Lue keskustelun säännöt.
Kerrostaloasujat, miten vietätte vapaa-aikanne?
Itse olen lähes aina asunut ok-talossa. Pari vuotta rivitalossa nuorena ja 6 kk kerrostalossa. Rivitaloasuminen meni vielä jotenkin, olihan siinä omaa pikku pihaa näpertää ja puuhata. Talvella hieman tylsempää, kun ei juuri ollut kuin lumityöt omalta osalta. Toki sisällä pientä nikkarointia, siinä asuessa vaihdettiin mm keittiö ja laitettiin muutkin pinnat uusiksi. Myytiin sitten pois, kun ok-talo valmistui.
Mutta kerrostalo...kyllä oli elämäni tylsimmät kuukaudet asua siellä. Aina jos halusi ulos, piti lähtemällä lähteä jonnekin. Tuntui, että mitään ei voi tehdä, kun pitää olla hiljaa. Grillata ei saanut parvekkeella eikä iltaisin uskaltanut esim ommella, ettei naapuri häiriinny. Vuokra-asunto, joten ei tietysti voinut remppaa tehdä, mutta jos olisi omakin ollut, niin sekin olisi säädelty, milloin sitä voit tehdä.
Silloin tuli oltua jotenkin kamalan paljon ihan vain sisällä. Töiden jälkeen se lähteminen aina johonkin väsytti. Toki kävin lenkillä tms mutta niinhän käyn nytkin. Mutta jotenkin tekemistä riittää enemmän ja tää lääni ympärillä on omaa. Jos mä haluan kaataa puun, rakentaa kukkapenkin tai maata terassilla alasti, kukaan ei valita. Kerrostalossa kaikki on niin säädeltyä ja ”yhteistä”.
Miten vapaa-ajat kuluu siellä? Mitä niinku käytännössä teette?
Kommentit (357)
Suomessa Ihannoidaan liikaa omakotiasumista. Pitäisi rakentaa enemmän mukavia ja viihtyisiä kerrostalolähiöitä, eikä vallata esim pääkaupunkiseudulta monta sataa neliötä muutamalle ihmiselle. Jos haluaa asua omakotitalossa, muuttakaa maalle ja olkaa valmiita maksamaan yksilölliset kulut (tiemaksut, vesi-ja viemärimaksut ym)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taiteilemalla, käsitöitä tehden, musiikkiharrastuksen parissa, lukien ja viherkasveja hoitaen menee meillä vapaa-aika avopuolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotona ollessa pitäisi olla ulkona? Tunnen monia okt-asujia, jotka on lähinnä sisällä tai terassillaan (joka ei juuri eroa esim. meidän isosta parvekkeesta). Ulos menevät lähinnä silloin, kun on pakko tehdä lumityöt tai puhdistaa rännit, silloinkin mutinan kera.
Jos taas haluaa ulkoilla, niin miksi pitäisi olla kotona? Mä meen mielelläni ulkoilemaan esim. puistoon tai metsään sen sijaan, että kiertäisin jotain pihaa.
Kyllä rivarissa ja kerrostalossakin on piha- ja remppatalkoita, joissa harva onnesta soikeana puuhailee. Se on enemmänkin pakkopullaa ja usein hankalana päivänä, jolloin muutenkin työt kaatuvat niskaan tai on juuri tullut yövuorosta tai kaamea flunssa iskemässä. Mutta tehtävä on tai muut alkavat katsoa pahasti ja juoruta selän takana ja lausua huonosti peiteltyjä ivakommentteja. Juu olen asunut rivarissa, eikä ikinä enää.
Minusta on ihanaa asua omakotitalossa. On kiva mennä terassille kahville, käväistä pihakeinussa istuskelemassa, nyppiä kukkia, kasvattaa perunoita ja herneitä ja mansikoita, lapselle on omat leikkivälineet ja uima-allas ja leikkimökki jne. Voi piipahtaa ulos ja palata sisälle miten mieli tekee, aina löytyy aurinkoinen puoli pihasta.
Olen asunut myös neljässä eri kerrostalossa. Yhdessä oli vain yksi ikkuna etelään, ei parveketta, ja se oli aivan kaamea sauna. Toinen oli meluisa, tehtiin remppaa ja koira räksytti ja lapset hyppivät ja nuoriso piti juoppobileitä. Kolmas oli tylsä, neljän korkean talon sisäpihassa oli varjoisa mäntynurmikko, jossa ei ollut mitään tuoleja tai pöytiä tai grillikatoksia. Neljäs oli itse asiassa aika kiva mutta opiskelija-asunto, joten siitä oli pakko muuttaa pois valmistuttua. Siinä neljännessä asuin vastapariutuneena, joten ei ollut lainkaan ongelmia viettää sisätiloissa (vällyn alla) aikaa.
Kerrostalossa pitää aina lähteä johonkin, jos haluaa piipahtaa ulkona. Se on tylsää. Pitää olla jokin kohde, oli se sitten kirjasto tai kävelylenkki tai kahvila tai tori (ja tuollaisiin huomaamatta kuluttaa melkoisen summan). Ei voi vain olla ja löhötä, ja joka tapauksessa pitää aina raahata kamoja edestakaisin eikä pihaan voi jättää mitään aurinkotuolia tai trampoliinia. Lapsetkaan eivät voi noin vain mennä ulos keskenään, saati koira.
Omakotiasujana kaipaan kyllä sitä, että keskustan palvelut ja viihdepaikat olisivat kivenheiton päässä eikä autoa tarvittaisi, mutta kyllä tämä oma alue on paljon parempi minulle. En ole kovin hyvä lähtemään minnekään yksin hengailemaan jatkuvasti, ehkä se onkin suurin ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa Ihannoidaan liikaa omakotiasumista. Pitäisi rakentaa enemmän mukavia ja viihtyisiä kerrostalolähiöitä, eikä vallata esim pääkaupunkiseudulta monta sataa neliötä muutamalle ihmiselle. Jos haluaa asua omakotitalossa, muuttakaa maalle ja olkaa valmiita maksamaan yksilölliset kulut (tiemaksut, vesi-ja viemärimaksut ym)
Useimmissa suomalaisissa kaupungeissa mahtuu oikein hyvin asumaan lähellä keskustan palveluja paitsi kerrostalossa myös omakotitalossa. Onneksi ei ole pakko asua jossain Helsingissä. Pääkaupunkiseudun hikinen kerrostaloyksiö on karsein asumispainajainen.
Tie-, eko- ja hulevesimaksut maksetaan kyllä. Meidän omakotitalostamme nuo tekevät kiinteistöveron kera tällä hetkellä 700 euroa vuodessa. Vesi-, sähkö- ja jätemaksu tulevat sitten erikseen, mutta tokihan ne maksavat myös kerrostaloasukkaille (samoin kuin kiinteistövero).
Aika paljon kerrostaloja kaavoitetaan ja rakennetaan myös kauemmas keskustoista, sinne luonnonhelmaan. Ei sinne pelkästään omakotitaloja rakenneta.
Asuin kuutisen vuotta omakotitalossa enkä kaipaa sitä elämää enää yhtään, muutettiin takaisin kerrostaloon. Omakotitalo oli puuhastelua ja remppaa, ihan kiva mutta en välitä istutuksista tai kasvimaista. Omppupuut olivat kivoja mutta niissäkin oli hoitamista.
Lumityöt, naapurit, kaikki antamassa vinkkejä ja tunkemassa kylään tai juttelemaan, naapureitten raksameteli ja lasten äänet kuuluivat turhan hyvin naapureista omalle pihalle. Menit mihin tahansa nurkkaan pihalla niin aina joku huikkaamassa "kuulumisia" tai tallusteli pihalle. Alkoi huolella ketuttamaan, ja siihen vielä työmatkat kahdella autolla.
Sisätilat eivät olleet omaan mieleen ja pakko tapetoida, maalata, laatoittaa, vaihtaa kalusteita ja siltikin huonekorkeus oli mitä oli. Samoin lattiat piti hioa ja laittaa, molemmat vessat uusia, äh, kodinhoitohuoneelle en jaksanut enää tehdä mitään. Saatiin hyvin rahaa kun myytiin työmaa pois.
Nyt kiva kerrostalokolmio kaupungin laidalla, puisto ja järvenranta, läpitalon asunto, venepaikka, uusi moderni vaalea, valoisa asunto, meidän valitsemat värit ja materiaalit, hiljainen talo, ylin kerros ja mahtava näköala, kaunis asunto ja niin ihanan rauhallista ja avaraa, ei tarvitse tehdä mitään.
Aloittajalle vastauksena: en helvetti tee yhtään mitään vapaa-aikana kerrostalossa, sain siitä touhusta enemmän kuin tarpeeksi omakotitaloasujana ja huomasin inhoavani sitä pikku pakko puuhastelua yli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla niin, että ihmiset helposti haluavat juuri sellaiseen ympäristöön, jossa lapsuutensa ovat viettäneet. Monet tutuista ovat omakotitalolapsia, jotka ovat - kas kummaa - päätyneet ostamaan/rakentamaan omakotitalon. Itse olen lapsuuden viettänyt kerrostalossa (ja kesät maalla mökillä).
Tykkään elää autottomasti. Vaikka mulla on ajokortti, niin en aja autoa. Miehellä on auto osin työjuttujensa takia, ja sillä mennään silloin kun on jollain lailla pakko - julkisilla/pyörällä ei pääse tai on muuten hankalaa. Omakotitalo sisältää vähän niin kuin vaatimuksen autoilusta, sillä emme ole ökyrikkaita ja talot keskustan liepeillä maksavat täällä satoja tuhansia.
Omakotitalossa/mökissä asuminen on jollain tapaa pelottavaa. Olen tottunut siihen, että aina kuuluu hiukan muiden ihmisten ääniä ympäriltä (vaikkei kotona olisi muita kuin minä paikalla). Ei mua häiritse se, että alakerrassa vedetään vessa tai kuuluu jokin muu elämisen ääni - minulle siitä tulee turvan tunnetta. Vaikkei taloyhtiö ole mikään kovin yhteisöllinen, niin on kiva moikata naapureita ja vaihtaa pari sanaa. Jos asuttaisiin jossain sivukylillä omakotitalossa, niin kokisin olevani vankina siellä - kun mulle se vaihtoehto ei ole, että pakkaansa lapset autoon ja lähdetään ajamaan jonnekin jotta päästäisiin kauppaan/kirjastoon/teatteriin/ystävän luo.
Ja mitäkö teen kotona? Seurustelen perheenjäsenten kanssa, laitan ruokaa, luen, kuuntelen musiikkia... varmaan tekisin näitä juttuja omakotitalossakin. En ole mitenkään kätevä nikkaroija ja onneksi kerrostalossa ei tarvitse: on huoltoyhtiö joka hoitaa korjauksia. Pidän viherkasveista, mutta niitä mahtuu kotiin tarpeeksi paljon - ei tarvita erikseen kukkapenkkejä.
Kerrostalosta on myös todella helppoa lähteä vaikka pariksi viikoksi esim kesä/talvireissulle. Ei tarvitse stressata, tapahtuuko talolle mitään, jäätyykö putket tai sataako vettä sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtään seinänaapuria ei ole eikä ketään asu alapuolella joten ei tarvitse olla hiljaa. Meillä on puisto ja merenranta talon vieressä, ei tarvitse lähtemällä lähteä, sen kun kävelee ulos ovesta. Sijainti on kerrostaloasunnon tärkein ominaisuus, kaikki muu tulee sen jälkeen.
Harva kuitenkaan asuu sellaisessa kerrostalossa, jossa ei ole seinänaapureita eikä alapuolellakaan ketään. Eikä kaikilla se meri ole heti vastassa, kun astuu ovesta ulos.
Kertostalo missä itse asuin, oli keskustassa ja kun astui pääovesta ulos, olit kadulla :/Ap.
Miten ihanaa, astut ovesta ja olet heti ihmisten ilmoilla! Niin minäkin haluan asua, ettei tarvi lähtemällä lähteä, kun haluaa mennä jonnekin, vaan on vähän niinkuin heti perillä, kun ovesta astuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, siinähän se menee kun pitelee seinistä kiinni ja yrittää estää niiden päälle kaatumisen. Onneksi sentään töihin pääsee karkuun tuota betonikuution ankeutta. On melkein kuin kuolemansellissä odottaisi mestauslavalle pääsyä, että pääsee pahasta. Tallelokero "asuminen" on kidutusta ja rikos ihmisyyttä vastaan.
Asuin lapsuuteni maalla, tietysti omassa talossa.
Minusta tuli syrjäytynyt ja yksinäinen ihmisrukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota... et sinä ap kyllä taajamassa/kaupungissa saa kaataa oman pääsi mukaan puita tms. Ne ovat luvanvaraisia asioita kaikkialla taajama-alueilla.
Ulkosalla minäkin olen aina välillä. Onhan tässä kerrostaloasunnossa iso terassi ja pieni puutarha sen ympärillä. Muilla on parvekkeet.
Se, mitä tässä EI ole, on lumityöt ja puutarhan tonkimista (paitsi siis minulla ja muilla alakerroksen kerrostaloasukkailla).
Se, mikä tässä stadilaisessa kerrostaloelämisessä on verrattuna maaseudulla elämiseen - josta ap:n on pakko puhua, jos kaatelee puita ja viuhahtelee alasti - on lyhyt matka kaikkiin palveluihin. On ihan mitä vaan liikuntaa kiipeilystä joogaan, golfista uimahyppyihin. On mitä tahansa kulttuuritarjontaa oopperasta rockiin, teatterista kuvataiteeseen. On mitkä tahansa terveyspalvelut, parhaat koulut, erinomaiset kirjastot, valtava valikoima ravintoloita, kauppoja, hyvinvointipalveluita. Kaikki joko kävellen, pyörällä tai lyhyen paikallisjuna/metro/ratikka/bussimatkan päässä.
Tulee harrastettua kaikenlaista kivaa huomattavan paljon, kun ne eivät vaadi köröttelyä sadan km päähän...
Toki voi täälläkin jollain olla omakotitalo, yleensä vain sellaiset sijaitsevat kaukana keskustasta ja melko kaukana julkisesta liikenteestä. Ja hintaakin on aika lailla.
Joten ei, en vaihtaisi kerrostaloasumista mihinkään. Korkeintaan jos saisin lottovoiton, ostaisin vielä hiukan ydinkeskustammasta kämpän.
No, minulla on piha vaikka asun kerrostalossa. Tänään viimeksi istuin pihalla, ja joku päivä aikaisemmin ajoin nurmikon ja leikkasin pensasaitaa.
En sitä pihaa tosin vapaa-ajanviettoon kaipaa. Lomilla tulee matkusteltua ja käytyä kaverin mökillä. Muuten lenkkeilen, sienestän, pelaan sulkapalloa, luen, ratkon ristikoita, opiskelen kieliä, joskus teen käsitöitä. Ei ole vapaa-ajan ongelmia, tuntuu ettei aika riitä kaikkeen mitä haluan. Ai niin, tietysti käyn teatterissa ja konserteissa, ja näin kesällä on kaupungissa kaikenlaista ilmaistapahtumaa ulkona myös. Kavereitakin tulee tapailtua, ja joskus istun terassilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pitänyt omakotitalosta. Pelkään illalla , kun mies on työmatkoilla. Taloon voi tulla milloin vain. Talvella yöllä pyryttänyt lumi pitää lapioida ennen kuutta aamulla, että ehtii töihin. Monta kertaa haluan lähteä töiden jälkeen kaupungille, leffaan ja konsertteihin. On hyvä, kun ei ole taloa hoidettavana. Menen usein lenkille ja opiskelen kieliä harrastusmielessä. Kerrostalossa on turvallinen olo. Lapsuuteni asuin omakotitalossa. Kiitos riitti.
Niin mullekkin, lapsuus omakotitalossa riitti, jätti jopa traumoja. Kerrostalossa on turvallinen olo kun on muita ihmisiä ympärillä, elämisen äänien kuuleminen on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa että viihdyn kerrostalossa paremmin kuin rivarissa. Exällä oli omistusasunto kaupungin laidalla rauhallisella alueella. Pieni piha jossa ei yksityisyyttä ja naapurin vanhempi pariskunta oli kuin joku helkkarin sääntökirja kädessä. Kaikki lumityöt, haravoinnit yms. piti hoitaa itse. Sauna ja lattialämmitys hirveitä sähkösyöppöjä. Kerrostalon plussat: Sauna kuuluu vuokraan 2 krt viikkossa jos huvittaa käydä. Ei erillistä vesimaksua, ei lumitöitä, eikä haravointia. Kiva parveke jossa voi grillailla sähkögrillillä, kuunnella spotifyita ja relata hyvällä ilmalla lonkero seurana. Viihdyn muutenkin kotona katson leffoja/sarjoja, kokkaan, surffaan, siivoilen tai pelaan. Kutsutaan välillä kavereita viettämään iltaa. Peruselämää.
Olen tänään käynyt golfkentällä ja illemmalla kirjastossa. Leffateatterikin on lähellä. Huomenna menen barokkikonserttiin kävellen. Uimahalli on lähellä ja junalla stadiin 15 min. Kaverit asuu kaikki lähellä. Ylihuomenna käyn Porvoossa, ensi viikolla Tampereelle. Juna-asema on vieressä.
Kesämökeillä viihdyn korkeintaan pari päivää. Ois kauheeta asua keskellä ei mitään. Ainoa harrastus ois kotityöt sisällä ja ulkona. Tulisin hulluksi.
Asun pienessä kerrostalossa 9 km Helsingin keskustasta. Silloin kun en ole töissä pyöräilen, uin uimahallissa/maauimalassa/meressä, sienestän ja lenkkeilen, käyn museoissa yms. Kotona luen, kasvatan tomaatteja ja yrttejä, hoidan huonekasveja, teen käsitöitä yms.
Asuin 18 vuotta elämästäni omakotitalossa maalla, silloin tein samaa paitsi en nähnyt kavereita tai käynyt museoissa tai uimahalleissa.
Nukun, surffaan netissä, katson telkkua, pesen pyykkiä, tiskaan...
Ekologisista syistä pitäisi vähentää nettisurffailua.
Vierailija kirjoitti:
Noh, siinähän se menee kun pitelee seinistä kiinni ja yrittää estää niiden päälle kaatumisen. Onneksi sentään töihin pääsee karkuun tuota betonikuution ankeutta. On melkein kuin kuolemansellissä odottaisi mestauslavalle pääsyä, että pääsee pahasta. Tallelokero "asuminen" on kidutusta ja rikos ihmisyyttä vastaan.
No, sehän on ihan oma syy jos on niin onneton nysvääjä, ettei kylene/viitsi/osaa keksiä itselleen järkevää tekemistä. Ei tuo tilanne ainakaan paremmaksi muuttuisi jossain hevonperseessä.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että ihmiset helposti haluavat juuri sellaiseen ympäristöön, jossa lapsuutensa ovat viettäneet. Monet tutuista ovat omakotitalolapsia, jotka ovat - kas kummaa - päätyneet ostamaan/rakentamaan omakotitalon. Itse olen lapsuuden viettänyt kerrostalossa (ja kesät maalla mökillä).
Ei päde ainakaan minuun. Asuin koko lapsuuteni ja olen asunut reilusti yli puolet elämästäni omakotitalossa. Jo nuorena laitettiin leikkaamaan nurmikko, kolaamaan piha, nyppimään rikkaruohoja ja haravoimaan. Yhtäkään noista aktiviteeteistä en muistele lämmöllä. Asuin myös pienehköllä paikkakunnalla, jossa kaikki tunsivat kaikki. Ihmiset kyttäilivät kenenkä autot ajoivat mihinkin pihoihin ja harrastivat kaikkea epämääräistä juoruamista ja spekulointia. Pari kertaa töissäkin joku minulle täysin tuntematon ihminen, joka jostain syystä tiesi kuka olen, kyseli minulta, että seurustelenko sen ja sen henkilön kanssa (en seurustellut). Miksi minulle täysin tuntemattomat ihmiset keskustelevat kahvipöydässä keskenään kenen kanssa seurustelen?
Nykyään asun isossa kaupungissa kerrostalossa. En ole sanonut kahta perättäistä sanaa naapureilleni. Tervehdin rappukäytävässä, mutta siihen se jää. Kukaan ei tiedä tai välitä kuka olen. Nautin suunnattomasti anonymiteetistäni.
Rivitaloonkaan en koskaan muuttaisi. Siinä on sekä kerrostalon, että omakotitalon huonot puolet samassa paketissa.
Hoidan viljelypalstaa ja parvekepuutarhaa kesäisin. Juoksen joka päivä, kesät talvet. Soitan kitaraa ja pianoa. Virkkaan. Kuuntelen musiikkia. Laitan ruokaa. Kesäisin olen paljon taloyhtiön pihalla, rannalla sekä puistossa. Notkun baareissa ja kahviloissa.