ja halutuksi. Meillö on hyvää seksiä. Olen ylpeä siitä, että niin komea ja upea mies haluaa olla ksnssani naimisissa.

Mutta ymmärrän toki, ettei kaltaisesti materialisti voi koskaan ymmärtää mitään sellaisesta. Säälittävä elämä niillä, jotka vain miettivät pelkkää hyötyä muista ihmisistä.

Ap - kuvsuksesi kuulostaa epätoivoiselta suhteelta, se ei tunnu vastavuoroiselta. Löydät varmasti jonkun paremman miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Brilla.. kirjoitti:

Kompromissit liittyy juurikin miehen jo elettyyn elämään. Muutin miehen takia toiselle paikkakunnalle, jotta hän voi olla lähellä lapsiaan. Muutin taloon keskelle korpea, sillä mies ei halunnut muuttaa uuteen. Joka toinen viikko jaan kotini, mieheni ja rakkauteni miehen lasten kanssa ja pidän heitä kuin omiani. Lomat menee pitkälti myös lasten ehdoilla.

Olen ollut ihan sinut sen kanssa että lapset ja talon osto ei ole meidän suhteessa niitä isoja juttuja jotka koetaan ekaa kertaa yhdessä... Sillä onhan mies nämä jo kokenut.

Mutta jotenkin pelkään katkeroituvani tästä hää/naimisiin meno asiasta "jos en edes sitä saa".

Niin. Sinä olet ollut valmis kompromissiin monessa asiassa, mies ei ole edes tässä yhdessä. Mitä se kertoo sinulle?

Minusta ihminen, joka aidosti rakastaa toista ja on myös itse sitoutunut toiseen, on myös valmis menemään naimisiin, mikäli se on toiselle tärkeää. Mitään järjellistä syytä naimisiin menosta kieltäytymiseen ei ole, ja ne tunnesyyt voisi ohittaa, jos toinen on oikeasti tärkeä.

Miksi se naimisiin haluava ri voisi ohittaa tunnesyitä mennä naimisiin, kun järkisyitä naimisiin menolle ei kerran ole?

Voisi, mutta jos hän on tehnyt jo ne kaikki aiemmat kompromissit, eikä toinen voi joustaa edes tässä, niin kyllä se kertoo aika paljon suhteen tilasta.

Vierailija kirjoitti:

No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.

Mulle lapsettomana tuo olis unelma, kun en tahdo lapsia, enkä yhteistä taloa. Ap toki eri.

Ja rakkatta voi olla toisessa liitossa paljon, esim. Maarit Feldt-Ranta kirjoitti miten koki valtavan, intohimoisen rakkauden uudessa liitossa keski-iässä.

Kyllä se mies haluaa, kun oikea taas osuu kohdalle. Munkaan kerran naimisissa ollut mies ja yhden lapsen isä ei halunnut. Olin ihan korviani myöten rakastunut, mutta jos hän on ollut valmis joskus avioitumaan ja lisääntymään jonkun muun kanssa niin olipa aikamoinen epäluottamuslause. Jätin hänet ja rinnalle löytyi kyllä heti lohduttaja.

Kolmisen kuukautta ja mies oli oven takana kihlasormuksen kanssa. Kolme kuukautta lisää ja olimme naimisissa. Puolitoista vuotta ja ensimmäinen lapsi. Liittoa kestänyt jo 12 vuotta ja kaksi yhteistä lasta.

Entä jos pitäisit vaan kihlajaisjuhlat mutta hienommin? Naimisiin meno ihan turhaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.

Mulle lapsettomana tuo olis unelma, kun en tahdo lapsia, enkä yhteistä taloa. Ap toki eri.

Ja rakkatta voi olla toisessa liitossa paljon, esim. Maarit Feldt-Ranta kirjoitti miten koki valtavan, intohimoisen rakkauden uudessa liitossa keski-iässä.

Ei tässä kukaan toisesta liitosta mitään puhunut, vaan suhteesta sellaisen ihmisen kanssa joka on niin katkeroitunut ja kyynistynyt edellisestä suhteesta, ettei enää pysty antamaan seuraavaan suhteeseen kuin pienen siivun itsestään. Jos puhutaan toisesta avioliitosta, niin silloinhan nimenomaan ei puhuta ap:n ongelmasta, vaan silloin eronnut on ollut valmis ja halukas sitoutumaan uudestaan. Ap:n mies ei ole ja se on tässä ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.

Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.

Näin. Olen itsekin rouva kakkonen ja ollut jo 35 vuotta. Puolison ensimmäinen liitto solmittu hyvin nuorena ja kesti muutaman vuoden. Koen olevani kyllä se ykkönen. Hyvät välit on hänen entiseen puolisoon ja lapseenkin.

Mitään kirkkohäitä ei vietetty.

Aikajärjestyksessä toinen, sydämenjärjestyksessä ensimmäinen, ja ainoa iäti :)

Kunnes aikajärjestyksessä kolmas, sydänjärjestyksessä ensimmäinen ja iäti, astuu kuvioon ;)

Se että sinä elät elämäsi jatkuvasti miestä vaihdellen ei tarkoita sitä että kaikki muutkin tekisivät niin :)

Miehesihän on jo rakkauden kiertolainen ja sellaisena pysyy. Sääli sinulle. Minä olen ensimmäistä ja viimeistä kertaa aviossa.

Se että nyt jo tiedät, että miehellesion tulossa vielä toinen ja kolmas ja neljäs ja viides, ei tarkoita sitä että meille muille tulisi. Olisi kannattanut vaita puolisosi paremmin, niin voisit olla yhtä onnellinen kuin me olemme :)

Tarkoitit kai omalle tämän hetkiselle miehellesi? Omani on myös ensimmäisellä kierroksella kuten fiksut yleensäkin.

Olen pahoillani ettei miesvalintasi osunut nappiin, vaan jo pelkäät hysteerisenä että kohta jäät kakkoseksi, kolmoseksi, jne... Jos et ole vielä kovin vanha(jota et vaikuta olevan, van nuori tytteli vielä) niin löydät kyllä varmaan paremman miehen. Aikaa ei tosin kannata tuhlata liiaksi.