Mies ei halua naimisiin (sillä ollut jo kerran?)

Ei kai sinulla ole muita vaihtoehtoja kuin punnita tilanteen hyviä ja huonoja puolia.

Kumpi on tärkeämpää: mies sellaisenaan ja niine ikävine/hyvine kokemuksineen mitä hänellä on vai kirkkohäät?

Ehkä haluaakin mutta ei halua erota.

Joskus tuntuu siltä, että olisi mahtavaa, jos nainen voisi ihan yksikseen pitää kirkkohäät.

Olisi puku, valtava timanttisormus, muhkeat hääjuhlat, upeita valokuvia ja paljon suitsutusta ja ihailevia katseita. Oikea prinsessapäivä.

Pikkutyttömäisen lapselliset prinsessahaaveet eivät ole mikään syy tai peruste mennä naimisiin. Naiivi alle kolmekymppinen mies, jolla ei ole riittävästi elämänkokemusta yleensä suostuu ja antautuu naisen vietäväksi ja vedätettäväksi jotta naisen omat haaveet ja unelmat saadaan toteutettua hääjuhlilla, naisen pesänrakennusvietti tyydytettyä talohankinnalla ja naisen hoivavietti lasten hankinnalla. Elämänkokemusta ja itsetuntoa omaava mies tietää, ettei moisiin tarvitse lähteä, eikä usein kannata. Parisuhde voi toimia täydellisesti ilman avioliittoa ja uusia asuntolainojakin, ja jos ei toimi niin ei ole sitten sen arvoistakaan. Yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon, toisista avioliitoista vielä useampi ja avioliitto on tyypillisesti miehen henkisen hyvinvoinnin kannalta aivan helvetin huono diili pitkällä tähtäimellä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu siltä, että olisi mahtavaa, jos nainen voisi ihan yksikseen pitää kirkkohäät.

Olisi puku, valtava timanttisormus, muhkeat hääjuhlat, upeita valokuvia ja paljon suitsutusta ja ihailevia katseita. Oikea prinsessapäivä.

Ja näitä voisi pitää aina 10 vuoden välein uudelleen. Ei olisi mitään tarvetta erota ja kokea kamalia parisuhdetuskia. Aina vain ihanaa hattaraunelmaa.

Etsi mies jolla ei ole ex-vaimoja ja lapsia. Tuollaisen miehen kanssa elämäsi on aina yhtä kompromissia.

Vierailija kirjoitti:

Pikkutyttömäisen lapselliset prinsessahaaveet eivät ole mikään syy tai peruste mennä naimisiin. Naiivi alle kolmekymppinen mies, jolla ei ole riittävästi elämänkokemusta yleensä suostuu ja antautuu naisen vietäväksi ja vedätettäväksi jotta naisen omat haaveet ja unelmat saadaan toteutettua hääjuhlilla, naisen pesänrakennusvietti tyydytettyä talohankinnalla ja naisen hoivavietti lasten hankinnalla. Elämänkokemusta ja itsetuntoa omaava mies tietää, ettei moisiin tarvitse lähteä, eikä usein kannata. Parisuhde voi toimia täydellisesti ilman avioliittoa ja uusia asuntolainojakin, ja jos ei toimi niin ei ole sitten sen arvoistakaan. Yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon, toisista avioliitoista vielä useampi ja avioliitto on tyypillisesti miehen henkisen hyvinvoinnin kannalta aivan helvetin huono diili pitkällä tähtäimellä.

Viimeinen lause muuttui miinukseksi. Tutkitusti avioliitto lisää miesten elinikää ja onnellisuutta, naisille käy päinvastoin. Yksilöitä toki ollaan kaikki, mutta toi "tyypillisesti" ei tue tilastoja.

Ei minua haittaisi se, ettei ole häitä, mutta lapsettomaksi jääminen haittaisi ja siinä yhteydessä avoliitto myös. 

Mies ei taida jaksaa enää sitoutua ja yrittää vaan päästä helpommalla kuin edellisellä kerralla. 

Meillä alkoi reilun viidentoista vuoden jälkeen se, että olen kuulemma kuin eksä (ja tällä viitattiin johonkin negatiiviseen). Ja sitten se, että mies ei jaksa enää sitä ja tätä, koska on saanut tarpeekseen jostain eksän kanssa. Olisi kuitenkin todella mielellään ollut kanssani, jos vaan olisin ollut jotenkin vaivaton ja vailla omia tarpeita. 

Vierailija kirjoitti:

Etsi mies jolla ei ole ex-vaimoja ja lapsia. Tuollaisen miehen kanssa elämäsi on aina yhtä kompromissia.

Mitä tähän enään lisäämään tai no... Kuvio tulee menemään hankalammaksi, kun teille tulee niitä lapsia. Parisuhteeseen kun menee kannattaa aina miettiä, että sen hetkinen elämäntilanne on suunnilleen sama, kuin sillä toisella. 

Musta tuntuu että olen muutenkin tässä suhteessa se joka on joutunut tekemään kompromisseja. Ja ne kompromissit liityy juurikin tuohon miehen jo elettyy elämään esim. lapseen? 

Sinä et tule koskaan olemaan missään eka, jos itsetuntosi ei tätä kestä kannattaa miettiä onko tuo mies sinua varten.

Naimisiin meno ei ole hengissä pysymisen kannalta välttämätöntä enää vuonna 2019, joten kannattaa säilyttää se irrallisuus miehestä ja varskinkin miehestä, jolla on jo lapsia avioliitosta jonkun muun kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sinulla ole muita vaihtoehtoja kuin punnita tilanteen hyviä ja huonoja puolia.

Kumpi on tärkeämpää: mies sellaisenaan ja niine ikävine/hyvine kokemuksineen mitä hänellä on vai kirkkohäät?

Ei kyse ollut pelkistä häistä :D vaan myös avioliitosta, jota häillä ainoastaan juhlitaan.

Minä en kykenisi jatkamaan suhdetta, mutta jokaisen täytyy miettiä itse. Miten asia voi tulla vasta nyt esiin, ap?

Vierailija kirjoitti:

Ei minua haittaisi se, ettei ole häitä, mutta lapsettomaksi jääminen haittaisi ja siinä yhteydessä avoliitto myös. 

Mies ei taida jaksaa enää sitoutua ja yrittää vaan päästä helpommalla kuin edellisellä kerralla. 

Meillä alkoi reilun viidentoista vuoden jälkeen se, että olen kuulemma kuin eksä (ja tällä viitattiin johonkin negatiiviseen). Ja sitten se, että mies ei jaksa enää sitä ja tätä, koska on saanut tarpeekseen jostain eksän kanssa. Olisi kuitenkin todella mielellään ollut kanssani, jos vaan olisin ollut jotenkin vaivaton ja vailla omia tarpeita. 

Lisätään vielä, että jäin sitten itse lapsettomaksi, kun vietin hedelmälliset vuoteni tuon miehen kanssa. Ja kun elämässäni tuli iso kriisi, alkoivat ongelmat, koska ei hän sitten ollutkaan sitoutunut minuun kuin ainoastaan hyvinä aikoina. 

https://www.vauva.fi/keskustelu/3500188/bonusvanhemman-vastuu-lasten-lo…

Tässä keskustelussa on aika tyypillinen tarina siitä miten vanhemmat hyväksikäyttää niitä uusia puolisoita.

Kompromissit liittyy juurikin miehen jo elettyyn elämään. Muutin miehen takia toiselle paikkakunnalle, jotta hän voi olla lähellä lapsiaan. Muutin taloon keskelle korpea, sillä mies ei halunnut muuttaa uuteen. Joka toinen viikko jaan kotini, mieheni ja rakkauteni miehen lasten kanssa ja pidän heitä kuin omiani. Lomat menee pitkälti myös lasten ehdoilla.

Olen ollut ihan sinut sen kanssa että lapset ja talon osto ei ole meidän suhteessa niitä isoja juttuja jotka koetaan ekaa kertaa yhdessä... Sillä onhan mies nämä jo kokenut.

Mutta jotenkin pelkään katkeroituvani tästä hää/naimisiin meno asiasta "jos en edes sitä saa".

No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.

Kyllä se mies haluaa naimisiin sitten kun hänellä on nainen jonka kanssa naimisiin haluaa. Se voit tulla olemaan sinä, kunhan mies pääsee tuosta ajatuksestaan yli, tai sitten se on joku muu. Välttämättä tietenkään ei mene naimisiin, mutta oikean naisen kanssa, ja kun nainen haluaa naimisiin, niin varmasti menee. Mun mies ei myöskään halunnut naimisiin enää kun aloimme yhdessä olemaan. Minä en ehdottomasti halunnut lapsia, koska oma oli jo teini, miehellä pienemmät lapset. Ajatukseni muuttui kuitenkin avioliiton osalta kun ostimme yhteisen asunnon, eikä ollut enää mitään syytä erikseen olla menemättä naimisiin, mutta taas naimisiinmenon puolesta alkoi olla syitä jos toisia. Mies oli edelleen sitä mieltä että ei naimisiin, mutta syy kieltäytymiselle alkoi hahmottua paremmin. Eli traumat edellisestä liitosta, sen alkamisesta niin kuin exä halusi, ja loppumisesta myös, eli en ihmetellyt enää ollenkaan miksi mies ei halunnut toistaa samaa. No vuosia meni, ja mies itse alkoi puhumaan että haluaisi kanssani naimisiin. Suhteemme, ja minä olin naisena korjannut hänen traumaansa, eikä hän enää ajatellut että minun kanssani tulisi varmaan samanlaista kuin edellisenkin kanssa. Sitten menimme naimisiin. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään kirkkohäitä, vaikka senkin ymmärrän jos joku semmoiset haluaa, vaan meille sopivammat maistraatti+illanistujaiset vieraille.

Brilla.. kirjoitti:

Kompromissit liittyy juurikin miehen jo elettyyn elämään. Muutin miehen takia toiselle paikkakunnalle, jotta hän voi olla lähellä lapsiaan. Muutin taloon keskelle korpea, sillä mies ei halunnut muuttaa uuteen. Joka toinen viikko jaan kotini, mieheni ja rakkauteni miehen lasten kanssa ja pidän heitä kuin omiani. Lomat menee pitkälti myös lasten ehdoilla.

Olen ollut ihan sinut sen kanssa että lapset ja talon osto ei ole meidän suhteessa niitä isoja juttuja jotka koetaan ekaa kertaa yhdessä... Sillä onhan mies nämä jo kokenut.

Mutta jotenkin pelkään katkeroituvani tästä hää/naimisiin meno asiasta "jos en edes sitä saa".

Ja kun saatte sen yhteisen lapsen nämä jo olemassa olevat lapset tulee menemään tiedän lapsen edelle. Kuten tuolla jo aiemmin on sanottu aika tyypillinen tarina siitä, miten sinä ja sinun mielipiteet ei loppupeleissä kiinnosta ketään, kun kaikessa kuitenkin on kyse miehen jo eletystä elämästä.

Joo ei. Ite en ainakaan olis sellasen miehen kanssa joka ei halua mun kanssa naimisiin. Liialliset kompromissit on myös huono merkki ja jos puhuu liikaa exästä ja se vaikuttaa nyky suhteeseen.

Kuka vttu haluaa naimisiin, huoh. Totaalisen turhaa pskaa. Minä olen nainen enkä todellakaan halua naimisiin. En ala ketään elättämään ja naimisissa ollessa se on velvollisuus, jos toinen heittäytyy lapseksi. Vastenmielistä.