Rakkaustohtori Emilia Vuorisalmi eroaa taas

Vierailija kirjoitti:

Ei erillieenmuutto välttämättä eroa tarkoita.

Oikein! Rakkaus näyttäis olevan niin julmetun kiihkeää, etteivät voi enää pitää näppejään hetkeäkään irti toisistaan. Siksi on otettava pikkuinen toipumisvapaa ja oltava hetkonen erillään. Kyllä mä olen kade :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyi missä mättää, niin oma veikkaukseni olisi, että miesvalinnoissa ja tarkemmin niiden miesten tasossa.

Jos haluaa pitkän vakaan parisuhteen niin ehkä ei kannattaisi valita tuollaista mahdollisimman hyvätasoista miestä vaan enemmän sellainen kiltti kunnollinen tavismies.

Vai olisikohan kyseessä kuitenkin kiire? Molemmat on lapset on tullut melko nopeasti...Jos haluaa pitkän vakaan parisuhteen kannattaisiko siihen kumppaniin ihan tutustua ensin?

(toki joillakin toimii, joten ei tarvitse tulla sanomaan kuinka me ekan kuukaden aikana tehtiin se lapsi ja ollaan vielä yhdessä)

Minä tunsin mieheni vajaa kolme kuukautta, kun tulin raskaaksi. Pakkonaiminen siitä tuli. 60-luvulla ei ollut avoliittoja. Ja lapsen saaminen yksin oli silloin häpeä. Nyt on avioliittoa takana 50 v. On ollut tyyntä ja myrskyä,, nykyään voisi sana "helvetti" kuvata olotilaa. Syynä ukon alkoholismi. Mutta, näillä mennään...

Miksi ihmeessä et eroa? Mitään kultaista kruunua et saa, vaikka edelleen kärsisit liitossa niin pitkään kuin mahdollista. Tällaista en vaan ymmärrä. Ei ole mikään itseisarvo olla naimisissa vuosikymmeniä, jos elämä on yhtä helvettiä.

Jos yhtään tuntee enemmänkin tuon aikakauden ihmisiä,, voi helpommin ymmärtää, vaikka itse ei moiseen suostuisi.

Tunnen moniakin, jotka ovat avioituneet 60-luvulla (jopa aiemminkin) ja eronneet. En ymmärrä, miksi pitäisi jäädä suhteeseen, jonka kokee helvetiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyi missä mättää, niin oma veikkaukseni olisi, että miesvalinnoissa ja tarkemmin niiden miesten tasossa.

Jos haluaa pitkän vakaan parisuhteen niin ehkä ei kannattaisi valita tuollaista mahdollisimman hyvätasoista miestä vaan enemmän sellainen kiltti kunnollinen tavismies.

Vai olisikohan kyseessä kuitenkin kiire? Molemmat on lapset on tullut melko nopeasti...Jos haluaa pitkän vakaan parisuhteen kannattaisiko siihen kumppaniin ihan tutustua ensin?

(toki joillakin toimii, joten ei tarvitse tulla sanomaan kuinka me ekan kuukaden aikana tehtiin se lapsi ja ollaan vielä yhdessä)

Minä tunsin mieheni vajaa kolme kuukautta, kun tulin raskaaksi. Pakkonaiminen siitä tuli. 60-luvulla ei ollut avoliittoja. Ja lapsen saaminen yksin oli silloin häpeä. Nyt on avioliittoa takana 50 v. On ollut tyyntä ja myrskyä,, nykyään voisi sana "helvetti" kuvata olotilaa. Syynä ukon alkoholismi. Mutta, näillä mennään...

Avioero on ihan laillista nykyisin. Ei ole mikään pakko jäädä helvetilliseen suhteeseen. Ja kyllä 60-luvullakin oli avoliittoja. Meidän mökin naapurissa asui pariskunta, jotka olivat olleet avoliitossa 40-luvulta lähtien. Olivat avoliitossa kunnes kuolema heidät erotti. 

Et taaskaan ymmärtänyt pointtia...

No avaapa sitten se pointti minulle, kun olet niin viisas, että sen heti ymmärsit.

Samalla voit näyttää sen kohdan, missä edellisen kerran minulta jäi pointti ymmärtämättä. Senkin tunnut tietävän minua paremmin. Kohta varmaan kerrot myös kirjoittavasi minun puolestani ja lukevasi ajatukseni. 

Minua ihmetytti sellainen juttu, että Vuorisalmi oli jo 38v tavatessaan tämän miehensä. Hän kuitenkin tiesi heti, että siinä on hänen elämänsä mies. Pitäisi tuossa iässä korkeasti koulutetulla naisella olla järki päässä niin, että vaikka kuinka rakastuisi heti, niin ei voi tietää tälläista asiaa. Nopeasti sitten lapsi, mutta ehkäpä juuri iän vuoksi.

Viime viikolla luin, että lähtevät mökille rentoutumaan. Nyt selvisi, että eroa puitu jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkös tämä eukko lääkärin vastaanottoa jossain? Ei kyllä hänelle viitsisi mennä. Tuntuu että on perehtynyt muihin asioihin.

Töölön Mehiläisessä yleislääkärinä.Enemmän on tainnut keskittyä näihin podcasteihin.Nythän on varmaan vielä ihan äitiyslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyi missä mättää, niin oma veikkaukseni olisi, että miesvalinnoissa ja tarkemmin niiden miesten tasossa.

Jos haluaa pitkän vakaan parisuhteen niin ehkä ei kannattaisi valita tuollaista mahdollisimman hyvätasoista miestä vaan enemmän sellainen kiltti kunnollinen tavismies.

Vai olisikohan kyseessä kuitenkin kiire? Molemmat on lapset on tullut melko nopeasti...Jos haluaa pitkän vakaan parisuhteen kannattaisiko siihen kumppaniin ihan tutustua ensin?

(toki joillakin toimii, joten ei tarvitse tulla sanomaan kuinka me ekan kuukaden aikana tehtiin se lapsi ja ollaan vielä yhdessä)

Minä tunsin mieheni vajaa kolme kuukautta, kun tulin raskaaksi. Pakkonaiminen siitä tuli. 60-luvulla ei ollut avoliittoja. Ja lapsen saaminen yksin oli silloin häpeä. Nyt on avioliittoa takana 50 v. On ollut tyyntä ja myrskyä,, nykyään voisi sana "helvetti" kuvata olotilaa. Syynä ukon alkoholismi. Mutta, näillä mennään...

Avioero on ihan laillista nykyisin. Ei ole mikään pakko jäädä helvetilliseen suhteeseen. Ja kyllä 60-luvullakin oli avoliittoja. Meidän mökin naapurissa asui pariskunta, jotka olivat olleet avoliitossa 40-luvulta lähtien. Olivat avoliitossa kunnes kuolema heidät erotti. 

Et taaskaan ymmärtänyt pointtia...

No avaapa sitten se pointti minulle, kun olet niin viisas, että sen heti ymmärsit.

Samalla voit näyttää sen kohdan, missä edellisen kerran minulta jäi pointti ymmärtämättä. Senkin tunnut tietävän minua paremmin. Kohta varmaan kerrot myös kirjoittavasi minun puolestani ja lukevasi ajatukseni. 

Pointin ymmärtämättömyys, niitä on useita, turhaa osoitella. Miksi ihmeessä kirjoittaisin puolestasi? Nyt valoja vainoharhaisellekin.

Vierailija kirjoitti:

Melkein tuntuu, että mitä enemmän hehkutetaan, sen huonommin menee.

Just nii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyi missä mättää, niin oma veikkaukseni olisi, että miesvalinnoissa ja tarkemmin niiden miesten tasossa.

Jos haluaa pitkän vakaan parisuhteen niin ehkä ei kannattaisi valita tuollaista mahdollisimman hyvätasoista miestä vaan enemmän sellainen kiltti kunnollinen tavismies.

Vai olisikohan kyseessä kuitenkin kiire? Molemmat on lapset on tullut melko nopeasti...Jos haluaa pitkän vakaan parisuhteen kannattaisiko siihen kumppaniin ihan tutustua ensin?

(toki joillakin toimii, joten ei tarvitse tulla sanomaan kuinka me ekan kuukaden aikana tehtiin se lapsi ja ollaan vielä yhdessä)

Minä tunsin mieheni vajaa kolme kuukautta, kun tulin raskaaksi. Pakkonaiminen siitä tuli. 60-luvulla ei ollut avoliittoja. Ja lapsen saaminen yksin oli silloin häpeä. Nyt on avioliittoa takana 50 v. On ollut tyyntä ja myrskyä,, nykyään voisi sana "helvetti" kuvata olotilaa. Syynä ukon alkoholismi. Mutta, näillä mennään...

Avioero on ihan laillista nykyisin. Ei ole mikään pakko jäädä helvetilliseen suhteeseen. Ja kyllä 60-luvullakin oli avoliittoja. Meidän mökin naapurissa asui pariskunta, jotka olivat olleet avoliitossa 40-luvulta lähtien. Olivat avoliitossa kunnes kuolema heidät erotti. 

Et taaskaan ymmärtänyt pointtia...

No avaapa sitten se pointti minulle, kun olet niin viisas, että sen heti ymmärsit.

Samalla voit näyttää sen kohdan, missä edellisen kerran minulta jäi pointti ymmärtämättä. Senkin tunnut tietävän minua paremmin. Kohta varmaan kerrot myös kirjoittavasi minun puolestani ja lukevasi ajatukseni. 

Pointin ymmärtämättömyys, niitä on useita, turhaa osoitella. Miksi ihmeessä kirjoittaisin puolestasi? Nyt valoja vainoharhaisellekin.

Eli pointtia, joka minulta jäi muka huomaamatta  ei ole. Jos olisi, voisit sen hyvin kertoa. Edelleen jäi myös näyttämättä se kohta, jossa aiemmin jäi pointti huomaamatta. Ymmärrettävästi jäikin, koska tuo avioeroa ja 60-luvun avoliittoja koskeva kommentti oli ensimmäinen, jonka tähän ketjuun kirjoitin. Sinulla täällä harhoja on, kun kuvittelet tunnistavasi kuka minkäkin verran kirjoittaa tai ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetytti sellainen juttu, että Vuorisalmi oli jo 38v tavatessaan tämän miehensä. Hän kuitenkin tiesi heti, että siinä on hänen elämänsä mies. Pitäisi tuossa iässä korkeasti koulutetulla naisella olla järki päässä niin, että vaikka kuinka rakastuisi heti, niin ei voi tietää tälläista asiaa. Nopeasti sitten lapsi, mutta ehkäpä juuri iän vuoksi.

Viime viikolla luin, että lähtevät mökille rentoutumaan. Nyt selvisi, että eroa puitu jo pitkään.

Lääkärinä tiesi että ei oo kauaa aikaa pähkäillä vaan toimeksi kun vauvan haluaa vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun Emilia anna-lehdessä hetiti kivan pienen piikin leppilammelle päin: hän kehui ettö Maurizio on niin pitkä, kun Emppu niin tykkää että mies on hujoppi, my man! Ex-miehensä nätti joo mutta pituus alle 170. Saattoi kirpaista silloin Mikkoa jos viitsi jutun lukea.

Eikö Maukalla ole pari lasta jo aikaisemmasta?

Ehkä ei ollut helppoa yhdistää näitä?

Jos palkkaa saa jstn yhdistyksen toiminnanjohtajana palkkaa, niin sepä voi olla niukka summa. Jos pitää maksaa edellisistä lapsista ja sitten tässä uusi rouva ja lapsi.

Emilia halusi USA:ssa näyttelijäksi, kävi kursseja pyrki näkyviin.

Hänelle sopii parhaiten hyvin varakas mies.

Emilia on livenä aika iso nainen.Saman tyyppinen kuin Jutta Urpilainen,mutta kituuttanut itsensä kuivaksi.Pituutta yli 170 cm.Siksi Mikko näytti niin pikkuruiselta.Emilialla on myös tosi möreä,äijämäinen ääni.

Jutta on lihava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedetäänkö, mikä oli eron syy Leppilammen kohdalla?

Jos en väärin muista, niin eikös siinä ollut jotain kolmiodraamaa? Emilialla toinen mies?

ei ollut draamaa. Mikko ei menestynyt Losissa ts Hollywoodissa

Pikkuisen vaikuttaa siltä, että tämä Emilia kelpuuttaa ainoastaan itseään huomattavasti (ainakin siis ulkoisesti) tasokkaammat miehet ja yrittää sitten sitoa nämä itseensä yhteisellä lapsella. Se yksi nhl-miljonäärihän (onnekseen?) pääsi karkaamaan hyppysistä vaikka niin Emilia jo polleana keekoili sen käsipuolessa jonkun lätkäjätkän häissäkin.

Onko tosi että Jere jätti Naccin ja pörrää nyt maurizion kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Onko tosi että Jere jätti Naccin ja pörrää nyt maurizion kanssa?

Mene muualle pridejuttujesi kanssa

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa lasten puolesta

Lapsilla on isät ja voivat tavata lapsiaan.

Olihan toi aika outo pari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun joku kysyi missä mättää, niin oma veikkaukseni olisi, että miesvalinnoissa ja tarkemmin niiden miesten tasossa.

Jos haluaa pitkän vakaan parisuhteen niin ehkä ei kannattaisi valita tuollaista mahdollisimman hyvätasoista miestä vaan enemmän sellainen kiltti kunnollinen tavismies.

Ovatkin korkeaa tasoa nää 2. Huh. Mieluummin vaan tavistasoa kirurgilentäjäjuristi.

No onhan nuo nyt kumpikin ulkoisesti kaukana tavismiehestä vaikkei mitään superhottiksia olekaan. Tämä nainen sen sijaan on ulkoisesti ihan tavis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun Emilia anna-lehdessä hetiti kivan pienen piikin leppilammelle päin: hän kehui ettö Maurizio on niin pitkä, kun Emppu niin tykkää että mies on hujoppi, my man! Ex-miehensä nätti joo mutta pituus alle 170. Saattoi kirpaista silloin Mikkoa jos viitsi jutun lukea.

Eikö Maukalla ole pari lasta jo aikaisemmasta?

Ehkä ei ollut helppoa yhdistää näitä?

Jos palkkaa saa jstn yhdistyksen toiminnanjohtajana palkkaa, niin sepä voi olla niukka summa. Jos pitää maksaa edellisistä lapsista ja sitten tässä uusi rouva ja lapsi.

Emilia halusi USA:ssa näyttelijäksi, kävi kursseja pyrki näkyviin.

Hänelle sopii parhaiten hyvin varakas mies.

Emilia on livenä aika iso nainen.Saman tyyppinen kuin Jutta Urpilainen,mutta kituuttanut itsensä kuivaksi.Pituutta yli 170 cm.Siksi Mikko näytti niin pikkuruiselta.Emilialla on myös tosi möreä,äijämäinen ääni.

Jutta on lihava

Enemmänkin Emilia muistuttaa Riitta Uosukaista. Sellainen komea nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastattelu juuri ennen tätä adonista, jonka kanssa teki heti lapsen:

"Terapiasta apua hakenut Emilia Vuorisalmi: ”Pohdin, miksi vedän tietynlaisia ihmisiä puoleeni”

30.3.2017

"Tv-kasvo, lääkäri Emilia Vuorisalmi, 38, on kokenut pettymyksiä ihmissuhteissaan. Hänen viimeisin parisuhteensa päättyi huumaavan ja kiihkeän alun jälkeen, koska Emilia huomasi miehen painavan häntä jatkuvasti alas. Jopa Emilian ystävät alkoivat varoitella häntä tilanteesta. He huomasivat, ettei suhde tehnyt Emilialle hyvää.

– Lähdin suhteeseen täysillä ja sokeuduin nopeasti, vaikka samalla huomasin, ettei mies kohdellut minua hyvin. Jälkikäteen katsottuna kyseessä oli niin sanottu toksinen eli myrkyllinen rakastuminen, jossa rakkaus oli väärällä tavalla koukuttavaa. Tämä ihminen sai minut tuntemaan itseni hyvin epävarmaksi, niin naisena kuin työelämässä, Emilia miettii.

– Tällä kertaa minulla oli kuitenkin voimia irtautua hankalasta tilanteesta. Viimeisen suhteeni jälkeen päätin myös hakeutua terapiaan. Siellä pohdin, miksi vedän tietynlaisia ihmisiä puoleeni ja miten pystyisin muuttamaan sitä.

Emilia onkin punninnut syitä sille, miksi hänen viimeaikaiset suhteensa eivät ole jatkuneet alkuhuumaa pidemmälle.

– Ennen nautin uuden suhteen tuomasta jännityksestä, mutta nykyään koen tietynlaista rakastumisuupumusta. "

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/terapiasta-apua…

Hieman ohis, mutta nämä nykyterapiat jostain syystä lähes säännönmukaisesti pahentaa asioita. Vai onko joku saanut apua, joka tehoaa ja pysyy? En tunne yhtäkään tapausta. Parisuhteillekin se on kuolemaksi ja viimeinen sinetti aina, jos terapiaan joutuu tai sattuu vapaaehtoisesti hakeutumaan.

Hyvin terapioissa kyllä ajan saa kulumaan, jopa vuosikymmeniä voi jatkua se vatkaus ja terapointi ilman tulosta.

Jos jostakin koulutetun psykoterapeutin psykoterapiamuodosta (psykoterapian muoto riippuen ongelmasta) puhutaan, mielenterveyden häiriöistä kärsivistä 80% hyötyy huomattavasti terapiasta, verraten niihin, jotka eivät terapiaa saa, mutta kärsivät samasta häiriöstä (Lähde: Lönnqvist et al, Psykiatria. Painos 9. 2011). Monissa mielenterveyden häiriöissä on tämänlaisen tuloksellisuuden takia jopa epäeettistä olla käyttämättä terapiaa - kuten määrätä vain lääkkeitä. Psykoosisairaudet toki aina vaativat myös lääkityksen (kaksisuuntainen, skitsofrenia jne.) johtuen aivojen kemiallisesta epätasapainosta, mutta silloinkin parhaat tulokset saadaan yhdistettynä psykoterapiaan. Monissa MT-sairauksissa, kuten anoreksiassa, on psykoedukaatio sekä erilaiset psykoterapian muodot ainoat toimivat hoitomuodot ravitsemusterapian lisäksi. Joten ainakin monien yksittäisten tutkimusten, sekä vielä luotettavampien metatutkimusten mukaan psykoterapian muodot todella ovat tuloksellisia - eivätkä pahenna asioita; yksittäistapaukset erikseen. 

Nykyään vain on monenlaista muutakin "terapiaa", jota voi harjoittaa melkein kuka tahansa, joiden tuloksellisuudesta saatat olla oikeassakin. En ole paneutunut rakkausterapiaan, en tiedä kuuluuko se psykoterapian piiriin (johon muuten on vaativa, sekä pitkä koulutus) - joten en osaa sen tuloksellisuudesta sanoa yhtään mitään. Mutta sen sijaan, että vähäteltäisiin terapiaa ja suosittaisiin lääkkeitä mielenterveyden ongelmissa, tulisi suosia potilaan kannalta kaikkein toimivimpia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetytti sellainen juttu, että Vuorisalmi oli jo 38v tavatessaan tämän miehensä. Hän kuitenkin tiesi heti, että siinä on hänen elämänsä mies. Pitäisi tuossa iässä korkeasti koulutetulla naisella olla järki päässä niin, että vaikka kuinka rakastuisi heti, niin ei voi tietää tälläista asiaa. Nopeasti sitten lapsi, mutta ehkäpä juuri iän vuoksi.

Viime viikolla luin, että lähtevät mökille rentoutumaan. Nyt selvisi, että eroa puitu jo pitkään.

Selvästi se raskaus on tullut yllätyksenä ja sen jälkeen on selitetty - varmasti enemmän itselle ja kumppanille kuin muille - että tämä rakkaus kestää.